Browsing by Subject "poliittinen toiminta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Rikalainen, Noora (2006)
    Pro gradu -tutkielmani tarkastelee uskontoon perustuvaa poliittista toimintaa Sambiassa. Työn keskeisenä tavoitteena on analysoida niitä tekijöitä, joiden avulla voidaan selittää kirkollisten organisaatioiden vahvaa roolia Sambian politiikassa, sekä tarkastellla niiden poliittisen osallistumisen seurauksia. Erityisenä tutkimuskohteena on katolinen kirkko, sillä sen organisatoriset ominaisuudet ja resurssien mittavuus sekä perinteet yhteiskunnallisessa ja poliittisessa osallistumisessa tekevät siitä erityisen yhteiskunnallisen - uskontoon perustuvan - toimijan. Kirkkojen, naisliikkeen ja lakimiesyhdistyksen "Oasis Forum" -liittoumaa käsitellään erityisenä tapauksena, joka ilmentää kirkkojen strategioita sekä muuttuvia poliittisia mahdollisuusrakenteita, jotka luovat edellytykset niiden toiminnalle. Tutkimuksen viitekehyksenä on yhteiskunnallisten liikkeiden teoria, sillä se tarjoaa välineitä arvioida tekijöitä, jotka toisaalta edistävät ja toisaalta rajoittavat uskonnollisten organisaatioiden toimijuutta ja mobilisaatiota poliittisissa prosesseissa. Tutkielmassa hyödynnetään erityisesti poliittisten mahdollisuusrakenteiden analyysiä. Myös kulttuuriset ja materiaaliset resurssit ovat keskeisiä selittäjiä tutkittaessa niitä vaikuttimia, keinoja sekä ulkoisia rakenteellisia tekijöitä, jotka edistävät katolisen kirkon osallistumista politiikkaan Sambiassa. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että uskonnollisten instituutioiden rooli politiikassa on kehittynyt sovittelevasta välittäjä-roolista aktiiviseen vastakkainasetteluun. Kirkot ovat historiallisesti toimineet katalysaattoreina yhteiskunnallisille muutoksille. Tätä poliittista osallistumista on lisääntyvästi alkanut leimaamaan katolisen ja protestanttisten sekä evankelisten kirkkojen välinen (strateginen) yhteistyö. Tutkielmassa osoitetaan, miten katolinen kirkko voi menestyksellä käyttää uskontoa ja erityisesti kirkon "sosiaalista oppia" politiikan välineenä, sekä miten poliittinen toimijuus keskittyy esimerkiksi sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä käsittelevään, kansalaisjärjestön tavoin toimivaan kirkon yksikköön. Kirkot muuttavat toiminnallaan sitä, miten politiikka käsitteenä ymmärretään Sambiassa. Sambiassa poliittiset mahdollisuusrakenteet tukevat uskonnollisten instituutioiden osallistumista julkiseen keskusteluun ja politiikkaan. Pro gradu -tutkielmassa käytettiin laadullisia menetelmiä ja aineistonkeruu suoritettiin pääasiallisesti Lusakassa, Sambiassa. Keskeisenä aineistonkeruumenetelmänä toimi puolistrukturoitu haastattelu, ja sitä täydensivät arkistomateriaalin ja lehtileikkeiden keruu sekä havainnointi.
  • Vuokko, Helena (2008)
    Tutkielman aihe, näkökulma, tutkimuskysymykset, ja metodit: Pro gradu -tutkielmani käsittelee Pentti Linkolaa hänen kirjoitustensa ja haastattelunsa pohjalta. Näkökulmanani on toimijuus eli Linkolan näkemys ihmisestä toimijana, Lin-kola itse toimijana sekä hänen vaikuttamisen keinonsa. Tarkasteluajankohtanani on ko-ko Linkolan kirjallisen tuotannon kausi eli vuodet 1952–2008. Tutkimuksen metodisina apuvälineinä on sisällönanalyysin lisäksi käytetty Markku Hyrkkäsen aatehistoriallisia metodeja, John S. Dryzekin ympäristödiskurssijaottelua sekä Chaïm Perelmanin argu-mentaation teoriaa. Linkolan artikkeleita on eritelty myös sisällön ja julkaisupaikkojen mukaan hänen toimintansa ja vaikuttamispyrkimystensä havainnollistamiseksi. Käytännön käsittely: Olen etsinyt Linkolan kirjoituksia niiden alkuperäisissä julkaisupaikoissa, ja erittelen näiden kautta Linkolasta muodostuvaa vaikuttajakuvaa. Linkolan henkilöhistorian, ajat-telun pääpiirteiden ja vaikutteiden esittelyn jälkeen siirryn Linkolan kirjallisen toimin-nan esittelyyn. Esittelen Linkolan kirjallista toimintaa ensin tilastointeihini perustuvilla kuvioilla, sitten Linkolan pääasiallisten julkaisufoorumeiden (Ylioppilaslehti, luonto-lehdet, Suomen Kuvalehti, Elonkehä) kautta Linkolan kirjoitusten aihemaailmaa ja vai-kuttamispyrkimyksiä analysoimalla. Artikkeleiden kautta välittyvä Linkola-kuva ajatte-lun ajallisine muutoksineen vertautuu Linkolan ajatteluun kirjoituskokoelmien julkai-suajankohtina. Linkolan kirjoitusten pohjalta nostan esiin kuvaa hänestä myös muunlai-sena toimijana, hänen näkemyksiään ihmisestä toimijana sekä hänen vaikuttamisen kei-nojaan. Linkola on ehtinyt toimia monella alalla: kirjoittajana, kalastajana, luonnontutkijana ja luonnonsuojelijana. Aiemmin hän on myös ollut maailmanrauhan puolustaja. Ennakoin näiden eri toimijakuvien ja niiden ajallisten painotuserojen näkyvän Linkolan näkemyk-sessä ihmisestä toimijana ja hänen käytännön toimintaohjeissaan, ei vain ajallisena muutoksena vaan myös samanaikaisina ristiriitaisuuksina eri painotusten välillä. Linko-lan liitän vaikuttajana syväekologian kontekstiin. Tutkimuksen tulokset: Linkola paljastuu tutkimuksen perusteella huomattavasti laaja-alaisemmaksi toimijaksi kuin hänen kirjoituskokoelmiensa perusteella olettaisi. Hieman yli puolet Linkolan kir-joituksista on uudelleenjulkaistu artikkelikokoelmissa. Niistä välittyvä kuva Linkolan näkemyksistä on Linkolan kokoelman julkaisuajankohtana valikoima ja siksi puutteelli-nen. Linkolan kirjallinen toimijuus alkaa huomattavasti varhemmin kuin kirjoitusko-koelmien ensimmäiset artikkelit, ja erityisesti luontolehdistä ja Ylioppilaslehdestä löytyi runsaasti kirjoituskokoelmissa julkaisemattomia kirjoituksia. Yllättäen myös nämä luonnontieteelliset artikkelit ovat voimakkaasti ihmiseen vaikuttamistarkoituksessa kir-joitettuja. Linkolan ajattelussa ei ole hahmotettavissa ajallisesti selkeää muutoskaarta, vaan muutokset etenevät aallonomaisesti läpi hänen kirjallisen uransa. Yleistäen voi-daan kuitenkin sanoa Linkolan näkemyksen ihmisestä toimijana ja tähän vaikuttamises-ta olleen positiivisempaa 1950–60-luvuilla, erityisen negatiivista 1970-luvun puolivälis-sä ja 1980-luvun alussa ja osoittavan pieniä positiivisemman kuvan merkkejä 1990-luvun puolivälin jälkeen. Nämä muutokset Linkolan näkemyksissä korreloivat hänen oman kirjallisen aktiivisuutensa kanssa, mikä vahvistaa näkemystä Linkolasta nimen-omaan vaikuttamiseen tähtäävänä kirjoittajana.
  • Sakki, Antti (2007)
    Suomen ja Viron välinen kanssakäyminen lisääntyi kansallisen heräämisen kaudella 1860-luvulta lähtien. Erityisesti kulttuurin saralla yhteydenpito oli aktiivista ja yhteinen heimoaate eli veljeskansojen välillä vahvana. Maailmansotien välillä laivaliikenne Suomen ja Viron välillä oli vilkasta ja kilpailu suomalaisten ja virolaisten laivanvarustajien kesken oli kovaa. Yhteydet veljeskansojen välillä kuitenkin katkesivat Viron joutuessa NL:n miehittämäksi toisen maailmansodan seurauksena. Veljeskansojen yhteydenpidossa on Suomen ja Viron välisellä laivaliikenteellä ollut merkittävä asema. Laivaliikenne mahdollisti läheiset kulttuurisuhteet ja ihmisten välisen kanssakäymisen, mutta vaikutti myös poliittisten ja taloudellisten suhteiden kehittymiseen. Olen tutkielmassani tarkastellut sitä, kuinka nämä kanssakäymisen muodot syntyivät uudestaan toisen maailmansodan aiheuttaman yli kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen. Miten laivaliikenneyhteys Suomen ja Viron välillä tuli vuonna 1965 jälleen mahdolliseksi? Mikä oli laivaliikenteen merkitys suomalais-virolaisten yhteyksien ja uusien yhteistyömuotojen kehittymisessä? Laivalinjan avautuminen ei ollut itsestäänselvyys. Laivaliikennekysymyksen ratkaisuun liittyi NL:n puolelta poliittista kaupankäyntiä ja taktikointia. Neuvostoliiton ja Suomen hyvät poliittiset suhteet ja presidentti Kekkosen rooli näiden suhteiden takuumiehenä olivat avainasemassa. Erityisesti Kekkosen epävirallista Viron vierailua vuonna 1964 voidaan pitää käännekohtana suomalais-virolaisissa suhteissa. Myös maailmanpoliittisesti suotuisa nk. suojasään aika vaikutti todennäköisesti NL:n päätökseen hyväksyä laivaliikenteen aloittaminen Helsingin ja Tallinnan välillä. Olen tutkielmassani tarkastellut suomalais-virolaisia kulttuuriyhteyksiä ja ihmisten välistä kanssakäymistä ennen ja jälkeen laivalinjan avautumisen. 1950-luvun puolesta välistä lähtien ensimmäisten suomalais-virolaisten kulttuuridelegaatioiden tapaamiset ja ystävyyskaupunkitoiminnan vähittäinen kehittyminen loivat alustavat puitteet suomalais-virolaisten suhteiden uudelleen muodostumiselle ennen varsinaisen naapurikansojen välisen laivayhteyden avaamista. Suomalaiset muistivat vielä hyvin sotia edeltäneen ajan, jolloin tiiviit yhteydet läheiseen veljeskansaan olivat olleet arkipäivää. Kuitenkin vasta laivayhteyden avaaminen oli lähtölaukaus todelliselle yhteydenpidon vilkastumiselle. Suomalaisten pitkään elätellyt odotukset ja toiveet päästä katsomaan ennen monille niin tuttua Tallinnaa toteutuivat vihdoin. Myös kulttuurisuhteet monipuolistuivat nopeasti. Olen tutkielmassani tarkastellut myös sitä, minkälaisia taloudellisia suunnitelmia ja odotuksia laivayhteyden avautuminen synnytti Suomen ja Viron välille. Suomessa matkustajalaivaliikenteen avautumisen toivottiin avaavan mahdollisuuden myös autolauttaliikenteelle. Autolauttayhteys Helsingistä Tallinnaan ja tieyhteys Baltian kautta Eurooppaan olisi arvioiden mukaan vaikuttanut suotuisasti Suomen ulkomaankauppaan. Toisena esimerkkinä taloussuhteiden kehittymisestä olen tarkastellut Viru-hotellin rakennushanketta, joka oli ensimmäinen merkittävä taloudellinen hanke Suomen ja Viron välillä. Hotelli rakennettiin alusta loppuun suomalaisella työvoimalla. Tämän jälkeen suomalaiset saivat mahdollisuuden osallistua myös muihin rakennushankkeisiin Virossa ja NL:ssa.
  • Peltola, Marja (2006)
    Tutkielmassa käsitellään 18–30-vuotiaiden nuorten aikuisten poliittista aktiivisuutta. Tarkoituksena on selvittää, ovatko aktiivisuuden erilaiset muodot, erityisesti äänestysaktiivisuus ja epämuodollisia kanavia pitkin vaikuttaminen, toisensa poissulkevia vai liittyvätkö ne yhteen, sekä siihen, mitkä tekijät vaikuttavat poliittisen aktiivisuuden taustalla. Teoreettisena viitekehyksenä on kansalaisuuteen ja poliittiseen sosialisaatioon liittyvä keskustelu, minkä lisäksi pohditaan viimeaikaisten yhteiskunnallisten muutosten merkitystä nuorten politiikkasuhteelle. Ennakko-oletuksena on ollut, että poliittinen aktiivisuus edellyttää kompetenssia kansalaisena, kokemusta omista vaikuttamismahdollisuuksista. Työssä käsitellään sosiaalista ympäristöä; kotia, koulua ja järjestötoimintaa poliittisen sosialisaation ympäristönä ja resurssien tarjoajana, ja lisäksi tarkastellaan rakenteellisia taustatekijöitä. Tutkielman aineistona on Nuorisotutkimusverkoston Nuorisoasiain neuvottelukunnan ja Opetusministeriön kanssa yhteistyössä valmistelema ja Suomen Gallupin puhelinhaastatteluilla keräämä Nuoret ja eduskuntavaalit 2003 -aineisto, jota varten on haastateltu 1002 18–30-vuotiasta suomalaista nuorta. Muuttujien välisiä suhteita on havainnoitu aluksi ristiintaulukoiden. Keskeisten muuttujaryhmien tarkastelussa on käytetty faktorianalyysiä, ja sen tuottamien faktoripistemäärien perusteella on rakennettu asennedikotomioita. Lopuksi on selvitetty multinomiaalisen logistisen regressioanalyysin avulla poliittiseen aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä ja niiden keskinäisiä yhteyksiä. Käytetyn aineiston valossa keskeinen ominaisuus nuorten poliittisuudessa on aktiivisuuden kumuloituminen. Muut yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinot eivät ole suuressa määrin nousseet vaihtoehdoksi äänestämiselle, vaan yleensä niitä käytetään äänestämisen lisäksi. Tyypillisimmillään nuorten poliittinen aktiivisuus rajoittuu yhä pelkkään äänestämiseen. Suhteellisen suurella joukolla on kuitenkin äänestämisen rinnalla käytössään myös muita vaikuttamisen tapoja. Edelleen on hahmotettavissa myös pieni, mutta nuorten politiikan muuttunutta luonnetta koskevan keskustelun valossa merkittävä ryhmä, joka on hylännyt keskeisimmän perinteisen politiikan vaikuttamisväylän, äänestämisen, mutta toimii aktiivisesti muita väyliä pitkin. Noin viidennes nuorista on kokonaan passiivisia. Nuorten aktiivisuutta selittävät pitkälti samat rakenteelliset tekijät, joilla kansalaisten poliittista aktiivisuutta on aikaisemminkin selitetty. Poliittisessa aktiivisuudessa on siis merkittäviä jatkuvuuksia yhteiskunnallisten muutosten tuomien uusien haasteiden lisäksi. Etenkin sukupuoli, koulutus ja vanhempien vaikutus ovat säilyneet merkittävinä aktiivisuuden selittäjiä. Ennakko-oletuksia tukien poliittinen aktiivisuus liittyy yhteen korkeamman koulutuksen, kompetenssin kokemuksen ja sosiaalisen ympäristön poliittisen aktiivisuuden kanssa. Sen sijaan, että vaihtoehtoiset vaikuttamistavat olisivat korvaamassa perinteisen äänestämisen, näyttää siltä, että nuoret ovat polarisoituneet aktiivisiin ja passiivisiin poliittisen aktiivisuutensa suhteen.
  • Piirto, Linda (2010)
    Tutkimus käsittelee puolueiden nuoriin kohdistamaa poliittista osallistamista verkossa sekä siihen liittyviä erilaisia tekijöitä. Tutkimuksen avulla pyritään myös selvittämään, millaisista lähtökohdista tätä poliittista osallistamista tehdään, minkälaisia puolia verkossa toimimiseen liittyy puolueiden kannalta sekä miten nuoria pyritään saamaan osalliseksi puoluepolitiikasta ja sitä kautta edustuksellisesta demokratiasta. Perinteiset politiikan vaikuttamiskeinot eivät näytä laajamittaisesti houkuttelevan nuoria ikäluokkia, mikä on saanut aikaan keskustelua nuorten poliittisesta aktiivisuudesta. Legitimiteettinsä säilyttääkseen poliittinen järjestelmä tarvitsee osallistuvia kansalaisia, jotka äänestävät ja ajavat asiaansa puoluejärjestelmän kautta. Globalisaatio, ihmisten liikkuvuus, muuttuvat identiteetit sekä perinteisten instituutioiden arvovallan murentuminen ovat osaltaan johtaneet siihen, ettei äänestäjäkansalaisuudella ole entisenkaltaista asemaa. Toimiminen yhteiskunnallisissa liikkeissä, vaikuttaminen omien kulutusvalintojen kautta tai vaikkapa talonvaltaus voivat olla yksilön kannalta merkityksellisempiä ja usein myös nopeampi keino vaikuttaa omaan ympäristöön. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Peter Dahlgrenin kansalaiskulttuurin käsite, jonka mukaan toimivalle demokratialle ovat olennaisia kansalaisten tietämys ja kyky hyödyntää tätä tietämystä. Kansalaiskulttuurin näkökulmasta on keskeistä, millaiseen kansalaisuuteen nuoria rohkaistaan ja kasvatetaan. Tutkimusta pohjustetaan käsittelemällä kansalaisuuden käsitettä, erityisesti aktiivista kansalaisuutta, joka on mielenkiintoisella tavalla ristiriitainen sekoitus yksilöllistä vastuuta ja kollektiivisia arvoja. Nuorten poliittiseen toimintaan pureudutaan myös käymällä läpi kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta erilaisista nuorille suunnatuista poliittiseen aktiivisuuteen kannustavista verkkosivustoista. Poliittista osallistamista koskeva tutkimusosuus pohjautuu tarkoitusta varten kerätylle haastatteluaineistolle, joka koostuu eduskuntapuolueiden edustajien asiantuntijahaastatteluista. Haastattelut tehtiin kahdessa erässä toukokuussa ja elo–syyskuun vaihteessa 2009. Tutkimuksen ulkopuolelle jäi kaksi puoluetta, joiden kanssa haastatteluaikaa ei järjestynyt kohtuullisessa ajassa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja ja niiden pohjalta litteroidun aineiston analyysimenetelmänä käytetään teema-analyysiä. Tutkimustulosten osalta voidaan todeta, että puolueiden jäsenrakenne ja historia vaikuttavat siihen, miten verkkoa hyödynnetään poliittisessa osallistamisessa. Nuoria pyritään tavoittamaan erilaisin verkkoviestinnän keinoin sekä myös sosiaalisen median kautta. Verkon kautta tavoitetaan kuitenkin usein jo entuudestaan aktiiviset, eikä toisaalta tiedetä, mikä saa aikaan impulssin poliittiseen toimintaan. Yksi tekijä nuorten poliittisessa aktiivisuudessa on nuorten kokema kansalaispätevyyden taso, eli miten kyvykkäästi ja paljon he omasta mielestään voivat vaikuttaa poliittiseen järjestelmään. Haastatteluissa nuoret nähtiin hyvin koulutettuina, aktiivisina verkkokeskustelijoina, joiden kuuntelemista pidettiin tärkeänä. Toisaalta on olemassa myös riski digitaalisesta kuilusta, jonka toisella reunalla ovat uutta viestintäteknologiaa poliittisessa osallistumisessa hyödyntävät nuoret ja toisella reunalla nuoret, jotka eivät joko tahdo tai osaa osallistua.
  • Törnqvist, Vappu (2005)
    Työn tavoitteena on osana poliittisen konsumerismin tutkimusta selvittää kuluttajien asenteita sosiaalisesti eettisempää matkailua ja mahdollista Reilun kaupan merkkijärjestelmää kohtaan. Tutkimuksen teoreettinen aihepiiri sijoittuu laajempaan keskusteluun uusista politiikan osallistumismuodoista. Eettisen kuluttamisen tarkastelu poliittisena hyveenä on politologian piirissä kiistanalainen lähestymistapa ja edellyttää uudenlaista käsitystä poliittisesta identifikaatiosta ja toimintatyylistä. Tässä työssä kansalaisten osallistuvaa toimintaa lähestytään arkipolitikoinnin sekä yksilöllistyneen kollektiivisen toiminnan käsitteillä. Työn merkittäviä teoreettisia lähtökohtia ovat riskiyhteiskunnan teoria, diskursiivinen demokratiamalli sekä kosmopoliittinen kansalaisuuskeskustelu. Osana teoreettista pohdintaa käsitellään myös poliittisen konsumerismin ja liberalismin välisiä yhtymäkohtia ja ristiriitaisuuksia. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat Micheletti 2003; Bang 1998; 2004; Tobiasen 2004; Delanty 2000; Beck 1998; Young 2000 sekä Dryzek 2000. Työn empiirinen osa koostui kyselytutkimuksesta matkailualan tapahtumassa - Matka 2005 - Helsingin Messukeskuksessa. Kyselyyn osallistui 150 vapaaehtoista. Tutkimuksen kohteena olivat asenteet reilumpaa matkailunkuluttamista kohtaan. Yleisiksi asenteiksi, jotka kannustavat oikeudenmukaisempaan matkailukäyttäytymiseen luettiin huolestuneisuus matkailun hyötyjen jakautumisesta sekä vastuu matkailuympäristön eettisyydestä. Tutkimuksessa käyttäytymistä pyrittiin todentamaan soveltamalla Ajzenin asenne- ja käyttäytymisteoriaa, johon lisättiin eettisen identiteetin ilmaisua mittaava ulottuvuus. Tulosten käsittelyssä käytettyjä analyysimenetelmiä olivat ristiintaulukointi, muuttujien välisen tilastollisen merkitsevyyden määrittäminen khin neliö -testin avulla, Mann-Whitneyn U-testi ja Kruskal-Wallisin yksisuuntainen varianssianalyysi, sekä summamuuttujien muodostaminen faktorianalyysin avulla. Suomalaisten matkailijaprofiili on varsin kaksijakoinen. On eettisiin toimintatapoihin ja arvomaailmaan tottuneita ja sitoutuneita matkailijoita, vaikka valtaosa kuluttajista ei suosi eettisiä matkailupalveluja. Asenne kuluttajien valintoja ohjaavia eettisiä tuotemerkkejä kohtaan oli kuitenkin myönteinen. Merkitsevästi kiinnostuneita olivat matkailijat, jotka olivat aiemmin etsineet eettisiä matkailupalveluja. Myös huoli matkailun taloudellisten hyötyjen kohdentumisesta ilmeni kiinnostuksena eettisiä matkailupalveluja kohtaan yleensä sekä kiinnostuksena eettistä tuotemerkkiä kohtaan. Eettisesti suuntautuneet arvioivat myös sosiaalisen ympäristön mielipiteen eettisyyteen kannustavana. Kiinnostusta reilumpaa matkailua kohtaan lisäsi myös käsitys siitä, että on kuluttajana velvollinen toimimaan eettisemmän matkailuympäristön puolesta. Eettisesti suuntautuneiden matkailjoiden mielestä oli kuitenkin vaikea toimia eettisesti, sillä informaatiota eettisen matkailupäätöksen tekemiseksi ei ole riittävästi tarjolla. Kirjallisuuden pohjalta hahmottuu kuva globaalista "kuluttajakansalaisesta", johon kuuluu yksilöllisten kulutusvalintojen kyseenalaistaminen kestävän kehityksen näkökulmasta sekä maailmankansalaisen oikeudet ja velvollisuudet. Kuluttajakansalaiset osallistuvat avoimeen keskustelujulkisuuteen vaihtoehtoisen julkisuuden avulla: boikotoimalla, kampanjoimalla eettisten tuotteiden puolesta tai sitoutumalla eettisten tuotemerkkien seuraamiseen. Kantaa yhteisiin ongelmiin otetaan yksilöinä - habermasilaisittain "järkeään käyttävinä kansalaisina" - eikä kollektiivisina edunsaajina. Survey-tutkimuksessa löydetään yhtymäkohtia riskiyhteiskunnan teorian sekä arkipolitikoinnin kanssa, jotka korostavat yksilöllisten valintojen maailmaa ja ratkaisuvastuuta. Diskursiiviseen demokratiamalliin liitettäviä poliittista kansalaisuutta tukevia seikkoja oli vähemmän, sillä matkailijoiden valintoja kuvasi tietty atomistisuus. Eettisiä valintoja helpottavien merkkijärjestelmien kannattamista ja seuraamista matkailupalveluiden tuotannossa ja kuluttamisessa voidaan kuitenkin pitää alustavana osoituksena julkisesta mielipiteenilmaisusta.
  • Tammisto, Tuomas (2008)
    Pro gradu -työssäni pyrin selvittämään millä tavoilla Papua-Uuden-Guinean politiikka tulee esiin metsätaloudessa, jossa yhdistyvät kiinnostavalla tavalla perifeeriseksi mielletty Papua-Uuden-Guinean valtio, sen paikallisyhteisöt, ylikansalliset yritykset ja kansalaisjärjestöt. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat minkälaista poliittista toimintaa hakkuut synnyttävät paikallisyhteisöissä ja miten hakkuut vaikuttavat valtion ja paikallisyhteisöjen keskinäisiin suhteisiin. Tutkielmani perustuu vuonna 2007 Papua-Uudessa-Guineassa (PUG), Itä-Uuden-Britannian maakunnassa sijaitsevassa kylässä tehtyyn kolmen kuukauden mittaiseen kenttätyöhön. Kylä, jonka asukkaat kuuluvat pääosin mengen-kansaan, oli kiinnostava kohde, sillä alueella oli asukkaiden suostumuksella hakattu metsää 1980-luvulta alkaen, ja toisaalta kylässä toimi paikallinen luonnonsuojeluyhdistys. Lisäksi kentällä ollessani PUG:ssa järjestettiin parlamenttivaalit. Kylässä ollessani osallistuin kylän elämään, haastattelin kyläläisiä ja kävin lukuisia epämuodollisia keskusteluja, seurasin vaalikampanjointia ja keskusteluja maankäytöstä. Tämän lisäksi haastattelin paikallisten kansalaisjärjestöjen työntekijöitä matkalla kylään ja sieltä pois. Tutkielmassani osoitan, että luonnonsuojelu kylässä liittyy laajemmin paikallisten ympäristön, kulttuurin ja itsemääräämisen suojeluun, ja on siten ns. lokalistinen poliittinen liike, jonka kannattajat ottavat aktiivisesti osaa myös PUG:n parlamenttipolitiikkaan. Myös hakkuita tukevat paikalliset ovat tiiviisti mukana niin yhteisön sisäisessä kuin parlamenttipolitiikassakin. Olen työssäni pyrkinyt purkamaan "paikallisen" käsitettä käsittelemällä yhteisön sisäisiä valtasuhteita, jakolinjoja ja eri näkökulmia, jotka pohjautuvat paikalliseen kulttuuriin. Tämän lisäksi hakkuut edistävät valtion asemaa Itä-Uudessa-Britanniassa. Yhtäältä valtio pyrkii käyttämään metsäyhtiöiden rakentamia metsäautoteitä oman kansallisen infrastruktuurinsa pohjana, vaikkakin yritysten luoma infrastruktuuri on useimmiten heikkolaatuista ja lyhytikäistä. Toisaalta hakkuiden aiheuttamat maakiistat ja yritysten väärinkäytökset myös luovat paikallisyhteisöissä tarpeen valtiolleja erityisesti oikeuslaitokselle. Keskeiset teemat työssäni ovat paikallisten ympäristöönsä liittämät merkitykset ja tavat, joilla he tuottavat ympäristönsä niin fyysisesti kuin käsitteelisestikin. Omavaraisviljelijöinä toimiville kyläläisille ympäristön tila on taloudellisesti tärkeä, minkä lisäksi ympäristöön liitetään monia merkityksiä; esim. yhteisön historia nähdään siinä. Vastaavasti myös valtio ja yritykset pyrkivät muokkaamaan, käsitteellistämään ja hallinnoimaan ympäristöä, mm. teiden ja kartoituksen avulla. Näissä yhteyksissä antropologinen keskustelu paikasta ja tilasta, kuin myös poliittinen maantiede ovat tärkeitä. Hakkuut ja eri tavat hahmottaa ympäristöä aiheuttavat kiistoja maanomistuksesta, minkä vuoksi käsittelen paikallisten tapoja hallinnoida maitaan kuin myös PUG:n maanomistuslainsäädäntöä. Maanomistus ja -kiistat ovat poliittisia kysymyksiä, joihin paikalliset joutuvat ottamaan kantaa, ja juuri maakiistat lisäävät mm. oikeuslaitoksen tarvetta. Osin kiistat synnyttävät myös poliittista toimintaa, jonka eri muotoja käsittelen työssäni. Paikalliset, poliittisista suuntauksistaan riippumatta, luovat myös yhteyksiä hyvin eri tason toimijoihin aina kansalaisjärjestöistä valtion eri virastoihin ja ulkomaisiin yrityksiin.
  • Saarela, Tauno (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 1997)
    Artikkelissa käsitellään Santeri Mäkelän toimintaa vuoden 1918 jälkeen ensin Pietari/Leningradissa 1920-luvulla kirjoittajana ja SKP:n toimitsijana ja myöhemmin Neuvosto-Karjalassa.
  • Siukola, Reetta (2006)
    Tutkimus käsittelee sukupuolikiintiökeskusteluja kahdessa suomalaisessa puolueessa, Kokoomuksessa ja Keskustassa. Kiinnostus Kokoomuksen ja Keskustan tarkasteluun kohdistuu niissä ilmenevään voimakkaaseen kiintiövastaisuuteen sekä tasa-arvokysymysten käsittelyn diskursiivisiin rajoitteisiin naisten poliittisen toiminnan kannalta. Tutkimuksella on kaksi päätavoitetta. Ensinnäkin se pyrkii syventämään olemassa olevaa analyysiä suomalaisesta tasa-arvo- ja kiintiöpuheesta tarkastelemalla Kokoomuksen ja Keskustan naispoliitikkojen kiintiömyönteisiä puhetapoja suhteessa niiden miespoliitikkojen kiintiöitä vastustavaan puheeseen. Toisena tavoitteena on tarkastella näitä puolueita naisten poliittisen toiminnan tiloina ja ymmärtää paremmin niiden sisäisiä diskursseja, sukupuolen mukaisia jakolinjoja sekä näiden mahdollisia vaikutuksia naisten poliittiselle toiminnalle. Aineistona käytetään Kokoomuksen ja Keskustan varsinaisten puoluekokousten asiakirjoja ja kiintiöistä käytyjä eduskuntakeskusteluja vuosilta 1990–2005 sekä Kokoomusta ja Keskustaa edustavien kunnallispoliitikkojen haastatteluja. Tutkimuskysymyksiin pyritään vastaamaan diskurssianalyysin välinein. Yhtäältä tarkastellaan sitä, millä tavalla vallitsevat diskursiiviset käytännöt ja puheen reunaehdot tuottavat ja rajoittavat poliitikkojen toimijuutta; toisaalta sitä, millä tavoin toimijat käyttävät diskursiivisia aineksia haastaakseen, muovatakseen tai puolustaakseen erilaisia positioita ja argumentteja. Tutkimuksen teoreettinen tausta pohjautuu pääasiassa pohjoismaiseen politiikan naistutkimukseen. Kokoomuksen ja Keskustan sukupuolikiintiökeskustelun yksi merkittävimmistä piirteistä oli se, ettei kiintiöissä kaikkien keskusteluun osallistuneiden osapuolten mielestä ollut lainkaan kyse sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Tämä johtui osapuolten erilaisista tasa-arvon määritelmistä – ei siitä, että keskusteluissa olisi käsitelty jotain kokonaan toista teemaa. Puolueissa vallinnutta tasa-arvoymmärrystä määrittivät näkemykset yksilöiden asenteiden sekä ”luonnollisen” tasa-arvokehityksen merkityksestä todellisen tasa-arvon saavuttamisen lähteinä. Tätä näkemystä vasten kiintiöt näyttäytyivät usein problemaattisina. Kokoomuksen ja Keskustan puoluehallitukset sekä aineistossa esiintyneet miespoliitikot käyttivät erilaisia aktiivisen ja passiivisen vastarinnan strategioita estääkseen kiintiökysymyksen politisoitumisen ja kiintiöiden käyttöönoton. Vastustus ulottui toisinaan myös tasa-arvoon ylipäänsä. Julkilausutun vastustuksen ja tasa-arvokysymyksiin liittyvien keskustelunavausten vaientamisen lisäksi aineistoissa esiintyi myös hienovaraisempaa tasa-arvokysymysten epäpolitisointia ja rajaamista. Silti miesten puheessa sukupuolten väliseen tasa-arvoon suhtauduttiin retorisella tasolla myönteisesti. Kiintiöitä puolustaneet naiset käyttivät hyväkseen tasa-arvopuheen yhteisiä elementtejä, joihin he ottivat etäisyyttä omiin kokemuksiinsa nojaten. Puolueissa vallinnut syrjimättömyyteen ja suosimattomuuteen perustuneen mahdollisuuksien tasa-arvon, sukupuolirooliajattelun ja tasa-arvon edistysuskon joustavasti toisiinsa yhdistävä puhetapa ei kuitenkaan antanut riittävästi tilaa naisten sosiaalisten kokemusten representaatioille. Tästä seurasi merkittäviä katkoksia ja ristiriitoja naisten puheeseen. Naisten toiminnan ehtoja Kokoomuksessa ja Keskustassa määritti ennen kaikkea puolueissa vallinnut tasa-arvoymmärrys sekä siitä seurannut ”yhden asian naiseksi” leimautumisen vaara: tasa-arvonäkökulmaa ei voinut soveltaa kysymyksessä kuin kysymyksessä.
  • Weide, Tuire Kaisa Marjukka (2008)
    Tutkimuksessa käsitellään maahanmuuttaneiden poliittista osallistumista Suomessa. Aiheen tekevät ajankohtaiseksi viime vuosina lisääntynyt maahanmuutto sekä kasvu puolueiden ja median kiinnostuksessa maahanmuuttaneita kohtaan. Kotoutumisen tutkimus on pääasiallisesti suuntautunut maahanmuuttaneiden taloudelliseen ja sosio-kulttuuriseen integraatioon, ja poliittisen integraation tutkimus on ollut vähäisempää. Aihetta tarkastellaan kahdentoista luottamustehtävään vuoden 2004 kunnallisvaaleissa valitun kunnanvaltuutetun sekä yhden varavaltuutetun haastattelujen kautta. Tarkoituksena on kuvata, miten haastatellut perustelevat haluaan toimia politiikassa, määrittelevät itseään edustajana sekä viittaavat maahanmuuttajuuteen ja omaan kulttuuritaustaansa puheessaan politiikasta. Haastatteluaineistoa käsitellään diskurssianalyyttisesti suuntautuneen tarkastelun avulla, jossa haastateltujen puhe ymmärretään todellisuutta ja itseymmärrystä rakentavina selontekoina. Analyysin asettamiseksi kontekstiinsa käsitellään myös maahanmuuttaneiden osallistumisen institutionaalisia kehyksiä erityisesti vaaleihin ja puolueisiin liittyen. Työn teoreettisen taustan muodostavat tutkimukset kulttuurisesti moninaisesta yhteiskunnasta poliittisena yhteisönä sekä erityisesti keskustelu edustamisen käsitteestä, jonka suhteen tutkimuksessa tukeudutaan Hanna Fenichel Pitkinin, Anne Phillipsin, Robert E. Goodinin ja Michael Sawardin esittämiin lähestymistapoihin. Aikaisempaa tutkimusta maahanmuuttotaustaisista luottamushenkilöistä ei ole saatavilla Suomea koskien, mutta erityisesti pohjoismaisia teoksia hyödynnetään aineiston tarkastelussa. Varsinainen vertailu ei kuitenkaan ole mahdollista maiden erilaisten maahanmuuttohistorioiden vuoksi. Tutkimuksessa todetaan, että haastateltujen määrittelyt omasta edustajuudestaan ovat moninaisia. Vain neljä suurimmissa kaupungeissa asuvaa haastateltua painottaa selvästi maahanmuuttajien edustamista. Joillekin haastatelluista kyseinen painotus ei tosin olisi edes mielekäs kunnan vähäisen maahanmuuttaneiden määrän vuoksi. Haastatellut näyttäytyvät useasta näkökulmasta "tavallisina kunnallispoliitikkoina". He ovat kulttuurisesti hyvin integroituneet Suomeen ja sisäistäneet puoluepolitiikan arkitietoa. Politiikassa toimiminen myös edelleen juurruttaa maahanmuuttanutta kotikuntaansa Suomessa. Maahanmuuttotausta tulee haastatteluissa esille taakkana ensisijaisesti kielivaikeuksien ja vähemmässä määrin myös syrjinnän tai erilaisuuden kokemuksien vuoksi. Maahanmuuttotaustan voi kuitenkin nähdä myös resurssiksi, sillä sen ansiosta voi esimerkiksi saada myönteistä huomiota. Oma kulttuuritausta tarjoaa joillekin arvo- ja argumentaatioperustan, johon tarvittaessa voi nojata. Puolueet ovat 2000-luvulla suunnanneet enenevässä määrin huomiota maahanmuuttaneisiin potentiaalisina kannattajina. Tällä hetkellä puolueet näyttäytyvät mahdollistamispontentiaalinsa kautta. Ne tarjoavat maahanmuuttaneelle yhden suomalaiseen yhteiskuntaan osallistumisen ja mahdollisesti myös sosiaalisen nousun kanavan. Ulkomaiset tutkimukset antavat kuitenkin aihetta jatkossa seurata puolueiden toimintaa suhteessa maahanmuuttaneisiin, sillä puolueissa on muualla esiintynyt esimerkiksi maahanmuuttotaustaisille mahdollisten toimijaroolien rajautumista kotoutumiskysymyksiin. Tuhannet syntyperäiset suomalaiset ovat antaneet kunnallisvaaleissa äänensä maahanmuuttotaustaiselle ehdokkaalle. Ulkomailla syntyneiden kunnanvaltuutettujen olemassaolo etnisesti melko homogeenisissäkin kunnissa kertoo siitä, ettei osa äänestäjistä vaadi edustajalta edustettavan kanssa yhteistä syntyperää. Suomalaisessa tavassa käsittää kunnallisen poliittisen yhteisön jäsenyys voi siten nähdä siirtymistä kohti etnisyyden huomiotta jättävää lähestymistapaa, etnos-käsityksestä kohti ajatusta kansasta demoksena.