Browsing by Subject "political rhetoric"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2006)Yhdysvaltojen ns. 'sota terrorismia vastaan' on tuonut uuskonservatismille paljon julkisuutta. Tästä huolimatta uuskonservatismia ja Yhdysvaltojen nationalismia laajemmin käsitteleviä tutkimuksia on edelleen vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida identiteettien rooleja Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa. Tutkimus luo uuden mallin monensuuntaisista identifikaatio-prosesseista. Ensinnäkin kansallinen identiteetti muodostuu kollektiivisina pidetyistä käsityksistä kansan olemuksesta. Toisaalta, merkittävä ja toistuva piirre Yhdysvaltojen kansallisen identiteetin muodostumisessa on 'vihollisten', 'liittolaisten' ja 'pahojen voimien' vastakkaiset identiteetit, joilla omaa 'puhdasta' identiteettiä korostetaan. Nämä vastakkaiset ja ristiriitaiset prosessit ovat vahvasti esillä Yhdysvaltojen uuskonservatismin kentällä. Tutkimuksessa kehitetty identifikaatio-prosessien malli perustuu Carl Schmittin poliittisiin teorioihin. Schmitt on tunnettu poikkeustila-teoriastaan. Hänen ajattelussaan vastakkainasettelu ja vihollisen läsnäolo korostuvat. Sekä Schmittin että uuskonservatiivien teksteissä korostuu kaksi periaatteellista teemaa, poikkeavuus ja erottautuminen. Nämä teemat nousivat keskeisiksi tekemässäni retorisessa analyysissä, tutkimuksen empiirisessa osassa. Analysoin yhden yhdysvaltalaisen ns. think tankin julkaisemia kirjoituksia ja julkaisuja terrorismin vastaisesta sodasta. Analyysi perustuu Jacques Derridalta ja etenkin Kenneth Burkelta saatuihin vaikutteisiin. Yksi tutkimuksen tuloksista on se, että jatkuva identiteettien vastakkainasettelu lisää konfliktin riskiä joka tasolla. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että sellaiset identiteetti-diskurssit, jotka löytyvät Schmittin ja uuskonservatiivien kirjoituksista, edistävät poissulkevia ja taistelevia poliittisia linjoja erityisesti ulkopolitiikassa. Mitä pidemmälle ulkopoliittiset asenteet kehittyvät tähän suuntaan, sitä vähemmän sovinnollisemmat ja rakentavammat argumentit pääsevät esiin.
-
(2018)Taking a (critical) discursive psychological approach, the present study explores the identity management of the Finnish and Swedish Prime Ministers (PM) in relation to the "refugee crisis" and their countries' asylum policies. By taking a longitudinal approach and analysing the PMs' accounts of the "refugee crisis" from 1-year period, we focused on the ways rhetorical devices related to ethos, logos, and pathos were used to manage the issues of stake and accountability, as well as on the ways in which categories were worked up to serve particular functions. Our comparative analysis demonstrated significant similarities in the Finnish and Swedish PMs' talk, especially with regard to the transfer from a discourse of pathos and ethos, describing refugees in terms of individualism and humaneness, to a discourse of logos, emphasizing rationality, justifying sharpened immigration policies, and homogenizing refugees. However, the different historical paths of the two countries' immigration policies and the specific political situation had implications for the PMs' discourse. The Swedish PM could feasibly scapegoat the Sweden Democrats and the political right in opposition, whereas the Finnish PM, with the populist radical right as a government partner, engaged more heavily in distinctions between "real, needing" and "false, undeserving" refugees. We argue for the longitudinal approach in the analysis of political discourse, as such an approach allows to identify the changes and continuities in the discourse, as well as to grasp the dialogical interplay between the discourse and its context.
