Tutkimuksen tavoitteena on selvittää paikan identiteetin muodostumista. Tarkastelen aihetta ympäristö-psykologian ja kulttuuritieteiden tutkimussuuntauksien näkökulmien avulla. Tutkittavaksi alueeksi olen valinnut Helsingissä sijaitsevan Arabianrannan. Tutkimuksen lähtökohdaksi muodostui kiinnostus Ara-bianrantaan asuinalueena ja kuinka asukkaat mieltävät alueen identiteetin ja mistä aineksista se koostuu. Tutkimus on aineistolähtöinen teemahaastattelututkimus, jossa haastattelen kymmentä Arabianrannan asukasta. Tutkimuskysymykset liittyvät Arabianrannan tunnuspiirteisiin, eroavaisuuksiin verrattuna muihin asuinalueisiin sekä alueen maineeseen. Ympäristöpsykologian tutkimuskeskiössä on koko ihmiselämän toimintaympäristö ja ihmisen ympäris-tösuhde. Fyysisen ympäristön havainnot yhdistyvät kokemukseen alueesta. Kulttuuritieteellinen tutki-musote painottaa merkityksiä, joita ihminen antaa tilalle ja paikalle. Tutkimuskeskiössä on vuorovaikutus ympäristön ja ihmisen kanssa, kuten ympäristöpsykologiassakin, mutta kulttuuritieteellisessä tutkimuk-sessa huomio kohdentuu merkityksiin ja käsityksiin, joita ihminen kokee tilasta ja paikasta. Analyysissa tutkimuksesta nousi luontevasti esiin kahdeksan eri aihealuetta: hyvä asuinympäristö, epä-viihtyisä asuinympäristö, Arabianrannan tunnuspiirteet, yhteisöllisyys ja elämänvaihe, erot muihin asuin-alueisiin, negatiiviset tekijät, maine sekä koti ja juurtuminen. Tutkimustulokset osoittivat, että esteetti-syys, alueen toiminnallisuus ja luontoympäristö olivat merkittäviä alueen identiteetin muokkaajia. Visuaa-linen ympäristö todettiin kauniiksi, rakennukset yksityiskohdiltaan mielenkiintoisiksi, taideteokset inspi-roiviksi. Ajan kerrostumista ja sen hyödyntämistä esimerkiksi arkkitehtuurissa ja taiteessa pidettiin erityi-sen leimaa antavana, positiivisena ja ylpeyden aiheena. Esteettisyyteen liittyy myös muita aistimuksia kuten kuulo-, haju- ja tuntoaisti. Ihminen kokee kehollisesti ympäristöään ja tämä tuli esiin myös tutki-muksessa. Toiminnallisesti alue vastaa asukkaiden vaatimuksiin. Kaikki aktiviteetit ovat helposti ja no-peasti saatavilla. Tämä arjen vaivattomuus tuli korostuneesti esiin aineistosta. Sijainti, kulkuyhteydet, palvelut, luonto, liikkuminen ja harrastukset olivat helposti saavutettavissa ilman suurta vaivannäköä. Luonnonmaisema ja luonnon läsnäolo koetaan voimakkaasti Arabianrannan erääksi ominaispiirteeksi. Vaihteleva ympäristö, meri ja sopivasti viheralueita, tuo ympäristöön mielenkiintoa ja erityisyyttä. Yksi-tyiskohdat pitävät mielenkiintoa yllä eikä ympäristöön kyllästy. Merkittävin negatiivinen huomio on alueen ahtaus, ja erityisesti uudemmat talot on rakennettu tiiviisti. Alueen maineen katsotaan olevan positiivinen ja alueen arvostettu, joskin katsantokannoissa katsottiin olevan hieman värittyneisyyttä. Ylipäätään kritiikkiä Arabianrantaa kohtaan ei juuri esitetty: alueella arki sujuu ja on helppoa kaikille ikäryhmille. Tulokset osoittivat, että aluetta pidetään tavallisena, mutta alueen ominaispiirteistä ollaan hyvin tietoisia. Alueen saamasta positiivisesta huomiosta julkisuudessa ollaan kuitenkin hyvin ylpeitä.

Objectives. Communication is a basic human activity, and one that is also crucial for business. For those communicating with international audiences, lack of knowledge regarding how people communicate across cultures might create misunderstandings and in the worst case, conflicts. The research purpose of this thesis was to identify cultural discourses about nature and the environment that would illustrate deeply held values and beliefs about nature. The theoretical approach utilised in the thesis was Cultural Discourse Theory. This approach originates from the Ethnography of Communication tradition and contemplates not only the linguistic aspects of discourse, but also the context in which discourse is produced, utilised and maintained. Previous research has shown that communication is cultural and that both culture and communication can influence the way nature is constructed. The research question is aimed to identify beliefs and values about nature, personhood, and relationships hold by seven Finnish professionals of the environment working in the forest company UPM. Methods. The research material was collected through seven semi-structured interviews conducted in Finnish language and translated to English. The interviews were recorded digitally and lasted approximately one hour. To ensure confidentiality, the participants were given aliases and their real names were not disclosed publicly. The research participants reviewed the excerpts of text in the original language (vernacular Finnish) and also reviewed the translations to English language. The material was displayed in both Finnish and English language and analysed applying the Cultural Discourse Analysis (CuDA) method. The CuDa method proposed five analytical tools through which the research data could be analysed: dwelling, relations, feelings, action and identity. In this thesis the data was examined in light of the tools or themes of dwelling, relations, identity, and in some cases that of action. Results and conclusions. The research results indicate that three main discourses are present in the discourse of environmental professionals about nature. For the participants nature was a place to relax and calm down, to be with themselves and to maintain a sense of continuity. The values related to these discourses were peace, privacy, autonomy, identity, spirituality, and continuity as a way to preserve what is valued. The main value hold by the participants is that of continuation or sustainability. Further research could build upon the notion of sustainability as a cultural discourse. Research related to other business areas could be useful to understand how a deeply held value about nature like sustainability is common across businesses/industries.

Tutkielma käsittelee kotipaikkaan kuulumisen kokemuksia Kaakkois-Lontoon Peckhamissa. Tarkastelen aineistoni kautta mikä synnyttää paikkaan kuulumista, millaisia käytänteitä siihen liittyy ja millaisia vaikutuksia se saa aikaan kaupunkitilassa. Tutkimusalueeni Peckham on monikulttuurinen, tiiviisti asuttu ja nopeasti gentrifioituva alue noin kuuden kilometrin päässä Lontoon keskustasta. Analyysi perustuu kahdentoista paikallisen asukkaan haastatteluihin, jotka toteutin itse Peckhamissa helmi- ja maaliskuussa 2017. Haastattelut on nauhoitettu ja litteroitu pääpiirteissään, paitsi yksi haastattelu joka käytiin sähköpostitse. Haastateltaviksi tavoiteltiin Peckhamissa pitkään asuneita henkilöitä. Viisi heistä oli haastatteluhetkellä asunut alueella noin viisi vuotta ja loput seitsemän useita vuosikymmeniä. Haastatteluissa pyrin selvittämään miten asukkaat käsittävät oman kotipaikkansa ja kokevatko he kuulumisen tunteita. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja: jokaisessa haastattelussa keskityttiin ennalta määriteltyihin teemoihin, kuten arkielämä, sosiaaliset suhteet, paikkaan kuuluminen sekä paikan muutos, mutta tarkat kysymykset ja niiden esittämisjärjestys vaihtelivat tilanteittain. Tutkielma on alue- ja kulttuurintutkimukselle tyypillisesti poikkitieteinen. Tutkimuksen kohteena ovat kokemukset, ja metodisesti tutkielma liittyy hermeneuttiseen kokemuksen tutkimukseen sekä aineiston puheesta nousevien diskurssien erittelyyn ja kontekstualisointiin. Kokemuksen määrittelyssä nojaan niinikään hermeneutiikan tapaan määritellä kokemus diskursiivisena ja valmiiksi merkityksellistyneenä. Käsittelytapa on vahvasti käsitteellinen ja tulkitseva. Teoreettinen pohja yhdistää tutkimusta monilta aloilta kuten sosiologiasta ja kulttuuri-, ihmis- ja humanistisesta maantieteestä. Aineistossa keskiöön nousevat arkiset toimet ja rutiinit sekä merkitykset, joita ihmiset niille antavat. Tutkielma liittyykin kiinteästi arkielämän tutkimukseen. Tutkielma näyttää, että paikkaan kuuluminen on monitahoinen ja muuttuva ilmiö, johon liittyy olennaisesti tuttuuden kokemus. Tuttuus liittyy niin materiaaliseen paikkaan kuin sen sosiaaliseen ulottuvuuteen. Arkiset rutiinit ja askareet muodostavat paikkakokemuksen ytimen. Niin ikään tutut sosiaalisen kanssakäymisen muodot ja erilaiset paikalliset sosiaaliset suhteet sekä koettu yhteisöllisyys vaikuttavat kuulumiseen moni tavoin. Tutkielmalle luo lisäksi yhden kontekstin paikan muutos eli Peckhamin läpikäymä gentrifikaatioprosessi, joka saa paikan kiistellyt merkitykset erityisellä tavalla näkyväksi. Pohjimmiltaan tutkielma tarkastelee kuinka erilaiset valtarakenteet vaikuttavat paikan kokemiseen, ja miten valta vaikuttaa ja tuottuu arkielämän sosiaalisissa suhteissa ja käytänteissä. Erityisesti luokan ja etnisyyden merkitys kuulumiselle nousee tärkeäksi.

Objectives. Today migration and mobility have become easier and more common, which will affect people's relations to place. The purpose of this study was to examine the link between identity and place from the perspective of an individual, who belongs to diverse groups. This means that the meaningful places for identity formation were not necessarily mutually shared with the larger group. The aim was, above all, to bring out an individual's perspective on the importance of place in identity building process and to determine the impact of changed places due to occurred migration for an individual and his identity construction. The research task is to describe, analyze and interpret the significance of place for identity formation process for young adults who once lived in at least two countries. The link between identity and place occurs in the research groups place relationships and social contacts, which have evolved in the context of migration. Methods. The research data consisted of three interviews of young adults who had lived in at least two countries. All of the people from the research group had dual nationalities of both parents' homelands. From all of the interviewees one of the parents was Finnish and the other from another European country. Theme interview was used as the method of collecting data. It was conducted by individual interviews, which utilized theoretical frameworks main themes. These themes were identity, place, migration and social relations. The data was analyzed by means of a qualitative research by using the narrative analysis. Following the content analysis, the data was coded in various categories, which allowed us to examine the formation of identity in relation to place. The analysis referred the theory but didn't connect only to it because it also arose from the data. Results and conclusions. The research result shows clearly that the place and changes of place has an importance for the construction process of identities. Examining the link between identity and the place the uniqueness of the experience and the individual's personal perspectives were emphasized. The upper categories of the analysis; identity, location, migration and social relations, were a useful in presenting the results of the study. However, the upper categories had a lot of duplication and only by violating the structure by joining the categories together the actual research results were brought out. The research results were formed by the interactive whole of place and identity, which reflected the research groups' experiences of how meaningful the place had been in their identity formation. It showed also how a wide range of individual factors contributed to the formation of a sense of belonging as well as the relevance of the place. Due to migration, the changes of places played a big role in shaping the re-search groups identities. The migration affected the identities, relations of place and social relations to change toward the diverse cross boarder and diasporic manifestations. However, the research groups' reports were strongly personal and contained a lot of unique features. References to cross-border and diasporic identities, open understandings of place and widespread connections in addition to cross-border relationships were common to the entire research group. However, it should be borne in mind that the diasporic, hybrid, and the cross-border identities shouldn't be seen only connected to place, but identity should always be remembered identity consisting of a variety of factors. In addition to place the constructs of identity consist of various factors, ranging from situations and different life paths.

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani paikkoja ja tiloja Pirkko Saision proosateoksessa Voimattomuus (2005). Voimattomuus kertoo keski-ikäisestä pariskunnasta, Jaakosta ja Harrietista, jotka ajautuvat kriisiin Harrietin aviorikoksen seurauksena. Paikat ja tilat korostuvat kerronnassa, minkä vuoksi ne myös herättävät lukijan mielenkiinnon. Selvitän tutkielmassani, miten paikkoja ja tiloja kuvataan ja miten ne suhtautuvat teoksen henkilöhahmoihin ja tapahtumiin. Erittelen sitä, millaisia merkityksiä paikat ja tilat saavat, ja tulkitsen paikkojen ja tilojen suhdetta teoksen teemoihin. Analyysin kohteena ovat teoksen keskeisimmät tapahtumaympäristöt: automatka, saariston kalasta-jatila ja Verkkoluoto-saari, kaupunkikoti, sairaala, Rooma ja itsenäisyyspäivän juhlat. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä on paikan- ja tilantutkimus. Paikkojen analyysissa sovellan etenkin näkemystä subjektin ja paikan välisestä vuorovaikutteisuudesta sekä käsitystä paikasta pysähtymistä merkitsevänä keskuksena kaikkialle levittyvässä tilassa. Kodin tarkastelun lähtökohtanani on ajatus kodin nurkista ja pesistä kotoisuuden ilmentäjinä, ja sairaalaa tulkitsen heterotopia-käsitteen avulla. Roomaa analysoidessani hyödynnän näkemystä kävelystä itseilmaisuna. Tutkielmani viimeisessä analyysiluvussa lähestyn tilaa sosiaalisen rakentumisen ja sukupuolittuneisuuden näkökulmasta. Analyysini osoittaa, että teoksen paikat ja tilat ovat tärkeä osa tarinankerrontaa. Teoksessa esiintyvät paikat ja tilat heijastavat henkilöhahmojen mielenmaisemia ja tilanteita monin eri tavoin. Myös henkilöhahmojen keskinäinen dynamiikka näkyy suhteessa tilaan. Teoksessa Jaakko pyrkii hallitsemaan paikkoja ja tiloja, ja vastaavasti Harrietille tila näyttäytyy ahtaana. Aviokriisin seurauksena Jaakko alkaa menettää hallintaansa, kun taas Harriet murtautuu ulos itselleen ahtaista tiloista. Paikkojen ja tilojen tarkastelu auttaa syventämään teoksen rikasta tematiikkaa. Saariston ja siellä sijaitsevien paikkojen analyysi tuo esiin kaupungin ja luonnon vastakkainasettelun. Teoksessa luontoa ja luonnonläheisyyttä romantisoidaan ja teknologiaan ja teknologisoitumiseen suhtaudutaan kriittisesti. Saaristossa myös kaksi eri sukupolvea ja maailmankatsomusta asettuvat vastakkain: perinteinen kristillinen maailmankatsomus ja postmoderni, taloudelliseen hyötyyn perustuva maailmankuva eivät kohtaa. Teoksen keskeiseksi teemaksi hahmottuu uskonnon mysteerin katoaminen ja merkityksen oheneminen, jolle teos esittää analyysini mukaan syyksi materialismin sekä liiallisen järjellistämisen. Teeman kannalta tärkeä tila on Rooma, joka näyttäytyy risteyskohtana myös pappeutensa hylkäävälle Jaakolle. Rooma merkitsee Jaakolle oivallusta elämän arvaamattomuudesta ja hallitsemattomuudesta. Teoksesta välittyy dikotomisesti sukupuolittunut todellisuus: naisten tilaksi jäsentyy keittiö ja miesten tilaksi olohuone. Tulkintani mukaan tilan sukupuolittunut jakautuminen kuvastaa yhteiskuntaa, jossa erilaiset toimijuuden mahdollisuudet rajautuvat sukupuolitetusti. Perinteisesti julkiset foorumit ovat kuuluneet miehille, kun taas yhteiskunnan hoivatehtävien on nähty kuuluvan naisille. Teoksessa ylitetään ja rikotaan näitä rajoja, mikä kuvaa toisin toistamisen mahdollisuuksia.

Tutkielmassa tarkastellaan Laura Ruohosen näytelmää Yksinen (2006) analysoimalla siinä esiintyvälle ulkosaariston luodolle suunnitteilla olevan talon saamia merkityksiä. Tutkielmassa tarkastellaan luonnontilan ja rakennetun ympäristön välistä suhdetta, jolloin näkyväksi tulevat näytelmän henkilöiden käsitykset talosta osana maisemaa sekä talon arkkitehtuurin idea. Tämän jälkeen taloa tarkastellaan kodin näkökulmasta, jolloin esiin nousee ihmisen ja talon välinen yhteys ja koti osana identiteettiä. Teoreettisesti tutkielma pohjautuu poikkitieteelliseen keskusteluun tilasta. Keskeisenä pohjakäsitteenä on paikka, johon sisältyy ajatus suhteista ja niiden mukanaan tuomista merkityksistä. Tutkielmassa paikka nähdään ihmisten ympäristöön projisoimien suhteiden merkityksellisenä kokonaisuutena ja maailmassa olon ehtona. Tutkielma tuo esiin, kuinka Yksisen saareen ja sille suunniteltuun taloon liittyy voimakkaita symbolisia merkityksiä. Tutkielmassa saaren nähdään symboloivan äärimmäistä yksinäisyyttä. Näytelmän viesti on, että ihminen ei pärjää ilman toista ihmistä, mikä näkyy erityisesti, kun näytelmän henkilöiden elämään vaikuttanut tekniikka pettää. Näytelmän henkilöt joutuvat etsimään turvaa saaresta ja erityisesti toisistaan. Tutkielma osoittaa, että näytelmässä keskeisenä näyttäytyy luonnontilan ja rakennetun ympäristön suhde. Tätä suhdetta tarkastellaan maiseman käsitteen avulla. Tarkastelu osoittaa, että näytelmässä pohditaan talon sijoittumista maisemaan, mihin tarjotaan niin monta vastausta kuin on keskustelijoitakin: arkkitehti Juulian mielestä talon pitää sointua maisemaan, talon tilaaja Hilpin mukaan taas talon pitää näkyä mahdollisimman kauas ja selkeästi. Myös talon ideasta esitetään ristiriitaisia mielipiteitä. Tutkielmassa tarkastellaan taloa sen koti-funktion kautta. Keskeisenä taustatekijänä tässä on ajatus ihmisen identiteetin ja kodin yhteydestä. Ihmisen koti ja siihen liittyvät arvoasetelmat näyttäytyvät tekijöinä, jotka kertovat paljon tästä ihmisestä itsestään. Näytelmä hahmottuu kodin etsintänä. Tämä kodin etsintä on tutkielmassa liitetty sekä nostalgiseen että melankoliseen haluun palata turvalliseen alkutilaan, jossa on lämpö ja turva. Yksisessä kaipaus ei kuitenkaan suuntaudu lapsuudenkotiin. Alkutilassa on näkyvillä pikemminkin koko kosmoksen kokonaisuus ja ihminen osana sitä. Näytelmän keskeisimmäksi sanomaksi osoittautuu se, kuinka henkilöt lopulta ovat onnellisia heidän saavuttaessaan symbioosin luonnon ja lajitoverinsa kanssa.

Tutkielman tavoitteena on tarkastella paikkoja niissä marokkolaistaustaisten kirjailijoiden espanjankielisissä kertomakirjallisuuden teksteissä, joissa esiintyy muuttoliikettä kuvaava matka. Tutkielman aiheen taustalla on Maghrebin alueen postkoloniaalinen espanjankielinen kirjallisuus, joka on toistaiseksi ollut varsin vähän tutkittu alue espanjankielisen kirjallisuuden piirissä. Tutkielmassa selvitetään, millaisia tässä kontekstissa esiintyvät kirjalliset paikat ovat, ja millainen suhde tekstien päähenkilöillä on kuvattuihin paikkoihin. Menetelmänä tutkielmassa käytetään ranskalaisen Bernard Westphalin kehittämää tieteenrajat ylittävää geokritiikkiä, ”la géocritique”, jonka teoreettinen tausta perustuu postmodernin liikkeen ajatuksiin ajan ja tilan muuttuneesta suhteesta sekä vertailevan kirjallisuudentutkimuksen viimeaikaisiin kysymyksiin. Teoreettinen viitekehys yhdistää näin vertailevan kirjallisuustieteen, postkolonialistisen kirjallisuuden ja kulttuurimaantieteen aloilla tehtyä tutkimusta. Metodin tukena tutkielmassa hyödynnetään lisäksi Mieke Balin narratologisen tutkimuksen mallia. Aineistona tutkimuksessa on käytetty kymmentä espanjankielistä tekstiä seitsemältä eri marokkolaistaustaiselta kirjoittajalta. Yksi korpuksen teksteistä on romaani ja loput ovat novelleja. Kaikissa aineiston teksteissä esiintyy muuttoliikettä kuvaava matka joko fyysisenä tai kuvitteellisena kokemuksena, ja sitä kuvataan tutkimuksessa termillä ”viaje migratorio”. Geokritiikin mallia noudattaen teksteistä on ensin poimittu niissä esiintyvät paikat, joita on sen jälkeen tutkittu niiden ympäröivään todellisuuteen liittyvien viittaussuhteidensa kautta. Toiseksi päähenkilöiden suhdetta löydettyihin paikkoihin on tutkittu heidän perspektiivejään ja tilaan liittyviä huomioitaan tarkastelemalla. Lisäksi tutkimuksessa on metodin mukaisesti huomioitu paikkojen mahdolliset intertekstuaaliset viittaukset sekä niiden kulttuurinen ja historiallinen kerrostuma, jotka vaikuttavat käsitykseemme paikoista. Tutkimuksessa havaittiin kaikkia geokriittisessä mallissa esiintyviä paikkojen viittaussuhteita, mutta muuttoliikettä kuvaavan matkan keskeiseksi elementiksi muodostuivat kuvitteelliset paikat, kuten unet, unelmat ja muistot, sekä fyysiset paikat, jotka saivat metaforisia ulottuvuuksia. Erityisesti meri ja Gibraltarin salmi esiintyvät teksteissä sekä yhdistävänä siltana että erottavana muurina. Lisäksi tutkimus osoittaa, että päähenkilöiden perspektiivi häilyy yhtäältä kotoisen tuttuuden ja toisaalta vieraan ja eksotisoivankin katseen välillä. Tätä näkökulmaa kuvaavat etenkin yksinäisyyden, poissulkemisen ja vieraantuneisuuden kokemukset. Päähenkilöiden suhde paikkoihin oli verkostomainen ja vaihtui ajan myötä. Tutkimuksessa päätellään, että ajan ja paikan suhde teksteissä on dynaaminen ja vaihteleva. Henkilöiden kokemukset paikoista ja heidän tilankäyttönsä paljastavat lisäksi muuttoliikettä kuvaavan matkan monimutkaisen ajallisen ja paikallisen ulottuvuuden sekä sen, että matka ei välttämättä koskaan pääty. Ennen kaikkea tällaisen matkan paikat osoittautuivat eräänlaiseksi kolmanneksi tilaksi, josta käsin päähenkilöt käsittelivät suhdettaan ympäröivään yhteiskuntaan, esittivät poliittista ja sosiaalista kritiikkiä sekä pohtivat monimutkaisia identiteettikysymyksiä. Tutkimuksesta voidaan yleisesti päätellä, että marokkolaistaustaiset kirjailijat osallistuvat omalta osaltaan Välimeren alueen ajankohtaisiin kysymyksiin sekä muuttoliikettä koskevaan keskusteluun yleensä. Heidän tekstinsä eivät mukaudu Marokon aluetta ja muuttoliikettä kuvaaviin yksipuolisiin tai yksinkertaistaviin selityksiin, vaan niissä esiintyy erilaisia vivahteita ja todellisuuksia, jotka herättävät lukijan pohtimaan myös omaa näkökulmaansa ja suhdettaan ympäröivään tilaan. Tutkimus tuo niin ikään esiin, miten espanjankielinen kirjallisuus ulottuu nykyään myös perinteisten valtiollisten rajojen ulkopuolelle, mikä haastaa omalta osaltaan käsitykset kansallisista kirjallisuuden kaanoneista.

Pupils’ thoughts, experiences and knowledge about their local environment together with teacher’s pedagogical know-how bring new aspects to teaching. Development of geographical thinking, as well as environmental sensitivity and caring about nature is important. Also noticing that one’s own local environment is important brings new places and views to the class. Local environment has many possibilities.Research questions in this thesis are: 1. what kind of places pupils see as learning environments in their local environment, 2. how the use of diverse learning environments and enpowering pupils are shown in the Curriculum 2014 (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014), and 3. how can the pupils’ places and the curriculum be combined. I used participatory research in this thesis. Primary school students were co-researchers and experts on their own life and places in this thesis. This thesis researches places in local environment as learning environments.As a method I used Photo-talks (Pyyry 2015). Pupils took photographs of the places they had chosen and these photographs inspired the discussion in small group Photo-talks. The data in this thesis is both the Curriculum 2014 (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014) and the discussion data collected at the primary school.Supporting the pupils being active and influencing is strongly written in the curriculum. The curriculum 2014 sees pupils as capable individuals who have thoughts. Learning cooperation and interaction is important part of the curriculum. Cooperation between pupils and cooperation between pupils and the teacher increases motivation and makes finding inner motivation possible. In this thesis I think and discuss the possibilities of diverse places with the pupils. The pupils had many thoughts of the places in their local environment as learning environments.Teacher’s pedagogical planning and cooperation with the pupils is important when bringing the know-how thepupils have gathered in their free-time to school environment. Combining free-time and school considering pupils’ places may change the way the places are seen. Considering this it is important to take care that the idea and magic of the places don’t change too much. Pupils’ places can be used as learning environments at school in many ways both in the class room and at the place itself.The pupils’s thoughts and ideas cross the lines between school subjects. Phenomenon-based learning in different learning environments that by the time become more familiar to pupils, makes multidisciplinary and diverse thinking as well as relating and becoming attached to local environment and its places possible. Local environment becomes the web of places.