Browsing by Subject "poisto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Valve, Matti (Vesihallitus. National Board of Waters, 1985)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 58, 28-54
    Yhdistetty typen ja fosforin poisto jätevesistä
  • Kauppi, Lea; Kenttämies, Kaarle; Puomio, Eeva-Riitta (Vesi- ja ympäristöhallitus. National Board of Waters and Environment, 1986)
    Publications of the Water Research Institute 69, 70-87
    Asumajätevesien fosforin ja typen poiston vaikutus järvien rehevöitymiseen
  • Pimiä, Pentti (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksen päämäärä on tutkia poistoja, joita esiintyy Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokouksen simultaanitulkkauksessa huhtikuussa 2015. Olen itse toiminut tulkkina kyseisessä kokouksessa ja tutkin miten oma suoritukseni vaikuttaa kokouksen ydinsisällön välittymiseen tulkkeen kuuntelijalle. Tutkimuksen teoriatausta rakentuu Daniel Gilen tulkkausprosessin mallista, Henri Barikin, Anthony Pymin ja Nina Isolahden tutkimuksista, jotka käsittelevät informaation poistoja tulkkauksessa sekä Pauli Saukkosen mallista hahmottaa tekstin makrorakenne, joka mahdollistaa eri elementtien funktioiden tunnistamisen. Teoriatausta ottaa huomioon simultaanitulkkauksen henkisen kuormittavuuden, tulkkaustilanteen viestinnälliset päämäärät tilanteessa olevien vihjeiden perusteella sekä poistetun informaation funktion. Esitän tutkimuksessa oman poistojen luokitteluni, jonka avulla luokittelen esiintymät sen perusteella, onko informaatio tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä poistosta huolimatta ja millaisiin taustaoletuksiin informaation pääteltävyys perustuu. Ne esiintymät, joissa poistettu informaatio ei ole mitenkään tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä poiston seurauksena, luokittelen sen mukaan, millainen funktio poistetulla informaatiolla on saadakseni käsityksen siitä, millaisesta informaatiosta kuuntelija jää paitsi. Hypoteesini on se, että kaikkein tärkein avaininformaatio säilyy tulkkeessa poistoista huolimatta mahdollisimman usein. Tulokset osoittavat, että suurin osa aineiston esiintymistä on sellaisia, joissa poistettu informaatio ei ole tulkkeen kuuntelijan pääteltävissä, joten poistojen käyttö tulkkauksessa on jossakin määrin hallitsematonta ja jättää sen kuuntelijan heikompaan asemaan kokouksen suomenkielisiin osallistujiin verrattuna. Tarkempi analyysi kuitenkin osoittaa, että vain muutamat näistä esiintymistä ovat sellaisia, joissa jokin ratkaisevan tärkeä elementti jää tulkkeen ulkopuolelle. Lisäksi analyysi osoittaa, että erisnimet jäävät tulkkeessa usein mainitsematta, mikä heikentää tulkkeen laatua. Johtopäätöksissä esitän, millaisilla ennakoivilla toimenpiteillä pystyn jatkossa välttämään tässä aineistossa havaittavat tulkkeen heikkoudet
  • Sergeeva, Iuliia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tässä pro gradu –työssä perehdytään neuvottelutulkin rooleihin ja valintoihin neuvottelutulkkien näkökulmien ja kokemuksien kautta. Työssä selvitetään, mikä ohjaa neuvottelutulkkia: ammattisäännöstön periaatteet, tulkin oma kokemuksensa, ammattietiikka vai jokin muu. Tutkimuksessani tutkin neuvottelutulkkien työhön liittyviä valintoja eettisestä, kielellisestä ja kulttuurisesta näkökulmasta haastattelemalla neljää ammattilaista tulkkia. Aihetta lähestytään haastateltavien tulkkien näkökulmasta. Tarkastelen tutkielmassani sitä, miten ja millä perusteella neuvottelutulkki suhtautuu tulkkauksen eri keinoihin kuten esimerkiksi poistoon, lisäykseen ja korvaukseen. Neuvottelutulkkaus on vaativa ja verrattuna muihin tulkkauslajeihin vähän tutkittu tulkkauslaji, jota nykyään tarvitaan yritysmaailmassa yhä enemmän. Työssäni käytän Inkeri Vehmas-Lehdon (1999) pragmaattisten adaptaatioiden luokittelua. Käytän taustana myös Asioimistulkin ammattisäännöstöä, koska neuvottelutulkeilla sitä ei ole käytössään ollenkaan. Vaikka haastateltavat käyttävät avuksi Asioimistulkin ammattisäännöstöä, koska siinä on tulkin yleisiä periaatteita, haastatteluista kävi ilmi, ettei neuvottelutulkki siihen pysty vetoamaan aina. Tutkimukseni kohdistuu venäjä-suomi-venäjä –kieliparissa toteutettavaan neuvottelutulkkaukseen. Tutkielmani osoittaa, että työssään neuvottelutulkki joutuu jatkuvasti tekemään perusteltavia valintojaan eettisestä, kielellisestä ja kulttuurisesta näkökulmasta. Aineiston tarkastelu osoittaa, että neuvottelutilanteessa haastateltavat joutuvat käyttämään lisäyksiä, korvauksia ja poistoja pääosin tilannekohtaisesti. Esimerkiksi, haastateltavilla on eriäviä näkemyksiä esimerkiksi kirosanojen tulkkauksesta neuvottelutilanteessa. Olen havainnut aineistosta, että neuvottelutulkin eettisiin periaatteisiin liittyy se, että neuvottelutulkki on neutraali ja puolueeton ja neuvottelutulkkia sitoo salassapitovelvollisuus.
  • Kammerer, Jaska (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen päätavoitteena on tuoda esille oikeustulkkauksessa tapahtuvat tulkkausvirheet. Lähtökohtana on osoittaa, että tietyn tyyppiset virheet toistuvat tulkkauksissa ja jopa useammalla tulkilla riippumatta kieliparista. Tarkoituksena on, että kun eri tulkkausvirheet ovat selvillä, sekä opiskelija- että ammattitulkit voivat tiedostaa sanat tai segmentit, jotka tuottavat usein vaikeuksia ja parhaassa tapauksessa olla tekemättä niitä vastaisuudessa. Tutkimuksessa on otettu huomioon vain oikeustulkkauksen simultaanitulkkausvaiheessa esiintyvät virheet. Tutkimuksen aineisto koostuu Helsingin yliopiston Oikeustulkkaustaito-harjoitustunnilla tehdyistä tulkkauksista. Tarkastelun kohteena oli kaksi suomi–ranska- ja kaksi suomi–englanti-kieliparin opiskelijatulkkia. Tulkkausten äänitykset on litteroitu, mikä on mahdollistanut tulosten saannin ja analyysin. Tutkimuksen teoria perustuu pääasiassa yhteen virhekatogoriamäärittelyyn ja kahteen tulkkauksen virheanalyysiteoriaan, mutta myös muu alan kirjallisuus on otettu huomioon. Henri Barikin kehittelemä simultaanitulkkauksen virhekatogoriajako poistoihin, lisäyksiin ja muunnoksiin luo koko työlle raamit, joiden mukaan aineistosta selville saatavat virheet kategorisoidaan. Daniel Gilen teoria kognitiivisen kapasiteetin kuormittavuusmalleista tulkkauksessa antaa työkaluja virheiden teon syyn selvittämiselle. Anthony Pymin kontekstuaalinen näkemys kieltenvälisen viestinnän onnistumisessa mahdollistaa tulosten tarkastelun toisesta näkökulmasta ja antaa perspektiiviä eri tulkkausvirheiden vakavuuteen. Aineistosta käy ilmi, että tietyn tyyppiset sanat tuottavat vaikeuksia useampaan otteeseen, ja vaikeudet koskevat useampaa tulkkia. Tämän perusteella tulkkausvirheiden kategoriat pystyttiin jakamaan kvantitatiivisiin ja kvalitatiivisiin virheisiin: useaan otteeseen tai useammalla tulkilla esiintyviin virheisiin ja laajoihin tai muihin merkittäviin virheisiin. Tutkimustulokset mahdollistavat tutkimuskysymyksiin vastaamisen ensinnäkin tuomalla esille tulkkauksen lähtötekstin vaikeuksia tuottavat segmentit mutta myös sen, että tulkkausvirheissä on huomattavissa kaava: lähtötekstissä esiintyvät erisnimet, numerot ja substantiivien määritteet tuottavat useammalle tulkille vaikeuksia ja voivat aiheuttaa useammanlaisia tulkkausvirheitä. Virheiden analyysissä tulee myös esille itse tulkkauksen kuormittavuus sekä virheen määrittelemisen vaikeus.
  • Latvala, Arto (Vesihallitus, 1975)
    Vesihallitus. Tiedotus 92
    Rapid filtration in iron removal from groundwater.
  • Myllymäki, Pauliina (Suomen ympäristökeskus, 1996)
    Suomen ympäristö 50
    Lähes puolessa Suomen yksityisistä porakaivoista radonpitoisuudet ylittävät vesilaitosvesille annetun annosrajan. Radon on radioaktiivinen kaasu, joka lisää syöpäriskiä sekä veden mukana juotuna että hengitettynä sen vapautuessa vedestä ilmaan. Suomen ympäristökeskus, Säteilyturvakeskus ja Teknillinen korkeakoulu ovat yhteistyössä elokuusta 1995 lähtien tutkineet ilmastusta ja aktiivihiilisuodatusta radonin poistamiseksi porakaivovedestä. Molemmat menetelmät poistavat radonia tehokkaasti (yli 99 % poisto on mahdollista). Riippuen raakaveden radonpitoisuudesta ja käytetyistä vesimääristä ainakin toista näistä menetelmistä voidaan aina käyttää radonin poistoon. Ilmastuksessa mitoituksen lähtökohtana on ilma-vesi -suhde, joka tutkimuksessa on selvitetty eri raakaveden radonpitoisuuksille ja vedenkorkeuksille. Aktiivihiilisuodatuksen mitoittaminen perustuu adsorptio-hajoamisvakioon, jolle tutkimuksessa on etsitty arvoja. Vakio riippuu aktiivihiililaadusta ja veden radonpitoisuudesta. Tutkimuksessa on saatu paljon arvokasta tietoa menetelmien käyttöönottoa ja laitteistojen kehittämistä varten. Myös veden uraanipitoisuudet voivat paikoitellen nousta liian korkeiksi. Tutkimuksessa selvitettiinkin anioininvaihtosuotimen toimivuutta käytännön uraaninpoistossa ja suotimen regenerointia. Tutkittiin myös uraanipitoisen veden vaikutusta aktiivihiilen tukkeutumiseen sekä muita veden laatuominaisuuksia ja niiden vaikutusta radonin ja uraanin poistoon.
  • Pietiläinen, Olli-Pekka (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 46/2008
    Asukasvastineluvultaan (avl) yli 10 000 kokoisilta jätevedenpuhdistamoilta johdettiin vuonna 2005 noin 9 000 tonnia typpeä Suomen pintavesiin. Tämä kattoi runsaat 12 % Suomen pintavesiin kohdistuvasta ihmisperäisestä typpikuormituksesta (75 000 t/a). Vuonna 2005 yli 10 000 avl:n puhdistamoista (yhteensä 89 laitosta) 18 poisti typpeä vähintään 70 % teholla, mikä on yhdyskuntajätevesidirektiivin vähimmäisvaatimus tehostetusta typenpoistosta. Alle 40 % typenpoistotehoon jäi 39 puhdistamoa. Keskimääräinen typenpoistoteho oli 56 %. Parhaaseen tulokseen pääsi Helsingin Viikinmäen laitos 89 % typenpoistotehollaan. Suomi ja Euroopan komissio kiistelevät siitä, tarvitaanko tehostettua typenpoistoa Suomessa ja missä laajuudessa. Mikäli Suomen kaikkien yli 10 000 avl:n laitosten typenpoistoteho olisi vähintään 70 %,  sisä- ja rannikkovesiin yhdyskunnista johdettava typpikuormitus vähenisi runsaat 40 % (3 800 t) vuoden 2005 tasosta. Mikäli yli 70 % poistoteho vaadittaisiin vain rannikkoseudulla, yhdyskuntien typpikuormitus vähenisi  vajaat 20 % v. 2005 tasosta. Suomen suuret sisävedet ovat nykytietojen mukaan lähinnä fosforirajoitteisia, joten typenpoiston tehostaminen ei käytännössä muuttaisi niiden rehevyystilaa. Sisävesiin kohdistuvan typpikuormituksen kannalta on oleellista tietää, kuinka suuri osa typpikuormasta lopulta päätyy Itämereen. Uusimpien malliarvioiden mukaan typen pidättyminen sisävesiin on keskimäärin 35 %. Monet järvet ja erityisesti järviketjut pidättävät typpeä vielä tätä tehokkaammin. Mallinnusarvioiden mukaan vähintään 70 % typenpoistoteho Suomen kaikilla Itämeren valuma-alueen yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilla vähentäisi  rannikkoalueiden kokonaisleväbiomassaa yleensä alle 2 % ja enimmillään noin 5 % Kymijoen edustan merialueella. Avomerellä muutos olisi alle 1 %.  Sinilevien biomassoissa tapahtuisi joillakin rannikkoalueilla enimmillään 2–5 % lisäys, ja avomerellä lisäys olisi enimmillään 2 %. Typpikuormitusmuutosten vaikutukset Suomea ympäröivän Itämeren avomerialueisiin jäävät hyvin vähäiseksi, koska kuormitusmuutosten osuudet avomerialueiden ravinnevirroista ovat häviävän pieniä.