Browsing by Subject "orthodontic treatment"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Pousi, Pipsa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Avopurennassa vastakkaisten hammaskaarten hampaat eivät ole kontaktissa toisiinsa yhteen purtaessa vaan niiden väliin jää vertikaalinen aukko. Etualueen avopurennan esiintyvyys suomalaisessa aikuisväestössä on 1-2%, maitohampaistossa kuitenkin jopa 6-7%. Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on esittää olemassa olevan tiedon ja tutkimusnäytön perusteella, mitkä ovat etualueen avopurennan hoitomuodot sen etiologia huomioiden, sekä arvioida hoidon pysyvyyttä. Tutkimusaineistona käytettiin tutkielman aiheesta laadittuja tieteellisiä julkaisuja. Julkaisujen hakemiseen käytettiin Medline-tietokannan Pubmed-käyttöliittymää. Etualueen avopurenta voidaan luokitella hampaistolliseksi ja luustolliseksi purentavirheeksi. Hampaistollinen avopurenta kehittyy varhaislapsuudessa aiheutuen tyypillisesti pitkittyneestä tutin tai peukalon imemisestä, suuhengityksestä tai kielen ja huulten virheellisistä funktioista. Tutista tulisi luopua 2-3 vuoden iässä. Avopurennan varhaishoidossa käytettäviä oikomiskojeita ovat mm. quad-helix, kiinteä kielieste, sekä myofunktionaaliset kojeet. Myös suurten risakudosten poisto on indikoitu. Haitalliset tavat yhdistettynä perinnöllisiin tekijöihin aiheuttavat usein luustollista etualueen avopurentaa. Myös leukanivelen kasvuhäiriöt ja sairaudet, kuten reuma, voivat olla avopurennan taustalla. Luustollisen avopurennan erityispiirteet ovat suuri goniaalikulma ja etukasvokorkeus, pieni takakasvokorkeus ja taaksepäin kallistunut kondyyli. Luustollisen avopurennan hoitoperiaatteita ovat molaarien puhkeamisen esto ekstraoraalivedolla tai luustoankkuroidulla palatinaalikaarella. Molaareita voidaan myös aktiivisesti intrudoida luustoankkureiden avulla tai posteriorisilla purentaesteillä. Alaleuan kasvusuuntaan pyritään vaikuttamaan vertikaalisella leukakapalla. Avopurennan palautumisluvut ovat suuria. Useiden tutkimusten mukaan hoitotuloksen pysyvyys on parhaimmillaan silloin, kun hoito on aloitettu varhain, ennen avopurennan kehittymistä luustolliseksi. Lukuisilla eri hoitomenetelmillä on saatu hyviäkin tuloksia avopurennan hoidossa, mutta pitkäaikaistutkimuksia on vähän. Tarvitaan pidempiä seurantajaksoja, jotta voidaan arvioida hoitotuloksien palautuvuutta tarkemmin. Jokaiselle potilaalle tulee tehdä yksilöllinen hoitosuunnitelma, jossa huomioidaan avopurennan etiologiset syyt. (228 sanaa)
  • Kekki, Kaisa (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielma on kirjallisuuskatsaus lastemreuman (juveniilin idiopaattisen artriitin, JIA) vaikutuksista leukaniveleen (temporomandibular joint, TMJ) ja kasvojen kasvuun, reuman affisioiman leukanivelen diagnosoinnista ja sairaudesta aiheutuneiden purentavirheiden ortodontisesta ja kirurgisesta hoidosta. Kirjallisuuskatsaus pohjautuu pääasiassa tieteellisiin artikkeleihin, jotka on kerätty PubMed-, Ovid medline- ja Google Scholar –palveluista. Myös aiheesta julkaistuja kirjoja on käytetty lähteenä. Lastenreuma on etiologialtaan tuntematon ja käsittää joukon taudin alalajeja, joille on yhteistä artriitin (niveltulehduksen) puhkeaminen ennen 16 ikävuotta oireiden kestäessä yli 6 viikkoa. JIA on lasten yleisin reumaattinen sairaus, joka aiheuttaa leukaniveltä affisioidessaan häiriöitä nivelen rakenteessa, alaleuan kasvussa ja toiminnassa. Lastenreuman aiheuttama leukanivelartriitti on tärkeä diagnosoida aikaisessa vaiheessa, jotta mahdolliset syntyvät haitat saadaan estettyä tai minimoitua.