Browsing by Subject "participatory budgeting"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Shin, Bokyong; Rask, Mikko (2021)
    Online deliberation research has recently developed automated indicators to assess the deliberative quality of much user-generated online data. While most previous studies have developed indicators based on content analysis and network analysis, time-series data and associated methods have been studied less thoroughly. This article contributes to the literature by proposing indicators based on a combination of network analysis and time-series analysis, arguing that it will help monitor how online deliberation evolves. Based on Habermasian deliberative criteria, we develop six throughput indicators and demonstrate their applications in the OmaStadi participatory budgeting project in Helsinki, Finland. The study results show that these indicators consist of intuitive figures and visualizations that will facilitate collective intelligence on ongoing processes and ways to solve problems promptly.
  • Kivilahti, Riina (Helsingin yliopisto, 2022)
    Participatory budgeting is a democracy innovation that has become popular around the world during the past decades. The capital of Finland is one of the many actors running participatory budgeting. The Helsinki participatory budgeting initiative – called MyCity – defines equal opportunities for participation as one of the main principles and improving parity as one of the key goals for the initiative. This MA Thesis focuses on themes of parity in Helsinki participatory budgeting. The attention is on different parity goals set for the initiative as well as the realization of these principles. According to the literature, inclusion is vital for all democracy innovations, and can be approached in two ways: from equality and equity perspectives. The first emphasizes everyone’s right to be treated similarly in society. The latter one acknowledges that fairness in access and contributions can be achieved only when tuning into each individual’s background differences. The data for the study is twofold, it consists of public documents and interviews. Through document analysis of key policy documents, different equality and equity goals and actions are identified. Further analysis on how these goals complement and contradict is taken. In addition, five qualitative interviews of MyCity cooperation organization representatives were conducted. The methods used are qualitative. Both the policy documents and interviews are analyzed with content analysis. The analysis of the study demonstrates a harmony of equality and equity actions in the recruitment, ideation and co-creation phases of MyCity. In the latter two phases of the process, voting and implementation, equality and equity actions are contradictory. Equality holds the main emphasis in the cost of equity. The study discusses two scenarios for the result: firstly, dismissal of equity goals and the downsides of it: risking tokenism and increasing inequalities. And secondly, an alternative explanation is discussed: unintended lack of clarity in parity priorities. The cooperation organization interviews present the reality of participation for the least privileged citizens: participatory budgeting is largely inaccessible. Main themes identified from the interviews are: employee supported participation was possible for the least privileged, fears on majority citizen’s preferences surpassing the less privileged voices and superficial equality projects as hindrance. In the end, three recommendations to improve equity in MyCity are made: renewal of equity guidelines for the initiative; forming stronger cooperation alliances with the minority organizations; and adjusting the rules and scope of MyCity.
  • Rask, Mikko; Ertiö, Titiana-Petra; Tuominen, Pekka; Ahonen, Veronica Lucia (BIBU, 2021)
    Kansalaisuuden kuilut ja kuplat
  • Rask, Mikko; Ertiö, Titiana-Petra; Ahonen, Veronica Lucia; Vase, Susanna; Tuominen, Pekka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Kansalaisuuden kuilut ja kuplat - tutkimushanke BIBU
    Helsingin kaupungin osallistuva budjetointi (OmaStadi) on kunnianhimoinen ja uskalias hanke, jossa kaupunkilaiset saavat ehdottaa ideoita ja äänestää miten 4,4 miljoonaa euroa jaetaan kaupungin kehittämiseksi. Arviomme mukaan hankkeen alkutaival on toteutunut varsin onnistuneesti mutta tulevaisuudessa on hyvä kiinnittää huomiota seuraaviin toteutuksen osa-alueisiin: toimeenpanon riittävä läpinäkyvyys ja dialogisuus, syrjään jäävien ryhmien nykyistä parempi osallisuus, prosessin virtaviivaisuus, viestinnän sujuvuus ja ehdotusten pelisääntöjen selkeys kaupunkilaisille. Jotta mainittuihin seikkoihin tartuttaisiin, esitämme tutkimuksemme perusteella seuraavat seitsemän suositusta: 1. Toimeenpanon läpinäkyvyyttä ja dialogisuutta voisi kehittää vuosisuunnitelmalla sekä parantamalla OmaStadi-alustaa. Vuosisuunnitelmaan tulisi selkeästi merkitä avoimen kehittämisen vaiheet. OmaStadi-alustan toimivuutta olisi mahdollista parantaa käyttäjätestauksella sekä käyttäjien kanssa tehtävällä yhteiskehittämisellä. Kerätyn datan tulisi olla kaikille avoimesti saatavilla. Parhaiten toimivia osia voisi edelleen hioa osallisuuden “hittituotteiksi”. OmaStadi Raksojen saama, pääosin positiivinen, palaute tarjoaa hyvän lähtökohdan yhteiskehittämistilaisuuksien jatkojalostamiselle. 2. Syrjään jäävien ryhmien osallisuuden tukemisesta kannattaisi tehdä erillinen selvitys. Selvitykseen voisi koota parhaita käytäntöjä syrjään jäävien ryhmien aktivoinnista kotimaisissa ja ulkomaisissa osallistuvan budjetoinnin ja osallistuvan demokratian hankkeissa. 3. OmaStadi-prosessia tulisi parantaa ja virtaviivaistaa mahdollisimman monen idean etenemiseksi äänestykseen. Virkamiesten tekemän karsintavaiheen tilalle voitaisiin etsiä muita ratkaisuja, kuten avoimet asukasfoorumit, joissa kaupunkilaiset ja virkamiehet yhdessä työstävät ja arvioivat ehdotuksia, tai ehdotus- ja suunnitteluvaiheen yhdistäminen ja varsinaisen karsinnan tekeminen myöhemmin prosessissa. 4. Osallisuuden ekosysteemiä tulisi kehittää dynaamisesti ja vuorovaikutteisesti niin kaupunkiorganisaation sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Kaupungin sisäisessä yhteistyössä kehitettävää on kaupunginkanslian ja toimialojen välisessä viestinnässä. Samalla tulisi selventää OmaStadin roolia suhteessa muuhun asukasosallisuuteen, esimerkiksi aluesuunnitelmiin. Yritysnäkökulma olisi syytä ottaa nykyistä paremmin huomioon, samoin selventää järjestöjen ja yhdistysten roolia budjetointiprosessissa. 5. Ehdotusten pelisäännöt tulisi kommunikoida selvemmin ja budjetoinnin kohdistamista vuosittain vaihtuviin teemoihin tulisi harkita. Karttapohjaisen havainnollistamisen ja esimerkkien avulla voitaisiin selkeyttää, minkälaiset ehdotukset ovat mahdollisia ja mitä on jo tekeillä kaupungin toimesta. Kohdentamalla budjetointi jatkossa osittain tai kokonaisuudessaan teemoihin, kuten ekologisiin innovaatioihin tai erityisryhmien tarpeisiin, voitaisiin tehostaa uusien ratkaisujen löytämistä strategisesti tärkeisiin kysymyksiin. 6. Arvioinnista kannattaisi tehdä pysyvä osa OmaStadin toteuttamista ja kehittämistä. Sisäisen evaluoinnin lisäksi voisi harkita hankkeen kokonaiskuluista 1–5 % suuruisen määrärahan osoittamista ulkopuolisen arvioinnin toteuttamiseen vuosittain. Arviointia kannattaa toteuttaa eri kanavia pitkin hyödyntäen ja koordinoiden esimerkiksi opinnäytetöitä. 7. Kaupunkilaisilta kerättyjä ideoita tulisi hyödyntää monipuolisesti ja innovatiivisesti. Olisi syytä varmistaa, että kerätyt ehdotukset ja suunnitelmat arkistoidaan ja tehdään avoimesti saataviksi. Myös toteuttamatta jääneet ideat tulisi nähdä arvokkaana tietoresurssina ja ideapankkina, josta voidaan etsiä uusia ratkaisuja tai kehittää kestävää kaupunkikehitystä tukevia indikaattoreita. Läpinäkyvyyden, dialogisuuden ja syrjään jäävien ryhmien aseman parantamiseksi sekä käyttäjätestausta ja selvitystyötä varten tulisi varata lisäresursseja. Mikäli nykyinen ehdotusten karsintavaihe korvataan avoimella asukasfoorumilla, riskinä on, että foorumeiden kokoonpano politisoituu ja osaltaan raskauttaa budjetointiprosessia. Vaarana on myös, että eri alueilla jo valmiiksi aktiiviset kaupunkilaiset alkavat ohjailla prosessia, koska heillä on enemmän kokemusta tämänkaltaisista toimintamalleista. Erilaisten osallisuusmallien toimivuutta kannattaisi kokeilla riskit mielessä pitäen. OmaStadin suhteessa kaupungin muihin osallisuus- ja suunnitteluprosesseihin on jännite, jonka purkaminen vaatii keskusteluja ja prosessointia kaupunginkanslian ja toimialojen välillä. Teemoihin kohdistetuista budjetoinneista on maailmalta myönteisiä kokemuksia, mutta hintana on, että kaupunkilaisilla ei tämän jälkeen ole mahdollisuutta esittää mitä tahansa tärkeäksi kokemaansa ideaa. Ratkaisuna voisi olla rajatun budjettiosuuden jakaminen temaattisesti. Mikäli osallistuvaan budjetointiin liitetään pysyvänä osana arviointi, tutkimus ja kehitystyö, tämä lisää kustannuksia ja pahimmillaan monimutkaistaa budjetointiprosessin toteuttamista. Arvioinnin tavoitteista ja lähtökohdista tulisikin sopia yhdessä järjestävän osapuolen kanssa siten, että tarkasteluun nostetaan kaikkein haasteellisimmat kysymykset. Tutkimusta voidaan tukea pienin kustannuksin avaamalla hankkeen data laajasti kaikkien käyttöön. Tutkimukseen ja kehitystyöhön kannattaa investoida myös ratkaisujen kehittämiseksi edessä oleviin haasteisiin, kuten suuren ehdotusaineiston analyysiin ja hallintaan.
  • Saloranta, Pauli (Helsingin yliopisto, 2020)
    This Master’s thesis is a study of the basis and nature of participatory budgeting in the City of Helsinki, called OmaStadi, in context of international participatory budgeting models. My task is to find specific qualities in Helsinki’s participatory budgeting solution, recognise its model and, if possible, name it. Deliberative democratic theory serves as background. Other central concepts are involvement, engagement, participation and light participation. By nature this thesis is a case study with the city's decision documents as main body of material, supplemented with expert interviews. Background chapter describes discovery of participatory budgeting in Brazil’s Porto Alegre in the 1980’s and diffusion around the world in various versions. I leave for further investigation my observation that the method was already known earlier in the fields of financial management and school management. In Finnish circumstances participatory budgeting combines long known functions of citizens’ right of initiative, joint planning and public referendum in a new way. Participatory budgeting arrived in Helsinki earlier than is usually known. In the years 1999–2011 city schools implemented targeted pedagogical participatory budgeting as a part of youth participation program ”Hesan Nuorten Ääni” following the model of Norway’s city of Porsgrunn. Also unit level participatory budgeting has been tried out, with notable examples of a pilot in the New Central Library Project and the operating model of Maunula House culture and community centre. Present enseble of participatory budgetings in Helsinki consists of four complementary parts: 1) School-specific ”Ruuti-raha”, 2) youth work unit level ”RuutiBudjetti”, together with OmaStadi processes in 3) seven major districts and 4) the whole city. Specific qualities in the OmaStadi model are coequal individual participation and intensive involvement in planning. OmaStadi does not constitute new representative elements like the internationally noted Porto Alegre model and nearest reference point, Helsinki's youth work RuutiBudjetti do. Compared to internationally noted achetypes of participatory budgeting, Helsinki’s solution is a hybrid combining features from different models while emphasizing the co-development phase to which time is invested generously from both the citizen proposers as well as the city’s experts. This way, for a moment, the citizens themselves become part of the administration.
  • Shin, Bokyong; Rask, Mikko; Tuominen, Pekka (2022)
    Local authorities increasingly employ digital platforms to facilitate public engagement in participatory budgeting processes. This creates opportunities for and challenges in synthesizing citizens’ voices online in an iterated cycle, requiring a systematic tool to monitor democratic quality and produce formative feedback. In this paper, we demonstrate how cases of online deliberation can be compared longitudinally by using six Big Data-based, automated indicators of deliberative quality. Longitudinal comparison is a way of setting a reference point that helps practitioners, designers, and researchers of participatory processes to interpret analytics and evaluative findings in a meaningful way. By comparing the two rounds of OmaStadi, we found that the levels of participation remain low but that the continuity and responsiveness of online deliberation developed positively.
  • Rask, Mikko; Ertiö, Titiana-Petra; Ahonen, Veronica Lucia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Kansalaisuuden kuilut ja kuplat -tutkimushanke BIBU
    Tässä raportissa arvioidaan Meidän Korso -hanketta, jolla toteutettiin vuosina 2018–2019 osallistuvaa budjetointia Vantaalla. Oikeusministeriön myöntämän avustuksen turvin hankkeen tavoitteena oli edistää turvallisuuden ja yhteisöllisyyden tunnetta ja vähentää syrjäytymisen kokemusta Korson suuralueella. Lisäksi tavoitteena oli parantaa asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia omalla asuinalueellaan sekä edistää paikallisten asukkaiden, yhteisöjen ja viranomaisten verkostoitumista. Arvioinnin perusteella tavoitteet toteutuivat osittain. Hanke lisäsi osaltaan korsolaisten ”me-henkeä” ja tuki paikallisyhteisöllisyyttä. Hanke onnistui erityisesti aktivoimaan sellaisia väestöryhmiä, jotka eivät tavallisesti osallistu esimerkiksi asukasraateihin tai yleiskaavan verkkokyselyiden kaltaiseen kaupungin toimintaan. Lisäksi hanke lisäsi yhteisöllisyyttä ja muutti ihmisten käsityksiä kaupungin toiminnasta. Esimerkiksi osallistuvan budjetoinnin kautta rahoitettu kirjaston avajaisjuhla pyrki muuttamaan vanhentunutta käsitystä kirjastoista ”pölyisinä lukupaikkoina” kansalaisten yhteisiksi olohuoneiksi. Yhteisöllisyyden ja turvallisuuden edistäminen on toiminut myös osallisuuden motivaattorina asukkaille. Ongelmallisimmaksi osoittautui hankkeen alhainen osallistujamäärä. Meidän Korso -alustalle rekisteröityi 148 käyttäjää, joista 16 jätti idean alustalla ja 76 äänesti. Myös hankkeen resurssit herättivät paljon keskustelua. Arvioinnin perusteella esitämme kuusi suositusta, jotka liittyvät osallistuvan budjetoinnin tunnettuuden edistämiseen, budjetoinnin temaattiseen toteuttamiseen, osallistumisen motivaation parantamiseen, resurssien allokointiin ja yhdistysten rooliin. Lisäksi suosittelemme, että jatkossa osallistuvan budjetoinnin toteutumista tukemaan perustetaan ohjausryhmä. Arvioinnissa hyödynnettiin BIBUssa kehitettyä Yhteisluomisen tutka -arviointimallia.
  • Roikonen, Ida (Helsingin yliopisto, 2022)
    This master’s thesis examines citizens’ opinions and experiences about the City of Helsinki’s participatory budgeting program OmaStadi. OmaStadi is based on a digital platform, where citizens get to propose, discuss and vote for ideas for the city to implement within the program’s budget. OmaStadi was created in 2017 as a part of the City of Helsinki’s new participation and interaction model. Until now, there have been two OmaStadi rounds, the first one in 2018-2019 and the second one in 2020-2021. Governments worldwide have started to implement new citizen participation programs in order to keep citizens engaged in decision-making processes, because the interest towards traditional representative democracy has decreased. Vulnerable groups of people have often been left in the margins in traditional politics, which also calls for new forms of citizen participation. However, previous studies have shown that issues with inclusivity can also occur in modern participation processes and therefore these processes must be planned carefully in order to achieve the desired outcomes. OmaStadi is a relatively new program, and it is important to examine how it could be developed for future rounds. The aim of this research is to identify what could be improved in the OmaStadi process from the citizens’ point of view. I examine how active citizens feel about OmaStadi and their opportunities to impact decision-making through it. I also consider the role of locality and communities in the process and question why some themes and groups of people are underrepresented in OmaStadi. This research was conducted using three qualitative methods, which were semi-structured interviews, participatory observations and social media observations. The interviewees were seven citizens who had actively participated in the OmaStadi process, either by making proposals, campaigning for them or both. The participatory observations and social media observations focused on OmaStadi related events and social media discussions. The findings of this study show that OmaStadi should be made more understandable and accessible for the citizens in order to get more people to participate in it. Vulnerable groups should be better engaged in the process. The lack of resources, such as social networks and digital skills and devices hinders the participation of some groups of people. Strong communities and local campaigning are important factors behind many OmaStadi proposals’ success. Themes addressed in OmaStadi proposals are not as diverse as they could be. Proposals concerning small infrastructural things are strongly represented, while social and cultural themes are downplayed. Involving a more diverse base of citizens in OmaStadi could result to more diversity in the proposals as well. Some active citizens feel that the limitations OmaStadi has for proposals are not clear and the whole process is too long and requires lots of work. For future rounds, OmaStadi could be improved by informing citizens better about the program, making the process clearer and paying more attention to the participation opportunities of different groups of people.
  • Lund, Virpi; Juujärvi, Soile (Lahti University of Applied Sciences, 2018)
    The Publication series of Lahti University of Applied Sciences
    Participatory budgeting (PB) is an increasingly popular method for enhancing citizen participation in allocating public resources and engaging citizens in urban development. This paper aims to examine an experiment involving PB that used a digital platform as a tool to involve citizens in submitting and voting on proposals for budget allocation in community development. The findings revealed both positive and negative aspects of using digital tools in public participation. Digital tools can engage citizens in the PB process, but public deliberation of citizens’ proposals must be supported to enhance citizens’ impact on local neighbourhood development. The participants were not totally satisfied with the digital platform developed for the process and they needed technical support in using it. The current findings contribute an understanding of how citizens might be engaged in the PB process through digital tools and the findings also emphasise the importance of the deliberative process and public discussion of citizens’ proposals.