Browsing by Subject "poliittinen identiteetti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Lehto, Maija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu –tutkielma käsittelee ”Eurooppalaiseen vapaaehtoispalvelun” vuosina 2007 – 2013 suorittaneiden nuorten aikuisten kansalaisuuden rakentumisen diskursiivisia prosesseja eurooppalaisessa kansalaisyhteiskunnassa. Tutkielmassa kysytään minkälaisia subjektipositioita ja poliittista toimijuutta vapaaehtoisten puheessa rakentuu, minkälaisia poliittisia identiteettejä subjektipositiot nuorille mahdollistavat, minkälaista minuutta ja moraalisuutta nämä identiteetit ilmentävät, ja miten tämä prosessi kytkeytyy yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tuottamisen ja uusintamisen mekanismeihin. Teoreettismetodologinen lähtökohta tutkielmassa on sosiaalinen konstruktionismi, ja se hyödyntää poststrukturalistisen kulttuurintutkimuksen lähestymistapoja. Tutkielman teoreettinen viitekehys paikantuu jälkimodernin yhteiskunnan kansalaisuutta, yhteiskuntaluokkia sekä demokratian rajoja ja mahdollisuuksia koskevien nykysosiologisten keskustelujen kontekstiin. Keskeisessä asemassa on kansalaisuuden käsite, joka ymmärretään yhteiskunnallisena prosessina, joka tuottaa poliittisia subjekteja, jotka esittävät vaateita oikeuksiin poliittiseen kontekstiinsa sidotussa julkisessa tilassa. Yksilötasolla kansalaisuus tulee näkyväksi performatiivisina poliittisina identiteetteinä, joissa subjektille toistuvien kansalaisuutta koskevien dispositioiden synteesissä muodostuu itseymmärrys, joka määrittää sille mahdollistuvia toimijaulottuvuuksia. Nuorten diskursiivisesti rakentuvaa kansalaisuutta tarkastellaan suhteessa Eurooppalaisessa vapaaehtoispalvelussa artikuloituun ”eurooppalaiseen kansalaisuuden” dispositioon. Aineisto koostuu neljäntoista nuoren aikuisen puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, ja tutkimustulosten analyysissa on käytetty kriittisen diskurssianalyysin ja uuden retoriikan metodologiaa. Metodiset työkalut nuorten kansalaisuutta koskevien diskurssien hahmottamiseen on poliittista toimijuutta määrittävien subjektipositioiden erittely. Subjektipositiot ymmärretään tutkielman kontekstissa sekä toimijuutta jäsentävinä osallistujarooleina että toimijoiden ominaisuuksia koskevina luokituksina. Aineistossa hahmottuu nuorten puheessaan tuottama ”kosmopoliittinen ja individualistinen” kansalaisuusdiskurssi, jota luonnehti vähäinen yhteisöllinen sitoutuminen, halu fyysisen ja kulttuurisen paikallisuuden ylittämiseen sekä yksilökeskeisten kansalaistaitojen korostaminen kollektiivisten oikeuksien edistämisen sijaan. Kuvatunlaisen diskurssin mahdollisti vapaaehtoispalvelun kansalaisyhteiskunnan kontekstiin liitetty kulttuurisesti määräävä ja vaihtoehdoton paikallisuus ja sitoutuneisuus, joka sai merkityksensä toiseuden kautta, ja joka vastakohtaisuudessaan toimi sekä nuorten poliittisen identifikaation rajana että resurssina. Nuorten poliittinen toimijuus vapaaehtoispalvelun aikana näyttäytyi heikkona pääasiallisesti siksi, ettei vapaaehtoispalvelun kansalaisyhteiskunta ollut heidän oikeuksiensa edistämisen tai toteutumisen kannalta olennainen. Nuorten poliittinen identiteetti näyttäytyi heikosta toimijuudesta huolimatta korostuneen moraalisena, koska se uusinsi vapaaehtoispalvelua kontekstualisoivan eurooppalaisen kansalaisuuden kulttuurista ja eettis–poliittista ideaalia. Etäännyttäminen, puhujakategorioilla oikeuttaminen ja yleiseen konsensukseen vetoaminen olivat pääasiallisia argumentaation keinoja, joilla nuoret oikeuttivat poliittisen identiteettinsä moraalisuuden. Nämä keinot olivat yhteenkietoutuneita, mutta niiden ytimessä oli eronteko soveliaan ja epäsoveliaan välillä. Aineistossa eri tavoin rakentuvat poliittiset toimijaulottuvuudet ja identiteetit avaavat näkökulman siihen, millä tavalla nuorten kansalaisuus rakentuu modernin ja jälkimodernin yhteiskunnan murroskohdassa, ja minkälaisia moraalisia jännitteitä tähän prosessiin liittyy. Tutkielman valossa näyttää, että nuorten tuottama ”kosmopoliittinen ja individualistinen” kansalaisuus on osa laajempaa uusliberalistisen poliittisen ideologian lävistämää kansalaisuusdiskurssia, jossa kansalaisuus on muuttunut ehdottomasta oikeudesta etuoikeudeksi, mikä on asettanut poliittiset ja sosiaaliset oikeudet ja ihmisarvon riippuvaisiksi yksilön yhteiskunnallisesta ja sosioekonomisesta asemasta.
  • Toukoluoto, Nina (2004)
    Tutkimuksen perustana ja teoreettisena viitekehyksenä on uuden politiikan (New politics) teoria, joka käsittelee uuden poliittisen ristiriita asetelman muodostumista läntisen Euroopan poliittisten järjestelmien perinteisen vasemmisto-oikeisto -ulottuvuuden rinnalle. Uusi poliittinen paradigma on syntynyt vanhan politiikan paradigman osittaisen murtumisen seurauksena, ja sen ilmentymänä ovat uudet poliittiset toimijat, uudet poliittisen toiminnan mallit sekä poliittiselle agendalle nousseet elämän laatua ja ihmisen itsensä kehittämistä käsittelevät uutta yhteiskunnallista diskurssia ilmentävät poliittiset asiakysymykset. Uuden politiikan ulottuvuuden vastakkaisia poliittisia voimia ovat uuden politiikan vasemmisto, joka edustaa libertaristisia, ekologisia ja egalitaristisia arvoja sekä uuden politiikan oikeisto, jonka agenda rakentuu uusliberalistisille, autoritaarisille ja ulkomaalaisvastaisille elementeille. Tutkimuksen tarkoituksena on hahmotella uusien nuorsuomalaisten poliittista identiteettiä niin Nuorsuomalaisen puolueen kuin liikkeenkin osalta, ja kartoittaa nuorsuomalaisten potentiaalista positiota uuden politiikan oikeiston ulottuvuudessa. Tutkimuksen keskeisenä tematiikkana ovat uusien nuorsuomalaisten ristiriitaiset yhteiskunnalliset tulkinnat; nuorsuomalaisiin yhdistettiin yhteiskunnallisessa keskustelussa puolueen rasitteeksi muodostuneita ääri- ja uusoikeistomielikuvia. Nuorsuomalaiset herättivät runsasta mielenkiintoa mediajulkisuudessa heti alkutaipaleeltaan lähtien, johon vaikutti suuresti Risto E. J. Penttilän nousu puolueen karismaattiseksi johtohahmoksi. Tutkimus pohjaa laadullisen tutkimuksen perinteeseen, ja se on tutkimustyypiltään pääasiallisesti kuvaileva. Tutkimuksessa on pyritty myös herkistymään aineistosta nouseville keskeisille tutkimuskohdetta systematisoiville jäsennyksille ja tutkimuskohteen omalle logiikalle. Tapaustutkimusmenetelmä on tutkimuksessa läsnä löyhässä mielessä, kun nuorsuomalaisten vaiheisiin tehdään historiallinen katsaus. Nuorsuomalaisten poliittista identiteettiä pyritään hahmottamaan nuorsuomalaisten argumentaatiosta heidän omina nuorsuomalaisuus käsityksinään, ja poliittisen identiteetin ulkoisen toimijan tulkintoina tarkastellaan mediajulkisuuden synnyttämää kuvaa 1990-luvun nuorsuomalaisuudesta. Tutkimuksen empiirisessä osiossa sovelletaan tulkitsevaa tutkimusotetta, kun nuorsuomalaisten argumentaatiota analysoidaan retorisesta näkökulmasta Chaim Perelmanin argumentaatioteoriaan pohjaten. Empiirisessä osiossa sovelletaan myös vertailevaa strategiaa, koska tarkoituksena on tarkastella nuorsuomalaisten aateperustaa suhteessa uuden politiikan oikeistoon Herbert Kitscheltin uuden politiikan oikeistoa erittelevän muotoilun pohjalta. Tutkimuksen primaariaineistona ovat Ultimatum isänmaalle - nuorsuomalainen näkemys Suomen mahdollisuuksista -kirja, puolueohjelmia, sanomalehtiartikkeleita, puheita ja puolueen Lintuverkko eli Live!-äänenkannattajalehti. Sekundaariaineistona on uuden politiikan teoriaa, retoriikkaa ja uuden politiikan oikeistoa käsittelevä kotimainen ja ulkomainen tutkimuskirjallisuus. Läntisen Euroopan perinteiset poliittiset asetelmat ovat kyenneet säilyttämään asemansa uusien poliittisten toimijoiden, toimintamallien ja asiakysymysten paineessa, vaikka erityisesti uuden politiikan oikeiston noste on ollut Länsi-Euroopassa viime vuosikymmeninä erittäin voimallista. Suomenkin poliittisessa kontekstissa on jo pitkään vallinnut perinteinen maltillisen oikeiston, keskustan ja vasemmiston muodostama poliittinen asetelma. Vanhan politiikan edustamien perinteisten poliittisten asetelmien vakiintuneisuus ilmentää niiden elinvoimaisuutta, mikä on osaltaan vienyt pohjaa ihmisten poliittisilta kokeiluilta; esimerkiksi Suomessa poliittinen tyytymättömyys on ilmennyt lähinnä äänestysaktiivisuuden laskuna. Näin ollen uuden politiikan paradigmassa on uusien asiakysymysten politisoitumisesta huolimatta myös kyse vanhan politiikan paradigmaa edustavista arvoista, kuten taloudellisesta ja fyysisestä turvallisuudesta. Tutkimuksessa päädytään päätelmään, jonka mukaan uuden nuorsuomalaisen puolueen aateperusta ja poliittinen identiteetti rakentuvat vahvasti uusliberalistisille ja libertarianistisille arvoille. Nuorsuomalaisnen puolue pyrkii identifioitumaan vanhaan nuorsuomalaisuuteen tukeutuen uusliberalistisena ja libertarianistisena poliittista kulttuuria ja vanhoja rakenteita uudistavana toimijana ja erityisesti korkeasti koulutettujen nuorten aikuisten puolueena. Puolueen olemuksellinen ydin kytkeytyy vahvasti Risto E. J. Penttilän henkilöön, ja puolueen virallinen poliittinen identiteetti on koko puolueen elinkaaren ajan jossain määrin jäsentymätön, osaksi mediajulkisuuden toimesta, osaksi puolueen liian heikon ja epäselvän poliittisen profiloitumisen vuoksi. Nuorsuomalaisen jäsen- ja kannattajakunnan poliittinen identifikaatioperusta pohjaa myös uusliberalistisille ja libertaristisille arvoille, mutta kannattajien käsitykset uudesta nuorsuomalaisuudesta ovat yleisesti ottaen moninaisia. Kannattajakunta jakautuu erilaisiin fraktioihin poliittisen identifioitumisen suhteen, ja heidän edustamansa nuorsuomalaisuus esiintyy täten eri painotuksia käsittävänä aateperustana. Karkeasti jaotellen nuorsuomalainen kannattajakunta on sitoutunut vahvasti joko uusliberalismiin ja erityisesti markkinaliberaaleihin arvoihin tai libertarianismiin ja yhteiskunnan sosiaalisen ulottuvuuden vapauttamista sekä yhteiskunnallista solidaarisuutta edustaviin arvoihin. Tutkimuksessa päädytään myös väittämään, jonka mukaan nuorsuomalaiset edustavat suomalaiselle poliittiselle kontekstille tyypillistä Kitscheltin muotoiluun pohjaavaa maltillista uuden politiikan oikeiston uusliberalistista ja järjestelmäkriittistä ohjelmaa. Puolueen kohtalonkysymyksiksi muodostuivat poliittisen identiteetin jäsentymättömyys ja puolueen liian vahva henkilöityminen puheenjohtaja Penttilään. Mediajulkisuus vaikutti ratkaisevalla tavalla niin nuorsuomalaisten nosteeseen kuin alamäkeenkin; puolueen julkinen imago vaikutti vahvasti siihen, että nuorsuomalaisten taakaksi muodostuivat äärioikeistomielikuvat. Vaikka nuorsuomalaiset eivät kyenneetkään poliittisen kulttuurin vallankumoukseen, he olivat kuitenkin ensimmäinen Suomen poliittiselle areenalle noussut vakuuttava uuden politiikan oikeiston yrittäjä.