Browsing by Subject "otanta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Nyyssönen, Aarne; Kilkki, Pekka (Suomen metsätieteellinen seura, 1966)
  • Ahti-Miettinen, Outi (2007)
    Tutkielman keskeinen osa koskee otostutkimuksen estimaattien tarkentamista otantamenetelmien avulla. Tutkielman tavoite on ollut suunnitella ja toteuttaa otos EU:n vuonna 2003 antaman asetuksen mukaiselle työvoimakustannusindeksille Suomessa. Indeksin laskentaan sisältyy monia teoreettisia ja käytännöllisiä ongelmia, joista useat esitetään yleisesti. Tarkin huomio kiinnitetään poikkileikkaus- ja muutosestimointiin. Työvoimakustannusindeksi tuotetaan sekä koko yksityiselle sektorille että toimialakohtaisesti. Tämä johtaa ositetun otannan käyttöön. Tutkimuksen käytettävissä olevat voimavarat määräävät 2000 yrityksen otoskoon. Tämän jakoa ositteisiin (eli kiintiöintiä) tutkittiin piste-estimaattien tarkkuustavoitteiden saavuttamiseksi kaikille osajoukoille. Koska yritykset ovat vinosti jakautuneita koon suhteen eikä kokoluokille ole asetettu tulostustavoitteita, päädyttiin käyttämään kaksivaiheista kiintiöintiä. Siinä ensimmäisessä kiintiöintivaiheessa varmistetaan toimialoille tulostustavoitteiden mukainen otos ja toisessa vaiheessa kiintiöidään toimialan otos kokoluokkiin. Näin saadaan kokomuuttujasta hyöty niin, ettei toimialojen estimaattien tarkkuus huonone. Kiintiöinnissä päädyttiin käyttämään potenssikiintiöintiä, koska toimialat eroavat toisistaan huomattavasti kokonsa ja tulosmuuttujan suhteen. Kokeiltuani useita vaihtoehtoja päädyin molemmissa kiintiöintivaiheissa potenssiin 0,5. Kiintiöinnin lisäksi brutto-otoksen märittelyyn vaikuttavat odotukset eri kokoisten yritysten vastausalttiudesta. Vastauskadon oletetaan olevan suurta etenkin pienissä yrityksissä, joten katoa on otannan suunnittelussa syytä ottaa huomioon. Otosta ei kuitenkaan voida painottaa paljoa pieniin yrityksiin, koska niiden vastausrasitetta halutaan välttää ja niillä arvioidaan olevan vaikeuksia tuottaa laadukkaita vastauksia. Tutkielman tärkeimpiä lähteitä ovat: Bankier, M. (1988). Power Allocations: Determing Sample Sizes for Subnational Areas. Journal of the American Statistical Association, 42: 174-177. Särndal, Swensson & Wretman (1992). Model Assisted Survey Sampling. Springer-Verlag, New York. Euroopan parlamentti ja neuvosto (2003). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus työvoimakustannusindeksistä. Asetus (EY) N:o 450/2003.
  • Haikonen, Ari (Uudenmaan ympäristökeskus, 2007)
    UUDra 11/2007
  • Hiltunen, Risto (2007)
    Tutkimuksen kohde on keskihajonnan vaikutuksen käsittely hinta–laatu-suhteen kaavassa. Jos kahden summattavan muuttujan keskihajonta on hyvin erisuuri, ei näiden painotettu summa muodostu oikeassa suhteessa. Tarkoitus on, että hinta–laatu-suhteen laskemisessa keskihajonnan vaikutus muuttujien suhteeseen poistetaan. Tämä toteutetaan käytännössä standardoinnilla, joka on tilastotieteessä paljon käytetty menetelmä tällaisissa tilanteissa. Tutkimus tarkastelee myös standardoinnin vaikutusta käytännössä Suomen rakennusalan suunnittelun tarjouskilpailuissa viimeisen kahden vuoden aikana. Tilastotieteen teorian pohjalta voidaan todeta, että standardointi sopii hinta–laatu-suhteen kaavaan. Standardointi säilyttää jakauman muodon, ja myös aineiston korrelaatiot säilyvät. Hajonnan huomioinnin mielessä se on myös parempi kuin nykyiset hinta–laatu-suhteen laskentakaavat. Suoritetun 150 havainnon otoksen analyysin tulokset kertovat, että standardointi vaikuttaa käytännössä tarjouskilpailujen tuloksiin merkittävästi. Tarjouskilpailun voittaja vaihtuu 37 %:ssa tapauksista, ja järjestys vaihtuu lähes 72 %:ssa tarjouksista. Työn yhteydessä tarkastellaan laajasti summattavien muuttujien ominaisuuksia. Tarkastelun yhteydessä pohditaan mm. tapoja arvioida laatumuuttujaa, ja sen taustalla olevia komponentteja. Hintapisteytykselle esitetään uusi laskentatapa, joka pyrkii huomioimaan poikkeavia havaintoja. Koska tutkimus on tehty julkisen hallinnon tarjouskilpailuiden tarpeisiin, myös uuden hankintalain rajaamat puitteet on huomioitu esiteltävissä menetelmissä. Tutkimuksen tulokset on esitetty todennäköisyyden frekventistisinä tulkintoina, ja toteutetussa tutkimuksessa on aineiston arviointiin käytetty apuna tilastotieteen otantateoriaa, jonka pohjalta on pohdittu aineiston yleistettävyyttä. Arvioinnissa on käytetty apuna todennäköisyyksille laskettuja luottamusvälejä, joita on tarkennettu äärellisyyskorjauksella. Apuvälineeksi tarjouskilpailujen arviointiin tutkimus ehdottaa hajontasuhdetta, joka mittaa tarjouskilpailun onnistumista hajonnan kannalta. Tutkimustulokset eritellään arkkitehti-, yhdyskuntatekniikka- ja talonrakennustekniikan suhteen. Eräs mielenkiintoinen lisähuomio on, että noin 23 %:ssa tarjouksista on sekä alhaisin hinta että paras laatu. Tutkimuksen pohjalta näyttäisi myös siltä, että tarjouskilpailuissa painotetaan nykyään kertoimina selkeästi enemmän laatua kuin hintaa. Tärkeimpiä käytettyjä lähteitä ovat Journal of construction engineering and management:issä julkaistut rakennusalan artikkelit hinta–laatu-suhteeseen liittyen. Tätä lehtisarjaa tukee myös muutama vastaava rakennusalan kansainvälinen julkaisu, kuten Building and environment. Suomalaisista lähteistä tärkeimmät ovat Lahdenperän ja Sulankiven artikkeli rakennushankkeiden valinnasta, sekä Tauriaisen "Suunnittelupalvelujen valintaopas". Laissa tärkein lähde on uusi hankintalaki.
  • Räty, Pekka (2008)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan koko tieverkon ja sen osan liikennesuoritteen ja liikenteen muutoksen estimointia tieverkolta poimitun suppean mittauspistejoukon avulla. Tavoitteena on malli, jolla liikennesuorite saadaan estimoitua mille tahansa ajanjaksolle ja liikenteen muutos minkä tahansa kahden vertailukelpoisen ajanjakson välille. Lisäksi mallista pitää saada arvio tuotettujen estimaattien luotettavuudelle sekä otoskoko, jolla tavoiteltuun laatuun voidaan päästä. Sopivan mallin muodostamista varten työssä selvitettiin, millaisia mittauspisteistöön perustuvia liikenteen estimointimallcja eri Pohjoismailla on käytössä. Sen jälkeen jokaista mallia testattiin simuloimalla siten, että malleilla tuotettiin sarjat liikennesuoritteen, liikenteen muutoksen ja niiden keskivirheiden estimaateista, joita verrattiin keskenään. Otantakehikkona testauksessa oli Suomen päätieverkon homogeeniset liikennelaskentavälit ja niille sijoitettu kiinteiden laskentapisteiden verkosto. Tarkasteltu tieverkko jaettiin ticpiireittäin ositteisiin ja otokset poimittiin kiinteistä laskentapisteistä ositetun otannan mukaisesti kullekin mallille tyypillisellä tavalla. Otoskoko valittiin siten, että otokset saatiin vaihtelemaan simuloinnin otossarjoissa Otoskoko vakioitiin otossarjoissa vertailukelpoisuuden lisäämiseksi. Tarkasteltavana olivat Suomen yhdistelty suhde-estimaattimalli, Norjan indeksimalli. Tanskan eroteltu suhde-estimaattimalli ja Ruotsin malli, joka on PPS-mallin erikoistapaus. Siinä osittect jaetaan alaositteisiin ja kustakin alaositteesta poimitaan PPS-menettelyilä yksi havainto. Ruotsin mallista tutkittiin kahta vaihtoehtoa, jotka muutoin olivat samat mutta toisessa otoksen muuttumista simuloinnin otossarjoissa hidastettiin satunnaislukujen kiinnittämisen avulla (PRN-menetelmä). Tarkasteltujen mallien lisäksi työssä muodostettiin uusi PPS-otantaan perustuva cstimointimalli, jota testattiin samalla tavalla kuin muita malleja. Testatuista malleista parhaaksi osoittautui uusi PPS-malli. Sillä pystyttiin tuottamaan kaikki halutut tunnusluvut sekä arviot niiden laadusta. Sen tuottama estimaattien laatu oli myös paras. Lisäksi se on helppo sovittaa nykyiseen liikcnnelaskentajärjestelmään ja se on myös hyvin joustava tieverkon osittelun ja tarkasteltavien ajanjaksojen valinnan suhteen. Tanskan yksinkertaiseen satunnaisotantaan perustuvaa mallia tarvittiin kuitenkin apuna riittävän otoskoon määrittämisessä. Ruotsin mallit olivat malleista kustannustehokkaimpia, koska niissä käytettiin parhaiten hyödyksi olemassa olevaa tietoa tieverkosta ja sen liikenteestä. Niiden tuottamien estimaattien luotettavuus oli kuitenkin heikoin, minkä lisäksi niiden muuntautumiskyky uusiin tilanteisiin oli vähäisin. Suomen ja Norjan mallit pärjäsivät testissä huonoiten, koska niiden tuottamien estimaattien laatua voitiin arvioida vain simuloimalla. Työssä käytettiin hyväksi Suomen nykyistä liikennclaskcntajärjestelmää ja siitä muodostettua tarkastelukehikkoa. Tiedot eri Pohjoismaiden mallijärjestelmistä saatiin pääasiassa haastattelemalla kunkin Pohjoismaan asiantuntijoita sekä tutustumalla maiden laskenta-ja estimointijärjestelmiä kuvaaviin dokumentteihin ja muistioihin. Suurin osa muistioista on kuitenkin julkaisemattomia ja luonnosmaisia PPS-mallin taustatiedot saatiin yleisestä otantateoriaa koskevasta kirjallisuudesta jota käytettiin hyväksi myös muiden mallien tulkitsemisessa.
  • Nyyssönen, Aarne; Kilkki, Pekka; Mikkola, Erkki (Suomen metsätieteellinen seura, 1967)
  • Nyyssönen, Aarne; Kilkki, Pekka (Suomen metsätieteellinen seura, 1965)
  • Nyyssönen, Aarne; Roiko-Jokela, Pentti; Kilkki, Pekka (Suomen metsätieteellinen seura, 1971)
  • Hakola, Katja (2010)
    Kilpailuetu syntyy yritykselle silloin, kun se osaa käyttää hallussaan olevaa tietoa ja soveltaa sitä. Asiakasanalyyseillä jalostetaan tieto asiakastietämykseksi. Analyysien avulla yritys pystyy palvelemaan asiakkaitaan paremmin ja tehokkaammin sekä hankkimaan palveluilleen ja tuotteilleen oikean kohderyhmän. Suoramarkkinoinnissa oikea kohderyhmä on kampanjan onnistumisen edellytys. Kampanjan tuloksia ja tehoja pyritään maksimoimaan. Koska kohderyhmän koko on rajattu, pyritään mahdollisimman suuren tilausprosenttiin. Kannattavuusrajan avulla johdetaan kriittinen tilausmäärä ja kriittinen vastausprosentti. Kannattavuusraja on se piste, jossa kampanjan tuotot ja kulut ovat yhtä suuret. Jotta kampanjalla päästään vähintään tuohon kannattavuusrajaan, pyritään tarkentamaan kohderyhmää ja ennustamaan vastaustodennäköisyyttä. Vastaustodennäköisyys mallinnetaan aiemman markkinointituloksen perusteella. Halutusta perusjoukosta voidaan valita kohderyhmä toivottujen vastauksien lukumäärän perusteella, jolloin odotettu osuus vastauksia estimoidaan tehdyn mallin avulla. Kohderyhmä poimitaan rekisteristä, jossa yksiköiden pisteytys voidaan toteuttaa mallin mukaan. Mallia voidaan hyödyntää rekistereihin, joista mallin muuttujat löytyvät. Puuttuvaa tietoa pyritään ehkäisemään otantakehikon huolellisella määrittelyllä. Otantakehikon virheestä aineistoon voi tulla yksiköitä, joita ei ollut tarkoitus poimia tai otoksen ulkopuolelle jää osa kohderyhmästä. Vastauskato johtuu siitä, ettei vastaajaa ole tavoitettu, tai vastaaja on tavoitettu, mutta hän ei kykene tai halua vastata. Itse otos kohderyhmän saavuttamiseksi voidaan tehdä perinteisesti satunnaisotannalla tai käyttämällä ositettuja otoksia tai useampiasteista otantaa. Erityisesti otos, joka käyttämällä jo olemassa olevaa tietoa kohderyhmästä, voidaan tehdä painottamalla yksiköitä vastaustodennäköisyyden mukaan. Jos taas kohderyhmä on vaikeasti saavutettavissa, hyödynnetään adaptiivista otantaa tai vastaajavetoista otantaa, jolloin seuraavat yksiköt valikoituvat otokseen edellisten otosyksiköiden perusteella. Esimerkkinä käytettävä asiakasdata pyritään pisteyttämään, jotta löydettäisiin ne kuluttajat, jotka todennäköisimmin reagoisivat yrityksen markkinointiin. Yrityksen keräämässä rekisterissä on tieto, kuka tuotteen on ostanut, ja kuka on tilannut lisätietoja. Vastaustodennäköisyys on mallinnettu logistisen regressioanalyysin avulla. Mallin muuttujat on saatu asiakasrekisteristä sekä Väestötietojärjestelmästä niiltä osin kuin se lain mukaan on sallittu. Asiakasaineistosta on otettu otoksia mallin estimointia varten sekä sen jälkeen poimittu otoksia samasta perusaineistosta. Mallin tarkoitus on järjestää koko aineisto paremmuusjärjestykseen vastaustodennäköisyyden mukaan. Otos on poimittu järjestetystä aineistosta todennäköisyyden mukaan parhaimmasta alkaen. Mallien tehokkuutta on verrattu satunnaisotoksen avulla saatuun tulokseen. Työssä käytetyt tärkeimmät lähteet: Groves, Dillman, Eltinge ja Little (2002) (toim.). Survey Nonresponse. John Wiley & Sons, Inc. Laaksonen (2003). Traditional and New Techniques for imputation. Statistics in Transition. Särndal, Wretman ja Swensson (1992)