Browsing by Subject "pilaantuminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 28
  • Sorvari, Jaana (Finnish Environment Institute, 2010)
    Monographs of the Boreal Environment Research 37
    Land contamination is a significant environmental problem requiring systematic management actions. Defining the type and scale of the actions requires information on the risks involved. The numerous methods available for conducting risk assessment (RA) vary in terms of complexity, level of detail, conservatism, and outcomes. Thus, selecting suitable methods requires information on their applicability in Finnish conditions and at the specific site. On the other hand, it is generally accepted that current contaminated land management (CLM) should not only focus on minimizing site-specific risks, but should also consider overall environmental effects and socio-cultural and socio-economic aspects. Multi-Criteria Analysis (MCA) could then be used as a tool for integrating multidimensional data and generating aggregated information on the consequences of different risk management (RM) options, such as environmental, social, and economic impacts. Nonetheless, such approaches have very seldom been applied in CLM in Finland, probably partly due to a lack of tools specifically developed or modified for Finnish conditions.This research studied the application and suitability of different RA methods for assessing risks and identifying RM needs at some typical contaminated sites in Finland and demonstrated the use of MCA, the emphasis being on soil contamination. The studied RA approaches comprised qualitative rating and quantitative methods that were based on using environmental benchmarks, uptake and exposure models, and multimedia software. To derive estimates of ecological risks, the so-called TRIAD procedure that uses chemical studies, bioassays, and ecological studies was also applied and combined with MCA in order to account for the performance of the study methods, i.e. their ability to depict ecological risks at a study site. Qualitative rating and the statistical Monte Carlo technique provided additional means for uncertainty analysis. A separate study applying the Metaplan technique, interviews, a questionnaire, and a literature survey showed that a lack of suitable assessment tools was one of the key barriers to eco-efficient CLM in Finland. An MCA-based decision support tool (DST) adapting the Multi-Attribute Value Theory (MAVT) was therefore developed for case-by-case determination of the preferred RM option and tested with some typical Finnish contaminated sites.Many of the conclusions of the research are overarching and applicable to RA methods in general. Fistly, it appered that care must be taken in applying different models and software tools in site-specific RA, since some of their components are not straightforwardly suitable for Finnish conditions or for certain contaminants. These problems often relate to specific contaminant transport pathways. Moreover, the lack of verified data on the parameter values representative of Finnish conditions is an issue. The prevailing practice of using complicated software programs with ample data demands as the first and primary tools in human health risk assessment is not supported by this research, since it appeared that even simple tools and calculations can often provide adequate information on risks for decision-making. In ecological risk assessment (ERA), the usefulness of the approach founded on uptake and exposure models is reduced by the high uncertainties involved, particularly since the applicability of these models in Finnish conditions could not be verified. The accuracy and reliability of ecological risk estimates can be enhanced by applying the TRIAD methodology, although the procedure includes some pitfalls that need to be acknowledged. Combining TRIAD with MCA proved to be a feasible means to quantitatively study the performance of separate ERA methods. MCA thereby complements mechanical statistical analysis, such as Monte Carlo simulation, and increases the reliability of the final integrated risk estimates. In practice, a lack of data on the statistics of the input variables can restrict the use of statistical tools. The MAVT-based DST turned out to be efficient in facilitating discussion between different interest groups and experts and in identifying the preferred RM option in the common situation where risks are not the only factors relevant in decision-making. In practice, additional factors, such as the temporal scope of RM actions and some sustainability components that were not comprehensively included in the DST, might need to be considered.
  • Gürbüz, Göker (Helsingfors universitet, 2010)
    The literature review elucidates the mechanism of oxidation in proteins and amino acids and gives an overview of the detection and analysis of protein oxidation products as well as information about ?-lactoglobulin and studies carried out on modifications of this protein under certain conditions. The experimental research included the fractionation of the tryptic peptides of ?-lactoglobulin using preparative-HPLC-MS and monitoring the oxidation process of these peptides via reverse phase-HPLC-UV. Peptides chosen to be oxidized were selected with respect to their amino acid content which were susceptible to oxidation and fractionated according to their m/z values. These peptides were: IPAVFK (m/z 674), ALPMHIR (m/z 838), LIVTQTMK (m/z 934) and VLVLDTDYK (m/z 1066). Even though it was not possible to solely isolate the target peptides due to co-elution of various fractions, the percentages of target peptides in the samples were satisfactory to carry out the oxidation procedure. IPAVFK and VLVLDTDYK fractions were found to yield the oxidation products reviewed in literature, however, unoxidized peptides were still present in high amounts after 21 days of oxidation. The UV data at 260 and 280 nm enabled to monitor both the main peptides and the oxidation products due to the absorbance of aromatic side-chains these peptides possess. ALPMHIR and LIVTQTMK fractions were oxidatively consumed rapidly and oxidation products of these peptides were observed even on day 0. High rates of depletion of these peptides were acredited to the presence of His (H) and sulfur-containing side-chains of Met (M). In conclusion, selected peptides hold the potential to be utilized as marker peptides in ?-lactoglobulin oxidation.
  • Salminen, Jani; Tuominen, Sirkku; Nystén, Taina (Finlands miljöcentral, 2012)
    Miljöhandledning
    Denna handbok redogör för biologisk sanering av grundvatten som förorenats med nitrat och bokens malgrupper ar verksamhetsutovare, konsulter i miljobranschen och myndigheterna. Handboken innehåller en kort översikt av lagstiftningen och verksamhetsutövarens skyldigheter i frågor som gäller förorening av mark och grundvatten. Därtill behandlas de specialfrågor som gäller förorening av grundvattnet på pälsfarmområden och både teoretisk och på erfarenhet baserad kunskap om biologisk sanering av grundvatten som förorenats med nitrat presenteras. Handboken och de avsnitt som beskriver hur en sanering utfors baserar sig pa material som erhallits i NITROS-undersökningen. Resultat fran motsvarande saneringar har inte tidigare publicerats i Finland. Saneringsmetodens grundprinciper är däremot allmänt accepterade och är även kända i internationell litteratur. Handbokens innehåll går att tillämpa på motsvarande objekt i Finland utan att förbiga varje objekts och grundvattenomrades särdrag, som alltid ska särskilt tas i beaktande oberoende vilken saneringsmetod för grundvattnet som tillämpas.
  • Vallinkoski, Veli-Matti; Hassinen, Viivi; Servomaa, Kristina (Pohjois-Savon ympäristökeskus, 2007)
    PSAra 2/2007
    Hankkeessa tutkittiin pilaantuneelle alueelle istutettujen hybridihaapojen metallien sietoa ja eri kasvinosien keräämiä metallipitoisuuksia. Tavoitteena oli arvioida hybridihaapojen soveltuvuutta raskasmetalleilla pilaantuneiden alueiden kasvikunnostukseen eli fytoremediaatioon. Tutkimuksessa käytetyn koealueen tiedettiin pilaantuneen pitkän aikavälin kuluessa etenkin öljyillä ja raskasmetalleilla. Tarkemmissa maaperäanalyyseissa maaperän laadun ja metallipilaantuneisuuden havaittiin vaihtelevan runsaasti ja paikoitellen esiintyi korkeina pitoisuuksina etenkin sinkkiä, kuparia, kadmiumia, nikkeliä, vanadiinia ja kromia. Maaperän pilaantuneisuuden ei kuitenkaan havaittu vaikuttavan hybridihaapojen kasvuun, sillä puiden kasvu oli pilaantuneisuudesta huolimatta varsin nopeaa. Metallista riippuen korkeimmat pitoisuudet kerääntyivät hybridihaavan juureen tai lehtiin. Puun varteen metallien kertyminen oli selvästi vähäisempää. Juureen kerääntyivät erityisesti alumiini, kromi ja vanadiini sekä lehtiin vastaavasti kadmium ja sinkki, vähemmässä määrin myös nikkeli. Kahden seurantavuoden välinen vaihtelu eri kasvinosista määritetyissä metallipitoisuuksissa oli huomattavan suurta. Osalla metalleista kasvista määritetyt pitoisuudet korreloivat maaperän metallipitoisuuksien kanssa. Selvimmin tämä yhteys oli havaittavissa sinkillä, vanadiinilla, kuparilla ja nikkelillä. Koealueen maaperän raskasmetalleista ainoastaan kadmium ja sinkki rikastuivat hybridihaapoihin; lehtien kadmiumpitoisuudet olivat yli kolminkertaiset ja sinkkipitoisuudet lähes kolminkertaiset verrattaessa maaperän pitoisuuksiin. Kadmiumin ja sinkin yhdenmukaiset pitoisuusvaihtelut eri kasvinosissa antavat viitteitä siitä, että kyseisillä metalleilla on kenties samanlainen kuljetusmekanismi kasvin sisällä. Vaikka hybridihaavat rikastivat maanpäällisiin kasvinosiin kadmiumia ja sinkkiä tehokkaasti, oli vuosittainen metallipoistuma fytoekstraktion myötä melko vähäistä verrattuna maaperän kokonaispitoisuuksiin. Tehostamalla kasvien biomassan tuotantoa hybridihaavat voisivat soveltua lievemmin pilaantuneiden maiden kunnostuksiin pidemmän aikavälin kuluessa.
  • Lepistö, Jani; Westerholm, Henrik; Schultz, Eija; Uljas, Jenni; Björklöf, Katarina (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Ympäristöopas 2014
    Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi perustuu arvioon maaperässä olevista haitta-aineista ja niiden aineiden aiheuttamasta vaarasta tai haitasta terveydelle tai ympäristölle. Näiden haittojen ja riskien määrittämiseksi tarvittavat kohdetiedot pohjautuvat pääosin näytteenottoon. Edustava näytteenotto onkin edellytys luotettavien arviointien tekemiselle. Siksi kenttähenkilöstön asiantuntemus ja toimintatavat vaikuttavat merkittävästi arvioinnin tuloksiin ja niistä tehtäviin päätöksiin. Tämä opas on tarkoitettu kenttähenkilöstön koulutusmateriaaliksi. Opas sisältää esimerkkejä hyvistä käytännöistä näytteenoton suunnittelussa, toteutuksessa, dokumentoinnissa ja laadunhallinnassa. Oppaassa kuvataan lisäksi erilaisia näytteenottotekniikoita, yleisempien kenttämittaredien käyttöä ja pohjavesinäytteenottoa sekä toksisuusmäärityksiin liittyvää näytteenottoa.
  • Jaakkonen, Satu (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 36/2008
  • Saaristo, Teea (Helsingin yliopisto, 2019)
    Kirjolohi (Oncorchynchus mykiss) on ravintoarvoiltaan erinomaista ruokaa ja Suomen tärkein kotimainen ruokakala. Kirjolohta viljellään eniten avomerellä, mutta ympäristöystävällisempi kiertovesikasvatus on lisääntynyt Suomessa. Kala on helposti pilaantuva elintarvike, jonka säilyvyyttä rajoittavat etenkin pilaajabakteerien aineenvaihdunnan tuotoksena syntyvät virhehajut. Virhehajuja ovat esimerkiksi vanhan kalan hajuun yhdistetty trimetyyliamiini (TMA), kananmunamainen rikkivety ja raadon hajuiset biogeeniset amiinit kadaveriini ja putreskiini. Kiertovesikasvatuksen vaikutuksesta kirjolohen pilaajabakteereihin ei ole raportoitu aikaisemmin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa kiertovesikasvatetun kirjolohen pilaantumisesta ja tunnistaa bakteerit, jotka rajoittivat tutkittujen kirjolohituotteiden säilyvyyttä. Tutkimuksen näytteinä oli kotimaisia vakuumipakattua kirjolohifileetuotteita – 13 kaksoisfileetä ja 5 fileetä. Kaksoisfilee oli viljelty kiertovesikasvattamossa ja filee maauomakasvattamossa. Tuotteet prosessoitiin samassa kalalaitoksessa nostamisen ja verestyksen jälkeen. Näytteet arvioitiin aistinvaraisesti ja niistä tehtiin mikrobiologisia määrityksiä. Näytteiden laatu vaihteli näyte-erittäin. Kaksoisfileet olivat hajunsa ja mikrobimäärien perusteella huonompilaatuisia kuin fileet. Fileetkin olivat mikrobiologiselta laadultaan heikkoja. Molemmissa tuotteissa rikkivetyä tuottavien bakteerien määrä ylitti tuoreelle kalalle asetetut mikrobiologiset ohjausarvot. Kirjolohituotteista eristettiin bakteereja, joiden gram- ja katalaasi-reaktiot tutkittiin. Valtaosa sekä kaksoisfileiden että fileiden bakteereista oli gram-negatiivisia sauvabakteereita. Kaksoisfileiden isolaatit (n=78) olivat katalaasinegatiivisia ja fileiden isolaateista (n=49) yli puolet olivat katalaasipositiivisia. Isolaatteja myös ribotyypitettiin. Kaksoisfileiden isolaateista valtaosalla oli keskenään samanlainen ribotyyppisormenjälki. Fileiden isolaattien ribotyyppisormenjäljet poikkesivat kaksoisfileiden valtaribotyypistä ja ne edustivat myös useampaa ribotyyppiä. Kirjolohituotteiden bakteereja tunnistettiin käyttäen 16s rRNA-geenin amplikonisekvenssianalyysiä. Kaksoisfileiden tutkitut kannat (n=3) olivat analyysin perusteella todennäköisesti Fusobacteriaceae-heimon bakteereja. Korkein sekvenssiyhtäläisyys oli Cetobacterium somerae -bakteerin tyyppikantaan, mutta samankaltaisuusaste jäi matalaksi. Tällöin on todennäköistä, että kyseessä on jokin ennalta tuntematon bakteeri. Fileiden tutkittu kanta oli suvultaan Aeromonas. Tutkimuksessa tutkittiin myös kalasta eristettyjen bakteereiden kykyä tuottaa virhehajuja laboratoriokokeilla. Kaksoisfileiden tutkituista kannoista (n=2) toinen tuotti TMA:ta ja rikkivetyä ja molemmat tuottivat kadaveriinia. Fileiden kannoista kaksi (n=3) tuotti TMA:ta ja rikkivetyä ja kaikki kannat tuottivat kadaveriinia. Kaikki tutkitut kannat tuottivat myös ammoniakkia ja mahdollisesti myös putreskiinia, mutta käytetyillä menetelmillä putreskiinin muodostusta ei todennettu. Tutkimuksen mukaan kirjolohituotteiden laaduissa ja mikrobistoissa oli eroja. Tuotteet valmistettiin ja pakattiin samalla tavalla, joten on todennäköistä, että erot esimerkiksi pilaajamikrobeissa johtuvat kalaraaka-aineen alkukontaminaatiosta tai tuotteen koostumuksesta. Tutkimuksessa molemmista tuotteista löytyi bakteereja, joilla on laboratoriokokeiden perusteella pilaajaominaisuuksia. Aeromonas-suvun bakteereiden on aikaisemminkin todettu pilaavan kalaa, mutta Fusobacteriaceae-heimon bakteereita ole aikaisemmin raportoitu elintarvikkeiden pilaajiksi. Löydös vaatisi merkittävyytensä vuoksi jatkotutkimuksia.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 1.6.)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007
    Osallistuminen yleis- ja asemakaavoituksessa -opas on tarkoitettu kuntien kaavoittajille, kaavoja laativille konsulteille sekä kaavoitukseen osallistuville kuntien ja valtion viranomaisille. Vaikka opas on tehty ensisijassa viranomaisille, se soveltuu myös kaavoitukseen osallistuvien asukkaiden, yritysten ja järjestöjen käyttöön.
  • Tuomainen, Jouko; Tikkanen, Sarianne; Pyy, Outi (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 21/2009
  • Salminen, Jani; Tuominen, Sirkku; Nystén, Taina (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Ympäristöopas
    Tämä opas käsittelee nitraatilla pilaantuneen pohjaveden biologista kunnostamista ja oppaan kohderyhminä ovat toiminnanharjoittajat, ympäristöalan konsultit ja viranomaiset. Opas sisältää lyhyen katsauksen lainsäädäntöön ja toiminnanharjoittajan velvollisuuksiin maaperän ja pohjaveden pilaantumiskysymyksissä. Oppaassa käsitellään lisäksi pohjaveden pilaantumiseen turkistarha-alueilla liittyviä erityiskysymyksiä ja tarjotaan sekä teoreettista että kokemusperäistä tietoa nitraatilla pilaantuneen pohjaveden biologisesta kunnostuksesta.Opas ja sen kunnostuksen suorittamiseen liittyvät osiot perustuvat NITROS-tutkimuksesta kerättyihin aineistoihin ja Suomen olosuhteissa muita vastaavia kunnostuksia ei ole tiettävästi aiemmin julkaistu. Kunnostusmenetelmän perusperiaatteet sen sijaan ovat yleisesti hyväksyttyjä ja myös kansainvälisessä kirjallisuudessa tunnettuja. Oppaan sisältö on sovellettavissa muissa vastaavissa kohteissa Suomessa unohtamatta kunkin kohteen ja pohjavesialueen ominaispiirteitä, jotka tulee aina erikseen ottaa huomioon sovellettaessa mitä tahansa pohjaveden kunnostusmenetelmää.
  • Björklof, Katarina; Mäkinen, Irma; Westerholm, Henrik; Nikunen, Seppo; Jørgensen, Kirsten; Korhonen, Kaija; Jaakkonen, Satu; Pyy, Outi (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 35/2009
    Asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (PIMA-VNA) astui voimaan kesällä 2007. Asetuksen mukaan maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve tulee arvioida kohdekohtaisesti arvioimalla maaperän haitallisten aineiden terveydelle ja ympäristölle aiheuttama vaara tai haitta. Tässä vertailussa selvitettiin, millaista käytännön eroja on eri toimijoiden välillä kunnostusarvion eri vaiheissa kuten näytteenottosuunnitelmissa, näytteenoton toteutuksessa sekä tulosten tulkinnassa. Lisäksi selvitettiin, miten näytteenotto vaikuttaa pilaantuneisuusarvioinnin tuloksiin ja johtopäätöksiin (pilaantuneen alueen rajaus, massamäärät ja niiden luokitus) sekä kysyttiin lupaviranomaisten käsitystä PIMA-asetuksen, sekä muun maaperän kunnostusohjeiden ja näytteenottostandardien käytäntöjen soveltamisesta. Vertailuun osallistui yhdeksän näytteenottoa suorittavaa organisaatiota. Vertailu osoittaa, että maaperä tutkimus on haasteellista ja edellyttää riittävää koulutusta ja kokemusta. Maaperätutkimuksen perusteella tehtävät arvioinnit edellyttävät riittävää tietoa kenttätutkimuksen suorituksesta ja eri tulosten luotettavuudesta. Kenttätyöskentelyn laatu vaihtelee ja käytännöt ovat kirjavia. Kävi ilmi, että näytemateriaalin käsittelyssä, varsinkin haihtuvien yhdisteiden osalta oli selviä puutteita ja jopa virheitä. Lisäksi hiilivetyjen määrittämiseksi otettujen näytteiden homogenointimenettelyt vaihtelivat. Hyvistä käytännöistä on tarve tiedottaa mahdollisesti lisäohjeistuksen avulla.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöministeriön raportteja 11/2007
    Ympäristöministeriö asetti ”Orgaaniset tinayhdisteet ja ruoppaukset” –työryhmän seuraamaan ruoppausten yhteydessä tehtäviä orgaanisten tinayhdisteiden esiintymistä, kulkeutumista ja vaikutuksia koskevia tutkimuksia ja selvityksiä. Työryhmän tuli lisäksi arvioida ongelman laajuutta ja merkitystä sekä tehdä ehdotuksia jatkotoimiksi. Työryhmän mietintö sisältää Suomen ympäristökeskuksen laatiman taustaselvityksen sekä työryhmän sen pohjalta tekemän tilannearvion ja toimenpide-ehdotukset. Mietinnössä on tarkasteltu mm. yhdisteiden käyttöä ja käyttörajoituksia, esiintymistä sedimenteissä ja eliöissä, ympäristö- ja terveysvaikutuksia sekä niiden huomioimista ruoppaus- ja läjityshankkeissa sekä muodostettu tarkastelujen pohjalta kokonaiskuva orgaanisista tinayhdisteistä Suomen vesialueilla. Yhdisteitä esiintyy yleisesti merisedimenteissä satamien, pienvenesatamien, telakoiden ja laivaväylien läheisyydessä. Yhdisteet ovat peräisin lähinnä laivojen ja veneiden pohjien eliöiden torjunta-aineista. Päästörajoitusten myötä maalien ympäristökuormitus on vähentynyt ja vähenee lähivuosina edelleen. Useimmat ruoppaukset kohdistuvat orgaanisten tinayhdisteiden kuormittamille alueille. Sedimenttien mahdollinen pilaantuneisuus ja tarvittavat riskinhallintatoimet arvioidaan nykyään ruoppaus- ja läjityshankkeiden suunnittelussa ja lupakäsittelyssä. Pohjaeliöstö esim. simpukka- ja kotilopopulaatiot, ovat pilaantuneimmilla alueilla todennäköisesti taantuneet. Myös kaloissa havaitaan kohonneita pitoisuuksia samoilla alueilla kuin sedimentissä. Sisävesien tausta-alueilla sedimentin ja kalaston orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet ovat pieniä tai niitä ei ole havaittu. Vaikutukset kalakantoihin ovat epätodennäköisiä. Merkittävää rikastumista ravintoketjussa ei ole todettu. Suomalaiset altistuvat yhdisteille pääasiassa syömällä kalaa. Väestötasolla altistus jää huomattavasti alle EFSA:n (Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto) suosituksen eikä tavanomaisen kalankäytön pitäisi aiheuttaa terveysriskiä. Mietinnössä on esitetty tilannearvioon perustuen lähes 20 toimenpide-ehdotusta, jotka liittyvät niin puutteellisten tietojen täsmentämiseen, pilaantuneiden massojen käsittelyyn, puhdistusruoppauksiin kuin lainsäädännön ja sen toimeenpanon kehittämiseen.
  • Haavisto, Teija; Retkin, Risto (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 11/2014
    Tämä selvitys tehtiin osana Interreg IVA-ohjelmaan (2007-2013) kuuluvaa BECOSI-projektia ja se koskee paloharjoitusalueita, niillä harjoitettua toimintaa ja siinä käytettyjä aineita sekä toiminnan aiheuttamaa ympäristöriskiä. Raportissa on lyhyesti kerrottu perfluoratuista aineista, niiden käytöstä, niitä koskevasta lainsäädännöstä ja näitä aineita sisältäneistä sammutusvaahdoista. Tietoja on alustavasti kerätty 25 alueesta. Lisäksi on tunnistettu 10 aluetta, joita tulee jatkossa selvittää ja nimetty toiminnat, joiden käyttämien paloharjoitusalueiden tietoja ei vielä ole selvitetty ollenkaan. Raporttiin on koottu muissa maissa määriteltyjä ympäristönlaatukriteereitä PFOS:lle tai PFOA:lle. Raportti sisältää tietoja Ruotsissa, Norjassa, Saksassa ja Kanadassa todettujen pilaantumistapausten yhteydessä mitatuista perfluorattujen aineiden pitoisuuksista maaperässä, vesistöissä, pohjavedessä, sedimenteissä ja kaloissa. Suomesta on vain vähän mittaustietoja perfluorattujen aineiden pitoisuuksista ympäristössä eivätkä ne koske paloharjoitusalueita tai niiden ympäristöjä. Lopuksi raportissa on lyhyesti tarkasteltu perfluorattujen aineiden riskienhallinnan mahdollisuuksia ja esitetty toimenpide-ehdotuksia lisäselvityksistä ja tutkimuksista.
  • Nikulainen, Virpi; Pyy, Outi; Silvola, Matti (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Ympäristöopas
    Tässä oppaassa esitetään, mitä asioita pilaantuneen maa-alueen kunnostuksen loppuraportin tulee sisältää. Siinä on kuvattu mm. mallisisällysluettelo ja -otsikot, joita voidaan käyttää sellaisenaan loppuraportoinnin pohjana.Opas on luonteeltaan suositus, ja sitä sovelletaan kunnostushankeen erityispiirteet huomioon ottaen. Opas soveltuu ensisijaisesti sellaisten hankkeiden raportointiin, joissa kunnostus on tehty massanvaihtomenetelmällä.
  • Järvinen, Kimmo; Valkama, Kari; Reinikainen, Jussi (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Ympäristöopas
    Oppaassa esitetään, mitä asioita pilaantuneen maa-alueen kunnostuksen yleissuunnitelman tulee sisältää. Siinä on esitetty mm. kunnostussuunnitelman mallisisällysluettelo ja -otsikot, joita voidaan käyttää sellaisenaan suunnitelmien laatimisessa.Opas on kirjoitettu siinä laajuudessa, että sitä voi pitää perustana vaativien kohteiden kunnostussuunnitelmien laadinnassa. Opasta on tarkoitus soveltaa kohteen ominaisuuksien ja kunnostusmenetelmien mukaan, jotta kunnostussuunnitelman sisältö ja laajuus ovat tarkoituksenmukaisia.
  • Vepsäläinen, Milja; Pyy, Outi; Sjölund, Marko; Nikunen, Seppo; Rajala, Anna-Maria; Reinikainen, Jussi (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1/2016
    Tässä ohjeistuksessa esitellään pilaantuneen tai pilaantuneeksi epäillyn alueen tutkimus-, suunnittelu- ja kunnostustoimia. Samalla kuvataan kunnostushankkeen tavanomainen eteneminen, siihen sisältyviä vaiheita sekä eri osapuolten rooleja ja tehtäviä. Tavoitteena on tukea pilaantuneisuusselvitysten ja kunnostustoimien tilaajaa tekemään oikea-aikaisia ja tarkoituksenmukaisia päätöksiä.
  • (Ympäristöministeriö, 2014)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 6/2014
    Tämä ohje selostaa valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaista maa-alueen pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia ja korvaa aiheesta aiemmin annetun ohjeen (Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007). Ohjetta voidaan soveltaa myös muissa tarkoituksissa, joissa haitallisten aineiden aiheuttamia riskejä tai ympäristön pilaantumista on arvioitava. Ohjeessa käsitellään riskinarvioinnin tavoitteita, toteutusta ja dokumentointia sekä kestävän riskinhallinnan arviointia ja periaatteita. Lisäksi ohjeessa annetaan näitä koskevia yleisiä suosituksia. Ohje on tarkoitettu valvonta- ja lupaviranomaisille, suunnitelmien ja arviointien tekijöille ja tilaajille sekä muille alan asiantuntijoille. Sitä tulee soveltaa tapauskohtaisesti siten, että arviointien sisältö, laajuus ja toteutustapa ovat tarkoituksenmukaisia. Ohje ei ole sitova.
  • Pellinen, Jukka; Sorvari, Jaana; Soimasuo, Markus (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Ympäristöopas
    Ekologinen riskinarviointi (ERA) on muodollinen, tieteellisiin menetelmiin perustuva menettely, jossa arvioidaan ja määritellään jonkun stressitekijän aiheuttamien, kasveihin tai eläimiin kohdistuvien haitallisten vaikutusten suuruus, todennäköisyys ja ajallinen ja alueellinen ulottuvuus.Tässä oppaassa esitellään menettelytapa, jota käyttäen voidaan tehdä pilaantuneen maa-alueen ekologinen riskinarviointi. Menettelytavan yhtenäistämisellä saavutetaan etuja päätöksenteon helpottuessa, eri arvioiden vertailun yksinkertaistuessa, oleellisten seikkojen mukana olon varmistuessa ja raportoinnin selkeytyessä. Oppaassa esitellään myös muita riskinarvioinnin menettelytapoja ja testimenetelmiä.Ekologinen riskinarviointi esitetään suoritettavaksi kuusivaiheisena prosessina:  Tiedon keruu (1) ja alustavien arviointien tekeminen (2) ovat tarpeen jatkosuunnittelun pohjaksi. Tavoitteiden määrittelyn (3) yhteydessä määritellään tiedon tarpeet sen suorittamiseksi. Arvioinnin kohteiden tunnistuksessa (4) selvitetään, mitkä eliöt, yhteisöt tai ekologiset prosessit saattavat olla vaarassa haitta-aineiden takia ja mitä näistä halutaan suojella. Koottujen tietojen ja alustavien arviointien perusteella tehdään työsuunnitelma (5) puuttuvien tietojen hankkimiseksi. Riskien määrittäminen (6) tehdään yhdistämällä kootut tiedot niin, että voidaan päätellä, miten tarkasteltavat haitta-aineet vaikuttavat valittuihin kohdeorganismeihin tai prosesseihin.Menettelytapaa selkeytetään käytännön esimerkkien avulla.
  • Pyy, Outi; Haavisto, Teija; Niskala, Kaisa; Silvola, Matti (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2013
    Tämä katsaus kuvaa maaperän pilaantumiseen liittyvän ongelman laajuutta ja kohteiden tilaa Suomessa vuonna 2013 sekä vertaa tilannetta vuoden 1994 SAMASE-kartoituksen tuloksiin. Tietoja on koottu Maaperän tilan tietojärjestelmästä (MATTI), SAMASE-kartoituksen koosteista sekä pilaantuneen maa-alueen ja -ainesten kunnostamiseen ja käsittelyyn liittyvistä ympäristölupaviranomaisten päätöksistä. Suomessa maaperän pilaantumista on selvitetty 1980-luvulta lähtien. Pilaantuneeksi epäiltyjä tai todettuja taikka jo kunnostettuja maa-alueita oli MATTIssa vuoden 2013 helmikuussa noin 23 850 kpl. Maaperää mahdollisesti pilaava toiminta jatkui edelleen joka kolmannessa kohteessa ja joka kolmannessa toiminta oli päättynyt, mutta maaperän tilaa ei vielä ollut selvitetty. MATTI-kohteet painottuivat eteläiseen Suomeen ja rannikkoalueille. Noin joka viides kohde sijaitsi luokitellulla pohjavesialueella, joka kymmenes luonnonsuojelualueella ja joka viides asutusalueella. Yleisimmät toimialat olivat polttoaineen jakelu, kaatopaikat sekä moottoriajoneuvojen huolto ja korjaus. Ympäristöviranomaiset olivat tehneet vuosina 1986 - 2012 lähes 4 900 pilaantuneen maa-alueen kunnostuspäätöstä. Maankäytön muutos tai kaivu- ja rakennustyöt olivat olleet pääasialliset syyt kunnostustyöhön ryhtymiselle. Kunnostustoimet olivat kohdistuneet asutusalueille tai niiden välittömään läheisyyteen noin 3 000:ssa ja luokitelluille pohjavesialueille noin 1 000:ssa tapauksessa. Kunnostusten tavoitteet olivat lähes aina asetettu alueen nykyisen tai tulevan maankäytön perusteella joko SAMASE- tai PIMA-asetuksen ohjearvoksi. Pilaantuneiden alueiden kunnostaminen toteutettiin pääosin kaivamalla maa-ainekset ja loppusijoittamalla ne kunnostettavan alueen ulkopuolelle, lähinnä kaatopaikoille. Kaivettuja pilaantuneita maa-aineksia oli vuosittain viety käsiteltäväksi lähes 1,5 miljoonaa tonnia. Maa-ainesten hyötykäyttöaste oli ollut korkea, 70 - 80 %. Alustavan arvion mukaan noin 20 000 pilaantuneeksi epäillyn tai todetun MATTI-kohteen pilaantuneisuus olisi arvioitu ja noin 11 000 kohteen kunnostaminen toteutettu nykyisellä vauhdilla noin sadan vuoden päästä. Tutkimisesta ja kunnostamisesta arvioitiin syntyvän yhteensä jopa 4 miljardin euron kustannukset. Lisäksi 60 % kunnostuksista arvioitiin lankeavan pilaajien ja alueiden haltijoiden maksettavaksi.