Browsing by Subject "pokeri"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2008)Suomessa on käyty viimeaikoina vilkasta poliittista keskustelu Internet-pokerin julkiseen sääntelyyn liittyen. Poliittisessa keskustelussa on ehdotettu muun muassa Internet-pokerin kieltämistä sekä kansallisen Internet-pokerinpalvelun perustamista. Tämä tutkielma tarkastelee policy-analyysin avulla tähän keskusteluun liittyviä eri sääntelyvaihtoehtoja. Tutkielma kuvaa mahdollisia hyöty- ja haittapuolia eri sääntelyvaihtoehdoissa. Tutkielma on ensimmäinen laatuaan, joka käsittelee pelkästään Internet-pokerin julkisen sääntelyn mahdollisuuksia Suomessa. Sääntelyä lähestytään Giandomenico Majonen teosten sekä muiden maiden Internet-pokerin sääntelyratkaisujen kautta. Tämä tutkielma käyttää empiirisenä aineistona avoimella lomakekyselyllä kerättyä aineistoa, aikaisempia tutkimuksia sekä aiheeseen liittyvää uutisointia ja lakitekstejä. Avoimen lomakekyselyn vastaajiksi on valittu seitsemän aihealueen asiantuntijaa. Asiantuntijat sisältävät virkamieslähteitä sekä pelialanammattilaisia. Tutkielma sisältää kuusi eri sääntelyvaihtoehtoa, jotka ovat: nykyinen tilanne, kansallinen Internet-pokeripalvelu, Internet-pokerin lisensointi, Internet-pokerin kieltäminen, EU-tason sääntely Internet-pokerissa sekä itsesääntely. Eri sääntelyvaihtoehdot tuottavat erilaisia tuloksia. Kaikissa malleissa, missä pelaaminen lisääntyy, oli havaittavissa yhdistävä tekijänä ongelmapelaajamäärien todennäköinen kasvu. Hyötyjen ja haittojen suhteen malleilla ei ollut havaittavissa muita yhdistäviä tekijöitä.
-
(2008)Tämä tutkielma tarkastelee taidon ja onnen suhdetta rahapeleissä sekä pohdiskelee yleisesti taidon luonnetta ja sen erilaisia määrittelytapoja. Tutkielman motivaationa toimivat Suomen ja joidenkin muiden EU:n jäsenvaltioiden lainsäädännöt, joissa rahapelien kuulumisen valtiollisten monopolien alaisuuteen ratkaisee se, onko peli arvioitu taito- vai tuuripeliksi. Jos peli on arvioitu tuuripeliksi ja sitä pelataan vastiketta vastaan, on oikeus sen järjestämiseen ainoastaan valtion monopoliyhtiöillä. Lainsäädännössä ei ole kuitenkaan käytetty mitään objektiivista mittausmenetelmää onnen merkityksen arvioimiseksi. Tutkielmassani hahmotellaan aluksi muutamaa vaihtoehtoista määritelmää taidolle ja sen jälkeen esitellään malli, jonka avulla taidon suhteellista osuutta rahapeleissä voidaan mitata. Mallissa käsitellään ensin yksinkertaisia pankkia vastaan pelattavia peruspelejä ja vähitellen mallia laajennetaan koskemaan useamman pelaajan nollasummapelejä. Lopuksi tarkastellaan hieman taidon osa-alueita käytännössä havainnollistamalla pelitilanteita erilaisten pokeripelien avulla. Esimerkeissä käydään läpi mm. vastustajien profilointia, pelaamista vastustajan oletettua lähtökäsijakaumaa vastaan sekä peliteorian hyödyntämistä bluffaamisessa. Olennaisimpina lähteinä on käytetty hollantilaisten Bormin ja Genugtenin töitä. Heidän analyysinsä perustuu alunperin von Neumannin ja Morgensternin peliteoreettiselle tarkastelulle, jota ovat myöhemmin kehittäneet mm. Nash, Harsanyi ja Selten. Tutkielmassani esiteltyä mallia soveltaen taidon suhteellista osuutta rahapeleissä on mahdollista mitata. Tulosten avulla voidaan päätellä kummassa kahdesta annetusta pelistä taidolla on suurempi merkitys. Tulokset ovat ordinaaliasteikollisia, joten pelit voidaan asettaa järjestykseen niiden saaman taitotasoarvon mukaan, mutta saatujen arvojen erotusten suuruudet eivät ole vertailukelpoisia. Malli soveltuu sellaisenaan monien kohtalaisen yksinkertaisten pelien analysointiin. Joitain monimutkaisempia pelejä varten malliin täytyisi tehdä laajennuksia. Useamman pelaajan peleissä tietyt eri pelaajatyyppien strategioita koskevat oletukset voidaan myös helposti asettaa kyseenalaisiksi. Tämä ei kuitenkaan vähennä mallin arvoa teoreettisessa mielessä. Tärkeimmät lähteet: Borm P., Genugten B.(1996): On a measure of skill for games with chance elements, Tilburg university press. Borm P., Dreef M., Genugten B.(2003): Measuring skill in games: Several approaches discussed, Tilburg university press Larkey P., Kadane J., Austin R., Zamir S. (1997): Skill in games, Management science, 43(5), 596-609
-
(2005)Pokeri on mielenkiintoinen ja haastava peli. Pelin osaaminen vaatii hyvää päätöksentekoa epätäydellisen informaation vallitessa. Pokeri peilaa todellisen maailman päätöksentekotilanteita eräitä muita suosittuja pelejä todenmukaisemmin. Tästä johtuen pokeri on hyvä peli käytettäväksi esimerkiksi tekoälytutkimuksen apuvälineenä. Tämän työn tarkoituksena on tarkastella pokeria tilastotieteen ja todennäköisyyslaskennan keinoin. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ole opettaa itse pelistrategiaa, vaan keskityn pokeritulosten tilastolliseen analyysointiin ja peliin liittyvien riskien arviointiin. Lisäksi tarkastelen pokeriturnauksia ja näytän kuinka ne eroavat tavallisista pokeripeleistä. Tärkeimpinä tiedonlähteinä käytän tilastotieteen ja todennäköisyyslaskennan yleistä kirjallisuutta erityisesti satunnaiskulkuihin ja Markovin ketjuihin liittyen, uhkapelien ja pokerin ja erikoiskirjallisuutta, Billingsin tutkimusryhmän artikkeleita pokeria pelaavan tietokoneohjelman kehittämisestä, sekä omia kokemuksiani pelistä. Sattuma vaikuttaa pelin tuloksiin suuressa määrin. Ihmisen luontainen kyky käsitellä erilaisten tapahtumien ja tapahtumasarjojen todennäköisyyksiä on varsin heikko. Tästä johtuaen pokeriharrastajan on hyvä pitää kirjaa pelituloksistaan. Luvussa 3 käydään läpi kuinka tuloksia voidaan analysoida yksinkertaisin tilastollisin menetelmin. Koska pokeri on uhkapeli, sisältyy siihen aina myös riski tappioista. Luvussa 4 esitän keinoja arvioida näitä riskejä, käyttäen vararikkoriskin käsitettä. Vertailen kolmea eri riskiestimaattoria ja totean yhden yleisesti käytetyn estimaattorin aliarvioivan riskejä huomattavasti. Osoitan tämän myös simuloinneilla käyttämällä keräämääni aineistoa, joka sisältää noin 50000 pelattua kättä. Kahden satunnaiskulkuihin perustuvan estimmattorin kyky arvioida riskejä on simulointien perusteella hyvä. Pokeriturnauksissa kaikki pelimerkit kerännyt pelaaja voittaa yleensä vain osan palkintorahoista. Näin ollen turnauspelimerkkien arvo ei käyttäydy lineaarisesti. Pelimerkkien arvoa turnauksessa estimoidaan yleensä tekemällä oletuksia tietyistä ehdollisista todennäköisyyksistä. Esittelen näiden alan kirjallisuudesta löytyvien ehdollisten todennäköisyyksien menetelmien lisäksi Markovin ketjuihin perustuvan laskentamenetelmän, jonka uskon arvioivan tarkemmin pelimerkkien todellista arvoa. Osoitan myös yksinkertaisin esimerkein kuinka turnausmerkkien epälineaarinen arvo muuttaa pokeripelin perusstrategiaa.
