Browsing by Subject "perhepolitiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 21
  • Hyppölä, Oona-Maaria; Hyppölä, Anniina (Helsingin yliopisto, 2018)
    The 2010s have witnessed increasing political and public concern over child and family-related issues in Russia, with child welfare and family policy being elevated to the top of the state’s political agenda. The Russian conservative government has prioritised the protection of traditional family values and family as the mainstay of Russian society and thereupon introduced major policy and welfare reform programmes, one of which works towards deinstitutionalising the country’s entire child welfare system. Building upon the idea of every child’s right to a family, this child welfare reform aims at dismantling the existing system of institutional care for children, replacing placements in institutions with community and home-based, family-like forms of alternative care, including foster care. Service provider responsibilities are hence, being transferred from the state to private and third sector stakeholders operating in the field of child and family welfare. Among these agents providing alternative care are the so-called Children’s Villages. These Villages, as the name suggests, are largely NGO-run communities of foster families, caring for children left without parental care in a non-institutional setting. This thesis takes a range of Russian Children’s Villages as its case study in an attempt to investigate foster parents’ perceptions of parenting and thus shed light on the present-day development of the alternative care system in Russia. The aim is to bridge together bottom-up narratives and top-down political ideology via qualitative analysis of micro-level constructions of parenthood and government-promoted ideas on family. The ongoing process of deinstitutionalisation of child welfare in Russia provides the larger political context for our inquiry that fosters a social constructionist approach and, through thematic content analysis, seeks to answer the following research questions: How do foster parents perceive parenthood/parenting in the context of Russian Children’s Villages? How do their perceptions intersect with government-promoted ideas on family? The primary data consist of focus group and expert interviews with foster parents and child welfare professionals conducted on site in six Children’s Villages in Russia in 2017. The altogether nine interviews, with a total of 58 respondents have been conducted by two other researchers in the ‘A Child’s Right to a Family: Deinstitutionalisation of Child Welfare in Putin’s Russia’ research project that our thesis is also part of. Our findings suggest that parenting takes multiple, concurrent and reciprocal forms, whereby it is largely a cyclical process and a jointly constructed and negotiated experience in the social context of the Children’s Villages. The Villages and the individuals therein are not merely care deliverers assuming service provision responsibilities from the public sector, but they carry considerable innovate potential and valuable ideas on family and parenting vis-à-vis the desired development of systems of alternative care in today’s Russia. Yet, the political arena in Russia remains ambivalent, enabling and coercive at the same time, introducing policies that are often either contradictory or incompatible. Alongside ambitious liberal tendencies and reformist programmes we may observe illiberal and restrictive political and legislative processes that undermine the sustainable fruition of the more progressive reforms amid structures that hold onto authoritarian traditions. While the traditional value base of the conservative government fails to fully embrace the plurality of family systems in modern Russia, the family structures in the Children’s Villages demonstrate that family diversity is very much a contemporary reality in Russian society – and foster families one of its emerging forms.
  • Syrjänen, Milla (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten perhesosiaaliset etuudet jakautuvat vuorovanhempien välillä. Lähtökohtana on familistisen perhekäsityksen valta-asema suomalaisessa perhepolitiikassa. Tutkielmassa avataan suomalaisen perheen sekä vuorovanhemmuuden käsitteitä ja pohditaan sitä, miten suomalaisen perhepolitiikan muutos nykyistä perhekäsitystä vastaavaksi voisi vaikuttaa perheiden tasavertaisuuteen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on suomalainen perhepolitiikka ja perhesosiaaliset etuudet sisältäen perheen ja vuorovanhemmuuden käsitteet. Pro gradu -tutkielman tutkimuskysymykset ovat jakautuuko perhepoliittiset etuudet vuorovanhempien välillä sekä mitkä asiat vaikuttavat etuuksien tasavertaiseen jakautumiseen. Tutkimusotteeni on laadullinen ja tutkimusaineisto koostuu 12 henkilön teemahaastattelusta. Aineisto on analysoitu sisällön analyysillä. Tutkimuksen keskeisinä tuloksina esitetään, että perhepoliittisten etuuksien jakaminen ei toteudu tasapuolisesti vanhempien välillä. Tulosten perusteella lapsilisä jää hyvin helposti lähivanhemman etuudeksi ja käytettäväksi. Lähivanhempi ei luovu helposti statuksestaan lähivanhempana etävanhemman eduksi, ja siten etävanhempi ei pääse hyötymään perhepoliittisista etuuksista, kuten asumistuesta lapsikorotuksella. Tulosten perusteella voidaan osoittaa, että enemmistö etävanhemmista ei maksanut elatusapua lähivanhemmalle. Syyt elatusavun maksamattomuudelle voidaan jakaa neljään kategoriaan haastateltavien vastausten mukaan. Elatusapua ei makseta, koska: 1) molemmat vanhemmat ovat vuorovanhempia, 2) tulot tasavertaisia, 3) etävanhempi vastaa muista kuluista lähivanhempaa enemmän ja 4) ei maksukykyä. Etuuksien tasavertaiseen jakautumiseen nousi tutkimustuloksina esiin neljä teemaa, jotka vaikuttavat etuuksien tasavertaiseen jakautumiseen. Haastateltavat nostivat esiin kolme ensimmäistä teemaa, joiden kokivat edistävän vuorovanhempien eriarvoisuutta. Neljänneksi teemaksi nostin aineiston perusteella aiheen, joka aineiston analyysissä nousi tärkeäksi vaikuttajaksi. Nämä neljä teemaa olivat: 1) terminologia, 2) tukien jakautumattomuus, 3) lastenvalvojan rooli sekä 4) vanhempien keskinäinen vuorovaikutus. Tutkimuksen perusteella voidaan nähdä selkeä tarve suomalaisen perhepolitiikan muutokselle. Perhepolitiikan tulee huomioida muuttuneet ja monipuolistuneet perhemuodot ja hyväksyä erilaiset perhemuodot tasavertaisesti lain edessä. Perhepolitiikan tulee huomioida muuttuneet ja monipuolistuneet perhemuodot, ja hyväksyä ne tasavertaisesti lain edessä. Etuusjärjestelmän tulisi jatkossa pystyä joustamaan siten, että lapsi voitaisiin huomioida kahden ruokakunnan jäsenenä.
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, 2002)
    T11:13
  • Kansaneläkelaitos Kela; Social Insurance Institution of Finland Kela; Folkpensionsanstalten FPA (Kela, 2003)
    T11:14
  • Pettinen, Ulriikka (2007)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta käytyä poliittista ja julkista keskustelua. Poliittista keskustelua tarkastellaan niiden 1994 käytyjen eduskunnan täysistuntokeskustelujen pohjalta, joissa päätettiin subjektiivisen päivähoito-oikeuden laajentamisesta kaikkiin alle kouluikäisiin lapsiin vuoden 1996 alusta. Julkisen keskustelun tarkastelu kattaa Helsingin Sanomien yleisönosastokirjoitukset subjektiivista päivähoito-oikeutta koskien ajalta 15.8.2004.-31.12.2006. Tutkielmassa erittellään päivähoito-oikeudesta käydyssä keskustelussa esiin nousseita teemoja ja niihin liittyviä perusteluja. Tutkielmassa tarkastelun lähtökohtana on päivähoito-oikeus osana pohjoismaista ja erityisesti suomalaista perhepolitiikkaa. Suomalainen perhepolitiikka sijoitetaan ”Euroopan kartalle” eli selvitetään sen asemaa lähinnä EU-maiden perhepoliittisessa kontekstissa nimenomaisesti lasten päivähoidon osalta. Työn tutkimusote on kvalitatiivinen ja aineiston analyysi on tehty temaattista analyysia apuna käyttäen. Analyysi osoittaa, että molemmista aineistoista on löydettävistä neljä keskeistä temaa, joiden ympärillä keskustelua päivähoito-oikeudesta on pääsääntöisesti käyty. Näitä teemoja ovat: valinnanvapauden teema, lapsen edun teema, taloudellisten perusteiden teema sekä tasa-arvon teema. Teemat saivat näillä areenoilla erilaisia painotuksia, mutta yhteistä molemmille keskusteluille oli, että vaikka keskusteluissa olikin alunperin kyse subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, kääntyi se kuitenkin nopeasti kamppailuksi kahden eri hoitomuodon, kotihoidon ja päiväkotihoidon, välille. Tutkimus osoittaa lisäksi, että suomalainen perhepoliittinen järjestelmä sekä päivähoitoa että kotihoitoa tukevine rinnakkaisjärjestelmineen on maailmassa melko ainutlaatuinen. Se osoittaa kuitenkin myös sen, että päivähoidon ja kotihoidon kannattajien välille on muodostunut melko pysyvältä vaikuttava ristiriita, jonka häviäminen ei ainakaan lähitulevaisuudessa näytä kovin todennäköiseltä. Myös subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen kriittisesti suhtautuvien joukko näyttää aineiston perusteella kasvaneen.
  • Bruun, Susanna (2010)
    Tutkielmassa käsitellään lasten päivähoitokeskustelua vuosina 1960 – 1972 ja keskustelussa havaittavaa sukupuolisopimuksen muutosta 1960-luvun lopulta alkaen. Sukupuolisopimuksella viitataan sukupuolten tehtäviä yhteiskunnassa koskeviin sanattomiin sääntöihin ja sopimuksiin, jotka voidaan havaita lähinnä puhetapoja ja sukupuolten tehtäviin liittyviä mielikuvia ja käsityksiä tutkimalla. Tutkielman keskeisimpänä aineistona on käytetty Perhekustannusten tasauskomitean mietintöä (1966), Naisten asemaa tutkivan komitean mietintöä (1970), Lasten päivähoitokomitean mietintöä (1971) sekä Vuoden 1972 valtiopäiväpöytäkirjoja 22.9.1972 käytyä hallituksen esitystä laiksi lasten päivähoidosta koskeneen lähetekeskustelun osalta. Lisäksi tutkielman aineistona on hyödynnetty jonkin verran Lasten päivähoitolaitostoimikunnan mietintöä (1967) ja Lasten päivähoitolaitostoiminnan säännöstoimikunnan mietintöä (1969). Tutkielman tarkoituksena on aineistoa erittelemällä ja analysoimalla hahmottaa käytettävän aineiston puitteissa lasten päivähoitoon ja äitien palkkatyöhön liittyvien puhetapojen ja tavoitteiden muutosta 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa. Tutkielmassa pyritään huomiomaan myös muutoksen keskeiset taustatekijät mm. rakennemuutos ja 1960-luvun lopulta alkaen tapahtunut kulttuurinen murros. Tutkielman keskeisin tutkimustulos on havaittu muutos komiteamietintöjen puhetavoissa ja tavoitteissa 1960-luvun lopulta alkaen. 1960-luvulla mietintönsä jättäneen komiteat kannattivat mietinnöissään ensisijaisesti kotiäitiyden tukemiseen tähdänneitä keinoja ja esittivät myös väestöpoliittisia, väestön kasvuun tähdänneitä tavoitteita. 1970-luvun alussa mietintönsä jättäneet komiteat puolestaan esittivät vaatimuksia äitien oikeudesta palkkatyöhön ja julkisin varoin kustannettavasta lastenhoidosta. Eduskunnassa käydyssä lasten päivähoitolakia koskeneessa lähetekeskustelussa on puolestaan havaittavissa jako oikeisto-agraariseen kotiäitisopimuksen kannattamiseen ja vasemmistolaiseen tasa-arvo- tai ansioäitisopimuksen kannattamiseen. Sosiaalidemokraattien, ruotsalaisen kansanpuolueen sekä liberaalisen kansanpuolueen muodostaman pääministerin Sorsan hallituksen antamaan esitykseen sisältyi kunnallisen päivähoitoverkon rakentaminen ja valtion tarkoitukseen maksama tuki valtionapujen muodossa. Hallituksen esitys edusti selvästi uudenlaista ajattelua, jossa väestön kasvun sijaan ensisijaiset tavoitteet liittyivät tasa-arvoon sukupuolten ja eri yhteiskuntaryhmien välillä. Hallituksen esitystä ja laitosmuotoista lasten päivähoitoa kannattivat lähinnä SKDL:n ja sosiaalidemokraattien edustajat sekä eräät kokoomuksen edustajat. Laitospäivähoidon vaihtoehdoksi esitettiin hoitolisää, jota olisi maksettu kotona lastaan hoitaville tai avustuksena yksityisen päivähoidon kustannuksiin. Tätä mallia kannattivat erityisesti keskusta sekä pääasiassa myös muut oikeistopuolueet. Laitoshoidon vastustajien ensisijaisena argumenttina oli valinnanvapauden takaaminen. Kuitenkin monet heistä kritisoivat puheenvuoroissaan voimakkaasti kodin ulkopuolella tapahtuvaa lastenhoitoa. Eduskunnan lähetekeskustelusta ilmenneet sukupuolisopimusmallit ovat ristiriitaisia. 1970-luvun alussa ns. tasa-arvosopimus oli kuitenkin saanut jo kotiäitisopimusta vahvemman aseman.
  • Perttula, Kati (2006)
    Kotiäitiydestä on viime vuosina keskusteltu paljon eri medioissa. Kotiäitien määrä on myös ajoittain noussut ja tästä johtuen on etsitty syitä ja tekijöitä, jotka ovat saaneet äidit valitsemaan kotiäitiyden lastenhoitoratkaisukseen. Kotiäitejä on aiemmin tutkinut esimerkiksi Auvinen (1968), Säntti (1990), Kaila-Kangas (1993), Rimon (1997), Takala (2000) ja Jallinoja (2006). Kotiäitiyden valintaan on tulkittu vaikuttavan kotihoidon tuki, työllisyystilanne ja kotiäitien arvot. Erityisesti viime aikoina on puhuttu modernista familismista ja kasvavasta perhemyönteisyydestä. Mielestäni kotiäitiyden valintaan saattaa kuitenkin vaikuttaa moni muukin tekijä ja sen vuoksi halusin lähteä selvittämään mitkä ovat ne syyt ja tekijät, joiden vuoksi äidit haluavat olla kotona ja valitsevat kotiäitiyden lastenhoitoratkaisukseen. Lisäksi pohdin onko kotiäitiys vapaaehtoinen valinta. Määrittelen tutkimuksessani kotiäidin seuraavalla tavalla: äiti on kotona tai aikoo olla vanhempainraha kauden loppumisen jälkeen kotona hoitamassa ainakin yhtä perheen lasta. Äiti voi kuitenkin käydä myös töissä esimerkiksi iltaisin tai viikonloppuisin tai hoitaa myös muiden lapsia omassa kodissaan. Käytin tutkimuksessani synonyyminä kotiäitiä ja kotona olevaa äitiä. Lähdin toteuttamaan tutkimustani kvantitatiivisesti kyselytutkimuksen avulla järvenpääläisten äitien keskuudessa. Kyselylomakkeeni sisälsi myös muutaman avovastauksen, jotka analysoin teema-analyysin avulla. Lisäksi käytin hyväksi saatavilla olevia tilastoja. Saamiani tuloksia vertailin aiempiin jo kotiäideistä tehtyihin tutkimuksiin ja pyrin siten vertailemaan ja pohtimaan eroavatko saamani tulokset aiemmin saaduista ja voisinko nostaa esille uusia kotiäitiyden syitä. Tutkimuksessani kartoitin myös lyhyesti kotiäitiyden historiaa, kotihoidon tuen syntyä ja tukijärjestelmän nykyistä muotoa. Kyselyn avulla sain selville, että kaikkein eniten kotihoidon valintaan vaikuttavat äitien mielestä lapsen etu, kotona olon kiireettömyys ja se, että äiti haluaa kasvattaa lapsensa itse. Työelämään liittyvät syyt eivät nousseet juurikaan esille muutoin kuin, että työelämän koettiin olevan rankempaa kuin ennen. Myöskään päivähoidolliset syyt eivät olleet merkittävimpinä syinä valittaessa kotihoitoa. Tein keräämästäni aineistosta faktorianalyysin, jonka avulla nousi esiin viisi erilaista kotiäitityyppiä. 1 ”Kotona saa yksilöllistä hoivaa”, 2 ”Aika on parasta mitä voin antaa lapselleni ja perheelleni” 3 ”Päiväkodissa lapsestani tulee sosiaalinen ja hän oppii monia tärkeitä taitoja” 4 ”Meille sopivaa hoitopaikkaa on hankalaa saada” 5 ”Olen vain vähän aikaa kotona, koska muuten työhön paluusta tulee vaikeaa ja se haittaa urakehitystäni” Näyttäisikin siltä, että kotiäitiyteen vaikuttavat monet erilaiset syyt ja kotona oleminen voi olla joko vapaaehtoinen tai vastentahtoinen valinta.
  • Anttonen, A (Kela, 1999)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 52
    Lasten kotihoidon tuki on perhepoliittisista etuuksista nuorin. Vuonna 1985 astui voimaan laki lasten kotihoidon tuesta, minkä jälkeen tuen käyttö nopeasti yleistyi. Vuonna 1997 lakia uudistettiin ja pienten lasten hoidon tukien joukkoon lisättiin yksityisen hoidon tuki. Tällä tavoin lähes kaikki pienten lasten hoitomuodot ovat tulleet julkisen tuen piiriin. Tutkimuksessa arvioidaan lasten kotihoidon tukea kolmesta eri lähtökohdasta. Tutkimuksen alkuosa valottaa perhepoliittisen tuen muotoutumista ja etenkin kotihoidon tuen historiaa ja politiikkaa. Toinen ja toisenlainen lähtökohta lasten kotihoidon tukeen syntyy vuoden 1985 lain jälkeisen tilanteen kuvauksesta ja arvioinnista. Tuki osoittautuu erittäin suosituksi ja vaikka sen käyttö on vähentynyt 1990-luvun alun huippuvuosista, niin edelleenkin 90-luvun päättyessä noin puolet alle kolmevuotiaista lapsista hoidetaan tuen turvin kotona. Kolmas lähtökohta muodostuu tuen vaikutusten arvioinnista siten, että tarkastelun kohteena ovat pienten lasten hoitojärjestelyt, naisten työmarkkina-asema ja syntyvyys. Loppuluvussa arviointia jatketaan asettamalla lasten kotihoidon tuki laajempaan perhepoliittiseen yhteyteen.
  • Närhi, Riikka (2010)
    Tasapainoinen väestönkasvu on edellytys sille, että huoltosuhde pysyy vakaana. Länsimaissa ja Suomessa tämä huoltosuhde on ollut uhattuna liian hitaan väestönkasvun takia. Lapsia hankitaan liian vähän. Tässä tutkielmassa analysoidaan poliittisten toimien mahdollisuutta lisätä lasten kysyntää. Tutkielman lähtökohtana on, että lapsi on hyödyke, josta vanhemmat saavat hyötyä. Lapsi poikkeaa muista normaalihyödykkeistä siinä mielessä, että vanhempien palkka vaikuttaa lasten hintaan. Tämä johtuu siitä, että lapsi on aikaintensiivinen hyödyke, jonka kanssa on vietettävä aikaa, joka taas on pois siitä ajasta, jonka voisi käyttää työntekoon. Tämä on perinteinen premissi perhetaloustieteissä. Tutkimusote on mikrotalousteoreettinen ja pohjaa erityisesti Appsin ja Reesin (2004) malliin. Tutkielmassa referoidaan lisäksi tutkimuskysymystä sivuavia empiirisiä tutkimuksia. Tutkielmassa esitellään aluksi perhetalousteorian perusteita ja erityisesti perehdytään beckeriläiseen syntyvyyden mikroteoriaan ja totutellaan ajatteluun lapsesta hyödykkeenä. Osoitetaan että syntyvyyden subventointi voi olla yhteiskunnallisesti optimaalista, jos esimerkiksi eläkejärjestelmän rahoitustarpeen myötä lapset aiheuttavat positiivisia ulkoisvaikutuksia. Jotta teoreettinen analyysi ankkuroituisi reaalimaailman, työssä esitellään eri maiden perhepoliittisia instrumentteja. Lasten kysyntä on riippuvainen perheen taloudellisesta tilanteesta. Niinpä perhepolitiikan aiheuttamilla taloudellisilla insentiiveillä on myös vaikutusta lasten kysyntään. Tässä tutkielmassa analysoidaan useita eri perhepoliittisia instrumentteja; lapsilisää, päivähoidon tukea, kotihoidon tukea ja perheverotusta. Havaitaan, että kaikki instrumentit, perheverotusta lukuun ottamatta, nostavat lasten kysyntää sopivissa olosuhteissa. Lapsilisä laskee lasten hintaa, jolloin voisi olettaa, että lasten kysyntä kasvaa. Toisaalta lapsilisä myös vähentää naisen työntarjontaa, jolloin tulovaikutus taas vähentää lasten kysyntää. Tutkielmassa havaitaan, että olemassa tilanteita, jolloin lapsilisän kasvattaminen itse asiassa vähentää naisten työhön osallistumisen ohella myös lasten kysyntää. Apps ja Rees (2004) eivät analysoineet kotihoidon tukea, mutta tutkielmassa osoitetaan että se rinnastuu lapsilisään. Siten kotihoidon tuen vaikutus lasten kysyntään on samansuuntainen kuin lapsilisällä. Perheverotuksesta sen sijaan voidaan tämän analyysin perusteella yksiselitteisesti todeta, että se vähentää sekä naisten työn tarjontaa että lasten kysyntää. Päivähoidon subventio kasvattaa sekä lasten kysyntää että naisten työhönosallistumisastetta ja se voidaan mieltää tehokkuuden merkiksi. Niinpä päivähoidon subvention suosiminen suhteessa muihin instrumentteihin on tämän analyysin mukaan talousteoreettisesti perusteltua.
  • Räsänen, Tapio; Österbacka, Eva; Valaste, Maria; Haataja, Anita (Kela, 2019)
    Sosiaali- ja terveysturvan raportteja
    Pienten lasten vanhempien osallistumista työmarkkinoille ohjaavat osittain perhevapaajärjestelmä ja osittain perheiden omat valinnat. Perhepolitiikka ja varhaiskasvatuspalvelut mahdollistavat sekä lapsen hoitamisen kotona että äitien osallistumisen työmarkkinoille. Pitkittyessään kotihoitojaksot saattavat kuitenkin etäännyttää työmarkkinoilta. Perhe-etuudet korvaavat lapsiperheen kustannuksia ja menetettyä ansiota suoraan. Kotihoidon tuen korkean korvaustason on havaittu olevan yhteydessä äitien heikompaan kiinnittymiseen työmarkkinoille. Tutkimuksessa havaitaan, että suurempi kotihoidon tuki hidastaa työhön siirtymistä. Hyvässä työmarkkina-asemassa olevien äitien mahdollisuudet työllistyä ovat erilaiset kuin heikossa työmarkkina-asemassa olevilla. Korkeakoulutetut ja nuoret ensisynnyttäjät palaavat työhön muita ryhmiä aiemmin. Jos äidin puoliso on työtön, heikossa työmarkkina-asemassa olevat äidit työllistyvät myöhemmin kuin hyvässä asemassa olevat. Työhön siirtymistä lapsen syntymän jälkeen mallinnetaan Coxin suhteellisen riskin mallilla ja ajasta riippuvilla muuttujilla. Analyyseissä huomioidaan ehdolliseen työllistymistodennäköisyyteen vaikuttavat taustamuuttujat, kuten äidin ikä, koulutustaso ja työkokemus. Taustatekijöiden ja lastenhoidon tukien lisäksi selvitettiin maksettujen kuntalisien yhteys työmarkkinoille osallistumiseen. Tutkimusaineisto on 60 prosentin otos kaikista vuosina 2001–2009 lapsen synnyttäneistä. Äidit jaetaan neljään ryhmään synnytystä edeltävän työmarkkina-aseman mukaan: 1) työsuhteessa lapsen syntyessä, 2) työlliset, 3) työttömät ja 4) työvoiman ulkopuolella olevat. Tutkimuksessa selvitetään, vaikuttaako perhepolitiikka eri ryhmiin eri tavoin. Perhepolitiikalla voidaan yrittää vaikuttaa perheiden käyttäytymiseen. Perhevapaat jakautuvat epätasaisesti vanhempien kesken, ja tukien tasolla on vaikutus äitien päätökseen siirtyä työhön. Jos sukupuolten tasa-arvo on tärkeää, perhevapaat tulisi jakaa tasaisemmin äideille ja isille.
  • Takala, P (Stakes, 2000)
    Stakes, Tutkimuksia 110
    Suomalaisen perhepolitiikan yhtenä tavoitteena on pidetty sitä, että perheet voivat valita niille parhaiten sopivan lastenhoidon muodon. Mutta onko tämä tavoite saavutettu? Onko vuonna 1997 voimaan tullut yksityisen hoidon tuki ollut onnistunut lastenhoitopoliittinen uudistus? Eroaako hoidon laatu yksityisissä ja kunnallisissa päiväkodeissa? Ovatko suomalaiset lapsiperheet ylipäätään tyytyväisiä nykyiseen perhepolitiikkaan? Mm. näitä kysymyksiä perheiden näkökulmasta on selvitetty tutkimuksessa, jonka tärkeimmät tulokset esitetään tässä raportissa. Tutkimus on tehty Kelan ja Stakesin yhteistyönä. Sitä varten kyselyllä on kerätty tietoja yli 6000 lapsiperheen kokemuksista ja näkemyksistä. Kyselyaineistoa on täydennetty laajalla perhe-etuuksia koskevalla rekisteriaineistolla. Raportti on erinomainen tietopaketti niin pienten lasten vanhemmille, päivähoidon työntekijöille, päätöksentekijöille, tutkijoille kuin kaikille muille perhepolitiikasta kiinnostuneelle.
  • Takala, P (Kela, 2005)
    Kuinka todellista on suomalaisten vanhempien valinnanvapaus lastenhoidossa? Paljonko lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt siksi, että perhe-etuuksia leikattiin 1990-luvulla. Miksi päivähoito-oikeutta kuitenkin samanaikaisesti laajennettiin? Miksi isät eivät käytä enempää oikeuttaan vanhempainvapaaseen? Miten lapset kokevat vanhempien työkiireet ja työstä johtuvan väsymyksen? Mistä syistä erityisesti yksinhuoltajaperheet kärsivät ns. hoivaköyhyydestä? Mitä tälle asialle voitaisiin perhepoliittisin toimin tehdä. Näitä ja monia muita ajankohtaisia perhepolitiikan kysymyksiä pohditaan tässä kirjassa. Asioita pyritään tarkastelemaan lasten silmin. Onko meillä malttia sijoittaa tulevaisuuteen, lapsiimme, vai tyydymmenkö kvartaalitalouden lyhyen aikavälin tavoitteisiin? Kirja tarjoaa aineksia suomalaisen perhepolitiikan vaihtoehtoja koskevaan pohdiskeluun sosiologian, sosiaalipolitiikan, taloustieteen, kasvatustieteen, psykologian, oikeustieteen ja lääketieteen näkökulmasta.
  • Franz-Koivisto, Larissa (2010)
    Palaan tutkielmassani vuoden 2006 loppupuolelle ja alkuvuoteen 2007. Tuolloin Suomessa puolueet valmistautuivat vaalitaistoon. Eduskuntavaalit pidettiin keväällä 2007. Koko vaalitaistelun ajan mielipidemittaukset ennustivat edellisten halituspuolueiden Suomen keskustapuolueen ja Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen jatkavan vallankahvassa, mutta kansa päätti toisin. Suomeen muodostettiin porvarihallitus keskustalaisten ja kokoomuslaisten välille. Lähdin keräämään aineistoa valtakunnan suurimmasta päivälehdestä Helsingin Sanomista. Keräsin aineiston tasan kuukautta ennen vaaleja mukaanlukien väälipäivän eli aineiston keruun aika on 18.2. - 18.3.2007. Lopulliseen aineistoon valikoitui karsimisieni jälkeen 48 artikkelia. Lajittelin artikkelit viiden eri teeman alle. Teemat nimesin seuraavasti: Perheyksiköiden tulonsiirrot (6 artikkelia), ehdotus perustulomallista (5 artikkelia), työllisyys (11 artikkelia), talouskehitys (10 artikkelia) ja vaalien vaikuttavuus (16 artikkelia.) Kaikki teemat ja artikkelit koskivat suoraan lapsiperheitä ja lapsiperhepolitiikkaa. Tutkielmani tutkimusmenetelmänä on sisällön analyysi. Tämän jälkeen lähdin hakemaan artikkeleille ja löytämilleni teemoille vertailukohdetta. Luonnollisin jatke oli puolueiden vaaliohjelmat. Lähdin teema ja artikkeli kerrallaan hakemaan yhtymäkohtia puolueiden vaaliohjelmista. Saman teeman alta löytyi aina hyvin samanatapaisia asioita, mikä vahvisti teemoitteluani. Tutkimuskysymykseni muodostuivat lopulliseen muotoon seuraavasti. 1. Millaisia lapsiperheisiin ja perhepolitiikkaa liittyviä teemoja valtakunnan suuri päivälehti käsittelee eduskuntavaalien edellä? 2. Millä tavoin nämä teemat löytyivät puolueiden vaaliohjelmista? 3. Mitkä ovat ne keinot, joilla lapsiperheiden hyvinvointia luvataan lisätä? Teemat, jotka muodostin aineistostani kuvastaa hyvin sitä, mitä vaalien alla keskusteltiin suurimmassa päivälehdessä. Teemat löytyivät myös hyvin vahvasti puolueiden vaaliohjelmista. Näistä keskeisimpinä nostaisin esiin työllisyyteen uskovan hyvinvoinnin ja vakaan talouskehityksen sekä näiden kahden merkityksen syrjäytyneisyyden ehkäisyssä. Lisäksi puolueiden lupaukset koskivat lähinnä tulonsiirtoja. Vihreät esittivät vaalien alla ehdotuksen perustulomallista, mutta ehdotus hautautui lopullisesti hallitusneuvotteluissa. Vaalien vaikuttavuus on taas yleinen myös lapsiperheitä koskeva teema, joka nousee oman havaintoni mukaan aina esille vaalien alla. Puolueet ovat siinä määrin lähentyneet toisiaan, että äänestäjien on vaikea löytää eroja puolueiden välillä. Tarkempi analyysi kuitenkin osoittaa sen, että vaikka lupaukset puolueilla ovat samansuuntaiset niin keinot ja erityisesti näkökulmat puolueilla vaihtelevat ideologioiden mukaan. Tähän aiheeseen toivon tutkielmani tuovan vastauksia lukijoille. Matka vaalitaistelusta todelliseen päivänpolitiikkaan on ollut itselleni mielenkiintoinen ja toivon lukijoilleni mielenkiintoista lukumatkaa. Toivon antavani pieniä välähdyksiä isojen kysymysten taustalta ja ennenkaikkea intoa äänestää tulevissa vaaleissa.
  • Eloranta, Jenni Annika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Vuosituhannen alussa Suomessa käytiin laajaa keskustelua perheistä, vanhemmuudesta, pienten lasten parhaasta hoidosta sekä koululaisten yksinäisistä iltapäivistä. Mediassa perheasia näkyi tiuhaan ja äänessä olivat usein kotiäidit sekä perhearvoja puolustavat järjestöt. Tätä ajanjaksoa Riitta Jallinoja on kutsunut familistiseksi käänteeksi. Familistinen perhekäsitys on modernissa maailmassa vuorotellut individualistisen perhekäsityksen kanssa. Jallinojan mukaan familistisen käänteen myötä perheasia, eli familistinen perhekäsitys, politisoitui ja muuttui familistiseksi ideologiaksi. Ideologia näkyi esimerkiksi perhepoliittisissa ohjelmissa ja ulostuloissa sekä konkreettisesti kotihoidon tuen ja kotihoidon kuntalisien kasvussa 2000-luvun alussa. Suomessa on perinteisesti hoidettu alle 3-vuotiaita lapsia kotona päivähoidon sijaan. Tämä jakolinja kotihoidon ja julkisen, usein kokoaikaisen, päivähoidon välillä on sävyttänyt perhepoliittista keskustelua sekä erottanut Suomen muista Pohjoismaista, jossa lapset aloittavat päivähoidon nuorempana. Tutkielmassa Jallinojan teoriaa familistisesta ideologiasta ja sen vahvistumisesta pyritään todentamaan lapsiperhepalveluissa analysoimalla Helsingin kaupungin avoimen varhaiskasvatuksen palveluita. Menetelmänä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä ja aineistona on Helsingin varhaiskasvatuksesta vastaavien virastojen tuottamia asiakirjoja vuosilta 2000–2018. Asiakirjat sisältävät toimintakertomuksia, strategioita, talousarvioita ja perhepoliittisia ohjelmia. Modernin familistisen ideologian kulmakiviä; kotiäitiyden korostamista, hyvää vanhemmuutta, lastenhoidon valinnaisuutta ja laadun kehittämistä sekä työn ja perheen yhteensovittamista käytettiin aineiston analyysissä paikantamaan familistisen ideologian ilmentymiä. Tutkielman keskeinen tulos on, että perheen asema on Helsingin kaupungin varhaiskasvatusasiakirjoissa muuttunut niin, että vuosituhannen vaihteen perhekeskeisyydestä on siirrytty lapsikeskeisyyteen. Perhe, joka asiakirjoissa aikaisemmin kuvattiin lasten hyvinvoinnin itsestään selvänä ja keskeisenä edistäjänä, on 2010-luvun loppuun tultaessa häivytetty taustalle. Sen sijaan yksilöllisyys, lasten leikki, oppiminen ja kokemusmaailma on nostettu keskiöön. Vanhemmat nähdään ammattilaisten kumppanina lasten kasvatuksessa, sen sijaan että heihin halutaan vaikuttaa ja vanhemmuutta tukea. Toinen, merkittävä tulos, liittyy kotiäitiyteen. Familistiseen ideologiaan kuuluva kotiäitiyden ihannointi ei näy aineistossa lainkaan, mutta moni varhaiskasvatuksen kehittämistoimi vaikuttaa ohjaavan perheitä kotihoidon pariin. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi avoimen varhaiskasvatuksen kerhotoiminnan laajentaminen ja Helsinki-lisä. Helsingin kaupungin varhaispalveluissa familistinen ideologia näkyi varsin lyhyen aikaa ja korvaantui vähitellen yksilöllisyydellä ja lapsikeskeisyydellä. Samaan aikaan varhaiskasvatuspalveluiden laatuun kiinnitettiin enemmän huomiota ja palveluista tuli yhä monimuotoisempia, räätälöidympiä ja yksilöllisiä. Vanhemmille haluttiin myös antaa mahdollisuus valita parhaat palvelut oman elämäntilanteen mukaan. Familistisen ideologian vakiintumisen sijaan individualistinen perhekäsitys näyttää vahvistuneen Helsingin avoimessa varhaiskasvatuksessa 2010-luvulle tultaessa.
  • Ojala, Maria (2006)
    Tutkielmassa käydään läpi, mitä kehityskulkuja syntyvyyden laskemisen taustalla on ja millainen on nykyinen syntyvyystilanne Suomessa ja Euroopassa. Tutkielmassa keskitytään suomalaisten naisten ensimmäisen lapsen saannin ajoitukseen tarkastelemalla vuonna 1970 syntyneitä naisia ja heidän ensimmäisen lapsen saantiaan. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten erilaiset sosiaaliset taustatekijät vaikuttavat ensimmäisen lapsen saannin ajoitukseen ja miten perhepoliittiset toimet näyttäytyvät empiiristen tutkimustulosten valossa. Aineistona tutkielmassa käytetään Tilastokeskuksen Parisuhde, lapset, perhe ja elinolot- rekisteriaineistoa. Käytetty aineisto koostuu suomalaisista vuonna 1970 syntyneistä naisista ja heidän taustatekijöistään. Käytetyt taustamuuttujat ovat koulutus, liittostatus (avo- tai avioliitto), äidinkieli (suomi tai ruotsi), sosio-ekonominen asema ja asuinpaikka. Tutkielma on kvantitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytetään logistista regressioanalyysia, josta saatuja tuloksia tuetaan ristiintaulukoinnilla. Empiirisen analyysin tulosten perusteella koulutuksella, liittostatuksella ja asuinpaikalla on vaikutusta ensimmäisen lapsen saannin ajoitukseen. Tuloksista ilmenee, että mitä koulutetumpi nainen on, ja mitä kaupunkimaisemmassa ympäristössä hän asuu, sitä epätodennäköisempää on, että hän on saanut lapsen keskimääräistä aiemmin. Avioliitossa elävät naiset taasen ovat todennäköisemmin saaneet ensimmäisen lapsen keskimääräistä aiemmin verrattuna avoliitossa eläviin naisiin. Naisen äidinkielellä ja sosio-ekonomisella asemalla ei havaittu olevan merkitystä ensimmäisen lapsen saannin ajoitukselle. Perhepolitiikkaa seurattiin tässä tutkimuksessa erityisesti vuosien 1985–1998 aikana, jolloin myös tutkittujen naisten lapsen saantia tarkasteltiin. Empiirisessä osuudessa havaittiin etenkin koulutustasolla olevan suuri vaikutus ensimmäisen lapsen saannin ajoitukseen. Perhepoliittisissa tuissa ja toimenpiteissä ei kuitenkaan oteta huomioon koulutuksen ja perheen yhdistämistä, eikä se myöskään nouse esille hallitusohjelmissa. Perhepoliittiset toimenpiteet keskittyivät vuosina 1985–1998 lähinnä perheen ja työn yhdistämisen helpottamiseen, ei niinkään opiskelun ja perheen yhteensovittamiseksi. Lamavuosien jälkeisenä aikana 1990-luvun puolesta välistä eteenpäin työn merkitys perhepoliittisissa tuissa korostui entisestään, sillä tukien määräysperusteita tarkasteltiin siitä näkökulmasta, miten ne kannustivat työnhakuun.
  • Toivonen, Pia (2002)
    Tutkielman aiheena on pienten lasten kotihoito vanhempien näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisin perusteluin vanhemmat kannattavat kotihoitoa ja sen ensisijaista tukemista perhepoliittisin keinoin. Tutkielma keskittyy lasten kotihoitoon ja muut hoitomuodot on rajattu pois. Aineisto koostuu avovastauksista. Aineisto on kerätty osana Kansaneläkelaitoksen ja Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen teettämää valtakunnallista lasten hoidon kyselytutkimusta. Avovastauksessa vanhemmille annettiin mahdollisuus lähettää omiin kokemuksiinsa perustuvia terveisiä lasten hoidosta perhepolitiikan suunnittelijoille ja päättäjille. Tutkielman aineistona on käytetty osaa näistä terveisistä. Tutkimusmenetelmänä on induktiivinen sisällön analyysi. Vastauksista on poimittu ajatussisältöjä, jotka toimivat analyysiyksikköinä. Analyysiyksiköt on abstrahoitu ja niistä on muodostettu kategorioita. Vanhemmat kannattavat kotihoidon ensisijaista tukemista koska heidän mukaansa koti on lapsen paras hoitopaikka. Kotihoidossa toteutuu parhaiten lapsen, vanhempien sekä yhteiskunnan etu. Vastauksissa määritellään nämä edut vanhempien näkökulmasta. Kodin merkityksiin ja etujen toteumiseen liittyvät ajatussisällöt muodostavat ensimmäisen yläkategorian. Toisen yläkategorian muodostavat ne kotihoidon ensisijaisen tukemisen perustelut, joiden mukaan nykyisessä kotihoidon tuen järjestelmässä on puutteita. Puutteina nähdään liian pieni taloudellinen tuki, jonka vuoksi kotihoito ei välttämättä ole vaihtoehto hoitomuodon valinnassa. Tuki ei kannusta vanhempia jäämään kotiin hoitamaan lapsia. Lisäksi vastauksissa tulee esiin toivomus siitä, että asenne yhteiskunnassa muuttuisi myönteisemmäksi niitä vanhempia kohtaan, jotka hoitavat lasta kotona. Lähteinä on käytetty suomalaisia perhepolitiikan ja sosiaalipolitiikan tutkimuksia sekä lastensuojelun ammattilaisten kirjoituksia lapsen edusta. Tutkielmassa kerrataan lyhyesti kotihoidon historia Suomessa sekä kotihoitoon liittyvät ongelmat.
  • Hiidensalo, Venla (Helsingfors universitet, 2006)
    Tarkastelen työssäni Helsingin Sanomissa syksyllä 2004 käytyä päivähoitokeskustelua, joka sai alkunsa valtiosihteeri Raimo Sailaksen ehdotettua subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista. Tarkastelen työssäni äidin, isän ja yhteiskunnan kolmiyhteyttä. Lähtökohtanani vanhemmuuden esitysten tutkimisessa on väite, että äidit ovat päässeet vain harvoin määrittelemään rooliaan äitinä itse. Sen sijaan äitiys on voimakkaasti ulkoapäin määriteltyä ja normitettua. Työni yhtenä avainkysymyksenä onkin, miksi Sailas kohdistaa viestinsä nimenomaan nuorille naisille? Etsin työssäni kaikupohjaa Sailaksen aloittamalle keskustelulle monelta eri suunnalta. Työni rakennetta voi kuvata spiraaliksi, jossa jokainen kehä syventää edeltäjäänsä. Työni teoriaosuudessa tarkastelen Teresa de Lauretiksen muotoilemaa teoriaa sukupuolesta representaatioissa rakentuvana esityksenä. Teen katsauksen perheen sisäisen vastuunjaon rakentumiseen ja suomalaiseen perhepolitiikkaan 1800-luvulta 1900-luvulle. Tarkastelen naisten mahdollisuuksia työn ja perheen yhteensovittamiseksi ja tasa-arvoliikkeen vaiheita Suomessa. Käsittelen myös suomalaisessa isänroolissa tapahtuneita muutoksia. Sailaksen aloittama päivähoitokeskustelu kytkeytyy myös ajankohtaiseen keskusteluun hyvinvointivaltion tulevaisuudesta ja säästämispaineista, ja siksi tarkastelen työssäni myös hyvinvointivaltiosta käytyä keskustelua ja sen tulevaisuudesta esitettyjä visioita. Aineistonani on 21 Helsingin Sanomissa ajalla 15.8.-20.12.2004 julkaistua artikkelia ja mielipidekirjoitusta, jotka poimin lehden verkkoarkistosta hakusanoilla päivähoito and Sailas . Analyysimetodinani on kriittinen diskurssianalyysi, jossa hyödynnän myös fokalisaation käsitettä. Analyysin tuloksena löysin aineistostani kolme diskurssia, jotka nimesin rajanvetodiskurssiksi, moraalidiskurssiksi ja me vanhemmat diskurssiksi sen mukaan, kenen tai mistä näkökulmasta päivähoitokysymystä niissä tarkastellaan. Analyysini paljasti, että vaikka tutkimissani teksteissä puhutaan neutraalisti vanhemmista, kohdistetaan hoivavastuun vaatimus rivien välissä äideille. Äiti näyttäytyy keskustelussa epätoimijana, jonka etu on lapsen ja muun perheen edulle alisteinen. Rajanvetodiskurssissa vaaditaan, että yksilön ja yhteiskunnan välistä vastuunjakoa on tarkistettava. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisen myötä vastuuta halutaan siirtää yhteiskunnalta takaisin perheelle, yksilölle ja naiselle. Työni lopuksi syvennän edellä esittelemiäni teemoja tarkastelemalla niitä Michel Foucault`n biovallan ja sukupuoliteknologian teoriaa vasten. Pohdin, miten äitiydestä on tullut normien painolastilla raskautettu asia ja mistä representaatioiden näyttämöltä löytyisi puhuvan äitisubjektin ja naisen paikka. Keskeisenä kirjallisuutena työssäni on muun muassa Jaana Vuoren väitöskirja Äidit, isät ja ammattilaiset (2001), Eeva Jokisen teos Väsynyt äiti (1996), Ilana Aallon ja Jari Kolehmaisen toimittama Isäkirja (2004), Michel Foucault`n Seksuaalisuuden historia (1998) sekä Ritva Nätkinin ja Raija Julkusen tuotanto.
  • Hiidensalo, Venla (2005)
    Tarkastelen työssäni Helsingin Sanomissa syksyllä 2004 käytyä päivähoitokeskustelua, joka sai alkunsa valtiosihteeri Raimo Sailaksen ehdotettua subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamista. Tarkastelen työssäni äidin, isän ja yhteiskunnan kolmiyhteyttä. Lähtökohtanani vanhemmuuden esitysten tutkimisessa on väite, että äidit ovat päässeet vain harvoin määrittelemään rooliaan äitinä itse. Sen sijaan äitiys on voimakkaasti ulkoapäin määriteltyä ja normitettua. Työni yhtenä avainkysymyksenä onkin, miksi Sailas kohdistaa viestinsä nimenomaan nuorille naisille? Etsin työssäni kaikupohjaa Sailaksen aloittamalle keskustelulle monelta eri suunnalta. Työni rakennetta voi kuvata spiraaliksi, jossa jokainen kehä syventää edeltäjäänsä. Työni teoriaosuudessa tarkastelen Teresa de Lauretiksen muotoilemaa teoriaa sukupuolesta representaatioissa rakentuvana esityksenä. Teen katsauksen perheen sisäisen vastuunjaon rakentumiseen ja suomalaiseen perhepolitiikkaan 1800-luvulta 1900-luvulle. Tarkastelen naisten mahdollisuuksia työn ja perheen yhteensovittamiseksi ja tasa-arvoliikkeen vaiheita Suomessa. Käsittelen myös suomalaisessa isänroolissa tapahtuneita muutoksia. Sailaksen aloittama päivähoitokeskustelu kytkeytyy myös ajankohtaiseen keskusteluun hyvinvointivaltion kriisistä, säästämispaineista ja tulevaisuudesta, ja siksi tarkastelen työssäni myös hyvinvointivaltiosta käytyä keskustelua ja sen tulevaisuudesta esitettyjä visioita. Aineistonani on 21 Helsingin Sanomissa ajalla 15.8.-20.12.2004 julkaistua artikkelia ja mielipidekirjoitusta, jotka poimin lehden verkkoarkistosta helmikuussa 2005 hakusanoilla "päivähoito and Sailas". Analyysimetodinani on kriittinen diskurssianalyysi, jossa hyödynnän myös fokalisaation käsitettä. Analyysin tuloksena löysin aineistostani kolme diskurssia, jotka nimesin rajanvetodiskurssiksi, moraalidiskurssiksi ja me vanhemmat –diskurssiksi sen mukaan, kenen tai mistä näkökulmasta päivähoitokysymystä niissä tarkastellaan. Analyysini paljasti, että vaikka tutkimissani teksteissä puhutaan sukupuolineutraalisti vanhemmista, kohdistetaan hoivavastuun vaatimus rivien välissä äideille. Äiti näyttäytyy keskustelussa epätoimijana, jonka etu on lapsen ja muun perheen edulle alisteinen. Rajanvetodiskurssissa vaaditaan, että yksilön ja yhteiskunnan välistä vastuunjakoa on tarkistettava. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisen myötä vastuuta halutaan siirtää yhteiskunnalta takaisin perheelle, yksilölle – ja naiselle. Työni lopuksi syvennän edellä esittelemiäni teemoja tarkastelemalla niitä Michel Foucault'n biovallan ja sukupuoliteknologian teoriaa vasten. Pohdin, miten äitiydestä on tullut normien painolastilla raskautettu asia ja mistä representaatioiden näyttämöltä löytyisi puhuvan äitisubjektin ja naisen paikka. Keskeisenä kirjallisuutena työssäni on muun muassa Jaana Vuoren väitöskirja Äidit, isät ja ammattilaiset (2001), Eeva Jokisen teos Väsynyt äiti (1996), Ilana Aallon ja Jari Kolehmaisen toimittama Isäkirja (2004), Michel Foucault'n Seksuaalisuuden historia (1998) sekä Ritva Nätkinin ja Raija Julkusen tuotanto.
  • Varjonen, S (Kela, 2011)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 118
    Tutkimuksessa tarkastellaan perhevapaista Suomessa käytyä poliittista keskustelua ja sen pitkän aikavälin muutosta. Tutkimuksessa syvennytään 1970-luvun uudistusaaltoon, jolloin isät otettiin mukaan järjestelmään, sekä 2000-lukuun, jolloin isiä on eri keinoin kannustettu vapaiden käyttöön. Tässä yhteydessä selvitetään itse uudistusprosesseja, mutta keskei-nen tutkimuskohde ovat päätöksentekoon osallistuneiden toimijoiden perhevapaita koske-vien näkemysten argumentointitavat. Tutkimuksen aineisto koostuu mm. valtiopäiväasia-kirjoista, työryhmämuistioista, hallitusten ja puolueiden ohjelmista ja työmarkkinajärjestöjen kannanotoista. Aineistoa lähestytään kehysanalyysin sekä argumentaatioteorian menetel-mien avulla. Näillä kiinnitetään huomio niihin tekniikoihin, joilla poliittisessa argumentoin-nissa on pyritty saamaan esitetyille toimenpiteille mahdollisimman laaja kannatus. 1970-luvulla keskustelu vanhempainlomista oli hyvin polarisoitunutta. Isien hoivaajaroolin kas-vattaminen oli osa vasemmiston diskurssia, joka pyrki tasa-arvoon niin kodeissa kuin työ-markkinoillakin. Konservatiivien äidinhoivan diskurssi sitä vastoin piti äitiä luonnostaan pa-rempana hoitajana lapselle ja vaati pitkän äitiysloman jatkeeksi kotihoidon tukea, jota va-semmisto puolestaan vastusti. 2000-luvun pääteemoja ovat olleet vanhemmuuden kus-tannusten tasaisempi jakaminen sekä isien kannustaminen vapaiden käyttöön. Isien kan-nustamiseksi on esitetty erilaisia malleja isäkiintiöistä: perusteina ovat olleet muun muassa isä–lapsi-suhde, tasa-arvo sekä Pohjoismaiden positiiviset kokemukset kiintiöistä. Työnan-tajat ja konservatiivit ovat kuitenkin pitäneet kiintiöitä vanhempien valinnanvapauden rajoit-tamisena, vaikka ne muuten ovatkin argumentoineet tasaarvon ja isien kannustamisen puolesta. Isäkiintiöiden kannattajat taas eivät enää 2000-luvulla ole kyseenalaistaneet ko-tihoidon tukea, joka on pidentänyt naisten katkoja työelämästä ja jolla on suuri merkitys lasten hoidon epätasaiselle jakautumiselle.