Browsing by Subject "pelko"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 20
  • Kankkunen, Liisa (2010)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee sosiaalityöntekijöiden työssään saamia uhkauksia. Tutkimukseni keskittyy uhkausten käsittelyyn sekä uhatun kokemuksiin ja selviytymiseen. Asianosaisen kokemusten lisäksi kiinnostavaa on työyhteisön toiminta. Kuvaan sosiaalityöntekijöiden saamia uhkauksia ja sitä kuinka he ovat uhkaukset kokeneet sekä kuinka työyhteisö on suhtautunut uhkaukseen ja uhattuun. Lisäksi käsittelen lyhyesti olemassa olevaa lainsäädäntöä sekä sen muuttamisen suhteen esitettyjä toivomuksia. Tutkielmani aineistona on kuusi sosiaalityöntekijän kirjoittamaa tarinaa (heidän) omasta uhkauskokemuksestaan. Lähestyn uhkauksen käsittelyä eri näkökulmista, jotka ovat: 1. aggressiivisuus, 2. pelko, 3. suhtautumistapa, jossa huomioin uhatun ja työyhteisön suhtautumisen, ja 4. lainsäädäntö. Pro gradu -tutkielmani on aineistolähtöinen, näkökulmat nousivat sosiaalityöntekijöiden kertomuksista. Näiden näkökulmien avulla pystyn tarkastelemaan uhkausta, siihen suhtautumista ja suhtautumiseen vaikuttavia tekijöitä riittävän monipuolisesti. Aggression ilmaisussa ja syissä tukeudun erityisesti Kirsti Lagerspetziin, pelon käsittelyssä ja pelon ymmärtämisessä hyödynnän Hille Koskelaa. Käytän Johan Cullbergin psyykkisen kriisin vaiheita ja Jouko Lönnqvistin traumaattisen psyykkisen kriisin vaiheita uhkauksen käsittelyssä. Lisäksi hyödynnän työväkivallasta tehtyä tutkimusta, painottaen erityisesti sosiaalialalla tehtyä tutkimusta. Tutkielmani tulosten mukaan uhkailun laukaisi useimmiten sosiaalityöhön liittyvä kontrollitehtävä. Sosiaalityöntekijät olivat saaneet työyhteisöltä tukea uhkatilanteiden käsittelyyn, kirjoittajat olivat kiitollisia saamastaan avusta, työyhteisön koettiin auttaneen eniten asian käsittelyssä. työyhteisö oli myös vähentänyt koettua pelkoa. Tuki oli ollut keskustelua ja kuuntelua. Kirjoittajilla oli erilaisia kokemuksia esimiesten toiminnasta. Jos esimiehen katsottiin vähätelleen asiaa, se koettiin erittäin loukkaavaksi. Poliisin toiminnasta kirjoitettiin kiittäen tai ihmetellen ja moittivasti. Työterveyshuollosta kirjoitettiin erittäin vähän. Laiton uhkaus on asianomistajarikos, kirjoittajat toivoivat, että työnantaja voisi viedä laittoman uhkauksen oikeuteen sosiaalityöntekijän sijasta. Aineistossani työväkivaltaa ei hyväksytty, eikä uhkailun kestämisen katsottu kuuluvan sosiaalityöntekijän työnkuvaan. Kirjoittajat pitivät tärkeänä, että uhkaus käsitellään myös uhanneen kanssa. Osa halusi osallistua käsittelyyn, osa ei halunnut olla enää tekemisissä uhanneen kanssa. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että uhattu saa päättää, osallistuuko hän käsittelyyn. Kirjoittajat toivoivat valmista mallia, jonka mukaan toimittaisiin uhkatilanteen jälkeen. Työpaikoilla olisi tärkeää varmistaa, että uhkailua kohdannut työntekijä tulee riittävän hyvin kuulluksi ja ettei hänen kokemustaan vähätellä. Uhattu työntekijä tarvitsee ymmärrystä, keskustelua ja rauhallista suhtautumista. Myös viranomaisilta kaivattiin ymmärtävää suhtautumista.
  • Tuovila, Juulia (Helsingin yliopisto, 2018)
    The purpose of this study was firstly to find out what kinds of fears occur in the literature, what kind of characters are very fearful in the literature and how the people in the literature control their fears. Secondly the investigation concerned fears and talking about fears of primary school aged children and the effect of literature when processing fears. Reading fiction can be helpful in processing difficult things and I believe that it can also be helpful for processing fears. Previous studies have shown that among other things, children are afraid of being left alone, death, victimization, darkness and imaginary creatures. When I decided to do research from the literature that I've chosen, the assumption was that these children's most common fears will be found also in the chosen literature and from interview data. This master's thesis was a two-step research. This was a qualitative research and the methods of analysis in use were content analysis and close reading method. In this two-step research I firstly read the literature specifying passages from the text were there was fear, anxiety or controlling fear. The parts that I found in the literature material that concerned fear, I attached to the results of previous studies. In the second phase I interviewed four primary pupils. First I interviewed these children about the fears they experience. Then I read a short story to the interviewees which I had chosen with the help of the first phase of this research. After reading I interviewed the children again. In the material there were a lot of different kinds of fear, whose target variety was versatile. It seemed that the self-image is strongly linked to how fearful the characters were, and also to how strongly and even hysterically characters were afraid. Fears appeared both adult characters and child characters in the material. The characters of the book tried also to control their fears with different means. This study showed that self-image can effect on individuals fearfulness. In addition it became clear that for characters of the novels it was possible to control fears and that the book characters fears had a target. To the interviewees I chose a short story were there were most fears from one's imagination. Fears which are rising from our imagination are very common among children of the age I interviewed in this study. I found out that children have multifarious fears. For example children are afraid of darkness and imaginary creatures. Reading literature to children had a great effect on handling fears in this research. Conceptualisation can be very difficult to primary pupils. For some children conceptualisation of fear was extremely difficult, for some it was partly possible and for some it was easy.
  • Helminen, Vilja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objective. The aim of this study was to clarify the relationship between fear and anxiety, and political attitudes. It has been suggested that individual differences in political ideology stem from differences in threat sensitivity and that conservative political ideology acts as a defence mechanism against psychological threats. There is tentative evidence from previous studies that from different threat reactions fear specifically but not anxiety influences political attitudes. It is also unclear whether threat is connected to political ideology more broadly or just attitudes concerning some political matters. In this study I assess whether anxiety disorder symptoms that reflect differences is fearfulness and anxiety predict different political attitudes. Methods. The sample of this study consisted of 5,819 people born in Great Britain in 1958. Symptoms of generalized anxiety disorder, phobia, and panic were assessed at the age of 44, and opinions about political issues six years later. Exploratory factor analysis was used to assess how political opinions were structured into different attitude dimensions, and seven broader political attitudes were formed based on this. Finally, a path model was used to assess whether anxiety disorder symptoms predicted political attitudes. Results and discussion. The anxiety disorder symptoms predicted attitudes towards economic inequality and preservation of the environment. More specifically, those with more generalized anxiety disorder symptoms were more concerned about environmental issues and those with more phobic symptoms were more concerned about economic inequality. This difference between generalized anxiety disorder and phobias might be explained by the fact that the former is connected with anxiousness whereas the latter reflects fearfulness. The results support the notion that fear and anxiety are differently connected to political attitudes. They also call into question threat reactions’ connection with political ideology more broadly.
  • Riipinen, Olli (2019)
    Opinnäytteeni kirjallisessa osiossa käsittelen mieltäni ja mielikuvitustani, sekä kerron siihen liittyvistä teemoista. Mielikuvituksen haittoja ja hyötyjä suhteessa näyttelijän taiteeseen, ihmisenä olemiseen, ymmärtämiseen ja kaikkeen. Vastakohdista. Aiheeni on henkilökohtainen ja yksilöllinen, joten kirjoitan itsestäni ja omasta näkökulmastani. Pyrkimyksenä on löytää jotain yhteistä ja samaistuttavaa. Hahmottelen miten mieleni sekä mielikuvitukseni on muotoutunut ja muotoutuu edelleen. Miten se käyttäytyy tai toimii eri konteksteissa. Miksi se toimii tai ei toimi suhteessa annettuihin olosuhteisiin. Miksi lapsena, näytellessäni tai toimiessani taiteellisessa ympäristössä koen mielikuvituksen sekä ajatukseni vapaana, turvallisina ja ymmärrettävinä. Miksi arjessa pelottavana, epäolennaisena sekä irrallisena? Pyrin hahmottamaan ajan, paikan ja tilan jolla kontrolloisin vilkasta mielikuvitusta ja erottaa fiktion faktasta. Lapsesta aikuiseksi, haaveilijasta tekijäksi. Tämän kirjallisen osion aihe on syntynyt kirjoitusprosessin aikana, mutta se on vuosien pohdintojen tulos. Olen kyllästynyt huolestumaan ja pyörittelemään peukaloitani yksin olohuoneessa. Kyllästynyt huutelemaan tyhjille seinille että olenko hullu. Olen kyllästynyt tulemaan väärinymmärretyksi koska en uskalla puhua suoraan. Mieli ja mielikuvitus on osa ihmisen olemusta jonka kautta sitä on kyettävä säätelemään, rajoittamaan sekä pelkistämään, mutta samalla se on myös äärimmäisen tärkeä ja henkilökohtainen työväline luovilla aloilla jonka pitää antaa hersyä ja olla kahlitsematta liikaa että se pysyisi laajana tuoden sitä kautta lisää näkökulmia. Mielessäni ei tunnu olevan tilaa rationaalisille ajatuksille suhteessa siihen miten arkea pyöritetään. Mihin kohdistaa fokukseni silloin kun en leiki, näyttele tai luo. Mikä on aikuisen ihmisen vastuu omasta arjestaan. Kuinka jakaa itsensä kahtia. Mikä on kultainen keskitie? Kuinka osaisin arkipäiväistää ajatuksen virtaa mutta silti olla tukahduttamatta sitä. Pelkoni on tulla liian varovaiseksi. Näitä asioita pyörittelen ja yritän luoda positiivisia vaihtoehtoja negatiivisten pelkojen tilalle. Pyrin vilpittömään ja rehelliseen dialogiin, jotta osaisin sanallistaa ajattelutapaani, sekä tulisin ymmärretyksi myös muille. Tekoihin pystyn vaikuttamaan, mutta ajatuksiini en. Koen tämän työni merkitykselliseksi ennen kaikkea itselleni, mutta myös muille. Askarruttavat asiat, ongelmat ovat usein hyvin henkilökohtaisia, mutta jaettuna yleisiä ja samaistuttavia. Haluan tällä rauhoittaa mahdollista lukijaa joka pohtii samoja asioita. Työni ei tarjoa ratkaisua eikä johtopäätöstä, vaan se esittää kysymyksiä, vaihtoehtoja. Haaveilua ja hämmästelyä.
  • Hietaranta, Mikko (2008)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani huumehoitoyksiköiden herättämiä pelkoja niiden lähellä asuvien asukkaiden keskuudessa. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Pelkäävätkö ihmiset huumehoitoyksikköä lähiympäristössään vastustaessaan sitä? Mitä tällöin pelätään? Onko miesten ja naisten, eri-ikäisten, eri tuloluokissa olevien ihmisten tai koulutaustaltaan erilaisten ihmisten kokemissa peloissa eroja Perustuvatko pelot mielikuviin vai koettuihin tilanteisiin? Tutkimukseni tapausesimerkkinä on Helsingin Munkkisaaressa sijaitsevat Munkkisaarenkadun huumehoitoyksiköt ja niiden välittömässä läheisyydessä asuvat ihmiset. Tutkimukseni aineistoja ovat tekemäni havainnot Munkkisaaresta, Helsingin Sanomien artikkelit, haastatteluaineisto sekä yksiköiden välittömässä läheisyydessä asuville tehty asukaskysely. Tutkimusmenetelmiäni ovat havainnointi, puolistrukturoitu haastattelumenetelmä, ristiintaulukointi, taulukoiden ja kuvioiden tekeminen sekä keskilukujen laskeminen. Tämän tutkimuksen perusteella silloin kun huumehoitoyksiköiden sijaitsemista oman kodin lähellä vastustetaan, on vastustuksen taustalla useimmiten pelkoja yksiköitä ja niiden asiakkaita kohtaan. Tämän tutkimuksen valossa näyttäisi siltä, että kun yksiköiden lähellä asuva pelkää yksiköiden johdosta, on kyseinen henkilö tai hänen läheisensä joutunut yksiköiden asiakkaiden vuoksi vaaratilanteeseen tai muuten epämiellyttäväksi kokemaansa tilanteeseen. Useimmiten pelko ei siis perustu pelkkiin mielikuviin. Huumehoitoyksiköiden ja niiden asiakkaiden aiheuttamat pelon aiheet ovat itseen ja läheisiin kohdistuva väkivalta, omaisuusrikokset ja ilkivalta, huumeisiin liittyvä rikollisuus ylipäänsä, huumeidenkäyttäjät ihmisryhmänä, kotiseudun muuttuminen, asuntojen hintojen alentuminen sekä HIV-tartunta tai muut tartunnat. HIV- ja muut tartunnat aiheuttavat pelkoja ja huolia, mutta ne koetaan selvästi lievempinä kuin muiden aiheiden aiheuttamat pelot ja huolet. Naiset pelkäävät useammin kuin miehet. Kun mies pelkää yksiköiden ja niiden asiakkaiden johdosta, se johtuu useimmiten kaikkien edellä lueteltujen aiheiden vuoksi. Naiset taas saattavat olla peloissaan tai huolissaan vain muutaman tai yhden aiheen johdosta. Tämän tutkimuksen perusteella itseen kohdistuva väkivalta on naisten yleisin pelon tai huolen aihe. Voimakkaimpia pelon ja huolen tunteita herättävät asiat liittyvät varakkaimpien kotitalouksien kohdalla omaisuuteen. Asuntojen hintojen alentuminen puolestaan on pienin huolen aihe alimman tuloluokan kotitalouksissa. Lähiympäristön muuttuminen, huumausaineisiin liittyvä rikollisuus ja omaisuusrikokset ja ilkivalta herättävät voimakkaimpia pelkoja ja huolia tuloiltaan keskimmäisessä luokassa olevien kotitalouksien vastaajien keskuudessa. Huumehoitoyksiköiden läsnäolo oman kodin lähellä näyttäisi tämän tutkimuksen valossa vaikuttavan myös osan sen lähellä asuvien asukkaiden konkreettiseen käyttäytymiseen. Tärkeimmät käyttämäni lähteet ovat Antti Kariston ja Martti Tuomisen teos ”Kirjoituksia kaupunkipeloista”, Richard Sennetin teos ”The Conscience of the eye The Design and Social life of cities.” ja Neil Smithin ”The New Urban Frontier. Gentrification and the revanchist city.”
  • Hildén, Pia (2007)
    Tämä tutkimus käsittelee ikääntyneiden henkilöiden väkivaltakokemuksia. Työni pääpaino on ikääntyneisiin kohdistuvassa väkivallassa, mutta käsittelen myös väkivallan kokemusten ylisukupolvista jatkumista sekä väkivallan pelkoa. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, millaisia väkivallankokemuksia ikääntyneillä on. Tarkastelen sitä, kuinka väkivallasta puhutaan ja millaisia seurauksia sillä on ja miten koettua väkivaltaa selitetään. Haluan tuoda työssäni esiin nimenomaan ikääntyneiden omia kokemuksia. Tarkoituksenani on myös selvittää millaisia asioita väkivallasta irtautumiseen liittyy ja kuinka väkivallan kokemuksista selviydytään. Tarkastelen myös väkivallan muotojen vaihtelua ja päällekkäisyyksiä. Työni lähtökohtana on väkivallan tekojen kolmijako, eli fyysinen, psyykkinen ja taloudellinen väkivalta. Aineistani nousi esiin erityyppisiä väkivallankokemuksia ja nämä kokemukset olen jakanut seuraaviin luokkiin: parisuhdeväkivaltaa kokeneet, aikuisten lasten väkivallan kohteeksi joutuneet, taloudellista väkivaltaa kokeneet, henkistä väkivaltaa kokeneet, lapsena väkivaltaa kokeneet ja väkivallan pelkoa kokeneet. Luokittelu ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, vaan useat aineistoni tapaukset käsittelevät monen tyyppisiä väkivaltakokemuksia. Kaikilla kirjoittajilla oli kuitenkin myös ikääntyneenä koettuja väkivallan kokemuksia. Tutkielmani keskeinen johtopäätös on se, että vaikka väkivallan teot ja tekijän ja sen kohteen suhteet vaihtelevat, väkivallan seuraukset ovat monelta osin samat. Väkivallan kohteen kannalta väkivallan seurauksia ovat esimerkiksi elämänmahdollisuuksien kaventuminen, ystäväpiirin rajautuminen ja sitä kautta koettu yksinäisyys, erilaiset vihantunteet, pelko ja oman liikkumatilan kaventuminen niin tilallisesti kuin ihmissuhteissakin ja esimerkiksi avuttomuuden tunteet ja kokemukset menetetystä elämästä. Tutkielmani perusteella näyttää siltä, että väkivalta kokemuksena on sellainen, että se näyttää seuraavan sen kokijan elämässä mukana tapahtumana, joka ei unohdu ja jota on tarvetta käsitellä jopa vuosikymmeniä väkivallan kokemisen jälkeen. Työni keskeisin anti on se, että olen voinut antaa äänen niille ikääntyneille, jotka ovat kokeneet tarpeelliseksi kertoa kokemastaan väkivallasta ja tehdä sen näkyväksi myös muille ihmisille.
  • Hagelin, Elina (2011)
    Isä Peloton on matka isään, mieheen sekä yritys laajempaan keskusteluun isyydestä ja äitiydestä perheen roolista käsin. Teksti on koostettu isien ja isoisien haastatteluista ja omista pohdinnoista suhteessa lasten vanhempien rooleihin tänä päivänä. Olen käyttänyt Bertolt Brechtin näytelmää Äiti Peloton ja hänen lapsensa taiteellispedagogisen työn innoittajana. Pohdin työssäni myös mm. Brechtin käyttämän vieraannuttamis- ajatuksen ”sielua” verraten sitä sukupuolirooleihin tässä ja tämän hetkisessä yhteiskunnassa ollen itse äitinä vertailun kohteena. Mietin opinnäytteessä perheen mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elinpiiriin olosuhteiden (sairaus, työttömyys, ero) muuttuessa. Missä ovat tukiverkot kriisin hetkellä? Miten palveluja pursuava yhteiskunta todellisuudessa palvelee perhettä ja sen kasvua? Mietin työntekijän kulmasta erästä keskustelun ja pysähdyksen hetkeä jonka koin 1990-luvun laman aikana päiväkodissa. Pohdin työssäni teatteripedagogiikan opiskelijana taiteentekijöiden mahdollisuuksia avata lisää yhteiskunnallista ajattelua ja keskustelua perhepolitiikan näkökulmasta. Minkälaisia rakenteellisia muotoja ja paikkoja taiteentekijä tarvitsee työssään yksityisen ja yleisen keskustelun synnyttämiseksi? Aineistona kirjallisessa opinnäytetyössä käytän isien ja isoisien haastatteluja, kirjallisuutta ja omia ajatuksia ja kokemuksia jotka ovat syntyneet opinnäytetyön synnyttämänä ja sitä ennen.
  • Tapio, Terttu (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkimuksessa tarkastellaan aikuisten kokemuksia lapsuudessa koetusta perheväkivallasta ja sen seurauksista. Tavoitteena on tuoda esille, minkälaista perheväkivaltaa aikuiset ovat kokeneet lapsuudessaan ja minkälaisia vaikutuksia väkivallalla on ollut lapsuudessa ja myöhemmin aikuisuudessa. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja lähestymistapana on fenomenologia. Tutkimusaineisto koostui yhdeksästä kirjoitelmasta, joiden kirjoittajat olivat kohdanneet perheväkivaltaa omassa lapsuudessaan. Tutkimusaineisto analysoitiin soveltaen Juha Perttulan fenomenologista analyysimenetelmää, joka pohjautuu Amendo Giorgin fenomenologisen psykologian perustulkintamenetelmään. Tutkimustuloksissa tuli esille, että lapsuudessa koettu perheväkivalta oli hyvin monimuotoista. Se jakautui fyysiseen ja henkiseen väkivaltaan ja kodin ja perheen ilmapiiriin ja tunneilmastoon vaikuttavaan väkivaltaan. Fyysisessä väkivallassa korostui vanhemman uhkaava käytös, suora fyysinen väkivalta ja vanhempien välinen väkivalta. Henkisessä väkivallassa esille nousi lapsen asema perheessä ja vanhemman tuen puute, varuillaan olo sekä vanhemman etäisyys, tunteettomuus ja pettymys lapseen. Perheen ja kodin ilmapiiriä ilmensi alkoholin kuuluminen lapsuuteen, ydinperheen hajoaminen ja riitely perheessä sekä kodin turvattomuus. Pelko kietoutui kaikkiin näihin väkivallan muotoihin ja jatkui tunnekokemuksena aina aikuisiälle saakka. Perheväkivallan seurauksina lapsuudessa ilmeni suoria väkivallan seurauksia kuten fyysisiä vammoja, henkisiä vaurioita ja haasteita sosiaalisissa suhteissa ja vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Aikuisuudessa seuraukset painottuivat omiin henkilökohtaisiin omaan itseen liittyviin haasteisiin ja ongelmiin sosiaalisissa ja vuorovaikutuksellisissa suhteissa. Seuraukset ilmenivät myös fyysisinä oikeina kuten masennuksena ja pelkotiloina. Lapsuuden perheväkivaltakokemuksilla on merkittävät seuraukset lapsuudessa ja myös nykyhetkessä aikuisuudessa. Ne ovat jättäneet pysyvät jäljet ihmiseen. Perheväkivaltakokemusten vaikutukset ja selviytyminen niistä ovat hyvin yksilöllisiä. Osalla kokemukset voivat jopa tarjota myöhemmin aikuisuudessa kokonaisvaltaisemman tavan tulkita ja auttaa muita ihmisiä ja osalle taas kokemuksista muodostuu loppuelämän taakka, jolla voi olla vaikutusta nykyhetkeen ja tulevaisuuden suunnitteluun. Pelko nousi merkittävästi esille kokemuksissa. Pelko syntyi lapsuuden perheväkivaltakokemuksien yhteydessä ja siirtyi usein henkilön mukana aikuisuuteen saakka. Pelko liittyi nykyhetkessä lapsuuden kokemusten kohtaamiseen, epämääräisenä pelon tunteena nykyhetkeen ja pelkona tulevaisuutta kohtaan. Keskeisempiä lähteitä lapsuuden ja nuoruuden perheväkivaltaan liittyen olivat Eskonen Inkeri (2005), Perheväkivalta lasten kertomana; Lepistö Sari (2010) Nuorten kokema perheväkivalta ja Laitinen Merja (2004), Häväistyt ruumiit, rikotut mielet sekä muutamat suomenkieliset ja kansainväliset artikkelit. Fenomenologisen lähestymistavan osalta keskeisinä lähteinä olivat Perttula Juha (1996) Kokemus psykologisena tutkimuskohteena ja Perttula Juha & Latomaa Timo (toim.) (2009) Kokemuksen tutkimus, Merkitys – tulkinta – ymmärtäminen.
  • Aholainen, Elina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani näytelmässä Tuntemattoman eläimen jäljet ja Annantalon Into-teatteriryhmän esitysversiossa esitettyjä nuoren henkilöhahmon tunteita. Tutkimuksessani kysyn, mitä tunteet tekevät näytelmässä ja esityksessä ja miten ne vaikuttavat nuoren henkilöhahmon toimintaan. Nuorten teatteria ei ole kovin paljon tutkittu taiteellisista lähtökohdista käsin. Se aiheuttaa käsityksen, jossa lasten ja nuorten kehittäminen ja opettaminen on taiteen kokemusta tärkeämpää. Kysynkin tutkimuksessani myös, miten tunteet vaikuttavat nuorten teatterissa olevaan taiteelliseen valtasuhteeseen aikuisen ja nuoren välillä. Tuntemattoman eläimen jäljet kertoo nuoresta tytöstä, joka kohtaa ensimmäistä kertaa kuoleman, kun hänen Saara-tätinsä sairastuu ja menehtyy. Tapahtumat herättävät tytössä erilaisia tunteita ja saavat tytön pohtimaan suuria kysymyksiä elämästä ja itsestään. Apuna näiden vaikeidenkin kysymysten pohtimiseen tyttö saa ystäviltään ja perheeltään. Tarkastelen esitystä ja näytelmää Sara Ahmedin tunnekäsityksen mukaan, jossa tunteet eivät ole omistusmuotoisia, vaan tapahtuvat ikään kuin asioiden välillä kosketuksen yhteydessä. Kosketuksen ansiosta tunteet ovat sosiaalisia ja määrittävät henkilöiden ja asioiden välisiä suhteita. Tutkimukseni analyysi perustuu tarkastelemani näytelmän lukemiseen, sekä siitä tehtyyn esitysversioon. Pohdin tunteiden itsensä sijaan sitä mitä ne valitsemissani kohtauksissa tekevät ja miten ne vaikuttavat henkilön ja maailman rajoihin. Häpeä toimii esityksessä monella tavalla. Kun tyttö käy sairaalassa katsomassa Saara-tätiä, häpeä saa aikaan tytön vetäytymään kauemmas niin sairaasta ruumiistaan, kuin omasta ruumiistaankin. Häpeään sekoittuu epämukavuutta, inhoa ja pelkoa. Tytön ystävän häpeäkokemus puolestaan saa aikaan turhautumista, mikä lähentää ystävysten joukkoa, jotka tunnistavat saman turhautuneen häpeän omassa kokemuksessaan. Pelko on niin esityksessä kuin näytelmässä voimakkaasti läsnä oleva tunne. Se on myös ajassamme hallitseva tunne terrorismin uhan, ilmastokatastrofin ja nopeasti muuttuvan maailman myötä. Pelko ajautuu ahdistukseen, kun pelon kohteita kerääntyy liikaa, eikä yksikään niistä vaikuta selkeältä. Näin ollen pelko kutistaa maailmaa ruumista vasten ja rajoittaa vapauden tunnetta. Surua voidaan ajatella voimakkaana tunteena, johon liittyy mystiikkaa. Näin on ainakin kuolemansurun kohdalla, joka on läsnä näytelmässä ja esityksessä koko teemassa. Suru kokemuksena muokkaa identiteettiä ja toisinaan luo käännekohdan elämälle. Toisaalta surua tunteena pidetään usein heikkouden merkkinä, mistä syystä tyttökin yrittää näyttää, ettei suru vaikuta häneen. Rakkaus avaa tytön kokemusta positiivisempaan suuntaan. Rakkaus perhettään kohtaan saa aikaan turvallisuuden tunteen. Rakkaus myös yhdistää ystävysten joukkoa, jotka rakkauden myötä uskaltautuvat avaamaan ruumiitaan maailmalle ja nauttimaan. Näytelmän ja esityksen filosofiassa rakkaus on kokonaisvaltainen tunne jaetusta todellisuudesta ja ”olemassaolon nautinnosta”. Erilaiset tunteet toimivat eri tavoin nuorten teatterissa. Tutkimuksessa esitän, että viha ja rajuus toimivat normeina nuorten teatterissa luoden yksipuolisen kuvan nuoruuden kokemuksesta. Vaikka vihalla on myös mahdollisuuksia toimia valtasuhteiden purkamisen välineenä, se yleensä palautetaan itseensä esimerkiksi vihaisen kapinoivan nuoruusnormin myötä. Vihan sijaan näytelmässä ja esityksessä Tuntemattoman eläimen jäljet mahdollisuuden luo ihmetys. Teatterissa, jossa tapahtumat tapahtuvat aina ikään kuin ensimmäistä kertaa, on ihmetys luonteva keino avata erilaisia mahdollisia nuoruuden kokemuksia.
  • Melander, Johannes (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani Marko Hautalan Leväluhdan (2018) ja Pimeän arkkitehdin (2020) kauhun affektiivisia vaikutuskeinoja ja vaikuttavuutta. Perehdyn niihin sisäistekijän ja tekijän yleisön välisenä retorisena kommunikaationa. Oletettu yleisö tunnistaa tekstistä sen emotionaaliset rakennepiirteet ja kerronnalliset konventiot sekä vaikuttuu kauhusta siten kuin on tarkoitus. Lähestyn romaaneja affektiteorian avulla. Affekteilla on mahdollista tutkia kauhun ruumiillisia ja tiedostamattomia vaikutuksia. Kauhu syntyy tiedostamattomana ja ruumiillisena vaikutuksena, joka muuttuu kognition ja kulttuurisesti käsitetyn prosessin myötä tiedostetuksi tunteeksi ja emootioksi. Tutkielmassani lähestyn koko affektiivista ja emotionaalista prosessia, mutta painotan sitä, miten tiedostamattomia ruumiillisia vaikutuksia luodaan ja miten ne ilmenevät. Kauhun vaikutuskeinoista nostan tutkielmassani tärkeimmäksi affektiivisen ja odottavan lukemiskokemusta määrittävän tunnelman, joka ei ole sidottu objekteihin. Tunnelma suuntautuu kertomuksen tulevaisuudessa odottaviin ja menneisyydestä paljastuviin mystisiin uhkiin. Keskeistä tunnelman muodostumiselle Leväluhdassa ja Pimeän arkkitehdissa on se, että yleisö tuntee empatiaa päähenkilöihin ja pelkää heidän kanssaan sekä heidän puolestaan kauhun uhkia. Kauhistuttavaa tunnelmaa luovat esimerkiksi hirviöiden ja miljöiden uhat. Kauhun vaikutuksista käsittelen abjektiota eli ruumiillisesti, psyykkisesti ja metafyysisesti uhkaavia rajanylityksiä, jotka aiheuttavat pelottavaa inhoa. Analysoin myös henkilöhahmojen ja yleisön kokemaa ahdistusta torjutuista menneisyyden psykologisista kauhuista, jotka kohoavat pintaan kertomuksen psyykkisinä uhkina. Käsitykseni mukaan Leväluhtaa ja Pimeän arkkitehtia voi tulkita sekä psykologisena että metafyysisenä kauhuna, jolloin kauhun affektiivisuus ilmenee ruumiillisina, psyykkisinä ja metafyysisinä vaikutuskeinoina ja vaikutuksina. Kauhu pyrkii affektiivisesti sekä kauhistuttamaan että kiehtomaan yleisöä.
  • Räsänen, Pinja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ongelmakäyttäytyminen on eläimen käyttäytymistä, joka on haitallista eläimen omistajalle tai eläimelle itselleen. Ongelmakäyttäytyminen voidaan jakaa eläimelle normaaliin ja epänormaaliin käyttäytymiseen. Suurin osa kissojen ongelmalliseksi koetusta käyttäytymisestä on kissalle täysin luonnollista ja normaalia, mutta sen toteuttamistapa tai -ympäristö on omistajan mielestä sopimaton. Esimerkiksi kohteiden raapiminen on kissalle luontainen tapa, mutta monet omistajat pitävät sitä ongelmallisena. Kissat ovatkin usein hyvin väärinymmärrettyjä, kun ne toteuttavat luonnollisia tapojaan sisätiloissa. Kissan lajityypillisen käyttäytymisen ymmärtäminen auttaa ongelmakäyttäytymisen ehkäisemisessä ja hoidossa. Kissojen käyttäytymisongelmat ovat hyvin yleisiä ja niihin osataan harvoin puuttua. Kissan kouluttamisen sekä käyttäytymiseen liittyvien ongelmien ratkaisemisen ajatellaan olevan niin vaikeaa, etteivät omistajat usein koe sitä käytännössä mahdollisena. Käytösongelmien ratkaisemiseksi löytyy kuitenkin paljon erilaisia neuvoja, vaikka tieteellinen tutkimus niiden taustalla on monin paikoin vähäistä. Tässä kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi kissojen yleisimpiä käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, avataan niihin johtavia syitä ja annetaan ongelmiin hoitokeinoja. Kissojen yleisimmät käyttäytymisongelmat ovat aggressio ja tarpeiden tekeminen vääriin paikkoihin. Muita kissan käyttäytymiseen liittyviä ongelmia ovat muun muassa merkkailu, liiallinen ääntely ja pakko-oireinen käyttäytyminen. Ongelmakäyttäytymistä esiintyy enemmän puhdasrotuisilla kissoilla kuin kotikissoilla sekä kastroimattomilla ja steriloimattomilla kissoilla enemmän kuin leikatuilla kissoilla. Lisäksi ongelmakäyttäytyminen on yleisempää sisäkissoilla kuin vapaasti ulkoilevilla kissoilla. Sisäkissojen on havaittu olevan turhautuneempia ja nukkuvan enemmän kuin ulkoilevien kissojen. Liiallinen nukkuminen voi joissakin tapauksissa viitata masennukseen. On erittäin tärkeää selvittää, mitä kissan ongelmakäyttäytymisen taustalla on. Näin voidaan hoitaa syy käyttäytymisongelman taustalla ja päästään puuttumaan mahdollisesti vakaviinkin sairauksiin. Ongelmakäyttäytyminen voi lisäksi johtaa stressiin perheen sisällä, kissan sopimattomaan rankaisemiseen, kissan ja omistajan välisen suhteen heikkenemiseen, kissasta luopumiseen tai jopa kissan lopettamiseen. Stressi on yksi suurimmista syistä kissan ongelmakäyttäytymisen taustalla. Kontrollimahdollisuuksien puute, ympäristön ennakoimattomuus ja kissan ja omistajan välinen huono suhde ovat yleisiä syitä kissan stressiin. Lisäksi virikkeetön ympäristö voi aiheuttaa kissalle stressiä. Kissan stressin hoidossa ensiarvoisen tärkeää on stressitekijän poistaminen. Riittämätön henkinen stimulaatio ja liikunnan puute ovat myös usein kissan käyttäytymiseen liittyvien ongelmien taustalla. Tämän vuoksi kissan elinympäristön muokkaaminen kissalle sopivaksi muun muassa virikkeellistämällä auttaa moniin käytösongelmiin. Useita kissan käyttäytymisongelmia voidaan hoitaa opettamalla kissa toimimaan tietyllä tavalla tai siedättämällä sitä pikkuhiljaa pelottaviin tilanteisiin.
  • Holstila, Anna-Leena Ilona (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielman tavoitteena on suomalaisnuorten kokeman väkivallan pelon yleisyyden ja jakautumisen kuvaaminen ja pelkoon yhteydessä olevien tekijöiden kartoittaminen. Monien kirjoittajien mukaan pelko ja turvattomuus ovat tulleet yhteiskunnassa aikaisempaa keskeisemmiksi. Rikollisuuden pelko ja turvattomuus on tutkimuskirjallisuudessa nähty monenlaisten yhteiskunnallisten muutosten seurauksiksi ja negatiivisten yhteiskunnallisten kehityskulkujen, kuten tilallisen eriytymisen, julkisen tilan katoamisen ja hyvinvointivaltion rapautumisen, aiheuttajiksi. Pelkoa on aikaisemmassa tutkimuksessa usein selitetty joko yksilöihin kohdistuneella rikollisuudella ja rikosriskillä tai muiden kuin rikollisuuteen liittyvien elämän epävarmuustekijöiden heijastumisella rikollisuuden pelon kokemuksiin. Tutkielmassa tarkastellaan näiden kahden rikollisuuden pelon selitysmallin soveltuvuutta suomalaisnuorten kokeman väkivallan pelon selittämiseen. Tutkimuksessa käytetään kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä logistista regressionanalyysiä ja ristiintaulukointia. Tutkimusaineistona käytetään Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Nuorisorikollisuuskyselyä vuodelta 2008. Nuorisorikollisuuskysely on itse ilmoitetun rikollisuuden kysely, jonka perusjoukkona ovat peruskoulun yhdeksättä luokka-astetta käyvät nuoret. Keväällä 2008 toteutettuun kyselyyn vastasi 5826 oppilasta 70 eri koulusta. Kyselyn vastausprosentti oli 86. Tutkimuksessa selvisi, että väkivallan pelko ei kosketa suurinta osaa nuorista, mutta merkittävä osa nuorista kuitenkin pelkää väkivaltaa ainakin yhdessä paikassa. Tutkimuksessa tarkasteltiin väkivallan pelon kokemista iltaisin kotikunnan tai kaupungin keskustassa, nuoren omalla asuinalueella, iltaisin julkisissa liikennevälineissä, koulumatkalla, koulun pihalla välitunnilla sekä kotona. Ainakin yhdessä näistä paikoista väkivallan pelkoa kokee 37 prosenttia tytöistä ja 21 prosenttia pojista. Tulosten perusteella väkivallan pelkääminen on yhteydessä rikosuhrikokemuksiin, sukupuoleen, perheen taloudelliseen tilanteeseen, nuoren ja tämän vanhempien välisiin suhteisiin, kuntatyyppiin ja itsekontrolliin. Pelon yhteys selittäviin tekijöihin kuitenkin vaihtelee sen mukaan, missä paikassa pelkäämisestä on kysymys. Esimerkiksi tyttöjen riski pelätä väkivaltaa on poikien riskiä suurempi keskustassa, asuinalueella ja julkisissa liikennevälineissä, mutta ei kotona, koulumatkalla tai koulun pihalla. Koulun pihalla pojilla on suurempi riski pelätä väkivaltaa kuin tytöillä. Uhrikokemuksista taas vanhempien harjoittama ruumiillinen kuritus on yhteydessä lisääntyneeseen väkivallan pelon riskiin ainoastaan nuoren kotona. Nuorten kokema väkivallan pelko näyttää siis olevan eri paikoissa erilaista. Pelon rikosperustaisuutta edustavien ja muiden yleistä turvattomuutta edustavien tekijöiden soveltuvuudesta nuorten kokeman väkivallan pelon selittämiseen selvisi tutkimuksen perusteella, että molempia selitysmalleja edustavat tekijät näyttävät selittävän koettua pelkoa. Kuitenkin muut kuin omiin rikollisuuskokemuksiin liittyvät tekijät näyttävät selittävän paremmin suurinta osaa koetusta pelosta. Silti verrattain harvinaiset kotona pelkääminen ja koulun pihalla välintunnilla pelkääminen selittyvät tulosten perusteella paremmin uhrikokemuksilla kuin muilla yleistä turvattomuutta edustavilla tekijöillä. Kokonaisuudessaan tutkimus osoittaa, että koettu väkivallan pelko on myös yhteiskunnallinen ja sosiologinen, laajemmin yleiseen epävarmuuteen kytkeytyvä ilmiö, eikä yksinomaan rikollisuuskokemusten seurausta.
  • Hagerlund, Tony (2005)
    Tutkimuksessa tarkastellaan paikallislehtien päätoimittajien käsityksiä rikosuutisoinnin määrästä, kehityksestä ja sosiaalisista vaikutuksista. Tutkimus liittyy viime aikojen kriminologiseen tutkimukseen koskien suomalaisten medioiden rikosuutisointia ja sen vaikutuksia sosiaaliseen todellisuuteen. Aineisto koostuu kyselystä, johon vastasi 121 paikallislehden päätoimittajaa, vastausprosentin ollessa tasan 50. Kyselylomake oli strukturoitu, mutta sisälsi myös avovastaustilaa. Päätoimittajat kommentoivat pääosin paikallislehdistön rikosuutismäärää, laatua ja siinä tapahtunutta muutosta. Tutkimuksen myötä syntyi deskriptiivisiä tuloksia siitä, onko paikallislehdistön rikosuutisointi muuttunut samaan suuntaan kuin sanoma- ja iltapäivälehtien rikosuutisointi vai onko paikallislehdillä omanlaisensa rikosuutisointilinja. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin päätoimittajien näkemyksiä rikosuutisoinnin sosiaalisista seurauksista. Paikallislehtien päätoimittajat näkivät paikallislehtien rikosuutisointimäärien kasvaneen, tosin paikallislehdistössä ylipäätänsä enemmän kuin omassa lehdessä. Rikosuutisointimäärät vaihtelivat merkittävästi. Yhdessä paikallislehden numerossa rikosuutisia oli keskimäärin 12. Kymmenesosa paikallislehdistä ei uutisoinut rikoksista lainkaan. Paikallislehtiin otettiin yhteyttä rikosuutisointiin liittyen melko harvoin, ilmoittajien taholta ei juuri lainkaan. Avokysymysten myötä nousi esille, että rikoksen tekijä tai tekijän omaiset olivat ottaneet yhteyttä noin viidennekseen paikallislehdistä. Päätoimittajat näkevät paikallisen rikosuutisoinnin vaikutukset voittopuolisesti myönteisinä: niiden koettiin estävän huhujen ja paisuteltujen tietojen leviämistä, auttavan kansalaisia välttämään vaarallisia paikkoja sekä suojautumaan rikoksilta. Tosin myös vastakkaisia näkemyksiä esiintyi, ja rikosuutisoinnin haitallinen vaikutus alueen maineeseen tunnustettiin laajasti. Oman toimintansa päätoimittajat näkevät ensisijaisesti journalistisena, paikallislehti kirjoittaa asioista niin kuin ne ovat. Päätoimittajat tiedostavat kuitenkin rikosuutisoinnin vaikutukset sekä omat mahdollisuutensa vaikuttaa. Tutkimuksen taustana toimi aiempi kansainvälinen sekä suomalainen kriminologinen tutkimus, joka käsittelee rikosmedian ja pelon yhteyksiä. Keskeisenä teoreettisena polttopisteenä on Frank Furedin ajatus pelon kulttuurista. Aikalaisteorioita ei tutkimuksessa testattu, vaan niiden avulla tutkimuskohde kontekstualisoitiin yleisyhteiskunnalliseen kehitykseen. Tutkimus viittaa yhdessä muiden tutkimusten kanssa, että myös suomalaista todellisuutta voidaan hahmottaa pelon kulttuurin kautta eikä kyse ole siten vain anglosaksisen maailman ilmiöistä.
  • Markkula, Outi (2017)
    Tässä kirjallisessa opinnäytteessä aiheenani on työ. Pitkien opintojen jälkeen olen vihdoin valmistumassa ammattiin: tanssitaiteilijaksi. Valmistumisen kynnyksellä yritän hahmottaa, mitä ammatissa toimiminen käytännössä tarkoittaa. Kirjoitan työn tekemisestä konkreettisen työesimerkin, Ulkorastilla-projektin, läpi. Ulkorastilla on Anna Kuparin kanssa toteuttamamme "oma taiteellinen projekti", eli eräänlainen varjolopputyö. Dialogimuotoisessa johdannossa vyörytän esiin ryöpyn ääniä, jotka kilvan keskustelevat aiheeni ympäriltä. Johdanto toimii paitsi introna opinnäytteeni teemoihin ja Ulkorastilla-projektiin, myös tapaan, jolla kirjoitan. Pyrin tekstissäni moniäänisyyteen: spontaani, analyyttis-teoreettinen ja henkilökohtainen käyvät keskustelua läpi tekstin. Sisällöllisessä ja metodologisessa johdannossa tarkennan taktiikoita, joiden avulla eri ääniä kutsutaan esiin. Pelkään ja haaveilen kuvaa näkökulmaa, jolla lähestyn tulevaisuutta. Se ei ole optimaalinen, mutta toivoa on. Luvussa Tanssi kohtaamisen tiellä kuvaan Ulkorastilla-projektin vastaanottoa kahdessa erilaisessa instituutiossa: palvelutalossa ja tanssifestivaalilla. Reaktioiden avulla tuon esiin asenteita, joita ulkopuolelta asetetaan esimerkiksi tanssin, esityksen, tiedon ja asiantuntijuuden käsitteisiin. Pohdin ennakkoasenteiden merkitystä kohtaamisen tapahtumassa. Lisäksi kirjoitan tiedon ja vallan sekä ajan ja ajattelemisen suhteesta. Pidän arvokkaana erimielisyyttä, jota vasten minun tulee mahdolliseksi piirtää omaa ajatteluani esiin. Sitten on vuorossa Väliaika. Epäusko valtaa, hermostun. Ennen seuraavaa pitkää lukua tulee tarpeelliseksi paikantaa, missä seison. Olen huolissani lähdekirjallisuuden ja oman ääneni sekoittumisesta: kuka täällä oikein puhuu? Lopulta löydän jälleen syyt, miksi lähteisiini tartuin. Luvussa Asenteet työelämän kohtaamisen tiellä tongin lähdemateriaalejani löytääkseni selityksen kiusalliselle ajatusvääristymälle: jokin estää minua näkemästä tanssitaiteen tekemistä oikeana työnä. Löydän ajattelustani kaksi työn tekemiseen liittyvää uskomusta: työn kuuluu olla raskasta ja siitä kuuluu saada palkkaa. Pohdin työn tekemisen motiiveja, työn ja vapaa-ajan välistä liukumaa sekä rahan läsnäoloa taidekeskustelussa. Katson tulevaan kasvavalla kauhulla: työelämä näyttäytyy kiireenä ja kilpailuna, jossa levolle ei ole sijaa. Pohdin, millaisia ajallisuuksia taiteen tekeminen tarvitsee ja kuinka ne ovat ristiriidassa jatkuvan kasvun ideologian kanssa. Kirjoitan kilpailuympäristöstä, joka altistaa turvattomuuden tunteelle ja ylläpitää vaihtoehdottomuutta sekä työn tekemisen käytänteissä että yksilön ajattelussa. Päätän luvun pohtimalla, miksi kriisipuhe lannistaa ja kuinka ongelmat voisi ehkä sittenkin nähdä ratkaisuina. Loppupäätelmissä en summaa mitään, vaan annan yksityiskohdan puhua puolestaan. Epilogi on loppukevennys.
  • Niskanen, Reeta (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pohdin tässä tutkielmassa, voivatko kauhukirjat olla pelottavia ja minkälaista kirjojen herättämä pelko on. Tarkastelen kauhufiktioon liittyviä filosofisia kysymyksiä, kuten miksi ihmiset pitävät pelottavista tarinoista, herättääkö kauhufiktio oikeaa pelkoa ja mitä kauhukirjan lukija tai kauhuelokuvan katsoja tarkalleen ottaen pelkää. Käytän pohdintojeni taustalla muun muassa Kendall L. Waltonin, Alex Neillin, Noël Carrollin ja Berys Gautin kirjoituksia. Analysoin Mia Vänskän ja Marko Hautalan kauhuromaaneja ja pohdin, millä tavalla ne pyrkivät herättämään lukijassa pelkoa. Tarkastelemani romaanit ovat Vänskän Saattaja, Musta kuu ja Valkoinen aura sekä Hautalan Kuokkamummo, Kuiskaava tyttö ja Leväluhta. Näytän että kyseisten romaanien hirviöt liittyvät usein hulluuden pelkoon ja että Vänskä ja Hautala välttelevät yksityiskohtaisen väkivallan kuvaamista. Lisäksi tarkastelen romaanien kielellisiä ja kerronnallisia ratkaisuja sekä Vänskän ja Hautalan tapaa hyödyntää pimeän pelkoa. Tutkielmassa käy ilmi, että kauhukirjat voivat pelottaa kahdella eri tavalla. Lukukokemuksen aikana lukija voi pelätä henkilöhahmojen puolesta, ja tämän pelon voimakkuuteen vaikuttaa lähinnä se, miten hyvin tarina on kirjoitettu. Myöhemmin, esimerkiksi kirjan lukemista seuraavana yönä, lukija saattaa pelätä, että jonkin romaanissa esiintyneen kauhistuttavan asian tosielämän vastine uhkaa häntä itseään. Tällainen pelko saattaa kasvaa todella voimakkaaksi, jos lukija on sopivassa ympäristössä, kuten yksin kotona pimeän aikaan. Lukija voi siis osittain vaikuttaa itse siihen, miten paljon kirja häntä pelottaa.
  • Ahlqvist, Kristina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Nykyaikaisilla isoilla sikatiloilla eläinten ja ihmisten välinen vuorovaikutus on vähentynyt automaation, kuten koneellistuneen ruokinnan myötä ja se rajoittuu usein eläintä stressaaviin toimenpiteisiin, kuten lääkitsemiseen tai eri eläinryhmien yhdistämiseen. Stressaavat käsittelyt lisäävät eläinten kokemaa ihmispelkoa ja laskevat eläinten hyvinvointia ja tuottavuutta. Tutkimuksen hypoteesina on, että eri käsittelyt; rehun antaminen merkinnän yhteydessä, porsaiden merkitseminen ja lähestymistestien toistot vähentävät porsaiden pelokkuutta ihmistä kohtaan kokeen aikana. Koe tehtiin länsisuomalaisella sikatilalla syksyllä 2019. Kokeessa oli mukana 345 6–7 viikon ikäistä vieroitettua porsasta. Koe tehtiin kahdessa osastossa, joissa molemmissa oli 12 karsinaa. Ensimmäisessä osastossa lähestymistestit tehtiin neljänä testipäivänä ja toisessa osastossa vain viimeisenä testipäivänä. Testejä teki kaksi eri testaajaa. Jotta porsaat pystyttiin tunnistamaan yksilöinä, niille laitettiin yksilölliset värimerkit, jotka vahvistettiin viidesti kokeen aikana. Merkinnät tehtiin eri päivinä kuin lähestymistestit. Osastoissa oli koko koejakson ajan kamerat, jotka tallensivat tapahtumat videoille. Jälkeen päin videoilta kerättiin porsaille yksilöllisiä testaajan lähestymis- ja kosketusaikoja sekä karsinakohtaiset ajat testaajille etogrammin mukaisesti. Saaduista ajoista laskettiin aikakestoja, joiden avulla pystyttiin määrittämään aikaviiveitä eri lähestymiskäyttäytymisille eri testipäivinä. Eri käsittelyiden vaikutukset analysoitiin lineaarisella sekamalilla. Tutkimuksen tuloksista nähdään, että toistuvan lähestymistestauksen myötä porsaat lähestyivät ja koskettivat testaajaa huomattavasti nopeammin ensimmäisessä osastossa viimeisenä kuin ensimmäisenä testipäivänä. Merkinnän yhteydessä annetun rehun merkitys porsaiden lähestymis- ja kosketusnopeuteen jäi tutkimuksessa hieman epäselväksi. Tulokset kuitenkin osoittavat rehukäsittelyllä olevan positiivista vaikutusta porsaiden pelokkuuden vähenemiseen, mikä näkyi tuloksissa rehun tilastollisina merkitsevyyksinä joidenkin lähestymiskäyttäytymisten kohdalla. Tuloksista nähdään myös, että porsaat, joille oli tehty lähestymistestejä useammin, olivat huomattavasti rohkeampia lähestymään ja koskettamaan ihmistä viimeisenä testipäivänä kuin porsaat, joille ei ollut aiemmin testejä tehty. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että porsaat voivat tottua ihmiseen ja niiden pelkotaso ihmistä kohtaan voi laskea, kun ihminen on säännöllisesti positiivisessa vuorovaikutuksessa porsaiden kanssa. Lisäksi muut positiiviset käsittelyt, kuten rehun antaminen pelokkuutta herättävän käsittelyn yhteydessä voi vaikuttaa positiivisesti porsaiden kokemukseen ihmisestä. Hyvän ihmis- eläin suhteen luominen ottaa kuitenkin paljon aikaa ja vaatii hoitajalta eläimen käyttäytymisen ja tarpeiden tuntemista oikeiden ja toimivien toimintatapojen ja kestävän luottamuksen luomiseksi.
  • Valkonen, Merja (Helsingfors universitet, 2012)
    The main objective of this study was to estimate genetic parameters to aggression- and fear-related traits in Rottweiler-breed. We also determined which kind of variables could be useful in genetic studies. We used a questionnaire which was sent to Rottweiler owners. Genetic parameters were estimated from a data including responses from owners of 510 dogs. Analysis were carried out with Restricted Maximum Likelihood method for three different variables: owner impression, behaviour components and single behaviour guestions. Heritability estimates for different types of aggression and fear were low or moderate. Most common aggression was dog-directed aggression while owner-directer aggression was most rare. Aggressive behaviour was divided into three genetic complex: social unsureness, aggression in encounter situations and sharpness. The widest complex, social unsureness, had highest heritability estimate. Dog’s aggression in social situations was related to fear and unsureness. Owner impression –guestions and behaviour components could be useful when studying personality traits because they measure a wider complex than just a single behaviour. In this study social dogs had less aggressive and fearful behaviour. It could be possible to reduce aggression- and fear-related behaviour problems by raising dog’s sociality by breeding. This study showed that owner impressions could be used to measure dog’s sociality.
  • Kallioinen, Päivi (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielmassani käsittelen turvallisuutta eri näkökulmista. Päälähteeni on professori Timo Airaksisen tuore julkaisu 'Yksilöturvallisuutta etsimässä', mutta koska yksilö on aina yhteisön jäsen, ei yhteiskuntaakaan ole unohdettu. Kysymykseni on mitä turvallisuus on ja mistä se syntyy. Turvallisuus on ensisijaisesti yksilön tunne, mutta tunteeseen voivat vaikuttaa sanat ja numerot, tieto. Turvallisuuden tunne voi olla oikea tai väärä. Turvallisuus on plastinen käsite; se merkitsee eri ihmisille eri asioita ja yksilöt voivat kokea turvallisuuden subjektiivisesti eri tavoin, vaikka objektiivisesti tilanne olisi samanlainen. Tilastotieto voi vaikuttaa turvallisuudentunteeseemme, mutta näin ei aina ole: ihmiset tupakoivat, vaikka tietävät, että se aiheuttaa syöpää tai pelkäävät lentämistä, vaikka se on tilastollisesti turvallisin tapa matkustaa. Turvallisuutta voi yrittää ymmärtää myös sen vastakohtien kautta: turvattomuuden, pelon ja epävarmuuden. Ihmisten pelot ovat moninaisia, ne ovat pieniä ja suuria. Joitain pelkoja voi pitää rationaalisina, sillä niiden tarkoitus on pitää meidät elossa, mutta ihmisillä on myös täysin irrationaalisia pelkoja, jotka ovat tunteina aivan yhtä tosia kokijoilleen. Ihmisten turvallisuudentarpeet ovat erilaisia: jotkut yrittävät pysytellä turvassa, luovat turvakuplan ympärilleen, toiset ovat riskihakuisia ja haluavat kokea pelkoa. Jännitystä tavoittelevat hakeutuvat vaarallisen tuntuisiin tilainteisiin, mutta silloinkin oletuksena on, että riskin pitää olla kontrolloitua. Turvallisuus voi olla myös tekoja. Turvatoimilla pyritään lisäämään turvallisuutta. Turvallisuuden paradoksi on kuitenkin se, että jos olisi täysin turvallista, turvatoimia ei tarvittaisi: ne eivät tuota turvallisuutta, vaan ne vain yrittävät vähentää turvattomuutta. Turvallisuudentunne on yksilön kokemus, mutta yksilö elää yhteiskunnassa, joka monin tavoin vaikuttaa tuohon tunteeseen. Yhteisö voi merkitä yksilölle suojaa ja turvaa, mutta myös vaaraa. Yhteiskunnallista turvallisuuskäsitettä voidaan tutkia joko valtiollisesta näkökulmasta tai siinäkin voidaan ottaa yksilö inhimillisine tarpeineen ensisijaiseksi.
  • Sumari, Laura (Helsingfors universitet, 2016)
    Liikkuvuus on yksi globalisoituneen maailman keskeisimpiä piirteitä. Erityisesti nuoret liikkuvat paljon, ja tälläkin hetkellä miljoonia nuoria opiskelee kotimaansa ulkopuolella. Vaihto-opiskelun suosion kasvu on kuitenkin lisännyt erilaisten kriisitilanteiden, kuten onnettomuuksien, sairastumisten ja rikoksen uhriksi joutumisten määrää vaihdon aikana. Siksi vaihto-opiskeluun liittyvälle turvallisuustutkimukselle on tarvetta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomesta, Helsingin yliopistosta kansainväliseen opiskelijavaihtoon lähtevien opiskelijoiden käsityksiä ja kokemuksia ulkomailla opiskelusta turvallisuuden näkökulmasta. Tutkimuksen fokuksena on turvallisuuden merkitys ja rooli vaihto-opiskelijoiden jokapäiväisessä elämässä. Tutkielmassa selvitetään, miten vaihto-opiskelijat suhtautuvat turvallisuuteen ja miten turvallisuuteen liittyvät tekijät vaikuttavat heidän elämäänsä vaihdossa. Tarkastelun kohteena ovat myös vaihtokohteeseen liitetyt turvallisuuskuvat sekä niiden vaikutus turvallisuuteen suhtautumiseen. Lisäksi työssä eritellään, minkälaiset asiat vaihto-opiskelijoita uhkaavat, millaisia valintoja opiskelijat tekevät turvallisuuteen liittyen sekä kuinka tärkeää turvallisuus heille on. Näitä teemoja tarkastellaan erityisesti vaihto-opiskeluun liittyvän tilallisuuden ja sen kokemisen kautta. Tutkielman tavoitteena on luoda kattava yleiskuva suomalaisten vaihto-opiskelijoiden turvallisuuskokemuksista ja heitä uhkaavista vaaroista. Tutkimus on ensisijaisesti ihmisen kokemuksen monitieteistä empiiristä tutkimusta. Aineisto koostuu kahteen kirjoittajan laatimaan internet-kyselyyn saapuneista 192 kyselyvastauksesta sekä kymmenestä keskimäärin vajaa tunnin mittaisesta haastattelusta. Aineistoa analysoidaan kontekstualisoiden ja käsitteellisesti analysoiden tutkimukselle keskeisten teemojen kautta sisällönanalyysin menetelmiin ja kokemuksen tutkimuksen teoriaan tukeutuen. Tutkimusote on vahvasti käsitteellinen. Kulttuurintutkimukselle tyypillisellä tavalla tutkimuksessa pyritään erilaisten tutkimussuuntausten piirteitä yhdistellen monitieteisesti jäsentämään aineistosta kumpuavia kulttuurisia merkitysjärjestelmiä. Vaihto-opiskelijat kokevat opiskelijavaihtonsa pääpiirteittäin turvalliseksi. Erilaisia uhkaavia tilanteita kuitenkin esiintyy suhteellisen paljon liittyen esimerkiksi onnettomuuksiin, sairastamiseen sekä rikoksiin, ja suurin osa opiskelijoista kertoo pelänneensä tai kokeneensa turvattomuutta vaihdon aikana. Turvallisuus ja turvattomuus kiinnittyvät opiskelijoiden ajatuksissa tilaan ja paikkaan sekä erityisesti tilan sosiaaliseen ulottuvuuteen. Vaihtokohteella ja sen erityispiirteillä sekä urbaanilla kaupunkiympäristöllä on suuri vaikutus opiskelijoiden turvallisuuskokemuksiin. Toisaalta myös ajallisuus muodostuu tärkeäksi tekijäksi, sillä turvattomuuteen liittyvät kokemukset kiinnittyvät usein pimeään yöaikaan. Eurooppa nähdään opiskelijoiden vastauksessa usein hyvin turvallisena, vaikka terrorismin uhka vaikuttaa opiskelijoiden ajatuksiin suurien kaupunkien turvallisuudesta. Useat Euroopan ulkopuolella vaihdossa olleet opiskelijat sitä vastoin toivoisivat lisää informaatiota turvallisuuteen liittyvissä asioissa yliopistoilta.
  • Virtanen, Marjaana Sanna Maria (2007)
    Tutkielma tarkastelee empiirisen aineiston avulla Brasilian Rio de Janeiron keskiluokkaisten asukkaiden käsityksiä kaupungin väkivallasta ja sen syistä, oikeuslaitoksesta sekä kaupunkitiloissa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa läsnä olevia vaarakäsityksiä ja niihin liittyviä arkipäivän turvallisuusstrategioita. Näkökulmassa nojaudutaan ensinnäkin sosiologiseen keskusteluun vaarasta, riskeistä ja pelon kulttuurista. Tärkeä teoreettinen lähtökohta on Mary Douglasin ajatus vaaran käsittämisestä, joka syntyy ja jota uusinnetaan sosiaalisessa elämässä. Toisaalta työssä hyödynnetään kaupunkielämää ja julkisia tiloja käsittelevää sosiologista tutkimusta. Julkista tilaa lähestytään mukaillen Amos Rapoportin tilateoriaa, jossa tila käsitetään monimutkaisena puitteiden järjestelmänä. Merkittävässä asemassa ovat kulttuuriset merkitysrakenteet, jotka vaikuttavat tilojen käyttöön. Tutkielman pääaineistona toimivat teemahaastattelut. Haastateltavien puhetta analysoidaan temaattisesti selontekoina, joissa ympäröivää maailmaa tehdään ymmärrettäväksi. Tutkielmassa analysoidaan julkisiin tiloihin, väkivaltaan ja vaaraan liitettyjen merkitysten lisäksi puhetta toiminnasta, minkä avulla tehdään ymmärrettäväksi toiminnan mieltä ja merkityksiä, joita kaupunkitiloissa liikkumiseen liittyy. De Certeaun mukaan näiden merkitysrakenteiden voi nähdä avaavan kenttää kaupunkitilojen sosiaalisille käytännöille. Haastatteluaineistoa täydennetään osallistuvasta havainnoinnista ja tilastoista saaduilla aineistoilla. Keskiluokkaiset haastateltavat käsittivät väkivaltarikollisuuden päällimmäisiksi syiksi köyhyyden ja brasilialaisen yhteiskunnan voimakkaan luokkajaon. Väkivaltaisiin tekoihin ryhtymisen nähtiin olevan tulosta köyhien epätoivoisesta tilanteesta, jossa heidän nähtiin elävän syrjittyinä ja yhteiskunnan ulkopuolelle suljettuina. Haastateltavat kokivat julkisissa tiloissa olonsa turvattomaksi. Tämä pelko näytti syntyvän yhteiskuntaluokkien välisissä kohtaamisissa kaupungin julkisissa tiloissa, joiden käyttöön liittyen tehtiin turvallisuusstrategioita. Nämä strategiat tulevat ymmärrettäväksi yhteiskunnallisessa kontekstissa, jossa pelko on voimakasta, väkivallan taso on korkea, ihmiset ovat siitä vahvasti tietoisia ja luottamus oikeuslaitosta ja yleensä julkista sektoria kohtaan on olematonta. Tilannetta on vaikeaa muuttaa, ja siten oman toiminnan merkitys vaaran suhteen kasvaa. Julkisten tilojen uhkaan varautumisen merkittävimpiä strategioita olivat ympäristön tarkkailu ja potentiaalisten vaarojen identifiointi, vaatimaton ulkoasu erojen häivyttämiseksi sekä välttely.