Browsing by Subject "palveluasuminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Laakso, Jenna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena on luoda katsaus ikääntyneiden palveluasumisen lähiympäristöjen laatuun: ideaaleihin, nykytilaan ja tulevaisuuteen. Aihetta tarkastellaan myös kaavoitusprosessin ja ikääntyneiden osallistamisen näkökulmasta. Tutkielman aluerajauksena on Helsinki. Aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella lähiympäristöjen laadun keskeisimpiä teemoja ovat esteettömyys, viihtyisyys, toiminnallisuus ja turvallisuus. Laadukkaan lähiympäristön kriteerit ovat suurimmaksi osaksi kaikille väestöryhmille yhteisiä. Ikääntyneiden toiveissa korostuvat kuitenkin erityisesti esteettömyyteen liittyvät laatutekijät. Tutkimus toteutettiin kolmessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin ikääntyneiden palveluasumisen yksiköiden määrä, laatu ja sijainti Helsingissä. Toisessa vaiheessa tutkittiin systemaattisella havainnoinnilla lähiympäristön laatua viidessä kohteessa. Kolmannessa vaiheessa tutkittiin teemahaastatteluilla ikääntyneen ja kolmen suunnittelijan näkemyksiä tutkimusaiheesta. Ikääntyneiden palveluasumista on tarjolla melko tasaisesti ympäri Helsinkiä, niin urbaaneissa kuin luonnonläheisissä lähiympäristöissä. Ikääntyneiden palveluasumisen lähiympäristöjen laatu on yleisesti ottaen hyvä Helsingissä. Jalankulkuympäristöt ovat pääosin esteettömiä ja turvallisia, ja puisto ja palvelut ovat lähellä. Kehitettävää olisi kuitenkin erityisesti istuinten määrässä. Lähiympäristön laadun teemoista esteettömyys korostuu selvästi muita enemmän niin suunnitteluprosessissa kuin hallinnon strategioissa. Ikääntyneet osallistuvat aktiivisesti kaupunkisuunnitteluun, mutta palvelutaloissa asuvien ikääntyneiden todellisista osallistumismahdollisuuksista ei ole varmuutta. Laadukkaan kaupunkiympäristön kriteerejä ja ikääntyneiden näkökulmaa aiheeseen on tutkittu yleismaailmallisella tasolla, muttei juurikaan kunnallisella tai valtakunnallisella tasolla. Laadukas lähiympäristö tukee ikääntyneen itsenäisyyden, toimintakyvyn ja elämänlaadun ylläpitoa. Kun tulevaisuudessa yhä useamman ikääntyneen toivotaan asuvan itsenäisesti kotona, laajenee tarve ikääntyneet huomioivalle, laadukkaalle lähiympäristölle koskemaan kaikkia asuinalueita, ei vain palveluasumisen lähiympäristöjä.
  • Soini, Helena; Muurinen, Seija; Savikko, Niina; Puranen, Taija; Suominen, Merja; Saarela, Riitta; Pitkälä, Kaisu (2019)
    Helsingissä vuosina 2003-2017 tehtyjen ravitsemustutkimusten tarkoituksena on ollut tutkia ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten ravitsemustilaa. Tässä artikkelissa kuvataan ravitsemustilan ja -hoidon kehittymistä tehostetussa palveluasumisessa vuosina 2007, 2011 ja 2017 sekä laitoshoidossa (vanhainkodeissa) vuosina 2003, 2011 ja 2017 tehtyjen tutkimusten tulosten pohjalta. Helsingin ravitsemustutkimukset on toteutettu käyttäen samaa strukturoitua kyselylomaketta ja MNA-ravitsemusarviota (Mini Nutritional Assessment). Tässä artikkelissa esitetään tutkimuslomakkeiden muuttujia (ikä, sukupuoli, siviilisääty, koulutustaso, fyysinen ja kognitiivinen toimintakyky, sairaudet ja lääkitys) kuvaamaan asukasrakenteen eroja eri asumismuodoissa. Ravitsemukseen liittyvistä muuttujista esitetään välipalojen syömistä, täydennysravintovalmisteiden ja D-vitamiinivalmisteiden käyttöä sekä painon seurantaa ja painehaavoja. Tulosten mukaan asukkaiden toiminnanvajeet ja muistisairaiden osuus ovat merkittävästi lisääntyneet. Tästä huolimatta ravitsemustilan mukaan riski- tai virheravitsemustilassa olevien osuudessa ei ole tapahtunut lisäystä. Ravitsemushoitokäytännöt ovat parantuneet. Tässä artikkelissa raportoidaan keskeiset trenditiedot eri tutkimusvuosilta. Noin 15 vuotta kestänyt tutkimus- ja kehittämishanke on ollut hyödyllinen asukkaiden hyvinvoinnin kannalta. Hyvä ravitsemus on merkittävä tekijä ikääntyneiden hyvinvoinnissa.
  • Niittymäki, Johanna (Helsingfors universitet, 2017)
    There are many challenges in use of dosage forms in medication of elderly people. Especially swallowing of solid dosage forms can be difficult. Dosage forms are often altered to enhance drug intake. Medication adherence is a major contributor to the success of therapy. Adherence is a multidimensional phenomenon which is also affected by properties of medicinal product. Theoretical framework of this thesis is World Health Organization's multidimensional adherence model. Only few studies exist on how properties of dosage forms affect to the success of medical treatment of elderly. The aim of this study was to find out what kind of difficulties related to dosage forms occur in medical treatment of elderly people living in nursing homes. Future goal is to develop dosage forms better suited to elderly and hence improve their medication adherence. This study consisted of interviews and e-survey. This study was carried out in six nursing homes where 322 elderly residents fulfilled the inclusion criteria of the study. Nurses (n = 48) were interviewed to explore their views on difficulties related to dosage forms. Other difficulties in use of dosage forms were also surveyed as well as frequency of tablet crushing. Difficulties in use of dosage forms on the medical treatment of the elderly were gathered in the e-survey. Also, the need to crush tablets and open capsules was surveyed as well as need to split tablets to obtain the dose needed. Difficulties in use of dosage forms are common in medical treatment of elderly people. Majority of the interviewed nurses has encountered these difficulties at least few times a week. The most common problematic dosage form was the tablet. About half of the nurses named the big size of tablets and capsules as the most important difficulty in the use of current oral or peroral dosage forms. Over half of the nurses have crushed or given crushed drug daily. The most common reason for dosage form altering was the big size of the medicinal product. Majority of the nurses has often encountered also other than dosage form related difficulties of which the most common challenges are related to suspiciousness. In e-survey, nurses submitted entries regarding 111 elder people. Most cases were related to splitting of a tablet to obtain the desired drug dose. Tablet crushing was reported for little less than one-fifth of the elderly people. Both the splitting and crushing entries were distributed over multiple different medicinal products. Some other difficulties related to dosage forms were reported for less than one-tenth of the elderly people. Based on this study more appropriate dosage forms should be developed for the medical treatment of elderly people. Oral solutions, orodispersible tablets as well as transdermal patches all have advantages. Pharmaceutical research and development can facilitate medical treatment of elderly people and hence improve their medication adherence by introducing more appropriate dosage forms.
  • Salmela, Antti (2010)
    Tutkimus tarkastelee kunnallisessa sosiaalihuollossa tapahtuvaa toimintaa, palveluasumiseen sijoittamista käsiteanalyyttisesti ja teoreettisesti. Johdannossa esitetään alustava määritelmä palveluasumisesta ja sijoittamisesta, sekä asetetaan tutkimuskysymykset ja käydään läpi aikaisempaa aihetta käsittelevää tutkimusta. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Mitä palveluasuminen on? 2) Mitä ihmisten sijoittaminen on? 3) Minkälaisessa käsitteellisessä, lainsäädännöllisessä, hallinnollisessa ja palvelurakenteellisessa ympäristössä sijoittaminen tapahtuu? 4) Mikä on sosiaalityön rooli palveluasumiseen sijoittamisessa ja kuinka sitä voisi tai tulisi tutkia? Toisessa pääluvussa "Näkökulmia palveluasumiseen" tarkastellaan palveluasumisen käsitettä sellaisena kuin se esiintyy palveluasumista koskevassa lainsäädännössä ja palveluasumista koskevassa tilastoinnissa. Tässä tarkastelussa näkyy, että palveluasumisen käsite on jatkuvassa viittaussuhteessa laitoshoidon käsitteeseen. Luvun lopussa palveluasumisen käsite analysoidaan klassisen kielitieteellisen prototyyppiteorian avulla. Palveluasuminen ja laitoshoito osoittautvat sumearajaisiksi kielellisiksi kategorioiksi, joita ei voi tyhjentävästi tai yksiselitteisesti määritellä. Kolmas pääluku keskittyy ihmisten sijoittamiseen ja esittelee sijoittamisen tarkastelussa käytettävän teoreettisen apparaatin. Sijoittamisen tarkastelussa hyödynnetään Max Weberin byrokratia- ja valtakäsitteitä, Niklas Luhmannin järjestelmäteoriaa ja Michel Foucault'n käyttämää käsitteistöä. Sijoittaminen käsitteellistetään byrokraattiseksi toiminnaksi joka on osa ihmisiin kohdistuvan hallinnan tekniikoita, jota toteutetaan itseensä viittavasta kommunikaatiosta muodostuvien järjestelmien muodostamassa ympäristössä. Neljännessä pääluvussa esitellään Helsingin kaupungin käyttämät palveluasumiseen sijoittamisen organisointitavat ja pohditaan lääketieteellisten, hoidollisten ja sosiaalisten tekijöiden välistä suhdetta ja painoarvoa eri sijoitusprosesseissa. Viimeisessä pääluvussa edellisen luvun sijoitusprosesseja tarkastellaan kommunikatiivisen järjestelmäteorian valossa ja esitetään tiivistetyt vastaukset tutkimuskysymyksiin. Palveluasumiseen sijoittamisen yhteydessä käytävä kommunikaatio osoittautuu asiakkaiden kärsimyksestä käytäväksi kommunikaatioksi, jota luokitellaan ja arvotetaan eri tavoin eri järjestelmissä, kunkin järjestelmän omien koodien mukaisesti. Sijoitusjärjestelmän edellytykset vastata asiakkaiden kärsimykseen eivät riipu vain järjestelmästä itsestään. Sijoitusjärjestelmä on riippuvainen poliittisesta järjestelmästä ja konkreettisista palveluasumispaikoista. Sijoitusjärjestelmälle ongelmana näyttäytyvä kärsimys voi olla poliittiselle ja taloudelliselle järjestelmälle tarkoituksenmukaista. Sijoitusjärjestelmän mahdollisuudet vaikuttaa suoraan politiikkaan ovat poliittisen järjestelmän erilaisen koodiston vuoksi marginaaliset. Sosiaalityön rooli vaihtelee eri sijoitusjärjestelmissä riippuen prosessien organisoinnista. Loppuyhteenvedossa pohditaan tutkimuksen teorian ja löydösten valossa laitoshoidon ja palveluasumisen välistä rajaa, palveluasumisen tulevaisuutta, hyvinvointivaltion muutoksia ja sosiaalityön toimintamahdollisuuksia.
  • Rieppo, Susanna (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielmassani lähestyin uskontoa osana hoivaa ja hyvinvointipalveluja ikääntyneiden palveluasumisen kontekstissa, sen asiakkaiden omasta näkökulmasta. Tutkimustehtävänäni oli tarkastella ikääntyneiden palveluasumisen uskonnollista palvelutarjontaa ja sen asiakkaiden kokemuksia uskonnosta siellä. Tutkimusotteeni on laadullinen ja aineistolähtöinen. Aineiston muodostivat kymmenen (10) asiakashaastattelua, jotka tein kunnallisessa palveluasumisessa sekä uskonnollisen organisaation tuottamassa yksityisessä palveluasumisessa pääkaupunkiseudulla marraskuussa 2013 – maaliskuussa 2014. Aineistoa täydensivät kaksi (2) palveluasumisen järjestäjän näkökulman esille tuovaa haastattelua, sekä havainnointini palveluasumisen ympäristössä. Aineiston analysoin laadullisen sisällönanalyysin välinein. Palveluasumisen uskontoon liittyvä ilmapiiri ei ollut leimallisesti erottava tekijä yksiköiden välillä. Tämä ilmapiiri perustui demokraattisen yhteiskunnan arvoihin kuten asiakkaiden autonomiaan ja yksilöllisyyteen sekä suvaitsevaisuuteen. Uskonnollinen monimuotoisuus näyttäytyi tiedostettuna ja hyväksyttynä eri elämäntyylien sekä uskonnollisten mieltymysten ja asenteiden lukuisuutena, jotka ankkuroituvat osaksi refleksiivistä identiteettiä. Ympäristössä saattoi periaatteista huolimatta syntyä kuitenkin myös haasteita sekä uskonnollisuuden ilmaisemiselle että yksityisenä aiheena näyttäytyvän uskonnon puheeksi ottamiselle. Uskonnollinen palvelutarjonta muodostui palveluasumisen henkilökunnan, uskonnollisten yhteisöjen ja asiakkaiden itsensä toteuttamasta toiminnasta. Myös viestimien rooli palvelutarjonnassa oli tärkeä. Suomen evankelis-luterilainen kirkko näyttäytyi uskonnollisista yhteisöistä laajimpana uskonnollisen toiminnan järjestäjänä järjestäessään yksityisten asiakastapaamisten ohella säännöllistä ryhmätoimintaa asiakkaille palveluasumisessa ja sen ulkopuolella. Tietoa toiminnasta oli saatavilla hyvin ja toiminta pääosin arvostettua. Uskonnolliseen toimintaan osallistumisen motiiveissa vaihtelivat sosiaaliset, henkiset ja hengelliset tarpeet, usein yhteen kietoutuneina. Muiden uskonnollisten yhteisöjen kohdalla korostuivat henkilökohtaiset ja yksityisinä näyttäytyvät suhteet yhteisöön. Uskontoon liittyvien kysymysten puheeksi ottaminen koettiin haasteellisena. Toimintaan osallistumisen lisäksi myös keskusteluun kaivattiin tukea. Keskustelu uskonnollisuudesta paikantui läheisiksi koettuihin ihmissuhteisiin, jotka eivät noudattaneet formaaliin ja informaaliin hoivaan liittyviä rajoja. Uskonnollisuuteen liittyvän tuen saamisessa pohdintaa herättivät siihen tarvittavat resurssit. Luottamus ja mahdollisuudet uskonnollisen tuen saamiseen kohdistuivat ammatilliseen ja vertaistukeen Ikääntymiseen liitetyt haasteet, kuten toimintakyvyn ja oma-aloitteisuuden heikkeneminen, sosiaalisen verkoston oheneminen ja jaksamiseen liittyvät vaikeudet haastoivat uskonnollisen palvelutarjonnan monipuolista hyödyntämistä uskonnollisen elämän hoitamisessa. Tärkeäksi tekijäksi uskonnon hyvinvointiin liittyvien ulottuvuuksien hyödyntämiselle palveluasumisen kaltaisissa hyvinvointipalveluissa näyttäytyy uskontoon liittyvien käsitysten refleksiivinen ja kriittinen tarkastelu sekä ikääntyneiden toimijuuden ja sen rakentumisen huomioiminen.
  • Pönni, Karoliina (Helsingfors universitet, 2012)
    Pro gradu -tutkielmassa perehdytään vaikeavammaisten palveluasumisen järjestämiseen tarkastelemalla kunnallisten viranhaltijoiden käsityksiä palveluasumishankintojen suunnittelusta. Tutkimusaihe sijoittuu kunnallisten sosiaalipalveluiden murrokseen, jolle on ominaista markkinasuuntautuneiden toimintatapojen lisääntyminen julkisten palveluiden tuottamisessa. Tutkielman kiinnostuksen kohteena ovat palveluasumishankinnan suunnitteluvaiheen käytännöt, ongelmakohdat ja tavoitteet. Tutkielmassa tuodaan esiin aiheita, joita palveluasumishankinoissa voidaan tarkastella sosiaalityön ja vaikeavammaisten asiakkaiden kannalta. Tutkielmaa ohjaavat seuraavat kysymyksenasettelut: 1) Minkälaiset käytännöt ohjaavat palveluasumishankintojen suunnittelua?, 2) Minkälaisia ongelmia palveluasumishankinnan suunnittelussa on paikannettavissa? ja 3) Minkälaisia tavoitteita palveluasumisen järjestämisessä ja palveluhankinnan suunnittelussa on havaittavissa? Tutkimusaineisto koostuu seitsemästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, joissa on haastateltu seitsemän suuren suomalaisen kaupungin kahdeksaa palveluasumisen järjestämiseen ja suunnitteluun osallistunutta kunnallista viranhaltijaa. Haastattelut on toteutettu asiantuntijahaastatteluina ja haastateltavat on valittu virka-asemansa perusteella. Haastattelut toteutettiin joulukuussa 2011 ja tammikuussa 2012. Tutkimusote on laadullinen ja litteroitu aineisto on analysoitu sisällönanalyysilla. Tutkielman keskeisimpien havaintojen perusteella palveluasumishankintojen suunnittelussa korostuu virkamiestyön osuus kunnallispoliittisen strategisen suunnittelun jäädessä suuntaa-antavaan rooliin. Palveluasumishankintojen operatiivinen suunnittelu ilmenee kaksijakoisena yhteistyönä, jossa kunnallinen hankintatoimi vastaa ensisijaisesti hankintalainsäädännön edellytyksistä ja sosiaalityön substanssiosaajat hankinnan sisällön määrittelemisestä eli tuotteistamisesta. Analyysin perusteella sosiaalityön asiantuntijuuden kannalta keskeiseksi kehityssuunnaksi paikantuu talouteen perustuvien käytäntöjen ja ajattelutapojen esiin nouseminen. Tutkielman mukaan palveluhankintojen suunnittelu edellyttää sosiaalityön asiantuntijoilta palveluasumisen tuotteistamis- ja segmentointitaitoa. Palveluhankinnan suunnittelussa käytettävä vaikeavammaisten asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita ja palveluasumismarkkinoita koskeva tuntemus perustuu suurelta osin kokemuksen kautta hankittuun sosiaalityön osaamiseen. Kokemustiedon ja palvelusuunnitelmissa kerättävän tiedon systemaattista kokoamista ja hyödyntämistä tulisi kehittää. Asiakaslähtöisten toimintamallien käyttämiseen palveluhankinnan suunnitteluvaiheessa on halukkuutta, mutta niiden toteuttamiseen toivotaan konkreettisia keinoja. Palveluasumishankintojen suunnittelun suurimmat ongelmat liittyvät siihen, miten eri asiakkaiden yksilölliset tarpeet voidaan huomioida kokonaisvaltaisesti ja tiivistää suunnittelussa laadittavien tarjouspyyntöasiakirjojen edellyttämään muotoon. Ongelmia aiheutuu myös hoivapalvelun ja asumisen yhdessä kilpailuttamisesta, mutta tulevaisuudessa niiden erottamista pidetään pääsääntönä. Palveluasumisen suunnittelun tavoitteina korostuu joustavien, monipuolisten ja asiakkaiden yksilölliset tarpeet huomioivien järjestämis- ja hankintatapojen käyttäminen. Tavoitteina on havaittavissa myös asiakkaiden asumisen jatkuvuuden ja valinnanvapauden turvaaminen sekä kotoisan ja moniarvoisen asuinympäristön huomioiminen palveluasumista järjestettäessä.