Browsing by Subject "pellot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-17 of 17
  • Tattari, Sirkka (National Board of Waters and the Environment. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1994)
    Publications of the Water and Environment Research Institute. 17
    Yhteenveto: Haihdunnan mittaamisesta ja mallintamisesta peltoalueella
  • Kinnunen, Oona; Hjerppe, Turo; Väisänen, Sari (Suomen ympäristökeskus, Samassa Vedessä -hanke, 2021)
  • Vainio, Outi (University of Helsinki, 1995)
  • Laitinen, Terttu (University of Helsinki, 1970)
  • Toivonen, Marjaana; Herzon, Irina; Toikkanen, Jenni; Kuussaari, Mikko (Enviroquest, 2021)
    Journal of Pollination Ecology 28, 153-166
    Uncultivated field margins are important refugia for pollinating insects in agricultural landscapes. However, the spill-over of pollination services from field margins to adjacent crops is poorly understood. This study (i) examined the effects of landscape heterogeneity on pollinator occurrence in permanent field margins and pollinator visitation to adjacent mass-flowering turnip rape (Brassica rapa ssp. oleifera) in boreal agricultural landscapes, and (ii) tested whether pollinator abundance and species richness in field margins predict abundance and species richness of crop visitors. Pollinators visiting the crop were more affected by landscape heterogeneity than pollinators in adjacent margins. Species richness, total abundance, and the abundance of syrphid flies visiting the crop increased with increasing landscape heterogeneity, whereas, in field margins, landscape heterogeneity had little effect on pollinators. In field-dominated homogeneous landscapes, wild pollinators rarely visited the crop even if they occurred in adjacent margins, whereas in heterogeneous landscapes, differences between the two habitats were smaller. Total pollinator abundance and species richness in field margins were poor predictors of pollinator visitation to adjacent crop. However, high abundances of honeybees and bumblebees in margins were related to high numbers of crop visitors from these taxa. Our results suggest that, while uncultivated field margins help pollinators persist in boreal agricultural landscapes, they do not always result in enhanced pollinator visitation to the adjacent crop. More studies quantifying pollination service delivery from semi-natural habitats to crops in different landscape settings will help develop management approaches to support crop pollination.
  • Järvenpää, Lasse; Savolainen, Mika (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 4/2015
    Sadannan ja haihdunnan epätasainen jakautuminen eri vuodenaikojen välillä asettaa maassamme erityisvaatimuksia niin viljelysmaan kuivatukselle kuin kastelullekin. Kuivatuksen tarkoituksena on aikaansaada kasvulle sopiva maan kosteustila ja viljelyyn tarvittavien koneiden vaatima kantavuus. Suomen 2,3 miljoonasta peltohehtaarista lähes 90 % tarvitsee kuivatusta. Nykyinen viljelytekniikka edellyttää toimivaa salaojitusjärjestelmää, jonka edellytyksenä on tehokas peruskuivatus. Vaikka viljelyksessä oleva peltoala on pääosin kertaalleen peruskuivatettu, tarvitaan edelleenkin peruskuivatuksen ylläpitoa ja parantamista. Ojaverkoston kunnon heikentyminen ja ilmastonmuutos tuovat ojitustarpeeseen uuden näkökulman. Maankuivatus on toisaalta muuttanut ja yksipuolistanut monien virtavesien luonnontilaa, joten peruskuivatushankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa tulee soveltaa entistä laajemmin ns. luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteita. Oppaassa on esitetty kattavasti maankuivatuksen suunnitteluun ja toteutukseen liittyvät näkökohdat, teknilliset ja ympäristölliset ohjeet sekä laatuvaatimukset. Oppaassa on keskitetty maatalousalueiden kuivatukseen, mutta myös metsäojituksia on käsitelty lyhyesti. Lisäksi oppaassa on esitelty kastelun perusteet sekä keskeiset kastelumenetelmät. Maa- ja metsätalousministeriö asetti maankuivatus- ja kasteluoppaan laatimiseksi ohjausryhmän 17.1.2005. Työssä tuli ottaa huomioon se, että ojitushankkeet ovat nykyisin useimmiten peruskorjaustöitä, joihin voidaan soveltaa entistä sujuvampaa suunnittelumenettelyä. Oppaasta julkaistiin ensimmäinen versio työryhmän mietintönä vuonna 2007. Vesilain uudistamisen ja ojitusasioita käsittelevien tahojen organisaatiomuutosten selventämiseksi oppaasta on nyt julkaistu toinen päivitetty painos. Tässä painoksessa on vesilain uudistuksen tavoitteiden mukaisesti kiinnitetty entistä enemmän huomiota puroluonnon suojeluun sekä pohjavesialueilla ja happamilla sulfaattimailla tapahtuvien ojitusten haittojen ennaltaehkäisemiseen. Suuri paino oppaan uudistuksessa on ollut muuttuneiden viranomaiskäsittelyjen kuvaamisessa. Ojitukseen ryhtyvällä on entistä selkeämpi vastuu suunnitelmien laatimisesta sekä ojituksesta ilmoittamisesta viranomaisille.
  • Pajula, Heikki; Järvenpää, Lasse (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2007
  • Palko, Jukka; Merilä, Eero; Heino, Soini (Vesi- ja ympäristöhallitus, 1988)
    Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 21
  • Heliölä, Janne; Herzon, Irina (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 26/2012
    Tässä raportissa esitetään tulokset kahdesta tutkimushankkeesta, jotka liittyivät eri tavoin maatalousalueiden luontoarvojen mittaamiseen. Luonnonhoitopellot tulivat uutena vapaaehtoisena toimenpiteenä maatalouden ympäristötukeen vuonna 2009. Tulosten perusteella ne lisäävät selvästi luonnon monimuotoisuutta maatalousympäristössä. Kasvillisuudeltaan lajirikkaimpia olivat niittypellot sekä vanhat niittymäiset nurmet. Luonnonhoitopellot eivät silti korvaa esimerkiksi perinnebiotooppeja, sillä niillä esiintyy vain niukasti harvinaisia kasvilajeja. Luonnonhoitopeltojen sijoittelu vesistöihin nähden ei ole vesiensuojelun kannalta optimaalista. Maanviljelijät pitävät toimenpidettä hyvin onnistuneena. Toisessa osatutkimuksessa arvioitiin ympäristötuen erityistukea saavien perinnebiotooppien, metsänreunojen ja metsäsaarekkeiden hoidossa ja laadussa tapahtuneita muutoksia vuoteen 2004 verrattuna. Useimmilla perinnebiotooppikohteilla esiintyi merkittäviä luontoarvoja ja tehtyjä hoitotoimia pidettiin selvästi hyödyllisinä. Sitä vastoin metsänreunojen ja saarekkeiden osalta sekä kohteiden valinnassa että hoidossa havaittiin yleisesti puutteita. Kolmannessa osatutkimuksessa arvioitiin ns. HNV-maatalousmaan määrän seurantaan kehitetyn indikaattorin realistisuutta. Tulokset osoittivat, että indikaattorin avulla pystytään rajaamaan erilleen luontoarvoiltaan merkittävimpien maatilojen osajoukko. Indikaattori ei kuitenkaan kuvasta kovin luotettavasti tavanomaisempien maatilojen luontoarvojen vaihtelua.
  • Numminen, Juhani (Suomen metsätieteellinen seura, 1970)
  • Ekholm, Petri; Jaakkola, Elina; Kiirikki, Mikko; Lahti, Kirsti; Lehtoranta, Jouni; Mäkelä, Visa; Näykki, Teemu; Pietola, Liisa; Tattari, Sirkka; Valkama, Pasi; Vesikko, Ljudmila; Väisänen, Sari (Finnish Environment Institute, 2011)
    The Finnish Environment 33/2011
    The ability of novel measures to reduce the loss of phosphorus from fields to surface waters is seeing increasing testing. Gypsum, by elevating the ionic strength in soil solution, has been shown to reduce phosphorus losses from Finnish soils under laboratory conditions. This report presents the results of a catchment-scale gypsum experiment. In a 2.45 km2 catchment in southern Finland, 91% of the field area (93 out of 101 hectares, mostly on clayey soils) was amended with gypsum after the harvest in 2008. Runoff volume and quality (e.g., turbidity, nutrients, cations, and anions) were monitored for six high-flow periods in February 2008 to November 2010 – i.e., before, during, and after the amendment – by means of on-line sensors and manual sampling. Additional data were collected by a local water protection association at the site and in a nearby ‘reference’ catchment where gypsum was not used. Moreover, the effect of gypsum was simulated with the ICECREAM model and scaled for the clay fields in the catchment of the Archipelago Sea via the assessment tool VIHMA. Potential changes in soil chemistry were monitored with soil analyses. Finally, the impact on lakes caused by sulphate lost from gypsum was studied by means of laboratory soil and sediment incubations. The turbidity recorded by the on-line sensors from the runoff correlated with the concentration of particulate phosphorus analysed in the laboratory, which enabled the evaluation of changes in particulate phosphorus loss from the on-line data. Using a covariance model with gypsum application as a qualitative and runoff volume as a quantitative variable, we approximated gypsum as having reduced the loss of particulate phosphorus by 57 %. The loss of dissolved reactive phosphorus decreased by approximately one third. The total phosphorus reduction was about 54 %. According to the ICECREAM model, the reduction in total phosphorus was 45 %. No corresponding changes were found in the reference catchment. Gypsum did not affect soil test values for phosphorus, potassium, magnesium, or calcium but did increase the ionic strength and sulphur in soil. The proportion of gypsum lost in runoff could not be estimated precisely, because there were insufficient background data on sulphate losses. At maximum, 45 % of the gypsum was lost, as calculated from conductivity values recorded by the sensors. Since sulphate may aggravate eutrophication in sulphate-poor lakes, the sulphate lost from gypsum may restrict extensive gypsum application to only those catchments discharging directly into the Baltic Sea. Fortunately, most clayey fields in Finland with a risk of erosion are located in the coastal catchments without a great presence of lakes. As an example, the application of gypsum on all clayey fields used for cereals or high-value crops in the catchment of the Archipelago Sea could reduce the total phosphorus load by 68 t y−1, as calculated with the assessment tool VIHMA. That would be more than half of the national target (120 t y−1) for this sea area. The duration of the gypsum effect and impact of gypsum-derived sulphate on the ecology of rivers and lakes has yet to be determined.
  • Kalela, Erkki K. (Suomen metsätieteellinen seura, 1961)
  • Aaltonen, V. T. (Suomen metsätieteellinen seura, 1923)