Browsing by Subject "osakkeet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Pursiainen, Tero (Helsingfors universitet, 2013)
    The long-run average return on equities shows a sizable premium with respect to their relatively riskless alternatives, the short-run government bonds. The dominant explanation is that the excess return is compensation for rare but severe consumption disasters which result in heavy losses on equities. This thesis studies the plausibility of this explanation in a common theoretical framework. The consumption disasters hypothesis is studied in the conventional Lucas-tree model with two assets and with constant relative risk aversion preferences, captured by the power utility function. The thesis argues that this oft-used model is unable to account for the high premium, and a simulation experiment is conducted to find evidence for the argument. The consumption process is modelled by the threshold autoregressive process, which offers a simple and powerful way to describe the equity premium as a result of a peso problem. Two statistics, the arithmetic average and the standard deviation, are used to estimate the long-run average and the volatility of the returns. The simulated data is analyzed and compared to the real world financial market data. The results confirm that the potential for consumption disasters produces a lower equity premium than the case without disasters in the Lucas-tree model with power utility. The disaster potential lowers the average return on equity instead of increasing it. This result comes from the reciprocal connection between the coefficient of relative risk aversion and the elasticity of intertemporal substitution, and from the special nature of the equity asset, which is a claim on the consumption process itself. The risk-free asset remains unaffected by the disaster potential. The equity premium remains a puzzle in this framework. The advantage of the threshold autoregressive consumption process is to show this result with clarity. Breaking the link between aversion to risk and intertemporal substitution is indeed one possible direction to take. Changing the assumptions about expected consumption or about the equity asset might offer another way forward. Another form of utility or another model is needed if the equity premium is to be explained in financial markets that are free of frictions.
  • Fagerholm, Nooa (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin arvopaperipörssin käyttäytymistä 1930-luvun laman aikana. Tutkimuksessa tullaan kuvailemaan Helsingin arvopaperipörssin yleisindeksin kehittymistä tutkimusajanjakson aikana. Pörssistä saatavan datan ja siinä olleiden yritysten taloudellisten tietojen avulla lasketaan erilaisia arvostuskertoimia osakkeille. Arvostuskertoimien avulla pyritään selvittämään, miten osakkeet olivat arvostettu ajanjaksolla ja mitä ne kertoivat sijoittajien suhtautumisesta lamaan. Tutkimusajanjaksoksi on valittu vuodet 1926–1938, jotta arvopaperipörssin käyttäytymisestä laman aikana saisi kokonaisvaltaisemman kuvan. Näin ollen tutkimusajanjakso käsittää 1920-luvun lopun nousukauden, lama-ajan laskusuhdanteen sekä sen jälkeisen elpymisen. Pääasiallisena lähteenä käytetään osakkeiden hintadataa. Tutkimukseen on kerätty myös Helsingin arvopaperipörssin listattujen yhtiöiden tulokset vuosilta 1926–1939 Firmor i Finland- vuosijulkaisuista. Näiden avulla on pystytty laskemaan pörssihinnoittelua kuvaava P/E- luku. Kyseistä lukua ei ole tiettävästi ennen laskettu tutkimuksen ajanjaksolta. Tutkimuksessa käytetään muina arvostuskertoimina kuvailemaan pörssin hinnoittelua: efektiivistä osinkotuottoa, P/NV- lukua, P/S- lukua ja tuottoa suhteessa nimelliseen kirjanpitoarvoon. Arvostuskertoimien avulla on mahdollista muun muassa selvittää edelsikö lamaa esimerkiksi jonkinlainen räikeä yliarvostustilanne pörssissä, vai oliko laman aikana nähtävissä selkeitä aliarvostustilanteita. Tutkimuksen metodina käytetään deskriptiivistä lähestymistapaa yhdessä yrityksistä saatavan tilastollisen datan kanssa. Tutkimuksessa rakennetaan narratiivi Helsingin arvopaperipörssin kehityksestä käyttäen hyväksi arvopaperipörssistä ja siinä olevista yrityksistä saatavaa taloudellista dataa. Narratiivia syvennetään pörssin historiikeista saatavilla aikalaiskuvauksilla sekä sen ajan Kauppalehden uutisoinnilla. Tutkimuksen lopputulemana voidaan todeta, ettei Helsingin arvopaperipörssi ollut ennen lamaa yliarvostetussa tilassa, eikä siinä ollut havaittavissa spekulatiivista kuplaa. Sijoittajat näyttivät ennakoivan laman alkamisen kohtuullisen hyvin, sillä mitään äkillisiä isoja kurssilaskuja ei esiintynyt. Lamasta elpymisen myötä arvopaperipörssi nousi rajusti tutkimusajankohdan loppuun asti. Elpyminen alkoi hiljalleen jo kultakannasta irrottautumisen jälkeen, jolloin sijoittajat alkoivat hinnoitella tuloskasvua yrityksille. Sijoittajat näyttivät olevan hyvinkin valveutuneita Suomen ja maailman taloudellisista muutoksista ja niiden vaikutuksista kotimaan pörssiin. Vuonna 1937 pörssi vaikutti hetkellisesti olevan yliarvostetussa tilassa, mutta muutoin arvostus on pysynyt laman aikana kohtuullisena — jopa hieman aliarvostettuna. Toimialakohtaisesti mitattuna pankkiosakkeet ovat olleet yliarvostettuja laman jälkipuoliskolla, kun taas teollisuusosakkeiden kurssikehitys näyttää vuotta 1937 lukuun ottamatta seuranneen niiden vahvaa tuloskasvua. Tutkimuksen ajanjaksolla arvopaperipörssi on tuonut noin 12 % kumulatiivisen tuoton reaalisesti mitattuna, mitä voidaan pitää poikkeuksellisen tuottoisana jaksona.
  • Pasanen, Olli (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan osakkeiden kotimaavinoumaa ja varallisuussalkun maantieteellistä kysyntää. Empiirisesti on havaittu, että sijoittajat allokoivat liikaa varallisuutta kotimaan osakkeisiin suhteessa portfolioteorian suosittamaan optimaaliseen sijoitussalkkuun. Ilmiötä kutsutaan kotimaavinoumaksi. Jos sijoittajat eivät pidä hallussaan optimaalista sijoitussalkkua ja eivät suojaudu riskeiltä optimaalisesti, niin talouden resurssit eivät kohdennu tehokkaimpaan käyttöönsä. Pitkällä aikavälillä epäoptimaalisesta käyttäytymisestä seuraa huomattavia hyvinvointitappioita menetettyjen kulutusmahdollisuuksien kautta. Tutkielmassa esitetään osakkeiden hinnoittelun rahoitusteoreettinen perusta ja käydään läpi kotimaavinouman institutionaalisia selitysyrityksiä sekä vinouman mittaamiseen liittyvää ongelmallisuutta. Institutionaaliset tekijät käsittävät maakohtaiset riskit ja transaktiokustannukset. Lisäksi esitetään datasovellutuksia, joiden avulla havainnollistetaan odotusarvo-varianssi optimoinnissa ja optimaalisen kansainvälisen sijoitussalkun valinnassa huomioonotettavia teoreettisia seikkoja. Datasovellutusten lähteenä käytetään Yhdysvaltain, maailman ja Euroopan osakemarkkinaindeksien historiallisia kuukausituottoja. Johtopäätös on, ettei mikään esitetyistä kotimaavinouman selitysteorioista tarjoa täydellistä ratkaisua siihen, miksi kotimaata ylipainotetaan sijoituskohteena ja että ongelmaa on vaikea mallintaa teoreettisesti. Vaikka estimointiriski otetaan huomioon, kansainvälisen varallisuussalkun painoa tulisi lisätä havaitusta. Tutkielmassa nousee esiin kansainvälisten pääomamarkkinoiden integraatio sekä valuuttakurssien ja osakemarkkinoiden kriisien vaikutus osakkeiden tuotto-odotukseen ja varianssiin. Havaitaan myös, että osakemarkkinoiden korrelaatio on kasvanut. Yhteisliikkuvuuden kasvaminen vähentää osakesalkun maantieteellisestä hajautuksesta saatavaa hyötyä. Lyhyeksimyynnin kieltämisen havaittiin rajoittavan suuren riskin ja tuotto-odotuksen sisältävien sijoitussalkkujen valitsemista. Datasovellutuksista saadaan tulos, jonka mukaan USA:n sijoittajien kotimaavinouma oli merkittävä vuonna 2007 ja lisäksi säilynyt ennallaan vuoteen 1996 nähden. Esitetystä Euroopan rahaliiton sijoittajan datasovellutuksesta huomataan euron valuuttakurssimuutoksen ja valuuttasuojauksen suuri vaikutus odotettuihin tuottoihin vuosien 2002–2007 välillä. Sovellutuksista nähdään estimointiperiodin pituudella olevan keskeinen rooli saatuihin tuloksiin. Täydellisten pääomamarkkinoiden ja niiden tasapainomallien oletusten tuominen sellaisenaan optimointitilanteeseen saattaa lyhyellä estimointiperiodilla tuottaa epärealistisia tuloksia.
  • Oppong Adomaa, Angelica (Helsingfors universitet, 2014)
    This study examines the impact of forest industry securities on the portfolio risk in the frame of portfolio theory, and performs comparison of international forest industry enterprises as investment objects by using methods of fundamental analysis. During the past decade the global balance of forest industry has been shifting. While the demand for forest industry products in Western countries has been declining, the total demand for forest industry products on the global level has been growing. The growth of total demand has been generated by emerging markets. In Finland forest industry has been considered as a steady industry sector, which has been rewarding investors with stable profits. The previous researches show that compared to the average risk of securities, forest industry securities tend to have a lower risk. The objective of this study is to examine the geographical diversification of forest industry securities and its benefits to the risk in a Finnish stock portfolio between 2003 and 2013. The theoretical framework of this study includes portfolio theory and fundamental analysis. The principal aim of portfolio theory is to maximize expected return for a given amount of risk, or equivalently minimize risk for a given level of expected return. The risk is interpreted as variance of portfolio expected returns. By choosing securities which have only very little correlation with each other we obtain the best diversification benefits, hence minimize portfolio risk. Fundamental analysis provided key indicators for analyzing economic preconditions of the companies which reflected efficiency, solvency and market liquidity. The portfolio risk was calculated from a market portfolio, which included forest industry securities from five alternative countries; Finland, Germany, USA, Latin America, China. After including the securities to the portfolio their weight was optimized. The market portfolio was represented by OMXH CAP -return index as it consists of a weighted sum of every asset traded at Helsinki Stock Exchange, hence is perfectly diversified portfolio. The results showed that in the geographical comparison the German forest industry stocks provided the best diversification benefits. Including German forest industry stocks to a Finnish market portfolio decreased portfolio risk by 2.77 %, where the forest industry stocks of other countries where able to decrease portfolio risk less than 1 %. Compared to other countries, German forest industry stocks had the smallest correlation with OMXH CAP -return index. Performing fundamental analysis of forest industry companies on a country level did no provide explicit results what comes to the investment attractiveness as financial key indicators of companies had considerable fluctuation within a country.
  • Leppänen, Mari Johanna (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielmassa tutustutaan aikariippuvaisia korrelaatioita mallintavaan DCC-malliin. Aluksi kuvaillaan mallin linkittyminen rahoitusteorian peruspilareihin, minkä jälkeen itse malli. Mallin toimivuutta arvioidaan empiirisessä osiossa käyttäen vertailukohtana otoskorrelaatiota. Mallin toimivuutta tutkitaan neljän alueellisen indeksin viikottaisen tuottodatan avulla. Päätelmät mallien suoriutumisesta tehdään VaR – tunnuslukujen osuvuuden sekä mallien avulla tehtyjen sijoitusten tuottojen perusteella. Lopputulemana on, että DCC-malli toimii kohtalaisen hyvin VaR-tunnuslukujen ennustamisessa ja otoskorrelaatioon verrattuna myös sijoitusallokaatioiden muodostamisessa. Erot testituloksissa korrelaatioennusteiden välillä olivat kuitenkin pieniä ja korrelaatioita määräävämpänä tekijänä on todennäköisesti kovarianssien muodostamisessa käytetty varianssiennuste.
  • Suomela, Timo (2007)
    Tutkielmani aiheena on osakkeiden riskipreemio (equity premium) ja sen koon selittämisen ongelma. Määritelmän mukaan riskipreemio on osakkeiden ja riskittöminä sijoituskohteina pidettyjen lyhytaikaisten valtion velkakirjojen tuottojen erotus. Yhdysvalloissa tämä tuottoero on historiallisesti ollut reaalisesti keskimäärin 5–7 prosenttiyksikköä vuodessa hieman laskentatavasta ja ajanjaksosta riippuen. Myös muissa maissa riskipreemion koko on ollut samaa luokkaa. Ongelma tämä ero on siksi, että yleisesti käytetyt taloutta kuvaavat mallit eivät pysty sitä selittämään, vaikka intuitiivisesti se kuulostaa luonnolliselta asialta. Mehra ja Prescott (1985) olivat ensimmäiset, jotka tutkivat riskipreemiota yleisen tasapainon mallissa. Mallissaan he hyödynsivät kansantaloustieteessä yleisesti käytettyjä oletuksia. Heidän yllättävä tuloksensa oli, että mallissa osakkeiden riskipreemio jäi ratkaisevasti todellisuudessa havaittua pienemmäksi, alle puoleen prosenttiyksikköön. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana lukemattomat tutkijat ovat yrittäneet ratkaista riskipreemion ongelman, mutta yleisesti hyväksyttyä ratkaisua ei ole löytynyt. Tutkijoiden esittämien ratkaisuehdotusten kirjo on laaja: riskipreemion selittämiseksi on vedottu muun muassa käyttäytymistaloustieteestä poimittuihin ideoihin, verotukseen, epätäydellisiin markkinoihin ja kuluttajien heterogeenisuuteen. Jotkut tutkijat ovat myös väittäneet, että havaitut osaketuotot ovat olleet sijoittajien odottamia tuottoja suurempia ja että tulevaisuudessa riskipreemio olisi paljon aiempaa pienempi. Tutkielman keskiössä on Barberiksen ym. (2001) käyttäytymistaloustieteellinen malli, joka selittää niin osakkeiden riskipreemion kuin muitakin osakemarkkinoiden ominaisuuksia. Se pohjautuu Kahnemanin ja Tverskyn (1979b) kehittämään prospect theoryyn, joka on odotetun hyödyn teorialle vaihtoehtoinen malli ihmisten käyttäytymisestä epävarmuuden vallitessa. Barberiksen ym. mallin ytimenä on ajatus, että ihmiset sijoituspäätöksiä tehdessään eivät ota pelkästään huomioon sijoituskohteiden tuottojen mahdollistamaa kulutusta, vaan myös sijoitussalkun arvon vaihtelun itsessään. Mallin kuluttajat pelkäävät prospect theoryn ajatusten mukaisesti pudotuksia osakemarkkinoilla enemmän kuin mitä saavat hyötyä samansuuruisista nousuista. Kuluttajien riskiaversio myös vaihtelee osakemarkkinoiden aiempien heilahteluiden mukaan. Tällä hetkellä riskipreemion koon syistä tai sen tulevasta tasosta ei vallitse yksimielisyyttä. Tilaa uusille tutkimuksille on paljon. Tärkeimmät lähteet: Barberis, N., Huang, M. ja Santos, T. (2001): Prospect theory and asset prices. Kahneman, D. ja Tversky, A. (1979b): Prospect theory: An analysis of decision under risk. Mehra, R. ja Prescott, E. C. (1985): The Equity Premium – A Puzzle.
  • Komi, Mikko (2001)
    Tutkielma käsittelee osakkeiden takaisinostoa. Yksinkertaisimmillaan takaisinosto vastaa osingonmaksua, joten se on keino jakaa yrityksen voitonjakokelpoisia varoja osakkeenomistajille. Voitonjaon lisäksi yritys voi myös kehittää pääomarakennettaan tai pyrkiä suojautumaan valtaukselta ostamalla takaisin omia osakkeitaan. Kaikkein tärkein motiivi osakkeiden takaisinostolle on johdon signaali osakkeen aliarvostuksesta. Johdolla on tällöin tiedossaan sellaista informaatiota, jota markkinat eivät vielä tiedä ja joka julkitullessaan vaikuttaa positiivisesti osakkeen kurssiin. Yhdysvalloissa onkin havaittu, että takaisinostoilmoitusta seuraa osakkeen välitön 2 - 15 % epänormaali tuotto, jonka suuruus riippuu muun muassa takaisinostotavasta ja signaalin uskottavuudesta. Osakkeiden takaisinostot ovat olleet Suomessa mahdollisia 1.9.1997 alkaen. Tutkielman empiirisessä osassa tutkitaan, havaitaanko suomalaisten osakkeiden kohdalla vastaava takaisinostoilmoitusta seuraava epänormaali tuotto kuin mitä yhdysvaltalaisten osakkeiden osalta on havaittu. Tulos on, että epänormaalia tuottoa ei havaita Suomen osakemarkkinoilla. Pikemminkin tuotto on negatiivinen, vaikkakaan se ei tilastollisesti merkitsevästi poikkea nollasta.