Browsing by Subject "palkkaerot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-14 of 14
  • Hannikainen, Matti (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2005)
    Väki Voimakas;18
    Tässä artikkelissa tarkastellaan palkkaerojen muotoutumista Helsingin rakennustoiminnassa maailmansotien välisenä aikana. Rakennustoiminta oli merkittävä ja työntekijämäärältään Helsingin suurimpiin kuuluva toimiala. Palkkatyöllä toimeentuloaan hankkinut työväestö ei ole ollut homogeeninen joukko, vaan eroja on ollut niin tehdyissä töissä kuin palkoissa. Hierarkian huipulla ovat olleet ammattitaitoiset miehet ja pohjalla ammattitaidottomat naiset. Ääripäät paljastavat työväestön jaottelun ja myös palkkaerottelun kaksi tärkeää kategoriaa: työtehtävään liittyvä osaaminen ja sukupuoli. Jaottelu näkyy selvimmin tietyn toimialan tai yrityksen sisällä. Toimialojen välisiä palkkaeroja määrittävät myös monet muut tekijät kuten tuotannossa syntyvä ylijäämä eli palkanmaksuvara tai kollektiivisen voiman käytön tehokkuus eli lakon vaikutukset. Yhteiskunnassa vallitseviin miesten ja naisten välisiin palkkaeroihin vaikuttaa siten se, missä määrin työmarkkinat ovat sukupuolen mukaan jakautuneita, segrekoituneita.
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1907)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Einiö, Elias (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan, miten kahden teollisuusmaan välisen kaupan kustannusten lasku vaikuttaa tuotannon allokoitumiseen lopputuotetuotannon ja tuotekehityksen välillä. Keskeisenä kysymyksenä on tuotannon uudelleenallokoitumisen vaikutukset kouluttamattoman ja koulutetun työvoiman kysyntään ja tarjontaan, suhteellisiin palkkoihin ja kouluttamattoman työvoiman kitkatyöttömyyteen. Tarkastelun viitekehyksenä on schumpeterilainen laatutikapuumalli. Mallissa toimialan lopputuotemarkkinoita hallitsee laatujohtaja, joka on patentoinut kehittämansä korkealaatuisimman tuotteen ja joka hinnoittelee laatuedun turvin kilpailijansa ulos markkinoilta. Laatujohtajana ansaitut monopolivoitot kannustavaa yrityksiä tuotekehitykseen, jota lisäämällä todennäköisyys keksiä seuraavan sukupolven laadukkaampi tuote kasvaa. Tullimaksun lasku vähentää ulkomaankaupan kustannuksia ja kasvattaa laatujohtajan voittomarginaalia, jolloin tuotekehityksen odotettu voitto kasvaa. Tämä lisää yritysten kannustinta tehdä tuotekehitys-investointeja, jonka seurauksena resursseja siirtyy lopputuotannosta tuotekehitykseen. Kun tuotekehityksessä käytetään panoksena suhteellisesti runsaammin koulutettua työvoimaa, tuotekehityksen osuuden kasvu lisää koulutetun ja vähentää kouluttamattoman työvoiman suhteellista kysyntää. Tämä kasvattaa koulutettujen suhteellista palkkaa. Tullimaksun laskun kokonaisvaikutuksena kouluttamattomien jakoulutettujen työntekijöiden välinen palkkaero kasvaa. Tuotekehitysinvestointien lisääntyessä uusi tuote keksitään entistä nopeammin ja tuotteiden elinkaari lyhenee. Tämä lisää irtisanomisten tiheyttä. Tällöin kitkatyöttömyvs lisääntyy, kun irtisanottu työntekijä ei löydä uutta työpaikkaa välittömästi. Työssä käytetyt matemaattiset mallit ovat dynaamisia yleisen tasapainon malleja. Kuluttajien kysyntä mallinnetaan dynastisen perheen intertemporaalisena kulutusvalintana. Lopputuotteiden kysyntä-tarjonta-kehikko mallinnetaan laatutikapuu-mallina (Grossman ja Hclpman, 1991, luku 4). Työn keskeisimmät lähteet ovat Dinopolouksen ja Segerstromin (1999b) ja Senerin (2001) artikkelit.
  • Tyyskä, Hannu (2007)
    Palkkaerot ovat yhteiskunnallisesti merkittävä aihe, koska ne tuottavat suurimman osan kotitalouksien välisistä tuloeroista. Tässä työssä esitellyn empiirisen todistusaineiston perusteella voidaan olettaa, että palkkaerot eivät ole seurausta vain työntekijöiden ja työnantajien tuottavuuden eroista. Tämän kaltaisten erojen selittäminen ei käy helposti perinteisen taloustieteen menetelmin. Niinpä monet tutkijat ovatkin olettaneet tilastojen valossa selittämättömien palkkaerojen johtuvan piiloheterogeenisuudesta työntekijöiden ominaisuuksissa. Näitä tilastoissa näkymättömiä ominaisuuksia voisivat olla muun muassa sosiaaliset taidot, motivaatio ja ulkonäkö. Tässä työssä tarkastellaan malleja, jotka pyrkivät esittämään perusteluja palkkaerojen syntymiselle homogeenisten työntekijöiden ja työnantajien ympäristössä. Mallit ovat etsintämalleja ja tarkastelevat työnantajien ja työntekijöiden toimintaa työmarkkinoilla peliteoreettisesta näkökulmasta. Palkkaerot syntyvät strategisen toiminnan lopputuloksena. Palkkahajonnan syntyminen on riippuvaista ex post-kilpailusta. Jos ex post-kilpailu on varmaa, tarjoavat kaikki työnantajat kilpailullista palkkaa. Jos sen sijaan on varmaa, että kukin työnhakija saa tarjouksen korkeintaan yhdeltä työnantajalta, romahtavat palkat monopsonitasolle, eikä palkkahajontaa ole. Jos tarjousta tekevä toimija ei tiedä, joutuuko hänen tekemänsä tarjous kilpailemaan muiden toimijoiden tekemien tarjousten kanssa, joutuu toimija turvautumaan sekastrategioihin. Tämä johtaa palkkahajontaan. Mallien synnyttämä palkkahajonta onkin nähtävä työnantajien sopeutumisena työmarkkinoiden epävarmuuteen. Ympäristössä, jossa toimijoilla on täydellinen informaatio pelin kulusta ja lopputuloksesta, ei tarvetta palkkahajonnalle ole. Samoin on käytännössäkin, työnantajalla ei ole juuri kannustinta korottaa työntekijän palkkaa, jos hän voi olla varma siitä, että saa palkattua ja pidettyä tämän. Jos työnhakija taas on varma, ettei hänen hakemaansa paikkaan ole muita hakijoita, voi hän helposti vaatia suurempaa palkkaa. Oikeilla työmarkkinoilla tällaista varmuutta on harvoin. Ex post-kilpailun epävarmuus palkkahajonnan synnyttäjänä vaikuttaa varsin järkevältä. Mallien perusteet eivät ole ristiriidassa todellisuuden kanssa. Tärkeimmät työssä käytetyt lähteet ovat Galenianosin ja Kircherin (2007), Halon ja Kultin ja Virrankosken (2007) artikkelit sekä Mortensenin (2003) kirja.
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1907)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Sillanpää, Miina (Palvelijatarliitto, 1905)
    Palvelijatarlehti : työläisnaisten äänenkannattaja
  • Luukkonen, Antti (2003)
    Tutkielmassa selvitetään empiirisesti, esiintyykö Suomen teollisuussektorilla mies- ja naistoimihenkilöiden välillä palkkaeroja samasta työstä eli palkkadiskriminaatiota. Sama työ määritellään hyvin tiukasti eli lähes 300 muuttujan avulla, ja samalla johdetaan uusi tapa ottaa huomioon toimihenkilöiden palkanmuodostuksen kannalta keskeiset työn vaativuusluokitukset. Palkkadiskriminaation analyysi perustuu erittäin laajaan Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton palkka-aineistoon vuodelta 2000. Työn teoreettisena taustana on inhimillisen pääoman teoria, ja menetelmänä käytetään kovarianssianalyysiä. Teollisuussektorin toimihenkilöillä esiintyy palkkaeroja samaa työtä tekevien miesten ja naisten välillä. Suuruudeltaan tämä palkkadiskriminaatio on tyypillisessä toimihenkilötehtävässä noin 8 log-prosenttia. Loppuosa eli noin kaksi kolmannesta sukupuolten keskipalkkojen välisestä erosta johtuu miesten ja naisten erilaisista henkilökohtaisista ominaisuuksista ja eroista heidän työnsä piirteissä. Arvio palkkadiskriminaatiosta on aiempia palkkaerotutkimuksia selvästi alempi. Tutkielmassa esitellään myös uusi tapa havainnollistaa palkkasyrjintää. Sen mukaan naisten tulisi hankkia noin kuusi vuotta miehiä enemmän työkokemusta, jotta he muuten samanlaisessa työssä saisivat samaa palkkaa. Palkkadiskriminaatio riippuu yli 20 tekijästä, joista sukupuolten erilainen ikäkohtelu on selvästi voimakkain yksittäinen syrjintää aiheuttava palkanmuodostuksen piirre. Miehet ja naiset aloittavat työuransa likimain samasta tilanteesta, mutta iän tuoma työkokemus kasvattaa miesten palkkaa huomattavasti nopeammin kuin naisten. Toimihenkilön kohtaama palkkasyrjintä keskimäärin kasvaa, jos hänen työyksikkönsä on selvästi ympäristöään naisvaltaisempi, ja toimihenkilön palkan poikkeama keskipalkasta vaikuttaa diskriminaatioon samalla tavalla. Palkkasyrjintä on alhaisinta mediaanipalkan lähellä olevissa tuloluokissa ja suurinta hyvin matalasti tai korkeasti palkatuissa tehtävissä. Tutkielmassa saatiin myös epäsuoraa näyttöä siitä, että työnantajan vaihto muodostaa ylimääräisen riskin naisten palkkakehitykselle.
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1907)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Piipponen, Tiina (2007)
    Käsittelen työssäni ILO:n yleissopimuksen nro.100 ratifiointia Suomessa. Sopimus velvoittaa sen hyväksyneen ILO:n jäsenvaltion turvaamaan miehille ja naisille samanarvoisesta työstä saman palkan. Selvitän tutkielmassani millaisen sopimuksen Suomi ratifioi, kun samapalkkaisuus on yhä 2000-luvulla saavuttamatta. Toisena tutkimuskysymyksenä on miksi Suomi ratifioi ILO:n samapalkkaisuussopimuksen vasta vuonna 1962. Sopimus hyväksyttiin ILO:n työkonferenssissa kesällä 1951. Suomen hallitus ei suosittanut sopimuksen ratifiointia ja eduskuntakin lykkäsi sopimuksen hyväksyntää syksyllä 1953. Suomessa vallitsi tuolloin palkkasäännöstely ja sukupuolten virallinen eripalkkaisuus. SKDL:n eduskuntaryhmä oli ainoa puolue, joka yksituumaisesti kannatti sopimuksen välitöntä ratifiointia. Töiden samanarvoisuusnormeja selvittämään asetettiin ns.samapalkkaisuuskomitea tammikuussa 1954. SAK:n naisjaosto, Suomen Naisten Demokraattinen Liitto (SNDL) ja Suomen Naisjärjestöjen Keskusliitto kiirehtivät kaikki komitean työn edistymistä. ILO:n samapalkkaisuussopimus nousi esille Pohjoismaiden neuvostossa marraskuussa 1959. Suomen eduskunta antoi ensimmäisen kerran ymmärtää toivovansa ILO:n sopimuksen ratifiointia käsitellessään Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan kertomusta syksyllä 1960. Samaan aikaan samapalkkaisuuskomitea jätti mietintönsä joulukuun alussa 1960. Komitea päätyi suosittelemaan ILO:n samapalkkaisuussopimuksen ratifiointia. Lopputulemana oli, että naisille ei saanut kollektiivisesti maksaa huonompaa palkkaa. Palkkasäännöstelyn purkautumisesta huolimatta naiset ja miehet olivat yhä usein omissa palkkaluokissaan. Nämä erilliset palkkaluokat yhdistettiin ja siirryttiin näennäisen sukupuolineutraaliin palkkaukseen. Komitea ei kuitenkaan ollut tutkinut naisten ja miesten suorittamien töiden samanarvoisuutta, vaan se jätti tämän työmarkkinaosapuolten keskinäisissä neuvotteluissa määritettäväksi. Myös sopimuksen toteutus jätettiin työehtosopimusneuvotteluiden varaan. Koska naisten ja miesten työt olivat vahvasti segregoituneet, ei samapalkkaisuus toteutunut ilman töiden samanarvoisuuden määrittämistä. Työnantajille samapalkkaisuus tarkoitti töiden samanarvoisuutta työnantajan näkökulmasta. Heidän mielestään naisten alempi palkka oli perusteltua, koska kalliimpi naistyövoima aiheutti työnantajalle lisäkustannuksia. Koska samapalkkaisuutta tai töiden samanarvoisuutta ei oltu määritelty, ei naisten ja miesten välinen palkkatasa-arvoisuus toteutunut pelkästään työehtosopimusneuvotteluiden varaan jätettynä. Ongelmana oli myös, että ILO:n samapalkkaisuussopimus jätti turhan paljon tulkinnanvaraa. Sopimuksen sanamuoto oli liian yleinen.
  • Sokura, Kirsi (2007)
    ECHP-tutkimus eli European Community Household Panel -tutkimus on tilastollisen keskusviraston Eurostatin ja EU-maiden kansallisten yksiköiden muodostama kahdeksan vuoden paneelitutkimus. Suomi osallistui tutkimuksen tiedonkeruuseen vuodesta 1996 lähtien. ECHP:n tärkeimmät aihealueet koskevat kotitalouksien ja henkilöiden tulonsiirtoja, työtä ja työllistymistä. Tämän pro gradu työn tarkoituksena on pohtia Suomen ECHP-aineiston laatua palkkamallien näkökulmasta. Teoriakehystä tilastollisen laadun arvioinnille tästä näkökulmasta ei ole olemassa, vaan tilastolliset laatuvaatimukset on rakennettu Eurostatin tilastotiedolle asettamien kriteereiden pohjalta. Tätä työtä varten muodostetut ECHP:n laatuvaatimukset ovat aineiston vertailtavuus, mittausvirheet, attrition aiheuttamat vääristymät, muuttujien yhteneväisyys ja aineiston käytettävyys. Työssä on muodostettu palkkaeroja selittäviä regressiomalleja, joiden kautta asetettujen tilastollisen laadun kriteereiden onnistumista pohditaan. Tämän lisäksi työssä esitellään yleisesti paneeliaineistojen hyötyjä eri ilmiöitä tutkittaessa sekä tilastollisten menetelmien kannalta. Työssä esitellään paneeliaineistoihin liittyviä termejä ja paneeliaineistojen analysointiin kehitettyjä tilastollisia menetelmiä. Keskeisenä sisältönä ovat myös laajan ECHP-tutkimuksen eri aineistojen yhdistämistavat, palkkakäsitteet ja palkkamallien teoria. Vertailtavuuskriteerin kautta on pohdittu ECHP-aineiston palkkakäsitteiden ja analyysien tuottamien tulosten vertailukykyä Suomen muihin palkka-aineistoihin. Palkkamallien tuottamien estimaattien tarkkuutta on tarkasteltu sekä attrition että mittausvirheiden osalta. Mittausvirheiden osalta pohditaan, kuinka hyvin palkkamalleissa käytettyjä tietoja on onnistuttu mittamaan. Attrition aiheuttamien mittausvirheiden osalta tutkitaan vastaajien pysymistä paneelissa, attrition aiheuttamien vääristymien vaikutuksia palkkamallien tuloksiin sekä painojen onnistumista vääristymien korjaamisessa. ECHP-aineiston muuttujien yhdenmukaisuutta on tarkasteltu palkkatietojen osalta. Suomen ECHP-aineistossa on sekä haastattelemalla että rekistereistä saadut palkkatiedot, joita on vertailtu keskenään. Aineiston käytettävyyden kannalta arvioidaan aineiston sisältöä, aineiston saantia ja tutkimuksen eri vaiheiden dokumentointia. Kokonaisuutena ECHP-aineisto soveltuu monipuolisesti erilaisten palkka-analyysien tekemiseen. Sen laaja tietosisältö, pitkä paneeliominaisuus, vertailtavuus, mittareiden tarkkuuden huomioiminen ja dokumentointi ovat aineiston vahvuuksia. Viimeisten vuosien attritio, pienet epätarkkuudet mittareissa ja aineiston hankala saanti taas voidaan katsoa aineiston heikkouksiksi.
  • Heino, Veli-Pekka (2007)
    Osaavan ja korkeasti koulutetun työvoiman kysyntä on kasvanut Yhdysvalloissa ja Euroopassa viimeisten vuosikymmenten aikana. Tämä on näkynyt Yhdysvalloissa palkkaerojen nousuna. Euroopan maissa puolestaan työttömyys on suuri ongelma. Nämä muutokset ovat johtaneet osaavan työvoiman aseman paranemiseen työmarkkinoilla. Häviäjiksi ovat jääneet matalasti koulutetut ja vähemmän osaavat työntekijät. Työmarkkinoiden epätasa-arvon kasvulle on etsitty syitä teknologian muutoksesta, globalisaation syvenemisestä sekä työmarkkinainstituutioiden ominaisuuksista. Tämän pro gradu -työn lähtöoletuksena on, että tapahtunutta voidaan selittää osaamispainotteisella teknologisella muutoksella (skill-biased technological change). Lisäksi oletetaan, että maiden väliset erot työmarkkinainstituutioissa vaikuttavat siihen, miten ja millä voimakkuudella teknologian muutos lisää osaamisen kysyntää. Oletuksen mukaan teknologian vaikutukset ovat jääneet Euroopassa vähäisemmiksi eivätkä palkkaerot ole nousseet yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa. Analysoinnissa käytetään Daron Acemoglun kahta teoreettista mallia, joiden avulla työssä osoitetaan, että osaamispainotteinen teknologinen muutos kykenee selittämään suuren osan siitä palkkaerojen kehityksestä, joka on nähty Yhdysvalloissa. Sen sijaan 90-luvun puolivälin jälkeiset ristiriitaiset havainnot, kuten palkkaerojen aikaisempaa hitaampi nousu ja tietokoneiden yleistyminen työpaikoilla, jäävät selittämättä. Euroopan maiden työmarkkinoiden tarkastelussa huomataan, että niin sanottu Krugmanin hypoteesi siitä, että Euroopan maiden työttömyys on korkea työmarkkinainstituutioiden johdosta, ei välttämättä pidä paikkansa. Työssä esitetään vaihtoehto Krugmanin hypoteesille.
  • Veijola, Sebastian (Helsingin yliopisto, 2019)
    Naisten ja miesten väliset palkkaerot on ikuisuusaihe julkisessa keskustelussa. Palkkaerot on nähty merkkinä sukupuolten välisestä epätasa-arvosta. Palkkaeroja on yritetty kaventaa lainsäädännöllä eri aikoina ympäri maailman. Erilaisten samasta-työstä-sama-palkka henkisten lakien vaikutusta on tutkittu jonkin verran eri maissa ja eri tuloksilla. Suomessa asiaa ei ole tutkittu. Tässä tutkielmassa tutkin miten tasa-arvolaki ja sen kehitys ovat Suomessa vaikuttaneet naisten ja miesten väliseen palkkaeroon yrityksissä. Käytän tutkimuksessa tilastokeskuksen erinomaisen kattavia aineistoja. Identifikaatiostrategiana hyödynnän lainsäädännössä olevaa 30 työntekijän rajaa. Tämä mielivaltainen raja mahdollistaa regressioepäjatkuvuusanalyysin tekemisen. Täydentävänä metodina käytän myös ero epäjatkuvuudessa –menetelmää. Vertaan miesten ja naisten palkkoja rajan yläpuolella ja alapuolella ja näiden erotuksia sekä ennen että jälkeen kriittisten lakimuutosten. Mikäli tasa-arvolaki vaikuttaisi naisten ja miesten väliseen palkkaeroon, kuuluisi lainsäädännön piirissä olevien työnantajien työntekijöiden palkoissa havaita palkkaeron kaventumista. Tutkin palkkojen käyttäytymistä ennen ja jälkeen vuonna 2014 päätettyä lakimuutosta sekä ennen ja jälkeen vuonna 2005 päätettyä lakimuutosta. Tutkin muutoksia myös erikseen korkeastikoulutettujen piirissä. Tulokseni on että tasa-arvolakiin tehdyt lisäykset ja muutokset eivät ole 2000-luvulla kaventaneet naisten ja miesten välistä palkkaeroa. Vuoden 2005 muutoksen ympärillä ei ole mitään siihen viittaavaa, mutta vuoden 2014 muutoksen ympärillä on mielenkiintoisia tuloksia. Varsinkin vuonna 2014 näyttää siltä että palkoissa tapahtuisi jonkinlaista ennakointia, sillä loppuvuonna 2014 naiset lainsäädännön piirissä ansaitsevat 9,4 % korkeampaa palkkaa suhteessa miehiin kuin lainsäädännön ulkopuolelle jäävissä yrityksissä työskentelevät naiset. Teen tuloksille joukon erilaisia robustisuustestejä eikä vuoden 2014 tulos ole kovin vakaa, tarkasteluikkunan pidentäminen ja polynomien lisääminen pienentävät estimaattia huomattavasti. Tutkimukseni edistää kirjallisuutta muutamalla tavalla. Tämä on ensimmäinen tutkimus Suomessa siitä, miten lainsäädäntö on vaikuttanut Suomessa. Toisekseen, regressioepäjatkuvuutta ei ole metodina käytetty palkkaerojen tutkimiseen kovin laajalti.
  • Vuorio, Lauri (2007)
    Talouskasvun ja työttömyyden riippuvuus ei ole uusimpien tutkimusten perusteella yksiselitteinen pitkällä aikavälillä. Riippuvuuden määräytymiseen vaikuttavat talouden rakenteet. Tässä tutkielmassa tarkastellaan talouskasvun ja työttömyyden välistä suhdetta ja siihen vaikuttavia tekijöitä taloudessa, jossa talouskasvun lähteenä ovat tuotekehityssektorilla tuotettujen innovaatioiden aiheuttama tekninen kehitys. Samanaikaisesti työmarkkinoiden oletetaan toimivan epätäydellisesti, koska yritykset käyttävät tehokkuuspalkkausta, jonka seurauksesta talouteen syntyy tahatonta työttömyyttä. Tutkielmassa keskitytään tarkemmin kahteen teoreettiseen malliin niin, että tutkielmassa edetään yksinkertaisemmasta perustapauksesta yleisempään tapaukseen. Ensimmäisessä, Zaglerin (2004b) esittämässä mallissa, taloudessa on lopputuote- ja tuotekehityssektori. Tässä mallissa talouskasvu perustuu innovaatioiden variaation kasvuun. Mallissa oletetaan, että työvoima on homogeenista ja että palkat ovat korkeammat monopolistisella lopputuotesektorilla. Mallin avulla johdetaan tasapainotyöttömyys ja tuotannon kasvuvauhti, joiden välisiä rakenteellisia riippuvuuksia tutkitaan komparatiivisen statiikan avulla. Tarkastelun perusteella havaitaan, että tuotannon kasvun ja työttömyyden välillä on negatiivinen riippuvuus, kun lopputuotesektorin tehokkuusvaatimus on korkeampi. Toisessa, Mecklin (2004) artikkeliin perustuvassa mallissa, riippuvuutta tarkastellaan taloudessa, jossa on sekä lopputuote-, välituote- että tuotekehityssektori. Talouskasvu perustuu uusiin laadullisesti parempiin innovaatioihin, joiden avulla voidaan jatkojalostaa parempia välituotteita. Keskeisenä oletuksena on, että palkka vaikuttaa voimakkaammin tuotekehityssektorin tuottavuuteen, minkä takia tuotekehityssektorin maksama palkka on korkeampi kuin muualla taloudessa. Mallissa tarkastellaan talouskasvun ja työttömyyden riippuvuutta ensiksi homogeenisen työvoiman tapauksessa ja lopuksi malliin lisätään myös oletukset työttömyyskorvauksesta, ammattitaitoeroista ja minimipalkasta. Tarkastelun perusteella osoitetaan että, mitä suurempi on sektoreiden välinen palkkaero ja mitä suurempi on korkeasti palkatun sektorin työllisyysosuus, sitä suurempi on työttömyys. Toisaalta osoitetaan, että mitä suurempi on tuotekehityssektorin työllisyys, sitä korkeampi on talouden kasvuvauhti. Näin ollen talouskasvun ja työttömyyden riippuvuus on positiivinen, jos tuotekehityssektorilla maksetaan korkeampaa palkkaa. Tutkielman perusteella talouskasvun ja työttömyyden suhde voi tapauksesta riippuen olla joko negatiivinen tai positiivinen. Riippuvuuden kannalta keskeisiä tekijöitä ovat sektoreiden välinen palkkaero, työllisyysosuudet ja se, millä sektorilla maksetaan korkeinta palkkaa. Näin ollen mitä korkeampi on sektorilla maksettava palkka ja suurempi sektorin osuus kokonaistyöllisyydestä, sitä suurempi vaikutus sillä on talouden keskimääräiseen palkkaan ja sitä suurempi vaikutus tahattoman työttömyyden muodostumiseen. Tilanteessa, jossa tuotekehityssektorin (lopputuotesektorin) osuus kokonaistyöllisyydestä ja talouden keskimääräisestä palkasta on suuri, on työttömyyden ja talouskasvun suhde positiivinen (negatiivinen).