Browsing by Subject "pelot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Markku, Essi-Eveliina (2008)
    Tutkimuskohteena on eurooppalainen identiteetti. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella eurooppalaisen identiteetin ja ksenofobian sekä suvaitsevaisuuden välistä suhdetta. Tavoitteena on tuoda ilmi mahdollinen yhteys unionin kansalaisten identiteettien eurooppalaistumisen sekä ksenofobian ja suvaitsevaisuuden välillä ja tehdä sitä kautta mahdollisia yleisiä päätelmiä eurooppalaisen identiteetin edellytyksistä toimia tienä suvaitsevaisempaan Eurooppaan. Teoreettis-käsitteellinen viitekehys jakautuu kahteen osaan: ensin tarkastellaan identiteettiä käsitteenä sekä eurooppalaista ja kosmopoliittista identiteettiä, jonka jälkeen avataan toisiinsa linkittyneitä muukalaisuuden, toiseuden, ksenofobian, rasismin, syrjinnän, suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden käsitteitä. Analyysi suoritetaan kahden hypoteesin – identiteetti- ja ksenofobiahypoteesin – avulla. Tutkimus on vertailevaa tutkimusta. Identiteettihypoteesia tarkastellaan ajallisen ulottuvuuden avulla unionin tasolla, eri maaryhmien kautta kuin myös maakohtaisesti. Ksenofobiahypoteesia tarkastellaan vain unionin tasolla ja yhdessä mittauspisteessä yleisen ksenofobisuuden sekä unionin sisäisten ja ulkoisten maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden avulla. Empiirisenä tutkimusaineistona ovat Eurobarometrit 37.0, 53 ja 67.1. Identiteettihypoteesia tarkastellaan näiden kaikkien avulla, mutta ksenofobiahypoteesin kohdalla aineistona käytetään vain Eurobarometriä 53. Päätutkimusmenetelmänä tässä työssä käytetään ristiintaulukointia. Lisäksi yleistä kenofobisuutta mittaavan summamuuttujan muodostamisessa on käytetty apuna faktorianalyysia. Tutkimustulokset perusteella voidaan löytää yhteys eurooppalaisen identiteetin ja ksenofobian väliltä – identiteetin eurooppalaistuminen lisää suvaitsevaisuutta. Analyysin valossa myös hypoteesit ovat päteviä, vaikkakin ksenofobiahypoteesin kohdalla joudutaan tekemään tarkennusta: vahvin eurooppalainen identiteetti ei ole suvaitsevaisin, vaan eurooppalaisen identiteetin vahvistuminen kansallisen identiteetin rinnalla lisää suvaitsevaisuutta muukalaisia kohtaan. Kaikkein suvaitsevaisimpia ovat ne, joilla eurooppalainen identiteetti on ohittanut kansallisen identiteetin, mutta pudottamatta sitä pois. Unionin kansalaisten identiteettikehityksessä löytää kaksi yhtäaikaista prosessia: ensimmäinen muokkaa jo osittain eurooppalaistuneita identiteettejä eurooppalaisemmiksi, toisen lisätessä ainoastaan kansallisen ulottuvuuden kautta identifioituvia. Tulosten perusteella voidaan todeta, että eurooppalaisella identiteetillä on edellytyksiä toimia tienä suvaitsevampaan ja näin ollen myös tasapainoisempaan Eurooppaan, kunhan identifioitumista tapahtuu eurooppalaisen ulottuvuuden rinnalla myös kansallisen identiteetin kautta.
  • Hietaranta, Mikko (2008)
    Tutkin pro gradu -tutkielmassani huumehoitoyksiköiden herättämiä pelkoja niiden lähellä asuvien asukkaiden keskuudessa. Tutkimuskysymyksiäni ovat: Pelkäävätkö ihmiset huumehoitoyksikköä lähiympäristössään vastustaessaan sitä? Mitä tällöin pelätään? Onko miesten ja naisten, eri-ikäisten, eri tuloluokissa olevien ihmisten tai koulutaustaltaan erilaisten ihmisten kokemissa peloissa eroja Perustuvatko pelot mielikuviin vai koettuihin tilanteisiin? Tutkimukseni tapausesimerkkinä on Helsingin Munkkisaaressa sijaitsevat Munkkisaarenkadun huumehoitoyksiköt ja niiden välittömässä läheisyydessä asuvat ihmiset. Tutkimukseni aineistoja ovat tekemäni havainnot Munkkisaaresta, Helsingin Sanomien artikkelit, haastatteluaineisto sekä yksiköiden välittömässä läheisyydessä asuville tehty asukaskysely. Tutkimusmenetelmiäni ovat havainnointi, puolistrukturoitu haastattelumenetelmä, ristiintaulukointi, taulukoiden ja kuvioiden tekeminen sekä keskilukujen laskeminen. Tämän tutkimuksen perusteella silloin kun huumehoitoyksiköiden sijaitsemista oman kodin lähellä vastustetaan, on vastustuksen taustalla useimmiten pelkoja yksiköitä ja niiden asiakkaita kohtaan. Tämän tutkimuksen valossa näyttäisi siltä, että kun yksiköiden lähellä asuva pelkää yksiköiden johdosta, on kyseinen henkilö tai hänen läheisensä joutunut yksiköiden asiakkaiden vuoksi vaaratilanteeseen tai muuten epämiellyttäväksi kokemaansa tilanteeseen. Useimmiten pelko ei siis perustu pelkkiin mielikuviin. Huumehoitoyksiköiden ja niiden asiakkaiden aiheuttamat pelon aiheet ovat itseen ja läheisiin kohdistuva väkivalta, omaisuusrikokset ja ilkivalta, huumeisiin liittyvä rikollisuus ylipäänsä, huumeidenkäyttäjät ihmisryhmänä, kotiseudun muuttuminen, asuntojen hintojen alentuminen sekä HIV-tartunta tai muut tartunnat. HIV- ja muut tartunnat aiheuttavat pelkoja ja huolia, mutta ne koetaan selvästi lievempinä kuin muiden aiheiden aiheuttamat pelot ja huolet. Naiset pelkäävät useammin kuin miehet. Kun mies pelkää yksiköiden ja niiden asiakkaiden johdosta, se johtuu useimmiten kaikkien edellä lueteltujen aiheiden vuoksi. Naiset taas saattavat olla peloissaan tai huolissaan vain muutaman tai yhden aiheen johdosta. Tämän tutkimuksen perusteella itseen kohdistuva väkivalta on naisten yleisin pelon tai huolen aihe. Voimakkaimpia pelon ja huolen tunteita herättävät asiat liittyvät varakkaimpien kotitalouksien kohdalla omaisuuteen. Asuntojen hintojen alentuminen puolestaan on pienin huolen aihe alimman tuloluokan kotitalouksissa. Lähiympäristön muuttuminen, huumausaineisiin liittyvä rikollisuus ja omaisuusrikokset ja ilkivalta herättävät voimakkaimpia pelkoja ja huolia tuloiltaan keskimmäisessä luokassa olevien kotitalouksien vastaajien keskuudessa. Huumehoitoyksiköiden läsnäolo oman kodin lähellä näyttäisi tämän tutkimuksen valossa vaikuttavan myös osan sen lähellä asuvien asukkaiden konkreettiseen käyttäytymiseen. Tärkeimmät käyttämäni lähteet ovat Antti Kariston ja Martti Tuomisen teos ”Kirjoituksia kaupunkipeloista”, Richard Sennetin teos ”The Conscience of the eye The Design and Social life of cities.” ja Neil Smithin ”The New Urban Frontier. Gentrification and the revanchist city.”
  • Korhonen, Anne (2006)
    Tämän hetken merkittävä yhteiskunnallinen tavoite on työurien pidentäminen. Tähän on ensisijaisena syynä Suomen väestön ikärakenne ja sen muuttuminen tulevaisuudessa. Tämä muutos on erityisen nopeaa suurten ikäluokkien saavuttaessa vanhuuseläkeikänsä. Työelämän muutokset heijastuvat epävarmuuden kokemiseen. Työssä ilmenevien epävarmuus- ja uhkatekijöiden on taas havaittu olevan yhteydessä esim. varhaiseläkeaikeisiin. Työelämän uhkatekijöiden tarkastelu on näin ollen tärkeää työssäpysymistavoitteen kannalta. Tämän pro gradu –tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten työelämässä ilmenevät uhkatekijät vaikuttavat työtyytyväisyyteen ja työssä pysymisen suunnitelmiin. Työelämän uhkatekijöiden oletettiin olevan negatiivisessa yhteydessä työtyytyväisyyteen ja työssä pysymiseen. Lähtökohtaisena ajatuksena oli: mitä vähemmän uhkaavia asioita työntekijä kokee työelämässä, sitä tyytyväisempi hän on työhönsä ja sitä halukkaampi hän on pysymään työssä. Aineisto perustuu Kuntien eläkevakuutuksen tekemään Kuntatyö 2010 –tutkimukseen, joka toteutettiin vuonna 2003. Tässä tutkielmassa tutkittiin 20–64-vuotiaita kuntatyöntekijöitä (N = 2715). Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia (X²-testi), korrelaatioanalyysia, yksisuuntaista varianssi- ja kovarianssianalyysia ja logistista regressioanalyysia. Selitettävinä muuttujina olivat työtyytyväisyys sekä työssä pysyminen, jota mitattiin varhaiseläkeaikeilla ja työssä yli 63-vuotiaana jatkamisen suunnitelmilla. Selittävinä muuttujina olivat työelämässä ilmenevät uhkatekijät (vastentahtoinen siirto toisiin tehtäviin, lomautus-, irtisanomis- tai työttömyysuhka, työkyvyttömyysuhka, uhka työmäärän lisääntymisestä yli sietokyvyn ja uhka työtehtävien liiallisesta vaikeutumisesta) sekä erilaiset vakioitavat taustamuuttujat, kuten sukupuoli, ikä, koulutus ja toimiala. Tutkielman päähypoteesit saivat vahvistusta. Työelämän uhkatekijöistä kaikki muut, paitsi työttömyyteen liittyvä uhka, olivat negatiivisessa yhteydessä työtyytyväisyyteen. Kun eri taustamuuttujat vakioitiin, työn vaatimustason liiallisen kasvun uhka (= työn liiallinen lisääntyminen ja vaikeutuminen) säilyi edelleen työtyytyväisyyttä huonontavana tekijänä. Uhkatekijöiden vaikutus työssä pysymiseen oli myös oletuksen mukainen: kaikki uhkatekijät työttömyysuhkaa lukuun ottamatta lisäsivät varhaiseläkeaikeita. Kun taustamuuttujat huomioitiin, työn vaatimustason nousuun liittyvän uhkan yhteys varhaiseläkeaikeisiin säilyi. Lisäksi ilmeni, että työkyvyttömyyden ja työn vaatimustason liiallisen nousun uhka olivat käänteisessä yhteydessä työssä jatkamisen suunnitelmiin yli 63-vuotiaana, mutta näiden uhkatekijöiden yhteys ei enää säilynyt, kun muut taustamuuttujat vakioitiin. Tuloksissa positiivista oli se, että kunta-alalla suurin osa työntekijöistä on tyytyväisiä työhönsä. He myös kokevat työnsä varsin turvatuksi, ja työkyvyttömyyden uhkaakin ilmeni melko vähän. Suurin uhkakuva kuntatyössä on työn vaatimustason liiallinen kasvu, erityisesti työmäärän lisääntymisen suhteen. Tämä uhka voi hyvinkin konkretisoitua lähivuosina ennustetun työvoimapulan vuoksi. Hyvä työn organisointi ja tulevaan muutokseen perusteellinen valmistautuminen voivat kuitenkin lieventää kunta-alalla työskentelevien huolia työelämän suunnasta ja näin edesauttaa kuntatyöntekijöiden pysymistä työssä mahdollisimman pitkään. Keskeiset lähteet: Argyle, M. (1989), 'Forma, P. & Väänänen, J. (toim.)' (2004), Hakanen, J. (2004), Tuominen, E. (toim.) (2004).