Browsing by Subject "paikkatieto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Raita, Riku (Helsingin yliopisto, 2020)
    Helsingin kaupungissa suoritettiin vuonna 2017 yksi Suomen historian laajimmista organisaatiouudistuksista. Uudistuksessa virastohallinto lakkautettiin ja yhdistettiin neljän toimialan alaisuuteen. Samassa yhteydessä uudistettiin päätöksentekorakenteita ja menetelmiä sekä siirryttiin kaupungin ylimmän johdon osalta pormestarimalliin. Muutos on ollut totaalinen ja konkreettinen, se on koskettanut jokaista kaupungin virkahenkilöä tai toimihenkilöä. Muutoksen mittakaava huomioiden, olen olettanut muutoksella olleen organisatooristen muutosten rinnalla merkittäviä toiminnallisia ja sosiaalisia vaikutuksia, jotka ovat voineet heijastuneet henkilöstön tehtävistä suoriutumisessa. Tässä tutkielmassa olen analysoinut, miten Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan paikkatieto-organisaatio ja sen paikkatietokyvykkyys on muuttunut ja kehittynyt tarkasteluajanjaksolla 2015‒2020. Ensisijaisesti olen analysoinut paikkatietokyvykkyyden muutosta organisaatiouudistuksen viitekehystä. Paikkatietokyvykkyyden arvioinnin olen suhteuttanut Helsingin kaupungin paikkatietokypsyyden analyyseihin, jotka toteutettiin kaupungissa vuosina 2010 ja 2014. Toisena tutkimuskohteena olen analysoinut kaupunkiympäristön toimialan paikkatietoanalytiikan nykytilaa. Paikkatietoanalytiikan osalta olen analysoinut ketkä ja millä tekniikoilla analytiikka hyödynnetään, missä tehtävissä analytiikan tuloksia hyödynnetään ja mitkä ovat analyysitoiminnan lopputuotteet. Olen selvittänyt myös mitä vaikutuksia tai vaikuttavuutta paikkatietoanalytiikalla on ollut toimialan työtehtävissä. Keskeinen tutkielman aineisto muodostui strukturoidusta kyselytutkimuksesta, joka kohdennettiin koko kaupunkiympäristön henkilökunnalle. Kyselytutkimus sisälsi osittain samoja kysymyksiä, kuin vuoden 2010 paikkatietokysely ja vastauksista muodostui näin vertailukelpoinen aikasarja. Kyselytutkimus sisälsi kysymyksiä myös muista tutkimuksen aihepiireistä. Kyselytutkimuksen lisäksi tein 5 puolistrukturoitua asiantuntijahaastattelua kaupungin paikkatietokehityksessä mukana olleille virkahenkilöille paikkatietosektorin hiljaisen tiedon esille saamiseksi. Molemmat tutkimukset toteutettiin anonymisoituina siten, että tulokset on tulkittu tarkimmillaan toimialan tai kaupungin palveluyksikötasolle. Kirjallisten lähteiden analyysillä kartoitin kansallisen ja Helsingin kaupungin paikkatietoympäristön keskeisimmät hankkeet, joilla on selkeä vaikutus Helsingin kaupungin paikkatiedolliseen toimintaan viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Merkittävimmät tekijät ajanjaksolla ovat olleet EU:n Inspire -direktiivistä alkunsa saaneet tietojen avoimuuteen ja yhteiskäyttöisyyteen tähtäävät hankkeet sekä näille alisteiset paikalliset hankkeet. Kirjallisuusanalyysiin sisältyi myös paikkatietokyvykkyyden näkökulmana olleen oppivan organisaation tematiikan sekä vaikutuksen ja vaikuttavuuden erojen hahmottaminen. Paikkatietokyvykkyys tarkoittaa tämän tutkielman kontekstissa organisaation kykyä hyödyntää paikkatietoja ja paikkatietotekniikan luomia mahdollisuuksia tehtävissään ja tuottaessaan palveluita tarkoituksenmukaisella tavalla. Vaikutukset ovat toimenpiteiden suoria tai epäsuoria lyhyen aikavälin seurauksia, vaikuttavuus taas pitkän aikavälin ilmiö, joka perustuu vaikutuksiin ja niiden eri ulottuvuuksiin. Tämän tutkielman tuloksissa olen tarkastellut paikkatietokyvykkyyttä segmentoiden sen strategiseksi kyvykkyydeksi, paikkatietojen hyödyntämisen kyvykkyydeksi, viestintä ja yhteistyökyvykkyydeksi sekä paikkatietotukitoimintojen kyvykkyydeksi. Yleisellä tasolla havaitsin, ettei organisaatiouudistuksella näytä olleen merkittävää vaikutusta kaupunkiympäristön toimialan paikkatietokyvykkyyteen. Vaikutus on ollut hetkellisen disruptiivinen, mutta ohimenevä. Strategisen kyvykkyyden kohdalla on viitteitä tason heikkenemisestä, kun taas paikkatietojen hyödyntämisen kyvykkyys on kehittynyt positiivisesti. Muutoin merkittävää muutosta ei ole havaittavissa suuntaan tai toiseen. Paikkatietoanalytiikan tilannekuva-analyysistä ilmenee, että analytiikka on tuntematonta toimilalalla, mutta koetaan tärkeäksi. Analytiikan osaaminen on keskittynyt kaupunkisuunnittelu- ja kaupunkimittauksen yksiköihin. Menetelmällisesti analytiikka paikkatieto-ohjelmistoilla tai internetkarttapalveluiden kuvaruututulkintaa ja tuotokset pääsääntöisesti perinteisiä tiedon visualisointeja tai rekisteriaineistojen muokkauksia.
  • Pirinen, Pentti; Simola, Henriikka; Nevala, Sari; Karlsson, Pirkko; Ruuhela, Reija (Ilmatieteen laitos, 2014)
    Raportteja - Rapporter - Reports 2014:3
  • (Ympäristöministeriö, 2013)
    Suomen ympäristö 13/2013
    Oppaan tarkoituksena on tukea kaavoituksen asiantuntijoiden työtä arvioitaessa kaavojen vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen. Oppaassa esitellään yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin lainsäädännölliset ja muut lähtökohdat, käsitellään yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvaa arviointia osana muuta kaavojen vaikutusarviointia sekä esitellään arviointia tukevia tietoaineistoja ja menetelmiä. Yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin sisältö riippuu kaavatasosta. Oppaassa esitetään kaavatasoittain kysymyksiksi puetut muistilistat arvioinnin oleellisista asioista. Kaavatasojen ohella on myös huomioitava, että kaavat ja niiden suunnittelukohteet ovat hyvin erilaisia. Arvioinnin sisältö ja tekotapa on valittava kaavakohtaisesti. Kaavojen vaikutusten arviointi on osa kaavan suunnitteluprosessia. Vaikutusten arvioinnin tulee vaikuttaa kaavan sisältöön työn edetessä. Kaavojen vaikutusten arviointiin kuuluu useita oleellisia arvioinnin näkökulmia, joihin yhdyskuntarakenteellisten vaikutusten arviointi tulee sovittaa. Hyvä yhdyskuntarakenne mm. vähentää liikkumisen tarvetta, väylästöjä ja energiankulutusta. Toisiaan tukevat toiminnot on syytä sijoittaa lähekkäin ja muodostaa siten kaupunginosia ja taajamia, joissa on sekä asuntoja että työpaikkoja ja kaikki päivittäin tarvittavat palvelut. Eri toiminnoilla, kuten vähittäiskaupan myymälöillä, kouluilla ja päiväkodeilla sekä joukkoliikenteellä, on väestön määrään liittyviä kynnysarvomaisia rajoja niiden kannattavuudelle. Yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin tulisi tuoda niitä esille suunnittelun ja päätöksenteon pohjaksi. Yhdyskuntarakenteen ohjaus ja yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arviointi on tärkeää etenkin kasvavilla kaupunkiseuduilla ja niiden lievealueilla. Näillä alueilla rakennetaan paljon ja vaikutetaan pitkäkestoisesti yhdyskuntarakenteen kehitykseen. Myös muissa kaupungeissa ja taajamissa toimintaa on paljon. Suunnittelun merkittävien tavoitteiden, kuten taloudellisen ja vähän ympäristöhaittoja aiheuttavan rakenteen toteutuminen voi merkittävästi tukea kaupunkiseudun, kaupungin tai taajaman kehitystä. Pienemmissä taajamissa ja maaseudulla yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnin merkitys riippuu siitä, millaisen suuremman keskuksen vaikutusalueella kaavoitustyötä tehdään. Myös maaseudulla voidaan kylien ja elinkeinojen kehittämistä tukea yhdyskuntarakenteen kehitystä ohjaavalla ja osallistavalla suunnittelulla. Kaikki eri toimintojen sijoittumisesta aiheutuvat vaikutukset eivät ole suoraan seurausta yhdyskuntarakenteesta. Hyvääkin yhdyskuntarakennetta voidaan käyttää huonosti, tuhlaavasti ja ympäristöä rasittavasti. Yhdyskuntasuunnittelijoiden lisäksi päättäjien, yritysten ja asukkaiden tietoisuus asuin- ja työpaikkaan sekä asiointimatkoihin liittyvien valintojen aiheuttamista vaikutuksista on merkittävää. Arvioinnin perusteiden ja tuloksien dokumentointi on tarpeen tiedon kartuttamiseksi.
  • Suomela, Helena (Helsingin yliopisto, 2020)
    Teknologian ja oppimisen suhteesta on esitetty monenlaisia näkökulmia ja myös huolia. Keskeisenä osana maantieteen opetusta voidaan pitää karttataitoja, joiden opettamiseen on nykyisin käytössä monenlainen tarjonta teknologian mahdollistamia opetusmateriaaleja, aineistoja ja ohjelmia. Nykyään keskeisenä maantieteen opetusteknologiana voidaan pitää siten erityisesti paikkatietoa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan karttaopetuksen ja paikkatieto-opetuksen sudetta. Tutkimuksessa on tarkasteltu peruskoulun opettajien kokemuksia ja näkemyksiä kartografian ja paikkatiedon opetuksesta osana maantieteen ja ympäristö- ja luonnontieteen opetusta peruskoulussa 2010- luvun alussa. Tutkimuksen mielenkiinnon kohteena ja sosiaalisena kokemusympäristönä olivat peruskoulun maantieteen ja ympäristö- ja luonnontieteen oppitunnit sekä opettajien kokemukset omasta opetuksestaan ja sen mahdollisuuksista. Paikkatieto-opetusta lähestyttiin opetusinnovaation näkökulmasta, kuten ovat tehneet myös tutkimuksissaan muun muassa Kankaanrinta (2009). Oppilaiden näkemyksiä ei aiheeseen tutkittu, mutta tutkimusta varten käsiteltiin aineisto, jonka avulla oli mahdollista tarkastella, käyttivätkö peruskoulun oppilaat joitain yleisiä kartta- tai paikkatieto sovelluksia tutkimuksen teon aikaan. Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa mahdollisimman hyvä yleiskuva kartta- ja paikkatieto-opetuksen tilasta 2010-luvun alussa peruskoulussa. Tutkimus jatkaa koulumaantieteen monitietteellistä survey- tutkimusperinnettä ja pohjaa siten maantieteen didaktiikasta, oppimiseen liittyvistä teorioista sekä kartografian ja paikkatiedon oppimiseen liittyviin tutkimustietoihin. Lisäksi opetusinnovaatioiden aiemmat tutkimukset ohjaavat tätä tutkimusta, siten että tutkimuksen kantava ajatus oli innovaation diffuusio ja käyttöönotto erityisesti Rogers (2003) ja Fullan (2007) tutkimusten mukaan. Tutkimusaineistona on 2010-luvun alussa kerätty primaariaineisto, joka koostuu peruskoulun opettajien vastauksista maantieteen, kartografian sekä verkko, kartta- ja paikkatietoopetuksen näkemyksistä. Sekundaariaineistona on samaan aikaan kerätty sekundaariaineisto, joka koostuu peruskoulun oppilaiden vastauksista heidän käyttämistään karttapalveluista. Tutkimus kuvailee, vertailee ja selittää tutkittavaa ilmiötä eli kartta- ja paikkatieto-opetuksen luonnetta peruskoulussa 2010-luvun alussa. Opettajien innovatiivisuutta paikkatieto-opetuksen ja kartografian verkko-opetuksen osalta kuvaa primaariaineiston luokitteluun käytetty tämän tutkimuksen malli. Keskeisiksi tutkimustuloksiksi tässä tutkimuksessa nousivat myös jo aiemmissa tutkimuksissa esiin tullut opettajien melko positiivinen asenne digitaalisuutta ja sen tuomia mahdollisuuksia kohtaan. Lisäksi tämän tutkimuksen mukaan karttoja käytettiin opetuksessa suhteellisen paljon ja karttamateriaaleja (sisältäen myös digitaaliset) kaivattiin opetukseen lisää. Kuten aiemmissa aiheen tutkimuksissa myös tässä paikkatieto-opetuksen mahdollisuudet tunnistettiin ja tunnustettiin selvästi, vaikka itse paikkatieto-opetus oli vielä vähäistä opettajien keskuudessa. Poiketen muista tutkimuksista tässä tutkimuksessa ei ilmennyt opettajien ja oppilaiden tietoteknisten taitojen selviä eroavaisuuksia. Innovaationa paikkatieto-opetus oli tutkimuksen teon aikaa vasta vakiintumassa joidenkin innovatiivisimpien opettajien käyttöön. Varovasti voidaankin todeta, että tämän tutkimuksen teon aikaan verkko-opetus koettiin jo pääasiassa osaksi opetusta, mutta paikkatieto-opetusta ei vielä.
  • Rehunen, Antti; Helminen, Ville; Kosonen, Petteri; Viinikka, Arto; Ahonen, Ossi; Käyhkö, Hanna (Ympäristöministeriö, 2014)
    Ympäristöministeriön raportteja 8/2014
    Tämä raportti on laadittu osana Suomen ympäristökeskuksen toteuttamaa ’Keskustojen elinvoimaisuus ja asema yhdyskuntarakenteessa’ -tutkimushanketta. Työ perustuu myös aiempaan ’Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen monikeskuksisuus ja kauppa’ -tutkimushankkeeseen. Molempien hankkeiden tilaajana on ollut ympäristöministeriö. Raportissa tarkastellaan keskusta-alueiden kehitystä ja vähittäiskaupan sijoittumista kaupunkiseuduilla. Tavoitteena on ollut selvittää, miten keskustojen elinvoimaisuus, toiminnallinen merkitys ja asema yhdyskuntarakenteessa ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä. Tarkastelua pohjustetaan tiiviillä katsauksella aiempiin keskustoja ja kauppaa käsitteleviin tutkimuksiin sekä työssä käytettyihin paikkatietoaineistoihin. Raportissa esitellään keskusta-alueiden ja niiden ulkopuolisten kaupan alueiden rajausmenetelmät sekä niiden perusteella 250 metrin tilastoruuduista muodostetut aluerajaukset. Keskusta-alueisiin kuuluu monilla kaupunkiseuduilla pääkeskustan lisäksi useita alakeskuksia. Keskusta-alueiden tunnistamisen ja rajaamisen peruskriteerinä on työpaikkojen, asutuksen ja erilaisten palveluiden sekoittuneisuus jalankulkuetäisyydellä. Kaupan alueiden rajaus perustuu myymälärakennusten välisiin etäisyyksiin, joiden perusteella tunnistetaan lähekkäisten rakennusten muodostamat kokonaisuudet. Keskusta-alueiden ja kaupan alueiden muutoksia on analysoitu sijainnin, rakennuskannan, asutuksen, eri toimialojen työpaikkojen ja erikseen vähittäiskaupan eri toimialaryhmien henkilöstömäärän perusteella. Vertailukohtana on käytetty yhdyskuntarakenteen seurannassa määriteltyä kaupunkiseutua. Tulokset osoittavat, että keskusta-alueet ovat tiivistyneet rakenteellisesti ja niillä on vahva asema kaupunkiseuduilla. Uudisrakentaminen on vahvistanut keskustojen merkitystä asumisen paikkoina. Keskustojen osuus kaupunkiseutujen työpaikoista ja rakennuskannasta on kuitenkin pienentynyt selvästi. Monilla toimialoilla suurin osa työpaikoista sijaitsee silti edelleen keskusta-alueilla. Keskustojen suhteellinen asema on heikentynyt erityisen paljon vähittäiskaupan alalla. Keskustojen ulkopuoliset kaupan alueet ovat kasvaneet hyvin nopeasti, ja niistä on muodostunut kaupunkirakenteeseen uusia, toiminnallisesti yksipuolisia keskuksia, joihin liikkuminen tapahtuu pääosin autolla. Nykykehityksen jatkuessa kaupan alueet ovat kasvamassa merkittävämmäksi kaupan asiointipaikaksi kuin kaupunkiseutujen pääkeskustat. Kaupunkiseutujen välillä tunnistettiin huomattavia eroja eri toimintojen sijoittumisessa ja siinä tapahtuneissa muutoksissa. Maankäytön suunnittelulla ja ohjauksella voidaan näin ollen vaikuttaa paljon keskustojen elinvoimaisuuteen. Alueiden tunnistaminen ja rajaaminen sekä eri toimintojen seuranta ovat keskustojen kehittämisen ja kaupan sijainnin ohjauksen tärkeä edellytys.
  • Lindholm, Mikko (Helsingfors universitet, 2001)
  • Heittola, Suvi (Helsingin yliopisto, 2021)
    High-quality address data is an essential part of a functioning society and its services. However, shortcomings have been identified in the quality of national address data that can, at worst, slow access to vital help in an emergency. Partly for this reason, National Land Survey of Finland (NLS) is developing a new national address information system (OTJ), which in the coming years will serve as the main database for Finland’s national address data. The OTJ's quality management methods are still under development. Currently, the incoming address data of the OTJ is planned to pass through a quality control service called Laatuvahti, which takes care of logical consistency of the incoming data by using quality rules. Preliminary quality rules of address data have been designed for the Laatuvahti service. However, the adequacy of the quality rules and the functionalities of Laatuvahti service to the quality management of address data has not yet been studied extensively. It has also not been clarified how well the quality management methods fit the needs of the users of the address data. In this master’s thesis the quality needs of significant address data users are discovered, the suitability of the OTJ's current quality management methods to the quality needs are examined, and it is determined how the quality management methods should be developed in the future. In addition, the quality needs are used in determining what does quality in address data mean. The address data users’ experiences on the quality of the address data were investigated through expert interviews. A total of seven interviews were conducted. The interviewees were selected to represent socially significant users of address data that use the data for different purposes. Interviewees were the Emergency Response Center Agency, the safety and rescue authorities, a navigation company, a telecommunications company, an energy company, a transport company and the Statistics Finland. The suitability of the OTJ's quality management methods was assessed by comparing the users’ quality needs with the existing address data quality rules and the functionalities and possibilities of Laatuvahti service. The suitability of Laatuvahti for quality needs was further verified by a service expert (from NLS). Most of the quality needs that the address data users raised in the interviews were related to thematic correctness of the address data (i.e. the correctness of the address name and number), positional accuracy and ensuring completeness and currency of the data. In addition, some of the needs were related to the address data structure, uniqueness and methods of reporting the quality level of address data. Based on the quality needs, the quality of address data can be defined simply to mean that the address data points and directs accurately to the intended location based on both its location information and the address name and number spelling. The results suggest that the OTJ's quality rules and the functionalities of Laatuvahti service only partially meets the needs of the users. The quality management methods are not suitable enough for managing the completeness and currency of the data. Some good efforts had been made to ensure thematic correctness through the quality rules, but the methods could be developed further. Positional accuracy was poorly ensured by the quality rules, but the methods could be developed to ensure the accuracy of location information better in relation to the user needs. In addition, the uniqueness of the address could also be ensured in a more versatile way. According to the results, new quality checks should be developed for the OTJ's quality management to ensure, among other things, the positional accuracy and the uniqueness of the address. In addition, recommendations for the structure and content of address names and numbers should be clarified and the quality of reference datasets used in the quality control should be ensured. In the future, it should also be clarified how the completeness and currency of address data can be monitored and should the quality results be reported in a feature level with some sort of a quality indicator value.
  • Rehunen, Antti; Rantanen, Manu; Lehtola, Ilkka; Hiltunen, Mervi J. (Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, 2012)
    Raportteja 88
    Tutkimuksessa tarkastellaan palvelujen saavutettavuutta maaseudulla sekä vakituisten että vapaa-ajan asukkaiden näkökulmista. Palvelutuotteen käsite pitää sisällään usein sekä henkilökohtaisen palvelun että konkreettisen tavaran vaihdannan näkökulmat. Olennaista on vuorovaikutus palvelun tuottajan ja kuluttajan välillä. Palvelun saavutettavuuteen sisältyvät fyysisen etäisyyden lisäksi mm. koettu, sosiaalinen, kognitiivinen ja taloudellinen etäisyys. Tutkimuksessa on painotettu fyysisen etäisyyden, liikkumisen ja alueellisuuden näkökulmia erilaisilla maaseutualueilla. Palvelun saavutettavuuteen monet maaseudun toimintaympäristön muutokset, kuten väestön väheneminen ja ikääntyminen, yhteiskunnan palveluvaltaistuminen ja autoistuminen, kuntarakenteen muutos, kaupan palvelujen murros ja vapaa-ajan lisääntyminen. Palvelujen saavutettavuutta on selvitetty koko maan kattavasti paikkatietopohjaisin menetelmin matka- ja aikaetäisyytenä tieverkkoa pitkin. Saavutettavuusvyöhykkeitä on muodostettu tärkeimmille lähipalveluille ja erikokoisille palvelujen keskittymille. Lisäksi on arvioitu paikkatietopohjaisten saavutettavuustietojen hyödyntämismahdollisuuksia suunnittelussa ja kehittämisessä. Tapaustutkimus kohdistui Kouvolan vapaa-ajan asukkaisiin, jotka asuvat vakituisesti toisessa kunnassa. Kyselytutkimuksen ja ryhmähaastattelujen avulla on selvitetty yksityisten palvelujen kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Vapaa-ajan asukkaiden kysyntä voi paitsi ylläpitää nykyistä palvelutasoa, myös edesauttaa uusien palvelujen kehittymistä, mistä hyötyvät myös maaseudun vakituiset asukkaat. Vapaa-ajan asumisen muuttuminen ympärivuotiseksi kakkosasumiseksi lisää palvelujen kysyntää mökkipaikkakunnilla. Nykyisin valtaosa vapaa-ajan asukkaista liikkuu omalla autolla ja kokee, että palvelut ovat suhteellisen hyvin saavutettavissa. Vakituisen asutuksen osalta palvelujen saavutettavuus on paikkatietoihin perustuen heikentynyt monin paikoin maaseudulla. Varsinkin haja-asutusalueella keskimääräiset etäisyydet palveluihin ovat kasvaneet merkittävästi. Asutus on tiivistynyt lähemmäs kuntakeskuksia, mutta myös maaseudun taajamissa palvelujen saavutettavuus on heikentynyt jonkin verran. Kuntakeskuksilla ja kirkonkylillä on tärkeä asema palvelujen keskittyminä ja arjen solmukohtina. Palvelujen katoaminen keskuksesta pidentää usein asiointimatkoja kymmenillä kilometreillä. Vapaa-ajan asunnoilta matka palveluihin on keskimäärin paljon pitempi kuin vakituisilta asunnoilta, mutta asiointi voi tapahtua paitsi vapaa-ajan asunnolta käsin, myös mökkimatkan varrella tai vakituisen asuinpaikan lähistöllä. Palvelujen saavutettavuuden edistämisessä on omat painopisteensä erilaisilla maaseutualueilla. Harvaan asutulla maaseudulla korostuu pienten kuntakeskusten palvelujen elinvoimaisuus, haja-asutusalueen tiestön kunto ja julkisten liikennepalvelujen määrä. Ydinmaaseudulla sijaitsee kuntakeskusten lisäksi edelleen melko paljon toimivia kyläkeskuksia, joiden palvelutason säilyttäminen vaatii johdonmukaista julkista tukea. Kaupunkien läheisellä maaseudulla lähipalvelujen säilymiseen ja kehittämiseen tulee kiinnittää jatkuvaa huomiota. Mökkivaltaisilla maaseutualueilla on tarpeellista ottaa huomioon mökkien sijainti ja mökkimatkojen virrat, kysynnän kausiluonteisuus sekä vetovoimaisuuden edellytyksenä oleva riittävä palvelutaso. Kaikilla maaseutualueilla palvelutason ylläpitoa voidaan edistää erilaisilla liikkumisen ja palvelujen ratkaisuilla, kuten monipalvelupisteillä, liikkuvilla palveluilla, kimppakyydeillä ja kyytitakuulla. Vapaa-ajan asukkaiden paikallisten palvelujen kysyntä kasvaa tulevaisuudessa. Ikääntyvät suuret ikäluokat tarvitsevat jatkossa entistä enemmän myös mökille toimitettavia palveluja. Vapaa-ajan asukkaiden tuoman kysynnän hyödyntäminen edellyttää kuitenkin maaseudun palveluympäristön modernisoitumista ja siihen liittyen avoimesti saatavilla olevaa tietoa palveluista. Palveluverkkoa ja palvelujen saavutettavuutta kuvaavia paikkatietoja voidaan tämän tutkimuksen perusteella hyödyntää monin tavoin palveluverkon arvioinnissa ja kehittämisessä, alueiden luokittelussa, vapaa-ajan ajan asutuksen merkityksen esilletuomisessa ja tulevan kehityksen ennakoinnissa. Julkisen palveluverkon harveneminen vaatii joko yhteiskunnalta tai yksittäisiltä asukkailta lisäresursseja palvelujen saavutettavuuden suhteen. Yksityisten palvelujen kohdalla palvelujen hyvä saavutettavuus on kilpailutekijä ja osa hyvää palvelua.
  • Tarnanen, Ainokaisa (Helsingfors universitet, 2017)
    Transportation in cities is facing the challenges of congestion and environmental impact caused by the increase in traffic flows. These issues can be reduced by promoting more sustainable transport modes, such as cycling. To increase its modal share, cycling has to be an attractive and competitive choice compared to other travel modes. Digital Geography Lab in University of Helsinki has developed comparable measures for modelling accessibility with different travel modes in Helsinki region. However, cycling is missing from the data because it has been previously modelled with simplistic assumptions of constant travel speed. Little research has been carried out to assess the applicability of this assumption. The main objective of this thesis is to develop a more realistic GIS model for calculating optimal routes and travel times of cycling in Helsinki region taking into account the feasibility of the model. Other objectives are to find out what factors affect cyclists' travel speed and can the environmental factors be used as impedances in the travel time model, what kind of spatial differences the cycling speeds have, and how realistic it is to model cyclists' travel times with constant speed on a regional scale. According to previous research, among the various things affecting cycling some of the main environmental factors are slope, junctions and traffic lights. The effects of these factors to cycling speeds in Helsinki region were analysed based on individual cycling routes and on a route and segment level from the whole data with linear regression models. GPS data of cycling was collected from volunteers who had been tracking their cycling in Helsinki region with mobile sports applications. Basic background information of the cyclists was also collected to analyse the variations in speed between different background variables. Road network for cycling and walking by Helsinki Region Transport was used as the modelling network. A GIS-based map-matching method for the cycling GPS data was developed by applying a method developed for map-matching GPS data of cars. Slope was calculated for route segments using NLS 2 meter digital elevation model and the traffic light information was derived from Digiroad. Python scripts used in modelling are available on GitHub. The cycling speeds vary by cycling frequency: cyclists who stated to cycle almost every day of the week, 3-5 times a week, or a few times a week have median speeds of 24 km/h, 22 km/h and 18 km/h, respectively. Uphill slope and signalized junctions decelerate and downhill slopes accelerate cycling speeds on individual routes. Looking at the whole data, speed has a weak negative correlation between slope and different junction types. On a regional scale the effect of signalized junctions is the greatest, whereas uphill slope has the greatest effect on route-based mean speeds. The regression models do not explain the variation in cycling speeds very well (R2 ≈ 0.1) so a travel time model based on constant speeds corresponding to the different median speeds of frequent and less frequent cyclists was implemented on the network. Spatial examination shows that mean cycling speeds in parts of central Helsinki are 0.8 times slower than in rest of the area, so the cycling speeds of the model were slowed down on those segments. Slope, traffic lights and other junctions affect cycling speeds on an individual level but not on the regional scale. Based on model validation the travel times of the constant speed model correlate strongly with the real travel times of the GPS data. The model taking into account the slower parts of central Helsinki is marginally better but the difference is only slight and affecting only the routes going via the city centre. The difference in travel times caused by different constant speeds is much greater. Constant speed can hence be seen as an adequate assumption to model cyclists' travel times in Helsinki region but the personal and spatial differences in cycling speeds should be taken into account.
  • Mikkonen, Ninni (Helsingfors universitet, 2012)
    The purpose of this master's thesis is to study nature values within the Finnish national Natura 2000 network on state owned land. The six goals of this work were achieved: 1) Areas with most nature values were identified by prioritizing habitats of Natura 2000 directive (92/43/EU) within. Areas with high nature value were usually in very natural state and had good connectivity to other similar places, or they were spots of some very rare nature types. 2) It was found out that data used was suitable for identifying conservation values, 3) find out the suitability of Zonation software in conservation area management and maintenance planning and 4) find out how results will change if conservation status is taken into account. As an addition to these 5) the most considerable areas with high conservation value were identified and 6) "Zonation software in a nutshell" was produced in Finnish to assist Finnish state officials to use the software for conservation purposes. These results will help Metsähallitus (The Finnish Forest and Park Service) - Natural Heritage Service - to target resourcing of habitat management and restoration in and around the areas with most considerable nature values. It is essential to sustain these areas and their values so that their nationwide importance can be maintained into the future. Data used in this study covered areas that were classified as Natura 2000 habitats according to European Union Council Directive 92/43/EEC. Analyses were done by using Zonation software, a tool for spatial conservation prioritization. Data consisted of 68 Natura 2000 habitat types and their state of naturalness and representativeness. Zonation took into account the rarity, quality, importance, threat status, biodiversity value, congruity and connectivity of these habitat types. As a result software produces a map of conservation priorities and associated quantitative information, which facilitate identification of areas with most considerable nature values. These were identified both ocularly and with Zonation software. Analyses were done at two levels: all habitat types together and in subgroups following division to major habitat types, such as coastal environments, inland waters, meadows, alpine habitats, peat lands, rocky areas and forests. Results showed that connectivity increased aggregation of areas with high nature values and weighting spread them. Hierarchical analysis was used to find out how nature values changed when the conservation status of the areas were taken into account. The results of hierarchical analysis show that conservation status changed the results a lot. Difference between main analysis and hierarchical analysis was much greater than when taken into account connectivity of feature weights. Hierarchical comparison revealed that many areas with considerable high nature values areas are not presently strictly protected.
  • Laaksonen, Heli (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä Pro Gradu -tutkielma käsittelee Suomen julkishallinnon, erityisesti valtionhallinnon muutosta ja julkisjohtamista verkostoitumiskehityksen näkökulmasta. Verkostojen lisäksi julkishallinnon ja julkisjohtamisen tutkimuksessa on viimeisen vuosikymmenen aikana nostettu esille innovaatioihin, arvon tuottamiseen ja ekosysteemeihin liittyviä näkökulmia. Kirjallisuuden perusteella vaikuttaa siltä, että julkisjohtamisessa ollaan astumassa uuden paradigman aikakaudelle, joka perustuu em. näkökulmiin. Olen tässä työssäni halunnut selvittää, millainen Suomen valtionhallinon valmius on toimia edellä kuvattujen näkökulmien valossa. Erityisesti innovaatioverkostotutkimuksen ja metajohtamisen näkökulmista olen analysoinut Maanmittauslaitoksen paikkatietotuotannon verkostotoimintaa. Analyysiä varten olen luonut kehystyökalun, jolla olen analysoinut erilaisia ajureita ja esteitä em. verkostotoiminnalle sekä metajohtamisen merkitystä verkostotoiminnan edellytysten luomisessa. Työssä on läpikäyty julkishallinnon ja julkisjohtamisen paradigmoja viimeisen sadan vuoden ajalta. Tämä kehitys on luonut pohjan verkosto-, innovaatio- ja ekosysteemien näkökulmille alan tutkimuksessa. Työssä on lisäksi kirjallisuuden pohjalta kuvattu verkosto-, ja innovaatioverkostotutkimusta sekä arvon tuottamisen ja ekosysteemien näkökulman esiin nostavia tuoreempia tutkimuksia. Analyysin perusteella, Suomen valtionhallinnon valmius toimia sekä poliittisella että organisaatiotasolla mahdollisen uuden paradigman mukaisesti, vaikuttaa lupaavalta. Analyysin perusteella Maanmittauslaitoksen verkostotoiminta vaikuttaa onnistuneelta. Työssä on esitetty johtopäätöksiä siitä, millaisia muutoksia johtamisessa ja organisaatiokulttuureissa tulisi valtiohallinnossa tehdä, jotta verkostotoimintaa yllä mainittujen näkökulmien valossa voidaan edistää. Maanmittauslaitoksen verkostojen toimintaan on esitetty ehdotuksia toimintamalleista, joita tutkielmassa läpi käydyn kirjallisuuden perusteella kannattaisi tukea verkostojen tavoitteiden saavuttamiseksi.
  • Luostarinen, Veera (Helsingfors universitet, 2001)