Browsing by Subject "ortodoksinen kirkko"
Now showing items 1-10 of 10
-
(Helsingfors universitet, 2015)Tutkimuksessa tarkastellaan sitä miten vuosina 1890–1918 julkaistuissa suomalaisissa maantiedon oppikirjoissa kuvataan Karjalan, emämaa Venäjän ja Kanta-Suomen ortodokseja ja ortodoksisuutta uskontona. Keskeisiä tutkimuskysymyksiä ovat minkälaista käsitystä itsestä luterilaisina ja suomalaisina tämän kuvan avulla oppikirjoissa tuotettiin ja levitettiin, sekä miten karjalaisten ortodoksisuus sopi kuvaan Karjalasta suomalaisten alkukotina. Tutkimuksessa tarkastellaan minkälaisiin diskursseihin, aatteellisiin näkemyksiin ja historialliseen kontekstiin oppikirjojen ortodokseista esittämät näkemykset liittyvät vertaamalla oppikirjoissa esitettyjä väittämiä matkakirjallisuuteen sekä aikaisempaan tutkimukseen. Aineiston valinnassa keskeistä oli, että oppikirjat sisälsivät pelkkää mainintaa laajempia kuvauksia ortodokseista ja/tai ortodoksisuudesta uskontona. Tämän kriteerin perusteella opetuksessa yleisesti käytetyt karttakirjat ja maantieteelliset luettelot sekä uusintapainokset varhaisemmista oppikirjoista karsiutuivat tutkimuksen ulkopuolelle. Oppikirjojen ohessa lähteenä käytettiin A.W. Ervastin matkakertomusta Muistelmia matkalta Venäjän Karjalassa kesällä 1879. Ervastin teos valittiin muiden matkakertomusten joukosta, koska se yhdisti aiemmat näkemykset Karjalasta karelianistiseksi aatteeksi. Oppikirjojen ortodoksikuvaa verrattiin matkakertomuksen ortodoksikuvaan sen selvittämiseksi, minkälainen suhde oppikirjojen väittämillä oli matkakirjallisuudessa ortodokseista esitettyihin näkemyksiin. Maantiedon oppikirjoissa ortodoksisuutta tarkastellaan uskonpuhdistuksen kautta. Tutkitun aikakauden tieteellisessä ajattelussa kansat jaettiin hierarkkiseen järjestykseen niiden kehittyneisyyden perusteella. Länsi eli Eurooppa piti modernia yhteiskuntamalliaan kehityksen kruununa, johon verrattuna itä oli alikehittynyt ja hierarkiassa alempana. Oppikirjoissa luterilainen Suomi todistelee kuulumistaan länteen uskonpuhdistuksen avulla: uskonpuhdistuksen ansiosta Suomessa elää sivistynyt, lukutaitoinen kansa. Kansallista identiteettiä rakennetaan oppikirjoissa vastakohtien kautta. Venäläiset ortodoksit ovat lukutaidottomia, taikauskoisia ja pitäytyvät kiinni vanhoissa perinteissä jotka uskonpuhdistus lopetti lännessä ja Suomessa. Karjala ortodokseineen aiheuttaa hämmennystä, sillä ortodoksisuus on toisaalta kiinnostava, eksoottinen lisä myyttiseen karjalaisuuteen, toisaalta siitä kerrotaan vain tarkasti valikoiden. Karjalan ortodoksit saavat osittain samanlaisia määreitä kuin Venäjän ortodoksit: myös heidät kuvataan taikauskoisina ja sivistymättömämpinä muuhun Suomeen verrattuna. Kuitenkin karjalaisten suomalaisuutta korostetaan karelianistisen ideologian hengessä vieraista ortodoksisista piirteistä huolimatta. Kanta-Suomen osalta ortodoksisuudesta vaietaan lähes täysin, sillä se ei sovi mielikuvaan luterilaisesta yhtenäiskulttuurista.
-
(Routledge, 2018)This book examines the societal dynamics of memory politics in Russia. Since Vladimir Putin became president, the Russian central government has increasingly actively employed cultural memory to claim political legitimacy and discredit all forms of political opposition. The rhetorical use of the past has become a defining characteristic of Russian politics, creating a historical foundation for the regime’s emphasis on a strong state and centralised leadership. Exploring memory politics, this book analyses a wide range of actors, from the central government and the Russian Orthodox Church, to filmmaker and cultural heavyweight Nikita Mikhalkov and radical thinkers such as Aleksandr Dugin. In addition, in view of the steady decline in media freedom since 2000, it critically examines the role of cinema and television in shaping and spreading these narratives. Thus, this book aims to gain a better understanding of the various means through which the Russian government practices its memory politics (e.g., the role of state media) and, on the other hand, to sufficiently value the existence of alternative and critical voices and criticism that existing studies tend to overlook. Contributing to current debates in the field of memory studies and of current affairs in Russia and Eastern Europe, this book will be of interest to scholars working in the fields of Russian Studies, Cultural Memory Studies, Nationalism and National Identity, Political Communication, Film, Television and Media Studies.
-
(Helsingin yliopisto, 2020)Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen venäläisen Andrej Zvjagintsevin ohjaamaa elokuvaa Leviathan (2014) pyrkimyksenäni tämän elokuvan sisältämien allegorioiden avulla ymmärtää vallan ja ortodoksisen kirkon välisen suhteen olemusta Venäjällä. Keskeisimmät tutkimuskysymykseni ovat: millaisia allegorioita Leviathan-elokuva tuottaa vallan ja ortodoksisen kirkon välisestä suhteesta, miten elokuvan esittämien allegorioiden merkitykset näkyvät venäläisessä yhteiskunnassa ja miten elokuva kommentoi Venäjän yhteiskunnallista kehitystä? Tutkimukseni on kvalitatiivinen ja kuuluu kulttuurintutkimuksen alaan. Alue- ja kulttuurintutkimuksen poikkitieteellisyys mahdollistaa tutkimuksen liikkumisen kulttuurin- ja yhteiskunnantutkimuksen rajapinnoilla sekä viestintätieteiden ja elokuva- ja televisiotutkimuksen näkökulmien hyödyntämisen tutkielmassani. Tutkimusotteeni on hermeneuttinen, ja tutkimuksen analyysiosuudessa hyödynnän induktiivista sisällönanalyysia, jossa yksittäisistä havainnoista tehdään päätelmiä ja yleistyksiä. Tutkimukseni ensisijainen aineisto on Leviathan-elokuvan Suomessa vuonna 2015 julkaistu DVD-versio. Muuna lähdemateriaalinani käytän tutkimusaiheeseen liittyvää kirjallisuutta, lehtiartikkeleja sekä erilaisia elektronisia aineistoja. Analyysini mukaan Leviathan-elokuvan keskeisimmät vallan ja kirkon suhteeseen liittyvät allegoriat ovat vallan ja kirkon tiivis yhteistyö, kirkon taloudellinen hyvinvointi sekä kirkon osuus epävirallisissa vallankäytön verkostoissa, jotka analyysin perusteella ovat myös todellisia ilmiöitä venäläisessä yhteiskunnassa. Tutkimustulosten perusteella ohjaaja Zvjagintsev on kääntänyt Venäjällä vallitsevan yhteiskunnallisen todellisuuden elokuvansa henkilöiksi ja tapahtumiksi, joiden avulla hän esittää moraalisen ja poliittisen kannanoton Venäjän nykytilasta. Tutkimukseni osoittaa, ettei vallan ja kirkon suhde Venäjällä ole ainoastaan ideologinen, vaan siihen liittyy myös huomattavia taloudellisia kytköksiä. Tutkimuksen johtopäätösten mukaan tämä tarkoittaa Venäjän sisäisen kehityksen kannalta sitä, että ortodoksisuuteen nojautuva konservatiivinen ajattelu pysyy tulevaisuudessakin Venäjän sisäpolitiikan keskiössä.
-
(Routledge, 2019)The Orthodox Christian tradition has all too often been sidelined in conversations around contemporary religion. Despite being distinct from Protestantism and Catholicism in both theology and practice, it remains an underused setting for academic inquiry into current lived religious practice. This collection, therefore, seeks to redress this imbalance by investigating modern manifestations of Orthodox Christianity through an explicitly gender-sensitive gaze. By addressing attitudes to gender in this context, it fills major gaps in the literature on both religion and gender. Starting with the traditional teachings and discourses around gender in the Orthodox Church, the book moves on to demonstrate the diversity of responses to those narratives that can be found among Orthodox populations in Europe and North America. Using case studies from several countries, with both large and small Orthodox populations, contributors use an interdisciplinary approach to address how gender and religion interact in contexts such as, iconography, conversion, social activism and ecumenical relations, among others. From Greece and Russia to Finland and the USA, this volume sheds new light on the myriad ways in which gender is manifested, performed, and engaged within contemporary Orthodoxy. Furthermore, it also demonstrates that employing the analytical lens of gender enables new insights into Orthodox Christianity as a lived tradition. It will, therefore, be of great interest to scholars of both Religious Studies and Gender Studies.
-
(Finnish Society for Byzantine Studies, 2005)
-
(Helsingfors universitet, 2015)Tässä tutkimuksessa käsitellään Suomen ev.-lut. kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon välisiä teologisia oppineuvotteluja vuosilta 1970–1977, ja niiden uutisointia suomalaisessa kristilli-sessä lehdistössä. Tutkimuksen kohteena ovat neljät ensimmäiset oppineuvottelut. Histo-riatutkimuksen tarkoituksena on selvittää näiden oppineuvotteluiden taustaa, sisältöä ja uuti-sointia kristillisessä lehdistössä. Lähteinäni tutkielmassa käytetään viittä kristillisestä sanoma- ja aikakauslehteä. Lisäk-si käytetään Ulkoasianministeriön arkistosta löytyneitä kirjeitä. Lehdistä, etsittiin vastatauksia kysymyksiin: Mitä asioita oppineuvotteluissa käsitel-tiin? Miten eri lehdet niistä uutisoivat? Minkälaisessa kontekstissa oppineuvotteluita käytiin? Oppineuvottelun taustaa selvitetään lähteisiin ja kirjallisuuteen perustuen. Oppineuvotteluita kirkkojen välillä on tutkittu jokin verran, mutta ei kristillisen lehdis-tön näkökulmasta vuosilta 1970–1977. Oppineuvottelut olivat merkittävä avaus Suomen ev.-lut. kirkon ulkomaansuhteiden kehityksessä. Teologiset oppineuvottelut olivat lähtökohtaisesti kirkollinen hanke mutta niihin kietoutui vahvasti myös maallinen politiikka. Suomi oli kylmän sodan aikana tiiviissä suhtees-sa Neuvostoliittoon. Hyviä suhteet haluttiin muodostaa myös kirkollisella taholla. Suomen ev.-lut. kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon väliset oppineuvottelut aloitettiin vuonna 1970. Oppineuvotteluiden taustojen ja sisällön löydökset: Kaikkia neljää oppineuvottelua yhdisti rauhanteema. Neuvotteluissa painotettiin muun muassa kristityn velvollisuutta rauhaa kohtaan sekä ydinaseiden vähentämistä. Rauhanteema kulminoitui elokuussa 1975 kun Hel-singissä järjestettiin Ety-konferenssi, jota kirkot olivat oppineuvotteluissa kannattaneet. Kris-tillinen lehdistö suhtautui Ety-konferenssiin varovaisen optimisisesti. Romanialaisen pastori Rickhard Wurmbrandin tapauksessa Kotimaa-lehden uutisointi poikkesi sen muuten läheisestä suhteesta ev.-lut. kirkkoon. Wurmbrandin tapauksessa lehti arvosteli voimakkaasti piispoja näiden estettyä Wurmbrandia puhumasta kirkoissa. Lehdet painottivat uutisoinneissaan melko lailla samoja asioita. Lehdet nostivat esille oppineuvotteluissa käydyt teologiset teemat. Rauhateema oli muodostunut oppineuvottelui-den kattavaksi teemaksi, ja se näkyi myös lehtien uutisoinneissa. Usein toinen käsitellyistä teemoista jäi lehdiltä kokonaan huomioimatta. Kotimaa-lehti uutisoi oppineuvotteluista ja niiden taustoista selvästi eniten. Lehti oli tullut tunnetuksi ev.-lut. kirkon epävirallisena ää-nenkannattajana. Poikkeuksina lehdissä oli Suomen ortodoksisen seurakunnan lehti Aamun koitto, joka uutisoi vain ensimmäisistä oppineuvotteluista sekä Uusi tie, joka suhtautui kriitti-semmin uskonnon asemaan Neuvostoliitossa.
-
(Helsingin yliopisto, 2022)Tutkielmassa tarkastellaan Vladimirin Jumalanäiti-nimellä tunnettua 1000-luvulta peräisin olevaa ikonia, jonka kuva-aiheena on Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi. Ikonin merkityssisältöä on selvitetty ikonografisen analyysin avulla, johon liitetty ikonologia on mahdollistanut sen moniulotteisen tarkastelun. Analyysi keskittyy aluksi selvittämään ikonin ominaispiirteitä, jonka jälkeen Vladimirin Jumalanäiti on asetettu oman ikonityyppinsä kontekstiin, vertailemalla sitä muihin eleusa-ikoneihin. Tutkielmassa etsitään vastauksia seuraavaan kysymykseen: Kuinka Vladimirin Jumalanäiti asettuu eleusa-ikonityyppiin? Eleusa-ikoneja kutsutaan Suomessa myös hellyyden ikoneiksi, ja niiden keskeinen merkitys on ilmaista ainutlaatuista ja hellää äiti- lapsi suhdetta Marian ja Jeesus-lapsen välillä. Marian inhimillisen ulottuvuuden välittyessä katsojalle, ikonityyppi koetaan usein vetoavana. Tutkielman aineisto koostuu ikonien digitaalisista valokuvista, joiden lisäksi kuvalähteiden välttämättömänä tukena on käytetty erilaisia tekstilähteitä. Tutkielman tekemiseen käytetyssä kirjallisuudessa ikonitutkimuksen, itäisen kirkon mariologian ja ortodoksisen teologian teemat ovat vahvasti läsnä. Kuvaa on lähestytty Erwin Panofskyn muotoileman kolmivaiheisen ikonografian avulla, jossa silmämääräisestä havainnoinnista siirrytään kohti kuvan syvemmällä piileviä sisältöjä. Tutkielman kuva-analyysin mukaisen luonteensa vuoksi, erillistä aineiston keräämisen metodia ei ole käytetty. Jotta tutkittavan aiheen konteksti olisi lukijalle mahdollisimman ymmärrettävä, on työn taustaluvuissa avattu tarvittavissa määrin ikonien olemusta yleisellä tasolla, sekä tapaa, jolla ortodoksinen kirkko näkee Neitsyt Marian. Itäisessä kristillisyydessä Neitsyt Maria tunnetaan Jumalanäitinä tai Jumalansynnyttäjänä ja tutkielmassa valotetaan myös kyseisen nimityksen alkuperää sekä Marian hahmoon liittyvää moniulotteisuutta. Tulosluvuissa päädytään eleusa-ikonityypin kaksijakoiseen merkityssisältöön, jonka katsotaan tiivistyvän hyvin Vladimirin Jumalanäidin ikoniin. Äidinrakkauden ja vahvan teologisen sisällön lisäksi, ikoni ilmentää omalla tavallaan militaristisia ominaisuuksia. Tuloksissa nousee esiin myös ikonin erityinen kyky välittää tunteita, johon muut eleusa-kuvat eivät samalla intensiteetillä kykene.
-
(Helsingin yliopisto, 2020)Tutkimuksessani käsittelen venäläisen tutkijan ja kirjailijan Jakov Grotin uskonnollista Suomi-kuvaa. Keskeisenä tutkimusaineistona on Grotin venäjänkielinen teos ”Matkoja Suomessa Laatokan rannalta Tornio-joen rannalle. Jakov Grotin matkamuistiinpanot” (1847) eli ”Pereezdy po Finljandii ot Ladožskago ozera do reki Torneo. Putevyja zapiski Jakova Grota” (1847). Kirja on ilmestynyt myös suomennettuna nimellä ”Matka Suomessa 1846” (1983). Lähestymistapana käytän postkolonialistista tutkimustapaa. Tarkastelen sitä millä tiedostetuilla ja tiedostamattomilla tavoilla Grot matkallaan kuvaa suomalaisia talonpoikia, luterilaista papistoa ja muita kohtaamiaan ihmisiä ja ilmiöitä omasta valta-asemastaan käsin. Millä tavalla venäläinen keisarivallan ja yliopistotutkimuksen edustaja Jakov Grot näkee ja kokee matkallaan toiset ihmiset ja ilmiöt? Kohtaako hän tapaamansa henkilöt valtapositiostaan käsin vai pyrkiikö hän, ja missä määrin, yhdenvertaisuuteen? Tutkin lisäksi, kuinka Suomen suuriruhtinaskunnan luterilainen kirkko toimi Grotin kuvaamana yhteiskuntarauhan edistäjänä ja kansan moraalisena opettajana. Pyrin selvittämään tutkimuksessa, kuinka Grot kuvaa kirkon ja valtaistuimen välistä liittoa, jossa luterilaiselle kirkolle taattiin Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809 toimintavapaus edellyttäen kirkolta kuitenkin samalla sitä, että se toimii julistuksessaan ja opetuksessaan esivallan ja keisarin aseman puolestapuhujana. Luon katsauksen myös siihen, kuinka 1800-luvun poliittiset ja uskonnolliset liikkeet vaikuttavat Grotin havainnoimaan uskonnolliseen ja kirkolliseen elämään Suomessa. Erityisesti tarkastelen pietismin, orastavan suomalaisen kansallisuusaatteen sekä suomen, ruotsin ja venäjän kielten aseman kehittymistä ja näiden keskinäistä vaikutusta toisiinsa 1800-luvun alkuvuosikymmenien Suomessa. Grotin teos oli tärkeä luotaessa Suomi-kuvaa 1800-luvun Venäjällä. Kirjassaan Grot luo myönteistä kuvaa Suomesta ja suomalaisista, joiden henkisenä ja uskonnollisena tukena erityisesti kirkko ja sen papisto Grotin mukaan toimivat.
