Browsing by Subject "parisuhde"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 38
  • Jalolahti, Vilma (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan 30-vuotiaiden kaupungissa asuvien yksineläjien kokemuksia elämäntilanteestaan ja kumppanin etsinnästä. Aihe on kiinnostava, koska yksinasuminen on Suomessa ja kansainvälisesti yleistynyt viime vuosina ja suurissa kaupungeissa jo noin puolet asuinkunnista on yhden hengen asuinkuntia. Lukuisat aiemmat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että perhe ja parisuhde ovat edelleen ihmisille keskeisiä hyvinvointia tuottavia asioita ja niitä toisaalta pidetään edelleen normatiivisina osina tavallista elämänkulkua. Tavoitteenani on selvittää, millaisia kokemuksia ja vaikutuksia arkeen yksin eläminen tuottaa ikävaiheessa, jossa tyypillisesti yhä useampi virallistaa parisuhteensa ja saa lapsia. Tutkielman aineisto koostuu 16:sta 30–35-vuotiaan yksinelävän naisen ja miehen teemahaastattelusta, joita analysoin sisällönanalyyttisesti. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii ensisijaisesti yksilöllistymisteesi, jossa nojaudun pitkälti Ulrich Beckin ja Elisabeth Beck-Gernsheimin sekä Anthony Giddensin kirjoituksiin. Hyödynnän analyysissani myös elämänkulkuun ja rakkauden monitahoiseen luonteeseen liittyvää kirjallisuutta. Tutkielman keskeisiä tuloksia olivat muun muassa, että yksin eläminen 30-vuotiaana koetaan vastentahtoiseksi, koska elämältä toivottaisiin jo sitoutumista ja pysyvyyttä. Yksinäisyyttä koettiin erityisesti viikonloppuisin, iltaisin ja juhlapyhinä. Läheissuhteet rakentuivat tyypillisesti lapsuudenperheen ja ystävien varaan. Ystävien perheellistymisen katsottiin vaikuttaneen ystävyyssuhteisiin etäännyttävästi, mikä etenkin naisilla johti saman elämäntilanteen jakavien vertaisten seuraan hakeutumiseen. Suhtautuminen vapauteen oli kahtiajakautunutta: toisaalta riippumattomuutta muista arvostettiin, mutta toisaalta vapaus saattoi yhdistyä negatiivisesti yksinäisyyteen ja irrallisuuteen. Tiettyjen asioiden tekeminen yhdistyi haastateltavilla vahvasti parisuhteeseen, minkä takia niiden tekemistä yksin välteltiin. Kumppanin etsimisessä ja puheessa ihannekumppanista yhdistyi niin ajatuksia romanttisesta rakkaudesta, aviorakkaudesta kuin järkiperustein tehtävistä valinnoistakin. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että lisääntyneestä elämänkulkujen suunnittelusta ja valinnaisuudesta huolimatta elämäntapahtumien normit vaikuttavat yksineläjien kokemuksiin elämäntilanteestaan. Rakkaus säilyy modernin ajan keskeisenä rakennuspalikkana ja vaikeasti ratkaistavissa olevana mysteerinä.
  • Gerkman, Marjut (2004)
    Laki samaa sukupuolta olevien parien rekisteröimisestä eli niin sanottu parisuhdelaki tuli voimaan maaliskuussa 2002. Eduskunta kävi laista annetusta hallituksen esityksestä vilkkaan keskustelun vuonna 2001. Keskustelun aikana avioliitto nousi merkittävään osaan kansanedustajien puheenvuoroissa. Avioliitolla argumentoitiin sekä lakiesityksen puolesta että sitä vastaan. Tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaiseen asemaan eduskunnassa käyty keskustelu avioliiton yhteiskunnassamme asettaa. Tutkimuksen pääaineisto koostuu niistä eduskunnan istuntopöytäkirjoihin kirjatuista kansanedustajien puheenvuoroista, joissa käsiteltiin avioliittoa. Avioliittoa käsittelevien puheenvuorojen pohjalta aineistosta nousi esiin neljä teemaa: pyhä avioliitto, avioliitto yhteiskunnan perustana, avioliiton erityisasema ja avioliiton kriisi. Tutkimuksessa käy ilmi, että kolmen ensiksi mainitun teeman perusteluissa oli pohjimmiltaan kysymys samasta familistiseen ajattelumalliin perustuvasta asetelmasta, jonka mukaan avioliitto tulee pitää erillään homoseksuaalien rekisteröidystä parisuhteesta. Perustelujen mukaan avioliiton tulee pysyä miehen ja naisen välisenä liittona, koska se lasten syntymän kautta turvaa yhteiskunnan jatkuvuuden. Siksi avioliitolla on myös lainsäädännöllinen suoja sekä sellaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia, joita muissa parisuhteissa ei ole ja jotka asettavat avioliiton yhteiskunnalliseen erityisasemaan. Argumenttien voimakkuus vaihteli eri teemojen välillä. Pyhä avioliitto oli argumenteista vahvin. Yhteiskunnan perustana toimiva avioliitto sai jo lievempiä perusteluja ja avioliiton erityisasemaan siirryttäessä perustelut muuttuivat edelleen neutraalimpaan suuntaan. Lopulta avioliiton kriisi osoittautui kaikkien kolmen teeman takana olevaksi tekijäksi. Familistisen ajattelumallin mukainen, perinteiseen avioliittoon perustuva perhe on joutunut antamaan tilaa individualistisemmille perhemuodoille. Homoseksuaalien emansipaation ja individualistisen perhenäkemyksen vahvistumisen myötä myös homoseksuaalisten parien perheet saivat virallisen aseman perhelainsäädännössämme, kun eduskunta hyväksyi parisuhdelain syyskuussa 2001.
  • Määttä, Päivi (Helsingin yliopisto, 2018)
    The purpose of this research was to study how couples experience happiness in their relationship. To focus the central phenomena the research questions were divided into two categories according to their nature: 1) What kind of impressions do the participants have on a happy relationship? (internal factors) 2) How do the participants try to support the happiness in a relationship? (external factors). Eight couples participated in the research: couples without children, families with children and grandparents. A qualitative method was used in this study. The data were collected by interviewing couples in May and June 2017, and the form of the interviews was a half-structured theme interview. In the interview-guide, the questions were divided into four themes according to the background theories: personality, appreciation, deeds and interaction. Theory bound qualitative content analysis was used to analyze the data. The analysis revealed 13 subgroups which describe the factors that the participants accounted to be supporting factors in a relationship. These factors: 1. Personality: compatibility of personalities, commitment, personal growth in relation to honesty and trust. 2. Appreciation: mutuality, spouses' own time and space, accepting the spouse's imperfection. 3. Deeds: serving the spouse, doing things together, paying attention to each other. 4. Interaction: open discussion and listening to the spouse, giving positive feedback, showing love both physically and verbally. The results of the study align the previous studies except the subgroup including spouses' own time and space. In the previous studies those issues were not included as supporting factors in the happiness of a relationship. This study could be applicable and useful in relationship therapy or in other connections where the previous factors concerning mutual interaction are regarded as important. In the future a similar research could be made with a greater group of participants by interviewing couples both together and separately. The effects of digitalization on interaction and happiness in relationships could also be current and interesting themes. Regarding home economics science, the most important result of this research is the understanding of the importance of interaction between personalities and people. Interaction plays an important role both personally and between people in general concerning happiness and well-being. Well-being in relationships could be described as a content and quality factor in everyday life and housing. The experienced balance in family and everyday life reflects in all communities where family members act daily.
  • Lehtonen, Irma (2005)
    Tarkastelin työssäni sitä prosessia, joka käynnistyi, kun bimiehet ilmoittivat naispuolisille asuinkumppaneilleen tuntevansa kiintymystä miehiin ja harrastavansa seksiä miesten kanssa. Tutkimuksessani käytin materiaalina seitsemältä bimieheltä ja seitsemältä naispuoliselta asuinkumppanilta saamaani materiaalia. Biseksuaalisuus koettiin peitellyksi, näkymättömäksi, vaietuksi ja ahdistavaksi asiaksi. Bimiehet kokivat biseksuaalisuuden ahdistavaksi sen vuoksi, että useinkaan heitä lähellä olevat läheiset eivät olleet tietoisia miehen biseksuaalisuudesta. Kun bimiehet kertovat biseksuaalisuudestaan eli "tulivat ulos kaapista", se aiheutti läheisille hyvin voimakkaan kriisitilanteen. Halusin tutkimuksellani osoittaa, minkälaisia tuntemuksia bimiehet ja naispuoliset asuinkumppanit kävivät läpi sekä osoittaa myös sen, että elämä ei loppunut ilmoitukseen biseksuaalisuudesta, vaan tilanteesta voi selvitä. Tutkimukseni tarkoitus oli tuottaa tietoa biseksuaalisuudesta biseksuaaleille itselleen. Naisille, joiden kumppanit ovat biseksuaaleja. Viranomaisille ja ylipäätään kaikille biseksuaalisuudesta kiinnostuneille ihmisille. Keräsin aineistoni haastattelemalla tutkittaviani Internetin Messengeriä apuna käyttäen. Tein etukäteen kysymyksiä, joiden avulla henkilökohtaiset haastattelut etenivät. Jotkut halusivat kirjoittaa elämäntarinansa ja sain kirjoitetut elämäntarinat tutkittavilta sähköpostitse. Osan aineistosta keräsin Suomi24.fi keskustelupalstoille kirjoitetuista mielipidekirjoituksista. Tärkeinä tutkimustuloksina pidän bimiesten kokemuksia "kaapissa olosta". Tullessaan "ulos kaapista" eli kertoessaan biseksuaalisuudestaan läheisilleen, he läpikävivät erilaisia tunnetiloja, kuten: hämmennys, ahdistus, ilo, riemu ja vapauden tunteet. Bimiehet kävivät läpi kehityskriisiä, jonka aikana käsiteltiin omaa seksuaalisuutta, suhdetta perheeseen ja muihin miehiin. Pitkällisten pohdintojen ja kokemusten jälkeen bimies muodosti itselleen uuden toimivan identiteetin. Naispuoliset asuinkumppanit läpikävivät traumaattista kriisiä sen eri vaiheineen. Kriisin naispuolisille asuinkumppanille aiheutti miesten ilmoitus biseksuaalisuudesta. Miesten odottamaton ilmoitus biseksuaalisuudestaan aiheutti naispuolisille asuinkumppaneille vaikean ja pitkäkestoisen traumaattisen kriisin. Traumaattisessa kriisissä käytiin läpi shokki-, reaktio- ja uudelleen orientoitumisvaiheita. Traumaattisen kriisin läpikäyminen oli monelle tuskallinen, ahdistava ja voimia koetteleva vaihe, jolloin ammattiauttajan tai jonkun samoja asioita kokeneen tuki koettiin hyviksi kriisistä selviämiskeinoiksi. Bimies ja naispuolinen kumppani joutuivat työskentelemään parisuhteensa puolesta ja etsimään keinoja säilyttääkseen parisuhteensa. Yhdeksi tärkeäksi parisuhteen selviytymiskeinoksi nähtiin keskinäinen vahva kiintymys ja rakkaus, jotka kantoivat pahimmissa tilanteissa. Tässä vaiheessa parit kokivat, että biseksuaalisuutta tuntevasta asiantuntijasta olisi koettu saatavan hyötyä parisuhteen solmukohtien avaamiseen. Viimeisenä tuloksena tuon esille miesten välisen yhteyden. Yhteydentarve muihin miehiin nousee bimiesten sisältä ja se on osa bimiehen persoonallisuutta. Yhteys muihin miehiin koettiin tärkeäksi, koska vain samassa tilanteessa oleva voi ymmärtää biseksuaalisuutta ja sen mukanaan tuomia asioita. Tärkeimmät lähteeni olivat, Lehtonen, Nissinen & Socadan toimittama teos Hetero-olettamuksesta moninaisuuteen, Freudin seksuaaliteoria, Jenny Kangasvuon Koettu ja kirjoitettu biseksuaalisuus (julkaisematon lisensiaattityö) Ronkaisen Biseksuaalinen kokemus ja biseksuaalinen identiteetti, Harvey Sacksin jäsenkategoriasta kertovat teokset sekä Cullbergin kriisiä käsittelevä teos Tasapainon järkkyessä.
  • Komulainen, Johanna (Helsingfors universitet, 2015)
    Aims. The aim of this study was to find out what kind of things challenge and burden the relationship even to the verge of marital crisis. Previously this subject has been studied in Finland mainly with quantitative methods. The intention of this study was to collect more detailed information about what are those challenging situations in everyday life and how do they impact to the well-being of the relationship. Additionally it was looked into what kind of help couples are looking from marital camps. Methods. The qualitative research data was collected from marital camp participants in 2014. It comprises experiences of 82 individuals, of which 59 responded by writing on paper or electronically through the "E-lomake" service and 23 people responded verbally in a short interview. Semi-structured questionnaire was used as a basis of both written replies and interviews. The study frame was phenomenological-hermeneutic, as the interest was particularly the everyday experiences that respondents were describing. The data was reviewed with a thematic analysis of the narratives, because most important was what the respondents told, or what kind of episodes the narratives retained. Results and conclusions. Especially general haste and lack of time spent together burden relationships. These shows as, for example, tense mood, diverging from each other and declining of the emotional connection. Also communication between spouses diminishes or changes along with haste and then disagreements come more common, too. Good communication skills are considered very important, and for this issue respondents searched help also from marital camps. In everyday life stress is caused by coordination of work and family life, sharing of domestic work and childcare and parenting. Based on this study, thought to break-up does not arise from any specific separate challenge of everyday life.
  • Rautasalo, Leena (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan attribuutioita parisuhteessa. Huomiota kiinnitetään sisäisten ja ulkoisten attribuutioiden lisäksi myös kompleksisempiin, vuorovaikutukseen kohdistuviin attribuutioihin. Attribuutiot parisuhteen ongelmien tai avioeron syistä voivat kohdistua ulkoisen tilanteen ja puolisoiden persoonallisuuden lisäksi puolisoiden käyttäytymiseen tai itse suhteeseen. Se, millaisia attribuutioita parisuhteen tapahtumista tehdään, vaikuttaa parisuhteessa koettuun tyytyväisyyteen. Attribuutioita tarkastellaan tässä tutkielmassa narratiivisesta näkökulmasta. Narratiivisen lähestymistavan mukaan ihmiset ymmärtävät kokemuksiaan tarinan muodossa. Elämää tulkitaan ja identiteettiä rakennetaan kulttuurin tarjoaminen tarinallisten mallien avulla. Narratiivit ovat myös keino jäsentää syy-seuraussuhteita. Koska narratiivisuus mahdollistaa suulliset kausaaliset arviot ja selitykset, attribuutioiden tutkiminen puheen kautta onkin perusteltua. Tutkielman tavoitteena on saada kokeelliskognitiivisesta valtavirtatutkimuksesta eroava perspektiivi attribuutioihin parisuhteessa. Tarkastelussa keskitytään siihen, miten attribuutiot ilmenevät parisuhdetta käsittelevissä tarinoissa ja miten tarinoissa ilmenevät attribuutiot ovat yhteydessä tyytyväisyyteen ja tyytymättömyyteen. Empiirisen aineiston muodostaa neljäntoista henkilön haastattelut. Puolet heistä elävät parisuhteessa ja puolet ovat eronneita. Tarkastelemalla attribuutioita narratiivisesta näkökulmasta voitiin erottaa kaksi eri attribuutiotasoa. Yhtäältä attribuutiot ovat tarinoissa ikään kuin sisäänrakennettuina, jolloin ne kuvastavat selityksiä tarinan aiheena olevista tapahtumista. Toisaalta tarinan aiheena voi olla attribuutiot. Tällaiset meta-attribuutiot ilmaisevat tarinan päähenkilöiden tekemiä arviointeja attribuutioiden asemasta parisuhteessaan. Metatason attribuutiot heijastavat tarinan sisäänrakennettuja attribuutioita tietoisempaa ja refleksiivisempää pohdiskelua. Narratiivit mahdollistavat siis eräänlaisen metakeskustelun, jota ei yleensä ole tutkittu kvantitatiivisissa attribuutiotutkimuksissa. Tärkeimpinä lähteinä tutkielmassa ovat attribuutioteorian osalta Newman, H. (1981b) Interpretation and explanation: Influences on communicative exchanges within intimate relationsips, Fincham, F. D. (1985b) Attributions in close relationships ja Bradbury, T. N. & Fincham, F. D. (1990) Attributions in marriage: Review and critique. Narratiivisuutta koskevasta kirjallisuudesta olennaisimmat ovat Hänninen, V. (2000) Sisäinen tarina, elämä ja muutos, Riessman, C. K. (2002) Analysis of personal narratives, Apo, S. (1990) Kertomusten sisällön analyysi ja Mishler, E. G. (1986a) Research interviewing. Context and narrative.
  • Myllylä, Martta (Helsingfors universitet, 2017)
    Avioliittoon perustuvan siirtolaisuuden hallinnassa kietoutuvat yhteen maahanmuuton kontrollointi ja oikeanlaisten tai toivottujen parisuhteiden määrittely. Tutkielma käsittelee avioliittoon perustuvan perheenyhdistämisen prosessia hallinnan kohteina olevien ylirajaisten pariskuntien elämästä ja kokemuksista käsin. Tutkielmassa tarkastellaan ensinnäkin perheenyhdistämisen prosessissa rakentuvia “aidon” avioliiton edellytyksiä sekä niiden suhteutumista lupaa hakevien ulkomaalaisten ja heidän suomalaisten puolisoidensa parisuhteiden käytäntöihin. Toiseksi analysoidaan luvan hakemisen institutionaalisiin käytäntöihin sisältyviä epäilyksen ja rodullistamisen ulottuvuuksia ja kolmanneksi lupaa hakevien pariskuntien omia toiminnan strategioita perheenyhdistämisen prosessissa. Tutkielman aineisto koostuu oleskelulupaa hakeneiden nepalilaisten miesten sekä heidän puolisoidensa, suomalaisten naisten, yksilö- ja parihaastatteluista. Tutkielman analyysissä yhdistetään sekä aineiston realistista että diskursiivista luentaa. Tällöin haastattelupuhe käsitetään merkityksiä tuottavana, puhetavoista ja narratiiveista rakentuvana toimintana, mutta samalla sillä nähdään olevan viittauspisteitä myös puheen ulkopuoliseen todellisuuteen. Analyysi nojaa siirtolaisuuden hallintaa, perhe- ja lähisuhteita sekä postkoloniaaleihin ”rotua”/etnisyyttä käsitteleviin tutkimuskeskusteluihin. Tutkielma paikantuu kriittisen siirtolaisuuden tutkimuksen tutkimusalueeseen. Tutkielma osoittaa, kuinka lupaprosessissa ei vain tarkasteta parisuhteen ”aitoutta”, vaan järjestelmä vaikuttaa ylirajaisten pariskuntien avioitumiskäytäntöihin ohjatessaan pariskuntia avioitumaan luvan saamisen varmistamiseksi. Tutkielman perusteella maahanmuuttohallinnon normatiiviset käsitykset parisuhteesta ja avioliitosta eivät aina vastaa ylirajaisten pariskuntien todellisia elämiä ja parisuhteiden käytäntöjä. Vaikka perheenyhdistämisen käytännöissä esiin tulevat normit nojaavat osin länsimaisen avioliiton ihanteeseen, eivät länsimaisen parisuhteen ideaaliin liittyvä vapaus ja yksityisyys toteudu lupaprosessissa. Lupajärjestelmä tunkeutuu parisuhteen intiimiin tilaan edellyttäessään puolisoilta avioitumista ja pakottaessaan puolisot lupaprosessissa avaamaan ja määrittelemään parisuhde-elämänsä yksityiskohtia maahanmuuttohallinnon viranomaisille. Lupajärjestelmä asettaa ylirajaisissa parisuhteissa olevat pariskunnat eriarvoiseen asemaan suomalaisten pariskuntien kanssa, kun se asettaa heidän suhteensa tarkastettavaksi ja ulkomaalaisen muuttamisen motiivit potentiaalisesti epäilyttäviksi. Analyysi nostaa esiin sekä lupaprosessissa koettuja intensiivisiä rasistisia hetkiä että prosessin materiaalisissa käytännöissä ja viranomaisten toiminnassa epäsuorasti koettua epäilystä ja rasismia. Kokemukset portinvartijoina toimivista viranomaisista vaihtelivat avustajista vastustajiin. Kokemus valvonnan alla olemisesta levittäytyi varsinaisista suhteen tarkastamisen käytännöistä – kuten lomakkeista ja haastattelutilanteista – myös muille alueille. Luvan hakijat ja heidän puolisonsa ovat potentiaalisesti jatkuvan tarkkailun alla tietämättä tarkalleen, mitkä tilanteet ja suhteen ulottuvuudet valvonta kattaa. Tutkielma osoittaa myös, kuinka lupaa hakevat eivät asetu vain hallinnan kohteiksi, vaan pyrkivät vaikuttamaan lupaprosessin suotuisaan etenemiseen ja myönteiseen lupapäätökseen. Pariskunnat hyödynsivät prosessin aikana sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia resursseja. Lisäksi lupaa hakevat ja erityisesti heidän puolisonsa pyrkivät esittämään parisuhteensa lupaprosessissa tavalla, jonka olettivat asettuvan maahanmuuttoviranomaisten käsityksiin “aidosta” avioliitosta sekä pyrkivät irrotautumaan hyväksikäyttävän maahanmuuttajan subjektipoisitosta ja osoittamaan hyvää kansalaisuuttaan työmarkkinakansalaisuuden diskurssiin nojaten. Poista valitut
  • Ahonen, Hannu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Mies ja nainen kertovat kokemuksensa parisuhdekriisistä ja tiivistävät että rukoileminen ja Jumalan puoleen kääntyminen pelasti heidät avioerolta. Kyseessä on tilanne, jossa pariskunta on hyödyntänyt yhtä hengellisen toimintamuodon menetelmää, joka tässä tapauksessa on ollut rukoileminen. Tämän tutkielman tehtävänä on selvittää, minkälaisia hengellisiä toimintamuotoja parisuhteessa käytetään ja millaisia vaikutuksia näillä hengellisillä toimintamuodoilla on parisuhteessa. Hengellinen toimintamuoto on käytännöllistä toimintaa kuvaava käsite, jonka avulla voidaan tutkia parisuhteen dynamiikkaa hengellisestä näkökulmasta katsottuna. Tutkimuksen hengellisenä kontekstina on kristillinen maailmankuva, jonka välityksellä Jumala ja parit kommunikoivat ja ylläpitävät hengellistä suhdetta toinen toisiinsa. Tutkimusmetodina on sisällönanalyysi. Haastateltavien parien hengelliset toimintamuodot saavat puheenvuoron, kun hengellisiä toimintamuotoja kuvataan niihin liitettyjen kokemusten ja vaikutusten kautta. Tämä tarkoittaa aineiston sanallista kuvaamista. Tutkielma on toteutettu ryhmähaastatteluilla, haastattelemalla yhdeksää paria eri puolelta Suomea yhteistyössä Parempi avioliitto ry:n toiminnan kautta. Johdanto luvussa perehdytään tutkimuksen lähtökohtana toimivaan Parempi avioliitto ry:n toimintaan, joka antaa tutkimukselle hengellisen kontekstin, sekä luodaan käsitteet hengellisyydelle ja tarkastellaan tutkimukseen liittyvää aiempaa tutkimusta. Tutkimuksen pääpaino on kansainvälisessä tutkimuksessa, koska parisuhde ja hengellisyys on vähän tutkittu aihe. Kolmannessa luvussa keskitytään analysoimaan parisuhteessa esiintyviä erilaisia hengellisiä toimintamuotoja ja niihin liittyviä kokemuksia. Neljäs luku käsittää tutkimuksessa saavutetut tulokset ja sen, miten tutkimusta parisuhteen hengellisyydestä voisi edistää tulevaisuudessa. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että hengellisyys toimii eräänlaisena voimavarana parisuhteessa arkeen liittyvissä tilanteissa ja ennaltaehkäistä parisuhdekriisien syntyä. Toisaalta, se voi myös auttaa selviämään parisuhdekriiseistä. Tutkimustulosten perusteella hengelliset toimintamuodot luovat yhteyttä parien välillä ja ylläpitävät hengellistä identiteettiä.
  • Törrönen, Maritta (2005)
  • Lundell, Vanessa (2000)
    Tvärkulturella par- och familjeförhållanden kan vara både berikande och komplicerade. Då parterna överskrider sina egna kulturgränser uppstår det otvivelaktigt en del missförstånd och konflikter. För att finna balans mellan de olika kulturerna är det viktigt att identifiera de kulturella skillnaderna. Denna problematik väckte intresse för att granska tvärkulturella förhållanden, med koncentrationen på konflikterna i parrelationen och föräldraskapet. Undersökningen är en kvalitativ studie. Den inriktar sig på förhållanden, som ingåtts mellan finska kvinnor och muslimska män. Den empiriska studien innefattar intervjuer med nio finska kvinnor, som haft någon form av parrelation med en muslimsk man. Männens nationalitet varierar, liksom även förhållandenas art och längd. Samtliga parförhållanden har dock resulterat i ett eller två barn. De muslimska männen i fråga har inte blivit hörda. Däremot innefattar den teoretiska referensramen en beskrivning av kärleks- och familjelivet inom islam. Intervjuerna behandlar kvinnornas erfarenheter av parrelationen, familjelivet och livet efter separationen. Intervjuerna genomfördes som halvstrukturerade temaintervjuer och frågorna anpassades till var och en intervju skilt för sig. Analysen av materialet påvisade att parterna hade mycket olika förväntningar på familjelivet. De största konflikterna uppstod efter konstaterandet av graviditeten och härrörde sig till rollfördelningarna, språket, kommunikationen och det sociala beteendet. Därtill påverkades parrelationen av övriga faktorer, som kunde tolkas antingen som kultur - eller icke kulturbundna. Vid studien tillämpades delvis den fenomenologiska och hermeneutiska metodläran. Dessa metoder brukar huvudsakligen användas inom filosofin. De innefattar dock en hel del intressanta aspekter, som är användbara även inom kvalitativ forskning. Som arbetsmetod har använts Grounded Theory. I samband med bearbetningen av materialet efterföljdes metoden dock inte samvetsgrant, utan med viss flexibilitet. Av de viktigaste källorna kan nämnas Berry m.fl., Bryman & Burgess och Smith & Bond, Svensson & Starrin.
  • Räsänen, Sanna (2008)
    Tutkielmani tarkastelee internetin parinhaun ilmiötä. Tavoitteena on ollut selvittää, miten pääkaupunkilaiset akateemiset lapsettomat 30-35-vuotiaat naiset kertovat internetin parinhakuilmoituksissa itsestään, ja mitä merkityksiä he antavat ihannekumppanille ja parisuhteelle. Aineistona olen käyttänyt 125 internetin Suomi24-verkkoyhteisön Treffit- ilmoitusta. Monet ihmisten väliset toiminnan piirteet ovat internetissä tunnistettavissa samanlaisena kuin "reaalimaailmassa". Yksilöllisyyttä ja parisuhteen sidosta pyritään aktiivisesti ratkaisemaan. Internetin parinhaun säännöt ovat kuitenkin erityisiä. Itsestä ja henkilökohtaisista toiveista on tapana kertoa heti parinmuodostuksen ensi vaiheessa avoimesti. Myös kumppaniin ja parisuhteeseen kohdistuvat odotukset ja toiveet saatetaan esittää jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Itsen esittämiseen limittyy vahvasti itsen kehittämisen aikaansaama elämänhallinta, jolla naiset perustelevat valmiutensa parisuhteeseen. Elämänhallintapuhe oli teema, jota esiintyi ilmoituksissa kaikkein eniten. Ilmoituksissa itseä kuvailtiin paljon enemmän kuin kumppania tai parisuhdetta. Keskeisimpinä kumppanin kriteereinä tulivat esiin luotettavuus sekä valmius sitoutumaan. Muita kriteereitä ei ollut tapana esittää kumppanille. Parisuhteelle asetettiin säännöiksi arkinen sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin, sekä oleellisena tekijänä kumppanien samankaltaisuus ja yhteensopivuus parisuhteen onnistumisen takeena. Parisuhteen säännöistä käydään tulevan kumppanin kanssa "neuvottelua", ja häntä puhutellaan jo ennen kuin häntä on tavattu. Internetin parinhaun voi nähdä koventuneen riskitietoisuuden kulttuurisena muotona. Suhde halutaan perustaa järkevien ehtojen ja kriteereiden varaan ja tällä tavoin taata sen kestävyys. Tutkimukseni tulos on se, että internet näyttää sallivan välinnenä ja foorumina puitteet niinkin intiimiin tarkoitukseen kuin parisuhteen etsimiseen. Tutkimukseni internetin parinhaun ilmiöstä yhdistyy myös muihin parisuhteen vapauttaja vastuuta pohtiviin sosiologisiin keskusteihin ja tutkimuksiin. Tämän tutkimuksen valossa yksilöllisyyden ja sitoutumisen mahdollistama tasa-arvoinen parisuhde on edelleen asia, jota naiset pyrkivät aktiivisesti ratkaisemaan, mikä kielii siitä, että tämä jännite on säilynyt kulttuurissamme.
  • Tuuteri, Kaisa (2008)
    Parisuhteen päättyminen saattaa olla pysäyttävä kokemus, johon liittyy usein epätietoisuutta ja ristiriitaisia tunteita. Tässä tutkimuksessa kiinnostus kohdistui nuorten aikuisten käsityksiin parisuhteen päättymisestä ja sen syistä. Taustaoletuksena tutkimuksessa vaikuttaa käsitys siitä, että ihmisellä on tarve selittää elämänsä tapahtumia ja tehdä niitä itselleen ymmärrettäviksi. Varsinkin vaikeissa tilanteissa, kuten parisuhteen päättyessä ihmiset usein haluavat löytää selityksiä sille, mitä tapahtui ja miksi. Tutkimusaineisto koostui kahteen Nyyti ry:n internetissä järjestämään eroryhmään lähetetyistä kirjoituksista. Eroryhmät olivat sovelluksia Bruce Fisherin kasvokkain kokoontuvista eroseminaareista, joissa eroa käsitellään tiettyjen teemojen kautta. Ensimmäinen internet-ryhmistä oli käynnissä syksyllä 2006 ja toinen syksyllä 2007. Narratiivisen näkökulman mukaan tarinallisuus on ihmiselle luontainen tapa jäsentää omaa elämäänsä. Ihminen organisoi kokemuksiaan sisäisen tarinan avulla ja käyttää tässä hyväkseen erilaisia kulttuurissa olevia tarinamalleja. Sisäinen tarina tulee tietoiseksi erityisesti muutostilanteissa, joissa sitä usein joudutaan muokkaamaan, jotta muutoksesta tulisi osa sisäistä tarinaa. Menetelmällisesti narratiivisuutta hyödynnettiin tutkimuksessa kahdella tavalla: käyttämällä kuvailevampaa kertomusten analyysiä sekä tulkitsevampaa narratiivista analyysia. Parisuhteen päättymisestä tehtyjä syyselityksiä eli kausaaliattribuutioita tarkasteltiin aineistolähtöisen kertomusten analyysin avulla. Parisuhteen päättymistä merkityksellistettiin niin menneisyyteen, tähän hetkeen kuin tulevaisuuteen liittyvien syyselitysten kautta. Myös parisuhdekulttuuriin viitattiin, kun haettiin selityksiä sille, miksi parisuhde oli päättynyt. Parisuhdekulttuuri vaikutti syyselityksissä kahdella tavalla. Toisaalta siihen viitattiin selityksissä suoraan, toisaalta se toimi kaiken selittämisen taustalla. Narratiivisen analyysin avulla rekonstruoitiin neljä sisäistä tarinaa: uhri-, päivä kerrallaan -, itsenäistymis- ja kasvutarina. Tarinat erosivat toisistaan ainakin siinä, millä tavalla niissä kuvattiin omia vaikutusmahdollisuuksia sekä suhdetta tulevaisuuteen. Internet toimi tutkimuksen kontekstina. Tutkimuksessa pohdittiin myös, millainen internet on vuorovaikutusympäristönä sekä millaisia mahdollisuuksia tai haasteita se tarjoaa esimerkiksi eroryhmien kaltaisille internet-keskusteluryhmille ja -tukipalveluille.
  • Lius, Milla (Helsingin yliopisto, 2018)
    Long-distance romantic relationships (LDR’s) are under-studied area in research. LDR’s defy precise definition and differ from close-distance relationships (GCR’s) in multiple ways. LDR couples experience longer geographical distance within their relationship and their communication is more restricted. The aim of the study is to understand what meanings do informants attach to distance in their LDR and to understand what kinds of Turning Points (Bolton 1961) do they experience in the course of their relationships. This study follows the social constructionist research tradition and is qualitative in its methods. The interviews were conducted via video calls and they were thematic in nature. There were 9 informants all of whom where female university students or graduates from Finland. The data was analyzed inductively with qualitative content analysis. Results show that distance is experienced as opposite to being together in LDR’s. Informants described distance as negative and non-ideal in its meaning while being together was perceived positive and ideal. Even when distance was perceived negatively, it was described to be worth achieving personal goals. Distance was found to set challenges to relationship and it was seen to cause notable amounts of time alone. Meanings associated to distance were: challenges posed by geographical distance, attitude, comparison, mood, opinions of surrounding people and possibility to keep in touch. Following Turning Points were derived from the data: first meeting with family and friends, trips made together and moving in together, changes at work or school life, health problems and changes in technology-mediated communication. Multiple meanings were attached to the Turning Points. Results support previous research in many ways, but also bring further understanding about LDR’s. That being together was viewed so positively can be explained with LDR couples’ tendency to idealize moments spent together. Importance of personal goals may be related to LDR couples’ personal ambitious traits. Certain Turning Points are different in meaning in LDR’s and GCR’s. More research is needed to explain the idealization process related to being together in LDR’s, to understand LDR couples’ personal ambitions, and to obtain more holistic picture of Turning Points in LDR’s.
  • Pakarinen, Jarkko (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, analysoida ja tulkita sitä, millaista miesparien parisuhde ja arki on. Tutkimuksessa minua kiinnosti kuulla myös miesparien ajatuksia heidän elämänsä turvaverkostoista ja sitä, mitkä tekijät tuovat heidän arkielämäänsä positiivista sisältöä sekä onnellisuutta. Halusin saada selville myös, mitä haaveita miesparien elämässä on. Tutkin heidän elämäänsä nimenomaan positiivisesta näkökulmasta. Tutkimuksessa korostuu miesnäkökulma. Teoriassa aihetta lähestyttiin seuraavien pääteemojen kaut-ta: homoseksuaalisuus, parisuhde, arki ja intersektionaalisuus. Menetelmät. Tutkimuksen kohderyhmäksi määrittyi viisi suomalaista miesparia, joiden ikäjakauma oli 25–56 vuotta. Haastateltujen miesparien perustiedoista tehtiin taulukko. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena teemahaastatteluna kesällä 2018. Haastattelut tehtiin sekä Skype-yhteyden kautta että omassa kodissani. Kaikki haastattelut tallennettiin nauhurilla. Haastattelumateriaali litteroitiin heti kunkin haastattelun jälkeen. Litteroitu materiaali analysoitiin. Tutki-muskysymyksistä muodostettiin 20 teemaa. Haastattelujen vastaukset olivat alateemoja, joita tuli 319. Tätä kautta muodostuivat neljä uutta yläluokkaa. Nämä olivat nykyhetki, tukiverkosto, onni ja ilo sekä haaveilevat pariskunnat. Tutkimustulokset kirjoitettiin auki näiden osa-alueiden kautta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimustulosten mukaan ansiotyö oli yksi tärkeimmistä ja vaikuttavimmista asioista kaikille miespareille heidän elämässään. Kaikki miesparit toivat vastauk-sissa esille sen, että työ toi arkeen perusrytmin, toimeentulon, ja sillä oli suuri merkitys heidän elämässään sisällöntuojana. Arkirutiinit koettiin erittäin tärkeinä elämässä. Kaikki miesparit pitivät merkityksellisinä suhteitaan omaan perheeseen, vanhempiin, sisaruksiin, sukulaisiin, ystäviin ja kavereihin. Kaikki miesparit pitivät edellä mainittuja ihmisiä kumppaneidensa ohella elämänsä ja arkensa tukiverkkona. Tutkimuksen miesparit kokivat, että itse parisuhde puolison kanssa tuo positiivisuutta ja onnea omaan elämään. Kaikki miesparit halusivat löytää kokonaisvaltaisen tyydytyksen elämäänsä pitkällä aikavälillä. Keskinäiset arjen pienet asiat ja yllätykset nähtiin ja koettiin merkityksellisiksi kiireisessä arkielämässä. Kaikki miesparit olivat selvästi miettineet yhteistä tulevaisuuttaan ja sen tuomia asioita parisuhteessa.
  • Rinne, Susanna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa käsittelen Suomen evankelis-luterilaisen kirkossa käsiteltävää yhteiskunnallisoikeudellisia kysymyksiä koskevaan teemaan, jotka ovat samaa sukupuolta olevien parisuhteet sekä pappeuden suhde seksuaaliseen moninaisuuteen. Tutkielmassani tutkin, miten Seta ry:n määritelmän mukainen seksuaalinen moninaisuus näkyy Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opetuksessa ja etiikassa 2010-luvulla ja sen jälkeen ilmestyneissä kannanotoissa, joita piispainkokous ja piispat ovat julkaisseet. Lähdeaineistonani toimii pääsääntöisesti piispainkokouksen mietinnöt ja selonteot, jotka koskevat seksuaalieettistä keskustelua, sekä yksittäiset piispojen puheenvuorot. Yhteiskunnassa tapahtuva muutos sekä sukupuolineutraali avioliittolaki ovat herättäneet kirkon sisällä keskustelua ja toimintaa. Kirkon perinteinen avioliittokäsitys pohjautuu Jumalan asettamaan miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Tämä on kirkon silmissä ihanteellinen instituutiomallina mutta avioliittolain muutoksen myötä sitä on ollut syytä uudelleen tarkastella. Seksuaalinen moninaisuus ei näy kirkon opetuksessa saman arvoisena kuin opetus avioliitosta. Kirkon opetus luo myös pappeutta kohtaan tietynlaisia ihanteita papin seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta identiteetistä. Tutkielmassani tarkastelen, onko näissä teemoissa ja ihanteissa tapahtunut muutosta 2010-luvulla. Peilaan kirkon asettamia vaatimuksia ja edellytyksiä siihen, mitä kirkko sanoittaa eri kannanotoissa. Tutkielma jakautuu johdantoon, kahteen käsittelylukuun ja yhteenvetoon. Johdannossa käsittelen tutkimuskysymyksen lisäksi aihepiiriin liittyvää keskustelua ja tutkielmaani vaikuttavia lakeja. Toisessa luvussa käsittelen puheenvuoroissa, selonteoissa ja mietinnöissä ilmenevää seksuaalista moninaisuutta sekä sen suhdetta kirkon opetukseen. Kolmannessa luvussa tarkastelen piispojen asettamia edellytyksiä ja vaatimuksia papistolle ja papiksi tahtoville, sekä pappien suhtautumista seksuaaliseen moninaisuuteen. Neljäs luku on yhteenveto, jossa tuon tutkielmani tärkeimmät havainnot esille ja tarkastelen niitä tutkimuskysymyksieni valossa.
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1909)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Strömberg, Anne (2002)
    Tutkielman tarkoituksena oli vastata kysymyksiin: minkälaisia ovat naisten erossaoloajan kokemukset sekä minkälaisia selviytymiskeinoja naiset käyttävät erojakson aikana. Näiden lisäksi tarkasteltiin miten parisuhde kestää erossaolon ja naisten kokemuksia miehen YK-komennuksen vaaroista. Tutkimusaineisto koostuu 14 naisen teemahaastattelusta, jotka tehtiin puolisosta erossaolon aikana, keskimääriin kahdeksan kuukautta miehen komennukselle lähdöstä. Aineiston analyysissä käytettiin Masonin (1996) periaatteita poikkileikkaavan indeksoinnin mukaisesti sekä Vesalan ja Rantasen (1999) temaattis-sisällöllistä analyysimenetelmää soveltaen. Tutkimuksessa lähdetään liikkeelle erottelemalla ammatit käsitteillä vaarallinen ja vaaraton työ. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on soveltuvin osin Lazaruksen (1991) ja Lazaruksen ja Folkmanin (1984) selviytymisteoriat. Tulokset kuvataan erossaolon ajallisten vaiheiden kautta. Lähtövaihe erottuu omaksi teemakseen, jolloin haastateltavien suhtautumisessa on erotettavissa kolme eri tapaa:haaste,neutraali ja uhka. Uhan tunteet vähenevät erojakson edetessä. Tulokset todentavat selviytymisteorian mukaisia muutostilanteen tilannearviointeja ja selviytymisprosessia. Naisten elämässä tapahtuu selkeitä muutoksia erossaolon aikana. Ensinnäkin arjessa muuttuvat rutiinit ja vastuu. Naiset käyttävät tehokkaasti eri selviytymiskeinoja, emootio- ja toimintasuuntautuneita sekä sosiaalista tukea. Parisuhteen todetaan muuttuvan paremmaksi. YK-komennuksen vaarallisuudesta naiset ovat tietoisia, mutta miehen turvallisuuden riskejä ei pelätä, mihin vaikuttaa tottuminen vaaraan miehen ammatin myötä. Keskeisimmät päätulokset ovat naisten hyvä selviytyminen ja itsenäisyyden lisääntyminen. Eroaika näyttäytyy muutosten ja mahdollisuuksien aikana.
  • Haimala, Maija (Helsingin yliopisto, 2015)
    Aims: Previous studies have shown, that being in a romantic relationship in adolescence is associated with increase in depressive symptoms. The major aim of this study was to determine whether the association can also be found between romantic relationship and anxiety and psychotic symptoms. The linkages between being in a romantic relationship and depressive, anxiety and psychotic symptoms were examined in this study. It was hypothesized that being in a romantic relationship would predict increase at least in depressive and anxiety symptoms. Besides that this study also examined the linkages between the quality of romantic relationship and depressive, anxiety and psychotic symptoms. It was assumed that the good quality would be associated with increase in symptoms whereas the bad quality would be associated with fewer symptoms. This was also seen to explain the possible associations between romantic relationship and psychic symptoms. Methods: The data of this study was a part of a wider Pathways to Desistance –study which followed serious juvenile offenders' psychological development, behaviour, social relationships, mental health, and experiences in the juvenile or criminal justice system. The subjects were 14–19 years old adolescents and the number of subjects fluctuated between 699–1262 adolescents depending on analysis. The linkages between romantic relationship and symptoms were examined both in a cross-sectional and longitudinal studies whereas the associations between the quality of relationship and symptoms were studied only cross-sectionally. The analyses were done by Poisson Regression. Results and conclusions: This study showed no associations between being in a romantic relationship in adolescence and depression, anxiety and psychotic symptoms. Thus, being in a relationship does not seem to be a risk factor for depression, anxiety or psychotic symptoms according to this study. The quality of romantic relationship does not either seem to be associated with the amount of symptoms. Therefore the bad quality of romantic relationship does not seem to predispose adolescents to more symptoms and respectively the good quality does not seem to promote psychological wellbeing. According to this study only adolescent's partner's antisocial influence was a significant risk factor to an adolescent's psychological wellbeing; It was associated with more depressive, anxiety and psychotic symptoms.
  • Karppinen, Esa (Helsingin yliopisto, 2017)
    Jaana Maksimainen toteaa väitöskirjassaan, että nykyaikainen käsitys parisuhteesta määrittyy niin sanotun terapeuttisen eetoksen kautta, jolla tarkoitetaan psykotieteistä peräisin olevien käsitteiden tulemista osaksi arkiajattelua ja joka on tullut osaksi länsimaista kulttuuria viime vuosikymmenten aikana. Vahvistava tai ennaltaehkäisevä parisuhdetyö tarkoittaa usein vapaaehtoisuuteen perustuvia pariterapiasta erillisiä toimintamuotoja, joiden tarkoituksena on nimityksensä mukaisesti vahvistaa parisuhdetta ja näin lisätä parisuhteissa elävien ihmisten onnellisuutta. Siinä missä esimerkiksi psykoterapeutti on vakiintunut nimikesuojattu ammatti, parisuhdeneuvoja saattaa olla täysin vapaaehtoinen leirin vetäjä tai jonkin menetelmän oppeja noudattava parineuvoja. Kataja parisuhdekeskus ry on kehittänyt kriisipareille tarkoitetun työskentelymallin nimeltään Solmuja parisuhteessa, ja tässä tutkimuksessa selvitetään, miten terapeuttinen parisuhdekäsitys ilmenee menetelmän opeissa ja käytännöissä, sekä millä keinoin neuvojan vertaista asemaa ja neuvottavan omaa vastuuta painottava neuvoja perustelee asiantuntijuuttaan. Tutkimusta varten on kerätty kaksiosainen aineisto: etnografiset havainnot keväällä 2014 toteutetusta Solmu parisuhteessa -menetelmän ohjaajakoulutuksesta sekä kyseiseen koulutukseen osallistuneiden haastattelut. Lisäksi aineistona on käytetty Arja Seppäsen kirjoittamaa kirjaa Solmu parisuhteessa – rakkauden mahdollisuus, joka sisältää menetelmän keskeiset opit. Aineistoja on lähestytty temaattisen sisällönanalyysin pohjalta. Kirjalliseen muotoon saatettu aineisto on koodattu ennalta määriteltyjen teemojen ja niiden alateemojen mukaan. Pääteemat ovat parisuhde, parisuhdetyö ja ammattilaisuus. Toisistaan erilaiset aineistolajit pystyvät tukemaan toisiaan, kun valmiiksi koodatusta aineistosta on ollut mahdollista suodattaa kunkin teeman mukaiset kohdat yhteistarkasteluun. Aineiston perusteella menetelmän näkökulmasta parisuhteen onnistuminen kiteytyy parin keskinäisiin vuorovaikutustaitoihin. Vaikka mitään selkeää hyvän tai huonon parisuhteen määritelmää ei voida asettaa, menetelmän näkökulmasta parisuhde ei saavuta täyttä potentiaaliaan, jos pariskunnan osapuolet eivät kykene kommunikoimaan avoimesti ja selkeästi. Terapeuttiseen eetokseen liittyvässä tutkimuskirjallisuudessa puhutaan ihanteesta, jossa puolisot toimivat ikään kuin toisilleen terapeutteina. Tähän ajatukseen nojaten on loogista, että menetelmän parisuhdeneuvonnassa vastuu työskentelyn onnistumisesta on nimenomaan asiakasparilla, jolloin itse neuvonnan päämääränä on ainoastaan tarjota työkalut ongelmien selvittämiseen. Neuvoja ei pyri kertomaan asiakasparille mitä heidän tulisi tehdä vaan miten. Solmuneuvojan rooli tilanteen ammattilaisena mielletään asiakaspariin nähden vertaiseksi henkilöksi, joka välittää hallitsemansa tiedot ja taidot näiden omaan käyttöön, jolloin neuvoja itse tukeutuu hyvin vahvasti menetelmään ja sen oppeihin omaa asiantuntijuuttaan perusteltaessa. Solmuja parisuhteessa -menetelmän näkemys parisuhteesta kuvastaa hyvin terapeuttisen kulttuurin luonnehtimaa nykykäsitystä. Parisuhdetta ja sen hoitamista pidetään äärimmäisen tärkeänä yksilön onnellisuuden takeena. Koska eetoksen mukaisesti yksilön vastuu on korostetussa asemassa, on neuvojan tehtävänä ensisijaisesti välittää osaamansa opit asiakasparin käyttöön ja pyrkiä juurruttaa nämä menetelmät osaksi parin keskinäistä vuorovaikutusta. Neuvojan asiantuntijuus on kontekstisidonnaista, eikä perustu esimerkiksi johonkin vakiintuneeseen ammattinimikkeeseen. Siispä vertaisajattelusta huolimatta neuvoja on tilanteen asiantuntija juuri asiayhteyden ansiosta, mutta pyrkii tekemään myös asiakkaista oman tilanteensa asiantuntijoita ajan eetoksen mukaisesti.
  • Koistinen, Mariia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan nuorten aikuisten, jotka eivät oman määrittelynsä mukaan ole koskaan seurustelleet, kokemuksia seurustelemattomuudesta sekä kokemuksille annettuja merkityksiä. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta puoli-strukturoidusta teemahaastattelusta. Työn teoreettinen viitekehys on sosiaaliskonstruktiivinen. Toisin sanoen tutkielman lähtökohtana on ymmärrys siitä, että ihmisen käsitys hänestä itsestään ja häntä ympäröivästä maailmasta rakentuu suhteessa muihin ihmisiin ja on vahvasti kielellistä. Se, mikä ymmärretään seurusteluksi ja minkälaista roolia sen oletetaan edustavan yksilöiden elämässä, muuttuu ajassa ja paikassa. Tutkielmassa tarkastellaan seurustelua, ja sitä kautta seurustelemattomuutta, normikriittisesti euro-amerikkalaisessa kontekstissa 2010-luvun loppupuolen Suomessa. Tutkimusote työssä on queer-teoreettinen eli normatiivisuuden osoittamiseen ja sen purkamiseen pyrkivä. Seurustelemattomuutta lähestytään parisuhdenormatiivisuuden kautta. Parisuhdenormatiivisuus viittaa vallalla oleviin käsityksiin ja olettamuksiin, joiden mukaan eksklusiivisen rakkaussuhteen tulisi olla yksilölle ensisijainen ihmissuhdetyyppi, sillä se on ihmisille normaalia ja nähdään universaalina tavoitteena. Parisuhdenormatiivisuuden käsitteessä yhdistyy siis romanttisen rakkauden korokkeelle nostettu asema sekä monogamianvaade. Analyyttisenä työkaluna se avaa uudenlaisia mahdollisuuksia tarkastella läheissuhteita ja niihin kytkeytyvää rakenteellista valtaa. Tutkielma asettuu osaksi kriittisen parisuhdetutkimuksen kenttää ja on samalla puheenvuoro tämän vielä hajanaisen tutkimusalan tarpeellisuudesta. Seurustelemattomuus näyttäytyy analyysin perusteella ja ei-koskaan-seurustelleiden ihmisten kertomana näkymättömiin työnnettynä kokemuspositiona, jonka suora sanallistaminen on haastavaa. Ei-koskaan-seurustelleet aikuiset ihmiset eivät juurikaan näy mediarepresentaatioissa, eikä ilmiötä huomioida julkisessa keskustelussa. Tämä vaikuttaa ei-koskaan-seurustelleiden ihmisten mahdollisuuksiin luoda omakuvaa suhteessa kyseiseen asiaan, sekä vaikeuttaa omien kokemusten ja tunteiden jakamista toisten ihmisten kanssa. Parisuhteen asema muihin ihmissuhteisiin nähden on ensisijaistettu institutionaalisella tasolla ja se kytkeytyy lukuisiin symbolisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihin. Seurustelu ymmärretään saavutuksena, mikä itsessään rakentaa ei-seurustelevista ihmisistä käsitystä ”viallisina” yksilöinä. Tämä ohjaa ei-koskaan-seurustelleita ihmisiä vaikenemaan tilanteestaan. Parisuhteen ja perhekäsityksen välinen luonnollistettu yhteys sulkee ei-seurustelevia ihmisiä kulttuurisen perheymmärryksen ulkopuolelle antaen ymmärtää, että seurustelemattomuus merkitsee yksin jäämistä. Lisäksi seurustelu linkittyy problemaattisesti sekä aikuisuuden määritelmään että elämänkaariajatteluun kehityspsykologiassa, mikä osaltaan luo kuvaa ei-seurustelevien ihmisten ”viallisuudesta”. Olemassa olevana valtarakenteena parisuhdenormatiivisuus on pitkälti epäpolitisoitu, heikosti tunnistettu ja vailla yhteiskunnallista keskustelua.