Browsing by Subject "organisaatiotutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Viukari, Elina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Paperittomien henkilöiden oikeus terveyspalveluihin on herättänyt laajaa keskustelua Suomessa viime vuosina. Huolena ovat terveysongelmat ja se, kuinka terveyspalvelut tulisi rajata luvattomasti maassa oleskeleville. Väestöryhmän terveyspalveluiden puutteisiin on vastattu perustamalla vuonna 2011 vapaaehtoisvoimin ylläpidetty maanalainen klinikka, joka tarjoaa maksutonta terveydenhoitoa paperittomille ja muille Suomen julkisen terveydenhuollon ulkopuolelle jääville ryhmille. Tutkimuksen tavoitteena on käsitteellistää piilotetun klinikan arkea ja sen vapaaehtoisuuteen perustuvaa asiantuntijatyötä, joka todentuu työntekijöiden välisissä tilanteissa ja potilaiden kohtaamisissa. Tarkastelussa painotetaan työntekijän näkökulmaa: millaisia kohtaamistilanteita arkityöhön liittyy ja miten näitä tilanteita tulkitaan? Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä sovelletaan Erving Goffmanin (1974) kehysanalyyttistä lähestymistapaa, jonka avulla tarkastellaan klinikan toimintaa ja työntekijöiden kohtaamisista tulkittuja merkitysrakenteita. Ensisijaisena aineistona hyödynnetään havainnointi- ja haastatteluaineistoa, joka on kerätty Helsingin alueella sijaitsevalta paperittomien klinikalta. Tukevana aineistona hyödynnetään klinikan tapahtumaraportointia tutkimuskontekstin suppean ajantasaisen tutkimuksen vuoksi. Kehysanalyysin avulla analysoidaan niitä keinoja ja käytäntöjä, joita hoitohenkilökunta käyttää eri tilanteissa. Tutkimus osoittaa klinikkatyöhön liittyvien toimintojen sijoittuvan neljään toimintakokonaisuuteen tai kehykseen: käytännölliseen, henkilökohtaiseen, professionaaliseen ja arkihallinnan kehykseen. Jokainen kehys välittää oman merkitysrakenteensa ja selittää ne velvollisuudet ja oikeudet, joita vuorovaikutustilanteessa läsnä olevat arvioivat itsellään ja muilla olevan. Käytännöllisessä kehyksessä työ määrittyy ihmisten, ympäristön ja ajan päivittäisenä organisointina. Henkilökohtaisessa kehyksessä työntekijä asettuu tuntevaksi ja kokevaksi subjektiksi, joka seuraa haavoittuvassa asemassa olevien kärsimystä. Professionaalisessa kehyksessä työn keskiössä on ruumiillisten tapahtumien arviointi ja hoito lääketieteellisen tiedon, käsitteistön ja instrumenttien avulla. Arkihallinnan kehyksessä työ määrittyy järjestyksen ylläpitämisenä ja kaaoksen välttämisenä. Työ klinikalla on ensisijaisesti lääketieteellistä työtä, mutta sen rinnalla toimii muita kehyksiä, joissa toiminta näyttäytyy lääketieteellisestä perspektiivistä poikkeavalla tavalla kullekin kehykselle ominaisten piirteiden mukaisesti. Tutkimus mahdollistaa päättäjien ja muiden tahojen perehtymisen paperittomien klinikan arkielämään, joka on suljetun luonteensa vuoksi osittain arkiymmärryksen ulkopuolella. Paperittomien terveyspalveluita tuottavat työyhteisöt voivat hyödyntää tutkimusta oman työnsä arvioinnissa. Sen tuloksia voidaan soveltaa esimerkiksi hoitotyön -ja vapaaehtoistyön täydennys -ja peruskoulutuksissa.
  • Heikkinen, Helena (2006)
    Tehdyn tutkimuksen tavoitteena oli vertailla kahta erilailla ryhmiteltyä sairaalayksikköä ja sitä, miten ryhmittelyperiaate vaikuttaa viestintään, koordinaatioon, sekä toiminnan yleiseen sujuvuuteen. Lisäksi luotiin yleiskuva osastojen emäorganisaatiosta, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä (HUS), jotta lukijalle syntyisi käsitys siitä, millaisessa ympäristössä tutkittavat osastot toimivat. Tutkimusongelman, eli sairaalaorganisaation toimintaympäristön muutoksista johtuvien muutospaineiden seurauksien pohjalta muodostettiin kolme tutkimuskysymystä, jotka olivat: 1) miten työntekijät kokevat viestinnän, koordinaation sekä siten toiminnan sujuvuuden toimivan eri tavalla ryhmitellyissä yksiköissä 2) millainen organisaation yleisrakenne HUSissa on, sekä 3) mitä johtamissuuntausta tai -suuntauksia HUSissa käytetään yleisellä tasolla. Tutkimus toteutettiin vertailevana tapaustutkimuksena. Aineisto koottiin teemahaastatteluilla. HUSin yleisorganisaation kuvausta varten haastateltiin ns. strategista johtoa (N=2), kun taas osastoilla haastateltavina olivat hoitajat ja lääkärit (N=15). Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tietoteknisten sovellusten myönteinen vaikutus koordinaatioon, prosesseihin sekä yksiköiden väliseen tiedonkulkuun nousi erittäin tärkeäksi tulokseksi. Tietotekniikan pääteltiin vähentävän organisatoristen rakenteiden merkitystä. Toisaalta organisaatiorakenne vaikuttaa edelleen logistiikkaan, sekä prosessien ja toiminnan yleiseen sujuvuuteen. Koska molemmat osastot toimivat saman organisaation alaisuudessa, on niiden monet toiminnalliset piirteet hyvin samankaltaisesti järjestettyjä. Yhdysosaston, joka tutkimuksessa edusti markkinapohjaista yksikön ryhmittelyperiaatetta, todettiin voivan tuoda merkittäviä hyötyjä ennen kaikkea potilaalle, mutta myös lääkäreille ja hoitajille. Henkilökunta arvioi potilaan hyötyvän yhdysosastosta erityisesti sen tarjoaman laajan reumatietämyksen, hoitohenkilöstön tuttuuden, sekä hoidon jatkuvuuden vuoksi. Yhdysosaston arvioitiin parantavan yksikön sisäistä koordinaatiota ja viestintää, mutta toiminnan sujuvuutta haittasi yksikön sisäinen asenteellinen jako. Funktionaalisella osastolla tiedonkulku arvioitiin pääosin hyväksi. Resurssipula tunnistettiin yksittäiseksi merkittävimmäksi tekijäksi, jonka vuoksi koordinaatio ja toiminnan sujuvuus kärsivät. Ongelmat toiminnan sujuvuudessa ilmenivät mm. rakenteellisena tyhjäkäyntiaikana ja puutteena hoidon jatkuvuudessa. Koordinaatio yhteistyöyksiköihin toimi pääasiallisesti hyvin, erityisen läheisen yhteistyöosaston kanssa havaittiin kehittyneen joustava epämuodollinen koordinaatiosuhde. Mikrotasolle siirryttäessä tulee esille se, ettei mikrokokonaisuuksien toimintaa ole suunniteltu kokonaisvaltaisesti. Molemmat tutkittavat osastot kuuluvat laajempaan osaamiskeskusten kokonaisuuteen. Näiden yksiköiden välisessä viestinnässä, koordinaatiossa sekä toiminnan sujuvuudessa ilmeni ongelmia. Eräs ratkaisu voisi olla henkilöstön työkierto, jolloin toisten yksiköiden toimintatavat tulisivat tutuiksi. HUS on läpikäymässä rakennemuutosta keskusjohtoisesta U- (unitary) mallista hajautetumpaan M- (multi-divisional)-malliin. Rakennemuutos on sopusoinnussa ympäristön vaatimusten kanssa. Keskittämällä erikoistietämys suhteellisen itsenäisiin divisiooniin voidaan toimintaa tehostaa purkamalla päällekkäisyyksiä. HUS on omaksunut piirteitä kaikista terveydenhuollossa tyypillisesti suosituista johtamissuuntauksista. Johtamisen painopisteet ovat potilaassa, laadussa ja tuloksellisuudessa. Lisäksi selvitellään prosessijohtamisen soveltuvuutta johtamismalliksi.
  • Holopainen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielman aiheena on selvittää, millaiseksi työntekijöiden kehittämisideoiden esittäminen ja taustatekijöiden koettu suhde määrittyy haastateltavien kommentoidessa kyseistä suhdetta kuvaavia asenneväittämiä. Tarkastelun kohteena ovat työntekijöiden argumentaatiossa rakentuvat asenteet. Kehittämisideoiden esittäminen määrittyy aiempaan tutkimuskirjallisuuteen pohjautuen tässä tutkielmassa osaksi muutosorientoituneen organisaatiokansalaisuuskäyttäytymisen (change-oriented organizational citizenship behavior), eli CO-OCB:n, käsitettä. Taustatekijöillä viitataan haastateltaville esitettyihin tutkimuskirjallisuudesta nostettuihin tekijöihin, joiden voidaan mahdollisesti nähdä vaikuttavan kehittämisideoiden esittämiseen. Työntekijöiden argumentaatiossa rakentuvia asenteita tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen teoreettis-metodologisesta lähestymistavasta käsin. Laadullinen asennetutkimus on lähestymistavaltaan konstruktivistinen ja pohjaa retoriseen sosiaalipsykologiaan, jolloin asenteita tutkittaessa otetaan huomioon argumentaation sosiaalisesti rakentunut luonne. Laadullisessa asennetutkimuksessa asenteen käsite nähdään relationistisesta lähestymistavasta käsin, eli asenne käsitetään argumentaatiossa rakentuvaksi ilmiöksi. Puheessa esiintyvää argumentaatiota tutkimalla saadaan uutta tietoa kehittämisideoiden esittämisestä sosiaalisena ilmiönä. Tutkimuksen aineisto koostui julkisen alan organisaatiossa toteutetusta kahdeksasta yksilöhaastattelusta, joihin rekrytoitiin osallistujia yhden toimialan asiantuntijatehtävissä toimivista työntekijöistä. Haastattelut toteutettiin keväällä 2016. Puolistrukturoiduissa haastatteluissa käytettiin kuutta asenneväittämää, joihin pyydettiin kommentointia. Kussakin asenneväittämässä haastateltaville tarjottiin valmiina yksittäinen kehittämisideoiden esittämiseen väitetysti vaikuttava taustatekijä, kuten esimerkiksi esimiehen tuki. Haastateltavat ottivat puheessaan kantaa esitettyihin väittämiin ja tarkentaviin kysymyksiin. Tutkimustuloksissa nousi esiin kymmenen eri asennetta liittyen kehittämisideoiden esittämiseen ja taustatekijöihin. Asenteet muodostettiin aineistosta esiin nousseista kannanottojen ja perusteluiden luokitteluista. Työntekijöiden asennoituminen kehittämisideoiden esittämisen ja taustatekijöiden koettuun suhteeseen näyttäytyi monipuolisena ja olevan sosiaalisesta ja kulttuurisesta kontekstista riippuvaa. Koettu taustatekijöiden ja työntekijöiden kehittämisideoiden suhde ei näyttäytynyt yksiselitteisenä. Kehittämisideoiden esittämiseen asennoiduttiin puheessa ryhmätoimintana sekä muutoksen välineenä. Jatkotutkimuksissa CO-OCB:ta tulisi tutkia huomioiden käyttäytymisen sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti sekä erityisesti sosiaalisen identiteetin tutkimusnäkökulma. Lisäksi tärkeää on huomioida muuttujien monimutkaiset vuorovaikutussuhteet ja yhteyttä välittävät tekijät. Organisaatiot voivat pyrkiä tukemaan työntekijöiden kehittämisideoiden esittämistä usealla eri tavalla.
  • Peltola, Soili (2008)
    Tutkimuksen kohteena on asiantuntijapalveluita myyvän yrityksen johtoryhmän luonnollisesti tapahtuva kokouspuhe, jota tutkitaan diskurssianalyysin avulla. Aineistona on tammi–helmikuun 2008 aikana tehdyt viisi kokousäänitystä. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida myyntityön esteisiin ja mahdollisuuksiin liittyvien merkitysten rakentumista johtoryhmän kokousten vuorovaikutustilanteessa ja pohtia näiden merkitysten seurauksia käytännön myyntityön tekemiselle. Aineistosta identifioidaan myyntityön esteitä ja mahdollisuuksia selittäviä tulkintarepertuaareja sekä niiden kokonaishallinnan välineitä. Tulkintarepertuaarien kiistattomuutta analysoidaan faktuaalistamisstrategioiden avulla. Johtoryhmän jäsenet kuvaavat myyntityön tekemisen todellisuutta viiden tulkintarepertuaarin avulla. Vahvimmat myyntityön diskursiiviset resurssit ovat palvelutuotantorepertuaari, joka painottaa myyntityön palvelutuotannolle alisteista asemaa, sekä yrittäjärepertuaari, jossa myyjän laajasti mahdollisuuksia näkevä, aktiivinen ja omaa suoritusta reflektoiva toiminta takaa myyntityön onnistumisen. Yrittäjämäinen myyjä poistaa myyntityön edellytysten heikentymisrepertuaarin kuvaamia myynnin esteitä, kuten ajan puutetta, ja alistuu kontrollointirepertuaarin sanelemalle oman toiminnan ulkopuoliselle seurannalle, jos hänen myyntinsä ei suju. Nämä neljä repertuaaria eivät kuitenkaan tuota riittävää repertuaarien kokonaishallintaa, mutta ne selittävät hyvin sen myyntipanostusten riittämättömyyden, johon tutkittavassa yrityksessä oli jouduttu. Jokaisen jäsenen yrittäjämäisellä panoksella johtoryhmässä rakennetaan viides repertuaari, joka tekee tulkintarepertuaarien kokonaisuudesta paremmin hallittavan. Tämä yhteistyörepertuaari poistaa osan muiden repertuaarien negatiivisista seurauksista myyntityölle ja uudelleentulkitsee myyntityön esteitä kääntämällä ne mahdollisuuksiksi. Yhteistyörepertuaari ei kuitenkaan ole johtoryhmän puheessa yhtä vahva resurssi kuin yrittäjärepertuaari. Sen sisällä tehdyn uudelleentulkinnan lisäksi johtoryhmä nostaa esiin priorisoinnin ja työnjaon myyntityön kokonaisuuden hallintavälineinä. Niiden asema on puheessa kuitenkin vielä epävarma, minkä vuoksi repertuaarien kokonaishallinta jää puutteelliseksi ja osa myyntityön esteistä ilman ratkaisua. Teoreettiselta kannalta tutkimuksen perusteella voi tehdä kolme johtopäätöstä. Puheessa ei ensinnäkään aina kyetä ratkaisemaan tulkintarepertuaarien välisiä ristiriitaisuuksia, vaan kokonaishallinta voi jäädä joko epävarmaksi tai vain osittain ratkaistuksi. Kokonaishallinnan kulttuurinen velvoite ei silloin täyty, vaan seurauksena on jokin hallinnan ongelma, kuten tutkittavassa yrityksessä myyntityön panostusten vähäisyys. Toiseksi puheessa voidaan luoda kokonaishallinnan välineitä vasta myöhempää käyttöä varten. Kolmanneksi kaikkien puheessa esiintyneiden välineiden aktiivinen ja tasaveroinen käyttö ei välttämättä ole tarpeen kokonaishallinnan aikaansaamisessa. Olennaisempaa saattaakin sen sijaan olla sopivan tasapainon löytäminen eri välineiden käytön välille. Tärkeimmät lähteet: Potter & Wetherell (1987) ja heidän artikkelinsa, Jokinen, Juhila & Suoninen (1993, 1999), Suoninen (1992), Hosking & Morley (1991), Grant, Hardy, Oswick & Putnam (2004), Schein (1988).
  • Kaatrakoski, Heli; Pirkkalainen, Jaana (Tykes, 2009)
    Raportteja / Kansallinen työelämän kehittämisohjelma
    Organisaatioiden kehittäminen yhteiskunnallisen työnjaon muutoksessa –julkaisu esittelee kuvauksen yhteiskunnallisen työnjaon eli julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välisen työnjaon muutosprosessissa syntyneiden hybridiorganisaatioiden (mm. tilaaja-tuottajamalli) ominaisuuksista. Toiseksi julkaisu esittelee kehittävän työntutkimuksen metodologian inspiroiman kehittämismenetelmän hybridilaboratorion, jota pilotoitiin Tampereen kaupungin päivähoidossa ja esiopetuksessa sekä Työvalmennussäätiö Tekevässä.. Hybridilaboratoriomenetelmän tavoitteena on kollektiivisesti paljastaa päätöksentekojärjestelmän rakenteita sekä luoda osallistumisen paikkoja perinteisiä hierarkiasuhteita ja organisaatiorajoja ylittävällä tavalla. Julkaisu on Yksityistämisen ja yhteisvastuun ylisektoraaliset vaihtoehdot –menetelmäkehitysprojektin loppuraportti ja sen kirjoittajat projektin tutkijoita Helsingin yliopiston Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksiköstä. Projekti toteutettiin kokonaisuudessaan Tykes-ohjelman rahoituksella.
  • Jäppinen, Sari (2001)
    Tutkielma tarkastelee organisaation rakennetta, rakenteeseen vaikuttavia tekijöitä sekä rakenteen vaikutusta organisaation toimintaan. Rakenne syntyy yritysjohdon päätösten tuloksena ja ilmaisee organisaation jäsenten ja heidän toimintansa järjestyksen ja suhteen. Oikea rakenne mahdollistaa organisaation sopeutumisen liiketoimintatilanteeseen ja tukee tavoitteiden saavuttamista. Rakenne tukee myös organisaation päätöksentekojärjestelmää ja siihen tarvittavaa informaatiovirtaa. Organisaation rakenneratkaisut ovat nousseet menestykseen vaikuttavien tekijöiden kärkipäähän nykypäivän toimintaympäristössä. Lähtökohtana on organisaatioteoreettinen lähestymistapa ja käsitteistö. Organisaatioteorian piirissä tutkitaan mitkä tekijät vaikuttavat parhaaseen organisoitumistapaan ja millaisia vaatimuksia organisaatiorakenteelle asetetaan. Kontingenssiteoria on organisaatiorakenteen ja ympäristön välistä suhdetta ainutlaatuisessa tilanteessa tutkiva normatiivinen ja relativistinen suuntaus. Kontingenssiteorian mukaan on olemassa riippuvuussuhdeverkosto organisaation ympäristön monimuotoisuuden ja muutosten, organisaation sisäisen differentiaation, integraation sekä konfliktinratkaisukyvyn välillä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Henry Mintzbergin (1979) organisaatiotypologiaan eli konfiguraatioteoriaan. Taustateoriana on järjestelmäteoria, joka tarkastelee organisaatioita yksilöllisinä, avoimina järjestelminä, jotka ovat vuorovaikutuksessa toistensa ja ympäristönsä kanssa. Tutkimuksessa luokitellaan kohdeorganisaatio Mintzbergin typologian avulla ja samalla tutkitaan typologian soveltuvuutta nykypäivän organisaation luokitteluun. Tärkeimmät tutkimuskysymykset ovat: Millainen on valmistuspalveluyrityksen organisaatio? Miksi tietty rakenne on valittu? Millaiset tekijät vaikuttavat rakenteen valintaan? Aineisto keskittyy tutkimushetkeen syksyllä 1999, mutta kertoo myös kohdeorganisaation rakenteen muutoksista sen historian aikana Tutkimuksen empiriaosa on toteutettu yksittäistapaustutkimuksena. Kohdeorganisaatio on suomalainen elektroniikan valmistuspalveluyritys Elcoteq Network Oyj. Lähestymistapa on holistinen eli tutkimusyksikkönä on koko konserniorganisaatio. Tutkimusaineisto koostuu 9 teemahaastattelusta, joista saatua aineistoa täydennettiin dokumenteilla sekä osallistuvan havainnoinnin avulla saadulla aineistolla. Aineisto analysointiin kvalitatiivisesti Alasuutarin (1993) mallin mukaisesti. Tulkinnalla ja ymmärtämisellä on analysoinnissa vahva rooli. Kohdeorganisaation rakenne osoittautui ns. hybridirakenteeksi (divisioona-konebyrokratia-adhokratia) ja tutkimuksessa ilmeni selkeitä eroja organisaation eri osien välillä. Organisaation perusrakenne ylätasolla on divisioonarakenne, joka perustuu markkinoiden aluejakoon. Palveluorganisaatioajattelu on voimakkaasti vaikuttanut rakenteeseen asiakaslähtöisyyden kautta. Liiketoiminnalliset yksiköt tuottavat lähes identtisiä valmistuspalveluja asiakastarpeeseen päämarkkina-alueilla ja konsernitoimisto on keskittänyt itselleen tiettyjä toimintoja ja valtaa taatakseen toiminnan yhtenäisyyden. Toimintaa on aktiivisesti formalisoitu viime vuosina. Tutkimuksessa tuli esiin myös mielikuva rakenteesta ”työkaluna”, jota voidaan muuttaa tarvittaessa. Rakenteessa on oltava joustoa. Tilannetekijät vaikuttivat vahvasti rakenteeseen. Tärkeimmät tilannetekijät olivat organisaation ympäristö ja koko, tarkemmin kasvu. Tärkeimmät lähteet: Mintzberg, H. (1979): The Structuring of Organizations; Grönroos, C. (1998): Nyt kilpaillaan palveluilla; Ollus ym., toim (1998a): Verkostojen vallankumous. Miten johtaa verkostoyritystä; Ollus ym., toim. (1998b): Yritysverkostot – kilpailua tiedolla, nopeudella ja joustavuudella.
  • Taskinen, Heidi ([Sibelius-Akatemia], 2006)
    Tutkimuksen kohteena on kuopiolainen, pitkänlinjan kulttuuriorganisaatio Vilimit-elokuvafestivaali, jota tarkastellaan oppivan organisaation viitekehyksessä. Tutkimuksessa selvitetään, voiko pieni kulttuuriorganisaatio olla oppiva organisaatio, ja onko tapauskohteessa Vilimit oppivan organisaation piirteitä. Aineisto koostuu viiden keskeisen Vilimit-työntekijän ja taustavaikuttajan teemahaastatteluista. Käsittelyosuudessa kerättyä haastatteluaineistoa on analysoitu oppivan organisaation seitsemän keskeisen piirteen näkökulmasta, joita ovat: 1) visiot ja tavoitteet, 2) johtajuus, 3) organisaatiokulttuuri, 4) organisaatiorakenne, 5) tiedon hallinta, 6) osaaminen ja 7) tulos ja arviointi. Tutkimuksen perusteella Vilimeistä on kehittynyt toimiva kulttuuriorganisaatio, jossa tiedon liikkumiseen on kiinnitetty erityistä huomiota ja ilmapiiri on oppimiseen ja kehittämiseen kannustava. Vilimien toiminnasta löytyy niin paljon oppivan organisaation piirteitä, että sitä voidaan pitää oppivana organisaationa.
  • Hietaoja, Susanna (2007)
    Tutkielmassani tarkastelen Rajavartiolaitoksen työntekijöiden kokemuksia organisaationsa työyhteisöviestinnästä. Rajavartiolaitos on työni case-organisaatio, jonka määrittelen byrokraattiseksi julkisen sektorin organisaatioksi. Työni tavoitteena on sekä kuvata sitä, miten Rajavartiolaitoksen jäsenet kokevat työyhteisöviestinnän byrokraattisessa organisaatiossaan että selvittää sitä, millainen organisaatio on näiden kokemusten taustalla ja mitkä organisaation ominaisuudet voisivat selittää työntekijöiden kokemuksia viestinnästä. Tutkielmani edustaa viestinnän ilmastotutkimusta ja OCD-tutkimusperinnettä. Käytännössä tutkimukseni rajautuu Rajavartiolaitoksen viestintäkanavien käytön, viestintävajeiden ja -tyytyväisyyden sekä viestintään liittyvien muiden arvostusten ja merkitysten tarkasteluun. Viestintätieteellisen tutkimuksen lisäksi hyödynnän työssäni hallintotieteellistä ja yleistä organisaatiotutkimusta. Tutkielmani teoreettinen osuus rakentuu viidestä osa-alueesta. Ensimmäisessä osassa referoin aikaisempaa organisaatioviestintätutkimusta, johon pyrin asemoimaan myös oman tutkimukseni. Kolme seuraavaa osa-aluetta edustavat niin sanottua organisaatioiden metafora-ajattelua: käsittelen byrokraattista julkisen sektorin organisaatiota sekä koneena, kulttuurina että vallankäytön areenana. Viidenneksi pyrin erityisesti hallintotieteellisen tutkimuksen kautta lähestymään julkisen sektorin organisaatiota pragmaattisemmin. Tässä osassa keskityn erityisesti julkishallinnon reformien vaikutuksiin julkiseen johtamiseen ja organisaation käytäntöihin. Tutkielmani empiirinen osuus edustaa surveytutkimusta. Tutkimuksen aineisto on kerätty kyselylomakkeella (N 912) ja sitä analysoidaan sekä määrällisillä että laadullisilla menetelmillä. Tutkielmani tulososuudessa esittelen Rajavartiolaitoksen viestintäkanavien käyttöä, viestintävajeita ja -tyytyväisyyttä sekä viestintään liittyviä muita arvostuksia ja merkityksiä. Jokaista tulosta selitän ja tulkitsen tutkielmani teoreettisen viitekehyksen kautta. Esitän tutkielmassani, että Rajavartiolaitoksen työyhteisöviestinnästä voidaan tehdä hyvin monenlaisia tulkintoja. Tämä havainto kyseenalaistaa tavanomaiset tavat tulkita OCD-tyyppisen tutkimuksen tuloksia. Lisäksi tämä tutkimus osoittaa, että Rajavartiolaitoksen työntekijöillä liittyy organisaationsa työyhteisöviestintään hyvin suuria tunteita, odotuksia ja toiveita. Tutkimukseni osoittaa, että Rajavartiolaitoksen työyhteisöviestinnässä on monia ongelmakohtia. Epävirallisia viestintäkanavia käytetään paljon, viestintävajeita on runsaasti ja viestintätyytyväisyys on melko heikko. Johtopäätöksissäni pohdin sekä sitä, ovatko työyhteisöviestinnän ongelmat välttämätön seuraus organisaation maanpuolustusvelvollisuudesta että sitä, auttaisiko esimerkiksi avoimuuden lisääminen parantamaan organisaation työntekijöiden viestintäkokemuksia. Jatkotutkimusaiheena ehdotan modernin sotilasjohtamisen, eli syväjohtamisen, periaatteiden soveltamista myös ei-sotilaallisten organisaatioiden esimiestyössä.
  • Glad, Jukka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella Rajavartiolaitoksessa 1990-luvulta nykypäivään käytyä muutosprosessia avoimuuden näkökulmasta laadullisen tutkimuksen metodein. Vaikka Suomessa onkin pitkä lainsäädännöllinen historia viranomaisten toiminnan julkisuusperiaatteen osalta, avoimuus on kuitenkin noussut nykyisessä muodossaan keskeiseksi yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi juurikin 90-luvulta eteenpäin. Rajavartiolaitos taas osaltaan profiloitui kylmän sodan aikana erittäin hiljaiseksi organisaatioksi, jonka prioriteettina oli pitää hiljaisuuden linjaa toiminnastaan mm. ulkopoliittisten paineiden vuoksi – tutkimuksen tarkoitus on avata muutosprosessia tuosta tilasta nykypäivään institutionalismin keinoin, selvittäen syitä ja mekanismeja avoimempaan linjaan siirtymisen taustalta. Avoimuus hahmotetaan usein eräänlaisena universaalina hyveenä, joka tekee organisaatioista tehokkaampia, tulosvastuullisempia ja luotettavampia. Toisaalta avoimuuden implementoinnissa on myös omat riskinsä ja haasteensa, jotka ovat erityisen relevantteja valtiollisen turvallisuusorganisaation toimintaa tarkastellessa. Tutkimus avaa teoriaosiossaan avoimuuden käsitteen historiaa ja teoreettisia havaintoja pyrkiessään selventämään, mitä odotuksia ja tavoitteita avoimuuteen liittyviin kysymyksiin liittyy. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on 6 teemahaastattelua, joissa on keskusteltu organisaation kokemista muutoksista 90-luvulta eteenpäin Rajavartiolaitoksen sotilas- ja siviilihenkilöstön kanssa. Aineiston analysointi suoritettiin teoriasidonnaisen analyysin metodein, tulkiten aineistoa ja sen kautta esiin nousevia teemoja institutionalististen teorioiden, kuten isomorfismin ja soveliaisuuden logiikan kautta. Isomorfian teoria selventää syitä sille, miksi organisaatiot päätyvät muistuttamaan toisiaan pidemmällä aikavälillä, siinä missä soveliaisuuden logiikka taas selittää toimijoiden käyttäytymistä opittujen roolien ja sääntöjen kautta. Analyysi nostaa esiin kolme pääasiallista tapaa avoimuuden tarkasteluun: julkisen, sidosryhmällisen ja sisäisen avoimuuden, joiden kaikkien osalta oli havaittavissa muutoksia Rajavartiolaitoksen toimintamalleissa. Aikaisempi ”salavartiolaitoksen” kutsumanimellä tunnettu, hiljaisuuteen pyrkivä linja on korvautunut aktiiviseen viestintään kannustavilla linjauksilla, viranomaisyhteistyö on tehostunut ja muuttunut luottavaisemmaksi sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla ja organisaation sisällä on tunnistettu tarve myös sisäisen tiedottamisen tehostamiseksi. Merkittävänä havaintona voidaan pitää, että vaikka moni muutoksen taustalla vaikuttava tekijä heijastaa laajempaa yhteiskunnallista muutosta, käytännössä konkreettiset muutokset ovat syntyneet hyvin orgaanisesti Rajavartiolaitoksen itsensä sisällä. Soveliaisuuden logiikan ja isomorfismin teoriamallit osoittautuvat tehokkaiksi linsseiksi organisaatiomuutoksen tarkasteluun ja auttavat selventämään yksilöiden roolia muutoksen toteuttamisessa ja sen juurisyiden ymmärtämisessä.
  • Merisaari, Mikko (2007)
    Organisaatiotutkimuksen tulkitsevan paradigman mukaan organisaatiot sijaitsevat entistä vähemmän muodollisissa rakenteissa ja fyysisissä muodoissa, ja entistä enemmän jaettuina merkityksinä sekä mielikuvina ihmisten mielissä. Perimmäinen tällainen merkitys on jaettu ymmärrys organisaation identiteetistä, joka sisältää vastauksen kysymykseen: ”keitä me olemme, organisaationa?” Sitä, miten tämä sosiaalisesti jaettu ymmärrys organisaation keskeisistä, ainutlaatuisista ja ajallisesti jatkuvista piirteistä syntyy, elää ja kehittyy, on vähän tutkittu osa-alue. Tässä tutkielmassa tulkitsen organisaatioidentiteetin käsitettä narratiivisen paradigman kehyksessä. Narratiivisen paradigman perusoletus on, että tarinoiden luominen, kertominen ja kuuleminen ovat inhimillisen viestinnän ja tietämisen ensisijaisia muotoja. Käsillä olevan teoreettisen käsitetutkielman tarkoitus on organisaatiotutkimuksen tulkitsevan paradigman puitteissa lisätä ymmärrystä siitä, mitä on organisaatioidentiteetti, miten se rakentuu tarinoiden kertomisen ja kuulemisen vuorovaikutuksessa sekä miten tätä vuorovaikutusta voidaan tulkita organisaatioviestinnän kehyksessä. Tutkimuskysymykseen pyrin vastaamaan tulkitsemalla kolmea avainkäsitettä ja hahmottelemalla tulkinnan edistyessä mallia narratiivisen organisaatoidentiteetin rakentumisesta. Nämä käsitteet ovat organisaatioidentiteetti (luku 3), organisaatiossa tapahtuvan ymmärtämisen ja selittämisen narratiivinen luonne (luku 4) sekä organisaation viestintä dynaamisen organisaatioviestinnän teorian mukaan ymmärrettynä (luku 5). Tutkielma etenee tulkitsevan käsitetutkimuksen periaatteen mukaan, jossa tulkinta ja kirjallinen aineisto ottavat mittaa toisistaan loppuun asti. Hermeneuttisesti rikastuva tulkintani kehittyy työn edetessä siten, että lukujen lopussa muotoilemani propositiot toimivat aina lähtökohtina tulevien lukujen käsittelylle. Työn tuloksena on syntynyt teoreettinen ja edellä mainitut käsitteet syntetisoiva malli siitä, miten organisaatiossa alati neuvoteltava yhteisymmärrys organisaatioidentiteetistä perustuu organisaatiotodellisuuden tarinallisen ymmärtämisen ja kulttuurisesti määrittyneen tarinankerronnan dialektiikkaan. Mallin viestinnällis-dynaamista luonnetta tulkitsen Pekka Aulan väitöskirjassaan muotoileman organisaatioviestinnän kaksoisfunktion ja organisaation areena -mallin valossa. Käsitteiden tulkinnan keskeisiä lähtökohtia ovat mm. Mary Jo Hatchin ja Majken Schultzin esittämä dynaamisen organisaatioidentiteetin malli, narratiivinen ymmärtäminen Paul Ricoeurin ja Jerome Brunerin esittämistä lähtökohdista, narratiivinen kertominen monologisten ja dialogisten organisaatiokertomusten muodossa, sekä Pekka Aulan dynaamisen organisaatioviestinnän teorian näkemykset dissipoivasta ja integroivasta viestinnästä organisaation areenoilla. Tulkintana esitän, että organisaation narratiivinen identiteetti on tarinallisessa ymmärtämisen (sensemaking) ja selittämisen (sensegiving) hermeneuttisessa kehässä alati muotoutuva, tietyssä kulttuurisessa kontekstissa hetkellisesti jaettu yhteisymmärrys ihmisenkaltaiseksi toimijaksi mielletyn organisaation keskeisistä, ainutlaatuisista ja ajallisesti jatkuvista erityispiirteistä. Tarinallisessa dialektiikassa vaikuttavat samanaikaisesti merkityksiä integroiva monologinen sekä niitä heterogenisoiva dialoginen tarinankerronta sekä tarinoiden subjektiivinen tulkinta. Näiden tarinallisten funktioiden keskinäistä vuorovaikutusta voidaan edelleen tulkita Aulan muotoileman organisaatioviestinnän kaksoisfunktion ilmentymänä.
  • Salomaa, Kaisa-Riikka (2007)
    Tutkimukseni kohde on sosiaalinen pääoma työorganisaation muutostilanteessa. Näkökulmani perustuu postmodernin organisaatiotutkimuksen, naratiivisuuden ja sosiaalisen konstruktionismin ajatuksiin. Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus VR-Radan muutoksesta ja aineistoni koostuu viidestätoista haastattelusta. Olen analysoinut aineistoni narratiivisesti ja tutkimukseni tuloksena esitän neljä tarinaa. Tutkimukseni tarkoitus on selvittää sitä, millaisia käsityksiä haastatelluilla on organisaationsa sosiaalisen pääoman mahdollisuuksista vastata muutostilanteen organisaatiolle asettamiin haasteisiin ja millaisia merkityksiä he antavat näille mahdollisuuksille. Käsittelen tutkimuksen metodologisia lähtökohtia postmodernin organisaatiotutkimuksen, narratiivisuuden ja sosiaalisen konstruktionismin näkökulmien avulla. Postmoderni tarkoittaa tässä kontekstissa esimerkiksi paikallista tietoa, tiedon pirstaloitumista, tutkimuksen subjektiivisuutta ja tarvetta kriittiselle reflektiolle. Sosiaalisen konstruktionismin periaatteiden mukaan ymmärrän todellisuuden rakentuvan sosiaalisesti ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Narratiivisen ajatteluni perustan paradigmaattisen ja narratiivisen tiedon väliseen erotteluun ja narratiivisuuteen postmodernista näkökulmasta, jossa päädyn antenarratiivin käsitteen omaksumiseen. Ymmärrän tutkimusorganisaationi elävän muutostilanteessa kolmesta eri näkökulmasta, jotka ovat yleinen yhteiskunnan ja työelämän muutos, tapausorganisaation oma muutos ja työntekijöiden asennoitumisen muutos. Nämä muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jota selitän yleisellä paradigmamuutoksella modernista postmoderniin. Sosiaalisen pääoman osalta tutkimukseni keskittyy työorganisaation sisäiseen sosiaaliseen pääomaan, ja erittelen sosiaalisen pääoman käsitettä suhdeverkostojen, suhteiden luonteen, viestinnän ja arvostusten käsitteiden avulla. Olen analysoinut haastatteluaineistoni narratiivisesti. Olen pelkistänyt jokaisen haastattelun ydintarinaksi ja jakanut ydintarinat tarinatyyppeihin, joita analyysissani syntyi neljä kappaletta. Olen kirjoittanut jokaisesta tarinatyypistä yhden tarinan. Täten tutkimukseni tuloksena esitän neljä tarinaa ja samalla neljä näkökulmaa sosiaalisesta pääomasta muutoksessa. Analyysitapani korostaa moniäänisyyttä ja yksilötason käsityksiä ja merkityksiä. Tutkimukseni tuloksissa korostuu tutkimani ilmiön moniäänisyyden ymmärtäminen. Toisaalta tarinoissa on myös samanlaisia elementtejä, ja esimerkiksi viestinnän uudenlaisten ratkaisujen ja ajattelutapojen tarve yhdistävät haastateltavien näkemyksiä. Olen kokenut narratiivisen postmodernin lähestymistavan mahdollistaneen kokeilevan tutkimusotteen ja teoreettisen ilmiön tulosten pukemisen ihmisläheiseen muotoon.
  • Salomaa, Lasse (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan Kauhajoen kaupungin hallinto-organisaation toimintaa tulosjohtamisen näkökulmasta käsin. Tulosjohtaminen on yksi julkisen hallinnon keskeisimmistä johtamismenetelmistä. Sitä on sovellettu myös kuntatasolla noin viimeisen 15:sta vuoden ajan, ja myös Kauhajoella sen periaatteita on ainakin osittain ollut käytössä vapaakuntakokeiluun osallistumisesta lähtien. Tarkoituksena on selvittää onko Kauhajoella edellytyksiä ottaa käyttöön tulosjohtamisen periaatteiden mukainen johtamistapa, ja mitkä seikat saattavat olla sen esteenä. Keskeinen lähtökohta on organisaation jakaminen kahteen osaan; luottamushenkilöihin ja viranhaltijoihin, eli pääätäntävaltaan ja toimeenpanevaan valtaan. Tutkimus kohdistuu kaupungin varsinaiseen hallinto-organisaatioon, eikä kata toimeenpanevissa tehtävissä työskenteleviä. Tutkimus rakentuu tulosjohtamisen teorialle, jonka kehitystausta selvitetään. Teoriaosuudessa luodaan aikaisemman tutkimuksen perustalta tulosjohtamisen toteuttamisen teoreettiset edellytykset julkisessa hallinnossa, huomioiden kunnalliset erityisvaaatimukset. Näiden edellytysten perustalta toteutetaan kaksivaiheinen empiirinen analyysi. Ensin analysoidaan niiden kaupungin asiakirjojen sisältöä, joilla on merkitystä kaupungin johtamiselle. Näistä tärkeimpiä ovat kaupungin hallintosäännöt ja talousarvio. Analyysin toinen osuus on kyselylomaketutkimukseen perustuva, ja siinä kartoitetaan asenteita tulosjohtamisen menetelmiä kohtaan vertailemalla viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden mielipiteitä. Kaksivaiheisella analyysillä pyritään tuomaan esiin organisaation toiminta kokonaisuudessaan. Myös organisaation rakenteelliset edellytykset huomioidaan. Tutkimus osoittaa, että Kauhajoella ei tällä hetkellä ole edellytyksiä tulosjohtamisen toteuttamiseen. Tmä johtuu pää-asiassa organisaation epäselvistä rooleista, sekä luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden välisen työnjaon mallista. Kauhajoella ei ole voimassa virallisia tulosneuvotteluja ja tulossopimista, jotka ovat toimivan tulosvastuun edellytys. Samalla tutkimuksessa huomataan että virallisten asiakirjojen organisaatiosta luoman kuvan, ja todellisen toiminnan välillä näyttää olevan selviä eroja.Siihen tulisiko hallinto Kauhajoella järjestää tulosjohtamisen menetelmien mukaisesti ei oteta kantaa.
  • Koivunen, Emilia (2008)
    Tutkimuksen tarkoitus on tarkastella sitä, miten viestinnän erilaiset paradigmat näkyvät Tampereen kaupungin työyhteisöviestinnässä. Tapaustutkimuskohteena toimii Tampereen kaupunki ja siellä vuosina 2002–2007 toteutettu toimintamallin uudistus. Uudistuksen myötä kaupunki otti käyttöön tilaaja-tuottajamallin sekä pormestarimallin. Teoriaosuus koostuu viestintäparadigmoihin liittyvästä kirjallisuudesta ja artikkeleista ja keskittyy erityisesti Juholinin (2006) määrittelemiin viestintäparadigmoihin, joita ovat rationaalinen, dissipatiivinen ja dialoginen viestintäparadigma. Lisäksi aineisto sisältää Tampereen kaupungin toimintamalliuudistukseen sekä organisaatiomuutokseen liittyvää materiaalia ja kirjallisuutta. Tutkimusaineisto koostuu neljästä fokusryhmäkeskustelusta, joihin osallistui yhteensä 24 toimijaa kaupungin konserninhallinnosta, sivistyspalveluista, terveyspalveluista ja yhdyskuntapalveluista. Heistä analyysin kohteeksi päätyi 16 toimijaa. Kyseessä on tämän tutkimuksen kannalta sekundaariaineisto, sillä aineistoa oli käytetty jo kerran toisessa tutkimuksessa toisenlaiseen tutkimusongelmaan vastaamiseksi (Lavento 2008). Käsillä olevassa työssä aineisto analysoitiin positiointiteorian avulla. Sen koettiin toimivan hyvin, koska se mahdollisti toimijoiden viestintäkäsitysten monitahoisen tarkastelun. Tutkimusongelmaa konkretisoitiin käytännönläheisten tutkimuskysymysten avulla, jotka jaettiin kolmeksi kysymykseksi eri toimijaryhmien mukaan. Toimijaryhmiä ovat johto, esimiesasemassa toivat sekä operatiivinen henkilöstö. Kysymysten tarkoitus oli tutkia, minkälaisia merkityksiä eri toimijat antavat toimintamalliuudistuksen yhteydessä käytetyille henkilöstön osallistamiskäytännöille, ja mistä viestintäparadigmoista nämä merkitykset kumpuavat. Tutkimuksen myötä selvisi, että sekä johdon että operatiivisen henkilöstön joukossa rationaalinen viestintäparadigma oli voimakkain, sillä sen mukaisia merkityksiä löytyi aineistosta eniten näiden ryhmien kohdalla. Toiseksi voimakkain oli dialoginen viestintäparadigma. Esimiesten keskuudessa dialoginen viestintäparadigma oli voimakkain, ja toiseksi voimakkain oli dissipatiivinen viestintäparadigma. Kaikkein voimakkain viestintäparadigma koko aineistossa oli dialoginen viestintäparadigma, jonka tulkittiin viittaavan vastuullisuuden merkityksen korostumiseen nykyajan organisaatioissa. Toisaalta kaikilta toimijaryhmiltä löytyi viitteitä myös neljännestä, vastuullisen viestintäparadigman vastaisesta viestintäparadigmasta. Tutkimuksen mukaan Tampereen kaupungin organisaatiossa suurimman taakan organisaation sisäisestä vastuunotosta ja henkilöstön osallistamisesta kantoivat juuri esimiehet. Lisäksi organisaatiomuutoksen kaoottisuus näytti vaikuttavan voimakkaasti esimiesten työnkuvaan, mikä vaati heiltä erittäin hyviä henkilöstöjohtamis- ja viestintätaitoja. Lisäksi todettiin, että vielä määrittelemätön neljäs viestintäparadigma voidaan ehkä nähdä dialogisen viestintäparadigman vastinparina.
  • Alin, Pauli (2006)
    Tarkastelen teoreettisessa pro gradu -tutkielmassani vallan olemusta virtuaaliorganisaatiossa. Tutkimuskysymykseni ovat: Mitä virtuaaliorganisaatiolla tarkoitetaan ja miten virtuaaliorganisaatiossa ilmenevää valtaa voitaisiin tutkia? Tutkielmani ei ole varsinaisesti tutkimus vallankäytöstä virtuaaliorganisaatiossa, vaan teoreettinen katsaus siitä, miten vallankäyttöä virtuaaliorganisaatiossa voitaisiin tutkia. Työni rakentuu kahden melko itsenäisen osan varaan. Ensimmäisessä osassa hahmotan lyhyen käsitehistoriallisen katsauksen avulla sitä, mitä kaikkea virtuaalisuudella voidaan tarkoittaa. Tämän jälkeen teen teoreettisen synteesin ja määritän, mitä virtuaaliorganisaatiolla mahdollisesti voitaisiin tarkoittaa. Toisessa osassa pohdin, miten valta esiintyy virtuaaliorganisaatiossa ja miten sitä voitaisiin tutkia. Olen rajannut vallan tarkoittamaan tässä yhteydessä Michel Foucault´n teoretisoimaa kuriin, valvontaan ja normaalistamiseen perustuvaa valtaa. Virtuaalisuuden käsitettä on käytetty akateemisessa keskustelussa sekä insinööri- kauppa- että yhteiskuntatieteissä, ja avaan lyhyesti kaikkia kolmea näkökulmaa ja niiden painotuksia. Havaitsen, että kukin tieteenala käyttää käsitettä omista lähtökohdistaan käsin siten, että vaihtoehtoisia määrittelyjä ei usein edes tunnisteta. Tämän jälkeen havainnollistan esimerkin avulla, minkälainen virtuaalinen organisaatio voisi oikeasti olla. Havaitsen, että virtuaalisuus voi samanaikaisesti näyttäytyä usealla eri tasolla. Esitän tutkielmassani, että valta näyttäytyy virtuaaliorganisaatiossa hieman perinteisistä organisaatioista poikkeavalla tavalla. Virtuaalisessa organisaatiossa ei esiinny Foucault’n hahmottelemaa ruumiin käsitettä lainkaan ja tämä muuttaa vallankäytön reunaehtoja. Tämän oivalluksen pohjalta hahmottelen lopuksi uutta, virtuaaliseen kuriin perustuvaa tapaa ymmärtää muutos modernista yhteiskunnasta postmoderniin yhteiskuntaan.
  • Eräkivi, Ossi (2007)
    Tutkimuksen aiheena on valtion keskushallinnon uudistaminen rakenteen sekä ohjaus- ja johtamisjärjestelmän näkökulmasta aikavälillä 1987–1995. Tutkimuksen tarkoituksena on i) määrittää valtion keskushallinnon rakenne sekä ohjaus- ja johtamisjärjestelmä kokonaisuudessaan ii) sekä verrata keskushallinnon rakennetta sekä ohjaus- ja johtamisjärjestelmää tieteellisessä kirjallisuudessa konsernirakenteeseen liitettyihin piirteisiin vuosien 1987–1995 uudistamisen kontekstissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan yleisellä tasolla valtion keskushallinnon uudistamista aikavälillä 1987–1995 suhteessa hallinnon ohjausideologiseen keskusteluun sekä New Public Management -ajatteluun. Tutkimus on toteutettu laadullisen tutkimuksen keinoin tapaustutkimuksen muodossa ja tutkimus on luonteensa puolesta kuvailevaa. Tutkimusaineistona tutkimuksessa käytetään valtion keskushallinnon uudistamista rakenteen sekä ohjaus- ja johtamisjärjestelmän näkökulmasta relevantilla tavalla käsitteleviä asiakirjoja vuosien 1987–1995 suhteen. Valitut asiakirjat ovat komitea- ja selvitysmiesmietintöjä, valtioneuvostotason asiakirjoja sekä virkamies- ja asiantuntijatyöryhmien tuottamia aineistoja. Tutkimukselle on muodostettu metodologinen viitekehys tukeutuen tutkimuksessa määriteltyihin organisaatiorakenteen ulottuvuuksiin sekä määriteltyihin julkisen sektorin uudistamiseen liittyviin tavanomaisiin uudistusratoihin. Kokonaisuudessa katsoen tutkimus perustuu aineistolähtöiseen fakta-analyysiin. Tutkimuksessa on määritelty valtion keskushallinnon rakenne sekä ohjaus- ja johtamisjärjestelmä vuosien 1987–1995 uudistamisen kontekstissa tutkimusaineiston pohjalta organiosaatiorakenteen ulottuvuuksien nojalla ja todettu, että uudistettu valtion keskushallinnon rakenne sekä ohjaus- ja johtamisjärjestelmä vastaa tieteellisessä kirjallisuudessa konsernirakenteeseen liitettyjä piirteitä. Lisäksi tutkimuksessa on päädytty tulokseen, että valtion keskushallinnon rakenteen sekä ohjaus- ja johtamisjärjestelmien uudistamisessa aikavälillä 1987–1995 on nähtävissä selviä piirteitä New Public Management mukaisesta ajattelusta ja että julkisen hallinnon ohjausideologisesta näkökulmasta tutkimusaineiston analyysin perusteella valtion keskushallintoa voidaan katsoa uudistetun aikavälillä 1987–1995 kohti poliittis-demokraattisesti ja markkinaperusteisesti järjestettyä hallintoa lakiin perustuvan hallinnon järjestämistavan kustannuksella.
  • Mallinen, Petra (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan tapaustutkimuksena työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä pienessä asiantuntijaorganisaatiossa. Kiinnostus työhyvinvointia kohtaan organisaatiotutkimuksessa on kasvanut työn tekemisen muututtua nykyisessä jälkimoderniksi kuvatussa työelämässä. Tietointensiivinen työ on luonut henkilöstölle uudenlaisia kuormitustekijöitä ja toisaalta yrityksissä on tiedostettu hyvinvoivan henkilöstön vaikutus yrityksen tuloksellisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa luodaan systemaattinen ja holistinen kuvaus työhyvinvointitoiminnoista ja niiden kehittämisestä kohdeorganisaatiossa. Kehittämisen osa-alueita tarkastellaan organisaatio-, tiimi- ja yksilötasoilla. Työhyvinvointitoiminnan ja sen kehittämisen tarkastelun ohella tutkielmassa kartoitetaan, miten työhyvinvoinnin laaja-alainen ymmärtäminen nykyisellään toteutuu tapaustutkimuksen kohdeorganisaatiossa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimivat aikaisempi tutkimus työhyvinvoinnista ja sen kehittämisestä sekä erityisesti Raija Muinosen muotoilema työhyvinvoinnin kehittämisen malli. Laadullisen tutkielman aineisto koostuu keväällä 2020 kohdeorganisaatiossa toteutetuista teemahaastatteluista sekä työhyvinvointikyselyistä vuosilta 2019 ja 2020 sekä sitoutuneisuuskyselystä vuodelta 2019. Aineiston analyysi on toteutettu teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Keskeisinä havaintoina aineistosta nousee, että kohdeorganisaatiossa on havaittavissa laaja-alaista tietämystä työhyvinvoinnista ilmiönä. Myös työhyvinvoinnin tärkeys organisaation tuloksellisuuden näkökulmasta on tiedostettu. Kuitenkin tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja käytännön tasolla, voitiin havaita, että työhyvinvointi ei kulje systemaattisesti mukana kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa. Esimerkiksi selkeää tavoitteistoa tai suunnitelmaa työhyvinvoinnin osalta ei ole kohdeorganisaatiossa määritetty. Tarkasteltaessa työhyvinvointitoimintoja ja niiden kehittämistä suhteessa Muinosen työhyvinvoinnin kehittämisen osa-alueisiin, voitiin havaita sekä organisaatio-, tiimi- että yksilötasojen teemojen osalta sekä toimivia käytänteitä että kehitystä vaativia osa-alueita. Teemat ylittävänä kohdeorganisaation vahvuutena työhyvinvoinnin näkökulmasta välittyy kohdeorganisaation inhimillinen työkulttuuri, joka nousee esille aineistosta usean kehittämisen osa-alueen näkökulmasta. Selkeänä kehityskohteena voitiin havaita, että lähes kaikilla osa-alueilla prosessit olivat jokseenkin hajanaisia ja jäsentymättömiä. Näin ollen kohdeorganisaatiossa on havaittavissa selkeä tarve eri kehittämisen osa-alueiden suunnitelmallisuudelle, selkeyttämiselle ja strategiasidonnaisuudelle. Holistisen tarkastelun tarjoamat tulokset ovat hyödynnettävissä kohdeorganisaation kontekstissa tehtävän työhyvinvoinnin kehitystyön pohjana.