Efter nationalsocialisternas maktövertagande i Tyskland 1933 började allt fler människor fly landet. De som flydde var främst politiska motståndare till den nya regimen och judiska flyktingar. Till Finland tog sig de första flyktingarna under våren 1938. Under sommaren samma år började en stundvis häftig polemik i den finländska pressen om förhållandet till flyktingarna. I denna pro gradu-avhandling jämförs sex större finländska dagstidningars syn på de centraleuropeiska flyktingarna samt mängden och genren av artiklar som tillägnades frågan. De studerade tidningarna är: Ajan Suunta, Helsingin Sanomat, Ilkka, Suomen Sosialidemokraatti, Svenska Pressen och Uusi Suomi. Dessa tidningar representerade antingen direkt eller indirekt de olika partipolitiska grupperingarna i landet och syftet med avhandlingen är att ge en möjligast representativ bild av flyktingdebatten i Finland. Källmaterialet har avgränsats till en tidsperiod från juli 1938 till slutet av augusti 1939, då flyktingdebatten gick som hetast i landet. Som teoretiska ramverk stöder sig avhandlingen på mentala uppdelningar av världen i ”Vi” och ”De”. För den nationalistiska högerpressen, Ajan Suunta och Uusi Suomi, representerade flyktingarna ett Andre, som framkallade typiska anti-immigrationsattityder och farhågor hos skribenterna. Då majoriteten av flyktingarna som tog sig till Finland dessutom var judar övergick kritiken mot flyktingarna även till antisemitiska stereotypier och karaktäriseringar. De mångfacetterade antisemitiska stereotypierna som förekom både i Ajan Suunta, och Uusi Suomi tyder också på att tidstypiska antisemitiska föreställningar var välkända i Finland under mellankrigstiden. En positivare syn på flyktingarna förmedlades dock också i pressen. Suomen Sosialidemokraatti yrkade på klasstillhörighet med de politiska flyktingarna, medan både Svenska Pressen och Suomen Sosialidemokraatti åberopade solidaritet med samtliga flyktingar. Flyktingarna ansågs därutöver utgöra ett konkret bevis på det nationalsocialistiska Tysklands orättfärdighet och flyktingarna användes även som ett antifascistiskt slagträ. Av de studerade tidningarna hängav Ajan Suunta och Suomen Sosialidemokraatti det absolut största intresset till flyktingfrågan. Det var även dessa tidningar som representerade bägge ytterligheter i den offentliga debatten om flyktingarna. Ilkka och Helsingin Sanomat tillägnade frågan det minsta spaltutrymmet och deras syn på flyktingarna var tämligen neutral. Av dessa hade dock Ilkka en försiktigt positiv syn, medan Helsingin Sanomat hade en mer kritisk inställning. De främsta argumenten som användes för att kritisera mottagandet av flyktingar var att dessa anlände i alltför stora mängder, att Finland inte hade råd med att ta emot ytterligare flyktingar, att man borde prioritera de så kallade finskbesläktade stamfrändeflyktingarna och att man ej ville skapa en inhemsk ”judefråga” genom att öka den judiska minoriteten i landet. Därutöver förekom stereotypier av judarna som stormrika och sluga affärsmän som inte var i behov av hjälp, utan endast utnyttjade situationen till egen vinning. I majoriteten av argumentationen som användes för att befrämja mottagandet av flyktingarna framfördes att flyktingarna var förföljda offer av nationalsocialistisk terror samt både Tyskland och finländska ytterhögern kritiserades för nonchalans i frågan. Motsättningsvis appellerade man till medmänsklighetskänsla, solidaritet och humanism hos läsarna.

Tutkimuksessa selvitetään vuosien 1959-1962 aikana Yhdysvalloissa käytyä keskustelua kuubalaispakolaisten saapumisesta, vastaanotosta ja asettumisesta. Yhdysvaltoihin saapui Fidel Castron johtaman Kuuban vallankumouksen jälkeisien vuosien aikana arvioiden mukaan 248 000 kuubalaispakolaista, joista pääosa asettui Miamiin. Vuosien 1959 ja 1962 välillä Yhdysvaltoihin saapuneita on yleisesti kuvattu heitä koskevassa tutkimuksessa ensimmäiseksi kuubalaispakolaisaalloksi, joka päättyi Kuuban ohjuskriisiin lokakuussa 1962. Tutkimuksen primäärilähteinä toimivat The New York Times- ja The Washington Post -päivittäisuutislehtien sekä Miamin suosituimman paikallislehden Miami Heraldin pakolaisuutisointi. Lähdemateriaalia täydentävät Yhdysvaltojen hallinnon tilaamat selvitykset kuubalaispakolaistilanteesta, Yhdysvaltojen senaatin alakomitean aiheesta käydyt kuulemiset sekä presidentti Kennedyn pakolaisohjelman tiedotejulkaisu Resettlement Re-Cap. Lähdemateriaalien kautta muodostuu käsitys sekä pakolaisuutisoinnista että kuubalaispakolaisiin liittyvästä poliittisesta keskustelusta. Tutkimuksen taustana on kylmän sodan laajempi poliittinen konteksti, jossa Yhdysvaltojen ja Kuuban ulkopoliittiset suhteet heikkenivät nopeasti. Ensimmäiset vuoden 1959 alussa saapuneet pakolaiset olivat vallankumouksen kaataman oikeistohallinnon tukijoita. Yhdysvaltaiskeskustelussa huomio kääntyi kuitenkin varsin nopeasti vallankumouksen entisiin kannattajiin, erityisesti Castron lähipiiriin ja Kuuban yhteiskunnallisiin vaikuttajiin, joita vuoteen 1960 tultaessa saapui pakolaisina Yhdysvaltoihin yhä enemmän. Ulkosuhteet Kuubaan olivat kireät ja Yhdysvaltojen hallinto käytti pakolaisten saapumista propaganda-aseena, kun ”Kuuban parhaimmiston” esitettiin ”äänestävän jaloillaan” vasemmistolaisia uudistuksia vastaan. Vaikka pakolaisilla oli lähdölleen vaihtelevia motivaatioita, rakensi Yhdysvaltojen hallinto näistä kuvan poliittisina pakolaisina, mikä omaksuttiin pitkälti myös laajemmassa aikalaiskeskustelussa. Ennen Sikojenlahden epäonnistunutta maihinnousuyritystä huhtikuussa 1961 saapuneet pakolaiset olivat edustaneet pääosin Kuuban vanhaa eliittiä ja ylempää keskiluokkaa, mutta tämän jälkeen tulijat painottuivat yhä enemmän hieman matalampiin sosioekonomisiin luokkiin. Viimeksi mainittujen saapuminen rinnastettiin amerikkalaismediassa Castron uudistusten aiheuttamaan inhimilliseen kärsimykseen Kuubassa. Yhdysvaltojen hallinto kiinnostui pakolaisten käyttämisestä Castron vastaisessa ulkopolitiikassa propagandaroolin lisäksi myös konkreettisesti, kun näiden keskuudessa toimineita poliittisia ryhmiä hyödynnettiin useissa CIA:n johtamissa Castron hallintoa vastaan suunnatuissa hankkeissa. Julkisessa keskustelussa pakolaisten kumoukselliset toimet nähtiin toisaalta patrioottisina, mutta samalla usein riskinä Yhdysvaltojen ulkopoliittisille tavoitteille ja erityisesti Miamissa uhkana paikallisten turvallisuudelle. Pakolaiskeskustelussa ihmeteltiin lisäksi kuubalaisten muodostamien lukuisien poliittisten ryhmien riitaisuutta. Vuoden 1960 lopussa pakolaisten käytännön asettuminen Yhdysvaltoihin nousi oleelliseksi osaksi pakolaiskeskustelua. Miamissa toimineet vapaaehtoiset tahot olivat tarjonneet pakolaisille jo tätä ennen apua, mutta lopulta näiden resurssit eivät enää riittäneet tilanteen hoitoon. Ratkaisuksi Kennedyn hallinto aloitti vuonna 1961 mittavan avustusohjelman. Cuban Refugee Program tarjosi pakolaisille sosiaaliavustuksia ja koordinoimiensa järjestöjen kautta apua välittömien tarpeiden hoitoon. Ohjelman keskeiseksi tavoitteeksi tuli lisäksi pakolaisten uudelleenasutus ympäri Yhdysvaltoja Miamin ja Daden kohtaaman rasitteen helpottamiseksi. Sikojenlahden invaasioyrityksen jälkeen Castron vallankumoushallinto ymmärrettiin yhä pysyvämmäksi, mikä alkoi myös vauhdittaa hitaasti käynnistynyttä uudelleenasutusta. Vuonna 1962 aloitetut pakolaisten massalennätykset olivat kunnianhimoinen hanke uudelleenasuttaa kerralla suurempi määrä pakolaisia Miamin ulkopuolelle. Ensimmäinen ”vapauden lento” suuntautui Clevelandiin, missä pakolaisten saapuminen kohtasi vastustusta eikä näiden asettuminen sujunut ongelmitta. Lennot kuitenkin jatkuivat, ja vaikka nämä etenivät päällisin puolin hienosti, nousi Yhdysvalloissa esiin myös pakolaisten asettumista vastustavia kannanottoja. Pitääkseen yleisen mielipiteen pakolaisten ja uudelleenasuttamisen puolella CRP käynnisti mittavan tiedotuskampanjan, jonka tavoitteena oli välittää kuubalaispakolaisista kuva amerikkalaiset keskiluokkaiset arvot jakavina perhekeskeisinä ”hyvinä pakolaisina” sekä kertoa onnistuneesta sopeutumisesta uudelleenasutuskohteissa. Vaikka pakolaisia autettiin Miamissa ja Daden piirikunnassa mittavin ponnistuksin, kiristyivät asenteet lopulta siihen pisteeseen, että näiden uudelleenasuttamisesta tuli ainoa ratkaisu. Liittovaltion apu oli ollut keskeinen vaatimus Floridan paikallispoliittisessa keskustelussa, mutta pakolaisten saama avustus nostatti myös suuttumusta, kun monet miamilaiset kokivat, että kuubalaispakolaisista pidetään parempaa huolta kuin paikallisista. Lisäksi paikalliset pelkäsivät kuubalaisten luovan kasvavaa kilpailua talouslamasta kärsivillä työmarkkinoilla, minkä nähtiin koskevan erityisesti Miamin afroamerikkalaisia ja luovan jännitteitä näiden kahden vähemmistöryhmän välille. Paikalliset olivat nyreissään myös pakolaisten piittaamattomasta asenteesta Yhdysvaltojen lakia ja tapakulttuuria kohtaan. Kuubalaispakolaisten ensimmäistä aaltoa on pakolaistutkimuksissa esitetty kuubalaisten ”kultaisena sukupolvena”, jonka asettumista on pidetty erityisen onnistuneena myöhempiin pakolaisaaltoihin ja muihin latinomaahanmuuttajaryhmiin nähden. Yhdysvaltojen hallinnon välittämä narratiivi ”hyvien pakolaisten” positiivisesta vastaanotosta oli pitkään jäänyt vallitsevaksi käsitykseksi amerikkalaisten suhtautumisesta kuubalaistulijoihin. Tämä tutkielma vahvistaa ja syventää käsitystä, että jo ”kultainen pakolaissukupolvi” kohtasi heti Yhdysvaltoihin saavuttuaan monoliittista käsitystä hajanaisemman vastaanoton niin Miamissa kuin uudelleenasutuksen myötä muualla Yhdysvalloissa. Vuosien 1959 ja 1962 välillä käydyssä pakolaiskeskustelussa kuubalaispakolaisiin suhtauduttiin paitsi sympatialla ja ihaillen myös ennakkoluuloisesti ja jopa vihamielisesti.

During the last five decades immigration into Finland has considerably increased and one group of these immigrants is refugees and asylum seekers. After the world wars Finland had remained a relatively closed off society, but throughout the 60s, 70s, 80s, and 90s Finland had taken part in international agreements and communities. In 1973 Finland received its first refugees under the 1951 Geneva Refugee Convention. From then onwards number of people needing international protection has increased in Finland. Especially since 1990s Finland has experienced large numbers of asylum seekers coming to Finland. During this period, policy development has become increasingly important, but additionally managing and investigating Finnish attitudes towards the new minorities has become an important field of study and policy. Media has a significant role in shaping peoples’ perceptions. However, not only does it shape peoples’ ideas, but it also tries to mirror them to appeal to its target audiences. Media also functions as a platform for elites to get their points across. On the other hand, media has the power to give space to different voices and silence other. Therefore, understanding what types of messages people receive from Media is crucial to understanding Finnish attitudes. This study focuses on Finnis peoples’ attitudes towards refugees and asylum seekers and how media perhaps affects and perpetuates them. The material of this study consists of newspapers articles gathered from four different time periods. The four periods under investigation are 1973, 1979, 1990 and 2015. During these years increasing number of refugees and asylum seekers were arriving to Finland. News articles from Eastern Finnish newspapers were gathered and their topics and actors were analysed. This thesis deploys critical discourse analysis as the method of analysis. Critical discourse analysis emphasises a multidisciplinary approach to discourse analysis and underlines the importance of historical context when considering societal phenomena. This study will dissect the topics and participants of the articles, and the findings are connected to previous studies into Finnish attitudes and to immigration and refugee policy developments. This thesis aims to answer to four questions. The first questions under consideration is “What type of discourses have been used in newspapers when discussing refugees/asylum seekers in 1970s, 1990s or in 2015?” and the second questions is “Have discourses about refugees/asylum seekers in newspapers changed between 1970s and 2015?” The data showed that in 1970s discussions around refugees were more focus on practical arrangements around their arrival and stay in Finland. In 1979 the health of refugees was a large topic of conversation, and this could be seen as racialization of this topic. In 1990 and 2015 the discussions around asylum seekers became more politicised and polarized. The last two questions are “Have discourses about refugees/asylum seekers in newspapers been racist (explicitly or implicitly) in 1970s, 1990s or in 2015?” and “What different political, social, and economic factors of the time could be connected to the attitudes displayed towards refugees/asylum seekers?”. As this study does not focus on linguistic components of the text the explicit nature of the text cannot be commented on. On the other hand, when investigate participant statuses, it was discovered that minorities are often passive actors in newspaper articles. Additionally, mostly majority members are quoted in the articles. This means that even though minorities appear in the media, they are often not given a voice. This finding mirror other research findings from different periods. Additionally, the politicised nature of discourses have taken over the discussions and refugees and asylum seekers are portrayed as a problem and a crisis in the 1990 and 2015 data. This mirrors the direction of policy development which has aimed to restrict the arrival of asylum seekers into Finland.

The focus of this research has been the political debate in Finland on immigration and foreign residents during the period 1988-1999. The main question to be studied was: What does this debate tell us about perceptions of Finland and the Finnish identity in more general terms, and of the relationship between the State and different cultures? This thesis documents the main legislative changes which have affected the position of immigrants and foreigners in Finland during the period 1988-1999, together with the related parliamentary debates. This material consists of the deliberations of governmental committees, government bills, the minutes of plenary sessions in parliament, and other parliamentary documents. The research method used was debate analysis, influenced by discourse analysis and new rhetoric. An attempt to shed more light on the material has been made by comparing the political debate with more theoretical debates about multiculturalism, the political community, and the Finnish identity. During the period of this research the number of immigrants and foreign residents in Finland increased dramatically. The changes in immigration policy and policies regarding foreign residents were partly a consequence of this trend, and partly connected with Finland's accession to various European organisations, particularly the European Union and the European Council. Although the legislation on foreign residents has changed drastically over this period, there has been hardly any change in the content of the arguments used during the formation of this legislation. For example, the main debate in asylum policy has continued to be between the sovereignty of the State and the effectiveness of administration on the one hand, and the legal protection and security of refugees on the other. During the 1990s multiculturalism became the buzzword in policy regarding foreign residents. The ideal of multiculturalism is linked to a wider principle of equality. In practice multiculturalism has however been considered to be an issue directly related to immigrants: firstly as being a consequence of their presence, and secondly as giving them the responsibility to learn Finnish customs and the Finnish language while preserving their own culture. The way the nature of the political community is perceived influences the range of people considered to be entitled to participate in political decision-making. This research material covers both attitudes defending the differentiated rights of full citizens with regard to other residents, which emphasise the value of cultural homogeneity, and views according to which all residents should have extensive political rights so that everyone can influence the decisions which affect them. The term Finn can be used to refer either to any Finnish citizen, or to someone who can be ethnically and culturally defined as Finnish. The conceptual boundary between a Finn and a foreigner appears on the basis of this research to be virtually insurmountable. Whether foreigners resident in Finland can ever actually become Finns will depend on whether Finnish identity stresses ethnic origin or Finnish citizenship, residence in Finland and participation in Finnish society.