Browsing by Subject "perhe"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 77
  • Pylkkänen, Miia (2001)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten perheleiriläiset ovat perheleirin kokeneet. Tutkimuskohteena ovat Keski-Helsingissä sijaitsevan Pasilan sosiaaliviraston perheleirille osallistuneet vanhemmat ja heidän arvionsa perheleirin merkityksestä elämässään. Tavoitteena on myös selvittää, millaiset perheet perheleiristä parhaiten hyötyvät sekä tarkastella perheleirin kehittämismahdollisuuksia. Perheleiri on toiminnallinen lomaviikko, jonka toteuttamisesta vastaavat sosiaalityöntekijät ja moniammatillinen työryhmä (perhetyöntekijät ja lastentarhanopettajat) yhdessä. Pasilan sosiaaliviraston järjestämä perheleiri oli lastensuojelun ja päivähoidon yhteinen, joten kaikki osallistujat eivät olleet lastensuojelun asiakasperheitä. Lähtökohtana tutkielmassa on lastensuojelun sosiaalityö ja perhetyö. Teoreettinen viitekehys rakentuu tuen ja kontrollin, psykososiaalisen työn sekä perhettä ja perheiden kanssa työskentelyä pohtiville näkemyksille. Tutkimusaineiston keruu tapahtui havainnoimalla kuuden päivän mittaista toiminnallista perheleiriä kesällä 2000 ja haastattelemalla yhdeksää kymmenestä leirille osallistuneesta perheestä. Lisäksi aikuisten ja lasten leirikokemuksia kartoitettiin alustavasti leirin jälkeen kyselylomakkeella. Pääasiallisena aineistonhankintamenetelmänä olivat teemahaastattelut, jotka suoritettiin syksyllä 2000, noin neljä kuukautta perheleirin jälkeen. Havaintomateriaalia käytettiin lähinnä leirin kuvaamiseen ja kyselylomakevastauksia haastattelujen täydentämiseen. Tutkielmassa leirille osallistuneet perheet arvioivat osallistumisensa merkitystä varovaisen positiivisesti. Perheleirikokemuksista löytyi muutamia yleisiä hyötyjä. Irrallisuus arkirutiineista antoi perheille lähes ainutlaatuisen mahdollisuuden yhdessäoloon oman perheen kanssa. Perheenjäsenillä oli mahdollisuus iloita toinen toisistaan sekä tehdä mielekkäitä asioita yhdessä. Leirin osallistujista tuli lisäksi tuttavia keskenään ja joitakin ystävyyssuhteita syntyi. Vertaistuki koettiin positiivisena asiana ja vapaamuotoisessa ympäristössä tapahtuva työskentely sosiaalityöntekijöiden kanssa oli vanhempien mielestä antoisaa ja helpotti yhteistyötä jatkossa. Ne perheet, jotka eivät olleet lastensuojelun asiakasperheitä korostivat, että avun hakemisen kynnys madaltui. Tutkielman empiirisessä osassa todetaan, että perheleiri soveltuu parhaiten perheille, jotka ovat valmiita keskustelemaan asioistaan toisten samanlaisessa tilanteessa olevien ihmisten sekä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Leiri sopii myös syrjäytymisvaarassa oleville vanhemmille, koska leirillä on mahdollista luoda uusia kontaktiverkostoja. Kovin vaikeista ongelmista kärsiville tai akuutissa kriisissä oleville ei leiriä voida suositella. Perheen kokonaistilanteen tulee olla leirille valittaessa tärkein kriteeri. Osallistujat pitivät leiriä pääpiirteiltään onnistuneena, mutta esittivät joitakin kehittämisehdotuksia. Kaivattiin enemmän vapaa-aikaa, yhdessäoloa perheen kanssa, lisää järjestettyjä yhteistapaamisia ennen leiriä ja sen jälkeen, sekä leirin aikana enemmän vapaamuotoista keskustelua. Tutkielmassa käytetyistä lähteistä tärkeimpiä ovat esimerkiksi Forsbergin perhettä käsittelevät teokset (1994, 1995, 1998) sekä Arnkilin ja Erikssonin lastensuojelua sekä tukea ja kontrollia koskevat tutkimukset ja pohdinnat (1996, 1999).
  • Hietanen, Lea (Helsingfors universitet, 2016)
    Aims. The main objective of this research was to find out what kind of factors are related to agency of young people in parental home context. This research explored assets from householdings perspective in everyday living. Continuous changes in the internal everyday householding and external operational environments challenges agency of young people. Young people also facing the chancing and growing expectations and demands. The research motive from the household teacher's perspective was to find out what kind of viewpoints can be found from everyday householding that can be use for recognizing and strengthening the relationship between the agency of young people and householding. Theoretical viewpoints for this research were attaches to dynamics of family members home been and work, the modalities of agency and positive psychology research. Research questions were: 1. Which agency building factors are resulting from home constructing activity? 2. What kind of tensions and conclusions can be found from householding activities? 3. What the young person has learned in householding classes and how this is present in householding activities? Methods. The research was carried out as a qualitative research. Research material was gathered from stories received by email. The material consisted of written stories about young people's participation in everyday living. These stories were written by parents who have or have had upper comprehensive school aged children living in their home. Ten stories were received. Results and conclusions. Relationship between object and subject of home constructing activity were seen as building factors for agency. Tensions and strenghts between young and parent were seen to be resolution from young peoples participation in home. Tensions and conclusions were themed by (1) changes in home operation model, (2) parents attitude and role, (3) youngs attitude and role and (4) things guiding individuality and object. External communities, specially youngs relationships with peers and household teaching were seen to support young agency in home. Teaching the meanings to every day living aroust from the research material. Parents described this as discussion and interaction with the young and it was seen as important factor for building agency.
  • Gerkman, Marjut (2004)
    Laki samaa sukupuolta olevien parien rekisteröimisestä eli niin sanottu parisuhdelaki tuli voimaan maaliskuussa 2002. Eduskunta kävi laista annetusta hallituksen esityksestä vilkkaan keskustelun vuonna 2001. Keskustelun aikana avioliitto nousi merkittävään osaan kansanedustajien puheenvuoroissa. Avioliitolla argumentoitiin sekä lakiesityksen puolesta että sitä vastaan. Tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaiseen asemaan eduskunnassa käyty keskustelu avioliiton yhteiskunnassamme asettaa. Tutkimuksen pääaineisto koostuu niistä eduskunnan istuntopöytäkirjoihin kirjatuista kansanedustajien puheenvuoroista, joissa käsiteltiin avioliittoa. Avioliittoa käsittelevien puheenvuorojen pohjalta aineistosta nousi esiin neljä teemaa: pyhä avioliitto, avioliitto yhteiskunnan perustana, avioliiton erityisasema ja avioliiton kriisi. Tutkimuksessa käy ilmi, että kolmen ensiksi mainitun teeman perusteluissa oli pohjimmiltaan kysymys samasta familistiseen ajattelumalliin perustuvasta asetelmasta, jonka mukaan avioliitto tulee pitää erillään homoseksuaalien rekisteröidystä parisuhteesta. Perustelujen mukaan avioliiton tulee pysyä miehen ja naisen välisenä liittona, koska se lasten syntymän kautta turvaa yhteiskunnan jatkuvuuden. Siksi avioliitolla on myös lainsäädännöllinen suoja sekä sellaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia, joita muissa parisuhteissa ei ole ja jotka asettavat avioliiton yhteiskunnalliseen erityisasemaan. Argumenttien voimakkuus vaihteli eri teemojen välillä. Pyhä avioliitto oli argumenteista vahvin. Yhteiskunnan perustana toimiva avioliitto sai jo lievempiä perusteluja ja avioliiton erityisasemaan siirryttäessä perustelut muuttuivat edelleen neutraalimpaan suuntaan. Lopulta avioliiton kriisi osoittautui kaikkien kolmen teeman takana olevaksi tekijäksi. Familistisen ajattelumallin mukainen, perinteiseen avioliittoon perustuva perhe on joutunut antamaan tilaa individualistisemmille perhemuodoille. Homoseksuaalien emansipaation ja individualistisen perhenäkemyksen vahvistumisen myötä myös homoseksuaalisten parien perheet saivat virallisen aseman perhelainsäädännössämme, kun eduskunta hyväksyi parisuhdelain syyskuussa 2001.
  • Paulasto, Sanna-Mari (Helsingin yliopisto, 2020)
    This study explores the narrative world of cross-generations through education and related beliefs through online discussion materials. The thesis was based on a topical public debate on the development of educational inequalities. Earlier social science-focused educational research has shown that both education and socio-economic status tend to move down from one generation to the next. The study seeks to address, through narratives, educational inequalities that are culturally and socially constructed. The research material used was education and career narratives on open online discussion forums that recalled discussions and interaction in childhood families. The study was conducted as a qualitative study. The method of multidisciplinary research, based on the educational framework, was the narrative and the netnographic approach. The research approach was based on social constructionism, where the construction of social reality takes place through the use of language. The main findings were about cross-generational cultural, social and economic capital. Findings revealed inherited, story-based beliefs, partly gender-based distribution of tasks and exercising of power. On the basis of the results, the stories distributed within the families were renewing the social positions of the individuals and maintaining social inequalities. As a subject of educational sociology, educational cross-generation can be viewed as a cultural phenomenon of public debate. The study is also an overview of the time of educational equality in Finland at the turn of the 2010-2020s.
  • Miettinen, Eeva (2002)
    Tutkielmassa käsitellään isättömyyden ilmenemistä naisten elämässä. Aihetta on tutkittu teemahaastattelemalla 16 nuorta naista, jotka ovat eläneet lapsuutensa perhemuodossa, josta isä on puuttunut vanhempien avioeron tai isän kuoleman vuoksi. Aiempien tutkimusten mukaan, joita lähinnä ovat olleet lasten sosialisaatiota käsittelevät tutkimukset, isättömyyden on havaittu aiheuttavan naisille itsetunto-ongelmia ja vaikeuksia miessuhteissa: heikompaa elämän hallinnan tunnetta, epävarmuutta, puuttuvia vuorovaikutustaitoja, sitoutumisen ja pettymysten pelkoa, epärealistisia odotuksia miesten suhteen sekä ongelmien siirtymistä sukupolvelta toiselle. Teemahaastattelukysymykset perustuvat sosialisaatiotutkimuksissa havaittuihin isättömien naisten elämän ongelma-alueisiin, joita ovat itseluottamus ja parisuhteet, sekä elämäntilannetekijöiden, kuten äidin selviytymisen, huomioon ottamiseen. Tytöillä isättömyyteen liittyvien ongelmien on havaittu tulevan esiin vasta nuoruusiässä toisin kuin pojilla, minkä vuoksi tyttöjen kohdalla puhutaan isättömyyden uinuvista vaikutuksista. Isä-tytärsuhdetta on tutkittu vähemmän kuin muita perhesuhteita, ja isän merkitystä tytöille on pidetty vähäisempänä kuin pojille ehkä juuri siksi, että tyttöjen ongelmat eivät ole olleet niin selvästi havaittavissa. Tutkielmassa on haluttu selvittää, onko isättömien elämässä mainitun kaltaisia itseluottamus- ja parisuhdeongelmia, mutta aiemmasta tutkimuksesta poiketen naisten itsensä näkökulmasta. Tulokset ovat aiempien tutkimusten, etenkin Wallersteinin ja Blakesleen seurantatutkimusten, suuntaisia. Tutkielmaan on otettu mukaan paljon haastatteluaineistoa nuorten naisten kokemusten esiin tuomiseksi, mutta myös siksi, että niiden avulla hahmottuu isättömyyden ja siitä selviytymisen kertomus. Tutkielmassa hyödynnetään Giddensin teoriaa myöhäismodernista refleksiivisestä minuudesta ja puhtaista suhteista. Isättömyydestä selviytymistä tarkastellaan myöhäismodernille yhteiskunnalle ominaisena refleksiivisenä minuusprojektina. Vanhempien eron jälkeen isän ja tyttären suhteen tulisi perustua Giddensin puhtaan suhteen periaatteille. Kun ei näin ole, suhde helposti katkeaa. Tutkielmassa korostetaan isien merkitystä miehinä ja ihmisinä perinteisen elättäjäroolinsa ulkopuolella ja myös sitä, ettei isän tarvitse välttämättä olla lapsen biologinen isä. Isä ja isättömyys on määritelty tutkielmassa laadullisin kriteerein. Isä tarkoittaa tällöin lapsen elämässä paitsi fyysisesti, myös emotionaalisesti läsnäolevaa, vastuuntuntoista aikuista miestä, ja isättömyys merkitsee tällaisen henkilön puuttumista.
  • Kokko, Laura (2007)
    Tutkimus käsittelee nuoria korkeakoulutettuja naisia heidän ollessaan siirtymässä nuoruudesta aikuisuuteen ja koulutuksesta työelämään. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita siitä, miten naiset elävät ja kokevat työelämän muutoksen, mitä he ajattelevat työstä ja perheestä sekä näiden kahden elämän osa-alueen yhteensovittamisesta. Harriet Strandellin (1984) tutkimus 'Kolmen naissukupolven kokemuksia työstä ja perheestä' sekä Richard Sennettin (2002) 'Työn uusi järjestys' –kirja ovat toimineet tutkimuksen innoittajina. Tutkimuksessa esitetäänkin sukupolvi- ja työelämätutkimukseen tukeutuen kysymys siitä, voisivatko tämän päivän nuoret korkeakoulutetut, työelämän murrosta elävät naiset muodostaa 'neljännen sukupolven' Strandellin tutkimuksen jatkoksi. Tutkimukseen haastateltiin kolmeatoista nuorta, 24-28-vuotiasta, korkeakoulutuksen saanutta tai saamassa olevaa, naimatonta ja lapsetonta naista. Haastateltavat tavoitettiin tutkijan omien kontaktien ja Kluuvin työvoimatoimiston korkeakouluopiskelijoiden neuvontapalvelun sekä Helsingin yliopiston ura- ja rekrytointipalvelujen kautta. Tutkimuksen pääaineisto koostuu kolmestatoista puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, joissa käytettiin Edgar Scheinin (1978, 1990) ura-ankkureita virikemateriaalina. Tukiaineistona toimi noin 200 artikkelin media-aineisto. Tutkimuksessa nousi esiin naisten yhtenevä työelämäkäsitys ja tietoisuus nykytyöelämän vaativuudesta. Tämä tietoisuus ajaa naiset reflektoimaan työn rajojen asettamista omassa elämässään. Naiset ovat mukautuneet muuttuneen työelämän vaatimuksiin, mutta tästä huolimatta heillä on tarve kritisoida uuden työn käytäntöjä. Naiset näyttäytyvät tutkimuksessa aktiivisina toimijoina, jotka uskovat työuran olevan hallittavissa sen haasteellisuudesta huolimatta. Sekä työllä että perheellä on keskeinen asema naisten elämänkokonaisuudessa. Naiset ovat perhemyönteisiä, mutta myöhentävät perheellistymistään työelämän vaatimusten puristuksessa. Työn ja perheen yhteensovittaminen näyttäytyy naisille haasteellisena. Tutkimuksen tuloksen mukaan työelämän muutos näyttäytyy keskeisenä, merkityksellisenä naisten elämää muokkaavana kokemuksena, joka muodostaa eräänlaisen avainkokemuksen 'neljännen sukupolven' muotoutumiselle. Toisen keskeisen tuloksen mukaan sukupolvi näyttää muodostuvan ulottuvuudeksi sukupolvitietoisuuden heikon tai vahvan tuntemisen mukaan. Tutkimuksen kohteena olevat 'neljännen sukupolven' naiset sijoittuvat tällä ulottuvuudella lähemmäs heikkoa kuin vahvaa päätä.
  • Hopiavaara, Riikka (2001)
    Tutkimuksessa lähdin tarkastelemaan sitä, mikä on televisiouutisten rooli perheiden arjessa. Teemahaastattelin kymmentä pääkaupunkiseudulla asuvaa eri-ikäistä perhettä heidän television- ja uutisten katselutavoistaan. Mukana oli sekä lapsiperheitä että lapsettomia perheitä, haastateltavina olivat vain perheen vanhemmat. Haastatteluaineistosta löysin kolme kehystä: ajankäytön kehyksen, joukkoon kuulumisen kehyksen ja turvallisuuden tunteen kehyksen. Kehys-termi on peräisin Erving Goffmanilta (1986), mutta varsinaista kehysanalyysia en tutkimuksessani tehnyt. Ajankäytön kehyksessä arki on yhtä taistelua. Televisio yrittää sitoa ja orjuuttaa ihmisen, joka joko yrittää taistella orjuuttajaansa vastaan tai joka on jo luovuttanut taistelun ja myöntää, että televisio määrää paljon, miten vapaa-aika käytetään. Aineistosta nousi esiin haastateltavien halu hallita itse omaa elämäänsä. Ajankäytön kehyksessä tämä tarkoittaa sitä, että televisiolle ei haluta antaa valtaa hallita elämää. Myöskään uutisille ei anneta hallinnan mahdollisuutta ja nykypäivän uutislähetysten tulvassa hallinnalle ei olekaan mahdollisuutta, koska perheissä voidaan valita lukuisista lähetyksistä se uutistenkatsomisen ajankohta, joka sopii perheen muuhun ajankäyttöön. Toista kehystä kutsun joukkoon kuulumisen kehykseksi. Uutisia katsotaan, että kuuluttaisiin siihen joukkoon, joka tietää mitä maailmalla tapahtuu. Tiedolla voi myös tuntea hallitsevansa elämäänsä, vaikka uutisista ei saisikaan muuta jokapäiväiseen elämään tarvittavaa tietoa kuin säätiedot. Television hyvänä puolena on myös sen tarjoamat elämykset. Kehykseen liittyy myös näiden elämysten ja kokemusten kerääminen. Kolmas kehys on turvallisuuden tunteen kehys. Ihmisiä ei välttämättä kiinnosta se, mitä on tapahtunut vaan he haluavat saada varmuuden siitä, ettei mitään pahaa ole tapahtunut. Tieto on pakko saada heti ja televisio reaaliaikaisena uutisvälineenä on liittolainen, joka kertoo heti jos jotain omalle elämälle merkittävää on tapahtunut. Turvallisuuden tunteen kehyksessä elämänhallinta liittyy aika paljon samoihin asioihin kuin joukkoon kuulumisen kehyksessä. Voi tuntea hallitsevansa elämäänsä, kun uutisia katsomalla tietää, onko tapahtunut mitään, mikä koskettaisi omaa elämää. Aineistosta tuli esille samat uutistenkatsomissyyt kuin mitä on tullut ilmi aikaisemmissakin tutkimuksissa. Haastateltavat kertoivat katsovansa uutisia pysyäkseen kärryillä ja tietääkseen, mitä maailmalla tapahtuu. Myös tapakäyttö tuli esiin, uutistenkatsominen on jokailtainen rituaali. Uutiset voivat myös tarjota elämyksiä ja niistä saa puheenaiheita arkipäivän keskusteluihin. Uutisten katsomiseen liittyvinä lähteinä olen käyttänyt mm. Ridellin (1998b), Jensenin (1987), Dahlgrenin (1987) ja Hagenin (1992) tutkimuksia.
  • Sandberg, Erja (Helsingfors universitet, 2012)
    The purpose of this study was to find out what kind of status siblings have in a family in which one child has ADHD. In the background, there was a doubt regarding sibling equality in a family in which one child needs substantially more parental time and attention. In Finland, no similar studies have been made. The study used Brofenbrenner's ecological systems theory. The study involved five families with elementary school age children with ADHD. The families had a total of fifteen children. The parents and the siblings of these families were interviewed. The study was divided into four themes: (1) everyday family life, (2) feelings, (3) family roles and interpersonal skills of the family members, and (4) the importance of siblings in an ADHD child's life. The interviews were analyzed by content analysis. The research problems were: 1) How do parents and siblings perceive sibling status in their family? and 2) What is the significance of siblings in the life of a child with ADHD as assessed by the parents and the siblings themselves? Parents felt that the most significant factors as regards the status of siblings were the way the siblings take responsibly for the family's daily life, the siblings' own understanding of their family, family transparency, taking the siblings into consideration and dealing with their feelings in everyday life. A tight feeling of cohesion was a factor in empowering the family. Parents considered ADHD medication an important element of their family. The meaning of the siblings for an ADHD child's life was very significant. The siblings described their families as positive and lively. They had got used to the qualities and characteristics of the child with the diagnosis. They did not perceive the ADHD child as being a different child in their family. The siblings recognized their parents' fatigue and thought that the parents did not have enough time for them. However, they did not feel that the parents treated them unequally. The siblings reported that they looked after the ADHD child to some degree, but they thought that this was part of family life. The siblings described cooperation as strength of their family. As compared to international studies, converging factors concerning sibling position, sibling relationships and the ideal family functioning came up in the interviews in this study. Siblings' mental problems, which this investigation did not reveal, were an exception. Consistent with previous studies, parents' assumptions about sibling relationships were more positive than the siblings' descriptions. According to the study, an ADHD child's family relationships were a challenge, but with appropriate internal measures the position of siblings in a family can be good.
  • Makkonen, Niina Maria (2008)
    Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella vuorotyötä tekevien äitien suhtautumista työhönsä sekä vuorotyön tekemisen vaikutuksia heidän ajan jakamiseensa työn ja perheen kesken. Tarkastelun kohteena tutkimuksessani ovat palvelualalla työskentelevät vuorotyötä tekevät naiset, joilla on puoliso ja lapsia. Tutkimusaineistoni koostuu seitsemästä syksyllä 2006 tehdystä teemahaastattelusta. Haastateltavani työskentelevät aamu-, väli- ja iltavuoroissa kaupan alan yrityksessä keskimäärin 37 ½ tuntia viikossa. Tutkimustuloksissa tarkastelen ensin työn merkityksiä haastateltavilleni. Tämän jälkeen käsittelen vuorotyön vaikutusta ajan jakamiseen perheen ja työn kesken. Haastateltavieni keskuudessa on havaittavissa vallitsevana työorientaation muotona instrumentaalinen työorientaatio. Työtä tehdään pääsääntöisesti palkan takia, ja näin pyritään takaamaan parempi elintaso koko perheelle. Vuorotyön tekeminen asettaa haastateltavilleni haasteita arjen järjestelyihin. Jokaisella haastateltavalla on omat selviytymiskeinonsa ja ne vaihtelevat heidän puolisonsa työtilanteen ja yksilöllisten valintojensa mukaisesti. Merkittävää on sopeutuminen tilanteeseen, sekä ulkopuolisen avun käyttäminen arjen järjestelyissä. Haastateltavieni puheessa on mahdollista tunnistaa ajankäytön jaottelu perheelle, parisuhteelle ja itselle annettavalle ajalle. Merkittävää on kuitenkin havaita, että ainakaan haastateltavieni arkielämässä ne eivät kuitenkaan eroa toisistaan niin selvästi heidän toiminnassaan, vaan sulautuvat yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Vuorotyön tekeminen vaikuttaa siihen, että haastateltavieni elämää hallitsevat työ ja perhe ja niiden yhteensovittaminen. Tärkeimpinä lähdeteoksina ovat olleet Riitta Jallinojan Perheen aika sekä Stakesin Työ ja perhe -tutkimusaineisto.
  • Pettersson, Catarina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Aim. Attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) is defined as a neuropsychiatric disorder in medicine. In the field of sociology on the other hand the diagnosis is questioned through medicalization critique and seen as medicalization of human behaviour. Still, the everyday life of families that are effected by ADHD is not defined by such theoretical models or simplifications. The aim of this study was to describe, analyze and interpret the narratives of everyday life of diagnosed children and the mothers to find out, what explanatory models they cling to in their stories, how they describe meaningful experiences and what deeper meanings are hidden in the stories told. This study describes the everyday life in families with ADHD, and the struggles and strengths they experience, as narrated by themselves. This helps increase the knowledge of teachers of how to support and undrestand their students and their needs better, by not only looking at the indivual, but also understanding the meanig of the context of the whole family for the well-being of the child. Methodology. The study was carried out as a narrative case-study. Three families (child and mother) were interviewed, where the children, ages 6, 10 and 16, had been diagnosed with or were suspected of having ADHD. The interviews were conducted separately for each individual. Also medical certificates and documents from the school were used to complement the interviews and for background information. The material was analyzed by utilizing the actant model, where actants (action and deep meanings) were localized in the stories of the individuals and the families. Results and conclusions. The study found, that the families strongly depended on medical explanations in explaining etiology, struggles and symptoms and in attaining support from the school. Everyday life was described as tough, filled with worry, but still loving and wonderful. The results depict how demanding life can be in a family where the child has been diagnosed with ADHD, and the great need for the family to be heard. Symptoms, conflicts and worry for the child are a weight to the family and a risk for it’s well-being. Therefore knowledge of the multifaceted phenomenon and the understanding of teachers is a major factor in giving students appropriate support.
  • Lehtonen, Jenni Maria (2007)
    Nurmijärven kunta toteutti vuosina 2003 – 2005 lasten ja nuorten palveluiden kehittämishankkeen, jonka yhtenä osa-alueena toteutui vauvahavainnointimenetelmään valmentava koulutus. Kokonaishankkeen tavoitteena oli luoda toimiva varhaisen havaitsemisen ja puuttumisen malli koko kuntaan kouluttamalla henkilöstöä. Vauvahavainnointikoulutuksessa opetetut käsitteet pohjautuvat psykoanalyyttisiin kehitysteorioihin, jotka selittävät varhaisen vuorovaikutuksen ja kiintymyssuhteen merkitystä vauvan kehitykselle. Erityisesti John Bowlby on vaikuttanut tutkimustyöllään varhaisen vuorovaikutuksen sisällön ja moninaisuuden ymmärrykseen sekä vauvahavainnointimenetelmän kehittymiseen. Tutkielmassa teoreettisena viitekehyksenä esitellään varhaisen vuorovaikutuksen olemusta, vauvan siinä kehittymistä, kiintymystä ja kiinnittymistä sekä näiden teorioiden historiallista kehittymistä näkyväksi. Tärkeää on myös esitellä vauvahavainnoinnin ajallista kasvua arvostetuksi menetelmäksi, sen sisällöllistä tarkoitusta ja käytännön toteutusta. Kotimaista kirjallisuutta aiheesta ei juuri ole julkaistu. Tutkielmassa on viitattu pääosin Marja Schulmanin teoksiin vauvahavainnoinnista. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat kokeneet vuosina 2003 – 2004 käymänsä vauvahavainnointikoulutuksen tuen omaan asiantuntemukseensa havaita, ymmärtää ja tukea vauvan suotuisaa kasvua sekä kehitystä. Koulutukseen osallistui 24 lapsiperhetyön ammattilaista. Tutkimusaineisto koostuu kahdesta kyselylomakkeesta, jotka täytettiin koulutuksen aikana syyskuussa 2003 (vastaajia 22) sekä lokakuussa 2004 (vastaajia 18). Kyselylomakkeiden lisäksi koulutukseen osallistuneet saivat mahdollisuuden osallistua reflektionaaliseen tilaisuuteen, jonka tarkoituksena oli syventää saatuja kokemuksia. Tilaisuuteen osallistui 17 henkilöä. Tutkimusaineisto on analysoitu sisällönanalyysimenetelmän avulla. Koulutuksen ulkoiset ja sisäiset rakenteet, konkreettiset järjestelyt, opetusmetodit sekä oma suhde opittavaan asiaan, vaikuttivat siihen, miten koulutuksen koettiin tukevan oman asiantuntemuksen kasvua. Rakenteet ylläpitävät sisällään henkilökohtaisia prosesseja, jotka parhaimmillaan kehittyvät selkeäksi asiantuntemukseksi opittavassa asiassa. Pääosa koulutukseen osallistuneista koki koulutuksen päättyessä oppineensa vähintään jotakin uutta. He kokivat asiantuntemuksensa vauvan suotuisan kasvun ja kehityksen havainnoinnissa, havainnointisisältöjen sekä vauvojen olemusten ymmärryksessä, kasvaneen. Vauvahavainnoinnin asiantuntemuksen ydin selkeytyi aineiston analyysin kautta. Asiantuntemus koostuu omasta ammatillisesta ja reflektiivisesta kasvusta vauvahavainnoitsijana sekä kyvyssä nähdä vauva ja perhe asiakastyöskentelyn keskiössä. Koulutukseen osallistuneet havaitsivat oppineensa uusia rooliulottuvuuksia toimia perustyössään sekä ammatillisina havainnoitsijoina. Varhaisen vuorovaikutuksen merkityksen tiedostaminen vahvistui, myös olennaisimmalla tavalla; työskentelyn keskiöön vastauksissa nousivat yhä useammin vauva sekä hänen läheisensä. Koulutuksen päättyessä yhteistä lähes kaikilla koulutukseen osallistuneilla ammattilaisilla olivat myös kunnioitus opittavaa asiaa kohtaan sekä vauvojen kehityksen herkkyyden ja ihanuuden kokemus.
  • Saastamoinen, Terhi (2007)
    Tutkimuksen tarkoituksena on ollut tarkastella pienten dialyysihoidossa olevien lasten perheiden elämäntilannetta: arjen rakentumista lapsen dialyysihoidon ympärille, perheen taloudellista toimeentuloa/sosiaaliturvan toteutumista sekä perheiden tilanteessa käyttämiä voimavaroja ja selviytymiskeinoja. Lapsen vaikea munuaissairaus ja siihen liittyvä, kotona toteutettava peritoneaalidialyysihoito luovat perheelle tilanteen, jossa arjesta voi tulla varsin haasteellinen. Peritoneaalidialyysihoito mahdollistaa munuaissairaan lapsen kotihoidon, mutta se edellyttää vanhempien sitoutuneisuutta. Yleensä toinen vanhemmista joutuu jättäytymään pois työelämästä. Lapsen hoito on kokonaisvaltaista ja ympärivuorokautista. Se on myös lääketieteellisesti ja ravitsemuksellisesti vaativaa. Tilanne kuormittaa perhettä monin eri tavoin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on ollut Gallimoren kehittämä, interaktionistiseen ja systeemiteoreettiseen ajatteluun perustuva ekokulttuurinen teoria, jossa huomioidaan perheen ympäristö ja elämäntilanne kokonaisuudessaan erityisesti arjen sujumisen näkökulmasta käsin. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä HYKS:n Lastenklinikan munuais- ja elinsiirto-osasto K3:n kanssa. Aineisto kerättiin haastattelemalla seitsemän dialyysihoidossa olevan/olleen lapsen vanhempia. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, ja aineisto analysoitiin teema-analyysin menetelmällä hyödyntäen laadullisen sisällönanalyysin luokittelutekniikkaa. Tutkimustulokset osoittavat, että dialyysihoidossa olevan lapsen perheen arki rakentuu erilaisten sairaanhoidollisten toimenpiteiden, kuten dialyysin tekemisen, lääkkeiden annon, lapsen nenämahaletkun avulla tapahtuvan syöttämisen ym. toimien ympärille. Erilaisista toimenpiteistä tulee arkea ohjaavia rutiineja, jotka toistetaan. Hoito ja siihen liittyvät toimenpiteet sekä lapsen kohonnut infektioherkkyys ja oksentelu rajoittavat perheiden elämää. Lapsen sairaudesta aiheutui taloudellista rasitusta, jota kompensoitiin yhteiskunnan tarjoamien tukimuotojen avulla. Perheet saivat erilaisia etuuksia Kelalta sekä kunnalta. Tulosten mukaan perheille tarjottu tuki on pääosin riittävää, mikäli tuet ovat ongelmitta perheen saatavilla. Sosiaaliturvan toteutuminen käytännössä sisälsi kuitenkin runsaasti ongelmakohtia. Palvelujen saatavuus oli myös paikoin niukkaa, erityisesti näin oli harkinnanvaraisten ja kuntakohtaisten ratkaisujen kohdalla. Perheiden kokonaisvaltaista selviytymistä tarkastellessa voidaan todeta, että perheiden voimavarat koostuivat sekä perheen sisältä kotoisin olevista voimista että perheen ulkopuolelta lähiympäristön tai yhteiskunnan perheelle tarjoamista tukimuodoista. Merkittävä perheiden jaksamista edistänyt voimavaralähde oli vertaistuki. Isovanhempien antama käytännön apu koettiin myös tärkeänä. Muita voimavaralähteitä perheillä olivat puolisolta ja muilta lapsilta saatu voima, toivo paremmasta elämästä siirron jälkeen, turvallisuudentunnetta luoneet rutiinit arjessa ja yhtenä tärkeänä tekijänä se, että lapsen kotihoito onnistui. Kotihoidon onnistuneisuuteen puolestaan ovat vaikuttaneet niin lähiympäristön antama tuki kuin myös yhteiskunnan tarjoamat taloudelliset tukimuodot sekä hyvä yhteistyö sairaalan kanssa.
  • Hyvärinen, Aleksi (2008)
    Tutkielmassa pyritään selvittämään, vaikuttaako lapsiperheiden suhtautuminen television käyttöön niiden kiinnostukseen digitaalitelevision vuorovaikutteisia lisäpalveluja kohtaan – ja jos, niin miten. Suhtautumisella television käyttöön tarkoitetaan tässä tutkielmassa sitä, millaisiin tarpeisiin perhe kokee television soveltuvan parhaiten ja miten sallivasti noiden tarpeiden tyydyttämiseen suhtaudutaan. Empiirisessä osassa tämä käyttötarkoitustutkimuksesta johdettu lähestymistapa yksinkertaistetaan siihen, painotetaanko perheessä tiedonhakua ja hyötykäyttöä vai rentoutumis- ja viihdekäyttöä. Vuorovaikutteisuus määritellään tutkielmassa kahtalaisesti. Yhtäältä sillä tarkoitetaan viestintää, joka syntyy television katselutilanteessa eri ihmisten sekä ihmisten ja laitteen välille. Toisaalta digitaalitelevision vuorovaikutteisista lisäpalveluista puhuttaessa sillä tarkoitetaan käyttäjän ja laitteen tai sovelluksen välille syntyvää teknologian välittämää viestintää. Tutkielma asetetaan teoreettiseen viitekehykseen kuvailemalla lyhyesti digitaalitelevision alkuvaiheen vuorovaikutteisia lisäpalveluja sekä käymällä läpi television katselua ja käyttöä käsitteleviä tutkimuksia ja teorioita. Käsittelyssä nojataan ennen kaikkea yleisötutkimukseen sekä sen kritiikkiin. Television katselu- ja käyttötilanteen todetaan olevan monisyinen prosessi, jota on hankala mallintaa. Teoriaosassa käsitellyistä tutkimuksista nousee esiin kaksi näkökulmaa: katsojan eli käyttäjän aktiivisuus sekä katselutilanteen sosiaalinen konteksti. Tämän havainnon pohjalta lähestytään television katselu- ja käyttötilannetta luomalla vastinparit aktiivinen-passiivinen ja sosiaalinen-individuaalinen. Aktiiviseksi television katsomiseksi määritellään tutkielmassa se, kun televisiolaitteen ja ihmisen välillä on paljon vuorovaikutusta, passiiviseksi taas se, kun vuorovaikusta on vähän tai ei lainkaan. Sosiaaliseksi television katsomiseksi määritellään se, kun television kanssa samassa tilassa olevien ihmisten välillä on runsaasti vuorovaikutusta, individuaaliseksi taas se, kun vuorovaikutusta on vähän tai ei lainkaan. Empiirisen osan tapaustutkimuksessa tutkitaan teemahaastatteluin neljää vuorovaikutteisen digitaalitelevision testiversiota kotonaan koekäyttänyttä lapsiperhettä. Teemoittelun avulla purettujen haastattelujen pohjalta perheet sijoitetaan nelikenttään, joka havainnollistaa yhtäältä perheiden suhtautumista television käyttöön ja toisaalta niiden kiinnostusta digitaalitelevision vuorovaikutteisiin lisäpalveluihin. Nelikentän akseleina toimivat edellä mainitut vastinparit. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että perheiden suhtautuminen television käyttöön vaikuttaa niiden kiinnostukseen vuorovaikutteisia lisäpalveluja kohtaan. Television käyttöön varsin neutraalisti suhtautuvien, tasapuolisesti niin viihde- ja rentoumiskäyttöä kuin tiedonhakua ja hyötykäyttöä painottavien perheiden kiinnostus vuorovaikutteisiin lisäpalveluihin on verrattain vähäistä. Television käyttöön vahvan negatiivisesti tai positiivisesti asennoituvat, selvästi joko viihde- ja rentoutumiskäyttöä tai tiedonhakua ja hyötykäyttöä painottavat perheet ovat huomattavasti kiinnostuneempia vuorovaikutteisista lisäpalveluista.
  • Oja, Maija (Helsingfors universitet, 2016)
    Objectives The aim of this study is to research and analyse preliminary debates by Finnish Parliament about the citizens initiatives called "Tahdon2013" and "Aito Avioliitto". The themes that emerged from the debate are analysed and discussed in the light of literature and previous studies. The themes are quantitatively or qualitatively meaningful topics risen from the debate. Different voices are identified from the debates through the Bakhtin's (1991) polyphony theory and the model of the activity theory of speech by Ritva Engeström (1999). The purpose is to clarify what is being discussed about the renewal of marriage law and Rainbow Families in the Finnish Parliament and to analyse voices behind these opinions. The frame of reference is family research in Home economics science. Methodology Citizens' initiatives Tahdon2013, discussed in spring 2014, and Aito avioliitto, discussed in fall 2016, were used as material in this study. Citizens' initiatives can be found transcribed on the Parliament website. Findings and conclusions The analysis of both citizens' initiatives reveals that there was a clear dichotomy between those who supported and resisted the amendment to marriage legislation. From the literature it can be concluded that meaning of marriage has been changed in the society to the direction where marriage does not necessarily mean having children and people do not get married for safety. Getting married is more about love, not about having children. There has been a clear separation between a family and marriage, parenthood and sexuality. For those who resisted the change of legislation, marriage is still an old institution for starting a family. These arguments were related to Christian and more conservative values. For those who supported the change the main arguments surrounded around human rights and being able to marry the person who you love despite the gender of the other. Differences in opinions were caused from differences in values. Differing values inflicted different voices that members of parliament were using. Only a few personal voices could be found, but it can be concluded that certain rules were followed in conversations, which made it more difficult to find different voices. However, it was possible to adapt the polyphony theory in to this setting as well.
  • Heikkinen, Janne (Helsingfors universitet, 2016)
    Välittömästi sodan jälkeen Helsinkiin saapui rintamalta vapautuneita sotilaita, evakkoja ja sotaa paossa olleita siviilejä. Seurauksena oli asuntopula, jota pahensi sodan ajaksi pysähtynyt asuntotuotanto sekä sodan aikana menetetyt asunnot. Huoneenvuokralautakuntien johdolla ihmisiä asutettiin olemassa oleviin asuntoihin jakamalla niitä yhä useamman kesken. Pian huomatiin, että jaettavaa ei enää ole. Oli pakko kääntää katseet maan alle ja ottaa asumiskäyttöön myös osa kaupungin väestönsuojista. Helmikuun alussa vuonna 1945 avattiin viisi suojaa väliaikaista majoitusta varten. Tarkoitus oli pitää niitä asumiskäytössä puoli vuotta. Tilanne kuitenkin paheni jatkuvasti ja suojia jouduttiin pitämään avoinna kymmenen vuotta. Tutkimuksen tarkoitus ei ole löytää syitä sille, miksi ihmisiä asutettiin maan alla näin pitkään. Tutkimuksen keskiössä on pommisuojiin joutuneiden ja muiden kaupunkilaisten välinen suhde. Tutkimuksen keskeinen päämäärä on tarkastella niitä kontrollimuotoja, joiden kohteeksi suojissa asujat joutuivat. Heidän elämäänsä säätelivät kanssa-asujat, viranomaiset, poliitikot, majoittajat ja ympäröivän kaupungin asukkaat. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta asujien identiteettikokemukseen. Keskeinen tutkimuskysymys on selvittää kontrollin vaikutusta identiteettiin. Samalla hahmotetaan elämänmuutoksen seurauksia eri ihmisryhmiin. Tutkimuksen keskiössä ovat kuitenkin perheet ja se miten suoja-asuminen vaikutti perheen sisäiseen dynamiikkaan. Merkittävin stressikokemus oli perheillä, jotka joutuivat jättämään kotinsa ja omaisuutensa rajan taakse. Tilalle tuli suojan arki kontrolleineen, hajuineen ja äänineen. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten tapahtunut vaikutti perheen totuttuihin rooleihin. Vanhemmilta vaadittiin paljon, jotta he kykenivät toteuttamaan vanhemmuuttaan. Lapset pyrkivät löytämään omat selviytymiskeinonsa. Leikit siirrettiin suojan ulkopuolelle, mutta viranomaiskontrolli ulottui myös sinne. Pommisuoja-asukkaisiin kohdistettu kontrolli ulottui henkilökohtaiselle elämän alueelle: lepoon, henkilökohtaiseen hygieniaan ja terveyteen.
  • Snellman, Hanna (2001)
    Tässä artikkelissa tarkastelen yhtä ryhmää ruotsinsuomalaisia, Göteborgissa 1960-80-luvuilla asuneita perheellisiä, työssäkäyviä, Lapin läänin alueelta kotoisin olevia naisia. Artikkeli perustuu Göteborgissa keräämääni haastatteluaineistoon. Olen poiminut keräämästäni aineistosta nimenomaan ne haastattelut, joissa haastateltava on ollut kodin ulkopuolella työssä käyvä nainen ja hänellä on ollut alle kouluikäisiä lapsia. Kotona työskennelleitä naisia ei tässä artikkelissa käsitellä, ei myöskään naisia, joilla ei ollut lapsia tai joiden lapset olivat Ruotsiin muutettaessa tai työelämään siirryttäessä jo kouluikäisiä. Tarkoitus on pohtia, miten naiset selvisivät jokapäiväisestä elämästään palkkatyön ja perheenäidin rooleissa. Aineistoa lähestyn viidentoista elämäkertaesimerkin kautta. Henkilöiden nimet on muutettu, mutta paikannimiä ja työnantajien nimiä ei. Elämäkerrat esitetään kronologisessa järjestyksessä haastateltavan syntymävuoden mukaan. Ensimmäinen kertoja on syntynyt 1930-luvun alussa ja viimeinen 1960-luvun puolivälissä. Ajallisesti kuvaukset sijoittuvat 1960-luvulta 1990-luvulle pääpainon ollessa 1970-luvussa.
  • Kuusinen, Veera (Helsingfors universitet, 2016)
    The aim of this study was to find out experiences of day care and school workers about collaboration with families during the process of making a mandatory report to child welfare. Workers in day care and school are obligated to report to child welfare if they start having concerns about a child's or his/her family's wellbeing. Along with the changes in legislation preventive services and earlier help for families are being emphasized. As a result the amount of mandatory reports to child welfare from the services close to child such as day care and school have increased. Collaboration with the family is often part of the process of making the mandatory report. Despite of that there is still very little we know about it. The purpose of this study was to examine, how families react to the concern and discussion about a mandatory report introduced by day care or school workers and also what is the workers' professional role in the collaboration with parents during that process. The data of this study is part of the data of Lastensuojelun kehittämis- ja tutkimushanke (LaskeTut 2013–2015) about the process of mandatory reporting. The data consists of 11 focus group interviews carried out in maternity and child welfare clinic, early childhood education, school, and specialized medical care. The data was collected during the spring of 2015. For this study two interviews from the workers of early childhood education and two interviews from the workers of school were chosen for the analysis. In total 13 cases about the process of mandatory reporting were introduced by the interviewees. The data was analyzed with mean content analysis. The results of this study showed that discussing about concerns and mandatory report is an emotional situation for families. The reactions of families changed depending on the cases, but four styles of reactions were found that could be distinguished from each other. They did not rule each other out but one style was always emphasized in the situations. In some cases families reacted positively and were understanding about the concern and a proposition of mandatory report. In those cases the discussions about the concerns were constructive and the concern became shared regardless of which one the worker or the parent first mentioned it. Parents who had difficulties on accepting the concern or the proposition of a mandatory report introduced by worker showed negative reaction. Those parents also showed anger and aggressive behavior towards workers. In some cases the reaction of parents changed suddenly from negative to positive or vice versa. Different views between parents and workers, parents diminishing the concern or ending the collaboration showed denial of the concern. In those cases parents did not see the reason for mandatory report. Workers' professional responsibility on collaboration with family during the process of mandatory reporting emerged from workers' experiences in addition to families' reactions. These responsibilities create the basis for collaboration with family. Workers felt they have a responsibility of thinking the child's best in all situations even if it would complicate the collaboration with parents. Bringing up the concerns was also considered part of their professional obligation. In addition workers of school discussed and listened the child's version of the concern and the situation of the family. Workers also tried to support parents in their challenging life situations by giving advices. Collaboration with family during the process of mandatory reporting evoked strong feelings in workers. However workers were aware of their own position and responsibility of controlling their personal feelings and keeping their actions professional. Based on the results of this study collaboration between family and workers from day care and school during the process of mandatory reporting includes some challenges and requires personal and professional views to meet.
  • Ristimäki, Elina (Helsingfors universitet, 2011)
    Aims: The recent conversations about disappearing family meals, mental problems of the youngsters and family meals' protective effect on youngsters problems have been the base of this study. The main aim of this study is to find out, what kind of position family meals do have in the youngsters' lives. Study questions are: 1. What kind of conceptions youngsters have of family meals? 2. What kind of hands-on experience youngsters have about family meals? 3. How youngsters feel family meals on a emotional level? a. Are meals positive moments with the family or do they just limit timetables? b. Do the youngsters need family meals if they do not have those in their families? Why? Why not? Methods: The data was collected using stimulated recall -interviews and basic themed interviews. The data was collected from thirteen 8th graders from Pirkanmaa and Kanta-Häme. The interviews were analyzed with the qualitative content analysis. Results and conclusions: The youngsters' concepts of the meals and the family meals were quite traditional, assuming that those are warm, varied and eaten with company. The situation of the family meals was good and those were eaten nearly every day in the most of the families. The youngsters thought that the family meals were important social moments with the family and they were able to talk about important things with the family during the meals. They also felt that the daily eating rhythm was good and they did not felt that the meals would have been somehow restrictive. Even so that the pupils felt the family meals were important, the pupil whose family did not eat family meals did not long those meals. He felt that he was able to share his thoughts and experiences also in other ways. It is important that youngsters have this channel of communication.
  • Kajastie, Katarina (2010)
    Tutkielmassa tarkastellaan kokemuksia isyydestä kansainvälisen adoption kontekstissa. Kansainväliset adoptiot ovat yleistyneet yhtenä perheenmuodostamisen tapana erityisesti 2000-luvulla. Kansainvälisen adoption kautta yhä useammasta miehestä tulee isä lapselle, jonka juuret ovat kaukana hänen omistaan. Adoption kautta perhe muodostetaan erityislaatuisen prosessin kautta, johon liittyy lapsen ja vanhempien lisäksi joukko perheen ulkopuolisia tekijöitä. Tutkielmassa selvitetään, miten miehet kokevat isäksi tulemisen kansainvälisen adoption kautta ja minkälaisena he kokevat roolinsa ulkomailta adoptoidun lapsen isänä? Keskeisellä sijalla tutkielmassa ovat nimenomaan miesten omat kokemukset, jotka aikaisemmissa adoptiotutkimuksissa ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tutkielman analyysiosuus rakentuu kokemuksiin pohjautuvan aineiston ja aikaisempaan kansainvälistä adoptiota sekä isyyttä käsittelevän teorian vuoropuheluun. Analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia, jonka kautta on muodostettu tutkielman keskeiset teemat. Tutkimusaineistona on kuusi adoptioisän kirjoittamaa kirjoitusta ja kuusi teemahaastattelua. Kirjoitukset ja haastateltavat ovat löytyneet Pelastakaa Lapset ry:n, Adoptioperheet ry:n ja Kiinasta adoptoivien/adoptoineiden internet -keskustelusivuston kautta. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että isän rooliin siirtyminen on adoptioisille odotettu elämänmuutos. Usein adoptiopäätöksen taustalla on pitkä lapsettomuuden kokemus, joka on lopulta päättynyt päätökseen adoptiosta. Adoptioisyys on hyvin toivottua ja sitoutunutta isyyttä. Adoptioisien sitoutuneisuus ja toive saada oma lapsi korostuvat adoptioprosessissa, joka monille miehille oli kokemuksena pitkä ja raskas. Adoptioprosessi herätti miehissä vaihtelevia tunteita hyväksyvästä asenteesta hyvin kriittiseen arvosteluun. Muutos miehestä isäksi oli tutkimuksen isille hämmentävä, mutta positiivinen. Pitkä odotus lapsesta konkretisoitui lapsesta saadun tiedon ja ensikohtaamisen hetkinä, joita miehet kuvasivat hyvin tunnepitoisina tapahtumina. Lapsen liittäminen osaksi omaa perhettä tapahtui miehillä tunteiden ja perheen ”normaaliutta” korostavan diskurssin kautta. Miehet eivät kokeneet olevansa erilaisia isiä verrattuna biologisiin isiin. Lapsen erilaisuus ja tausta eivät vaikuttaneet juurikaan miesten käsitykseen omasta isyydestään normaalista poikkeavana isyytenä. Arjessa ja parisuhteessa toteutettiin ”tavallisen lapsiperheen elämää”. Useat miehet kertoivat lapsen ensisijaisen hoitovastuun olevan vaimolla, vaikka adoptioperheissä tähän ei ole samanlaista biologiaan perustuvaa pakkoa. Hoitava isyys ja jaettu vanhemmuus toteutuivat adoptioperheissäkin vain normaalien sukupuoliroolien kulttuurisen mallin ja työelämän asettamien vaatimusten rajoissa. Isyyden merkitys oli adoptoineille miehille suuri. Isyys koettiin tärkeänä vaiheena miehen elämässä ja isyyden myötä moni mies koki elämänsä muuttuneen toivotun kaltaiseksi.
  • Syrjänen, Milla (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten perhesosiaaliset etuudet jakautuvat vuorovanhempien välillä. Lähtökohtana on familistisen perhekäsityksen valta-asema suomalaisessa perhepolitiikassa. Tutkielmassa avataan suomalaisen perheen sekä vuorovanhemmuuden käsitteitä ja pohditaan sitä, miten suomalaisen perhepolitiikan muutos nykyistä perhekäsitystä vastaavaksi voisi vaikuttaa perheiden tasavertaisuuteen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on suomalainen perhepolitiikka ja perhesosiaaliset etuudet sisältäen perheen ja vuorovanhemmuuden käsitteet. Pro gradu -tutkielman tutkimuskysymykset ovat jakautuuko perhepoliittiset etuudet vuorovanhempien välillä sekä mitkä asiat vaikuttavat etuuksien tasavertaiseen jakautumiseen. Tutkimusotteeni on laadullinen ja tutkimusaineisto koostuu 12 henkilön teemahaastattelusta. Aineisto on analysoitu sisällön analyysillä. Tutkimuksen keskeisinä tuloksina esitetään, että perhepoliittisten etuuksien jakaminen ei toteudu tasapuolisesti vanhempien välillä. Tulosten perusteella lapsilisä jää hyvin helposti lähivanhemman etuudeksi ja käytettäväksi. Lähivanhempi ei luovu helposti statuksestaan lähivanhempana etävanhemman eduksi, ja siten etävanhempi ei pääse hyötymään perhepoliittisista etuuksista, kuten asumistuesta lapsikorotuksella. Tulosten perusteella voidaan osoittaa, että enemmistö etävanhemmista ei maksanut elatusapua lähivanhemmalle. Syyt elatusavun maksamattomuudelle voidaan jakaa neljään kategoriaan haastateltavien vastausten mukaan. Elatusapua ei makseta, koska: 1) molemmat vanhemmat ovat vuorovanhempia, 2) tulot tasavertaisia, 3) etävanhempi vastaa muista kuluista lähivanhempaa enemmän ja 4) ei maksukykyä. Etuuksien tasavertaiseen jakautumiseen nousi tutkimustuloksina esiin neljä teemaa, jotka vaikuttavat etuuksien tasavertaiseen jakautumiseen. Haastateltavat nostivat esiin kolme ensimmäistä teemaa, joiden kokivat edistävän vuorovanhempien eriarvoisuutta. Neljänneksi teemaksi nostin aineiston perusteella aiheen, joka aineiston analyysissä nousi tärkeäksi vaikuttajaksi. Nämä neljä teemaa olivat: 1) terminologia, 2) tukien jakautumattomuus, 3) lastenvalvojan rooli sekä 4) vanhempien keskinäinen vuorovaikutus. Tutkimuksen perusteella voidaan nähdä selkeä tarve suomalaisen perhepolitiikan muutokselle. Perhepolitiikan tulee huomioida muuttuneet ja monipuolistuneet perhemuodot ja hyväksyä erilaiset perhemuodot tasavertaisesti lain edessä. Perhepolitiikan tulee huomioida muuttuneet ja monipuolistuneet perhemuodot, ja hyväksyä ne tasavertaisesti lain edessä. Etuusjärjestelmän tulisi jatkossa pystyä joustamaan siten, että lapsi voitaisiin huomioida kahden ruokakunnan jäsenenä.