Abstract Background: To address the current COVID-19 and any future pandemic, we need a robust, real-time, and population-scale collection and analysis of data. Rapid and comprehensive knowledge on the trends in reported symptoms in populations provides an earlier window into the progression of the viral spread and helps to predict the needs and timing of professional healthcare. Objective: The objective of this study was to use a CE-marked medical online symptom checker service, ©Omaolo, and validate the data against the national demand for COVID- 19-related care to predict the pandemic progression in Finland. Methods: Our data comprised real-time ©Omaolo COVID-19 symptom checker responses (414,477 in total) and daily admission counts in nationwide inpatient and outpatient registers provided by the Finnish Institute for Health and Welfare (THL) from March 16th to June 15th, 2020 (the first wave of the pandemic in Finland). The symptom checker responses provide self-triage information input to a medically qualified algorithm that produces a personalised probability of having COVID-19, and provides graded recommendations for further actions. We trained linear regression and XGBoost models together with F-score and mutual information feature pre-selectors to predict the admissions once a week, one week in advance. Results: Our models reached a MAPE (mean absolute percentage error) between 24.2% and 36.4% in predicting the national daily patient admissions. The best result was achieved by combining both ©Omaolo and historical patient admission counts. Our best predictor was linear regression with mutual information as the feature pre-selector. Conclusions: Accurate short-term predictions of COVID-19 patient admissions can be made, and both the symptom check questionnaires and the daily admissions data contribute to the accuracy of the predictions. Thus, symptom checkers can be used to estimate the progression of the pandemic, which can be considered when predicting the healthcare burden in a future pandemic.

The reasons for the emergence of environmental issues in public debate have been widely studied, while the reasons for the disappearance of environmental issues from the public agenda are researched to a far lesser extent. This article presents how the newspaper coverage of climate change has evolved in Finland. The study is based on long-term (1990–2020) data from the leading national-level newspaper. The climate coverage has been characterized by an increasing overall trend and remarkable fluctuations in the intensity of debate. The monthly coverage of climate change had four distinctive peak periods. The drops from peak levels are explained by several factors, such as the end of a specific news event or policy process (e.g., international climate policy meetings), lack of weather anomalies (e.g., normal winter weather and snow coverage), silence of key influencers (policy-makers, business elite), and news competition together with reporting fatigue following abundant climate coverage. The first months of the intense phase of the COVID-19 pandemic in 2020 showed a deep, but not unprecedented drop in climate coverage from the preceding peak level. The persistence of anthropogenic climate change, gradual mainstreaming of climate concerns across different societal sectors, and recent policy debates around so-called green or sustainable recovery suggest that climate coverage is not likely to be muted in the near future.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, kuinka Suomen valtio ja eräät sanomalehdet ovat reagoineet lintuinfluenssan tuomaan uhkaan. Suomen valtion reaktioita tutkiessa aineisto koostuu kansallisesta varautumissuunnitelmasta influenssapandemiaa varten ja lehtien osalta aineisto koostuu Helsingin Sanomien, Turun Sanomien ja Aamulehden pääkirjoituksista. Reaktioita tutkin kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teorian kautta. Tarkoitukseni on selvittää näkyykö valtion toimista ja lehtien tavasta kirjoittaa lintuinfluenssasta, että ne olisivat turvallistaneet sen. Työni teoreettinen viitekehys koostuu kööpenhaminalaisen koulukunnan uudesta turvallisuusagendasta. Tämän valitsin sen vuoksi, koska kööpenhaminalainen koulukunta on haastanut perinteisen turvallisuuden käsitteen laajemmalla turvallisuuden käsitteellään. Tähän turvallisuuden käsitteeseen sisältyy myös se, että tartuntatautia voidaan pitää turvallisuusuhkana. Kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teoriaa voidaan pitää heidän tärkeimpänä saavutuksenaan. Turvallistamisella tarkoitetaan, että jostain asiasta tulee turvallisuuskysymys. Teoriassa mikä tahansa asia voidaan sijoittaa asteikolle ei-politisoidusta politisoituun ja edelleen turvallistettuun. Turvallistamisen teorialla on suuri merkitys tässä tutkimuksessa. Työni viitekehyksen tärkeimpänä lähteenä on Buzan Barryn, Wæver Olen ja de Wilde Jaapin vuonna 1998 julkaisema teos ”Security: A New Framework for Analysis”. Aineiston analyysimenetelmänä käytän teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Teorialähtöinen sisällönanalyysi nojaa johonkin tiettyyn teoriaan, malliin tai auktoriteetin esittämään ajatteluun. Tämä teoria on työssäni kööpenhaminalaisen koulukunnan turvallistamisen teoria. Analyysiyksiköksi olen valinnut ajatuskokonaisuuden. Näitä ajatuskokonaisuuksia etsin aineistosta muodostamani analyysirungon avulla. Analyysirunko on muodostettu turvallistamisen teorian avulla. Tärkeimpiä lähteitä analyysiosiossa ovat Tuomi Jounin ja Sarajärvi Annelin vuonna 2002 julkaisema teos ”Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi” ja Kyngäs Helvin ja Vanhanen Liisan artikkeli “Sisällön analyysi” Hoitotiede-lehdessä vuonna 1999. Tämän tutkimuksen päätulos on, että Suomen valtio ja sanomalehdet eivät ole turvallistaneet lintuinfluenssaa vaan politisoineet sen. Ne ovat sen sijaan turvallistaneet influenssapandemian, joka lintuinfluenssasta uhkaa muodostua. Tutkimuksesta selvisi, että Suomen valtio on ryhtynyt laaja-alaisiin toimenpiteisiin influenssapandemiavaaran vuoksi. Se on myös varautunut käyttämään sellaisia toimia pandemian sattuessa, jotka vaarantavat kansalaisten perusoikeudet. Varautumissuunnitelmassa keskityttiin lähes kokonaan suomalaisen yhteiskunnan toimintakyvyn säilymiseen, kun taas sanomalehdissä oltiin huolissaan myös muista maista, erityisesti kehitysmaiden tilanteesta pandemian sattuessa. Varautumissuunnitelma oli siis hyvin valtiokeskeinen, joka taas on suppean turvallisuuskäsitteen mukaista ajattelua. Näihin eroihin varautumissuunnitelman ja sanomalehtien välillä tulee kuitenkin suhtautua varoen, sillä aineistot ovat tyyliltään ja kooltaan erilaisia.