Browsing by Subject "osuustoiminta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 22
  • Hyödynmaa, Anna (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan työväestön asunto-osuuskuntia Käpyä ja Voittoa 1920-luvun Helsingissä. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti asunto-osuuskuntien perustaminen, asunnot ja osuuskuntien asukkaat. Vertailevan otteen kautta pyrin löytämään yhdistäviä ja erottavia piirteitä niin asunto-osuuskuntien kesken kuin asunto-osuuskuntien ja aikakaudelle ominaisten työväestön asunto-osakeyhtiöiden ja vuokra- asumisen kesken. Tutkimus liittyy laajemmassa kontekstissa myös työväestön asuntokysymyksen ratkaisuyrityksiin ja asunto-osuuskuntien marginaaliseksi jääneeseen asemaan Suomessa. Tutkimuksen lähdeaineisto käsittää asunto-osuuskunta Kävyn ja asunto-osuuskunta Voiton arkistomateriaalia kuten osuuskuntien ja niiden hallitusten kokousten pöytäkirjoja, talonasukasluetteloita ja toimintakertomuksia vuosilta 1920–1930. Lähdeaineistoa täydennetään aikakauden asuntopoliittisilla kirjoituksilla sekä runsaalla asuntohuollon eri osa-alueita, työväestöä ja osuustoimintaa käsittelevällä tutkimuskirjallisuudella. Erityisesti asunto-osuuskunta Voiton aineisto osoittautui työn edetessä mielenkiintoiseksi, sillä sitä ei ole aiemmin hyödynnetty tutkimuksen tekemisessä. Tutkimuskysymyksiin on pyritty vastaamaan lähteiden kriittisen ja laadullisen tarkastelun kautta. Laadullista otetta on osittain täydennetty aineiston kvantitatiivisella tarkastelulla. Yhteiskunnallisten muutosten ja sotien aiheuttama asuntokysymys oli 1920-luvulla korostetusti työväenkysymys. Asunto-osuuskunnat olivat yksi, erityisesti asuntoreformistien ajama yritys saada työväestö kiinni aiempaa parempaan asumistasoon. Asunto-osuuskuntia perustettiin 1920-luvun taitteessa eri puolille Suomea, mutta marginaalisesti asunto-osakeyhtiöiden hallitessa rakentamista. Käpy ja Voitto ovat tällaisia 1920-luvun alussa perustettuja asunto-osuuskuntia. Molemmat edustavat yleishyödyllistä rakentamista, mutta tämän tutkimuksen perusteella niiden jäsenistöt koostuivat kuitenkin hyväosaisesta työväestöstä. Asunnot olivat aikakauden mittapuulla parempia ja tilavampia kuin aikakauden asunnot usein, mutta runsaan luona-asujien voidaan katsoa heikentäneen asumisoloja jonkin verran. Asumisen arki ei eronnut radikaalisti aikakauden muusta hyväosaisen työväestön asumisesta, mutta muodostui kuitenkin erilaiseksi Käpylän puutarhakaupungissa kuin urbaanimmassa Vallilassa. Asunto-osuuskunnat olivat tämän tutkimuksen perusteella 1920-luvulla ikään kuin asunto-osakeyhtiöiden ja vuokra-asuntojen saumakohdassa ja vailla vahvaa sidettä muuhun osuustoimintaliikkeeseen. Sosiaalisesti asukkaat sijoittuivat puolestaan työväestön ja keskiluokan saumakohtaan, koska he eivät kuuluneet heikoimmin toimeentulevaan työväestöön mutta eivät myöskään kasvavaan keskiluokkaan. Oma lukunsa olivat asunto- osuuskuntien runsaat alivuokralaiset ja asukit, joiden sosiaalinen asema oli useammin osuuskuntien jäseniä heikompi.
  • Ronkainen, Tomi (Helsingin yliopisto, 2015)
    Maisterintutkielmassa tarkastellaan osuuskauppojen jäsenten eli asiakasomistajien rooleja sekä kaupan asiakkaana että omistajana. Asiakas- ja omistajaroolien erilaiset piirteet korostuvat erityisesti silloin, kun osuuskauppa ja sen asiakasomistaja ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tutkielmassa selvitetään, mitkä ominaisuudet kuvaavat kumpaakin roolia ja miten rooleissa ollaan vuorovaikutuksessa osuuskaupan kanssa. Tutkimuksen aineisto koostuu 12 S-ryhmän asiakasomistajan teemahaastattelusta. Haastatteluihin osallistui kuusi niin sanottua tavallista asiakasomistajaa ja kuusi asiakasomistajapaneeliin kuuluvaa muita aktiivisempaa jäsentä. Tutkimusaineistoa on analysoitu teemoittelun avulla. Keskeiset aineiston pohjalta muotoutuneet teemat ovat asiakasomistajien roolit, vuorovaikutus ja vaikuttamismahdollisuudet. Keskityn tutkielmassani pääosin rooleihin ja vuorovaikutukseen, sillä vaikuttamismahdollisuudet liittyvät olennaisesti asiakasomistajan ja osuuskaupan väliseen vuorovaikutukseen. Asiakasroolin jäsenet ovat tutkimukseni mukaan kiinnostuneita lähinnä osuuskauppojen tarjoamista rahallisista eduista kuten Bonuksesta ja tarjouksista. Osuuskauppojen ja asiakasroolin jäsenten välinen vuorovaikutus ei näytä olevan todellista vuorovaikutusta vaan asiakasjäsenten passiivista viestien vastaanottamista yritykseltä. Kyseiselle roolille ominaisia vuorovaikutuskanavia ovat arkinen ostoksilla käynti ja osuuskaupan lähettämä asiakasomistajaposti etuineen ja tarjouksineen. Omistajaroolissa korostuvat yhteisöllisyys ja todellinen halu vaikuttaa. Roolin jäsenet ovat aktiivisessa vuorovaikutuksessa osuuskauppojen kanssa etenkin niiden kanavien kautta, joissa he tietävät saavansa äänensä kuuluviin. Omistajaroolin jäsenet ovat aktiivisia paneelikeskustelijoita, oman paikkakunnan tukijoita ja osuuskauppavaaleihin osallistuvia vaikuttajia.
  • Kurikka, Matti (Elämä osuuskunta, 1906)
  • Kurikka, Matti (Elämä osuuskunta, 1907)
  • Sillanpää, Miina (Elanto, 1915)
  • Unknown author (1901)
  • Vähä-Kouvola, Santeri (Helsingfors universitet, 2014)
    Maatalouden tuotantosopimukset ovat yleistyneet viime vuosikymmeninä. Yleistymisen syitä ovat olleet mm. tuotannon riskien hallinta, vakaammat markkinat ja tuottajan mahdollisuus keskittyä ydintoimintaan. Tässä tutkimuksessa perehdyttiin kananmunan sopimustuotantoon eri näkökulmista. Tutkimuksen tavoitteena oli määrittää, millaisia sopimusehtoja kananmuna-alalla käytetään, ja pohtia, miten ne vaikuttavat tuottajiin. Tutkimuksen teoriaosassa käytiin läpi syitä sopimuksien käyttöön sekä tuottajan että pakkaamon kannalta. Munakunnan osuustoiminnallisuuden pitäisi ainakin teoriassa lisätä tuotantosopimuksien tasa-arvoisuutta. Tutkimus tehtiin tuottajan näkökulmasta ja sen lähestymistavaksi valittiin kvalitatiivinen tutkimusote. Tiedonhankinnan strategiana käytettiin tapaustutkimusta ja eri haastattelujen muotoja. Tutkimusaineisto koostui haastatteluista ja Munakunnan luovuttamista dokumenteista, jotka sisälsivät mm. tuottajaluettelon ja sopimuspohjat liitteineen. Tutkimustulosten perusteella pakkaamo ohjaa tuottajaa mm. laajentamiseen kannustavalla hinnoittelulla, sitovilla tuotantoerillä ja kilpailutuksen rajoittamisella. Tähän ovat syynä mm. pakkaamoiden välinen lisääntynyt kilpailu ja kaupan lisääntynyt valta. Tulosten mukaan tuottajat pitävät sopimustuottamisessa tärkeimpinä asioina vakaata tuottajahintaa ja luotettavaa yhteistyökumppania. Nykyisellään tuottajahinta voi muuttua useita kertoja yhden vuoden aikana, jonka tuottajat kokivat ongelmallisena. Sopimuksissa määriteltyjä tuotannon ehtoja oli paljon, mutta niitä oli tuottajien mielestä kohtalaisen helppo noudattaa. Suurin osa ei kokenut sopimusehtojen rajoittavan tilan toimintaa ja tuotantosopimuksien käyttö oli yleisesti hyväksyttyä.
  • Sillanpää, Miina (Osuusliike Elanto, 1925)
    Elanto-lehti
  • Huttunen, K. (Helsingin yliopisto, taloustieteen laitos, 2005)
    Selvityksiä
  • Sillanpää, Miina (Suomen Sosialidemokraattinen työläisnaisliitto, 1923)
    Toveritar : työläiskotien perhelehti
  • Kulutusosuuskuntien keskusliitto (Kulutusosuuskuntien keskusliitto, 1916)
  • Sillanpää, Miina (Osuusliike Elanto, 1930)
    Elanto-lehti
  • Sillanpää, Miina (Suomen Sosialidemokraattinen työläisnaisliitto, 1923)
    Toveritar : työläiskotien perhelehti
  • Unknown author (Työväenperinne-Arbetartradition ry, 1990)
  • Troberg, Eliisa Irmeli; Hytinkoski, Pekka Antero (Osuustoimintakeskus Pellervo, 2018)
    Oppaan tarkoituksena on edistää opiskelijoiden osuuskuntien perustamista ja niiden toiminnan kehittämistä. Opasta voivat hyödyntää opiskelijat, opettaja/valmentajat, oppilaitosten johto ja muu henkilökunta, oppilaitosten sidosryhmät ja opetushallinto.
  • Granström, Aksel (Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1899)
  • Vandervelde, Emile (Savon Työväen Sanomalehti- ja Kirjapaino-osuuskunta, 1916)
  • Erikivi, Antti (2008)
    Osuustoimintayritykset ovat toimineet samojen periaatteiden mukaisesti niiden perustamisesta, 1800 luvun lopusta lähtien. Yksi keskeisimmistä osuuskunnan eroista sijoittajaomisteiseen yritykseen nähden löytyy päätöksentekomenetelmien eroista: Sijoittajaomisteisessa yrityksessä päätöksenteko tapahtuu ”yksi osake – yksi ääni” –periaatteella, kun taas osuustoimintayrityksissä käytössä on demokraattinen, niin sanottu”yksi jäsen – yksi ääni” –äänestystapa. Muun muassa tästä päätöksentekomenetelmästä johtuen osuustoimintayritysten oletetaan toimivan sijoittajaomisteisia yrityksiä tehottomammin. Varsinkin globalisoituvassa maailmassa, jossa yrityksiltä vaaditaan entistä enemmän ketteryyttä ja nopeaa reagoimista toimintaympäristön muutoksiin, voisi olettaa osuustoiminnallisuuden olevan yritysmuotona vähitellen häviämässä. Kuitenkin osuustoimintayrityksillä on edelleen merkittävä rooli yrityskentässä. Tässä tutkielmassa tutkitaan osuustoimintayritysten päätöksenteon tehokkuutta. Mediaaniäänestäjän preferenssien erotessa keskiarvojäsenen preferensseistä ”yksi jäsen – yksi ääni” –menetelmä aiheuttaa tilanteen, jossa koko osuustoimintayrityksen lopputulos ei maksimoidu. Tutkimuksessa osoitetaan, että osuustoimintayrityksellä on kuitenkin erilaisia keinoja päästä tehokkaaseen lopputulokseen myös ”yksi jäsen – yksi ääni” –äänestysmenetelmällä. Jos päätöksenteko koskee esimerkiksi investointeja, niin jos investointien kustannukset jaetaan osuuskunnan jäsenten kesken investoinneista saatavien hyötyjen suhteessa, on lopputulos optimaalinen oli äänestysmenetelmä mikä tahansa. Tutkielmassa tullaan myös siihen johtopäätökseen, että osuustoimintayrityksen jäsenistön homogeenisuudella on merkitystä osuuskunnan menestymiselle. Tutkielmassa todetaan myös, että osuustoiminnallisilla yrityksillä on toisilla toimialoilla paremmat edellytykset pärjätä kuin toisilla. Keskeisimpinä lähteinä tutkielmassa käytetään Hartin ja Mooren (1998) sekä Albaekin ja Schultzin (1997) artikkeleita.
  • Piippo, Tero (2002)
    Tutkimuksen teoreettisen osan perustana olivat yleinen arvoteoria, Schwartzin arvoteoria sekä osuustoiminnan arvoteoreettiset lähtökohdat ja erityispiirteet. Tutkimuksen empiirisessä osassa haluttiin selvittää, minkä tyyppiset ja millaisia arvoja ja asenteita edustavat ihmiset aikovat työllistyä osuuskuntayrittäjinä ja oliko heidän arvomaailmastaan löydettävissä piirteitä, jotka ovat osuustoimintaliikkeelle keskeisiä. Tutkimus toteutettiin kirjekyselynä, jonka kohderyhmänä oli 23 osuuskuntayrittäjäkurssin 335 osanottajaa. Tutkimusmetodeina käytettiin suoria jakaumia, ristiintaulukointeja sekä faktorianalyysiä. Osuuskuntayrittäjäkurssilaisten arvoulottuvuuksissa painottuivat ei-materiaaliset arvot materiaalisia enemmän. Tärkeimpiä edellä mainittuja arvoja olivat terveys, perhe, henkinen tasapaino sekä ystävät. Tässä tutkimuksessa oli löydettävissä tilastollisesti merkitseviä eroja sukupuolten välillä, mutta myös tulevien osuuskunta- ja yksinyrittäjien sekä yritystoimintaan osallistumattomien kesken. Kyseisiin eroihin ja arvoprioriteettien määräytymiseen on vaikuttanut yksilöiden paikka sosiaalisessa rakenteessa. Kyseistä paikkaa määrittävät taustamuuttujat kuten koulutus, ikä, sukupuoli ja ammattitausta. Toisaalta analysoitaessa kohdejoukon arvoprioriteettien yhteneväisyyksiä, on syytä huomata kohdejoukkoa koskeva lähtökohta eli hakeutuminen työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen. Työttömyystaustalla on epäilemättä merkitystä arvojen ja asenteiden muovautumiseen ja tässä tutkimuksessa jopa vaikuttavuutta tiettyjen arvodimensioiden yhdenmukaisuuteen. Tulevat osuuskuntayrittäjät tyypiteltiin viiteen eri luokkaan mielipideväittämien perusteella. Arvotypologiassa löytyi eniten kannattajia osallistumis- ja vaikutusvalta- sekä yhteistoiminnallisuuden ja omavastuisuuden ulottuvuuksista. Myös solidaarisuutta edustava suuntaus sai kohtalaisesti kannatusta. Tulosten perusteella voidaan väittää, että osuuskuntayrittäjäkurssilaisissa oli selvästi enemmän niitä, joiden arvot vastaavat osuustoimintaliikkeen arvomaailmaa, kuin niitä jotka suhtautuivat näihin arvoihin negatiivisesti. Toisaalta vastaajissa oli jonkin verran myös neutraaleja eli niitä, jotka eivät olleet selkeästi puolesta tai vastaan. Tulokset myös osoittivat, että osuuskuntayrittäjäkurssilaiset olivat sisäistäneet osuustoiminnan keskeisten arvojen lisäksi myös osuustoiminnan arvoja käytännössä suuntaavia periaatteita. Osuustoiminta ei silti ollut pelkkää aatetta tai ideologiaa, sillä osuustoiminta nähtiin käytännöllisenä keinona kohottaa niin omaa kuin toisten elämänlaatua. Suhteutettuna tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen, voidaan Schwartzin arvoteorian näkökulmasta todeta, että mielipideväittämien perusteella kollektiivisilla tarpeilla oli suurempi painoarvo kuin individuaalisilla tarpeilla.
  • Sillanpää, Miina (Suomen Sosialidemokraattinen työläisnaisliitto, 1924)
    Toveritar : työläiskotien perhelehti