Browsing by Subject "orkesterit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Hietala, Anna ([A. Hietala], 2009)
    Tutkimukseni käsitteli harrastajaorkesterissa saatuja kokemuksia eli laajemmassa kontekstissa yksilön kokemuksia musiikin yhteisöllisestä harrastamisesta. Orkesterina tutkimuksessani oli Ylioppilaskunnan Soittajat (YS). Tutkimusongelmia oli neljä. Ensimmäinen tutkimusongelma käsitteli kokemuksia ensimmäisistä YS-vuosista. Toisena ja kolmantena tutkimusongelmina olivat kokemukset musiikista ja yhteisöstä. Neljäs tutkimusongelma käsitteli muita orkesterista saatuja kokemuksia. Tutkimukseen osallistui 13 YS:ssä 2000-luvulla vähintään neljä vuotta soittanutta henkilöä. Tutkimus sijoittui narratiivis-elämäkerralliseen tutkimusperinteeseen, ja aineistohankintana käytin teemakirjoittamista. Tutkimushenkilöt saivat tehtäväkseen kirjoittaa oman YS-tarinansa annettujen teemojen pohjalta. Analyysimenetelmänä käytin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimustuloksista ilmeni, että ensimmäisinä vuosina tärkeimmät kokemukset liittyivät yhteisöön hyväksymiseen ja musiikin mielekkyyteen. Musiikin ja yhteisön antamat erilaiset kokemukset olivat niin ikään merkittäviä. Muita merkittäviä ja syvempiä kokemuksia musiikillisten ja yhteisön antamien kokemusten ohella olivat muun muassa kokemus kuulumisesta historialliseen jatkumoon ja kokemus YS:n hyväksyvästä ilmapiiristä. Tärkein tutkimustulokseni oli ajatus musiikin ja yhteisön kombinaatiosta: niitä ei voi erottaa toisistaan, vaan ne ovat toinen toistaan tukevia asioita. Ilman toista ei toista olisi olemassa. Tämän symbioosin sisällä on yksilö itse. Erottamalla tästä kombinaatiosta jommankumman yksikön muuttuu sen olemus täydellisesti. Jää vain musiikki yksin tai yksin harrastettuna tai yhteisö ilman musiikkia.
  • Norjanen, Hannu (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    The ecclesiastical boys' choir: a living instrument Rehearsing Bach's St Matthew Passion with the Cantores Minores boys' choir In my thesis, I discuss the ecclesiastical boys' choir institution from the perspective of my conducting work. I have been Artistic Director of Cantores Minores, the boys' choir of Helsinki Cathedral, since 2005. Cantores Minores is an internationally known Protestant-denomination boys' choir, as are the St Thomas Choir and the Kreuz Choir in Germany. In these choirs, the upper voice parts are sung by boys of school age, who after their voices change are transferred to the male voice parts. The choirs typically perform major works with orchestra each year, especially works by J.S. Bach. In the first part of my thesis, I discuss the history of the ecclesiastical boys' choir institution and present the aforementioned choirs in more detail. I also discuss Bach's St Matthew Passion and the St Thomas Choir as it was in Bach's time. A boys' choir is an extraordinary instrument different from a children's choir, youth choir or adult mixed choir. A boys' choir is in a continuous state of flux, and the conductor must take this into account. Because boys' voices are changing earlier now than they used to, singers spend less time in the upper voice parts. This calls for efficient and fast-paced rehearsals. A boys' choir has a unique sound whose translucent quality comes from the blend of young male voices and boys' voices. The sound is particularly well suited to Baroque music, although the lower tuning conventionally used on Baroque instruments is not necessarily good for a boys' choir. The principal focus of my thesis is the rehearsal period in spring 2010 for performances of Bach's St Matthew Passion with the Cantores Minores, the Lohja Town Orchestra and soloists at Vihti Church on 31 March 2010 and at Helsinki Cathedral on 2 April 2010. The Vihti performance was also my third doctoral recital. I describe the six-day rehearsal 'camp' as part of the rehearsal process. As the Lohja orchestra is a professional orchestra, they required only one orchestra rehearsal and three rehearsals with the choir. The soloists, also professionals, attended two rehearsals with orchestra. Boys' choirs remain vibrant institutions. They not only uphold an important musical legacy but also play an important educational role. A boys' choir needs to have a professional conductor who understands that the choir cannot interpret the music on its own. In productions of works with orchestra, both rehearsals and concerts should be conducted by the same conductor. It should be acknowledged in conductor training that the basic principles of conducting remain unchanged whatever the instrument or musical style.
  • Lund, Hanna ([H. Lund], 2014)
    Tässä kirjallisessa työssäni olen selvittänyt suomalaisten barokkiorkesterien alkuvaiheita 1980-luvulla ja tuonut esille yksittäisiä muusikoita, joiden panos orkesterien syntyyn on ollut merkittävä. Mainitsen myös joitakin 1980- ja 1990-luvuilla perustettuja vanhan musiikin yhtyeitä, jotta olisi helpompi luoda kokonaiskuva tuon ajan tilanteesta. Monet muusikot soittivat sekä barokkiorkestereissa että vanhan musiikin yhtyeissä, aivan kuten nykyäänkin. Erittäin mielenkiintoista oli saada kuulla äänitteitä oikeista konserttitilanteista tuolta ajalta ja vertailla niitä musiikkiarvostelijoiden sanomalehdissä esittämiin mielipiteisiin näistä esityksistä. Koin melkoisen haastavaksi yrittää sanoin kuvata kuuntelukokemuksiani, koska väitän, että paikan päällä olleet ja tunnelmia aistineet kriitikot ovat kokeneet konsertit eri tavoin kuin minä pelkän kuulokuvani perusteella. Musiikkiarvostelija on myös kirjoittanut arvioinsa vain tuon yhden kokemuksen perusteella, kun taas itsellläni oli mahdollisuus toistaa tallenteita. Lehtiartikkeleiden ja äänitteiden lisäksi minulla oli mahdollisuus haastatella muutamia tapahtumissa mukana olleita muusikoita ja saada siten arvokasta tietoa lähihistoriasta. Myös henkilökohtaiset tiedonannot sähköpostien ja puheluiden muodossa olivat mitä parhainta materiaalia tämänkaltaiselle tutkielmalle. Olen saanut kannustavaa palautetta aiheeni valinnasta selvitystyöhöni osallistuneilta ihmisiltä ja uskon, että tästä kirjallisesta työstä on iloa kaikille suomalaisen barokkiorkesterisoiton lähihistoriasta kiinnostuneille. Itse koin aiheen valtavan mielenkiintoiseksi ja työhön paneutuminen auttoi minua ymmärtämään paremmin nykyhetken barokkiorkesteritilannetta.
  • Kosonen, Hanna (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2016)
    Orkesterin johtaminen vaati monipuolisia taitoja sisältäen taiteellisen kompetenssin vaatimuksen ja ylin johtaminen jakautuu yleensä kahdelle johtajalle. Lisäksi johtajuus jakautuu organisaation sisällä useille muille henkilöille. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan jaettua johtajuutta menestyvissä orkestereissa. Tutkimus perustuu yhteensä 16 haastatteluun ja kirjoittajan kokemuksiin intendenttinä. Tulokset esitellään jaoteltuna jaetun johtajuuden teoriaa myötäillen kuvaamaan merkittävimpiä menestykseen vaikuttavia tekijöitä ja niitä verrataan esimerkkitapauksena esiteltävään suomalaisen orkesterin menestystarinaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat menestykseen vaadittavat tärkeimmät tekijät, jotka on löydettävissä kaikista tutkituista orkestereista. Tutkimus osoittaa monista osatekijöistä muodostuvan kokonaisuuden tarpeellisuuden ulottuen yksilösuorituksista jaetun johtajuuden edellyttämien superjohtajien kautta taustaorganisaatioon kohdistuviin vaatimuksiin.
  • Toivonen, Tero ([T. Toivonen], 2014)
    Tero Toivonen Pitkä matka lähelle – Orkesterimuusikko yleisötyön tekijänä Sibelius-Akatemia, Taiteellisen tohtorintutkinnon kirjallinen työ 2014 83 sivua Kirjallisessa työssäni kuvaan oman matkani orkesterimuusikkona ja yleisötyön tekijänä. Työni antaa lukijalle kuvan yleisötyöstä, sen lähtökohdista ja nykytilanteesta. Avaan yleisötyön tavoitteita sekä tapaa, jolla alan koulutusta on järjestetty. Matka lavalta muutaman metrin päässä istuvan yleisön joukkoon on orkesterimuusikolle yllättävän pitkä ja haasteellinen. Esittelen työssäni erilaisia yleisötyöprojekteja, joissa itse olen ollut mukana. Lopuksi kuvaan omaa suhdettani yleisötyöhön. Pohdin aihepiiriin liittyviä ongelmia ja erityisesti sen merkitystä nykyisessä taidemusiikkikulttuurissa. Olen löytänyt oman tapani tehdä yleisötyötä, mistä ovat esimerkkinä perustamani Golden Horns -käyrätorviyhtye, Puhti-puhallinorkesteri ja Tapiola Sinfoniettan nykyinen yleisötyö-konsepti nimeltään Marzi-musaa. Avainsanat: Yleisötyö, Leonard Bernstein, Young People's Concerts, New York Philharmonic, London Sinfonietta, Tapiola Sinfonietta, The Golden Horns, Marzi-musaa, Puhti-puhallinorkesteri My thesis describes my personal odyssey as an orchestral musician and audience education worker. It addresses the essence of audience education, its basic premises and status quo, its objectives and methods used in the field. The distance from the stage to the audience seated a few metres away is surprisingly long and challenging for a musician. I present some of the education projects in which I have participated, explain my views on the subject and consider some of the problems surrounding education work, and especially its significance to classical music culture. I have found my own way of doing education work in The Golden Horns quartet, the Puhti Wind Orchestra and the most recent education programme, "Marzi Music", of the Tapiola Sinfonietta. Keywords: Education-work, Leonard Bernstein, Young People's Concerts, New York Philharmonic, London Sinfonietta, Tapiola Sinfonietta, The Golden Horns, Marzi-music, Puhti-windorchestra
  • Fuchs, Emil (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    Tarkastelen kirjallisessa työssäni tasa-arvon kehitystä, tarkemmin naismuusikoiden aseman kehitystä, suomalaisessa sinfoniaorkesterikulttuurissa. Lähestyn aihetta kolmen Sibelius-Akatemiassa kirjoitetun kirjallisen työn pohjalta: Paula Nykäsen Naismuusikoiden tulo orkesteriin (2004), Päivi Korhosen Nainen orkesterissa (1995) sekä Hannaliisa Pitkäpaaden Naiset sinfoniaorkesterissa (2008). Pyrin muodostamaan näiden kirjallisten töiden pohjalta kuvan siitä, minkälainen naismuusikon taival on ollut suomalaisen orkesterikulttuurin alkuajoilta tähän päivään ja minkälainen tulevaisuus naisorkesterimuusikoilla on edessään. Haluan vastata kysymyksiin miten ja miksi naismuusikoiden lukumäärä on noussut miesmuusikoiden rinnalle suomalaisissa orkestereissa? Miten suhtautuminen naismuusikoihin on muuttunut naismuusikoiden aseman vakiinnuttua suomalaisissa sinfoniaorkestereissa? Minkälainen tulevaisuus naismuusikoilla on suomalaisissa sinfoniaorkestereissa ja huippumuusikkoina?
  • Kurvinen, Tuija (2002)
    Tutkimuksessa selvitetään, millaista – erityisesti valtiollista – kulttuuripolitiikkaa Suomessa on harjoitettu. Empiirisen kyselyaineiston perusteella arvioidaan, miten 1990-luvun alun lama vaikutti ammatillisesti toimivien kulttuuri- ja taidelaitosten (teatterien, museoiden ja orkesterien) talouteen ja toimintaan. Työn näkökulma on historiallinen ja poliittis-hallinnollinen. Kulttuurin taloustieteellisiä tai humanistisia lähestymistapoja ei tarkastella. Teoreettisen viitekehyksen tarjoaa institutionalismi. Sen pohjalta kysytään, millä tavoin kulttuuri- ja taidelaitokset vastaavat suomalaisen kulttuuripolitiikan jatkumon (tukeminen – edistäminen – tuloksellistaminen) viimeisen vaiheen haasteeseen 1990-luvun alun taloudellisten ja toiminnallisten mullistusten jälkeen. Suomalaisen kulttuuripolitiikan vaiheet ovat tukemisen vaihe (autonomian ajalta 1960-luvulle), edistämisen vaihe (1960-luvulta 1990-luvulle) ja tuloksellistamisen vaihe (1990-luvulta eteenpäin). Kaikissa vaiheissa suomalaiselle kulttuuripolitiikalle on ollut ominaista vakioisuus. 1800-luvun kansallisromantiikkaan perustuva suomalainen kansalliskulttuuri – kansallisvaltion ja kansallisen identiteetin korostaminen – sisäistettiin ns. prototyyppikulttuuriksi, joka on määrittänyt suhtautumista kulttuuriin ja taiteeseen kulttuuripolitiikan kaikissa vaiheissa. Ensimmäisen vaiheen kulttuuripolitiikka oli kasvatuspainotteista kansallisen edustustaiteen tukemista. Toisen vaiheen kulttuuripolitiikka oli tarjontapainotteista kulttuuridemokratian edistämistä. Kulttuuripolitiikan viimeisessä vaiheessa joudutaan vastaamaan ulkoisen tilanteen, 1990-luvun alun laman, aiheuttamaan shokkiin, julkisten kulttuurivarojen voimalliseen supistumiseen ja kulttuuri- ja taidetoiminnan tuloksellistamisvaatimuksiin. Ammattiteatterien, -orkesterien ja –museoiden taloudellista tilannetta lamakurimuksessa helpotti vuoden 1993 alusta käyttöönotettu uusi valtionosuusjärjestelmä. Sen myötä näiden kulttuuri- ja taidelaitosten valtiolta saaman tuen määrä kasvoi, mutta koska kunnat samanaikaisesti pienensivät tukeaan, jäi julkisen tuen kokonaiskasvu vähäiseksi ja laitosten on täytynyt lisätä omien tulojen määrää 1990-luvun aikana. Institutionalismin kolmen pilarin näkökulmasta säätelevä eli regulatiivinen suhtautuminen kulttuuriin ja taiteeseen on hallinnoinut kaikkia kulttuuripolitiikan vaiheita. Kulttuuripolitiikan toisessa vaiheessa normatiivinen lähestymistapa yritti haastaa regulatiivisen ja kolmannessa vaiheessa sääntelyä on pyritty purkamaan kognitiivisen lähestymistavan mukaisesti. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että tuloksellistamisen ja tuotteistamisen vaatimukset ovat 1990-luvulla olleet voimakkaimpia Suomessa museokentällä, mutta myös teattereissa ja orkestereissa joudutaan vastaamaan kulttuurin kuluttamisen haasteeseen. Teatteri-, orkesteri- ja museotoiminnan perinteiset lähtökohdat halutaan kuitenkin säilyttää tulevaisuudessakin eikä tuotteistamiseen lähdetä keinolla millä hyvänsä. Kulttuurin ja taiteen omalakinen logiikka vastustaa antautumista markkinoiden ja kuluttamisen välineelliselle logiikalle. Tutkimuksen tilastoaineisto, kulttuuri- ja taidelaitosten taloustiedot vuosilta 1990-2000, on koottu Teatteritilastoista, Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n toimintakertomuksista ja Museotilastoista sekä valtion tilinpäätöksistä ja talousarvioista. Tutkimuksen kyselyaineisto koostuu 25:n teatterin, orkesterin ja museon antamista vastauksista niiden toiminta- ja taloustilannetta 1990-luvulla käsitelleeseen kyselyyn. Tutkimuksen keskeiset lähteet ovat Ahponen (1994), Heiskanen (1995) ja (2000), Kangas (1999), Powell & DiMaggio (eds.) (1991) sekä Scott (1995).