Browsing by Subject "poliittiset asenteet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Helminen, Vilja (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objective. The aim of this study was to clarify the relationship between fear and anxiety, and political attitudes. It has been suggested that individual differences in political ideology stem from differences in threat sensitivity and that conservative political ideology acts as a defence mechanism against psychological threats. There is tentative evidence from previous studies that from different threat reactions fear specifically but not anxiety influences political attitudes. It is also unclear whether threat is connected to political ideology more broadly or just attitudes concerning some political matters. In this study I assess whether anxiety disorder symptoms that reflect differences is fearfulness and anxiety predict different political attitudes. Methods. The sample of this study consisted of 5,819 people born in Great Britain in 1958. Symptoms of generalized anxiety disorder, phobia, and panic were assessed at the age of 44, and opinions about political issues six years later. Exploratory factor analysis was used to assess how political opinions were structured into different attitude dimensions, and seven broader political attitudes were formed based on this. Finally, a path model was used to assess whether anxiety disorder symptoms predicted political attitudes. Results and discussion. The anxiety disorder symptoms predicted attitudes towards economic inequality and preservation of the environment. More specifically, those with more generalized anxiety disorder symptoms were more concerned about environmental issues and those with more phobic symptoms were more concerned about economic inequality. This difference between generalized anxiety disorder and phobias might be explained by the fact that the former is connected with anxiousness whereas the latter reflects fearfulness. The results support the notion that fear and anxiety are differently connected to political attitudes. They also call into question threat reactions’ connection with political ideology more broadly.
  • Teräväinen, Tuula (2005)
    Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin yliopiston opiskelijoiden poliittista orientaatiota 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Keskeisinä kiinnostuksen kohteina ovat opiskelijoiden poliittinen mielipideilmasto sekä aineistosta muodostettavat poliittiset asenneulottuvuudet ja niihin yhteydessä olevat tekijät vuosina 1968 ja 1974. Pääasiallisena teoreettisena viitekehyksenä tarkasteluissa käytetään poliittisen sosialisaation näkökulmaa. Lisäksi tutkielmassa pohditaan mannheimilaisen sukupolvinäkökulman soveltuvuutta opiskelijoiden poliittisen orientaation tarkasteluun sekä poliittisen sosialisaation lähestymistavan ja sukupolvinäkökulman välistä suhdetta. Aineisto perustuu vuosina 1967, 1968 ja 1974 Helsingin yliopiston opiskelijoille tehtyihin survey-kyselyihin, joista tässä tutkielmassa käytetään kahden jälkimmäisen vuoden aineistoja. Opiskelijoiden poliittista mielipideilmastoa vuosina 1968 ja 1974 kuvataan suorien jakaumien ja ristiintaulukoiden avulla ja mielipideilmastoon sisältyvät poliittiset asenneulottuvuudet muodostetaan aineistolähtöisesti eksploratiivisen faktorianalyysin avulla. Asenneulottuvuuksia tarkastellaan ensin ristiintaulukoilla ja sen jälkeen logistisella regressioanalyysilla. Havaittuja yhteyksiä pyritään selittämään, tarkentamaan ja täsmentämään elaboraation kautta kiinnittämällä huomiota erityisesti tiedekuntien välisiin eroihin poliittisessa orientaatiossa. Helsingin yliopiston opiskelijoiden poliittisen mielipideilmaston havaittiin olleen jonkin verran ideologisesti vasemmistolaisempi vuonna 1974 kuin vuonna 1968, mikä vahvisti aikaisemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia. Mielipideilmastosta nousi molempina vuosina kaksi poliittista asenneulottuvuutta: sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimusten ulottuvuus ja konservatismin ulottuvuus. Sosioekonomisen ja ideologisen taustan sekä opiskeluaikaan liittyvien tekijöiden havaittiin selittävän osittain tiedekuntien välistä voimakkaan orientaation vaihtelua asenneulottuvuuksilla. Tiedekuntien väliset erot säilyivät kuitenkin myös kaikki muut selittävät muuttujat vakioituna, joten tiedekunnalla nähtiin olleen myös muista tekijöistä riippumaton vaikutus opiskelijoiden poliittiseen orientaatioon. Tulokset vahvistivat tässä mielessä tarvetta nähdä poliittinen sosialisaatio vuorovaikutteisena ja ristiriitaisenakin prosessina, joka käsittää useita eri elämänvaiheita. Lisäksi historiallisen ja poliittisen kontekstin merkitys näytti olleen tutkimusajankohtina keskeinen. Mannheimilainen sukupolvikeskustelu osoittautui hyödylliseksi poliittisen sosialisaation näkökulman laajentamisen kannalta. Tulosten perusteella poliittisen sosialisaation viitekehyksen ja mannheimilaisen sukupolvinäkökulman perustavanlaatuisen vastakkaisuuden todettiinkin olevan jossain määrin näennäinen, kun vastaajien poliittisessa orientaatiossa havaittiin samanaikaisesti sekä jatkuvuuden että katkoksen elementtejä.
  • Niska, Miira (2006)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan nuorten pääkaupunkiseutulaisten asenteita Vihreään liittoon. Tarkoitus on selvittää, minkälaisia laadullisia asenteita nuorten argumentaatiosta on mahdollista löytää sekä minkälaiseksi kohteeksi Vihreä liitto nuorten asenteissa määrittyy. Lisäksi tarkoitus on selvittää vastaavatko löydetyt asenteen kohteet käsityksiä Vihreästä liitosta ympäristöpuolueena ja uuden politiikan puolueena. Asenteet ymmärretään retorisen sosiaalipsykologian mukaisesti sosiaalisiksi ja argumentatiivisiksi, ja niitä tarkastellaan laadullisen asennetutkimuksen lähestymistavan mukaisesti. Aineisto koostuu 18-vuotiaiden pääkaupunkiseutulaisten haastatteluista. Haastatteluissa 12 nuorta kommentoi kahdeksaa heille esitettyä väittämää, jotka kaikki koskevat Vihreää liittoa. Puolet väittämistä on Vihreää liittoa arvottavia ja puolet esittää käsityksiä Vihreästä liitosta puolueena. Tutkielman aineistossa esiintyy 27 laadullisesti erilaista asennetta Vihreään liittoon. Puolueen kannattaminen ja vastustaminen eivät ole yksinkertaisia asioita. Nuoret kannattavat Vihreää liittoa yhdessä kontekstissa, mutta vastustavat toisessa. Asenteen kohteena Vihreä liitto on monipuolinen. Aineistossa se määrittyy seitsemällä tavalla. Haastatteluissa Vihreää liittoa arvotetaan hippien ja ympäristöaktivistien puolueena, puistopuolueena, vasemmistopuolueena, oikeistopuolueena, uudenlaisena puolueena, linjattomana kohupuolueena sekä poliittisena turvapaikkana. Käsitystä Vihreästä liitosta ympäristöpuolueena vastaavat kielteisesti arvotettu määritys Vihreästä liitosta hippien ja ympäristöaktivistien puolueena sekä myönteisesti arvotettu määritys Vihreästä liitosta puistopuolueena. Kielteisessä asenteessa Vihreä liitto määrittyy puolueeksi, joka asettaa ympäristönsuojelun ihmisten tarpeiden edelle. Myönteisessä asenteessa taas Vihreä liitto määrittyy puolueeksi, joka suojelee ihmisille tärkeää resurssia: ympäristöä. Käsitystä Vihreästä liitosta uuden politiikan puolueena vastaavat myönteisesti arvotettu määritys Vihreästä liitosta uudenlaisena puolueena sekä kielteisesti arvotettu määritys Vihreästä liitosta linjattomana kohupuolueena. Myönteisessä asenteessa Vihreä liitto määrittyy nuorekkaaksi puolueeksi, jota puoluekuri ei kahlitse. Kielteisessä asenteessa taas Vihreä liitto määrittyy puoluekurin puutteen vuoksi linjattomaksi ja kohujulkisuudella erottuvaksi puolueeksi. Vihreä liitto määrittyy nuorten argumentaatiossa myös vanhan politiikan puolueeksi ja poliittiseksi turvapaikaksi. Vanhan politiikan puolueena Vihreä liitto määrittyy sekä oikeistoon että vasemmistoon. Arvottaminen riippuu siitä, mihin puhuja itsensä vanhan politiikan ristiriitaulottuvuudella asemoi. Poliittisena turvapaikkana Vihreää liittoa arvotetaan myönteisesti neutraalina ja leimaamattomana puolueena. Tärkein lähde laadullisen asennetutkimuksen osalta oli Vesalan ja Rantasen (1999) Pelkkä puhe ei riitä. Retorisen sosiaalipsykologian tärkein lähde oli Billigin (1996) Arguing and thinking (2. painos). Tutkimusaiheen kannalta tärkeimmät lähteet olivat Hellstenin ja Martikaisen (2001) Nuoret ja uusi politiikka, Paakkunaisen (2003) toimittama "Kyllä politiikalle, mutta..." sekä Carterin (2001) The politics of the environment.
  • Metsä, Maija (1999)
    Tutkimus tarkastelee korkeakouluopiskelijoiden poliittisten asenteiden, arvomaailman ja suuntautumisen kehitystä yhteiskunnallisen murroksen aikana 1980-luvun lopulta 1990-luvun puoliväliin. Tutkimusajankohtien välillä tapahtunutta kehitystä peilataan suhteessa muihin pääkaupunkiseudun nuoriin aikuisiin. Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen. ja pohjaa vuosina 1988 ja 1995 survey-menetelmällä kerättyihin haastatteluaineistoihin. Vuoden 1988 aineisto sisälsi kaikkiaan 705:n ja vuoden 1995 aineisto 600:n pääkaupunkiseudun 18-30 -vuotiaan nuoren aikuisen haastattelut, joiden sisältämistä kysymyksistä valittiin joukko yhteiskunnallisia ja poliittisia periaatekysymyksiä. Opiskelijoita oli otoksissa mukana 206 ja 119. Tilastollisina tutkimusmenetelminä käytetään faktorianalyysiä (pääkomponenttianalyysi) ja ryhmittelyanalyysia. Lähtökohtana on Karl Mannheimin esittämä sukupolven käsite. Sukupolviteoria perustuu oletukseen, että yhteiskunnallinen ilmapiiri ja yhteiset kokemukset nuoren sosialisaatiovaiheessa luovat yhteisen viitekehyksen, jonka kautta samanikäiset ikäryhmät ovat myöhemmin taipuvaisia tarkastelemaan poliittisia kysymyksiä ja muodostamaan siten samansuuntaisia poliittisia näkemyksiä yhteiskunnallisista kysymyksistä. Tutkimuksen keskiössä on yhteiskunnallisen muutoksen ja sukupolvien syntymisen välinen vuorovaikutussuhde: sukupolvien oletetaan syntyvän vain kiihtyvän yhteiskunnallisen ja kulttuurisen muutoksen vaikutuksesta. Tutkimuksessa muodostettiin politiikan periaatekysymyksiä koskevista välttämistä neljä asenneulottuvuutta: hyvinvointivaltion kritiikki, pehmeät arvot, yhteiskunnan luokkaluonne sekä perinteisen auktoriteetin ja moraalin ylläpitäminen. Tulokset osoittivat opiskelijoiden poliittisten asenteiden koventuneen ja oikeistolaistuneen suhteessa muihin nuoriin aikuisiin. Asennemuutos koski erityisesti nuoria 18-23 -vuotiaita miesopiskelijoita. Tämä näkyi etenkin hyvinvointivaltion kritiikin poikkeuksellisen voimakkaana kasvuna. 1980-luvun opiskelijapolvelle tyypilliset pehmeät arvot ovat myös jonkin verran menettäneet kannatustaan samalla kun opiskelijoiden auktoriteettiusko ja moraali ovat tiukentuneet 1990-luvulla. Opintoalakohtaisessa tarkastelussa yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien havaittiin vuoden 1988 tilanteessa (ei vertailuaineistoa vuodelta 1995) edustavan hyvinvointivaltiomyönteisempää ja pehmeämpää arvomaailmaa. Tulosten mukaan 1990-luvun opiskelijat näyttäisivät sukupolviteorian mukaisesti muodostavan omaleimaisen, erilaisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä - tässä tapauksessa poikkeuksellisen voimakkaassa yhteiskunnallisessa murrosvaiheessa - sosialisoituneen ja poliittiset arvot sekä asenteet omaksuneen sukupolven. Myös opiskelijoiden poliittista suuntautumista koskeva ryhmittely osoitti opiskelijoiden asenteissa tapahtuneen muutosta kohti markkinaliberalistista ja uusoikeistolaista arvomaailmaa. Poliittisen suuntautumisen toisen poolin muodosti vuoden 1995 tilanteessa niukalla enemmistöllä edelleen libertaarinen vasemmisto. Puolueista suurimman kannatuksen opiskelijoiden keskuudessa saivat 1990-luvun puolivälissä edelleen kokoomus ja vihreät. Tutkimuksen lähteinä on käytetty ensisijaisesti sukupolven käsitettä tarkastelleita tutkimuksia. Tärkeimpiä lähteitä ovat Karl Mannheimin "Das Problem der Generationen" (1952) sekä muut sukupolviteemaa käsitelleet tutkimukset, kotimaisista tutkimuksista mm. J.P. Roosin tutkimukset.