Browsing by Subject "piglet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Peltoniemi, Olli; Björkman, Stefan; Oropeza-Moe, Marianne; Oliviero, Claudio (2019)
    This review aims to describe changes in production environment, management tools and technology to alleviate problems seen with the present hyperprolific sow model. Successful parturition in the pig includes the possibility to express adequate maternal behaviour, rapid expulsion of piglets, complete expulsion of placenta, elimination of uterine contamination and debris, neonatal activity and colostrum intake. We focus on management of large litters, including maternal behaviour, ease of parturition, colostrum production, piglet quality parameters and intermittent suckling. There are also some interesting developments in technology to assess colostrum and immune state of the piglet. These developments may be utilized to improve the success rate of reproductive management around farrowing, lactation and after weaning. We also discuss new insights in how to examine the health of the mammary gland, uterus and ovaries of hyperprolific sows. Finally, we assess the latest developments on breeding and technology of hyperprolific sows, including artificial insemination (AI), real-time ultrasound of the genital tract and embryo transfer (ET). We conclude that 1) for the sow to produce sufficient colostrum, both the behavioural and physiological needs of the sow need to be met before and after parturition. Furthermore, 2) new ultrasound and biopsy technology can be effectively applied for accurate diagnosis of inflammatory processes of the udder and uterus and timing of AI regarding ovulation to improve insemination efficiency. Finally, 3) developments in cryopreservation of germ cells and embryos appear promising but lack of valid oocyte collection techniques and nonsurgical ET techniques are a bottleneck to commercial ET. These latest developments in management of parturition and reproductive technology are necessary to cope with the increasing challenges associated with very large litter sizes.
  • Uddin, Md Karim; Hasan, Shah Md. Kamrul; Mahmud, Md Rayhan; Peltoniemi, Olli; Oliviero, Claudio (2021)
    The weaning process represents a delicate phase for piglets, and is often characterized by lower feed intake, lower weight gain, diarrhea, and ultimately increased mortality. We aimed to determine the effects of RAC supplementation in diets on improving piglet growth and vitality, reducing post-weaning diarrhea, and enhancing gut health. In a 2 × 2 × 2 factorial experiment, we selected forty sows and their piglets. Piglets were followed until seven weeks of age. There were no significant differences found between RAC treated and control piglets until weaning (p = 0.26). However, three weeks after weaning, RAC treated piglets had higher body weight and average daily growth (ADG) than the control piglets (p = 0.003). In addition, the piglets that received RAC after weaning, irrespective of mother or prior creep feed treatment, had lower post-weaning diarrhea (PWD) and fecal myeloperoxidase (MPO) level than control piglets. Gut microbiota analysis in post-weaning piglets revealed that RAC supplementation significantly increased Lachnospiraceae_unclassified, Blautia, Butyricicoccus, Gemmiger and Holdemanella, and decreased Bacteroidales_unclassified. Overall, RAC supplementation to piglets modulated post-weaning gut microbiota, improved growth performance after weaning, reduced post-weaning diarrhea and reduced fecal myeloperoxidase levels. We therefore consider RAC to be a potential natural feed supplement to prevent enteric infections and improve growth performance in weaning piglets.
  • Haapalehto, Mikael (Helsingin yliopisto, 2021)
    Emakon alle jääminen ja sen seurauksena kuoleminen on yksi yleisimmistä vieroittamattomien porsaiden kuolematyypeistä. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että vapaassa porsituskarsinassa suurin osa alle jäämisistä tapahtuu, kun emakko laskeutuu seisoma-asennosta alas ilman seinien tukea, tai kierähtää vapaasti utareelta kyljelle tai kyljeltä utareelle. Kierähtämisen on todettu useassa tutkimuksessa vangitsevan todennäköisemmin porsaita emakon alle verrattuna vapaaseen alas laskeutumiseen, mutta johtavan harvemmin porsaan kuolemaan. Porsitushäkillä pyritään rajoittamaan emakon liikkumista ja vähentämään näin porsaskuolleisuutta. Toisaalta porsitushäkin on todettu vaikuttavan negatiivisesti porsimisen nopeuteen, maidontuotantoon ja emokäyttäytymiseen, mikä voi taas lisätä kuolleisuutta. Alkuperäistutkimuksen sisältäneen tutkielman tavoitteena oli vertailla, kuinka häkki- ja vapaaporsitus eroavat toisistaan makaamiskuolleisuuden ja emakoiden liikkumistapojen kannalta. Tutkimusta varten 12 emakkoa jaettiin kahteen porsimisympäristöön; joko yksilökarsinaan, jossa emakko suljettiin porsitushäkkiin ennen porsimisen alkamista, tai samanlaiseen yksilökarsinaan, jossa porsitushäkki jätettiin avoimeksi. Emakoita kuvattiin ensimmäisten vuorokausien ajan, ja videomateriaali porsimisen käynnistymisestä 24 tuntiin asti käytiin läpi jokaisen emakon kohdalla. Talteen merkittiin kaikki tapaukset, joissa porsas tai porsaita jäi emakon alle, ja tapaukset luokiteltiin mm. keston, lopputuloksen, edeltäneen liikkeen ja emakon ja porsaiden toiminnan mukaan. Lisäksi merkittiin muistiin kaikki 24 tunnin aikana tapahtuneet asentomuutokset. Odotuksena oli, että porsitushäkkiemakot makaisivat vähemmän porsaita kuoliaaksi. 13 erilaisesta asennonvaihtotavasta vain neljä aiheutti ainakin yhden porsaan kuoleman 12 emakon kesken 24 ensimmäisen tunnin aikana. Nämä liikkeet olivat: seisoo-kylki, utare-kylki, kylki-utare ja kylki-kylki. Kyseiset liikkeet päätettiin nimetä vaarallisiksi liikkeiksi, sillä ne jättivät porsaita ja tappoivat porsaita selvästi useammin kuin muut liikkeet. Kyljelle päättyvät liikkeet vangitsivat porsaita alle selvästi useammin kuin muut liikkeet. Häkki-ryhmän emakot eivät jättäneet tutkimusaikana yhtäkään porsasta alleen. Alle jääneiden ja alle kuolleiden porsaiden määrä on merkittävästi pienempi häkkiporsituksessa kuin vapaaporsituksessa. Suurempi osuus Vapaa-emakoiden asennonvaihdoista oli vaarallisimpia tyyppejä. Vapaa- ja Häkki-ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa asentomuutosten määrissä. Asentomuutosten määrä ei myöskään korreloinut merkitsevästi alle jääneiden porsaiden kanssa Vapaa-emakoiden kesken. Tulosten valossa näyttäisi todennäköiseltä, että porsitushäkki vaikuttaa emakoiden asentomuutoskäyttäytymiseen ja vähentää porsaiden todennäköisyyttä kuolla murskaantumalla ensimmäisen vuorokauden aikana. Vaikutus näyttäisi johtuvan enemmän liikkumistapojen kuin liikkumisfrekvenssin muuttamisesta. Vaikeuttamalla liikkumista kylkiasentoon voidaan vähentää makaamiskuolemia ensimmäisen vuorokauden aikana.