Browsing by Subject "pienet ja keskisuuret yritykset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Kristensen, Julia (2010)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani viestintää pienissä ja keskisuurissa asiantuntijayrityksissä (pk-asiantuntijayrityksissä). Tavoitteeni on tuoda esiin, miten asiantuntijuus ja tietotyö vaikuttavat viestinnän merkitykseen osana työyhteisön toimintaa. Pyrin niveltämään tähän näkökulmaan läpi tutkielman pk-yritysten viestinnässä huomioitavia tai korostuvia tekijöitä. Asiantuntijuus ja tietotyö asettavat viestinnälle omanlaisiaan haasteita ja muuttavat perinteistä käsitystä viestinnästä erillisen viestintäyksikön vastuulla. Tietoperustaisissa asiantuntijaorganisaatioissa keskeistä on vastavuoroinen tiedon ja informaation luominen ja jakaminen, jolloin asiantuntijalta vaaditaan myös viestintäosaamista. Tarkastelen asiantuntijaorganisaation viestintää erityisesti Elisa Juholinin (2008) määrittelemän työyhteisöviestinnän dialogisen paradigman ja uuden agendan kehyksessä. Vaikka tarkastelen viestintää kokonaisvaltaisena osana työyhteisön toimintaa, nostan työyhteisöviestinnän osa-alueista erityiseen tarkasteluun johtamisviestinnän, johon liittyy asiantuntijaorganisaatiossa omia haasteitaan. Yksittäisinä asiantuntijaorganisaation johtamisviestinnän erityisalueina tarkastelen Maija-Leena Huotarin, Pertti Hurmeen & Tarja Valkosen (2005) ja Jari Salmisen (2001) käsittelemää informaation ja tiedon johtamista sekä Leif Åbergin (2006) käsittelemää johtamisen leadership-näkökulmaa, joka korostaa ihmisten johtamista. Lisäksi nostan esiin vuorovaikutteisen strategiaprosessin, jossa hyödynnetään koko organisaation kokemusta ja osaamista Pekka Aulan & Saku Manteren (2008), Joep Cornelissenin (2008) ja Manteren (2009) valossa. Tutkielmani empiirisessä osuudessa tarkastelen aihetta kolmen pk-sektorin liikkeenjohdon konsultointiyrityksen valossa. Tavoitteeni on selvittää, 1) millainen merkitys viestinnällä on pk-asiantuntijayrityksessä, 2) millaisia viestinnällisiä rooleja ja tarpeita työyhteisön jäsenillä on sekä 3) miten viestinnälliset tarpeet ja haasteet on otettu huomioon. Tutkimusotteeni on laadullinen, ja aineiston keruun menetelmänä käytän teemahaastattelua. Analysoin aineiston teemoittelemalla. Tutkimukseni perusteella viestinnällä on pk-asiantuntijayrityksissä kokonaisvaltainen merkitys sekä työyhteisön keskinäisessä toiminnassa että operatiivisessa työssä asiakasprojekteissa. Keskeisen osan työtä muodostavat informaation ja tiedon etsiminen, soveltaminen, vaihtaminen ja jakaminen sekä omassa työyhteisössä että asiakasorganisaatiossa. Viestinnällä on monta funktiota, joista yhteisöllisyyden luominen ja ylläpitäminen korostui. Yhteisöllisyys helpotti työyhteisön jäsenten keskinäistä informaation ja tiedon jakamista. Yhteisöllisyyden syntymistä ja ylläpitämistä edistivät avoin organisaatiokulttuuri, matala hierarkia sekä suunnitellulle ja spontaanille viestinnälle luodut rakenteet. Yhteisöllisyyttä haastavia tekijöitä olivat työyhteisön jäsenten fyysinen etäisyys, keskeneräisten asioiden käsittely ja strategiatyö. Avainasemassa yhteisöllisyyden haasteiden ratkaisemisessa ovat hyvät viestintäkäytännöt ja viestintärutiinit, jotka auttavat fyysisen etäisyyden ylittämisessä ja edistävät avoimen dialogin syntymistä työntekijöiden ja johdon välille.
  • Antikainen, Riina; Salo, Marja; Alhola, Katriina; Berg, Annukka; Kivimaa, Paula (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 25/2016
    Tarve siirtyä kohti kestävämpää talousjärjestelmää eli vihreää taloutta on tunnistettu sekä Suomessa että maailmalla. Vihreässä taloudessa on mahdollista tuottaa samanaikaisesti sekä hyötyjä ympäristölle vähentyneiden päästöjen ja resurssien käytön kautta että uudenlaista taloudellista kasvua innovaatioiden myötä. Puhtailla ratkaisuilla, joita kutsutaan usein myös cleantechiksi tai ekoinnovaatioiksi, tarkoitetaan teknologioita ja palveluita, jotka aiheuttavat vähemmän päästöjä ja käyttävät vähemmän luonnonvaroja kuin tavanomaiset vaihtoehdot. Cleantechia ja ekoinnovaatioita edistetään jo monin tavoin. Vähemmän huomiota on kuitenkin kiinnitetty siihen, miten cleantechin innovaatiojärjestelmä kokonaisuudessaan toimii, ja miten eri toimijat vaikuttavat esimerkiksi omaan verkostoonsa tai muihin verkostoihin, ohjauskeinoihin ja yhteiskunnan muutokseen. Start-up -yritykset ja yhteiskehittämisen yhteisöt ekoinnovaatiota tuottavina ekosysteemeinä (SCINNO) -hankkeessa pureuduttiin suomalaiseen cleantech-kenttään systeeminäkökulmasta ja tuotettiin ratkaisuehdotuksia siihen, miten vihreää taloutta siirtymistä ja ekoinnovaatioiden leviämistä voitaisiin edistää. Ekosysteemillä tarkoitetaan tässä hankkeessa liiketoimintaverkostoa, jossa eri alojen yritykset tekevät yhteistyötä, kilpailevat ja luovat yhdessä kyvykkyyksiä uusien innovaatioiden ympärille. Hankkeessa on tutkittu cleantechin edistämistä erityisesti kasvuyrittäjyyden ja kehittyvien yritysekosysteemien näkökulmasta: miten ekoinnovaatiot syntyvät ja leviävät yritysekosysteemeissä, mitkä tekijät vaikuttavat ekoinnovaatioita tuottavien ekosysteemien muodostumiseen ja hallintaan, ja mitkä yhteiskehittämisen mahdollisuudet, prosessit ja työkalut edistävät menestyksekkäitä ekoinnovaatioita? Tähän raporttiin on koottu hankkeen tärkeimmät havainnot ja tuotokset. Hankkeessa hyödynnettiin monipuolista aineistoa ja erilaisia lähestymistapoja, kuten Aalto Centre for Entrepreneurshipin (ACE) keksintötietokantaa, tapaustutkimuksia, haastatteluja, työpajoja, fasilitoituja digitaalisen ympäristön työpajoja (Altogame), yhteiskehittämisprosessia ja kirjallisuutta. Hankkeessa todettiin, että suomalaisessa cleantech-ekosysteemi on heikko erityisesti markkinoiden luonnin ja kokeilujen osalta. Lisäksi start-upien ja pienten ja keskisuurten (pk)-yritysten kaupallistamiseen ja markkinointiin sekä kuntien ja yritysten markkinavuoropuheluun liittyy haasteita. Välittäjäorganisaatioilla on tärkeä rooli keksintöjen kaupallistamisessa ja ekoinnovaatioiden levittämisessä. Tutkimuksissa tuotetun tiedon pohjalta hankkeessa yhteiskehitettiin10 innovaatiopolitiikkaan liittyvää toimenpide-ehdotusta Ne pyrkivät edistämään yritysten kokeilutoimintaa ja innovointia (market push), markkinoiden luomista (market pull) ja tiedon ja tietoisuuden lisäämistä, vuorovaikutusta ja verkostoitumista. Keskeisiä ehdotuksia ovat muun muassa riskitakuumenettelyjen käyttöönotto, ekoinnovaatioiden pilottikohteiden identifiointi fasilitaattorin avulla, uusien rahoitusmallien jalkauttaminen kuntiin, kuntien välisen vaihto-ohjelman toteutus sekä kokeilujen tukeminen pienrahoituksella ja tavoitteellisten kokeilualustojen avulla.
  • Niemistö, Johanna; Myllyviita, Tanja; Holma, Anne; Judl, Jáchym; Sironen, Susanna; Antikainen, Riina; Leskinen, Pekka (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 34/2017
    Pienet ja keskisuuret (pk) yritykset ovat avainasemassa vähähiilisen, kestävästi luonnonvaroja hyödyntävän ja resurssiviisaan yhteiskunnan saavuttamisessa. Erityisesti startup-yrityksillä on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa ympäristövaikutuksiinsa jo toimintansa alkuvaiheessa. Pk-yritysten osaaminen, työkalut sekä ajalliset ja rahalliset resurssit toimintansa ympäristövaikutusten arvioimiseen ovat kuitenkin hyvin rajalliset. Toimintamalli yritysten elinkaaristen ympäristövaikutusten kehittämiseksi (MALLI-Y) -hankkeen aikana testattiin ja edistettiin Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) kehitettyä elinkaariklinikka-toimintamallia. Elinkaariklinikka perustuu elinkaariarviointiin (Life Cycle Assessment, LCA) ja se toteutetaan asiantuntijatyönä tiiviissä yhteistyössä yrittäjän kanssa hyödyntäen elinkaariarviointiohjelmistoa ja elinkaaritietokantoja. Elinkaariklinikka koostuu neljästä vaiheesta. Valmistautumisvaiheessa elinkaariarvioinnista ja -klinikasta tarjotaan pohjatietoa yrittäjälle ja lisäksi kerätään arvioinnin kohteena olevan tuotteen tai palvelun tuotantoprosessin esi- ja materiaalitiedot. Elinkaariklinikkaistunnon aikana arvioitavan tuotteen tai palvelun tuotantoon liittyvät materiaalitiedot tarkistetaan yhdessä yrittäjän kanssa. Tämän jälkeen tuotteen tai palvelun ympäristövaikutukset mallinnetaan elinkaariohjelmiston avulla. Tulokset dokumentoidaan ja niiden pohjalta yrittäjälle laaditaan ehdotuksia toiminnan kehittämiseksi ja ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Elinkaariklinikasta laaditaan raportti yrityksen sisäiseen käyttöön ja tuotekehityksen tueksi. Toimintamallin kehitystyön aikana toteutettiin elinkaariklinikka 30:lle Pohjois-Karjalan alueella toimivalle pk-yritykselle. Arvioinneissa keskityttiin ilmastovaikutuksiin ja tulokset ilmoitettiin yhteismitallistettuna hiilidioksidiekvivalenttina (CO2-ekv.) sekä suhteutettuna henkilöauton päästöihin kilometriä kohden. Elinkaariklinikan avulla voidaan arvioida tuotantoprosessien ympäristövaikutuksia ja löytää keinoja edistää yritysten resurssitehokkuutta vähentäen samalla toiminnan aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Elinkaariklinikka toimii hyvin etenkin suoraviivaisille, perusraaka-aineisiin perustuville tuotantoprosesseille. Joissakin tapauksissa elinkaaritietokantojen puutteet tai sopivien raaka-ainetietojen valinta useista eri vaihtoehdoista aiheuttaa haasteita arvioinnille vaatien elinkaariklinikan toteuttajalta materiaaliosaamista ja eri vaihtoehtojen herkkyystarkasteluja. Yrittäjät kokivat elinkaariklinikan mielenkiintoisena ja hyödyllisenä lähestymistapana, ja osa yrittäjistä sai elinkaariajattelusta aivan uuden näkökulman liiketoimintansa arvioinnille ja kehittämiselle. Tulosten esittämisen suhteutettuna henkilöautolla ajamisen päästöihin koettiin antavan konkreettisen käsityksen tulosten suuruusluokasta. Elinkaariklinikka-arviointiin toivottiin vertailuarvoja muihin toimijoihin nähden, jotta yrittäjät ymmärtäisivät paremmin oman tuotteensa tai toimintansa tilannetta kilpailijoihin verrattuna. Vertailu- ja markkinointitarkoituksia varten tulee kuitenkin teettää laajempi, ISO-standardeja 14040:2006 ja 144040:2006 noudattava elinkaariarviointi. Elinkaariklinikoita voidaan edelleen kehittää liittämällä arviointiin myös raaka-aineiden ja prosessivaihtoehtojen kustannusten laskentaa tai sisällyttämällä elinkaariklinikkaan usean eri ympäristövaikutusluokan arviointia. Riittävän alhainen hinta, erilaiset rahoitustukimuodot ja yhdistäminen muuhun selvitystyöhön voisivat kannustaa yrittäjiä hyödyntämään arviointia tuotekehityksessään.
  • Kanniainen, Linda (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielmassa tutkitaan lainsäädännön asettamia edellytyksiä joukkovelkakirjarahoitukselle pienten ja keskisuurten (pk-) liikkeeseenlaskijayritysten näkökulmasta. Keskeisenä tutkimuskysymyksenä on, mitä rajoitteita eli pk-yrityksen näkökulmasta ”hidasteita” lainsäädännöstä johtuu yrityksen joukkovelkakirjan liikkeeseenlaskulle, ja miten pk-yritys voi lain vaatimuksiin vastata. Lisäksi lainsäädäntötutkimusta käytäntöön soveltaen tutkitaan, tulisiko joukkovelkakirjalainsäädäntöä kehittää lainsäädännölle asetettujen tavoitteiden toteutumiseksi ja oikeustilaa siten parantaa. Joukkovelkakirja on tyypiltään velkakirjalain 31.7.1947/622 2 luvussa tarkoitettu juokseva velkakirja ja arvopaperimarkkinalain 14.12.2012/746 2:1.1,2:n mukainen arvopaperi. Joukkovelkakirjan liikkeeseenlasku edellyttää liikkeeseenlaskijalta erilaisia tiedonantovelvoitteita riippuen liikkeeseenlaskun tavasta. Tutkielmassa vertaillaan eri liikkeeseenlaskutapoja koskevaa sääntelyä pk-yrityksen tarpeiden ja resurssien kannalta. Vertailtavat markkinapaikat ovat säännelty markkina, monenkeskinen markkinajärjestelmä, private placement – järjestely, ja joukkovelkakirjarahoitusta muistuttava joukkorahoitus. Keskeiseksi erottelevaksi tekijäksi nousee yhtiö- ja arvopaperimarkkinalainsäädäntöön perustuvien tiedonantovelvoitteiden määrä. Tiedonantovelvoitteita pidetään merkittävinä hidasteina pk-yrityksen joukkovelkarahoitukselle erityisesti institutionaalisimmissa markkinapaikoissa. Osapuolten välisten sopimusvelvoitteiden todetaan vastaavasti lisääntyvän vähemmän säännellyissä liikkeeseenlaskutavoissa. Joukkolainarahoituksen arvioidaan näyttäytyvän pk-yrityksille monin tavoin hankalana, mutta tarpeellisena rahoituskanavana. Joukkovelkakirjarahoituslainsäädännön kehittämiseksi tutkielmassa etsitään ratkaisuideoita Norjassa kauan sopimuksenvaraisena toimineesta luottamusmiesrakenteesta sekä Tanskassa suunnitellusta pk-yritysluottojen arvopaperistamisesta uudelleenrahoitusrekisterin avulla.
  • Judl, Jáchym; Mattila, Tuomas; Manninen, Kaisa; Antikainen, Riina (Finnish Environment Institute, 2015)
    Reports of the Finnish Environment Institute 18/2015
    In recent years, life cycle assessment (LCA) has become one of the main tools for quantifying environmental sustainability of products and services. The main advantage of LCA is that several environmental impacts are assessed simultaneously over the entire life cycle of a product or a service, across its whole value chain. Its holistic nature makes LCA a laborious and expensive method, less accessible to start-ups and small and medium enterprises (SMEs). However, as most of Finnish companies are of those sizes there is a clear need for a more simple, yet robust, solution. To tackle the challenge, we have developed a concept called the LCA clinic. Our idea is to streamline LCA and make it affordable for SMEs and start-ups. In this report we present the conceptual idea and illustrate its application on a series of trials with real companies. The outcomes of the LCA clinic trials show that it is applicable in practice. Moreover, they provide a valuable feedback for further development of the concept. The trials also proved that LCA clinics have a potential to stimulate life cycle thinking (LCT) in the participating companies.
  • Makkonen, Ville (Helsingfors universitet, 2014)
    Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää suomalaisten pienpanimoiden kasvaneeseen kiinnostukseen ja kysyntään liittyviä menestystekijöitä sekä niiden lisäarvon tuottamisen tapoja kuluttajille. Tutkimuksessa tarkasteltiin lisäksi pienpanimoiden edustaman tuotesegmentin asiakaskunnan tyypillisiä ominaispiirteitä sekä toimialan ja tuotesegmentin houkuttelevuutta alalle tulevien uusien yritysten näkökulmasta. Tutkimukseen valittiin kvalitatiivinen lähestymistapa ja tutkimusmetodina käytettiin teemahaastattelua. Tutkimukseen haastateltiin kuutta erikokoista suomalaista pienpanimotoimijaa. Tuottajien näkökulma valittiin tutkimukseen ensisijaisesti siitä syystä, että tutkimuksessa haluttiin käyttää aineistona tuoreita ja kokemusperäisiä näkemyksiä toimialan sisältä. Lisäksi tuottajien näkökulma nähtiin tärkeänä tutkielmaan valitun liiketaloustieteellisen teoriapohjan vuoksi. Teemahaastattelu laadittiin tutkielman teoreettisen viitekehyksen pohjalta, jonka muodostamiseksi hyödynnettiin pk-yrityksiä, erilaistamista, alan houkuttelevuutta ja kilpailuetua käsittelevää tieteellistä kirjallisuutta. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suomalaisten pienpanimoiden liiketoiminta ja kilpailuedun saavuttaminen perustuvat hyvin keskeisesti erilaistamiseen. Differoinnin keinoja ja sen lähteitä tunnistettiin useita. Lähtökohtaisesti voidaan sanoa, että erilaistaminen vaikuttaa jakautuvan sekä yritysimagon että fyysisten tuotteiden erilaistamiseen. Lisäarvon tuottaminen näyttää pohjautuvan puolestaan itse tuotteeseen vaikuttamiseen. Tuotteen maku, laatu ja tyylilaji nähtiin tutkimusaineistossa tärkeinä lisäarvotekijöinä. Pienpanimotuotteiden kuluttajan voidaan olettaa olevan valmis käyttämään runsaasti ajallisia ja taloudellisia resursseja uusia olutelämyksiä tavoitellessaan. Voidaan sanoa, että pienpanimoiden tuotesegmentin tyypillinen asiakas haluaa tehdä kuluttamisestaan jollain tapaa merkityksellistä. Tutkimuksen perusteella voidaan väittää, että toimialalla ei koeta olevan tällä hetkellä kilpailullisia alalle tulon esteitä, mutta lainsäädännöllisestä näkökulmasta ala koetaan haastavana. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että suomalaiselle olutkulttuurille ja pienpanimoyrittäjyydelle on ollut ensiarvoisen tärkeää, että pienpanimotuotteita on päässyt valtakunnalliseen keskusliikejakeluun.
  • Kiema, Suvi (2007)
    Tutkielman ensisijaisena tavoitteena on selvittää, mikä on pienten ja keskisuurten yritysten merkitys Suomen työllisyydessä vuosina 1997-2006. Tilastolähteinä käytetään Verohallinnon maksuvalvonta-aineistoa, Tilastokeskuksen suuryritystiedustelua ja yritys- ja toimipaikkarekisteriä sekä julkisyhteisöjen rekisteriä. Pk-yritysten työllistävyyttä tutkitaan palveluiden, kaupan, rakentamisen ja teollisuuden toimialoilla sekä koko talouden tasolla. Yritysten kasvua tarkastellaan ensin tutkimalla päteekö Gibratin laki, jonka mukaan yrityksen kasvu on riippumaton sen koosta, Suomen yrityksiin. Kokojakaumatarkastelun avulla selvitetään, noudattaako kaikkien yritysten logaritminen kokojakauma normaalijakaumaa. Lisäksi yrityksen kasvun ja koon riippuvuutta tarkastellaan tarkemmin dynaamista regressioanalyysia hyödyntäen. Koska kyseessä on dynaaminen malli, tarkentuvan estimaatin löytämiseksi käytetään Arellanon ja Bondin GMM-menetelmää. Tulosten mukaan Gibratin laki ei pidä paikkaansa millään toimialalla eikä missään kokoluokassa. Mikroyritysten (alle 10 henkeä), pienyritysten (10-49 henkeä), keskisuurten yritysten (50-259 henkeä) ja suurten yritysten (yli 249 henkeä) kokoluokassa pienimmät yritykset kasvavat nopeimmin kaikilla toimialoilla. Työpaikkojen määrän muutoksia erikokoisissa yrityksissä tutkitaan työpaikkavirtalaskelmien avulla. Tulokset osoittavat, että pienet yritykset sekä luovat että tuhoavat työpaikkoja enemmän kuin suuremmat yritykset. Työpaikkojen määrän nettomuutokset ovat sitä suurempia, mitä pienemmästä kokoluokasta on kyse. Verrattaessa kokoluokittaisia työpaikkavirtojen osuuksia työvoimaosuuksiin havaitaan, että pienten yritysten kontribuutio työpaikkavirtoihin on huomattavasti suurempi kuin mitä niiden työvoimaosuus edellyttäisi. Saadut tulokset tukevat Jovanovicin (1982) ja Cabralin (1995) elinkaarimalleja, joiden mukaan pienet yritykset kasvavat nopeammin kuin suuret yritykset. Edellä mainittujen mallien ennustus yrityksen koon ja kasvun varianssin negatiivisesta riippuvuudesta todetaan myös oikeaksi. Gibratin laki kumoutuu myös työpaikkavirtalaskelmien perusteella. Tutkimuksen tavoitteena oli myös tutkia työpaikkavirtojen syklisyyttä. Erityisenä tavoitteena oli selvittää, pitävätkö Mortensenin ja Pissaridesin (1994) mallin ennustukset työpaikkavirtojen vastasyklisyydestä paikkaansa. Tältä osin tutkimustulokset eivät vastanneet edellä mainittuja ennustuksia, sillä työpaikkavirtojen todettiin olevan myötäsyklisiä kaikilla päätoimialoilla. Kokoluokittainen tarkastelu osoitti, että työpaikkojen vaihtuvuus korreloi nettomuutoksen kanssa positiivisesti kaikissa muissa kokoluokissa lukuun ottamatta suuria yrityksiä, joilla työpaikkavirrat olivat lievästi vastasyklisiä. Tutkielman keskeisimmät lähteet ovat Cabralin (1995) ja Mortensenin & Pissaridesin (1994) mallit sekä Hohdin (2000) ja Ilmakunnaksen & Malirannan (2000) tutkimukset.
  • Kiriakos, Carol (2003)
    Tutkielman aiheena on yrittäjyys lama-ajan sanomalehtikirjoittelussa. Yrittäjyys on jatkuvasti keskeinen puheenaihe sekä Suomessa että EU:n tasolla, ja sitä pyritään avoimesti edistämään. 1990-luvun lama asettaa yrittäjyyden tarkastelun erityiseen kontekstiin. Lama-aikana yrittäjyys oli laajasti esillä ja se nähtiin keinona vähentää työttömyyttä ja kohentaa taloustilannetta. Toisaalta myös talousrikoksia ja konkursseja tehtiin lama-aikana paljon. Tutkielmassa on tarkoitus selvittää, minkälaista kuvaa (pien)yrittäjyydestä luotiin 1990-luvun lama-ajan Helsingin Sanomien kirjoituksissa. Tutkielmassa ei nojata mihinkään tiettyyn teoriaan, yleisenä viitekehyksenä on aikaisempi yrittäjyystutkimuskeskustelu, mm. yrittäjäksi ryhtymistä käsittelevä tutkimus. Ilmiötä tarkastellaan diskurssianalyyttisesta näkökulmasta. Aineiston luokittelevassa analyysissa sovellettiin aineistolähtöisen teorian (grounded theory) koodausmenetelmiä. Lisäksi diskurssianalyyttisesta traditiosta hyödynnettiin aineiston tulkitsevammassa analyysissa menetelminä retorista analyysia ja mediatutkimuksen kriittistä diskurssianalyysia. Aineistona käytettiin sellaisia Helsingin Sanomien kirjoituksia 1990-luvun alun laman ajalta, joissa haastateltiin pk-yrittäjiä. Yhteenvetona tuloksista voidaan sanoa, että yrittäjäksi ryhtymisestä puhuttiin lähes yksinomaan olosuhteiden pakkona, ja yrittämisen vaikeuksia ja siihen liittyvää raatamista kuvailtiin paljon. Myös yrittäjyyden myönteisistä puolista, kuten itsenäisyydestä ja menestyksestä puhuttiin, mutta ristiriitaisessa valossa. Lama kontekstina näkyi kirjoituksissa. Yrittäjinä esiteltiin pääosin arkisia, usein kovia kokeneita henkilöitä ja jutut olivat ilmestyneet lehdessä sellaisilla osastoilla (kuten Kaupunki, Kotimaa), jotka olivat lähellä tavallista lukijaa. Voidaankin todeta, että yrittäjyyttä käsiteltiin Helsingin Sanomissa siten, että se oli puhuttelevaa tavallisen lukijan kannalta, mutta ei näyttänyt erityisen houkuttelevalta. Tuloksia voidaan pitää yllättävinä siitä näkökulmasta, että yrittäjyyttä pyritään edistämään. Tärkeimmät lähteet: Yrittäjyyden kohdalla ei käytetty tiettyjä teorioita, vaan viitekehyksenä oli yleisesti yrittäjyyttä ja yrittäjäksi ryhtymistä käsittelevä tutkimus. Diskurssianalyysi: Potter, Wetherell, Jokinen, Juhila, Suoninen, Billig Mediatutkimus: Fairclough
  • Salmelainen, U; Röberg, M; Hinkka, K (Kela, 2002)
    Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 53
    Tutkimuksessa kerättiin kokemuksia pientyöpaikoille suunnattujen ASLAK®-kuntoutuskurssien järjestämisen kokeilusta sekä koottiin kehittämisideoita. Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimusaineistona oli neljä eri ammattialoille kohdennettua ASLAK-kurssia. Aineisto koostui kuntoutusyhteistyötahojen haastatteluista sekä työkokousten keskusteluista. Erona tavanomaiseen kurssien järjestämiskäytäntöön oli yhdyshenkilötoiminta. Yhdyshenkilön tehtäviä ei oltu kokeilussa tarkasti määritelty, mikä arvioinneissa osoittautui kokeilun heikkoudeksi. Työterveyshuollon kokonaisvastuu järjestelyistä hämärtyi, mikä heikensi prosessin jatkuvuutta työpaikalla. Riittävä tiedonsaanti liittyi työterveyshuollon ja yrityksen toimivaan yhteistyöhön. Kokeiluun ei juurikaan pystytty sisällyttämään tavanomaisia ASLAK-kuntoutuksen mukaisia yhteistyökäytäntöjä, joiden tärkeys kokemusperäisen eli ns. hiljaisen tiedon välittäjänä samalla korostui. Kuntoutusseloste palvelee hyvin työterveyshuoltoa ja kuntoutujaa mutta ei työpaikkaa. Kehittämisehdotuksina esitettiin mm. tyky- ja kuntoutustiedon lisäämistä pientyöpaikoille, alueellisen tyky-yhteistyön käynnistämistä, palautekäytännön kehittämistä, työpaikan sitoutumisen varmistamista ennen kuntoutusprosessin käynnistämistä ja pientyöpaikkojen työterveyshuollon korvauskäytännön kehittämistä.
  • Matikainen, Janne (2002)
    Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella puheessa ilmaistavia asenteita. Perinteinen asennetutkimus sisältää kiistanalaisen oletuksen, että asenne on yksilön stabiili ominaisuus. Vaihtoehtoisia lähtökohtia asennetutkimukseen tarkastellaan diskursiivisen sosiaalipsykologian, sosiaalisten representaatioiden tutkimuksen, retorisen sosiaalipsykologian ja laadullisen asennetutkimuksen kautta, joille kaikille on yhteistä kielellinen ja kontekstuaalinen painotus. Tutkimuksen perustana on asennetutkimuksen kaksi yleistä lähtökohtaa: arvottavuus ja kohteellisuus. Asenne on jostakin kohteesta esitetty arvottava tulkinta. Tässä tutkimuksessa asennoituminen tulkitaan kontekstuaaliseksi: asennoituminen liittyy asenteen esittäjän toimintakontekstiin. Asenteen ilmaisussa turvaudutaan erilaisiin tulkintarepertuaareihin, joilla tarkoitetaan diskursiivisia resursseja. Tämän tutkimuksen kohteena olivat pk-yritysten henkilöstö ja yrittäjät, joten huomio kiinnittyi erityisesti yrittäjyyden ja pk-yrityksen toimintakontekstiin. Tulkintarepertuaarit puolestaan nousivat esiin analyysin kautta. Asennoitumisen kohteiksi täsmennettiin Internet-tietoverkko ja virtuaalinen oppimisympäristö. Teoreettisista lähtökohdista katsottuna laadulliset menetelmät sopivat hyvin tutkimuksen kokonaisasetelmaan. Tutkimusaineisto kerättiin ryhmä- ja yksilöhaastatteluin viidestä eri toimialoja edustavasta pk-yrityksestä. Haastatteluaineisto kerättiin kahdessa vaiheessa: aluksi suoritettiin viisi ryhmähaastattelua, joiden analyysin pohjalta neljä yksilöhaastattelua. Tuloksissa hahmottui neljä yleisluontoista asennoitumista kuvaavaa arvottamisen dimensiota. Keskeistä näissä dimensioissa oli se, että Internetiin suhtauduttiin yleisellä tasolla positiivisesti, mutta oman yrityksen tasolla negatiivisesti. Lisäksi Internetiä pidettiin pitkällä aikavälillä tärkeänä, mutta lyhyellä aikavälillä Internetin merkitystä ei nähty suurena. Positiivinen ja negatiivinen asennoituminen määrittyi sen mukaan, mihin tulkintarepertuaareihin puhe sijoittui. Liiketaloudellisessa repertuaarissa Internetiä arvotettiin negatiivisesti, kun taas tietoyhteiskuntaan liittyvissä repertuaareissa arvottaminen oli positiivista. Tutkimuksessa hahmottui kaikkiaan kahdeksan erilaista repertuaaria, joiden puitteissa Internetistä ja virtuaalisesta oppimisympäristöstä puhuttiin. Esitetty laadullinen kontekstuaalisuutta painottava lähestymistapa asennetutkimukseen osoittautui empiirisesti päteväksi ja ratkoi perinteisen asennetutkimuksen ongelmia.