Browsing by Subject "palveluohjaus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Torppa, Hanna (Helsingfors universitet, 2015)
    Ikääntyneiden palvelujen painopistettä on siirretty kotiin tarjottaviin palveluihin ja ikäihmisten kotona asumisen tukemiseen. Tämä on 1.7.2013 alkaen asteittain voimaan tulleen vanhuspalvelulain (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista) mukaista toimintaa. Kotona asumisen tukemisessa halutaan painottaa asiakkaan osallisuutta ja vaikuttamisen mahdollisuutta. Ikääntyvät ovat hyvin heterogeeninen ryhmä, jonka vuoksi yksilöllisiä palveluja tulee kehittää. Tutkimus käsittelee ikääntyneiden asiakkaiden palveluohjausta ja osallisuuden toteutumista moniammatillisessa ohjauksessa Helsingin kaupungin ja sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa Tukevasti Kotona -hankkeessa. Hankkeen tarkoituksena on sujuvoittaa asiakkaiden palveluohjausta moniammatillisen yhteistyön keinoin. Hanke on toteutettu yhteistyössä suun terveydenhuollon, sosiaali- ja lähityön, terveysasemien ja terveyskeskuspäivystyksen kanssa. Hankkeen tarkoituksena on eri ammattiryhmien yhteistä ohjausta kehittämällä taata asiakkaille aiempaa sujuvammat hoitoketjut. Tutkimuskysymykset käsittelivät asiakkaan osallisuuden kokemusta ja kuulluksi tulemista, palveluiden sujuvuutta hankkeen asiakkuudessa ja asiakkaan palvelukokonaisuuden rakentumista moniammatillisessa ohjauksessa. Tutkimuksen näkökulma on hyvin ajankohtainen Helsingin kaupungilla. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla seitsemää hankkeen sosiaaliohjauksen asiakasta. Haastateltavia ei erikseen valikoitu, mutta osallistumisen ehtona oli, että haastateltava ymmärsi haastattelun merkityksen ja pystyi antamaan suostumuksensa. Tämän vuoksi haastateltavissa ei ollut vaikeasti muistisairaita, vaan kaikki olivat itsenäisesti kotonaan asuvia länsihelsinkiläisiä ikäihmisiä. Haastateltavien ikä vaihteli 68 ja 92 vuoden välillä. Haastattelut äänitettiin ja litteroitiin ennen analysointia. Haastattelemalla asiakkaita oli mahdollista saada ensikäden tietoa osallisuuden toteutumisesta ja tuoda esiin sosiaaliohjauksen asiakkaan näkökulma. Tutkimuksessa haastateltujen ikäihmisten ohjaus sosiaaliohjaajan luo tapahtui pääsääntöisesti terveysasemalta. Se oli heille luonnollinen paikka saada tietoa. Haastateltavat olivat hyvin tyytyväisiä hankeen ohjaukseen. He saivat tarvitsemaansa neuvoja, apua tai tukea. Selkeä kunnioittava kohtaaminen ja yksilöllisten tarpeiden huomiointi koettiin tärkeänä. Osallisuus asiakkuudessa toteutui vahvasti. Asiakkaat kokivat tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Suhde sosiaaliohjaajaan muodostui luottamukselliseksi. Asiakkaiden rauhallinen yksilöllinen kohtaaminen ja ajan antaminen tukivat kotona asumista. Tulevaisuutta ajatellen asiakkaat toivat esiin tyytyväisyytensä kun heillä oli tuttu työntekijä, johon voi luottaa. Palveluohjauksen lähtökohtana oli tarjota asiakkaalle hänen tarpeensa mukaista yksilöllistä ohjausta. Kyse saattoi olla neuvonnasta, palveluohjauksellisesta työstä tai yksilöllisestä palveluohjauksesta. Asiakkaan voimavaroista ja tarpeista lähtevä kohtaaminen vahvisti asiakkaan omaa toimijuutta. Itsetunnon kohentaminen ja arvostus nähtiin tärkeänä kohtaamisessa. Työntekijä voi kriisitilanteessa ottaa isomman roolin, jos asiakkaan omat voimavarat eivät olleet riittävät. Tavoitteena oli, että asiakkaan saadessa elämänsä uudelleen hallintaan, työntekijä voi vetäytyä ja valta säilyy asiakkaalla. Moniammatillisen ohjauksen tutkiminen hankkeen asiakkaita haastattelemalla osoittautui haasteelliseksi. Asiakkaille ei ollut merkitystä kuka palvelun tarjoaa, vaan hänelle oli tärkeintä palvelun sujuvuus. Moniammatillisuus ei näyttäytynyt asiakkaille, kuten ammattilaisille. Haastateltavat eivät hahmottaneet organisaatioiden rajoja tai tietojärjestelmien eroja. Moniammatillinen työ tapahtui taustalla asiakkaan suostumuksella. Moniammatillisen työskentelyn sijaan tutkimuksessa ilmeni, että palveluihin ohjaamisen sujuvoittamiseksi ja asiakkaiden palveluiden parantamiseksi oli tärkeää panostaa yhteistyöhön ja monialaisen ymmärryksen kehittämiseen. Monialaisessa ymmärryksen avulla pyrittiin yhteiseen jaettuun tietoon eri ammattiryhmien kesken. Tämä tarkoitti, että hankkeen asiakasohjauksessa pyrittiin ohjaamaan asiakas sujuvasti toisen ammattiryhmän asiakkuuteen, mikäli vaikutti, ettei oman ammattitaidon kautta saatu ongelmia selvitetyksi. Asiakasta ei torjuttu vaan kuultiin ja tarjottiin hänelle mahdollisuus asiaa paremmin hallitsevan ammattihenkilön yhteydenottoon. Asiakkaan ei tarvinnut itse jonottaa puhelimessa tai etsiä palvelua. Tutkimuksessa saatiin vahvistusta moniammatillisen ohjauksen merkitykseen monialaista ymmärrystä kehittämällä. Tämä tuki eri ammattiryhmien yhteistyötä ja auttoi yhteistä asiakasohjausta. Asiakas voi kokea tulleensa aina oikeaan paikkaa. Tutkimuksesta tuli esiin tarve kehittää yksilöllisiä malleja, joiden avulla asiakkaiden toimintakyky voitaisiin säilyttää pidempään yhdessä tekemällä, puolesta tekemisen sijaan. Ennaltaehkäisevien, osallisuutta ja toimijuutta vahvistavien palveluiden kehittäminen olisi jatkossa tärkeää.
  • Rivanti, Leena (2006)
    Tutkielman tarkoitus oli selvittää palvelukokemusten merkitystä kohderyhmänä olleiden pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten perheille. Pyrin selvittämään palveluhistorian vaikutusta projektimuotoisen palveluohjausprojektin kokemiseen vuorovaikutus-, neuvottelu- ja insitituutiosuhteina. Asiakkuus rakentuu vuorovaikutussuhteessa, asiakkaan asiaa käsitellään neuvottelusuhteessa ja asiakkuutta instituutiosuhteessa. Haastattelin 8 palveluohjauskokeiluun osallistunutta perhettä kahteen otteeseen. Haastattelumuoto oli teemahaastattelu. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi soveltui tutkimusmenetemäksi asiakaslähtöisessä projektissa. Kvalitatiivisesta haastatteluaineistosta pelkistetty tieto toimi myös palauteväylänä projektin kuluessa. Tutkimuksen tulokset jakautuivat projektin tavoitteiden sekä projektimuotoisen palveluohjauksen kokemiseen ja toisaalta moniasiakkuuden muotoutumiseen eri tasoilla. Keskeiseksi käsitteeksi muodostui sitoutuminen projektimuotoiseen palveluohjausprosessiin ja sen ulottuvuuksia olivat toiveikas sitoutuminen, muualle suuntautunut sitoutuminen ja luopuva sitoutuminen. Toiveikkaan sitoutumisen perheille kokonaisvaltaisuus tuli uutena asiana ja heille järjestyi tarvetta vastaavia palveluja. Muualle suuntautuneet perheet joko eivät kokeneet tarvitsevansa palveluohjausta tai he olivat siirtymässä toisen järjestelmän piiriin. Luopuvan sitoutumisen perheille ei ollut järjestynyt uusia tukimuotoja. Heillä saattoi olla jo entuudestaan kokemusta kokonaisvaltaisesti toimivasta työntekijästä. Pelkkä myönteinen vuorovaikutus tai dialogisuus ei riittänyt sitouttamaan projektimuotoiseen palveluohjauskokeiluun, jos ajankohtaan ei osunut erityisiä palvelutarpeita tai tarvetta vastaavia palveluja ei järjestynyt. Toimivat palvelut ilman kohtuuttomia hakumenettelyjä liittyivät myös voimaantumiseen. Vuorovaikutussuhteessa verkostoitunut työntekijä saattoi ohjata hallisematonta moniasiakkuutta kohti hallittua asiakkuutta. Neuvottelusuhteessa palveluohjaaja pystyi helpottamaan asioiden käsittelyä. Tärkeä kysymys oli miten asiaa käsiteltiin. Palvelurakenteet määrittävät asiakkuudet ja siten instituutiosuhteisiin ei voida juurikaan vaikuttaa palveluohjauksen keinoin. Vammaisten lasten perheet, jotka eivät kuuluneet kehitysvammalain piiriin, kokivat olevansa väliinputoajia ja suhtautuivat toiveikkaasti vireillä olevaan vammaislakien yhdistämiseen. Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten lasten sekä heidän perheidensä palveluohjauskokeilu on tuottanut tietoa ja hyviä käytäntöjä mahdollisen tulevan toiminnan perustaksi. Lähteet: Arnkil Tom Erik, Kokko Riitta-Liisa, Pietiläinen Erja, Seppälä Ullamaija
  • Parkkila, Minna; Boltar, Leena; Vaalasranta, Liisa; Pitkänen, Sari; Poutiainen, Erja (Kela, 2020)
    Kuntoutusta kehittämässä
    Löydä suuntasi – kokonaisvaltainen ohjausmalli tukea tarvitseville nuorille -hankkeessa (2018–2020) kehitettiin alle 30-vuotiaille, työelämän ja opintojen ulkopuolella oleville nuorille aikuisille matalan kynnyksen ohjausjaksoa, jonka tavoitteena oli tukea osallistujan psyykkistä toimintakykyä, hyvinvointia, itsenäistä selviytymistä sekä vahvistaa sosiaalista kompetenssia. Ohjausjaksolla tuettiin ammatillisten suunnitelmien selkiytymistä, jatkopolkua sekä kartoitettiin palvelutarpeita kokonaisvaltaisesti. Ohjausmallin lähtökohtana oli muodostaa osallistujille työ- ja toimintakyvyn vahvistamiseksi henkilökohtaiset, heille itselleen merkitykselliset tavoitteet, joiden saavuttamista tuettiin asiantuntijan ohjaaman vertaistukiryhmän ja yksilöllisen ohjauksen avulla. Jatko- ja palveluohjauksen tukena toimi hankkeeseen muodostettu nuorten aikuisten parissa työskentelevistä ammattilaisista koottu moninäkökulmainen asiantuntijaryhmä. Löydä suuntasi -hankkeen toteuttajana toimi niin kehittämisen kuin kehittävän arvioinnin osalta Kuntoutussäätiö. Yhteistyökumppaneina toimivat Vantaan kaupungin työllisyyspalvelujen Nuorten palvelut Ohjaamo ja Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö Vamos. Löydä suuntasi -hankkeessa toteutettiin kuusi eri ohjausjaksokokonaisuutta, jonka aloitti yhteensä 58 nuorta aikuista. Tulosten mukaan ohjausjakso tuki osallistujien työ- ja toimintakykyä psyykkisen hyvinvoinnin ja itsetunnon vahvistumisen kautta. Ohjausjaksolla kuvattiin olleen positiivista vaikutusta itsenäiseen selviytymiseen, arkeen ja sosiaalisessa kanssakäymisessä rohkaistumiseen. Jaksolle asetetut henkilökohtaiset tavoitteet toteutuivat myös varsin hyvin. Osallistujien ammatillisten suunnitelmien selkiytymiseen tarvittiin hankkeessa paljon yksilöllisiä ratkaisuja. Jakson käyneiden lähitulevaisuuden suunnitelmat saatiin ohjausjakson aikana pääasiassa hyvin selkiytettyä, mutta osan kohdalla pidempiaikaisten suunnitelmien pohtimista jatkettiin vielä toisella taholla jakson jälkeen. Löydä suuntasi -hankkeen perusteella työn ja opintojen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten kohderyhmässä on tarvetta psyykkistä hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä ja ammatillisten suunnitelmien selkiytymistä tukevalle ryhmä- ja yksilöohjausta yhdistävälle toiminnalle. Tärkeää toiminnassa on yksilöllisten tarpeiden huomioiminen joustavasti ja ohjaajan tarjoama tuki osallistujalle merkityksellisten tavoitteiden saavuttamisessa. Toiminnassa korostui ohjaajien ammatillinen osaaminen ja aktiivinen ote vuorovaikutusta tukevan toiminnan rakentamisessa sekä ryhmädynamiikan säätelyssä.
  • Alanko, Salli; Lämsä, Riikka (Kela, 2018)
    Kuntoutusta kehittämässä 5
    Kelan Oma väylä -hankkeessa (2014–2018) kehitettiin uusi ryhmä- ja yksilökuntoutusmalli 18–35-vuotiaille nuorille aikuisille, joilla on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, kuten autismikirjon häiriö tai aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ja jotka tarvitsevat tukea opiskelussa ja työelämään siirtymisessä. Oma väylä -hankkeen päätyttyä kuntoutusmalli viedään soveltuvin osin Kelan vakiintuneeseen toimintaan. Yksilö- ja ryhmäkäyntejä yhdistävää kuntoutusmallia kokeiltiin ja kuntoutusta kehitettiin vuosina 2015–2017. Kehittämistyön tuloksena mallinnettiin neuropsykiatriseen kuntoutukseen uusia työkäytänteitä ja menetelmiä, kuten motivoimista, kuntoutuksen arkeen integroimista ja ryhmäkuntoutusta. Oma väylä kuntoutuksesta saatiin hyviä tuloksia ja tämän kohderyhmän neuropsykiatriselle kuntoutukselle on suuri tarve myös tulevaisuudessa. Tähän julkaisuun on koottu hankkeessa mukana olleiden palveluntuottajien kokemuksia ja kehittämistyön tuloksia. Palveluntuottajina toimivat Autismisäätiön toimipisteet Helsingistä ja Vantaalta, ProNeuron Neuropsykiatriakeskus Espoosta, Attentio Oy Jyväskylästä, Wellmind Terveys Oy Oulusta sekä Eduro-säätiö Rovaniemeltä. Julkaisun sisältö on koottu palveluntuottajien Kelalle laatimista loppuraporteista. Oma väylä -hankkeen arviointitutkimuksen tulokset julkaistaan erillisessä raportissa. Kuntoutuksen markkinoinnissa nähtiin tärkeänä riittävän houkutteleva, mutta realistinen viestintä suoraan nuorille. Lisäksi ennakkoarvio ja palveluntuottajan toteuttama maksuton palveluohjaus auttoivat kuntoutujan tilanteen ja kuntoutuksen oikea-aikaisuuden arviointia. Motivointia tarvitaan läpi koko kuntoutuksen, mutta motivoinnin tavoite ja keinot ovat muuttuvia. Kuntoutuksen arkeen integroiminen oli merkityksellistä kuntoutujan henkilökohtaisen toimintakyvyn parantamisen sekä vuorovaikutussuhteiden ja lähiverkoston tukemisen näkökulmasta. Ryhmäkäyntejä tarvitaan jatkossa enemmän ja joustavasti sekä kuntoutujille että omaisille. Myös omaisten tarve psykoedukaatiolle, taitovalmennukselle ja kokemusten jakamiselle tuli Oma väylä -hankkeessa näkyväksi.
  • Pääkkönen, Arja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellien tiedekunta Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden maisteriohjelma Tekijä – Författare – Author Arja Pääkkönen Työn nimi – Arbetets titel – Title Palveluohjaus aikuissosiaalityössä – Työntekijän näkökulma sosiaalitoimen uudistumiseen Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiaalityö Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu tutkielma Aika – Datum – Month and year 1/2018 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 87 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkimuksen kohteena ovat kunnassa toimivan aikuissosiaalityön organisaation työntekijöiden näkemykset muutoksessa olevasta aikuissosiaalityöstä ja aikuissosiaalityöhön suunnitellusta uudesta työmuodosta palveluohjauksesta. Tutkimus kiinnittyy yhteiskunnallisen muutoksen kuvaukseen ja aikuissosiaalityön organisaation uudistumiseen paikkakunnalla, jossa asuu noin 47000 ihmistä. Yhteiskunnassamme vallitseva ajattelu palvelujen tehokkuudesta ja niukkenevat resurssit vaikuttavat aikuissosiaalityöhön tuoden sille paineita ja odotuksia siitä, että aikuissosiaalityön tulee kantaa vastuu ja saada aikaan muutosta asiakkaidensa elämäntilanteissa (vaikuttavuusvastuu), auttaa ja tukea asiakkaitaan eri menetelmin ja keinoin. Sosiaalityön konteksti on eri tavoin yhteydessä oman kontekstin ulkopuoliseen todellisuuteen, kuten paikalliseen toiminta- ja palvelujärjestelmään, valtakunnalliseen hyvinvointipolitiikkaan ja talouden globaaleihin reunaehtoihin. Ulkopuoliset yhteydet tekevät sosiaalityön paikallisesta kontekstista alati muuttuvan ja haavoittuvan. Sosiaalityö ei ole suljettu systeemi. Tehokkuus/taloudellisuus- ja laatu/tuottavuus-diskurssit vallitsevat keskusteltaessa hyvinvointivaltion palveluista ja palvelujärjestelmistä. Sosiaalihuoltolaki oli muutoksen alla ja keskustelut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteiden uudistumisesta (SOTE-palvelurakenneuudistus) olivat meneillään tutkimuksen aineistoa kerättäessä. Tutkimuksen tavoite oli kuulla haastateltavien ”ääntä” muutoksessa olevasta aikuissosiaalityön organisaatiosta. Tutkimuskysymykset ovat: miten työntekijät kokevat aikuissosiaalityön organisaation muutoksen? Millaisia käsityksiä sosiaalialan työntekijöillä on palveluohjauksesta? Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus, joka kiinnittyy fenomenografiseen lähestymistapaan. Keskeiset käsitteet ovat sosiaalityö, aikuissosiaalityö, palveluohjaus ja muutos, jotka teoreettis-käsitteellisinä valintoina vaikuttavat ”äänen” rinnalla siihen, miten vastauksia haettiin tutkimuskysymyksiin ja tulosten saamiseen. Aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastateltavia oli kuusi henkilöä, joista yksi oli johtava sosiaalityöntekijä, kolme sosiaalityöntekijää ja kaksi sosiaaliohjaajaa. Haastatteluaineisto on analysoitu sisällön analyysillä. Haastateltavien vastauksissa oli nähtävissä epätietoisuus tulevista muutoksista aikuissosiaalityössä. Aikuissosiaalityötä oli tehty toimeentulotukipainotteisesti. Tutkimustulosten mukaan työntekijät arvostavat tekemäänsä työtä. Työtä on paljon, joten se on hyvä jakaa koulutuksen ja osaamisen mukaisesti sosiaalityöntekijän, sosiaaliohjaajan ja palveluohjaajan tekemään työhön. Aikuissosiaalityötä toivottiin tulevaisuudessa voitavan tehdä asiakasta kohtaavasti ja kokonaisvaltaisesti. Haastateltavat tunsivat huolta, siitä, kuka tulevaisuudessa saa aikuissosiaalityön palveluja ja ettei asiakaskunnassa pääsisi syntymään ”pudokkaita”, asiakkaita, jotka jäisivät ilman palveluja. Haastateltavilla oli erilaisia näkemyksiä siitä, kuka on aikuissosiaalityön asiakas. Aikuissosiaalityö tulee olemaan työtä erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden parissa. Palveluohjaus nähtiin hyvänä lisänä aikuissosiaalityön palveluissa, jolloin asiakkaalla on mahdollisuus päästä tapaamaan työntekijää akuutisti ja kasvotusten. Avainsanat – Nyckelord – Keywords sosiaalityö, aikuissosiaalityö, palveluohjaus, muutos
  • Hyttinen, Leena (syys)
    Tutkimuksessa tarkastellaan mielenterveystyöhön soveltuvan palveluohjauksen toimintamallin rakentumista. Yhteistyökumppaneina ovat ihmiset, jotka omassa elämässään ovat kokeneet mielenterveydellisiä vaikeuksia, mutta ovat hakemassa paikkaansa ja mahdollisuuksiaan yhteiskunnassa. Tutkimus keskittyy sosiaalityön "toisin toimimisen" mahdollisuuksiin ja keskeiseen kysymykseen siitä, millaisilla vuorovaikutuksella ammatillisessa työssä tukea ihmisen kykyä toimia, rakentaa omaa hyvinvointiaan ja voimaantua (empowerment), kun ihminen sairaudesta ja hoitosuhteesta huolimatta hakee muutosta elämäänsä. Kiteytin tutkimuskysymyksiksi: 1) Miten osallistujat itse oman elämänsä asiantuntijoina arvioivat projektiin osallistumisen vaikutuksia elämässään ja mihin yhteyteen he liittävät koetut vaikutukset? 2) Millaisilla mahdollistavilla toimenpiteillä ihmisen voimaantumista (empowerment) voidaan ammatillisessa vuorovaikutuksessa tukea? Toimintamallin hakeminen toteutettiin osana Kuntoutussäätiön tutkimus- ja kehittämisyksikön tuetun työllistymisen ja palveluohjauksen kehittämishanketta vuosina 1998-2001. Osallistava toimintatutkimus mahdollisti menettelytapoja, joilla antaa tilaa ja mahdollisuuksia koko prosessin ajan asianomaisille itselleen kehitystapahtuman suunnitteluun ja toteutukseen. Kun tavoitteena on ihmisen itsemääräämisen ja toimintavoiman lisääminen, oli osallistujien roolia myös muutoksen arvioinnissa vaikea ohittaa. Freiren pedagogiikka toimi ammatillisessa työssä mahdollisuutena vahvistaa ihmisen kykyä oman elämänsä suunnitteluun ja tietoiseen vastuunottoon omasta elämästä. Keskeinen osa tutkimusaineistoa on projektin loppuvaiheessa yhteistyössä osallistujien kanssa laaditun palautekyselyn rakentamiseen liittyvät muistiinpanot ja kyselyyn saadut palautteet. Tutkimusaineistoani olen analysoinut sisällön erittelyn keinoin, jolloin olen tutkimuskysymysten mukaisesti etsinyt osallistujien kokemuksia ja niille annettuja merkityksiä omassa elinympäristössä. Palautekyselyn vastaukset puhuvat yleisesti ottaen sen puolesta, että arkielämässä tarvittavien erilaisten virallisten ja epävirallisten järjestelmien tuntemus ja kyky käyttää niitä hyväksi oli osallistujien keskuudessa kohentunut. Koettu mielenterveydellinen sairaus oli edelleen osa ihmistä, mutta se ei enää yksistään määritellyt hänen elämäänsä ja mahdollisuuksiaan koetuista vaikeuksista huolimatta. Osallistujien kokemuspohjalta nousee esiin haasteita ammatilliselle työlle. Mielenterveystyössä tarvitaan tämän tutkimuksen perusteella myös ohjauksellista asiantuntijuutta nimenomaan elämäntilanteiden siirtymävaiheessa. Haasteena on uudenlainen moninäkökulmainen asiantuntijuus, missä ammattihenkilön tehtävänä on auttaa löytämään vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia ja yhteistyön edellytyksiä ja saada asiakkaat mukaan ohjaamaan elämäänsä haluamaansa suuntaan ja luomaan merkityksiä toiminnalleen. Palveluohjaus on mielenterveystyössä mahdollisuus sillanrakentamiseen hajanaisessa ja monitoimijaisessa palvelukentässä. Tärkeimmät lähteet: Freire, Paulo (1972) Pedagogy of the Oppressed. Laitinen, Hanna (2002) Kenen ehdoilla? Osallistaminen kehitysyhteistyössä.
  • Linnossuo, O (Kela, 2004)
    Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 61
    Tutkimuksen mukaan suuri osa työmarkkinoilta ja koulutuksesta syrjäytyneistä nuorista tarvitsee yksilöllistä ja intensiivistä psykososiaalista tukea päästäkseen työelämään. Kelan julkaisemassa tutkimuksessa oli mukana 58 turkulaista 17 25-vuotiasta nuorta, jotka olivat työttömiä tai eivät kyenneet osallistumaan koulutukseen, työharjoitteluun ja työllistämistöihin. Valtaosalla heistä oli mielenterveysongelmia. Osalla oli fyysisiä ongelmia tai päihdeongelma. Nuoret osallistuivat tutkimuksen alussa Kelan kuntoutustutkimuksiin, joissa Kela selvittää asiakkaidensa kuntoutustarpeen. Sen jälkeen nuoret ohjattiin Turun kaupungin sosiaalikeskuksen alaiseen työllistymispalveluyksikön urasuunnitteluun. Tutkimuksessa nuorten tilanteen muutoksia seurattiin neljän kuukauden välein vuoden ajan. Vaikeinta nuorille oli hakea ja saada kuntoutustutkimuksen perusteella suositeltuja mielenterveyspalveluja. Tutkija Outi Linnossuon mukaan nuorten on vaikea hakeutua palveluihin. Lisäksi nuorille sopivista palveluista on puute. Nuorten tilanteen kohentamiseksi tutkimuksessa ehdotetaan uudenlaisen viranomaisten palvelumallin kehittämistä. Sen mukaan nuorten palvelujen pitäisi löytyä samasta paikasta. Tutkimuksessa saman katon alle ehdotetaan sijoitettavaksi nuorten työ- ja toimintakyvyn arvioimisen, sosiaalisen kuntoutuksen, toiminnallisen terapian ja koulutukseen ja työhön ohjaamisen palvelut. Parhaillaan mallia kehitetään Turun kaupungissa.
  • Rauramo, Eva (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, millaisia kokemuksia vammaisten lasten vanhemmilla on sosiaaliturvaan sisältyvien tukien hakemisesta. Aineistosta on nostettu niitä teemoja, jotka vanhemmat ovat kokeneet merkityksellisiksi tukien hakemisessa ja hahmoteltu näistä teemoista kuvaa siitä, minkälaisena ilmiönä tukien hakeminen vammaisen lapsen vanhemmalle näyttäytyy. Tutkielman keskeiset käsitteet ovat tukien hakeminen ja tukien hakijan toimijuus. Tukien hakeminen on toimintaa, jonka tavoitteena on vammaiselle lapselle tarpeellisten tukien saaminen. Tuilla tarkoitetaan kaikkia niitä sosiaaliturvaan sisältyvien tukien muotoja, kuten etuuksia, tukia ja palveluita, joita vammaiselle lapselle voi yhteiskunnassa hakea. Tutkimuksessa on haastateltu kuutta vammaisen lapsen vanhempaa avoimen haastattelun keinoin. Haastateltavaksi pyydettiin sellaisten vammaisten lasten vanhempia, joiden lapselle oli haettu vähintään kolmea eri tukea. Haastattelut suoritettiin syksyllä 2015. Tutkielman toimintaympäristönä on vammaisen lapsen sosiaaliturvajärjestelmä. Saatu aineisto on analysoitu tutkimuksen tavoitteisiin sovelletulla aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Vammaisten lasten vanhempien kokemuksista nousseita keskeisiä teemoja tukien hakemisessa ovat hakemuksen konkreettiseen tekemiseen liittyvät vaikeudet, sosiaaliturvan kentän monimutkaisuus ja pirstaleisuus sekä vanhemman ja sosiaaliturvajärjestelmän toimijoiden välinen luottamuspula. Hakemuksen konkreettisessa tekemisessä keskeiseksi teemaksi nousi kokemus siitä, että hakemukset tulee osata tehdä ”oikein”. Esimerkiksi hakemuksen tekstin tulee olla tiettyjen kriteerien mukaan kirjoitettu. Vaadetta tehdä hakemukset ”oikein” voi pitää yhtenä seurauksena järjestelmän monimutkaisuudesta ja pirstaleisuudesta ja myös siitä, että hakijan ja järjestelmän välinen luottamus koetaan heikoksi. Konkreettinen seuraus järjestelmän monimutkaisuudesta ja pirstaleisuudesta on se, että tietoa tuista on vaikea löytää. Vanhemmat toivoivat henkilökohtaista ohjausta tuekseen, jota he selviäisivät vammaisen lapsen sosiaaliturvajärjestelmän parissa toimimisesta. Tukien ”oikein” hakeminen on tekniikan kaltainen taito, joka vaatii osaamista. Osaaminen edellyttää, että vanhempi osaa hahmottaa sosiaaliturvajärjestelmän kenttää riittävästi, jotta hän osaa löytää tarvitsemaansa tietoa sieltä ja tietää mitä tukia hän voi lapselleen hakea. Heidän tulee myös osata kirjoittaa hakemukseen tuen myöntämiskriteereihin suhteessa olevaa tekstiä ja tietää mitä hakemuksessa on hyvä kirjoittaa lapsesta ja mitä ei. Vanhemmat kertoivat ehdotuksiaan, miten tukien hakujärjestelmää tulisi kehittää. Keskeiset vanhempien ehdotukset voi kiteyttää lyhyesti toiveeksi avoimuuteen perustuvasta yhden luukun toiminnasta. Vanhemmat toivoivat, että tietoa ja tukea saisi ”yhdeltä luukulta” ja että hakemukset voisi tehdä keskitetymmin, vaikkapa sähköisellä hakemuksella. Yhden luukun tietoa ja tukea toivottiin henkilökohtaiselta tukihenkilöltä, jonka tehtävänkuvaan kuuluisi tukikokonaisuuden hahmottaminen yli instituutiorajojen, tuista ajanmukainen, avoin ja aloitteellinen tiedottamien sekä tarvittaessa hakemusten tekemisessä auttaminen. Tukihenkilön vastuulle kuuluisi myös tukikokonaisuuden koordinointi. Palveluohjaus, pienin vammaisen lapsen perheen tilanteeseen soveltuvin painotuksin, voisi olla tähän tarpeeseen vastaus.