Euroopan unioni on uudenlainen valtioiden välisen yhteistyön muoto. Sen toiminnan pohjana ovat sellaiset normit kuten rauha, demokratia, ihmisoikeuksien kunnioitus ja oikeusvaltioperiaate, eikä sillä itsellään ole käytössään sotilaallista ulottuvuutta, eli armeijaa. Koska EU ei ole samanlainen toimija kuin maailmanpolitiikan yleisin yksikkö eli kansallisvaltio, on sen analysoimiseksi kehitetty uudenlaisia määritelmiä. EU ei ole perinteinen sotilaalliseen voimankäyttöön nojaava suurvalta, mutta sillä on silti vaikutusvaltaa etenkin lähialueillaan Euroopassa. Kylmän sodan päättymisen jälkeen EU:n vetovoima ja vaikutusvalta myötävaikutti monien, eritoten itäeurooppalaisten, yhteiskuntien transformaatioon, jossa EU:n omat keskeiset arvot kuten demokratia ja ihmisoikeuksien kunnioitus, levisivät tehokkaasti Euroopassa. Tämä EU:n ansioksi usein tulkittu muutos, sekä globaalin toimintaympäristön muutos, jossa EU:lla oli uudenlainen rooli, herätti lisääntynyttä akateemista kiinnostusta EU:n vaikutusvaltaa ja toimijuutta kohtaan. 2002 Ian Manners esitteli kuuluisaksi nousseen teoriansa Euroopan unionista normatiivisena valtana. Normatiivinen valta on Mannersin mukaan valtaa muokata sitä mikä koetaan normaaliksi. Normatiivisen vallan teorian mukaan EU on uniikki toimija, joka muokkaa maailmanpolitiikan normaalitilaa sekä olemalla erilainen että toimimalla eri lailla kuin muut toimijat, keskeisenä tavoitteenaan saavuttaa oman toimintansa keskiössä olevien universaalien normien leviäminen myös muiden maailmanpolitiikan toimijoiden lähtökohdaksi. Tässä tutkielmassa analyysin kohteeksi otetaan nimenomaisesti toiminta. EU:n vaikutusvalta tulee näkyväksi vuorovaikutussuhteissa muiden toimijoiden kanssa, joten tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin ulkopolitiikkaa normatiivisen vallan teorian näkökulmasta. EU:n ulkopolitiikan yksi useimmiten käytetyistä politiikkainstrumenteista ovat pakotteet. Tästä huolimatta niiden tarkastelu osana EU:n ulkopolitiikkaa on jäänyt vähäiseksi. Tutkielmassa tarkastellaan kansainvälisten pakotteiden historiaa toimintalogiikkaa, sekä pakotteiden muotoutumista keskeiseksi ulkopolitiikan välineeksi eritoten Euroopan unionissa. Yksi pitkäkestoisimmista unionin pakoteregiimeistä on Valko-Venäjän vastaiset pakotteet. Tutkielmassa analysoidaan EU:n Valko-Venäjän vastaisia pakotteita normatiivisen ulkopolitiikan analyyttisen viitekehyksen avulla, joka esitellään tutkielmassa. Valko-Venäjä on nuori valtio, jota on kuvailtu Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi. Itsenäistyttyään Neuvostoliitosta 1990-luvun alussa se ei ole seurannut naapurimaidensa, kuten Baltian maiden ja Puolan, polkua kommunistisesta suunnitelmataloudesta kohti demokratiaa ja markkinataloutta vaan on liukunut kohti autokratiaa presidentti Aljaksandr Lukašenkan johdolla, joka on hallinnut maata yksinvaltiaana vuodesta 1994. Räikeät demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen loukkaukset ovat saaneet EU:n asettamaan pakotteita Valko-Venäjää vastaan. EU:n tavoitteena on ollut sekä tuomita nämä vääryydet että saada Valko-Venäjä muuttamaan toimintatapojaan kohti demokraattista, ihmisoikeuksia kunnioittavaa oikeusvaltiota. Pakotteet ovat tiukentuneet asteittain 1990-luvun lopulta lähtien, kunnes EU päätti luopua niistä vuoden 2016 alussa. Tutkielman perusteella teoria Euroopan unionista normatiivisena valtana ei saa tukea tarkastellusta tapauksesta. Analysoidun tapauksen valossa EU:n ulkopolitiikan tavoitteet ja keinot ovat osittain normatiivisia mutta kokonaisuutta tarkasteltaessa EU:n ulkopolitiikkaa ei voida pitää normatiivisena, eikä EU:ta toimijana normatiivisena valtana. Normatiivinen valta toimisi aktiivisena normaalitilan muokkaajana, jonka tavoitteena on ylittää historiallisesti muotoutunut suurvaltapolitiikka. Tarkastellun tapauksen valossa EU näyttäytyy pikemminkin status quo-lähtöisenä toimijana, joka pyrkii maksimoimaan vaikutusvaltaansa suurvallan tavoin sen sijaan että pyrkisi muokkaamaan maailmanpolitiikan normaalitilaa kohti kosmopoliittisempaa, monenkeskistä maailmaa.

The purpose of this thesis is to determine how economic sanctions imposed by the United States and their Office of Foreign Assets Control are enforced and why they are strictly observed in countries and by entities not under the United States’ jurisdiction. The focus is on Finland and how Finnish legislation enables this. This thesis includes a historical and theoretical look into the use of economic sanctions and into how global economic factors affect the way United States economic sanctions function. The thesis also establishes an overall view of the main issuers of economic sanctions that affect Finland. The effects of economic sanctions are analyzed by examining the legal case between Boris Rotenberg and four Finnish banks. Boris Rotenberg was placed under sanctions by the United States, which led to him being denied banking services and to his payments not being forwarded. This resulted in Boris Rotenberg suing the banks for the denial of the services. The case is important for demonstrating how the United States economic sanctions work in practice in Finland and how they affect entities not under the jurisdiction of the United States. The conclusion of the thesis is that the fact that economic sanctions imposed by the United States are not legally enforceable in Finland is of very little consequence since the repercussions of non-compliance are harsh. The United States economic sanctions cannot be violated without violating Finnish legislation, which in practice means that United States economic sanctions can be seen to be enforceable in Finland as well.