Browsing by Subject "organisaatio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 27
  • Ojapalo, Mia (2008)
    Pro gradussani keskityn haasteisiin ja mahdollisuuksiin avoimen organisaatioviestinnän ympärillä. Blogit ja muut sosiaalisen median työkalut tarjoavat uuden näkökulman dialogisen viestinnän käyttöön organisaatioissa. Myös työyhteisöjen käytännöissä on muutos uuteen aikakauteen astuttaessa. Työni konteksti on kahden verkkoviestintäyhtiön fuusio. Yhtiöllä on asiakaspohja yli 160 maassa, ja sen kymmenet tuhannet työntekijät ovat sijoitettuna ympäri maailman. 51 Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu kahteen käsitteeseen. Dialogisen viestinnän teoria auttaa ymmärtämään, miten yhteisöllisyyttä ja luottamuksen ilmapiiriä voidaan luoda organisaatiossa dialogisen vuorovaikutuksen avulla. Muutoksen kontekstissa tämä teoria ei mielestäni sellaisenaan riitä: konfliktit, erimielisyydet ja valtapelit ovat todellisuutta. Tämän takia sovellan tutkimuksessani myös teoriaa viestinnän kaksoisfunktiosta. Ensimmäinen funktio korostaa viestinnän integroivaa roolia, kun taas toinen funktio viittaa kontrolloimattomaan ja johtamattomaan dissipatiiviseen viestintään.111 Empiirinen materiaalini perustuu keskusteluihin virtuaaliympäristössä, tarkoittaen esimerkiksi Web 2.0- sovelluksia kuten blogeja. Web 2.0- sovellukset ovat kohtuullisen uusi väline isojen organisaatioiden viestinnän koordinoimisessa. Tutkimusorganisaatiossani blogeja käytetään tavalla, jolla on vaikutusta kulttuurien integroitumisen prosessiin ja viestintään. Tutkimusongelmani keskittyy mahdollisuuksiin, joita ”open online communications” luo fuusion kontekstissa. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Miten “open online communications” voidaan rakentaa Web 2.0- sovellusten kautta organisaatioissa? 2. Millaisia argumentteja ja teemoja nousee esille keskusteluissa fuusion kontekstissa ja integraatioprosessin aikana? 3. Onko havaittavissa eroavaisuuksia kahden eri organisaation työntekijöiden näkemyksissä, ja jos on, johtuvatko ne menettelytapojen eroista? Vastaukset näihin keskusteluihin ovat tulosta kirjallisuuskatsauksesta ja blogi-pohjaisten keskustelujen sisällönerittelystä. Näkemystäni syvensivät avainhenkilöiden teemahaastattelut ja yhtiön itsensä tekemien survey-tutkimusten tulokset. Lopputuloksinani olivat esimerkiksi seuraavat huomiot. ”Open online communications” on isojen organisaatioiden viestinnässä tulevaisuuden työkalu. Se on tehokas väline palautteen antoon ja keskusteluun organisaation hierarkioista välittämättä. Mahdollisuudet partisipatiiviseen johtamiseen laajalla rintamalla lisääntyvät. ”Open online communications” tarjoaa mahdollisen anonyymiuden vuoksi areenan epämuodollisiin ja rehellisiin keskusteluihin. Keskustelujen kautta haetaan myös vertaistukea ja neuvoja työkavereilta erilaisiin ongelmiin. Tärkeitä lähteitä: Aula, P. 1999. Organisaation kaaos vai kaaoksen organisaatio? Helsinki: Lokikirjat and Pekka Aula. Juholin, Elisa 2007. Työelämän muutos haastaa työyhteisöviestinnän ajatusmallit. Tiedotustutkimus, (2)2007. Tammer-Paino Oy, 2007. Kent & Taylor 2002. Towards a dialogic theory of public relations. Public Relations Review, vol 28, no 1, p.21-37 Tapscott A.D. & Williams, D. 2006. Wikinomics: How Mass Collaboration Changes Everything. Penguin Group. United States of America.
  • Heinonen, Tero (2008)
    Tämän pro gradu -työn tutkimusongelmana on, miten aineettomat resurssit vaikuttavat talouskasvuun. Ongelmaa on lähestytty aluksi aineettomien resurssien sisällön pohdinnalla. Useita kirjallisuudessa esiintyviä määritelmiä hyväksi käyttäen on rajattu aineettomien resurssien sisältö seuraaviin neljään osa-alueeseen: informaatio- ja viestintätekniikka (ICT), tutkimus ja kehitys (T&K), inhimillinen pääoma ja organisointi. Näiden osa-alueiden sisältöä ja keskinäisiä rajoja on eritelty. Jokainen osa-alue vaikuttaa talouskasvuun huomattavasti, kun sitä tarkastellaan muista erillään. Tämä on tässä pro gradu -tutkielmassa havaittu inhimillisellä pääomalla ja T&K:lla laajennetulla Solowin mallilla sekä kasvutilinpitoon nojautuvilla tarkasteluilla. Virallista tilastointia täydentävä T&K-satelliittitilinpito kertoo T&K:n positiivisesta kasvuvaikutuksesta. Työkäytäntöihin, työn organisointitapoihin ja organisaatiorakenneteisiin paneutumalla on puolestaan havaittu organisoinnin merkitys. Esimerkkinä ICT:n vahvasta kasvuvaikutuksesta on referoitu EUKLEMS-laskelmia. Näiden tarkasteluiden lisäksi on suoritettu oma kasvulaskenta koulutuksen kasvukontribuutiosta Suomessa vuosina 1990–2004 ja eritelty sen suhdetta inhimilliseen pääomaan, osaamiseen ja työpanoksen laatuun. Yksittäisten osa-alueiden kasvuvaikutusten tarkastelun lisäksi on myös tuotu esille aineettomien resurssien neljän osa-alueen välinen keskinäinen komplementaarisuus, ts. se, että ne tukevat toisiaan. Siitä seuraa se, että vain yksittäisen osa-alueen huomioivien tarkastelujen tuloksia tulee tulkita varovasti. Esimerkiksi pelkän informaatiotekniikan kasvuvaikutusten katsominen ei ota huomioon sen vaatimaa työntekijöiden osaamisen tason nostoa ja organisaatiomuutoksia. Lisäksi on analysoitu aineettomien resurssien tulkitsemista aineettomaksi pääomaksi. Tällaisen spesifikaation on todettu olevan kestämättömällä pohjalla. Pääomat ovat jonkin tahon tiukassa omistuksessa, niillä on tietty kirjanpidollinen arvo myös konkurssin sattuessa ja niille on markkinat eli niitä voi ostaa tai myydä. Nämä ehdot eivät useinkaan täyty aineettomien resurssien kohdalla. Siksi panostuksia niihin käsitellään kirjanpidossa kuluina eikä investointeina. Silti tässä pro gradussa ei väitetä, että aineettomilla resursseilla ei olisi merkittävää roolia talouskasvussa, päinvastoin. Tärkeimmät lähteet: Andriessen (2004), Black ja Lynch (2004), Breshanan et al. (2002), Brynjolfsson et al. (2002), Corrado et al. (2005), Jorgenson ja Griliches (1967), Jorgenson ja Stiroh (2000), Keller ja Pouvaara (2005), Mankiw et al. (1992), Nonneman ja Vanhoudt (1996), van Ark et al. (toim.) (2007) ja Young (1999).
  • Avellan, Eija (2005)
    Tutkielmassa tarkastellaan extranet-informaation hallintaa extranetiä käyttävissä tietointensiivisissä organisaatioissa. Työn tavoitteena on selvittää, a) miten organisaatioiden toimintakäytännöt selittävät sitä, missä laajuudessa extranet on otettu niissä käyttöön b) mikä on extranetin ja siinä olevan informaation merkitys käyttäjille sekä c) mihin extranetin informaatiota käytetään ja miten sitä jaetaan organisaatioissa. Tutkielmassa extranetillä tarkoitetaan sidosryhmille suunnatun informaation yksisuuntaiseen välittämiseen käytettävää järjestelmää, jossa ei ole operatiivisia toimintoja. Tutkimusongelma liittyy tilanteeseen, jossa extranet on ollut yleisesti organisaatioiden käytössä 1990-luvulta asti, mutta aihetta koskevaa kirjallisuutta ja tutkimusta on toistaiseksi olemassa melko vähän. Tutkielman teoreettinen viitekehys kattaa tietojohtamisen (knowledge management) kirjallisuutta. Tärkeimmät teoriat ovat Choon informaation hallinnan prosessimalli, Hansenin et al. tietojohtamisen strategiat sekä Taylorin informaation käyttöluokat. Viitekehyksen tärkein merkitys tutkielmalle on toimia työkaluna, jota vasten empiiristä aineistoa peilataan, lisäksi viitekehys toimii aineiston käsitteellistämisen apuna. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Empiirinen aineisto koostuu edunvalvontayhdistyksen, Lääketeollisuus ry:n, neljän jäsenyrityksen teemahaastatteluista. Haastateltavat edustavat organisaatioiden asiantuntijatasoa sekä ylintä johtoa. Aineiston analyysimenetelmänä käytetään teemoittelua. Tutkielmassa todetaan, että extranetin käyttöoikeuksien laajuutta organisaatioissa selittävät toiminnan organisointi, johdon optimismi ja työntekijöiden toimenkuvat. Extranetin merkitys on käyttäjille melko laaja, ja käyttäjät painottavat esimerkiksi ajankohtaisuutta, luotettavuutta, tulkintojen merkitystä sekä käytön reaktiivisuutta. Extranet-informaatiota käytetään organisaatioissa toimintaympäristön luotauksessa, ongelmanratkaisu- ja päätöksentekoprosesseissa sekä toiminnan suunnittelussa. Extranet-informaation jakaminen on epävirallista, käytännöt vaihtelevia eikä organisaatioissa ole määritelty informaation jakamisen suhteen vastuita. Hansenin et al. tietojohtamisen strategioista organisaatioissa näyttää vallitsevan erityisesti personointistrategia. Tutkielmassa havaitaan, että tietojohtamisessa ja informaation hallinnassa keskiössä ovat niin organisaation johto, yksilöt kuin teknologiakin. Johto voi omalla toiminnallaan luoda puitteet organisaation toimintakäytäntöihin, mutta myös yksilöiden näkemyksillä on merkitystä siinä, miten informaatiota jaetaan ja kenen koetaan olevan vastuussa tiedon kehittämisestä. Tutkittavissa organisaatioissa havaitaan kahden ääripään näkemyksiä: toisen ääripään mukaan extranet-informaatiota ei tarvitse erityisesti jakaa, toisen ääripään mukaan jakaminen on koko organisaation eduksi. Johdolla ei aina ole käsitystä organisaation toimintakäytännöistä, eikä se siten kyseenalaista näitä käytäntöjä. Tärkeimpiä lähteitä tutkielmassa ovat: Hansen et al. (1999): What"s your strategy for managing knowledge?; Choo, Chun Wei (1998): The knowing organization; Choo, Chun Wei (2000): Information management for the intelligent organization; Taylor, Robert (1991): Information Use Environments.
  • Vanhala, Anna (2007)
    This licentiate thesis studies Finnish police chiefs' career biographies. Through career biographies it explores various issues concerning work and the police organization, such as professional identity, turning points of career, leadership, supervisor position, and hierarchy in the organization. How does one tell one's career, and how do different experiences construct and shape the professional identity of the Finnish police chiefs? The study approaches the police organization through decades' experience: police chiefs who were interviewed had all worked within the organization for many years, even decades. Thus it enables reader to get into a world that might not be reached otherwise. Police chiefs' career biographies offer an interesting viewpoint to the Finnish police organization. The study reveals, among other things, competitive nature and contradictory expectations concerning one's career moves. It also contributes to studies among civil servants' careers, well-being and motivation at work. In addition, it strengthens understanding about biographies as a relevant way of reflecting one's career. The study implies that police chiefs' work and professional identity are strongly shaped by ambivalent publicity - hierarchy and competition within the police organization, and professional narrative that praises vertical mobility and career moves. The study leans on the theories of narrative identity. The empirical data included 15 biographical interviews, and the analysis of the data was conducted using the expectancy analysis. Analysis is presented in two separate chapters and was motivated by two research questions. Firstly, which issues and experiences strongest construct and shape the professional identity of the Finnish police chiefs? Themes that are studied here are: career choice, supervisor position, different types of publicity, and social relations among those involved with the profession. Secondly, how do the police chiefs tell their careers: how are their work biographies told and emplotted? This section concentrates on the biographers' attitudes towards their (work) history. Four types of career biographies are presented: a battle-oriented romance, a progressive development narrative, a hope-lost career tragedy, and a more lightly oriented comedy narrative. Police chiefs work biographies can be seen as bureaucratic interpretive models. Turning points in the career concerned moves in a structural path of the organization, and different positions were hierarchically connected to each other. Beginnings of the police chiefs' careers were often told with enthusiasm and satisfaction. Career moves took place regularly, one after another. These experiences form a striking point of comparison to the current situation, which instead could be characterized as a time of very few career moves.
  • Kerosuo, Hannele (Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteiden tiedekunta, 2016)
  • Vesalainen, Saimi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Helsingin yliopistolla otettiin vuoden 2018 alusta käyttöön kokonaisvaltaiseen riskienhallintaan tähtäävä riskienhallinnan toimintamalli, jonka implementaatiota tai toimintaa ei ole tähän mennessä selvitetty. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää Helsingin yliopiston riskienhallinnalle annettuja tavoitteita ja niiden toteutumista, sekä laajentaa korkeakoulujen riskienhallintakäytäntöjä koskevan tutkimuskirjallisuuden näkökulmaa. Tutkielmassa hyödynnetään Robert Yinin tapaustutkimusarvioinnin, sekä Evert Vedungin ja Morten Balle Hansenin monitahoarvioinnin metodologiaa. Tapaustutkimusarvioinnilla pyritään selvittämään riskienhallinnan toimintamallin virallisia tavoitteita ja niiden toteutumista. Monitahoarvioinnin keinoin tutkitaan yliopiston eri yksiköiden näkemyksiä riskienhallinnan toimivuudesta. Tutkielman aineisto koostuu yliopiston virallisista riskienhallintaa ohjaavista asiakirjoista, vuosien 2017-2019 strategian toimeenpanosuunnitelmista ja toimintakertomuksista, sekä yliopiston eri yksiköiden johtajien haastatteluista. Tutkielman perusteella riskienhallinnan toimintamalli on muotoiltu hyvin ja perustellusti, mutta se, kuinka se on implementoitu eri yksiköissä, vaihtelee. Tämän takia riskienhallinnasta ei käytännössä saada täyttä hyötyä kaikissa yksiköissä, eivätkä kaikki riskirekisterin tiedot näin ole täysin vertailukelpoisia. Riskienhallinnan toimintamallille annetut tavoitteet liittyvät sääntöjen noudattamiseen ja laadunvalvontaan, laadukkaan riskienhallintaprosessin toteutumiseen sekä tiedon hyödyntämiseen. Näistä erityisesti tiedon hyödyntäminen kuitenkin jää vähemmälle huomiolle useiden yksiköiden toiminnassa. Tavoitteiden toteutumista voisi parantaa esimerkiksi keskustelemalla riskienhallinnan tärkeydestä yksiköissä sekä yksiköiden ja riskienhallinnan asiantuntijan kesken.
  • Perttula, Ilona (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tampereen uusi korkeakouluyhteisö aloitti toimintansa 1.1.2019. Yhdistymisen myötä Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu fuusioituivat yhtenäiseksi korkeakouluyhteisöksi. Fuusioprosessin henkilöstökokemuksesta aloitettiin tutkimushanke, jonka osana toteutettiin kyselytutkimus muutoksessa osana olleelle henkilöstölle. Tämä maisteritutkielma käsittelee kyselytutkimuksen avovastauksien perusteella Tampereen korkeakoulufuusion oikeudenmukaisuuden kokemuksia henkilöstön keskuudessa. Tutkielman tarkoituksena on selvittää oikeudenmukaisuuden kokemukseen vaikuttavia tekijöitä fuusiokontekstissa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii organisatorisen oikeudenmukaisuuden tutkimukset ja kirjallisuus. Henkilöstön kokemukset oikeudenmukaisuuteen vaikuttavista tekijöistä on jaoteltu kolmeen pääkategoriaan, jotka ovat menettelytapojen oikeudenmukaisuus, jakava oikeudenmukaisuus ja vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuus. Tutkielman teorialähtöinen sisällönanalyysi perustuu edellä mainittujen kategorioiden avulla muodostettuun viitekehykseen, jonka avulla aineiston tuottamaa tietoa on luokiteltu. Aineiston perusteella erityisesti menettelytapojen oikeudenmukaisuus nousi merkitseväksi tekijäksi fuusioprosessin oikeudenmukaisuutta tarkasteltaessa. Vastaajat kokivat fuusioprosessin olleen epäoikeudenmukainen usealla eri osa-alueella ja oikeudenmukaisuuden kokemukseen sisältyi useita eri tekijöitä. Erityisesti fuusioprosessin puolueettomuus koettiin vaillinaiseksi ja vastauksissa korostui kokemukset toisten osapuolien suosimisesta päätöksenteossa. Lisäksi henkilöstö koki, ettei heillä ollut tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa päätöksentekoon ja päätöksenteon nähtiin tapahtuvan kaukana henkilöstöstä. Viestinnässä koettiin olleen vähäistä ja päätösten perustelut koettiin vajavaiseksi. Osa henkilöstöstä koki, että muutoksen jälkeen työtaakka oli lisääntynyt, mutta työstä saavutettavat hyödyt olivat vähentyneet. Aineistossa esiintyi myös neutraaleja ja positiivisia kommentteja, mutta niiden määrä oli huomattavasti vähäisempi kuin negatiivisten kommenttien. Vastauksissa tulevaisuuden näkymät olivat positiivisia ja korkeakouluyhteisöä pidettiin jatkon kannalta hyvänä asiana, mutta muutosvaihetta pidettiin lähes kaikissa vastauksissa sekavana, huonosti toteutettuna tai epäoikeudenmukaisena. Tulosten perusteella oikeudenmukaisuuden kokemus perustuu fuusioprosessissa samojen kategorioiden alle kuin aiempi tutkimus ja teoriatausta ovat esittäneet. Tuloksista oli kuitenkin havaittavissa vastaajien yksilölliset erot kokemusten sisältöjen yksityiskohdissa ja voimakkuudessa. Lisäksi kiire eli aikataululliset haasteet eivät sisältyneet tutkielman teoreettiseen viitekehykseen, mutta nousivat useasti esiin aineistossa.
  • Suokas, Janne (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan pystytäänkö organisaatioiden päätöksentekoon liittyvien työvaiheiden uudelleenjärjestelyllä tehostamaan itse lopulliseen päätöksentekoon tähtäävää toimintaa. Mielenkiinto kohdistuu erityisesti hierarkkisten organisaatiorakenteiden avulla toteutettuun informaation prosessoinnin sekä päätöksenteon hajauttamiseen. Informaation prosessoinnilla tarkoitetaan kaikkia niitä työvaiheita, joiden avulla organisaatio muokkaa niin sanotusta raakainformaatiosta itselleen sopivaa ja käyttökelpoista muokattua tietoa. Tutkimusongelmana on miten organisaation sisällä tapahtuva informaation prosessointi tulisi järjestää, jotta se voitaisiin suorittaa tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat prosessoinnista organisaatiolle aiheutuva viive sekä prosessointia suorittavien agenttien palkkakustannukset. Tutkimusongelma liittyy tiiviisti organisaatioiden johtamistapahtumaan ja erityisesti siellä tapahtuvaan päätöksentekoon. Päätöksentekoon tähtäävää prosessia pyritään mallintamaan luomalla informaation prosessointiin keskittynyt verkosto. Verkosto koostuu informaation prosessointiin keskittyneistä agenteista sekä verkostossa ylimmällä tasolla olevasta päätöksentekijästä. Verkoston tarkoituksena on kuvata päätöksenteon taustalta yleensä löytyvää laajempaa päätöstä valmistelevaa työvaihetta. Tämä työvaihe on melko yleisesti järjestetty ainakin jonkin asteisesti hierarkkiseen muotoon ja sen vuoksi tutkielmassa tarkastellaan juuri hierarkkisen organisaatiomallin etuja informaation prosessoinnissa. Hierarkian avulla pystytään hajauttamaan tehokkaasti informaation prosessointiin liittyviä eri työvaiheita ja näin nopeuttamaan koko prosessia. Tutkielmassa pyritään esittämään perusteluja hierarkkisen organisaatiomallin yleisyydelle sekä sen käytölle etenkin päätöksentekoon keskittyneissä verkostoissa. Hierarkian käyttöä perustellaan sen tehokkuudella hajautetussa päätöksentekomallissa ja toisaalta tämän oletetun tehokkuuden avulla perustellaan hierarkian yleisyyttä organisaatioiden rakenteissa. Käsiteltävän mallin avulla pyritään muodostamaan perusteet tehokkaalle informaation prosessointiin keskittyneelle organisaatiolle. Organisaation hierarkkisten rakenteiden avulla mallinnetaan tehokas päätöksentekoon keskittynyt verkosto, jossa päätöksentekoon kuluvaa aikaa minimoidaan vaihtelemalla esimerkiksi prosessointiin osallistuvien agenttien määrää sekä järjestystä ja samalla hierarkiassa vallitsevia esimies-alais -suhteita.
  • Tuunainen, Juha (2004)
    Väitöskirjassa analysoidaan erään Helsingin yliopistossa toimineen, kasvibiotekniikkaa käyttäneen tutkimusryhmän kymmenvuotinen elinkaari ryhmän perustamisesta vuonna 1990 siihen saakka, kun se muuttui tutkimuslähtöiseksi spin-off –yritykseksi vuonna 2000. Tutkimusaineisto koostuu 79 haastattelusta ja laajasta dokumenttiaineistosta, johon kuuluu muun muassa tieteellisiä julkaisuja, tutkimussuunnitelmia ja –raportteja sekä kirjeenvaihtoa. Aineiston laadullisessa analyysissä hyödynnetään useita teoreettisia lähestymistapoja, jotka ovat tarkastelleet tiedettä ja yliopistoja työkäytäntöjen näkökulmasta (esim. kulttuuri-historiallinen toiminnan teoria, etnometodologia ja symbolinen interaktionismi). Näin saatujen tulosten perusteella kommentoidaan joitain sellaisia teorioita, joiden mukaan tiede ja yliopistot olisivat viime aikoina radikaalisti muuttuneet. Väitöskirjan pääosan muodostaa neljä kansainvälisissä lehdissä julkaistua artikkelia, joista kussakin eritellään jotakin tutkimusryhmän elinkaaren vaihetta. Ensimmäisessä artikkelissa tarkastellaan ryhmän laboratoriotyötä ja sitä, kuinka sen käyttämät kokeelliset järjestelmät muuttuivat 1990-luvun alkuvuosina. Toisessa artikkelissa hyödynnetään symboliseen interaktionismiin pohjaavaa sosiaalisten maailmojen näkökulmaa (social world perspective) tieteenalojen välisten konfliktien analysoimiseksi siinä yliopiston laitoksessa, jossa tutkittu ryhmä työskenteli. Kolmannessa artikkelissa tutkitaan sitä, kuinka raja tutkimusryhmän perustaman biotekniikkayrityksen ja yliopistotoiminnan välillä tuotettiin ja kuinka sitä ylläpidettiin 1990-luvun lopussa. Neljäs artikkeli puolestaan kokoaa tutkimuksen empiiriset tulokset yhteen ja kritisoi tältä pohjalta ns. tiedontuotannon mallia 2 (Mode 2 knowledge production) and teesiä yliopistojen, teollisuuden ja valtiovallan kolmoiskierteestä (triple helix). Väitöskirjan mukaan tiede ja yliopisto tulee nähdä monimutkaisina ja sisäisesti ristiriitaisina kokonaisuuksina, joiden kehitykseen vaikuttavat monet historialliset, poliittiset ja kulttuuriset tekijät. Lisäksi väitöskirja osoittaa sen, mitä etua tieteellisten ja organisatoristen käytäntöjen tutkimuksesta on verrattuna sellaisiin geneerisiin malleihin, kuten vaikkapa tiedontuotannon malli 2, yliopistojen, teollisuuden ja valtiovallan kolmoiskierre, akateeminen kapitalismi (academic capitalism) tai yritysyliopisto (enterpreneurial university).
  • Doepel, Tania (2005)
    I denna studie undersöktes arbetstagarnas identifikation med organisationen och arbetsavdelningen samt vilket samband dessa hade till arbetstagarnas motivation att arbeta på företaget, deras tillfredsställelse med att arbeta där och deras avsikter att stanna kvar på eller lämna företaget. Materialet samlades in med hjälp av frågeformulär på ett finskt produktionsbolag inom fritidsbranschen under våren 2005 (N = 58). I arbetets teoretiska del behandlades social identitetsteori, som är den bakomliggande teorin till identifikation med organisationen. Själva identifikationen med organisationen behandlades även. Benägenhet att förbinda sig till organisationen togs därtill upp, för att klargöra skillnaden mellan identifikation med organisationen och benägenhet att förbinda sig till organisationen. De möjliga följderna av identifikation: motivation, tillfredsställelse och planer på att stanna kvar inom organisationen, definierades och teoretiserades. Såväl teorier som tidigare undersökningar togs upp. På basen av dem formulerades hypoteserna. Hypoteserna testades med hjälp av korrelations- och regressionsanalyser. Resultaten stödde hypotesen enligt vilken identifikation med organisationen och identifikation med avdelningen positivt hängde samman med varandra. Hypoteserna enligt vilka identifikationsnivån påverkar arbetstagarnas avsikter att stanna kvar på arbetsplatsen eller söka efter ett nytt arbete fick även stöd av resultaten. Däremot gav resultaten inte stöd för hypoteserna enligt vilka en hög grad av identifikation positivt skulle påverka individens motivation och tillfredsställelse. Undersökningen gjordes på uppdrag av ett finskt företag. Den kan ses som ett bidrag till ett rätt så ungt forskningsområde i Finland, med såväl dess förväntade som mindre förväntade resultat, speciellt vad gäller ett finländskt företag.
  • Lehtonen, Jussi (2002)
    Tutkimuksessa tarkastellaan yritysorganisaation kehitystarpeita Suomessa hyvin perinteisellä metsäteollisuuden toimialalla. Tutkimuksen lähtökohtana oli ajatus siitä, että jälkimoderni aika tuo muutostarpeita myös organisaatioille. Tutkimuksen kohdeyritys M-real Oyj omaa vankat perinteet, jotka vaikuttavat vahvasti yrityksen toimintatapoihin. Muutostarpeita on kuitenkin havaittu ja konsernin uudelta rekrytointikoulutukselta odotetaan tässä suhteessa paljon. M-institute Silvan alaisuudessa toimivaa rekrytointikoulutusta ja sieltä valmistuvia opiskelijoita kohtaan on asetettu paljon odotuksia, mutta pelkät odotukset eivät riitä kehittämään yhtiön tuotantoyksiköiden toimintaa. Tutkimuksen tarkoituksena onkin selvittää, minkälaisia haasteita ja kehitystarpeita rekrytointikoulutuksesta valmistuvat opiskelijat tuotantoyksiköille tuovat. Tutkimuksessa selvitetään myös rekrytointikoulutuksen ja sieltä valmistuvien opiskelijoiden merkitystä yhtiölle. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jonka pohjalta tuotantoyksiköiden toimintaa voidaan kehittää yhtiön tulevaisuuden haasteiden mukaiseksi. Tutkimus on suoritettu teemahaastatteluin, joita tehtiin rekrytointikoulutuksen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille, tuotantoyksiköiden esimiehille, M-institute Silvan rekrytointikoulutuksen edustajille ja tuotantoyksiköiden työntekijöille. Opiskelijoiden haastattelut ovat tutkimuksen kannalta tärkeimmät. Silvan edustajien haastattelu suoritettiin ryhmähaastatteluna. Muut haastattelut olivat yksilöhaastatteluja. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu työmotivaatioon vaikuttaviin tekijöihin, joidenka avulla tutkimusongelmaa ratkaistaan. Tässä tutkimuksessa tarkasteltavat työmotivaatiotekijät on määritelty Pekka Ruohotien tutkimusten pohjalta. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että rekrytointikoulutuksen ja sieltä valmistuvien opiskelijoiden rooli konsernin tulevaisuudelle on merkittävä. Tärkein rekrytointikoulutusta kohtaan asetettu haaste on tuottaa yhtiön palvelukseen aiempaa osaavampaa työvoimaa, jonka avulla voidaan paremmin vastata kilpailuun kansainvälisillä markkinoilla. Työmotivaatiotekijöiden tarkastelu osoitti joitakin selkeitä kehitystarpeita tuotantoyksiköiden toiminnassa. Niistä tärkeimmät liittyvät työnjohdon roolin ja työilmapiirin kehittämiseen. Myös työkiertoa tuotantoyksiköissä tulee tehostaa, jotta nykyistä laaja-alaisemman ammattitaidon tavoittelussa onnistutaan. Tärkeimmät tutkimuksessa käytetyt lähteet ovat Ruohotie, Pekka & Honka, Juhani (1999) Palkitseva ja kannustava johtaminen, Juuti, Pauli (1999) Organisaatiokäyttäytyminen ja Beck, Ulrich & Giddens, Anthony & Lash, Scott (1995) Nykyajan jäljillä. Refleksiivinen modernisaatio.
  • Pekkarinen, Minna (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa elintarvikeketjun osapuolille – ammattikeittiöille, tuottajille ja tukuille – tietoa luomun ostamisen prosesseista ja niihin liittyvistä käytänteistä. Ammattikeittiöorganisaation luomuun siirtymisessä korostuu käytänteiden merkitys organisaation ostotoiminnassa. Tutkimuksessa selvitettiin niitä käytänteitä, joita organisaatiot käyttävät luomun ostamisen eri vaiheissa joissa osapuolina ovat ammattikeittiöt sekä toimittajat, joilta luomuelintarvikkeet hankitaan. Tutkimuksen teoriaosassa tarkasteltiin ostamisen prosessia, ostamisen tilanteita ja käytänteitä ostamisessa. Ostopro-sessin todettiin alkavan ärsykkeestä, jonka jälkeen ärsyke vaikuttaa ostavan organisaation päätöksentekoon ja lo-puksi tuottaa reaktion ostajassa. Ostotilanteita taas todettiin olevan kolme- uusi ostotilanne, muokattu uusintaosto, sekä rutiiniosto. Jokainen näistä ostotilanteista vaatii erilaisia päätösprosesseja ja toimia sekä myyjältä että ostajalta. Käytänteiden todettiin olevan rutiininomaisia toimintoja, jotka ovat osa jokaista ostamisen vaihetta. Tutkimuksen empiriaosassa haastateltavat keittiöt rajattiin niin, että niiden tuli sijaita pääkaupunkiseudulla tai sen ympäristössä sekä olla käyttänyt tai käyttää luomua. Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisena teemahaastattelututki-muksena, jossa haastateltiin kolmea kunnallisen keittiön ja kolmea yksityisen keittiön edustajaa. Teemat, jotka tut-kimuksessa nostettiin esiin, valittiin tutkimusongelman ja sen perusteella valitun teorian pohjalta. Tutkimustuloksien perusteella todettiin, etteivät luomun ostamisen käytänteet ostamisen prosessissa eroa tavallisen tuotteen ostamisen käytänteistä. Kuitenkin käytänteiden tärkeys ja luonne sekä niiden painoarvo ammattikeittiöor-ganisaation koko ostamisen prosessi saattaa vaihdella riippuen siitä onko ostettava tuote luomua vai ei. Tutkimustu-loksia voidaan pitää luomun ostamisen kannalta positiivisina, sillä itse ostaminen ja siihen kuuluvat käytänteet eivät tunnu eroavan, vaikka niiden painoarvo, riskitekijät sekä tarvittavat resurssit vaihtelisivatkin.
  • Honni, Sirpa (Helsingfors universitet, 2015)
    Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto yhdistyivät 1.1.2013. Fuusioprosessin henkilöstövaikutusten seuraamiseksi käynnistettiin vuoden 2012 lopulla seurantatutkimus, jonka aikana aineistoa kerättiin kyselytutkimuksilla kolmena eri ajankohtana. Tämä pro gradu-tutkielma käsittelee tutkimusaineiston avoimista vastauksista luokiteltujen kommenttien antamia tuloksia henkilöstön kokemasta fuusioprosessin oikeudenmukaisuudesta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää oikeudenmukaisuuden kokemusten laatua ja niiden ajallisia muutoksia fuusioprosessin edetessä sekä vertailla henkilöstön kokemuksista löytyviä virastojen välisiä eroja. Tutkimuksen kohderyhmänä on virastojen keskijohto ja lähiesimiehet. Tutkielman teoriatausta rakentuu oikeudenmukaisuuden tutkimukseen ja kirjallisuuteen. Henkilöstön subjektiivisia kokemuksia fuusioprosessin oikeudenmukaisuudesta tarkastellaan jakavan oikeudenmukaisuuden, menettelytapojen, vuorovaikutuksen ja päätösnopeuden oikeudenmukaisuuteen vaikuttavien tekijöiden näkökulmista. Tutkielmassa on kvalitatiivisena menetelmänä käytetty teorialähtöistä sisällönanalyysia, jolloin lopulliset tutkimuskysymykset ovat analyysirungon avulla tarkentuneet vasta aineiston analysointivaiheessa. Aineiston luokittelussa on käytetty analyysityökaluna oikeudenmukaisuuden teorioista johdettua viitekehystä, jonka avulla oikeudenmukaisuuden kokemukset on jaettu eri luokkiin. Tutkimustulokset osoittavat, että henkilöstö koki sosiaali- ja terveysviraston fuusioprosessissa menettelytapojen olleen monessa suhteessa epäoikeudenmukaisia. Avoimista vastauksista luokitellut kommentit olivat lähes kaikki valmistelun suhteen kriittisiä. Fuusioprosessin alkuvaiheen kiireisestä päätösten valmistelusta aiheutui, että henkilöstöllä ei tosiasiallisesti ollut vaikuttamisen mahdollisuuksia päätöksentekoon itseään koskevissa asioissa. Valmistelun nähtiin olleen puolueellista siten, että terveysvirasto koettiin hallitsevaksi organisaatioksi, josta yhdistyneen viraston toimintatavat suurelta osin otettiin käyttöön. Avoimen päätöksistä tiedottamisen ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen puutteita ja haasteita kritisoitiin myös runsaasti. Kahden vuoden kokemusten jälkeen yhteistyö koettiin edelleen ongelmallisena pääasiassa organisaatiorakenteiden, hallintomenettelyjen ja jäykän johtamiskulttuurin vuoksi. Keskijohto ja lähiesimiehet kokivat vaikutusmahdollisuuksiensa edelleen olevan vähäiset, koska päätöksentekovaltaa ei delegoitu riittävästi. Substanssiosaamisen ja ydintoimintojen koettiin jääneen talouden ja muun hallintobyrokratian varjoon. Yhtenäisen uuden organisaatiokulttuurin luomisessa nähtiin vielä paljon haasteita, mutta myös mahdollisuuksia.
  • Muuronen, Nina (2000)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan organisaation tiedon luomista, viestintää ja kulttuuria. Työn tavoitteena on selvittää, miten organisaatio luo uutta tietoa, mikä on viestinnän rooli tiedon tuotannossa ja miten kulttuurit vaikuttavat tiedon luomiseen. Tutkimusongelmia tarkastellaan sekä tietämyshallinnan kirjallisuuden perusteella että tapaustutkimuksen kautta. Työssä selvitetään organisaation tiedon luomisen keinoin, miten tapausorganisaatiossa eri työyhteisöistä koostunut henkilöryhmä suunnittelee ja toteuttaa uuden työvälineen. Tutkielmassa oletetaan, että työvälineen suunnittelu- ja toteutusprosessi toimii esimerkkinä organisaation tavasta luoda tietoa. Tapaustutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla ja aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Analyysin teossa keskeinen lähtökohta oli Nonakan ja Takeuchin malli organisaation tiedon luomisesta. Heidän kuvauksensa muodosti ikään kuin linssit, joiden kautta aineistoa tutkittiin. Tutkielmassa todetaan, että organisaation kulttuuri, viestintä ja tieto liittyvät läheisesti yhteen ja että näitä kolmea yhdistävät merkitykset. Tutkielman lähtökohtien mukaan kulttuuri muodostuu yhteisesti jaetuista merkityksistä ja organisaatioviestinnällä luodaan, käsitellään, ylläpidetään ja muokataan merkityksiä. Organisaation tiedon tuottamiseen vaikuttaa yhteisten merkitysten luominen. Täten organisaation tiedon luomisen tarkastelu edellyttää organisaatioviestinnän ja kulttuurien tutkimista. Tämä työ perustui pitkälle organisaation tiedon jaottelemiseen eksplisiittiseen (näkyvään), hiljaiseen (kokemusperäiseen) ja kulttuuriseen tietoon.Tutkielma osoittaa, että organisaatiossa luodaan uutta tietoa hiljaisen ja eksplisiittisen tiedon vuorovaikutuksen tuloksena. Tapaustutkimuksessa erotettiin vaiheita, jotka tietyiltä osin vastaavat Nonakan ja Takeuchin näkemystä neljästä tietoa luovasta muunnosprosessista. Muunnosprosessit ovat sosialisaatio (hiljaisesta tiedosta hiljaista tietoa), ulkoistaminen (hiljaisesta tiedosta eksplisiittistä tietoa), yhdistäminen (eksplisiittisestä tiedosta eksplisiittistä tietoa) ja sisäistäminen (eksplisiittisestä tiedosta hiljaista tietoa). Tutkielmassa todetaan, että tiedon luominen on itsessään viestintää eli merkitysten luomista, ylläpitoa ja muokkausta. Organisaation uudistava voima liittyy vuorovaikutuksessa kehittyvään merkitysten syntyyn. Tapaustutkimus korosti organisaatiossa vapaasti käytävien keskusteluiden merkitystä hiljaisen tiedon jakamiseksi. Lisäksi tapaustutkimuksen mukaan visuaalisten esimerkkien ja metaforien käyttö edesauttaa hiljaisen tiedon ulkoistamista eksplisiittiseksi tiedoksi. Työssä osoitetaan, että kulttuuri tarjoaa kontekstin organisaation tiedon luomiseen. Kulttuuri ohjaa, millaista tietoa organisaatiossa tuotetaan ja se muodostaa tulkintakehyksen uuden tiedon arvioimiseen. Se kertoo, millaisia tapoja tai keinoja organisaatiossa käytetään tiedon tuottamiseksi ja keiden sallitaan osallistua tiedon tuottamiseen. Tiedon luontia edesauttava kulttuuri on keskusteleva, tukee jäsentensä näkemysten vaihtoa ja arvostaa erilaisia näkemyksiä.
  • Engeström, Jyri (2002)
    The focus of this study is on the effects of innovation on organizational structure. It addresses the question: How do innovations produce organization? Applying concepts from activity theory, coorientation theory, and structuration theory, the study demonstrates how social ties - the links, bridges and bonds between individuals - play a key role in the development of new inventions. A qualitative method is developed for analyzing interaction data in email and face to face conversations. Based on this method, an analysis of one product innovation at an Internet design and consulting company is presented. The key findings are synthesized in the form of a double cycle model of innovation in organizations.
  • Urpalainen, Anna-Mari (2008)
    Hiljainen eli piilevä tieto on merkittävässä roolissa monessa organisaatiossa tänä päivänä. Esimerkiksi suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle hiljaisen tiedon siirtyminen seuraaville työntekijöille on suuri haaste. Myös nuoremmilla työntekijöillä on hallussaan hiljaista tietoa, jota kiivastahtisessa työkulttuurissa on tärkeä jakaa. Hiljaisella tiedolla tarkoitan tässä tutkimuksessa niin sanottua kokemusperäistä tietoa, jota on vaikea jakaa verbaalisesti. Esimerkiksi käytännön työssä opittua tietoa on vaikea pukea sanoiksi tai selostaa tekstinä. Hiljaisen tiedon vastakohtana voidaan pitää eksplisiittistä eli käsitteellistä tietoa, jota on mahdollista prosessoida ja tallentaa suhteellisen helposti. Itse käytän piilevän tietotaidon käsitettä tässä tutkimuksessa, sillä se kuvaa parhaiten aineistoani, jossa tarkoituksena oli tutkia sekä kädentaitoja vaativia että rutiinityötä tekeviä henkilöitä ja heidän hallussaan olevaa piiloista tietotaitoa. Tutkimuksessa on otettu huomioon myös aiheen toinen puoli, jossa organisaatioilla on muutoksen ja uuden oppimisen mahdollisuus, kun piilevän tietotaidon annetaan valua pois organisaatiosta ja samalla tuodaan uusien tulokkaiden kautta uutta ja tuoretta osaamista taloon. Tutkimuksen kohteena oli piilevä tietotaito organisaatioissa ja sen jakaminen koko työyhteisön yhteiseksi hyödyksi. Aineistoni kohteena oli eteläsuomalainen voimayhtiö. Selvitin millaista piilevä tietotaito kyseisessä organisaatioissa on ja kuinka sitä on mahdollista siirtää. Fokusryhmähaastattelujen avulla selvitin, kuinka työntekijät mieltävät piilevän tietotaidon ja kuinka sen jakaminen on tiedostettu. Lyhyen kyselylomakkeen avulla selvitin työntekijöiden sitoutumisen astetta organisaatioon, sillä yksi premissini oli, että työntekijän sitoutumisella on vaikutusta tiedon siirtoon ja sen esiintuloon. Fokusryhmä koostui sekä ns. kehon taitoa vaativista ammateista että rutiinityötä tekevistä. Ryhmä sisälsi kohta eläkkeelle jääviä työntekijöitä sekä juuri taloon tulleita henkilöitä ja heidät haastateltiin omissa ryhmissään. Tutkimuksen yksi mielenkiintoisimmista havainnoistani oli se, kuinka tiedon sisäistämiseen käytetty aika vaihteli merkittävästi riippuen työnlaadusta. Kädentaitoihin perustuvat työtehtävät vaativat erilaista perehdyttämismallia kuin rutiinitöihin perustuvat tehtävät. Merkittävimmäksi kokemusperäisen tiedon siirtämisen malliksi osoittautui tässä tutkimuksessa mestari-kisälli – malli. Perehdyttämisprosessin aikana tai sen jälkeen on vielä poisoppimisen mahdollisuus, jossa talon uusi tulokas voi tuoda uusia käytäntöjä taloon kyseenalaistavan oppimisen kautta. Myös huoli tiedon siirtymisestä oli merkittävä sitoutuneella työntekijällä. Päälähteinäni olivat mm. Nonaka & Takeuchi: The Knowledge Creating Company 1995, Roger Byrne 2001. The Learning Organization. Volume 8. Number 1. pp. 44-50. © MCB University Press ja Leif Åberg Johtamisviestintää! Esimiehen ja asiantuntijan viestintäkirja 2006.
  • Jääskeläinen, Elina (2005)
    Projektityöskentely ja projektijohtaminen nousivat voimakkaasti esille 1900-luvun loppupuolella vastauksena organisaatioiden toimintaympäristössä tapahtuneille muutoksille. Projektityöskentelyn avulla on pyritty vastaamaan muun muassa tulosjohtamisen, dynaamisuuden ja epävarman toimintaympäristön vaatimuksiin. Projektien käyttö on lisääntynyt myös julkisen sektorin organisaatioissa. Toimintaympäristön muutokset ovat asettaneet myös suomalaisen hyvinvointivaltion sekä valtiollisen päätöksenteon rakenteet haasteiden eteen. Suomessa keskushallinto on vastannut tehokkuuden vaatimuksiin lanseeraamalla ohjelmajohtamisen, joka konkretisoituu Matti Vanhasen hallituksen strategia-asiakirjaan sisällytetyn neljän poikkihallinnollisen politiikkaohjelman muodossa. Tutkimuksessa tarkastellaan keskushallinnossa tapahtuvaa poikkihallinnollista projektityöskentelyä ja sen organisointia. Poikkihallinnollisuus ymmärretään tutkimuksessa ministeriöiden välisenä yhteistyönä. Tutkimus on tapaustutkimus, jonka kohteena on Matti Vanhasen hallituksen tietoyhteiskuntaohjelma ja erityisesti ohjelman alaisuudessa toimivat poikkihallinnolliset projektit. Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa tietoyhteiskuntaohjelman ja sen alaisten projektien organisointia sekä kuvailla teoreettisen viitekehyksen avulla ohjelman ja sen alaisten projektien poikkihallinnollisuutta. Taustalla tutkimuksessa on sektoriministeriöiden ja poikkihallinnollisten projektien välinen problematiikka. Teoreettinen viitekehys on rakennettu kahden poikkifunktionaalisten projektiryhmien toimintaa tarkastelevan mallin avulla. Tutkimuksen aineisto on hankittu haastattelumenetelmää käyttäen. Tehdyt haastattelut ovat puolistrukturoituja yksilöhaastatteluita. Lisäksi haastatteluiden avulla saatua tietoa on täydennetty ohjelmajohtamista ja politiikkaohjelmia käsittelevistä dokumenteista ja internet-aineistosta. Tutkimuksessa havaittiin, että tietoyhteiskuntaohjelman alaisten hankkeiden suuri määrä hankaloittaa ohjelmakokonaisuuden hallintaa, tekee seurannan ja koordinoinnin vaikeaksi sekä estää ohjelmasta saatavan lisäarvon konkretisoitumisen. Ohjelman alaiset projektit ovat myös huomattavan itsenäisiä suhteessa ohjelmaorganisaatioon. Tietoyhteiskuntaohjelma vastaakin yhteisen teeman omaavista mutta muuten suhteellisen itsenäisistä projekteista muodostuvan portfolio-ohjelman määritelmää. Projektit ovat aina jonkin ministeriön vetovastuulla. Projektit ovatkin erittäin riippuvaisia ministeriöistä. Ministeriöt pyrkivät varjelemaan omia toimialueitaan, mikä on omiaan laimentamaan poikkihallinnollisella projektityöskentelyllä tavoiteltavien tehokkuusetujen konkretisoitumista sekä estämään aidon poikkihallinnollisuuden syntymistä. Tietoyhteiskuntaohjelman kohdalla ei voidakaan puhua matriisiorganisaatiosta vaan pikemminkin poikkifunktionaalisen projektityöskentelyn soveltamisesta linjaorganisaatiossa. Keskeisimmät lähteet ovat poikkifunktionaalisia projektiryhmiä tarkastelevat Denison ym. (1996) sekä Bishop (1999), ohjelmajohtamisen teoriasta kirjoittava Pellegrinelli (1997), ohjelmajohtamisen soveltamisesta keskushallintoon kirjoittava Kekkonen (2001) sekä yleistä projektijohtamisen teoriaa ja projektien organisointitapoja esittelevät Gido & Clements (2003) sekä Meredith & Mantel (1996).
  • Hietaoja, Susanna (2007)
    Tutkielmassani tarkastelen Rajavartiolaitoksen työntekijöiden kokemuksia organisaationsa työyhteisöviestinnästä. Rajavartiolaitos on työni case-organisaatio, jonka määrittelen byrokraattiseksi julkisen sektorin organisaatioksi. Työni tavoitteena on sekä kuvata sitä, miten Rajavartiolaitoksen jäsenet kokevat työyhteisöviestinnän byrokraattisessa organisaatiossaan että selvittää sitä, millainen organisaatio on näiden kokemusten taustalla ja mitkä organisaation ominaisuudet voisivat selittää työntekijöiden kokemuksia viestinnästä. Tutkielmani edustaa viestinnän ilmastotutkimusta ja OCD-tutkimusperinnettä. Käytännössä tutkimukseni rajautuu Rajavartiolaitoksen viestintäkanavien käytön, viestintävajeiden ja -tyytyväisyyden sekä viestintään liittyvien muiden arvostusten ja merkitysten tarkasteluun. Viestintätieteellisen tutkimuksen lisäksi hyödynnän työssäni hallintotieteellistä ja yleistä organisaatiotutkimusta. Tutkielmani teoreettinen osuus rakentuu viidestä osa-alueesta. Ensimmäisessä osassa referoin aikaisempaa organisaatioviestintätutkimusta, johon pyrin asemoimaan myös oman tutkimukseni. Kolme seuraavaa osa-aluetta edustavat niin sanottua organisaatioiden metafora-ajattelua: käsittelen byrokraattista julkisen sektorin organisaatiota sekä koneena, kulttuurina että vallankäytön areenana. Viidenneksi pyrin erityisesti hallintotieteellisen tutkimuksen kautta lähestymään julkisen sektorin organisaatiota pragmaattisemmin. Tässä osassa keskityn erityisesti julkishallinnon reformien vaikutuksiin julkiseen johtamiseen ja organisaation käytäntöihin. Tutkielmani empiirinen osuus edustaa surveytutkimusta. Tutkimuksen aineisto on kerätty kyselylomakkeella (N 912) ja sitä analysoidaan sekä määrällisillä että laadullisilla menetelmillä. Tutkielmani tulososuudessa esittelen Rajavartiolaitoksen viestintäkanavien käyttöä, viestintävajeita ja -tyytyväisyyttä sekä viestintään liittyviä muita arvostuksia ja merkityksiä. Jokaista tulosta selitän ja tulkitsen tutkielmani teoreettisen viitekehyksen kautta. Esitän tutkielmassani, että Rajavartiolaitoksen työyhteisöviestinnästä voidaan tehdä hyvin monenlaisia tulkintoja. Tämä havainto kyseenalaistaa tavanomaiset tavat tulkita OCD-tyyppisen tutkimuksen tuloksia. Lisäksi tämä tutkimus osoittaa, että Rajavartiolaitoksen työntekijöillä liittyy organisaationsa työyhteisöviestintään hyvin suuria tunteita, odotuksia ja toiveita. Tutkimukseni osoittaa, että Rajavartiolaitoksen työyhteisöviestinnässä on monia ongelmakohtia. Epävirallisia viestintäkanavia käytetään paljon, viestintävajeita on runsaasti ja viestintätyytyväisyys on melko heikko. Johtopäätöksissäni pohdin sekä sitä, ovatko työyhteisöviestinnän ongelmat välttämätön seuraus organisaation maanpuolustusvelvollisuudesta että sitä, auttaisiko esimerkiksi avoimuuden lisääminen parantamaan organisaation työntekijöiden viestintäkokemuksia. Jatkotutkimusaiheena ehdotan modernin sotilasjohtamisen, eli syväjohtamisen, periaatteiden soveltamista myös ei-sotilaallisten organisaatioiden esimiestyössä.
  • Ojanen, Eija (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan strategian muodostusta ja strategista johtamista. Tarkastelu tapahtuu yhden strategiaohjelman eli sisäisen turvallisuuden strategian ja yhden tutkimusorganisaation eli sisäasiainministeriön näkökulmasta. Strategisen johtamisen tutkimus on tärkeää, jotta saamme tietoja, joiden perusteella valtionhallinnon johtamista voidaan kehittää yhä ammattimaisemmaksi. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu Henry Mintzbergin, Bruce Ahlstrandin ja Joseph Lampelin (1998) esittämän kymmenen strategisen koulukunnan pohjalle. Muotoilu-, suunnittelu- ja asemointikoulukunnat pyrkivät löytämään erilaisten mallien ja kaavioiden avulla strategisen suunnittelun ihannemalleja. Yrittäjyys-, kognitiivinen-, oppimis-, valta-, kulttuuri- ja ympäristökoulukunnat ovat deskriptiivisiä koulukuntia ja pyrkivät kuvaamaan strategian muodostamista. Konfiguraatiokoulukunta pyrkii yhdistelemään kaikkien edellä mainittujen koulukuntien näkemyksiä. Keskeisinä käsitteinä esitellään organisaation, johtamisen, strategian ja strategisen johtamisen käsitteet. Arjen turvallisuuden ohjelmaan kuuluva sisäisen turvallisuuden strategia on poikkihallinnollinen strategiaohjelma, jonka avulla on tarkoitus lisätä kansalaisten ja yhteiskunnan turvallisuutta. Kyseinen strategia rakentuu erilaisista tekijöistä, joista tutkielmassa tarkastellaan rikollisuutta, onnettomuuksia, maahanmuuttoa sekä terrorismia ja rajaturvallisuutta. Tutkimus oli laadullinen eli kvalitatiivinen ja se toteutettiin teemahaastatteluilla. Haastateltavina olivat kaikki sisäasiainministeriön osastopäälliköt ja apulaisosastopäälliköt – yhteensä tehtiin kahdeksan haastattelua. Tutkimuksessa etsittiin vastauksia siihen, millaista strategian muodostaminen ja strateginen johtaminen ovat sisäasiainministeriössä. Keskeiset tutkimuskysymykset olivat: Miten sisäisen turvallisuuden strategiaa valmistellaan sisäasianministeriössä osastopäälliköiden näkemysten mukaan? Millainen on osastopäälliköiden tehtävä kyseisen strategian valmistelussa? Miten osastopäälliköt johtavat sisäisen turvallisuuden strategian avulla ministeriössään osastoaan eli millaista strateginen johtaminen sisäasiainministeriössä on? Empiirisen aineiston analyysi toteutettiin etsimällä haastatteluaineistosta erilaisia teemoja. Tutkimus nojasi faktanäkökulmaan ja tutkimusote oli ymmärtävän hermeneuttinen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää minkä teoreettisessa viitekehyksessä esitetyn koulukunnan tai koulukuntien näkemykset soveltuvat kuvaamaan tämän tutkimuksen kohdetta ja tutkimusorganisaatiota. Keskeiset tutkimuksen tulokset kertovat, että sisäasiainministeriö on vahvasti asiantuntijaorganisaatio, jossa strategian muodostus noudattelee pitkälti oppimisteoreettisen koulukunnan näkemyksiä. Myös valtakoulukunnan näkemykset politiikan ja vallan merkityksestä strategian luonnissa tulivat ilmi aineistosta. Sisäisen turvallisuuden strategian muodostaminen on aineiston perusteella prosessi, johon kaikki organisaation jäsenet voivat osallistua. Kyseinen strategia on osastopäälliköille toimiva ja tehokas työkalu, jonka avulla strategista johtamista on helpompaa toteuttaa. Tärkeimmät lähteet: Mintzberg, H. & B. Ahlstrand & J. Lampel (1998). Strategy Safari: The Complete Guide Through the Wilds of Strategic Management. Hirsjärvi, S. & H. Hurme (2000). Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö.
  • Pakarinen, Henri (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimus tarkastelee yhteiskunnallisen protestiliikkeen onnistunutta integroitumista osaksi virallista yhteiskunnallista järjestystä, autonomiansa ja alakulttuurisen identiteettinsä kuitenkin jossain määrin säilyttäen. Tutkimus kiinnittyy näin osaksi radikaaleja yhteiskunnallisia liikkeitä ja niitä integroivaa suomalaista poliittista kulttuuria tarkastelevaa tutkimusperinnettä. Tutkimuskohteena on 90-luvun alussa Helsingissä toimintansa aloittanut talonvaltausliike Oranssi, joka on tätä nykyä kulttuuri- ja nuorisotyötä tekevä yhdistys sekä asuntotoiminnasta vastaava osakeyhtiö. Miten suomalaisessa mittakaavassa varsin radikaaleja toimintatapoja käyttänyt liike onnistui lopulta niin hyvin tavoitteissaan? Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet taustalla, että liikkeellä on ollut jatkuvuutta tähän päivään asti ja viralliseksi toimijaksi muuntumisesta huolimatta se nähdään kansalaisjärjestökentällä villinä vaihtoehtona? Aineisto on kerätty haastattelemalla Oranssin toiminnassa vaikuttaneita aktiiveja ja tutkimalla yhdistyksen hallituksen pöytäkirjoja vuosilta 1990–1993. Aineistosta rajataan sitä tietoa, joka kertoo viranomaisten ja Oranssin toiminnan rajapinnoista sekä valaisee talonvaltausliikkeen integroitumiseen vaikuttaneita seikkoija. Aineistoa verrataan myös talonvaltausliikkeiden institutionalisoitumisesta käytyyn kansainväliseen keskusteluun. Tutkimuksen mukaan Oranssi kehysti toimintaansa oikeutaakseen paikkansa ja käytti radikaalista luonteestaan huolimatta alusta asti muutenkin sellaisia toimintamalleja ja protestoinnin keinoja, jotka tekivät siitä virallisten instituutioiden näkökulmasta uskottavan toimijan. Toisaalta viranomaiset antoivat yllättävänkin paljon tilaa nuorille aktivisteille. Tällainen vastavuoroinen toiminta on johtanut siihen, että vaikka Oranssi on vakiintunut yhdistykseksi, on se silti onnistunut säilyttämään toiminnassaan alakulttuurihengen ja tietyn autonomian. Oranssin integraatiokehitys näyttäytyy ristiriitaisena kansainvälisiin esimerkkeihin ja niistä tehtyihin teorioihin verrattuna. Johtopäätöksinä esitetään, että Oranssin integroituminen itsenäisenä alakulttuuritoimijana näyttäisi olevan onnistuminen niin talonvaltausliikkeen kuin yhteiskunnankin kannalta, ja että kyseinen prosessi on suomalaiselle yhteiskunnalle ominainen. Oranssin esimerkki kyseenalaistaa näkemyksen, jossa viralliseksi järjestöksi integroituminen nähdään johtavan yhteiskunnallisen liikkeen alakulttuurisen identiteetin häviämiseen. Tutkimus osoittaa myös, että integroitumisprosessi ei ole muuttanut pelkästään Oranssin toimintatapoja, vaan suvaitsemalla omaehtoista urbaania aktivismia myös kaupungin viranomaiset ovat omaksuneet uusia toimintamalleja.