Browsing by Subject "pankit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Vauhkonen, Jukka (1999)
    In this thesis we analyse the functioning of credit markets in environments where adverse selection interferes with an efficient allocation of capital. Throughout the thesis we assume that borrowers have private information on the profitability of their investment projects and, consequently, on the probability of being able to repay the funds they have loaned. A special feature of our thesis is that lenders can reduce or totally eliminate the adverse selection problem by expending resources on the ex-ante screening of borrowers. Thus, by investing in ex-ante screening lenders can reduce the informational gap between them and borrowers before the financial contract is signed. In the first model we derive the optimal financial contracts between a monopoly lender and two types of borrowers in an environment where good borrowers' return distributions first-order stochastically dominate bad borrowers' return distributions and where the lender has access to a costly and perfect screening technology. When the lender can commit to stochastic screening - that is, when she can commit to inspect only a certain proportion of loan applicants, the unique optimal contract for bad borrowers combines features of equity and call option contracts. This results contradicts earlier studies, where in an otherwise identical environment but with a large number of small and identical lenders the optimal contract is the standard debt contract. In our second model we investigate how the loan interest rate competition between two banks, only one of which has access to a costly but imperfect ex-ante monitoring technology, affects the optimal level of monitoring and, more generally, the feasibility of monitoring. We compare the investments in monitoring between a monopoly bank and a banking duopoly. We show that the state of economy is a crucial determinant of the effects of competition on the investment in monitoring: for low values of the state of economy, an increase in competition has no effects on monitoring incentives - for intermediate values of the state economy, competition reduces incentives to monitor - and for sufficiently high values of the state of economy, an increase in competition even increases investments in the monitoring technology. Furthermore, the intensity of competition between the two banks is shown to be an increasing function of the state of economy.
  • Tienari, Janne; Vaara, Eero; AINAMO, ANTTI (LTA, 2010)
    Tarkastelemme tässä artikkelissa Kansallis-Osake-Pankin ja Merita Pankin henkilöstölehdissä vuosien 1982 ja 1997 välillä ilmestyneitä kirjoituksia. Kiinnostuksen kohteena on muutos kielellisenä rakennelmana, erityisesti suhteessa erilaisiin liikkeenjohdollisiin oppeihin ja organisaatiouudistuksiin. Tutkimme diskurssianalyysin keinoin, miten organisaation ylin johto maastouttaa erilaisia oppeja ja uudistuksia. Erityinen kiinnostuksen kohteemme on se, miten johtajat perustelevat ja oikeuttavat omia näkemyksiään ja toimintaansa muutoksen käsitteen avulla. KOP:ssa ja Meritassa on erotettavissa viisi erilaista liikkeenjohdollista oppia, jotka ilmenivät diskursseina eli vakiintuvina puhekäytäntöinä pankin henkilöstölehden teksteissä 1982–1997: (1) tavoitejohtaminen ja ”tulosvastuu”, (2) divisionalisointi ja erikoistuminen, (3) rationalisointi ja kustannusten karsiminen, (4) asiakaslähtöisyys ja palvelun laatu sekä (5) toimialan uudelleenjärjestelyt. Opit näyttäytyivät omassa ajassaan väistämättömänä ”totuutena”, kunnes ne korvautuivat uusilla opeilla, usein nopeammin kuin ne pystyttiin täysin omaksumaan. Analyysimme osoittaa, että vanhat opit eivät aina välittömästi katoa paikallisista diskursseista johdon tarkoittamilla tavoilla. Tarkastelluissa teksteissä diskurssit jäivät organisaatioon päällekkäisiksi ja limittäisiksi. Niistä muodostui myös toisilleen vastakkaisia ”totuuksia”. Muutos voidaan tutkimuksemme mukaan ymmärtää päätöksentekijöiden käsissä olevana diskursiivinena aseena. Se on taikasana, jota jatkuvaa muuttumista tavoittelevan tahon tulisi kuitenkin käyttää harkiten.
  • Rämö, Anne-Marie (2001)
    Luottotietotoiminnalla tarkoitetaan toimialaa, jonka tarkoituksena on kerätä, ylläpitää ja julkaista elinkeinoelämää palvelevaa rekisteröityä tietoa yksityishenkilöistä ja yrityksistä. Luottotietoyritykset myyvät luotonantoon, luotonvalvontaan ja maksuvälineiden käyttöön liittyviä palveluita. Tässä työssä tarkastellaan erityisesti yksityishenkilöiden luottotietojen eli henkilöluottotietojen rekisteröintiin liittyviä kysymyksiä. Tarkastelun näkökulmana on pankkitoiminta. Henkilöluottotietojen rekisteröintitapa ja siihen liittyvä sääntely vaihtelee suuresti maittain. Erot maiden lainsäädäntöjen välillä on todettu EU:n yhden perustavoitteen, pääoman vapaan liikkuvuuden esteeksi. Tutkimuksen materiaalina on ollut taloustieteellisen kirjallisuuden lisäksi keskustelut Suomen Asiakastieto Oy:n kanssa. Tarkastellaan, miten luottomarkkinoiden tasapainoon vaikuttaa pankin informaatiomonopoli suhteessa omiin asiakkaisiin. Pankin kyky tuottaa informaatiota on sen kilpailukyvyn kannalta ratkaiseva tekijä. Informaatiota pankki saa ensisijaisesti asiakassuhteista. Luottomarkkinoilla pärjäämisen kannalta asiakassuhteiden luominen on tällöin kaiken perusta, eikä pankilla ole kannustetta antaa tätä arvokasta tietoa kilpailijoilleen. Luottotietotoimisto tarjoaa markkinoille ikään kuin julkishyödykkeenä täydentävää tietoa talouden toimijoista. Tällöin pankkien informaatiomonopoli syntyy siihen muuhun tietämykseen, joka luottoriskin arvioimisessa on välttämätöntä. Tarkastellaan myös, miten asiakkaan ominaisuuksia ja käyttäytymistä koskevan tiedon paljastuminen pankille luottosopimuksen aikana vaikuttaa asiakkaan kannustimiin pitää luottohistoriansa rikkeettömänä. Tähän tutkimusongelmaan haetaan vastausta Padillan ja Paganon 1999 esittämän mallin avulla. Kun maksujen laiminlyönnit tulevat kaikkien markkinoilla toimijoiden tietoon, tämä tietojen paljastaminen on rankaisu huonosti maksaneelle asiakkaalle. Käytännössä tämä tietojen paljastaminen tapahtuu kolmannen osapuolen eli luottotietotoimiston välityksellä. Suomessa luottotietoina rekisteröitävä yksityishenkilöitä koskeva informaatio on erittäin suppeata. Rekisteriin merkitään lähestulkoon ainoastaan maksuhäiriömerkintöjä. Uusia merkintöjä rekisteröidään vuosittain noin 300 000. Rekisteröintejä on noin kahdeksalla prosentilla suomalaisista. Rekisteröintien määrä vaihtelee talouden suhdanteiden mukaan. Kun yksityishenkilöistä on saatavilla tietoa suppeasti, sellaisten pankkiorganisaatioiden kilpailukyky korostuu, joilla on mittava määrä asiakassuhteita. Tätä ilmiötä vielä voimistaa teknologian hyväksikäyttö, jonka myötä suurten asiakasrekistereiden pohjalta voidaan rakentaa tilastollisia malleja asiakkaiden riskin ennustamiseksi.
  • Lehtinen, Anna-Riitta; Leskinen, Johanna (National Consumer Research Centre, 2003)
    National Consumer Research Centre. Working papers 78
  • Taro, Eeva (2004)
    Muutos on jatkuva olotila. Sen vauhti on viime aikoina lisääntynyt voimakkaasti kaikilla elämänalueilla, eikä vähiten työelämässä. Muutospaineet ja -vauhti asettavat haasteita nykypäivän työntekijöille. Miten työssä pärjätään ja millä keinoilla muutoksia hallitaan? Tässä tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena on Nordea-konsernin Vähittäispankki Suomen pankkitoimihenkilöt, joille muutosvirassa työskenteleminen on arkipäivää. Tutkimuksessa keskitytään aluksi selvittämään, miten Nordean kolme arvoa näkyvät henkilöstön käytännön työssä ja minkä merkityksen henkilöstö yhteisille arvoille antaa. Lisäksi kiinnostus kohdistetaan henkilöstön muutoskokemuksiin sekä siihen, mikä muutoksissa on vaikeinta ja miten muutoksia voidaan yksilötasolla hallita. Lopuksi arvoja analysoidaan myös muutosten valossa ja tutkitaan sitä, voivatko organisaation arvot tukea ja auttaa muutosten läpivientiä. Laadullisen tutkimuksen aineistona on käytetty kymmentä pankkitoimihenkilön teemahaastattelua sekä Nordean ja Meritan aikaisia henkilöstölle suunnattuja opasmateriaaleja: Teemme sen mahdolliseksi -vihkoa sekä Muutos-vihkoa. Keskeisinä lähdeaineistoina toimivat Richard Sennettin (1998) The Corresion of Character, Matti Kortteisen (1992) tutkimus Kunnian kenttä sekä Noora Järnefeltin ja Anna-Maija Lehdon (2002) kiiretutkimus Työhulluja vai hulluja töitä, josta erityisesti Järnefeltin osuudet: Työkiireen syiden jäljillä sekä Kiireen hallinta työn muutoksessa. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, ettei määritellyillä arvoilla ole erityisen suurta merkitystä henkilöstön käytännön työn kannalta. Arvojen rooli on tukea työnantajan visiota ja toimia johdon asettamien tavoitteiden ilmentäjinä. Arvoja tärkeämpänä pidetään omaa pankkilaista työhistoriaa ja sen myötä muovautunutta tapaa tehdä töitä. Tutkimuksen kohteena olevat pankkilaiset tuntuvat olevan sitoutuneempia itse työhön kuin organisaatioon. Vaikeinta muutoksissa on henkilöstön mielestä kiire. Vauhdissa pysymistä helpottaa, kun työ ja vapaa-aika pystytään pitämään selvästi toisistaan erillään. Vapaa-ajalla voidaan rentoutua ja ladata akkuja, jotta työssä taas jaksetaan. Tunnollisille ja tarkoille pankkilaisille ajoittainen työstä irrottautuminen on jaksamisen kannalta erityisen tärkeää. Jos organisaation arvot on sisäistetty, ne voivat arvojen sisällöstä riippuen tukea tai hidastaa muutosprosessien läpivientiä. Ongelmana on, että johdon määrittelemät arvot jäävät usein melko pinnallisiksi ja ne mielletään henkilöstön keskuudessa pikemminkin tavoitteiksi kuin todellisen toiminnan ilmentäjiksi. Lisäksi kiire vaikeuttaa määriteltyjen arvojen omaksumista.
  • Turunen, Harri (2008)
    Työssä tutkitaan yrityksen ja pankin välisen investointisuhteen yhteiskunnallista optimaalisuutta epäsymmetrisen informaation markkinoilla. Tutkimuksessa oletetaan, että epäsymmetria on luonteeltaan hyvin voimakasta - pankit eivät kykene määrittämään yksittäisen lainaa tai pääomasijoitusta hakevan yrityksen ominaisuuksia lainkaan. Lisäksi oletetaan, että pankit kuitenkin tuntevat täydellisesti potentiaalisten sijoitusta hakevien yritysten todennäköisyysjakauman. Yhteiskunnallisen optimaalisuuden mittariksi valitaan yksinkertainen summafunktio markkinaosapuolten voittofunktioista. Tämä on kuitenkin täysin mielivaltainen ja pohjimmiltaan poliittinen valinta. Työssä myös osoitetaan, että mittarin valinnalla on merkitystä lopputulosten kannalta. Työn empiirisessä osassa havaitaan, että pankkisektori ei ainakaan Isossa-Britanniassa ole kilpailullinen. Lisäksi havaitaan, että lainanoton rahalliset kustannukset eivät ole kovinkaan merkittävä seikka, kun yrittäjät valitsevat pankkia josta hakevat lainaa. Sen sijaan kvalitatiivisilla seikoilla kuten palvelun laadulla on suurempi merkitys. Suurimmalle osalle uusista yrityksistä yrityksen aloittamiseen käytetty raha ei tule ulkoisesta lähteestä, vaan yrittäjän henkilökohtaisista säästöistä. Ulkoista rahoitusta käyttävien yritysten joukossa suurin osa käytti jotakin lainan muotoa - vain pieni vähemmistö käytti pääomasijoituksesta tullutta rahaa. Markkinoiden lopputulemia tarkastellaan useilla eri oletuksilla markkinoiden rakenteesta ja niillä myytävistä hyödykkeistä. Näillä seikoilla nähdään olevan jonkin verran merkitystä lopputulemien kannalta, joskin kvalitatiivisella tasolla lopputulemien välillä ei ole eroja lähes kaikissa mallinnetuissa tilanteissa. Ero esimerkiksi kilpailullisten ja monopolin hallitsemien markkinoiden välillä onkin kvantitatiivinen. Toisaalta tutkimuksessa osoitetaan, että oletuksella yritysten todennäköisyysjakaumasta on merkitystä ainakin ei-kilpailullisilla markkinoilla. Työn lopputuloksina osoitetaan, että oletetulla mittarilla markkinoille muodostuu kaksi epäoptimaalista yritysten joukkoa: yritykset, joiden rahoittaminen olisi yhteiskunnallisesti kannattavaa, mutta jotka eivät hae lainaa, ja yritykset, joiden rahoittaminen on yhteiskunnallisesti haitallista, mutta jotka hakevat (ja saavat) lainaa. Toisaalta havaitaan, että ongelman ratkaiseminen on käytännössä hyvin vaikeaa johtuen teknisistä syistä. Esimerkiksi yksinkertaiset subventiot tai verot johtavat toisen ongelman osittaiseen ratkeamiseen, mutta myös toisen ongelman syvenemiseen.
  • Rantala, Milla (2001)
    Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että pankit ovat siirtymätalouksissa yritysten tärkeimpiä rahoituksen lähteitä, koska pääomamarkkinat ovat useimmissa maissa varsin kehittymättömät tai niitä ei käytännöllisesti katsoen ole lainkaan olemassa. Lisäksi yritysten mahdollisuus sisäisen rahoitukseen on siirtymätalouksissa varsin olematon. Rahoitusmarkkinoiden joustavuus ja tehokkuus ovat tärkeimpiä taloudellisen kasvun ja markkinatalouden toiminnan edellytyksiä. Pankkijärjestelmän uudistusten toteuttaminen ei aina ole helppoa. Vaikka useimmissa siirtymätalouksissa toimii useita liikepankkeja, pankkisektorilla vallitseva kilpailu on vähäistä. Vähäinen kilpailu aiheuttaa tehottomuutta luoton kohdentumisessa yritysektorille. Lisäksi ongelmaluottojen osuus pankkien taseissa on edelleen suuri ja luotonanto kohdistuu tehottomasti toimiville valtion omistamille yrityksille. Vähäinen kilpailu pankkisektorilla aiheuttaa tehottomuutta luoton kohdentumisessa talouden eri sektoreille. Pro gradu-työni tarkoituksena on osoittaa, että pankkien välisen kilpailun lisäämisellä on positiivisia ulkoisvaikutuksia sekä siirtymätalouksissa toimivien pankkien että erityisesti yksityisten yritysten toimintaan. Siirtymätalouksissa on valtion omistamilla yrityksillä ollut perinteisesti vahva asema, mutta siirryttäessä markkinatalouteen on taloudellisen kasvun ylläpitämisen edellytyksenä yksityisen yrityssektorin toimintamahdollisuuksien tukeminen. Yksityisen yritysektorin merkityksen kasvua voidaan siis tehostaa pankkijärjestelmän uudistuksilla, koska pankkitoiminnan parantaminen takaa yrityksille rahoituksen saannin. Pankkien välisen kilpailun tehostaminen parantaa luottomarkkinoiden likviditeettiä ja täten sekä pankkien että yritysten liiketoiminnan kannattavuutta. Pankkien välisen kilpailun edistämiseen liittyy kiinteästi pankkijärjestelmän sääntelyn ja valvonnan kasvava merkitys. Työssäni esitetyissä malleissa pankkien toimintaa pyritään rajoittamaan esimerkiksi pääomavaatimusten kasvattamisella (Gorton ja Winton 1998) ja pankkien lukumäärää optimoimalla (Schnitzer 1999a). Jokainen esittämäni malli muodostaa oman kokonaisuuden. Esitetyn mallin lopuksi pyrin tiivistämään saadut tulokset ja arvioimaan mallin soveltuvuutta siirtymätalouksiin. Analyysin tuloksena voidaan kaikkien mallien pohjalta väittää, että pankkien välillä vallitseva kilpailu tehostaa yrityssektorin toiminnan kannattavuutta. Pankkien toiminnan kannalta on kaikissa malleissa oleellista yrityksestä hankitun informaation luotettavuus ja laatu. Keskeisimmät käytety mallit ovat Gorton ja Winton (1998), Monika Schnitzer (1999a, 1999b) sekä Christa Hainz (1999).
  • Muukkonen, Jukka (2001)
    Pankkien tehtäviin kuuluu talletusten vastaanottamisen ja lainojen myöntämisen eli rahoituksen välittämisen lisäksi myös maksuliikenteen hoitaminen. Maksuliikenteen ja raha-asioiden hoitamista varten pankit tarjoavat asiakkailleen pankkipalveluja. Tälläisiä pankkipalveluja ovat esim. laskujen maksu maksupalveluna, konttorissa, maksuautomaatilla, puhelinpalveluna tai internetpalveluna, tiliote, tilisiirrot, valuutanvaihto sekä erilaiset korttipalvelut. Tilinhoitoon ja maksuliikenteeseen liittyvien palvelujen voidaan katsoa olevan välttämättömiä, sillä jokapäiväisten asioiden hoitaminen ilman niitä olisi erittäin hankalaa. Pankkipalveluja ei voida hinnan suhteen vertailla keskenään kuten tavallisia hyödykkeitä ja palveluja. Pankkipalvelut muodostavat palvelupaketteja, joihin sisältyy erityyppisiä osapalveluja ja ominaisuuksia. Tällaisia palvelupaketteja ovat esim. Solo-sopimus Meritassa, OnLine- ja Palvelupaketit Leoniassa sekä Aktia7-sopimus Aktiassa. Palvelupakettien sisältämien ominaisuuksien avulla pankkipalvelupaketteja voidaan vertailla keskenään. Tällä hetkellä Tilastokeskuksessa seurataan pankkipalvelujen hinnanmuutosta yksittäisten pankkipalvelujen hintojen avulla. Tällöin pankkipalvelujen laatuominaisuuksiin liittyvät tekijät jäävät huomioimatta. Parempi vaihtoehto saattaisi olla pankkipalvelujen hinnoittelun tarkastelu kompleksisena tariffina, joka ottaa huomioon myös palveluihin sisältyvissä laatuominaisuuksissa tapahtuneet muutokset ja kuluttajan sopeutumismekanismin seurauksena tapahtuvan kulutettujen määrien muuttumisen perusajankohdan ja vertailuajankohdan välillä. Näin ollen kompleksisten tariffien avulla voitaisiin vertailla kahden eri ajankohdan ja eri pankkien palvelupaketteja, joihin sisältyy erilaatuisia palveluja. Tutkielmassa on tarkoitus tarkastella pankkipalveluita ja pankkipalvelupaketteja sekä niiden ominaisuuksia kuluttajan näkökulmasta. Pankkitoimintaan myös kuuluvat lainat ja sijoituspalvelut jäävät tarkastelun ulkopuolelle, sillä niiden ei katsota olevan kulutusta vaan varallisuuden muodostusta. Tarkasteluajankohtana on 1990-luku ja nykyhetki. Tutkielmassa lasketaan hyödykeryhmäkohtainen hintaindeksi pankkipalveluille Edgeworthin hintaindeksikaavaan perustuvalla menetelmällä sekä Laspeyresin ja Paaschen hintaindeksikaavoihin perustuvilla menetelmillä. Edgeworthin hintaindeksikaavaan perustuva menetelmä ottaa huomioon kuluttajan sopeutumismekanismin seurauksena tapahtuvan kulutettujen määrien muuttumisen perusajankohdan ja vertailuajankohdan välillä. Tutkielmassa on tarkoitus selvittää, kuinka pankkipalvelut ja niistä muodostuvat palvelupaketit eroavat tavallisista hyödykkeistä ja palveluista, kuinka pankkipalveluihin sisältyvät ominaisuudet ovat kuvattavissa ja määriteltävissä kuluttajan näkökulmasta katsottuna sekä kuinka kompleksisten tariffien idea soveltuu pankkipalvelujen hinnanmuutoksen tarkasteluun. Varsinainen tutkimusongelma on: Kuinka voidaan vertailla keskenään kahden eri vuoden hinnoittelutariffeja?
  • Hukka, Janne (2005)
    This study examines how propagation mechanisms for financial crises may emerge as an externality of financial institutions’ management of their assets and liabilities. Inherent to these activities is the incentive to control for the associated risks. It follows that institutions are exposed to one another’s economic fundamentals through various capital markets. Consequently, risk control activities may contribute to the formation of contagious channels. Through these, the effects of a local crisis can spill over to other regions. This implicit externality to some of the measures of risk management thereby necessitates a reassessment of their appeal. Among the constitutive principles of asset management is diversification of investment portfolios. Financial institutions limit their exposure to any particular risky prospect by holding multiple positions simultaneously. As long as the correlation between these is imperfect, the variability of portfolio returns is reduced. The average return to asset holdings remains the same. On the other hand, diversification increases inter-institutional connections in capital markets. A local crisis, by reducing returns to one position, may induce a risk-averse investor to liquidate other positions in her portfolio. Financial institutions of unrelated characteristics may thereby become exposed to one another through the medium of common third party investors. Financial institutions also undertake measures of liquidity management. The need for these stems from a maturity mismatch between their assets and liabilities. For instance, an unexpected local liquidity shock may necessitate a costly liquidation of some long positions. In particular, such risks are faced by commercial banks with many liabilities of uncertain maturity. Therefore, they typically pool the risk by participating in interbank loans markets. Banks with surplus liquidity provide credit for those unable to meet their short term liabilities. However, each interbank loan embodies a credit risk. A bank that becomes insolvent may default on its debt. The balance sheets of exposed creditors consequently deteriorate. This makes them more vulnerable to a crisis. The analysis is characterized by the theory of global games. In a framework of imperfect information, crises are viewed as a result of coordination failure among economic agents. Contagion emerges as an endogenous property of the framework, highlighting the externalities of the described risk management activities. Also, the likelihood of each outcome to agents’ coordination game is unique. The effect of contagion to the probability of a crisis can therefore be isolated from other factors. Given the contribution of portfolio diversification and interbank loans to emergence of contagion, this makes their reassessment possible. The most central sources in this investigation are Dasgupta (2004) and Goldstein and Pauzner (2004).
  • Mäkelä, Terhi (1999)
    Tutkimuksessa tarkastellaan erään puhelinpankin työntekijöiden jaksamista työelämässä. Tutkimus kohdistuu uupumisen ilmenemismuotoihin, uupumusta aiheuttaviin tekijöihin sekä uupumisen ehkäisyyn. Uupumista kokemuksena ja ilmiönä tutkitaan kokonaisuutena, johon vaikuttavat työn lisäksi yksilön vapaa-ajan tekijät kuten perhe, harrastukset ja ystävät. Työn teoreettisessa osassa paneudutaan työelämän muutoksiin, työkyky-käsitteeseen sekä elämänhallinnan problematiikkaan. Työelämän muutosten yhteydessä tarkastellaan mm. kuinka tietotekniikan kehitys on vaikuttanut työmarkkinoihin yleensä sekä pankkimaailman sisällä. Myös kolmannen sektorin käsitettä sivutaan. Työkykyyn paneudutaan sosiaalipoliittisella ilmiönä, sillä työssä käyvän väestön työkyky on yhteiskunnallisesti tärkeä seikka sekä taloudellisesta että inhimillisestä näkökulmasta katsottuna. Elämänhallinnan käsite tuo esille sisäisen ja ulkoisen elämänhallinnan. Tässä yhteydessä paneudutaan myös valintojen merkitykseen yksilön elämässä. Tutkimus on tehty kvalitatiivisin menetelmin. Empiirisen aineiston muodostaa 19 teemahaastattelua, jotka on tehty kolmessa eri puhelinpankin yksikössä. Yksiköt on nimetty pohjois-, keski- ja eteläsuomalaiseksi yksiköksi. tarkoitus oli kuitenkin tarkastella puhelinpankkia kokonaisuutena, joten yksiköiden väliset erot tuodaan esille tarvittaessa, mutta erojen löytäminen ei ollut tutkimuksen päätarkoitus. Haastatelluista 19 puhelinpankkilaisesta 3 toimi esimiestehtävissä. Sukupuolijakauma tutkimuksessa oli 4 miestä ja 15 naista. Haastateltavat olivat 30-53 -vuotiaita. Tutkielman mukaan puhelinpankkilaiset voivat melko hyvin työssään ja vapaa-ajallaan. Vakavia uupumistapauksia oli havaittavissa vain muutama. Puhelinpankin yksiköt olivat toistensa kaltaisia uupumisen suhteen eikä eroja juurikaan tullut esille. Useimmissa haastatteluissa tuli ilmi, että puhelinpankkilaisten uupuminen on selkeä uhka, mutta suureksi ongelmaksi sitä ei vielä koettu. Haastateltavien mukaan asiaan pitäisi kuitenkin puuttua ennen kuin tilanne pahenee. Tutkimuksen mukaan uupumus tulee esille puhelinpankissa uupumuskeskustelun kautta. Se ilmenee myös fyysisenä väsymyksenä, välinpitämättömyytenä sekä kehon ja mielen oireiden kautta. Puhelinpankkilaisten mukaan uupumusta aiheuttavista tekijöistä ongelmallisimpia ovat työn organisoinnin liittyvät tekijät. Uupumusta aiheuttavat myös riittämättömyyden tunne, kotiasiat sekä yksilölliset tekijät kuten oma asenne. Selviytymiskeinoina puhelinpankkilaiset mainitsivat työn ulkopuolisen elämän tuomia tekijöitä, kollegoiden tuen, asiakkaat sekä etäisyyden säilyttämisen työhön. Tulevaisuudessa toivottiin työnantajan paneutuvan työn organisoinnin ja avoimeen keskusteluun työpaikalla, jotta uupumiselta vältyttäisiin jatkossakin. Myös esimiesten tuki ja työn ulkopuolinen elämä koettiin tärkeiksi uupumusta ehkäiseviksi tekijöiksi tulevaisuudessa.