Browsing by Subject "paikallislehdet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Seppälä, Kirsi Maria (2000)
    Selvitin, miten käytetyn runsasaktiivisen ydinpolttoaineen loppusijoituksesta ja ydinvoimasta kirjoitettiin Loviisan Sanomien ja Östra Nylandin journalistisessa aineistossa ja yleisönosastoissa. Tutkin mistä aiheista ja kenestä kirjoitettiin, kuka aiheet määritteli sekä pääsivätkö eri näkökulmat julkisuuteen. Näkökulmani oli yhteiskuntatieteellinen, koska loppusijoituksella on yhteiskunnallisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Näin ydinvoiman ympäristöasiana, mutta sanouduin irti lähteideni taustaoletuksesta, jonka mukaan ydinvoima on ongelma. Lähestyin aihettani Suhosen ympäristöjournalismiteorian sekä Teikarin ja Kuneliuksen agenda setting -muotoilujen kautta. Yhdistin määrällisen ja laadullisen tutkimusotteen menetelmätriangulaation periaatteella. Selvitin sisällön erittelyllä aineiston rakenteen, joka auttoi laadullisen tutkimuksen kohdentamisessa. Hahmotin vakiintuneet kielenkäyttötavat diskurssianalyysillä. Arvioin tutkimukseni luotettavaksi. Agenda setting -teorian väite viestinnän vaikutuksettomuudesta kumoutui osittain; seuratessaan pitkäkestoista prosessia lukijat oppivat täyttämään kerronnan aukkokohdat aiemmalla tiedolla aiheesta. Eri mieltä olevat eivät kuitenkaan lähentyneet toisiaan. Kritisoin Suhosen ympäristöpolitiikan kehämallia, koska siinä tieteeseen vaikuttaa vain ympäristö. Aineistossani epäiltiin tutkimusten ja tiedon puolueettomuutta, koska tutkimuksia tehtiin toimeksiantajan intressistä ja asioilla oli taloudellinen puolensa. Aineistoni ei noudattanut yhtä tarkkarajaisia vaiheita kuin Suhosen huomiosyklit. Sykli jakautui pääsyklin sisällä sisällön mukaan eteneviin pikkusykleihin. Lehdet rakensivat juttunsa yleensä menneen, nykyisen ja tulevaisuuden yhdistelmästä. Kuvien vähyys johtui runsaasta yleisönosastokirjoitusten määrästä. Ruotsinkielinen aineisto vaikutti keskustelevammalta kuin suomenkielinen. Lehdet käsittelivät ydinvoima-asioita eniten viestinnän, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten asioiden sekä käytetyn runsasaktiivisen ydinpolttoaineen näkökulmasta. Kirjoittajat olivat yleensä lehden toimittajia, yksityishenkilöitä tai järjestöjä. Lähteitä oli jutuissa yleensä yksi, useimmiten yksityishenkilö, järjestö, kunnan hallintoelimet tai ydinvoimayritys. Hyvän journalismin vaatimus täyttyi molemmissa aineistoissa. Eri näkökulmat pääsivät pitkällä tähtäimellä lehdissä esiin. Lehtien pääkirjoituksissa argumentointi oli monipuolista. Östra Nylandin pääkirjoitukset olivat kannaltaan ja sanastoltaan negatiivisempia kuin Loviisan Sanomien. Yleisönosastot täyttivät tehtävänsä keskustelun vapaina foorumeina, mikä lisäsi lehtien paikallisuutta ja yhteisöllisyyttä eri ryhmien sisällä, muttei niiden välillä. Kielikysymys oli esillä vain ruotsinkielisessä aineistossa. Loppusijoituksen teknisten ratkaisujen sijasta kirjoitettiin paljon tulevista, mahdollisista seurauksista, jotka vastustajat ja kannattajat näkivät erilaisina. Yleisönosastoissa puhuttiin pelosta, muttei pelottomuudesta. Pelottomuus tuli esiin implisiittisesti kannattajien uskoessa tieteeseen ja talouteen. Diskursseilla esitettiin mielipiteitä ja sovitettiin niiden välisiä eroja. Entä jos ei olekaan? -diskurssilla epäiltiin Näin on -diskurssin väitteitä. Kokonaisvaltaisuus sekä Tutkimus ja keskustelu sillanrakentajana -diskursseilla soviteltiin eroja. Rintamalinjat pitävät ja Ruotuun palauttaminen -diskursseilla rakennettiin identiteettiä. Moninaisella moraalilla perusteltiin tunteisiinkin vedoten asioita. Asia on niin kuin se halutaan nähdä -diskurssi kuvasi keskustelun jakautuneisuutta.
  • Moring, Inka (2000)
    Median maantiede Talouskriisi ja sanomalehti alueellisessa kontekstissa Tämä tutkimus käsittelee alueellisuuden ja alueellisten sanomalehtien journalistisen sisällön suhdetta 1990-luvun talouskriisin aikana Suomessa. Lisensiaatintyö on osa Suomen Akatemian rahoittamaa '1990-luvun talouskriisi' -tutkimusohjelmaa, ja sen mediatutkimusprojektia 'Näin media sen näki, näin kansa sen koki'. Tutkimuksen lähtökohtana on ollut tarkastella sanomalehtien, alueellisuuden ja talouden suhdetta lehtien sisältöön vaikuttavana tekijänä. Lehtiä on tarkasteltu alueellista yhteisöllisyyttä ja identiteettiä luovina organisaatioina, joiden kautta talouskriisille ja sen seurauksille annetaan eriäviä tulkintoja. Tutkimuksessa on vertailtu neljää alueellista päivälehteä (Etelä-Suomen Sanomat, Karjalainen, Ilkka ja Lapin Kansa). Tutkimuslehdiksi valittiin alueiden päivälehtiä, jotka toimivat sekä kulttuurisesti että taloudellisesti erilaisilla alueilla. Tutkimuskysymystä lähestytään vuosien 1988-1997 alueellisella sanomalehtiaineistolla. Tutkimusmetodeina on alueaineiston agendan tasoisen temaattisen jakautumisen vertailu, pääkirjoitusten lähiluku sekä päätoimittajien haastattelujen analyysi. Sanomalehtiaineiston lisäksi tutkimuksessa on käytetty Tilastokeskuksen ja Suomen Gallupin tuottamaa materiaalia. Tutkimus osoittaa, että laman jäsentyminen alueellisessa julkisuudessa on yhtälö, johon vaikuttavat useat eri muuttujat. Alueellisen agendan muotoutuminen heijastaa alueen poliittista, kulttuurista, spatiaalista ja taloudellista jäsentymistä sekä alueellisella että kansallisella tasolla. Siihen vaikuttavat lehden sisäinen journalistinen kulttuuri, lehden linja ja aiemmat taustasidokset. Erityisesti siihen vaikuttavat alueellinen vauraus, valtion harjoittama aluepolitikka ja alueen peruselinkeinot. Tutkimuksen tuloksia tarkastellaan neljän alueita erottelevan sfäärin kautta. Nämä ovat poliittinen, spatiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen sfääri. Tutkimuksessa kehitetty merkitystalouden käsite pyrkii kokoamaan alueellisen suhdejärjestelmän edellisten sfäärien tuloksena ja pohtimaan alueellisten muuttujien roolia journalismiin vaikuttavana tekijänä.
  • Junnila, Asta (2005)
    Vaikka Suomen vuonna 1995 kuntalaki korostaa kunnan ja asukkaiden vuorovaikutusta, ovat kuntien paikallisen julkisuuden aktiivisiksi osapuoliksi usein jääneet tiedotusvälineiden edustajat ja kuntaorganisaatio. Työssä tarkastellaan näiden osapuolien kautta, millainen osa paikallisessa julkisuudessa jää "tavalliselle" kuntalaiselle. Työ on luonteeltaan tapaustutkimus, jossa pyritään hahmottelemaan paikallisen julkisuuden rakennetta ja toimivuutta Somerolla. Työn teoreettinen viitekehys pohjautuu julkisuusteoriaan ja keskusteluun valtaeliiteistä. Demokratia- ja julkisuustutkimuksen ihanteena on julkisuus, jossa kaikilla on tasavertaisesti mahdollisuus osallistua keskusteluun ja päätöksentekoon. Lähtökohdaksi työssä asettuu Eva Etzioni-Halevyn demoelitismi, jonka mukaan yhteiskunnallinen valta ja vaikutusvalta jakautuvat eliittien, alaeliittien ja yleisön kesken. Demoelitismi hyväksyy sen, että kaikissa yhteiskunnissa on enemmän ja vähemmän valtaa omaavia henkilöitä, mutta korostaa, että yhteiskunnan alimman kerrostuman muodostava yleisökään ei ole vailla valtaa. Etzioni-Halevyn jakoa mukaillen paikallisjulkisuuden vaikuttajat jaetaan työssä päättäjätason vaikuttajiin, mielipidevaikuttajiin ja kansalaisryhmien edustajiin eli ns. tavallisiin kansalaisiin. Etzioni-Halevyn lisäksi keskeisinä lähteinä on käytetty mm. C. Wright Millsin, Jürgen Habermasin, Ilkka Ruostetsaaren, Heikki Heikkilän ja Risto Kuneliuksen kirjoituksia. Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen Viestinnän tutkimuskeskuksessa vuonna 2005 toteutetun Paikallinen julkisuus ja kunnallinen demokratia -tutkimushankkeen tutkimusraportti toimii työssä keskeisenä vertailukohtana. Työn empiirinen aineisto koostuu paikallislehti- ja teemahaastatteluaineistosta. Lehti- ja haastatteluaineiston avulla etsitään vastauksia mm. siihen, ketkä tai mitkä ovat tutkitun paikkakunnan paikallisen julkisuuden keskeisimpiä osallistujia, ketkä pääsevät omalla äänellään keskustelemaan julkisuudessa, millaisista aiheista paikallisessa julkisuudessa keskustellaan ja mikä rooli paikallisella joukkoviestinnällä on tässä julkisuudessa. Paikallislehdessä somerolaisista piirtyi kuva aktiivisina kuntalaisina, jotka osallistuvat paikallisiin tapahtumiin sekä järjestö- ja yhdistystoimintaan. Kansalaisryhmien edustajat nousivat paikallislehdistölle tyypillisesti Paikallislehti Someron käytetyimmäksi lähdeluokaksi. Pelkkiä lähdekäytäntöjä tarkastelemalla näytti siltä, että kuntalaiset ovat Somerolla hyvin sisällä paikallisessa yhteisössä ja sen toiminnassa. Kuva kuitenkin muuttui, kun tarkasteltiin, millaisissa yhteyksissä päättäjätason vaikuttajat, mielipidevaikuttajat ja kansalaisryhmien edustajat pääsivät lehdessä puhumaan. Suurin osa jutuista, joissa oli kuultu kansalaisryhmien edustajia, liittyivät kulttuuriin ja tapahtumiin sekä vapaa-aikaan ja harrastuksiin. Kunnallishallinnon päätöksiä ja siellä valmisteltavia asioita sen sijaan kommentoivat lähinnä päättäjätason vaikuttajat. Haastattelut olivat ns. vaikuttajahaastattelujaa eli lumipallomenetelmää käyttäen haastateltaviksi valikoitui seitsemän näkyvää paikallista päätöksentekijää ja mielipidevaikuttajaa. Haastattelut ja paikallisten merkittävien päätöksentekijöiden ja mielipidevaikuttajien etsintä toivat esiin somerolaisen paikallisjulkisuuden neuvottelumekanismit. Vaikka vallanverkosto osoittautui keskittyneen varsin pienelle poliitikkojen, korkeimpien virkamiesten ja muiden näkyvien henkilöiden ryhmälle, ei somerolaisen paikallisjulkisuuden voi sanoa olevan suljettu. Paikallisjulkisuuden keskeisiksi toimijoiksi nousivat ns. luottovaltuutetut, jotka toimivat välittäjinä päätöksentekijöiden ja kansalaisryhmien edustajien välillä. Kuntalaisilla on valtaa luottovaltuutettujensa kautta, sillä näiden on huomioitava yleisön toiveet, mikäli haluavat säilyttää asemansa luottovaltuutettuna. Kuitenkin itsenäisesti ja ilman luottovaltuutettujen kaltaisia "välikäsiä" toimiva kuntalainen joutuu Somerolla etsimään paikkaansa ja vaikuttamisväyläänsä.
  • Hagerlund, Tony (2005)
    Tutkimuksessa tarkastellaan paikallislehtien päätoimittajien käsityksiä rikosuutisoinnin määrästä, kehityksestä ja sosiaalisista vaikutuksista. Tutkimus liittyy viime aikojen kriminologiseen tutkimukseen koskien suomalaisten medioiden rikosuutisointia ja sen vaikutuksia sosiaaliseen todellisuuteen. Aineisto koostuu kyselystä, johon vastasi 121 paikallislehden päätoimittajaa, vastausprosentin ollessa tasan 50. Kyselylomake oli strukturoitu, mutta sisälsi myös avovastaustilaa. Päätoimittajat kommentoivat pääosin paikallislehdistön rikosuutismäärää, laatua ja siinä tapahtunutta muutosta. Tutkimuksen myötä syntyi deskriptiivisiä tuloksia siitä, onko paikallislehdistön rikosuutisointi muuttunut samaan suuntaan kuin sanoma- ja iltapäivälehtien rikosuutisointi vai onko paikallislehdillä omanlaisensa rikosuutisointilinja. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin päätoimittajien näkemyksiä rikosuutisoinnin sosiaalisista seurauksista. Paikallislehtien päätoimittajat näkivät paikallislehtien rikosuutisointimäärien kasvaneen, tosin paikallislehdistössä ylipäätänsä enemmän kuin omassa lehdessä. Rikosuutisointimäärät vaihtelivat merkittävästi. Yhdessä paikallislehden numerossa rikosuutisia oli keskimäärin 12. Kymmenesosa paikallislehdistä ei uutisoinut rikoksista lainkaan. Paikallislehtiin otettiin yhteyttä rikosuutisointiin liittyen melko harvoin, ilmoittajien taholta ei juuri lainkaan. Avokysymysten myötä nousi esille, että rikoksen tekijä tai tekijän omaiset olivat ottaneet yhteyttä noin viidennekseen paikallislehdistä. Päätoimittajat näkevät paikallisen rikosuutisoinnin vaikutukset voittopuolisesti myönteisinä: niiden koettiin estävän huhujen ja paisuteltujen tietojen leviämistä, auttavan kansalaisia välttämään vaarallisia paikkoja sekä suojautumaan rikoksilta. Tosin myös vastakkaisia näkemyksiä esiintyi, ja rikosuutisoinnin haitallinen vaikutus alueen maineeseen tunnustettiin laajasti. Oman toimintansa päätoimittajat näkevät ensisijaisesti journalistisena, paikallislehti kirjoittaa asioista niin kuin ne ovat. Päätoimittajat tiedostavat kuitenkin rikosuutisoinnin vaikutukset sekä omat mahdollisuutensa vaikuttaa. Tutkimuksen taustana toimi aiempi kansainvälinen sekä suomalainen kriminologinen tutkimus, joka käsittelee rikosmedian ja pelon yhteyksiä. Keskeisenä teoreettisena polttopisteenä on Frank Furedin ajatus pelon kulttuurista. Aikalaisteorioita ei tutkimuksessa testattu, vaan niiden avulla tutkimuskohde kontekstualisoitiin yleisyhteiskunnalliseen kehitykseen. Tutkimus viittaa yhdessä muiden tutkimusten kanssa, että myös suomalaista todellisuutta voidaan hahmottaa pelon kulttuurin kautta eikä kyse ole siten vain anglosaksisen maailman ilmiöistä.
  • Pohjola, Teresa (2000)
    Undersökningens syfte är att beskriva valdebatten inför valet till Europaparlamentet och kommunalvalet 1996 i lokal- och regionpressen och undersöka om tidningarna har en tendens att koncentrera sig på ettdera valet. Mediebevakningen täcker tidningarna Borgåbladet, Kotkansilmä, Kymen Sanomat, Poiju och Östra Nyland-Kotka Nyheter. Här granskas insändare och ledare. Avsikten är också att undersöka hur dagordningsteorin och teorin om andra hands val fungerar. Jag undersöker vilka valteman har lyfts upp i dagordningen, om det finns speciella finlandssvenska sakfrågor och hurdan debatten kring EU har varit. Syftet är också att beskriva regionala socioekonomiska bakgrundsfaktorer i södra Kymmenedalen och östra Nyland och fundera över deras möjliga inverkan på debatten. Metoden som används i undersökningen är kvantitativ innehållsanalys kombinerad med en pro-et-contra-analys av några mest debatterade sakfrågorna och frågor om EU. Den viktigaste källan som används i undersökningen i synnerhet för EP-valets del är Reifs och Schmitts (1980) undersökning om EP-valen. Undersökningen visar att ledarna och insändarna i de undersökta tidningarna hade en tydlig tendens att koncentrera sig på kommunalvalet. Nästan tre av fyra artiklar behandlade primärt kommunalvalet. Ledarna försökte dock lyfta upp EP-valet: Över 40 procent av ledarna behandlade primärt EP-valet. De mest diskuterade sakfrågorna i valen 1996 var arbetslösheten, frågor om social- och hälsovårdstjänster och åldringarnas och pensionärernas ställning. En pro-et-contra-analys har gjorts av ett par av de mest diskuterade sakfrågorna. Finlandssvenska sakfrågor togs upp i Borgåbladet och Östra Nyland-Kotka Nyheter. Den viktigaste finlandssvenska sakfrågan var tryggandet av sfp-mandatet. Tidningarna verkade ha makten över dagordningen, i synnerhet i några sakfrågor. Den partipolitiska bakgrunden verkade spela en större roll i valdebatten i östra Nyland än i södra Kymmenedalen. De socioekonomiska bakgrundsfaktorerna torde ha gjort att till exempel arbetslöshetsfrågan låg på dagordningen. Reifs och Schmitts teori fungerade delvis i båda valen. Valdeltagandet blev lågt, intresset för EP-valet var lamt men valkampanjen i kommunalvalet var mycket större. Små och nya partier fick mera röster i EP-valet men i kommunalvalet röstades dock enligt gamla vanor - regeringspartierna förlorade inte särskilt mycket. Antalet förkastade röster var också mycket större än i kommunalvalet.