Browsing by Subject "pappeus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Kasvinen, Anna (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksessa selvitetään millaiset tekijät vaikuttavat opintojen alussa ammatillisesti epävarmojen opiskelijoiden ammatillisiin valintoihin opintojen aikana. Lisäksi tarkastellaan millaisia ammatillisten tavoitteiden muutoskertomuksia opiskelijoilla ilmenee ja löytyykö eri opiskelijoiden kertomuksissa yhteneväisyyksiä. Ammatillisella epävarmuudella tarkoitetaan sellaista selkiytymätöntä tilannetta, jossa opiskelijalla on useita ammatillisia kiinnostuksen kohteita tai tavoitteita ei ole ollenkaan. Tarkastelua tehdään kuuden opiskelijan haastatteluaineistosta. Samoja opiskelijoita on haastateltu kolme kertaa: opintojen alussa vuonna 2010, toisena opiskeluvuotena 2012 ja viidennen opiskeluvuoden jälkeen vuosien 2015-2016 aikana. Opiskelijat ovat eri ikäisiä ja tulevat erilaisista taustoista. Viisi opiskelijaa on Helsingin yliopistosta ja yksi Itä-Suomen yliopistosta. Opiskelijoita yhdistää toiseen opiskeluvuoteen mennessä kasvanut kiinnostus papin työtä kohtaa. Tutkimus on laadullinen pitkittäistutkimus ja aineistoa analysoidaan narratiivisesti. Tuloksia arvioidaan ammatillisen sosialisaatioteorian ja erityisesti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappeuden kautta. Ammatillisiin valintoihin vaikuttaneita tekijöitä kartoitetaan ensin kategoris-sisällöllisen analyysin avulla. Sen jälkeen opiskelijoiden kokonaiskertomuksia analysoidaan holistisemmin. Kuuden opiskelijan kertomuksesta erottuu kolme paria, jotka muistuttavat toisiaan sen suhteen, miten ammatilliset valinnat kehittyvät ja mikä on ensisijainen ammatillinen tavoite viimeisellä haastattelukierroksella: 1. Perusseurakuntapapit; 2. Sairaalateologit; 3. Hengellinen työ laajemmin. Tutkimuksen tuloksista selviää muun muassa, että opiskelijoiden kohtaamilla teologian ammattilaisilla, soveltavilla opinnoilla ja työssäoppimisella sekä kyvyllä kutsumuksen merkitysten uudelleenmuotoiluun on paljon vaikutusta suhteessa opiskelijoiden ammatillisiin valintoihin. Ammatillisen sosialisaation kehityksen osa-alueiden toteutuminen opintojen aikana näyttää myös olevan yhteydessä ammatillisten valintojen tekemiseen. Tutkimuksessa myös kartoitetaan miten opiskelijoiden ammatillisten valintojen tekemistä voidaan helpottaa. Motivoitunut, tehokas ja asiantunteva opiskelija on iloksi kaikille.
  • Annola, Tuomas (Helsingin yliopisto, 2017)
    Vatikaanin II kirkolliskokouksessa katolinen kirkko avautui ekumeeniselle liikkeelle. Pian kirkolliskokouksen jälkeen aloitettiin kansainvälisen tason luterilais-katolinen dialogi. Kun vuonna 2017 dialogin käynnistymisestä on kulunut 50 vuotta ja samalla vietetään reformaation 500. merkkivuotta, on tärkeää kysyä, mitkä asiat vielä erottavat luterilaisia ja katolilaisia. Usein käsitystä kirkon virasta on pidetty yhtenä merkittävimmistä kirkkojen välisistä haasteista. Tässä tutkielmassa selvitetään, millainen käsitys kirkon virasta on kansainvälisessä luterilais-katolisessa dialogissa. Tutkielmassa pohditaan myös, mitä merkitystä tällä ymmärryksellä on kirkkojen välisille suhteille. Tutkielman lähteinä ovat asiakirjat Church and Justification, Apostolicity of the Church sekä From Conflict to Communion. Metodina käytetään systemaattista analyysia. Aiheen käsittely jakautuu tutkielmassa kolmeen päälukuun (luvut 2-4). Luvut kaksi ja kolme käsittelevät viran perustaan liittyviä keskeisiä kysymyksiä ja luku neljä viran saamiin muotoihin ja rakenteisiin liittyviä näkökohtia. Luvussa kaksi käsitellään viran suhdetta evankeliumin julistamisen tehtävään. Luvussa kolme tutkitaan viran asetusta sen perustana. Neljännessä luvussa käsitellään dialogissa haastaviksi koettuja kysymyksiä viran kolmijaosta, piispuudesta ja apostolisesta suksessiosta. Toisessa luvussa selvisi, että evankeliumin julistaminen nähdään dialogissa viran keskeisimpänä tehtävänä. Virka nähdään evankeliumin palvelijana ja pappeuden nähdään perustuvan evankeliumin julistamisen tehtävään. Evankeliumilla nähdään olevan virkaan nähden kriteeriluonne. Periaate evankeliumin ensisijaisuudesta suhteessa virkaan on toiminut dialogissa laajasti strukturaalisena prinsiippinä. Dialogin molemmat osapuolet ovat voineet löytää periaatteen omasta perinteestään ja se on siten toiminut ekumeenisena avaimena keskusteluissa. Kolmannessa luvussa selvisi, että luterilaiset ja katolilaiset näkevät viran perustuvan Kristuksen asetukseen. Viran näkeminen kirkolle konstitutiivisena on luterilaisia ja katolilaisia yhdistävä tekijä. Viran asetuksen merkityksen korostamisen ei nähdä olevan vastakkainen sen kanssa, että viran nähdään perustuvan myös evankeliumin julistamisen tehtävään. Neljännessä luvussa selvisi, että luterilaiset ja katolilaiset tulkitsevat periaatetta evankeliumin ensisijaisuudesta eri tavalla. Luterilaiset katsovat, että evankeliumin ensisijaisuuden pohjalta katolinen kirkko voisi tunnustaa luterilaisen viran. Katolilaiset ovat katsoneet, että tärkeitä teologisia teemoja ei voida ohittaa evankeliumin ensisijaisuuden perusteella. Dialogia tarvitaan yhä erityisesti viran kolmijaosta, piispuudesta ja apostolisesta suksessiosta.
  • Peltomäki, Isto (2014)
    Artikkelissa tarkastellaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papin harjoittamaa sielunhoitoa. Tavoitteena on käsiteanalyyttisen metodin avulla rakentaa sielunhoidon teoria, joka selittää, mistä sielunhoidossa on kyse eli mitä sielunhoito on. Jaana Hallamaan Yhteistoiminnan etiikka on keskeinen apuväline käsiteanalyysin tekemisessä. Paavo Kettusen Auttava kohtaaminen 1: Sielunhoidon perusteet ja teologia on ensisijainen lähde sielunhoidon lähtökohtaisen tehtävän ymmärtämiseksi. Muuta sielunhoitoa, auttamista ja teologiaa käsittelevää sekä suomalaista että kansainvälistä kirjallisuutta käytetään tarvittaessa. Artikkelin yksi tärkeä tutkimustulos on, että sielunhoito on sekä menetelmällistä että uskonnollista toimintaa. Keskeinen tutkimustulos on, että sielunhoito selittyy tarkastelemalla sielunhoitoa papin profession valossa.
  • Itävuori, Laura (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkimus käsittelee pappeutta ja papin roolia saaristolaisyhteisön jäsenenä Ulla-Lena Lundbergin vuonna 2012 ilmestyneessä Jää – romaanissa. Romaanin päähenkilö Petter Kummelin lisäksi tutkimuksessa paneudutaan hänen vaimonsa Monan kokemukseen papinrouvan elämästä miehensä rinnalla. Keskeistä on myös ympäröivän saaristoyhteisön ja papin perheen välinen suhde sekä se, miten kriitikot ovat romaaniin suhtautuneet. Tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä ovat Ulla-Lena Lundbergin Jää – romaani sekä romaania koskevat sanomalehdissä ilmestyneet kirjallisuuskritiikit. Tutkimuksen tausta muodostuu pääasiassa pappilaelämästä ja papin roolia kaunokirjallisuudessa käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta. Tutkimuksen kohteena olevan romaanin tapahtuvat sijoittuvat vuosien 1946–1949 väliseen aikaan Ahvenanmaan ulkosaaristossa Luodot nimisellä saarella, jonka esikuvana on kirjailijan syntymäpaikka Kökar. Tässä tutkimuksessa omaelämänkerrallisuus, faktan ja fiktion sekoittuminen sekä historiallisen romaanin keskeiset periaatteet ovat keskeisiä teemoja. Romaani koostuu vahvasti omaelämänkerrallisista aineksista, mutta historiallisen romaanin yleisten määritelmien mukaisesti tarkoista historiallisista faktoista ja taustatyöstä huolimatta romaani on aina oman lajityyppinsä edustajana sellaisenaan fiktiota. Kirjailijan oman isän Pehr Algot Lundbergin ja romaanin päähenkilön Petter Kummelin välisiä yhteneväisyyksiä ei voi kuitenkaan olla huomaamatta. Kirjailijalla on tuotannossaan tapana yhdistellä omaelämänkerrallisia teemoja ja paikkoja. Yksityiskohtaiset luonto- ja ajankuvaukset kertovat kirjailijan antropologisesta koulutuksesta ja lähestymistavasta. Tämän tutkimuksen aineiston pohjalta voi päätellä Petter ja Mona Kummelin sopeutuneen hyvin yhteisön jäseniksi ahvenanmaalaisessa seurakunnassa. Petter rakensi nopeasti luottamuksellisen suhteen saaren vaikuttajiin ja sai seurakuntalaiset puolelleen ihmisläheisyydellään. Luodoilla vallitsi voimakas kahtiajako itä- ja länsi-luotolaisten välillä. Omien kokemuksiensa vuoksi Petter suhtautui kielteisesti hänelle kohdistettuun toiveeseen aloittaa Luodoilla uskonnollinen herätys. Herätyksen myötä olisi ollut vaarana, että luotolaisten kahtiajako olisi syventynyt entisestään. Mona oli työteliäs papinrouva, joka hukutti yksinäisyyden kokemustaan ahkeroimalla pappilan töissä. Samalla kun Petter jätti perhettään vaille riittävää huomiota papintyönsä varjolla. Petter oli pidetty Luotojen kirkkoherra, jonka traaginen ja yllättävä kuolema vaikutti siihen, että hänen seuraajaansa suhtauduttiin äärimmäisen torjuvasti. Romaanin vastaanotto oli sen ilmestyessä kautta linjan ylistävää. Päähenkilön pappeus ja hieno saaristoelämän kuvaus olivat erityisen kiiteltyjä teemoja. Vaikka romaanin tapahtumat sijoittuvat ulkosaaristoon ja sodan jälkeiseen aikaan, kerronta ja preesensin käyttö häivyttävät mennyttä aikaa ja luovat illuusion reaaliaikaisesta kerronnasta.
  • Karema, Kaisa (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkin tässä tutkimuksessa millaisia merkityksiä kahdeksan Tampereen hiippakunnan kirkkoherraa antaa pappeudelle. Samoin tutkin sitä, millaisia merkityksiä kirkkoherrat antavat työssänsä pastoraaliselle johtamiselle ja miten se heidän mukaansa työssä näkyy. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla tammi-helmikuussa 2017 ja tutkimus analysointiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimuksen mukaan pappeus merkitsee kirkkoherroille Jumalan antamaa kokonaisvaltaista kutsua. Tätä kutsua kirkkoherrat toteuttivat palvelemalla seurakuntaa. He halusivat pappeina tuoda Jumalan sanaa seurakuntalaisille ajankohtaisesti ja Raamattuun perustaen. Seurakunnan palvelemisessa tärkeänä osana kirkkoherrat kokivat läsnäolon ja seurakuntalaisten kohtaamisen. Kirkkoherrojen mukaan oma hengellisyys on tärkeä osa pappeutta. Tämän tutkimuksen perusteella pastoraalista johtaminen merkitsee kirkkoherroille seurakunnan kokonaisvaltaista johtamista. Tärkeänä osana tässä on huolehtia seurakunnan hengellisen perustehtävän toteutumisesta. Pastoraalisena johtajana kirkkoherra on seurakunnan hengellinen johtaja ja tähän kuuluu esimerkiksi huolehtia siitä, että seurakunnassa hoidetaan sakramenttien jakaminen oikein. Hallinto on osa pastoraalista johtamista. Kirkkoherra ei toteuta pastoraalista johtamista yksinään, vaan se tapahtuu yhdessä muiden ihmisten kanssa, sillä tutkimuksen perusteella pastoraalinen johtaminen nousee seurakunnan olemuksesta. Tutkimuksen mukaan pastoraalisessa johtamisessa täytyy käydä dialogia ihmisten kanssa, mutta kantaa myös johtajalle kuuluva vastuu. Pastoraaliseen johtamiseen kuuluu seurakunnan asioiden kokonaisvaltainen pohtiminen ja muutoksien johtaminen, jos seurakunnan toiminta sitä vaatii. Tutkimuksen perusteella voikin todeta, että kirkkoherran täytyy tarkastella yhteiskunnan muuttumista ja johtaa seurakuntaa sekä siinä toimivaa työyhteisöä vastaamaan näihin muutoksiin tarkoituksenmukaisesti.
  • Damskägg, Mari (Helsingfors universitet, 2014)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on Qumranin liikkeen pappeus. Aihetta tarkastellaan kahden Qumranin liikkeeseen yhdistetyn tekstin, Yhdyskuntasäännön ja Damaskon kirjan pohjalta. Tutkielman ensisijainen tavoite on selvittää, millaisen kuvan nämä kaksi tekstiä antavat Qumranin liikkeen pappeudesta ja vertailla, onko käsityksissä joitakin eroja. Millaista oli toimia pappina liikkeessä, joka ei osallistunut temppelikulttiin? Millaisia tehtäviä papit liikkeessä hoitivat ja millainen asema heillä oli suhteessa muihin liikkeen jäseniin? Miten teksteissä käsitellään pappeutta? Lisäksi pohditaan pappeuden merkitystä Qumranin liikkeelle. Aihetta lähestytään erottelemalla tutkielman lähdeteksteistä papeille annettuja tehtäviä ja papeista käytettyjä nimityksiä. Papeille annettuja tehtäviä analysoimalla tutkielmassa hahmotellaan pappien rooli kummankin tekstin taustayhteisössä. Lisäksi tarkastellaan, miten ja millaisissa yhteyksissä papillisia nimityksiä käytetään eli miten papeista teksteissä puhutaan. Qumranin liikkeessä papeilla ei ollut samanlaista asemaa ja roolia kuin Toisen temppelin juutalaisuudessa yleensä. Tämä johtui siitä, että Qumranin liikkeellä ei ollut temppeliä, jossa papit olisivat voineet suorittaa heille tavanomaisia tehtäviä, eivätkä he myöskään osallistuneet temppelikulttiin Jerusalemissa. Damaskon kirjassa ja Yhdyskuntasäännössä papeilla on hieman toisistaan poikkeavia tehtäviä ja myös heidän asemansa on erilainen. Erot viittaavat siihen, että tekstien kuvaamat taustayhteisöt ovat olleet rakenteeltaan erilaisia myös pappeuden suhteen. Yhdyskuntasäännön kuvaamassa yhteisössä papeilla oli huomaamattomampi rooli ja he vastasivat lähinnä yhteisön viettämien seremonioiden johtamisesta, kun taas yhteisön asioista päätettiin yhdessä niin pappien kuin maallikoiden kesken. Damaskon kirjassa sen sijaan pappeus on määritelty selkeämmin ja papeilla oli enemmän valtaa. Tapa, jolla teksteissä puhutaan pappeudesta, on kuitenkin samantyyppinen. Papillisia nimityksiä käytetään teksteissä korostamaan samoja teologisia ja ideologisia piirteitä, mikä vahvistaa käsitystä siitä, että Damaskon kirja ja Yhdyskuntasääntö ovat syntyneet eroavaisuuksistaan huolimatta saman liikkeen piirissä.