Browsing by Subject "otantateoria"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Ahti-Miettinen, Outi (2007)
    Tutkielman keskeinen osa koskee otostutkimuksen estimaattien tarkentamista otantamenetelmien avulla. Tutkielman tavoite on ollut suunnitella ja toteuttaa otos EU:n vuonna 2003 antaman asetuksen mukaiselle työvoimakustannusindeksille Suomessa. Indeksin laskentaan sisältyy monia teoreettisia ja käytännöllisiä ongelmia, joista useat esitetään yleisesti. Tarkin huomio kiinnitetään poikkileikkaus- ja muutosestimointiin. Työvoimakustannusindeksi tuotetaan sekä koko yksityiselle sektorille että toimialakohtaisesti. Tämä johtaa ositetun otannan käyttöön. Tutkimuksen käytettävissä olevat voimavarat määräävät 2000 yrityksen otoskoon. Tämän jakoa ositteisiin (eli kiintiöintiä) tutkittiin piste-estimaattien tarkkuustavoitteiden saavuttamiseksi kaikille osajoukoille. Koska yritykset ovat vinosti jakautuneita koon suhteen eikä kokoluokille ole asetettu tulostustavoitteita, päädyttiin käyttämään kaksivaiheista kiintiöintiä. Siinä ensimmäisessä kiintiöintivaiheessa varmistetaan toimialoille tulostustavoitteiden mukainen otos ja toisessa vaiheessa kiintiöidään toimialan otos kokoluokkiin. Näin saadaan kokomuuttujasta hyöty niin, ettei toimialojen estimaattien tarkkuus huonone. Kiintiöinnissä päädyttiin käyttämään potenssikiintiöintiä, koska toimialat eroavat toisistaan huomattavasti kokonsa ja tulosmuuttujan suhteen. Kokeiltuani useita vaihtoehtoja päädyin molemmissa kiintiöintivaiheissa potenssiin 0,5. Kiintiöinnin lisäksi brutto-otoksen märittelyyn vaikuttavat odotukset eri kokoisten yritysten vastausalttiudesta. Vastauskadon oletetaan olevan suurta etenkin pienissä yrityksissä, joten katoa on otannan suunnittelussa syytä ottaa huomioon. Otosta ei kuitenkaan voida painottaa paljoa pieniin yrityksiin, koska niiden vastausrasitetta halutaan välttää ja niillä arvioidaan olevan vaikeuksia tuottaa laadukkaita vastauksia. Tutkielman tärkeimpiä lähteitä ovat: Bankier, M. (1988). Power Allocations: Determing Sample Sizes for Subnational Areas. Journal of the American Statistical Association, 42: 174-177. Särndal, Swensson & Wretman (1992). Model Assisted Survey Sampling. Springer-Verlag, New York. Euroopan parlamentti ja neuvosto (2003). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus työvoimakustannusindeksistä. Asetus (EY) N:o 450/2003.
  • Hiltunen, Risto (2007)
    Tutkimuksen kohde on keskihajonnan vaikutuksen käsittely hinta–laatu-suhteen kaavassa. Jos kahden summattavan muuttujan keskihajonta on hyvin erisuuri, ei näiden painotettu summa muodostu oikeassa suhteessa. Tarkoitus on, että hinta–laatu-suhteen laskemisessa keskihajonnan vaikutus muuttujien suhteeseen poistetaan. Tämä toteutetaan käytännössä standardoinnilla, joka on tilastotieteessä paljon käytetty menetelmä tällaisissa tilanteissa. Tutkimus tarkastelee myös standardoinnin vaikutusta käytännössä Suomen rakennusalan suunnittelun tarjouskilpailuissa viimeisen kahden vuoden aikana. Tilastotieteen teorian pohjalta voidaan todeta, että standardointi sopii hinta–laatu-suhteen kaavaan. Standardointi säilyttää jakauman muodon, ja myös aineiston korrelaatiot säilyvät. Hajonnan huomioinnin mielessä se on myös parempi kuin nykyiset hinta–laatu-suhteen laskentakaavat. Suoritetun 150 havainnon otoksen analyysin tulokset kertovat, että standardointi vaikuttaa käytännössä tarjouskilpailujen tuloksiin merkittävästi. Tarjouskilpailun voittaja vaihtuu 37 %:ssa tapauksista, ja järjestys vaihtuu lähes 72 %:ssa tarjouksista. Työn yhteydessä tarkastellaan laajasti summattavien muuttujien ominaisuuksia. Tarkastelun yhteydessä pohditaan mm. tapoja arvioida laatumuuttujaa, ja sen taustalla olevia komponentteja. Hintapisteytykselle esitetään uusi laskentatapa, joka pyrkii huomioimaan poikkeavia havaintoja. Koska tutkimus on tehty julkisen hallinnon tarjouskilpailuiden tarpeisiin, myös uuden hankintalain rajaamat puitteet on huomioitu esiteltävissä menetelmissä. Tutkimuksen tulokset on esitetty todennäköisyyden frekventistisinä tulkintoina, ja toteutetussa tutkimuksessa on aineiston arviointiin käytetty apuna tilastotieteen otantateoriaa, jonka pohjalta on pohdittu aineiston yleistettävyyttä. Arvioinnissa on käytetty apuna todennäköisyyksille laskettuja luottamusvälejä, joita on tarkennettu äärellisyyskorjauksella. Apuvälineeksi tarjouskilpailujen arviointiin tutkimus ehdottaa hajontasuhdetta, joka mittaa tarjouskilpailun onnistumista hajonnan kannalta. Tutkimustulokset eritellään arkkitehti-, yhdyskuntatekniikka- ja talonrakennustekniikan suhteen. Eräs mielenkiintoinen lisähuomio on, että noin 23 %:ssa tarjouksista on sekä alhaisin hinta että paras laatu. Tutkimuksen pohjalta näyttäisi myös siltä, että tarjouskilpailuissa painotetaan nykyään kertoimina selkeästi enemmän laatua kuin hintaa. Tärkeimpiä käytettyjä lähteitä ovat Journal of construction engineering and management:issä julkaistut rakennusalan artikkelit hinta–laatu-suhteeseen liittyen. Tätä lehtisarjaa tukee myös muutama vastaava rakennusalan kansainvälinen julkaisu, kuten Building and environment. Suomalaisista lähteistä tärkeimmät ovat Lahdenperän ja Sulankiven artikkeli rakennushankkeiden valinnasta, sekä Tauriaisen "Suunnittelupalvelujen valintaopas". Laissa tärkein lähde on uusi hankintalaki.
  • Määttä, Jyri (2001)
    Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on etsiä Tilastokeskuksen laskeman kuluttajahintaindeksin hyödykeotannasta mahdollisia heikkouksia sekä pyrkiä osoittamaan, että heikkoudet ovat korjattavissa. Heikkouksien etsinnän yhteydessä on tarkoitus myös esitellä ositetun otannan optimaalisen allokoinnin menetelmä, jota apuna käyttäen on mahdollista saada Tilastokeskuksen hyödykeotannasta tehokkaampi. Periaatteena optimaalisessa allokoinnissa on, että annettu kokonaisotos kohdennetaan ositteittain niin, että perusjoukon varianssi minimoituu. Kuluttajahintaindeksin varianssia minimoitaessa perusjoukon muodostavat Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksiä varten seuraamat kulutushyödykkeet, ja ositteet hyödykeryhmät, joihin hyödykkeet on jaoteltu. Jotta optimaalista allokointia voidaan soveltaa kuluttajahintaindeksiin, joudumme olettamaan, että hyödykkeet hyödykeryhmittäin on poimittu yksinkertaisella satunnaisotannalla toisistaan riippumatta ja, että otantakustannukset koostuvat kiinteistä kustannuksista sekä yksikkökustannuksista, joiden oletetaan olevan kaikissa hyödykeryhmissä yhtäsuuret. Kuluttajahintaindeksiä estimoidaan hyödykeryhmäotoksen perusteella. Optimaalisen allokoinnin erinomaisena puolena on se, että hyödykeryhmäotoksen perusteella suoritetun optimaalisen allokoinnin tuloksena saadut hyödykeryhmien keskinäiset otoskokojen suhteet ovat täsmälleen samat kuin, jos optimaalinen allokointi olisi suoritettu kaikkien hyödykeryhmien mukana ollessa. Opinnäytetyön rakenne muodostuu teoriaosasta ja empiirisestä osasta. Teoriaosassa käydään otantateoria peruskäsitteistä yksinkertaisen satunnaisotannan kautta läpi ositetun otannan optimaaliseen allokointiin ja matkalla todistetaan empiirisen osan kannalta tärkeä lausekkeet. Sen jälkeen perustellaan, että otantateoriaa voidaan soveltaa empiirisen ongelman ratkaisemiseen ja siten sen avulla voidaan tehdä ongelmaa koskevia päteviä johtopäätöksiä. Empiirisessä osuudessa hyödykeryhmäotokseen lähdetään perehtymään hyödykeryhmien keskihajontojen kautta, tarkastellen koko ajan Tilastokeskuksen hyödykeotantaa kriittisin silmin. Seuraavassa vaiheessa otetaan mukaan kulutustutkimuksen perusteella saadut hyödykeryhmäpainot ja suoritetaan hyödykeryhmäotokselle optimaalinen allokointi, sen erikoistapausta Neyman-allokointia käyttäen. Keskihajonta tarkasteluissa kaksi hyödykeryhmää seitsemäntoista hyödykeryhmän otoksesta nousee ehkä jonkin verran alhaisen otoskokonsa vuoksi esille. Vastapainoksi Tilastokeskus näyttää keräävän hintatietoja muutamien hyödykeryhmien osalta taas turhan useasta hyödykkeestä. Keskihajonta tarkastelujen perusteella ei optimaalisesta hyödykeotannasta päteviä johtopäätöksiä voi tehdä. Optimaalisen allokoinnin tuloksena saadaan, että kolmen neljän hyödykeryhmän osalta otoskokoja voitaisiin jonkin verran laskea ja joidenkin hyödykeryhmien olemassa olo kyseenalaistuu kokonaan. Vaihtoehtona voisi olla liittää eri hyödykeryhmiä yhteen. Parin hyödykeryhmän osalta voisi vakavasti harkita otoskoon suurentamista. Tärkeimmät lähteet: Kinnunen - Lehtinen, (1998) Kuluttajahintaindeksi 1995 = 100 ja Liedes - Manninen, (1975) Otantamenetelmät.