Browsing by Subject "poliittinen osallistuminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Kallinen, Helena (2007)
    Eristetään Etelä-Afrikka –kampanja (EELAK) niminen kansalaisjärjestö toimi apartheidin vastaisen toiminnan kattojärjestönä Suomessa 1983-1992. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT oli EELAK:n merkittävin jäsenjärjestö, joka aloitti vuonna 1985 käytännössä Suomen ja Etelä-Afrikan välisen kaupan lopettaneen kuljetusboikotin. Tutkimuksessa selvitetään EELAK:n ja AKT:n roolijakoa boikotin ja siihen liittyneen painostustoiminnan aikana sekä EELAK:n merkitystä Suomen Etelä-Afrikkaan kohdistuneessa ulkopolitiikassa tapahtuneeseen muutokseen. Lisäksi tutkitaan EELAK:n ja apartheidin vastaisen toiminnan sopivuutta uuden politiikan teorioiden sekä liiketutkimuksen tarjoamaan viitekehykseen. Tutkimuksessa pääasiallisina lähteinä olivat Kansan Arkistossa sijaitsevat EELAK:n jälkeensä jättämät asiakirjat, lehtileikkeet, tiedotteet ja julkaistu kirjallisuus, Ulkoasiainministeriön Ulkopoliittisia lausuntoja ja asiakirjoja –julkaisut vuosilta 1985-1991 ja valtiopäivien pöytä- ja asiakirjat vuosilta 1985-1992. Näiden lisäksi tärkeimmät kirjallisuuslähteet olivat Tapio Bergholmin Kovaa peliä kuljetusalalla III, Timo-Erkki Heinon Politics on Paper -Finland’s South Africa Policy 1945-91, Pekka Peltolan ja Iina Soirin Finland and National Liberation in South Africa sekä Jari Luodon Ulkopolitiikka ja Ihmisoikeudet –Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan murroskausi 1985-1995. Tutkimus osoitti EELAK:n protestitoiminnan olleen tiivistä yhteistyötä AKT:n kanssa. EELAK levittyi laajalle yhteiskuntaan ja sillä oli kannattajia sekä kansaliaisjärjestöissä, ammattiyhdistysliitoissa, luterilaisessa kirkossa että eduskunnassa ja sen toiminta sisälsi sekä uuden politiikan että uusien liikkeiden muodot. EELAK ajoi samanaikaisesti esimerkiksi sekä Etelä-Afrikan vastaisten lakien säätämistä Suomen eduskuntaa ja hallitusta painostamalla että järjesti mielenosoituksia ja keräyksiä vapausliikkeiden ja apartheidin uhrien tukemiseksi. Tutkimuksen aikana selvisi, että uudet poliittisen vaikuttamisen muodot ja uusien liikkeiden vaikuttamisen muodot ovat lähes täysin yhteneväiset vaikka uudesta politiikasta ja uusista liikkeistä puhuttaessa tarkoitetaan täysin eri aikakausia. Tutkimuksen myötä esitetään, että oikeudenmukaisempaa olisi puhua vaihtoehtoisista vaikuttamisen muodoista, jotka kattaisivat alleen uuden politiikan ja uusien liikkeiden toimintarepertuaarin. EELAK:n voidaan esittää olevan yhteiskunnallinen liike, joka oli 1960-luvulla heränneen apartheidin vastaisen liikkeen toinen herääminen. Boikotoinnin ymmärtäminen sen laajan käsitteen mukaisesti kattaa alleen myös kuluttajaboikotoinnista eroavat boikotoinnin muodot ja samalla siihen voi ymmärtää liittyvän muitakin painostuskeinoja. AKT:n kuljetusboikotin lisäksi Etelä-Afrikan boikotin nimellä on hyväksyttävää puhua kaikesta Etelä-Afrikan eristystä ajavasta toiminnasta.
  • Vuorivirta, Päivi (2005)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten autonomia ja vaikutusmahdollisuudet vaikuttavat poliittiseen vakauteen Espanjan Baskimaassa. Lähtökohtana oli Jan-Erik Lanen ja Svante O. Erssonin esittämä kuvio autonomian ja vaikutusmahdollisuuksien vaikutuksista etnis-poliittisiin konflikteihin. Keskeinen kysymys oli, missä Baskimaa sijaitsee autonomian ja vaikutusmahdollisuuksien suhteen sitten Espanjan uuden perustuslain vuodelta 1978. Mikä on Baskimaan sijainti Lanen ja Erssonin esittämässä kuviossa nykyään. Jan-Erik Lanen ja Svante O. Erssonin mukaan riittävä määrä autonomiaa tai riittävät mahdollisuudet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen auttavat etnis-poliittisen konfliktin ratkaisemisessa. Heidän mukaansa joko autonomian laajentaminen tai vaikutusmahdollisuuksien parantaminen saattaisivat liennyttää etnisten ryhmien vaatimuksia ja tyydyttää konfliktin osapuolia. Ongelmaan liittyy keskeisesti kysymys poliittisesta vakaudesta, sillä espanjalaista yhteiskuntaa voidaan pitää poliittisesti epävakaana. Arend Lijphart esittää kysymykseen vastauksen konsosiationaalisen demokratian - teorian avulla. Hänen mukaansa tietyt konsensus-mallin piirteet edesauttavat poliittisesti vakaan yhteiskunnan luomisessa. Konsosiationaalisen demokratian avulla moniarvoisen, hajaantuneen yhteiskunnan on mahdollista saavuttaa vakaus, sillä se hyväksyy yhteiskunnan moninaisen jaon vakaan, demokraattisen hallituksen rakennusaineeksi. Sekä konsosiationaalisen demokratian -teoria että Lane ja Ersson näkevät autonomian yhtenä keinona moniarvoisen ja hajanaisen yhteiskunnan vakauttamiseen. Tutkimuksestani kävi ilmi, että sekä Baskimaan autonominen asema että vaikutusmahdollisuudet sekä Espanjan parlamentissa ja senaatissa että omassa alueparlamentissa ovat jo sillä tasolla, että Lanen ja Erssonin mukaan espanjalaisen yhteiskunnan tulisi baskien osalta olla vakaa. Näin ei kuitenkaan ole, vaikka autonomian osalta ollaankin lähellä maksimaalia, sillä vaikutusmahdollisuuksia heikentää äärinationalistisia puolueita kannattavien äänen tukahduttaminen puolueiden laittomiksi julistamisella. Työn keskeisinä lähteinä etnis-poliittisten konfliktien osalta olivat: Erik Allardt ja Christian Starck (1981) Vähemmistö kieli ja yhteiskunta. Ted R. Gurr (2005) Peoples versus States. Joseph Rothschild (1981) Ethnopolitics. Stephen Ryan (1990) Ethnic Conflict and International Relations. Baskimaan tilannetta käsitelleistä lähteistä keskeisiä olivat mm. Robert P. Clark (1992) Spanish Democracy and Regional Autonomy; (1980) Euzkadi: Basque Nationalism in Spain Since the Civil War. Marianne Heiberg (1989) The Making of the Basque Nation. Gurutz Jauregui (1986) National Identity and Political Violence in the Basque Country. Carlos Flores Juberías (1998) Regionalization and Autonomy in Spain, sekä suomalaisissa ja espanjalaisissa lehdissä ilmestyneet Baskimaata käsitelleet artikkelit.
  • Hirvaskoski, Salome (2005)
    The study is aimed at clarifying the developments of political participation of the Romani minorities in European countries since 1989. The main argument in the study is that since the early 1990`s several processes and developments have contributed to an increasingly evident pan-Europeanization of Romani minorities. The study examines the issue from two angles. Firstly, the efforts to bring about a more active Romani participation in issues affecting them are considered, as well as the resulting developments in the political participation of the Romanies and the difficulties encountered in this work. Some consideration is also given to the growing perception of the Romanies as a political factor in their countries of residence, even if the hardships of life and marginalization still experienced by the Romanies would not necessarily suggest that. Secondly, the increasing international interest in the affairs of the Romanies is described. This interest has manifested itself in the agendas of all main European-level legal bodies and in the active foreign and national policies of many European countries. This part of the study also describes the most important steps taken by the international community, the adoption of the Copenhagen criteria in the EU enlargement process indicating the great importance given to the improvement of the situation of Romani minorities in the accession countries and the founding of the European Roma and Travellers Forum being perhaps the most notable of these. The greater part of the space is used in describing developments taking place in the so called transition region. As the majority of Romanies reside in that geographical area, the construction of a trans-national minority has drawn a lot of attention to the phenomena witnessed there. The commitment of many Western European nations - not the least that of Finland - proves, that the issue must logically and necessarily also be seen as a European one, reaching beyond the geographical area of the transition region. The primary sources used in this study consist mainly of official documents of intergovernmental organizations. Other source material is composed of research literature and selection of conference papers and other document produced by a wide range of relevant actors.
  • Vironen, Sami (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan Euroopan maiden institutionaalisten erojen vaikutusta 18–29- vuotiaiden nuorten aikuisten poliittiseen osallistumiseen. Vertailevan asetelman teoreettinen lähtökohta on Ronald L. Jeppersonin Euroopan maiden institutionaalisia eroja kuvaava malli, jonka perusteella tutkimukseen on valittu kolme institutionaalisesti erilaista Euroopan maata. Suomi edustaa pohjoismaista sosiaalikorporatiivista mallia, Ranska voimakkaan valtion mallia ja Iso-Britannia liberaalia mallia. Tärkein tutkimuskysymys on, vaikuttavatko Euroopan maiden institutionaaliset erot poliittisen osallistumismuodon valintaan, kun yksilötekijät vakioidaan maiden välillä. Tutkielmassa tarkastellaan myös demografisten ja sosioekonomisten tekijöiden sekä asenteiden vaikutusta poliittisen osallistumisen määrään vertailun kohteena olevissa maissa. Tutkielman aineistona käytetään European Values Study 1999/2000 -arvokyselyä, joka on osa laajaa World Values Survey 1981–2004 -yhdistelmäaineistoa. Aineistossa on ikärajauksen jälkeen 824 vastaajaa. Aineiston analyysi tehdään aluksi ristiintaulukoinnin avulla. Yksilötekijöiden vaikutusta poliittisen osallistumisen määrään tarkastellaan yksisuuntaisen Kruskal-Wallis-varianssianalyysin avulla. Tutkimuksen pääkysymykseen maan vaikutuksesta poliittisen osallistumismuodon valintaan vastataan logistisella regressioanalyysilla, jolla voidaan tarkastella maan vaikutusta poliittisen osallistumismuodon valintaan yksilötekijät vakioituna. Tutkielman tulosten mukaan yksilötekijät selittävät nuorten aikuisten poliittisen osallistumisen määrää aikaisempaa tutkimusta tukien. Yksilötekijöiden vaikutuksessa on jonkin verran eroja maiden välillä, mutta niiden vaikutukset ovat pääosin samansuuntaisia. Tutkielman päätulos on, että Euroopan maiden institutionaaliset erot vaikuttavat nuorten aikuisten poliittisen osallistumismuodon valintaan, vaikka yksilöiden erot vakioidaan maiden välillä. Liberaalissa ja erityisesti sosiaalikorporatiivisessa mallissa järjestömuotoinen poliittinen osallistuminen on nuorten aikuisten keskuudessa selvästi yleisempää kuin valtiollisessa mallissa. Yksilötekijät eivät selitä juuri lainkaan poliittisiin järjestöihin osallistumista. Mallien välillä on eroja myös poliittisen osallistumisen protestimuotoisuuden suhteen. Sosiaalikorporatiivisessa mallissa protestiosallistuminen on muita malleja vähäisempää. Eniten protestiosallistumista esiintyy valtiollisessa mallissa. Yksilötekijöistä erityisesti identifioituminen poliittiseen vasemmistoon selittää melko hyvin poliittisen osallistumisen protestimuotoisuutta. Tutkielman tulosten valossa tehokkain tapa ehkäistä nuorten aikuisten poliittisen osallistumisen protestimuotoisuutta on pyrkiä saamaan protestin aihe yhteiskunnallisen keskustelun ja päätöksenteon alueelle. Euroopan institutionaalisista malleista lähimpänä tätä toimintatapaa on pohjoismainen sosiaalikorporatiivinen malli.
  • Rönkkö, Lauri Mikael (2008)
    This Master´s thesis analyses how the World Social Forum WSF has emerged as a new global civil society space in the context of the expansion of economism and general depolitisation (cf. Teivainen), facilitated by the internationalisation process and supranational opportunity structures (cf. Tilly and Tarrow). The WSF brings together besides national social movements and their transnational coalitions also new types of transnational social movements and networks. It challenges essentially the expanding democratic deficits at local and national levels, but especially at the international level. Recent research has confirmed the high degree of critical debate on democracy present in social forums: especially internal democracy emerges as an important topic of discussion for the activists (cf. Della Porta). One of the main debates of the WSF is found around the questions whether to favour efficiency over participation or specialization over equality, or vice versa. This dilemma is reflected in the dispute whether the WSF should continue to follow Open Space methodology or move towards a political actor. The aim of this study is to analyse these competing discourses and framings among WSF movements, mirroring discourses to the four models of public sphere presented by Ferree, Gamson, Gerhards and Rucht, and the four conception of internal democracy of Donatella della Porta, and how they are implemented in WSF internal practices. Study identifies three major framings: the movement of movements framing tends to advocate the representative democracy model and the vertical party-type organisations following associational democracy models, i.e., delegation of power and the majority decision-making. The horizontal framing typically criticize the vertical structures and representative practices, and have instead developed horizontal network politics and follow constructionist democracy ideals, emphasizing priority of the prefigurative politics over the efficiency of decision-making. Another main issue explaining the divisions among WSF movements is their divergent relation to the axis of national/ transnational spheres and the changing power relations between these spheres. The open space framing typically relates to the transnationalism as an opportunity like those sympathising horizontal framing. Although no satisfactory solution seems ready yet to address the main organizational dilemmas of the WSF, some progress can anyhow be observed. Consequently, the WSF should be seen as a laboratory of prefigurative politics, developing and testing new form of politics and alternative democratic practices, a global civil society space where excluded voices gather and discuss alternative political and economic practices. It empowers local, national and transnational social movements to create new projects and alliances, and creates new identities, as well, perhaps new type of transnational identities as well.
  • Ahokas, Laura (2008)
    Äänestysaktiivisuuden lasku kunnallisvaaleissa ja kansalaisten mielenkiinnon vähäisyys kunnan poliittista järjestelmää kohtaan ovat johtaneet politiikan tutkimuksen piirissä tehtyyn johtopäätökseen perinteisen kunnallispolitiikan kriisistä. Toisaalta on esitetty myös vaihtoehtoinen tulkinta, jonka mukaan kunnallisdemokratiassa on meneillään uudistusprosessi ja paikallistason kysymykset ovat uuspolitisoituneet. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan paikallistason kansalaisvaikuttamista ja kansalaisliikkeiden poliittisen osallistumisen muotoja ja vaikutusmahdollisuuksia kunnan suunnittelu- ja päätöksentekoprosessissa. Tarkastelun kontekstina on käytetty perinteisesti epäpoliittiseksi toiminnan alueeksi miellettyä liikennesuunnittelua. Esimerkkitapauksena tutkimuksessa käsitellään Helsingissä pitkään vireillä olleen keskustatunnelin suunnittelua ja tunnelihanketta vastustavan Kenkää keskustatunnelille -kansalaisliikkeen toimintaa ja argumentointia. Tutkimusmenetelminä sovelletaan teemahaastatteluja sekä osallistuvaa havainnointia. Tutkimusta varten on haastateltu viittätoista helsinkiläistä toimijaa, jotka ovat osallistuneet liikenteen suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseihin joko poliittisen luottamustoimensa, viranhaltija-asemansa tai kansalaisliiketoiminnan puitteissa. Haastateltavilta on kysytty heidän tulkintojaan kansalaisosallistumisen vaikutusmahdollisuuksista yleisesti ja keskustatunnelin tapauksessa erityisesti. Tarkastelussa nojaudutaan etenkin Tiina Rättilän esittämään tulkintaan uuden tyyppisen kuntalaisaktiivisuuden esiinnoususta sekä Kimmo Saariston analyysiin asiantuntijuudesta. Lisäksi analyysissa sovelletaan Pia Bäcklundin esittämiä pohdintoja kuntalaisen erilaisten toimija-asemien merkityksestä osallistumisen ja vaikuttamisen kontekstille. Tutkimuksen keskeisiä havaintoja on, että kansalaisliikkeiden vaikutusmahdollisuudet törmäävät edustuksellisen päätöksentekojärjestelmän sisäiseen logiikkaan. Toisaalta hallinnon ja edustuksellisen politiikan toimijat voivat myös kiistää sen, että kansalaisliikkeet voisivat edustaa yleistä etua. Kansalaisliikkeiden vaikutusmahdollisuudet perustuvat uusien, aiemmin epäpoliittisiksi miellettyjen asioiden politisoimiseen ja nostamiseen politiikan piiriin.
  • Helenius, Iina (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, millaista osallisuuden kokemusta Martinlaakson peruskoulussa käytössä oleva kiusaamisen vastainen M-Crew-toiminta on siinä mukana oleville nuorille rakentanut, ja kuinka tällaisen koulu- ja oppilaitosnuorisotyön hankkeen kautta saatava osallisuuden kokemus voisi vahvistaa nuorten valmiuksia myös myöhempään yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Koulu- ja oppilaitosnuorisotyöstä on toistaiseksi vain vähän empiiristä tutkimustietoa, eikä nuorisotyötä yleisestikään ole juuri politiikan tutkimuksen piirissä tarkasteltu, vaikka sillä on useita osallistumiseen ja kansalaiskäsityksen vahvistamiseen liittyviä tavoitteita. Niinpä tämä tutkielma pyrkii tuomaan nuorisotutkimuksellista keskustelua myös politiikan tutkimukseen. Nuorten osallisuuden kokemuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamishalun kytköksiä tarkastellaan tässä haastattelututkimuksen kautta. Tutkielmaa varten haastateltiin kuutta 15–22-vuotiasta nuorta, joista kolme on kuluvana lukuvuonna 2021–2022 mukana M-Crew-toiminnassa, ja kolme on ollut mukana aiemmin. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraista otantamenetelmää käyttäen, ja haastattelumenetelmänä toimi teemahaastattelut. Aineiston analyysiin käytettiin osin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, kun haluttiin peilata nuorten osallisuuden kokemuksia aiempaan osallisuuskirjallisuuteen. Muilta osin tutkielmassa hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, kun haluttiin poimia tärkeät analyysiyksiköt suoraan aineistosta ilman aiemman kirjallisuuden vaikutusta. Aineistosta nousee esiin kolme tärkeää teemaa: osallisuuden kokemus M-Crew’ssa, M-Crew’sta opitut tiedot ja taidot, sekä nuorten käsitykset itsestään laajemmin osana yhteiskuntaa. Haastatellut nuoret olivat saaneet M-Crew’sta kolmenlaisia osallisuuden kokemuksia: vahvaa tunnustusta koko kouluyhteisöltä; ryhmään kuulumisen ja toimimisen kokemuksia; sekä vaikuttamisen mahdollisuuksia M-Crew-toiminnan sisällä ja laajemmin kouluyhteisössä. Toiminnassa menneinä lukuvuosina olleet nuoret kertoivat suoraan saaneensa M-Crew-toiminnasta intoa ja valmiuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, sillä he olivat ymmärtäneet voivansa vaikuttaa sekä oppineensa kiusaamisen ja syrjinnän vakavuudesta. Tulokset kertovat, että M-Crew-toiminnasta saatu vahva osallisuuden kokemus sekä oppimiskokemukset vaikuttavat nuorten yhteiskunnallisen vaikuttamishalun vahvistumiseen. Jotta koulu- ja oppilaitosnuorisotyön mahdollisuudet yhteiskunnallisen vaikuttamisen opettajana ymmärrettäisiin paremmin, nuoria tulisi kuitenkin haastatella laajemmin paitsi M-Crew’n osalta, myös muiden koulu- ja oppilaitosnuorisotyön hankkeiden puitteissa.
  • Ylä-Anttila, Tuomas (2003)
    Maailman sosiaalifoorumi on maailman kansalaisliikkeiden ja -järjestöjen vuotuinen suurtapaaminen, joka järjestettiin kolmannen kerran vuonna 2003 Brasilian Porto Alegressa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Maailman sosiaalifoorumilla kokoontuvia liikkeitä julkisuuksina, tapana osallistua julkiseen keskusteluun. Erityisesti huomion kohteena ovat foorumin suomalaiset osallistujat. Teoreettisesti kyse on uuden, julkisuuden käsitteestä liikkeelle lähtevän näkökulman avaamisesta yhteiskunnallisten liikkeiden tutkimukseen. Lähtökohtana on Jürgen Habermasin teoksen Strukturwandel der Öffentlichkeit ympärille kehittynyt julkisuusteoreettinen keskustelu. Habermaslaista analyysia kansallisten porvarillisten julkisuuksien itselleen asettamasta tehtävästä ja niiden synnyn myötä muodostuneista julkisen keskustelun luonnetta koskevista käsityksistä täydennetään tässä tutkimuksessa analysoimalla julkisuuksien perustaa ja vaikutuskeinoja – kansalaisjärjestöjen verkostoille rakentuvia yhteiskunnallisia liikkeitä sekä tiedotusvälineitä. Havainnot kansallisten porvarillisten julkisuuksien tehtävästä, luonteesta, perustasta ja vaikutuskeinoista tarjoavat lähtökohdan Maailman sosiaalifoorumin globaalien julkisuuksien tarkastelulle. Tapaustutkimuksen aineisto koostuu sosiaalifoorumia käsittelevistä kirjallisista lähteistä (joista suuri osa on internet-julkaisuja), osallistuvalla havainnoinnilla hankitusta etnografisesta materiaalista, suomalaisosallistujien haastatteluista, heidän tuottamistaan kirjallisista dokumenteista ja internet-julkaisuista sekä suomalaisten tiedotusvälineiden julkaisemasta, vuoden 2002 sosiaalifoorumia koskevasta materiaalista. Kansalliset porvarilliset julkisuudet ottivat tehtäväkseen feodaalisen yhteiskuntajärjestyksen haastamisen ja ymmärsivät julkisen keskustelun luonteeltaan kaikkien osallistujien kannalta edullisiin, rationaalisiin ratkaisuihin pyrkimiseksi. Maailman sosiaalifoorumin julkisuudet puolestaan asettavat tehtäväkseen taloudellisen ja poliittisen välisen rajan kyseenalaistamisen, ja käsittävät julkisuuden luonteeltaan konfliktien rauhanomaiseksi selvittämiseksi. Samoin kuin kansallisten porvarillisten julkisuuksien, Maailman sosiaalifoorumin julkisuuksien perustana toimivat järjestöjen verkostot. Sekä koko foorumin organisoinnista vastuussa olevat elimet, että jokaisen suomalaisen osallistujajärjestön foorumilla työstämät projektit perustuvat olemassa olevien järjestöverkostojen hyödyntämiseen. Sosiaalifoorumin julkisuudet käyttävät verkostoja myös vaikutuskeinonaan: keskusteluja pyritään saattamaan kansallisten päätöksentekijöiden kuuluviin politiikkaverkostojen kautta. Verkostojen lisäksi sosiaalifoorumin julkisuuksien perustana ja vaikutuskanavana toimivat tiedotusvälineet. Samaan tapaan kuin kansalliseen levikkiin yltävien tiedotusvälineiden synty oli edellytys kansallisten julkisuuksien synnylle, globaalien julkisuuksien olemassaolo perustuu globaalien tiedonvälityskanavien olemassaoloon. Sosiaalifoorumin keskustelut leviävät maailmalle sekä globaalin massamedian että pienempien, erikoistuneiden, usein internetissä toimivien tiedotusvälineiden kautta. Maailman sosiaalifoorumilla nähdään paljon vaivaa paikalle saapuvan kansainvälisen toimittajajoukon palvelemiseksi, ja foorumi onnistuikin ainakin suomalaisessa valtamediassa vuonna 2002 saamaan liki yhtä paljon huomiota kuin vastapelurinsa Maailman talousfoorumi. Tutkimuksen empiiristen tulosten arviointiin perustuvat teoreettiset johtopäätökset koskevat julkisuuksien olemassaolon ehtoja ja niiden tapoja vaikuttaa päätöksentekoon. Julkisen keskustelun analyysissa on otettava huomioon myös julkisuuksien perustana toimivat järjestöverkostot, niiden vaikutuskeinoina toimivat politiikkaverkostot sekä julkisuuksien keskinäiseen vaikutusvaltakamppailuun liittyvät yhteiskunnalliset liikkeet.
  • Zetkin, Klara (Viipurin työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta R L., 1907)
  • Peltola, Marja (2006)
    Tutkielmassa käsitellään 18–30-vuotiaiden nuorten aikuisten poliittista aktiivisuutta. Tarkoituksena on selvittää, ovatko aktiivisuuden erilaiset muodot, erityisesti äänestysaktiivisuus ja epämuodollisia kanavia pitkin vaikuttaminen, toisensa poissulkevia vai liittyvätkö ne yhteen, sekä siihen, mitkä tekijät vaikuttavat poliittisen aktiivisuuden taustalla. Teoreettisena viitekehyksenä on kansalaisuuteen ja poliittiseen sosialisaatioon liittyvä keskustelu, minkä lisäksi pohditaan viimeaikaisten yhteiskunnallisten muutosten merkitystä nuorten politiikkasuhteelle. Ennakko-oletuksena on ollut, että poliittinen aktiivisuus edellyttää kompetenssia kansalaisena, kokemusta omista vaikuttamismahdollisuuksista. Työssä käsitellään sosiaalista ympäristöä; kotia, koulua ja järjestötoimintaa poliittisen sosialisaation ympäristönä ja resurssien tarjoajana, ja lisäksi tarkastellaan rakenteellisia taustatekijöitä. Tutkielman aineistona on Nuorisotutkimusverkoston Nuorisoasiain neuvottelukunnan ja Opetusministeriön kanssa yhteistyössä valmistelema ja Suomen Gallupin puhelinhaastatteluilla keräämä Nuoret ja eduskuntavaalit 2003 -aineisto, jota varten on haastateltu 1002 18–30-vuotiasta suomalaista nuorta. Muuttujien välisiä suhteita on havainnoitu aluksi ristiintaulukoiden. Keskeisten muuttujaryhmien tarkastelussa on käytetty faktorianalyysiä, ja sen tuottamien faktoripistemäärien perusteella on rakennettu asennedikotomioita. Lopuksi on selvitetty multinomiaalisen logistisen regressioanalyysin avulla poliittiseen aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä ja niiden keskinäisiä yhteyksiä. Käytetyn aineiston valossa keskeinen ominaisuus nuorten poliittisuudessa on aktiivisuuden kumuloituminen. Muut yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinot eivät ole suuressa määrin nousseet vaihtoehdoksi äänestämiselle, vaan yleensä niitä käytetään äänestämisen lisäksi. Tyypillisimmillään nuorten poliittinen aktiivisuus rajoittuu yhä pelkkään äänestämiseen. Suhteellisen suurella joukolla on kuitenkin äänestämisen rinnalla käytössään myös muita vaikuttamisen tapoja. Edelleen on hahmotettavissa myös pieni, mutta nuorten politiikan muuttunutta luonnetta koskevan keskustelun valossa merkittävä ryhmä, joka on hylännyt keskeisimmän perinteisen politiikan vaikuttamisväylän, äänestämisen, mutta toimii aktiivisesti muita väyliä pitkin. Noin viidennes nuorista on kokonaan passiivisia. Nuorten aktiivisuutta selittävät pitkälti samat rakenteelliset tekijät, joilla kansalaisten poliittista aktiivisuutta on aikaisemminkin selitetty. Poliittisessa aktiivisuudessa on siis merkittäviä jatkuvuuksia yhteiskunnallisten muutosten tuomien uusien haasteiden lisäksi. Etenkin sukupuoli, koulutus ja vanhempien vaikutus ovat säilyneet merkittävinä aktiivisuuden selittäjiä. Ennakko-oletuksia tukien poliittinen aktiivisuus liittyy yhteen korkeamman koulutuksen, kompetenssin kokemuksen ja sosiaalisen ympäristön poliittisen aktiivisuuden kanssa. Sen sijaan, että vaihtoehtoiset vaikuttamistavat olisivat korvaamassa perinteisen äänestämisen, näyttää siltä, että nuoret ovat polarisoituneet aktiivisiin ja passiivisiin poliittisen aktiivisuutensa suhteen.
  • Vikman, Ellen (Helsingin yliopisto, 2017)
    Pro gradu -työssä tutkitaan Twitterin käyttöä yhteiskunnallisten mielipiteiden ilmaisukanavana. Internet ja sosiaalinen media ovat tuoneet ihmisille mahdollisuuden tuottaa sisältöä monille julkisille alustoille. Tässä muutoksessa on nähty suurta potentiaalia kansalaisten poliittisen osallistumisen ja vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmasta. Internet on muuttanut myös yhteiskunnallisten valtasuhteiden kenttää. Se on muuttanut julkisen sfäärin olemusta ja johtanut monitasoisten osajulkisuuksien syntymiseen. Muutokset heijastuvat yhteiskunnalliseen vallanjakoon, rooleihin ja siihen, kuka asettaa poliittisen agendan. Akateeminen maailma on kuitenkin jakaantunut kahtia sen suhteen, miten internetin katsotaan tosiasiassa parantaneen yhteiskunnan demokraattisia käytäntöjä. Tutkimus tarkastelee medioiden ja julkisuuden muutosta osana laajempaa kulttuurista muutosta, konvergenssikulttuuria. Se merkitsee ajattelutapaa, jossa kyseenalaistetaan vanhat raja-aidat niin tuottajan ja kuluttajan, ammattilaisen ja amatöörin kuin politiikan ja kulttuurinkin välillä. Ajattelutavassa kulttuuriset käytännöt nähdään väylinä myös poliittisten päämäärien tavoittelemiseen. Tutkittavana tapauksena on katsojia osallistava ja useita medioita hyödyntävä Docventures-ajankohtaisohjelma. Aineistona käytetään sen ohessa syntynyttä Twitter-keskustelua. Deliberatiivista demokratiateoriaa käytetään usein viitekehyksenä internetin keskustelualustojen tutkimisessa. Se korostaa vastavuoroiseen keskusteluun ja harkintaan perustuvaa päätöksentekoa sekä kansalaisten osallistumista. Suuntaus on kriitikoiden mukaan ollut normatiivinen ja ohjannut tutkimusta liiaksi kansalaisten ja poliittisen eliitin väliseen vuorovaikutukseen. Tässä tutkimuksessa esitetään vaihtoehtoisia tapoja tutkia verkossa tapahtuvaa keskustelua sekä käyttää deliberaatioteorian viitekehystä osallistuvan kulttuurin kontekstissa. Aineiston pohjalta havaitaan, että keskustelijat käyttivät Twitteriä yhteiskunnallisten näkemystensä esittämiseen sekä deliberointiin. Mielipiteiden perusteella muodostuu kuitenkin kuva hyvin samanlaiset arvot keskenään jakavasta keskusteluryhmästä. Tutkimus ehdottaa, että oikealla tavalla toteutettu konteksti innostaa poliittiseen osallistumiseen ja mielipiteenvaihtoon sosiaalisessa mediassa. Uudenlaisia keskustelufoorumeita tutkimalla on mahdollista saada tietoa päätöksenteon tueksi. Se vaatii kuitenkin useiden eettisyyteen ja edustavuuteen liittyvien seikkojen huomioon ottamista.
  • Palonen, Päivi (2007)
    1990-luvulta alkaen oikeanlaisen politiikan edistäminen on ollut yksi kehitysyhteistyön keskeisimmistä tavoitteista. Muun muassa hyvä hallinto, omistajuus, demokraattisuus ja kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen ovat nykypäivän kehitysyhteistyössä paljon huomiota saaneita käsitteitä. Kun kehitysyhteistyön tavoitteena on oikeanlaisen politiikan edistäminen, on tärkeää analysoida tarkemmin sitä, mitä tällaisella oikeanlaisella politiikalla itse asiassa tarkoitetaan ja minkälaisille oletuksille politiikasta ja siihen osallistumisesta tavoite pohjautuu. Tutkielman punaisena lankana on haastaa kansalaisaktiivisuutta lisäämään pyrkivää osallistavaa kehitysyhteistyötä toteuttavia tahoja pohtimaan toimintansa premissejä ja niiden yhteensopivuutta kohdemaan paikallistasolla elettyjen arvojen ja normien kanssa. Spesifimmin tutkielmassa käsitellään sitä, millaisille oletuksille toimijuudesta ja politiikasta on perustunut Tansanian kaakkoisosissa vuosina 1988-2005 toteutettu suomalaisrahoitteinen osallistava maaseudunkehitysohjelma RIPS. Antropologisena tutkimusongelmana tutkielmassa käsitellään kysymystä siitä, mihin perustuu toimijuus tansanialaisessa yhteiskunnassa. Tutkielman alussa käsitellään demokratian ihanteen yhteiskuntafilosofista taustaa ja todetaan, että keskeisin demokratiaa määrittelevä arvo on kansalaisten poliittinen tasa-arvoisuus. Edelleen esitetään, että tämä demokratiateorioiden vaatimus tasa-arvoisuudesta painottaa tasa-arvoisuuden individualistisia puolia eli lähinnä jokaisen ihmisen tasa-arvoista oikeutta toimia vapaasti haluamallaan tavalla. Tutkielman mukaan näin on myös yhteisökeskeisempien demokratiateorioiden kohdalla. Tutkielmassa todetaan, että yhteisökeskeisissä demokratiateorioissa on kysymys toimijuusmahdollisuuksien lisääntymisestä, yhdessä toimimisesta ja jossain määrin myös vallan jakamisesta, mutta ei silti taustalla vaikuttavien individualististen toimijanäkemysten muuttamisesta. Tutkielmassa kyseenalaistetaan toimijan autonomisuus poliittisen antropologian luoman teoreettisen viitekehyksen avulla ja esitetään yhteiskunnan sosiaalisten, taloudellisten ja ideologisten rakenteiden vaikuttavan toimijuuden toteutumiseen. Esille tulevat holismin, moraalitalouden ja tunnetalouden vaikutukset poliittiseen toimijuuteen sekä mahdottomuus erottaa politiikkaa ja poliittista toimijuutta täysin erilleen muusta jokapäiväisestä elämästä. Tutkimusaineistona tutkielmassa käytetään yleistä kehitysapukirjallisuutta, Tansanian alueen hallinnollisesta, poliittisesta ja yhteiskunnallisesta historiasta kertovaa kirjallisuutta, Afrobarometer-tutkimusprojektin tuloksia ja RIPS-ohjelman virallisia dokumentteja. Tutkielma osoittaa, että se mitä pidetään poliittisena, on rakentunut kulttuurisesti ja että paikallinen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen konteksti on olennaisen tärkeä ottaa huomioon poliittista toimijuutta arvioitaessa. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että tansanialaisessa yhteiskunnassa politiikka ja poliittinen toimijuus ovat yhteydessä jokapäiväisen elämän sosiaalisiin suhteisiin. Tansaniassa politiikka on yhteisöllisyyden, yhteisvastuun, vastavuoroisuuden ja uskollisuuden ilmentämistä ja poliittinen toimijuus rakentuu näiden arvojen ja normien toteuttamisesta käytännössä.
  • Tuikka, Pirita (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa kysytään, miten sosiodemografiset ristipaineet jakautuvat suomalaisilla ja kuinka hyvin niillä voi selittää poliittista osallistumista vielä tänä päivänä. Ristipaineet ovat sosiaalisia paineita, jotka syntyvät lukuisiin toisensa leikkaaviin ja poliittisesti eri suuntiin työntäviin ryhmiin kuulumisesta. Alkuperäisen määritelmän mukaan sosiodemografiset tekijät eli yhteiskuntarakenteelliset ryhmäjäsenyydet ohjaavat puoluevalintaa. Klassinen ristipainehypoteesi taas kuuluu: mitä enemmän ristipaineita ihminen kokee, sitä vähemmän hän osallistuu poliittisesti. Suomessa Erik Allardt totesi 1950-luvulla, että ristipainehypoteesi pätee ainakin äänestysaktiivisuudessa. Ristipainetutkimus kuitenkin hiipui sekä kotimaassa että kansainvälisesti vuosikymmeniksi käsitteellisten ja metodologisten ongelmien vuoksi. Menetelmät ovat sittemmin kehittyneet ja uusia poliittisen osallistumisen tapojakin on syntynyt, joten tämän tutkielman tavoitteena on päivittää suomalaista ristipainetutkimusta. Ristipaine voi olla hyödyllinen työkalu politiikan sosiologiassa, kun etsitään näkökulmia poliittisen osallistumisen eriytymiseen. Tutkimuskysymyksiin vastataan käyttämällä Turun yliopiston yksinkertaisella satunnaisotannalla kerättyä Arkielämä ja osallistuminen -kyselyaineistoa, johon vastasi 1648 18–84-vuotiasta suomenkielistä suomalaista. Jokaiselle vastaajalle estimoidaan ristipainepistemäärä (RP) asteikolle 0–1, jossa 0 tarkoittaa vähäisiä ja 1 korkeita ristipaineita. Estimoinnissa käytetään Braderin, Tuckerin ja Therriaultin ristipainepisteiden laskemisen algoritmia, jossa multinomiaalisessa logistisessa regressiossa vastemuuttujana on äänestysvalinta (kuusi suurinta eduskuntapuoluetta) ja selittävinä muuttujina ovat sosiodemografiset tekijät. Luodut ristipainepistemäärät ovat puolestaan selittäjänä binäärisissä logistisissa regressioanalyyseissa, joissa vastemuuttujina ovat eri poliittisen osallistumisen institutionaaliset ja ei-institutionaaliset tavat. Ristipainepistemäärien jakautuminen esitetään histogrammeina. Tulosten mukaan reilusti suurin osa suomalaisista kohtaa paljon ristipaineita sosiodemografisen profiilinsa perusteella (RP yli 0,70). Puolueiden ja sukupuolten välillä on hieman vaihtelua ristipainepisteiden hajonnassa, mutta histogrammien muoto on kaikilla samankaltainen. Klassinen ristipainehypoteesi toteutuu institutionaalisten osallistumismuotojen selittämisessä lukuun ottamatta eduskuntavaaleissa äänestämistä, mutta pääasiallisesti kumoutuu, kun tarkastellaan ei-institutionaalisia muotoja, kuten vaalikoneen täyttämistä tai nettivetoomuksen allekirjoittamista. Ristipainehypoteesi ajantasaistuu: sosiodemografiset ristipaineet lisäävät matalan kynnyksen ja vähäisen panostuksen osallistumista, mutta lähtökohtaisesti vähentävät resursseja, kuten aikaa ja kansalaistaitoja, vaativaa osallistumista. Toisaalta tutkimuksessa todetaan, ettei sosiodemografisilla ristipaineilla voi selittää poliittista osallistumista nyky-Suomessa osuvasti ja kattavasti, koska suomalainen yhteiskunta ja puoluejärjestelmä ovat aikojen saatossa muuttuneet niin, ettei yhteiskuntarakenteellisilla ryhmäjäsenyyksillä vaikuta olevan paljoa merkitystä puoluevalinnassa. Lisäksi konteksti on pluralistinen, joten äänestäjillä on monia vaihtoehtoja, ja osin sen takia kaikki ristipainepistemäärät näyttävät korkeilta. Tilalle ehdotetaankin asiakysymys- ja arvoristipaineita jatkotutkimusaiheeksi. Tutkimuksen tulokset ovat melko valideja, mutta ne ovat jokseenkin epävarmoja, mikä johtunee käytetyn aineiston koosta.
  • Weide, Tuire Kaisa Marjukka (2008)
    Tutkimuksessa käsitellään maahanmuuttaneiden poliittista osallistumista Suomessa. Aiheen tekevät ajankohtaiseksi viime vuosina lisääntynyt maahanmuutto sekä kasvu puolueiden ja median kiinnostuksessa maahanmuuttaneita kohtaan. Kotoutumisen tutkimus on pääasiallisesti suuntautunut maahanmuuttaneiden taloudelliseen ja sosio-kulttuuriseen integraatioon, ja poliittisen integraation tutkimus on ollut vähäisempää. Aihetta tarkastellaan kahdentoista luottamustehtävään vuoden 2004 kunnallisvaaleissa valitun kunnanvaltuutetun sekä yhden varavaltuutetun haastattelujen kautta. Tarkoituksena on kuvata, miten haastatellut perustelevat haluaan toimia politiikassa, määrittelevät itseään edustajana sekä viittaavat maahanmuuttajuuteen ja omaan kulttuuritaustaansa puheessaan politiikasta. Haastatteluaineistoa käsitellään diskurssianalyyttisesti suuntautuneen tarkastelun avulla, jossa haastateltujen puhe ymmärretään todellisuutta ja itseymmärrystä rakentavina selontekoina. Analyysin asettamiseksi kontekstiinsa käsitellään myös maahanmuuttaneiden osallistumisen institutionaalisia kehyksiä erityisesti vaaleihin ja puolueisiin liittyen. Työn teoreettisen taustan muodostavat tutkimukset kulttuurisesti moninaisesta yhteiskunnasta poliittisena yhteisönä sekä erityisesti keskustelu edustamisen käsitteestä, jonka suhteen tutkimuksessa tukeudutaan Hanna Fenichel Pitkinin, Anne Phillipsin, Robert E. Goodinin ja Michael Sawardin esittämiin lähestymistapoihin. Aikaisempaa tutkimusta maahanmuuttotaustaisista luottamushenkilöistä ei ole saatavilla Suomea koskien, mutta erityisesti pohjoismaisia teoksia hyödynnetään aineiston tarkastelussa. Varsinainen vertailu ei kuitenkaan ole mahdollista maiden erilaisten maahanmuuttohistorioiden vuoksi. Tutkimuksessa todetaan, että haastateltujen määrittelyt omasta edustajuudestaan ovat moninaisia. Vain neljä suurimmissa kaupungeissa asuvaa haastateltua painottaa selvästi maahanmuuttajien edustamista. Joillekin haastatelluista kyseinen painotus ei tosin olisi edes mielekäs kunnan vähäisen maahanmuuttaneiden määrän vuoksi. Haastatellut näyttäytyvät useasta näkökulmasta "tavallisina kunnallispoliitikkoina". He ovat kulttuurisesti hyvin integroituneet Suomeen ja sisäistäneet puoluepolitiikan arkitietoa. Politiikassa toimiminen myös edelleen juurruttaa maahanmuuttanutta kotikuntaansa Suomessa. Maahanmuuttotausta tulee haastatteluissa esille taakkana ensisijaisesti kielivaikeuksien ja vähemmässä määrin myös syrjinnän tai erilaisuuden kokemuksien vuoksi. Maahanmuuttotaustan voi kuitenkin nähdä myös resurssiksi, sillä sen ansiosta voi esimerkiksi saada myönteistä huomiota. Oma kulttuuritausta tarjoaa joillekin arvo- ja argumentaatioperustan, johon tarvittaessa voi nojata. Puolueet ovat 2000-luvulla suunnanneet enenevässä määrin huomiota maahanmuuttaneisiin potentiaalisina kannattajina. Tällä hetkellä puolueet näyttäytyvät mahdollistamispontentiaalinsa kautta. Ne tarjoavat maahanmuuttaneelle yhden suomalaiseen yhteiskuntaan osallistumisen ja mahdollisesti myös sosiaalisen nousun kanavan. Ulkomaiset tutkimukset antavat kuitenkin aihetta jatkossa seurata puolueiden toimintaa suhteessa maahanmuuttaneisiin, sillä puolueissa on muualla esiintynyt esimerkiksi maahanmuuttotaustaisille mahdollisten toimijaroolien rajautumista kotoutumiskysymyksiin. Tuhannet syntyperäiset suomalaiset ovat antaneet kunnallisvaaleissa äänensä maahanmuuttotaustaiselle ehdokkaalle. Ulkomailla syntyneiden kunnanvaltuutettujen olemassaolo etnisesti melko homogeenisissäkin kunnissa kertoo siitä, ettei osa äänestäjistä vaadi edustajalta edustettavan kanssa yhteistä syntyperää. Suomalaisessa tavassa käsittää kunnallisen poliittisen yhteisön jäsenyys voi siten nähdä siirtymistä kohti etnisyyden huomiotta jättävää lähestymistapaa, etnos-käsityksestä kohti ajatusta kansasta demoksena.
  • Sassi, Sinikka (2000)
    Työ on artikkeliväitöskirja ja sen tekstit käsittelevät Internetiä kansalaisten vaikuttamisen välineenä ja verkkoa kansalaisyhteiskunnan uutena ympäristönä. Tutkimuksen peruskysymys on, lisääkö verkko kansalaisten toimintakykyisyyttä. Työ on pääasiassa käsitteellis-teoreettinen empiirisen esimerkin toimiessa perusoletusten arvioinnin tukena. Tutkimuksessa on kaksi teoreettista kehystä: demokratian näkökulma ja modernisaatiokeskustelu. Demokratiakehys tarjoaa verkon analyysin keskeisimmät välineet eli kansalaisyhteiskunnan, julkisuuden ja kansalaisen käsitteet. Lisäksi se tarjoaa historiallisen perspektiivin kansalaisyhteiskunnan kehitykseen. Demokratiakehyksessä tarkastelun kohteena ovat erityisesti verkon suhde kansalaistoimintaan ja julkisuuteen. Modernisaatiokehys tarjoaa yhteiskuntaa koskevat yleisemmät oletukset. Keskeisiä teemoja ovat myöhäismodernin yhteiskunnan kulttuurin murros ja Internetin merkitys politiikan ja sosiaalisen alueen muuttumisessa.. Kun kulttuuris-esteettisen alueen merkitys kasvaa ja perinteisesti ymmärretyn poliittisen alueen merkitys vähenee, nousee Internet esille uudenlaisena julkisen organisoitumisen perustana. Verkon suhde kulttuurin murrokseen on mutkikas, koska verkko on samanaikaisesti sekä seuraus muista kehitystrendeistä että itse muutosten tuottaja. Empiirinen esimerkki perustuu yritykseen vaikuttaa paikalliseen kaavapolitiikkaan ja siinä tutkija muuttuu toimijaksi. Kun yleisosuudessa esillä on kansalainen, empiirisessä osuudessa esillä on asukas. Verkon ohella siinä nousevat keskeisiksi paikallisdemokratian muodot ja kansalaisen asemointi poliittisessa järjestelmässä. Oletus on, että politiikan rakenteiden ja sisältöjen muuttuessa paikallisdemokratian merkitys korostuu ja että sille avautuu periaatteessa uutta tilaa. Empiirisessä osuudessa työn kehys on enemmän toimintatutkimuksen kaltainen. Johtopäätökset koskevat sekä verkkoa makrorakenteena että sen merkitystä julkisuudelle ja uusille politiikan muodoille. Internetin asemaa on mahdotonta täysin ymmärtää ilman laajaa verkkojen kokonaisuutta. Kysymys on valtaisasta teknologisesta järjestelmästä, jossa on sekä erillisiä, hierarkkisesti rakentuneita osia että toisiinsa limittyneitä tasa-arvoisia toimijoita. Verkko on metarakenne, jolla on samanaikaisia ja ristiriitaisia vaikutuksia ja toimintatapoja. Tämän hetken näkökulmasta verkko on enemmän väline kuin omanlaisensa toimija, mutta pitemmän ajan kuluessa se muuttaa radikaalisti hahmottamisen ja toiminnan tapoja. Kiihdyttäessään lähes kaikkea inhimillistä toimintaa se on ekologisesti hankala tekijä. Talouden ja hallinnon kannalta verkko on uusi ohjaus- ja kontrolliväline, joka voi kääntyä myös kansalaisyhteiskuntaa vastaan. Toisaalta Internetillä on tärkeä merkitys julkisuutena, uusien keskustelufoorumien synnyttäjänä ja käsitteellisten tilojen luojana. Se laajentaa merkittävästi ilmaisunvapautta ja saa aikaan uudenlaisia kytkentöjä ihmisten välille. Kansalaisille Internet on informaation saannin ja vuorovaikutuksen väline, jonka tärkein puoli ei välttämättä liity politiikkaan, vaan sosiaalisiin suhteisiin. Internet on osa kulttuuristumisen ja viestinnällistymisen trendiä ja sen vaikutus politiikan muotoihin ilmenee juuri näillä alueilla.