Browsing by Subject "politiikan teoria"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Aho, Suvi (Helsingfors universitet, 2011)
    Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kahta asukaslähtöisyyteen pyrkivää paikalliskulttuurihanketta. Helsingin kulttuurikeskuksen kulttuuriraide-yhteistyöverkostoa toteutetaan Mellunkylän alueella ja Metropolia Ammattikorkeakoulun Urbaani luovuus -hanketta Arabianrannan ympäristössä. Mielenkiintoni kohteena ovat paikalliskulttuuritoimintaa järjestävien tahojen ja paikallisaktiivien käsitykset asukaslähtöisyydestä ja hankkeiden tarkoituksesta. Työssä pyritään vastaamaan kahteen pääkysymykseen. Ensinnäkin: miten asukaslähtöisyys tulkitaan Urbaani luovuus -hankkeessa ja kulttuuriraide-verkostossa? Toinen tutkimuskysymykseni kuuluu, miten haastateltavat tulkitsevat kyseisten kulttuurihankkeiden tarkoitusta ja merkitystä? Työssä tarkastellaan paikalliskulttuuriprojekteja niiden keskeisten tekijöiden ja toimijoidennäkökulmista katsottuna. Näin ollen valitsin työni empiirisen osuuden menetelmäksi henkilöhaastattelun. Aineiston analysoinnissa käytetään niin kutsuttua ad hoe -menetelmää, eli yhdistellään vapaasti muun muassa tiivistämisen ja luokittelun tekniikoita. Asukaslähtöiset kulttuurihankkeet nojaavat jonkinlaiseen käsitykseen asukkaiden roolista ja osallisuudesta. Olen valinnut työni tulkintateoriaksi osallisuutta ja moniäänisyyttä korostavan käsitejärjestelmän, joka pohjautuu muun muassa Hannah Arendtin ja deliberatiivisen demokratian teoreetikon Joshua Cohenin ajatuksiin. Niissä korostetaan julkisen yhteistoiminnan ja keskustelevien käytäntöjen merkitystä moniäänisyyden ja inklusiivisyyden takaamisessa. Deliberatiiviset periaatteet ovat toimivia paikalliskulttuurihankkeiden yhteistoimintaprosessin tarkastelussa. Toinen mielenkiinnon kohteeni on kulttuurin instrumentaalinen rooli kaupunkipolitiikassa. Kulttuurisesta suunnittelusta on haettu apua niin kaupunkien kansainvälistymispyrkimyksiin kuin lähiöiden parannukseen. Lähestyn asiaa muiden muassa Charles Landryn tutkimusten pohjalta, joskin pyrin kartoittamaan ennen kaikkea käydyn keskustelun laajuutta. Urbaanissa luovuudessa asukaslähtöisyys ymmärretään pyrkimyksenä päästä tekemisiin asukkaiden kanssa. Metropolia suunnittelee ja toteuttaa alueelle vuorovaikutteisia sisältöjä, joihin asukkaiden toivotaan osallistuvan
  • Sundell, Taavi (Helsingfors universitet, 2010)
    Tämä tutkielma tarkastelee Michael Hardtin ja Antonio Negrin tapaa määritellä väen (multitude) ja yhteisvaurauden (common) käsitteitä trilogian muodostavissa teoksissaan Empire (2001), Multitude—War and Democracy in the Age of Empire ja Commonwealth (2009). Hardtin ja Negrin trilogian eräänä keskeisenä päämääränä voidaan nähdä olevan dekonstruktiivisen ajattelun ylittäminen niin teoriassa kuin praksiksessa ja tämä tutkielma keskittyykin heidän työhönsä pyrkimyksenä postdekonstruktiivisen poliittisen ontologian muotoiluun. Tutkielman ensimmäinen luku tarkastelee dekonstruktiota Jacques Derridan omien tekstien ja näistä esitettyjen tulkintojen pohjalta keskittyen Derridan ajattelun niihin osiin, joilla voidaan nähdä olevan ilmeinen yhteys politiikan teoriaan. Tämä tehdään tarkastelemalla käsitteitä ristiriitaisuus, ratkaisemattomuus, päätös, konteksti, tieto, sekä différance. Derridan ajattelua kontekstualisoidaan poststrukturalismiin filosofisena suuntauksena, sekä tätä lähestymistapaa käyttäviin töihin maailmanpolitiikan oppiaineen kentällä. Ensimmäisen luvun päättää pohdinta Derridan tavasta määrittää ontologiaa, sekä tämän suhteesta marxismiin ja postmarxismiin. Tutkielman toinen luku esittelee Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen teorian hegemoniasta dekonstruktiivisen perspektiivin kanssa yhteensopivana tapana käsitteellistää poliittista toimintaa rakenteiden synnyttämisenä. Myös tämä luku jakautuu keskeisten käsitteiden ympärille, jotka tässä yhteydessä ovat artikulaatio, diskurssi, antagonismi, sekä hegemonia. Toinen luku alkaa kontekstualisoinnilla postmarxismista politiikan teorian kentällä ja maailmanpolitiikankin tieteenalalla ja se päättyy sen pisteen muotoiluun, josta käsin aloitetaan kolmannessa luvussa tehtävä Hardtin ja Negrin teorian analyysi. Kolmannessa luvussa analysoidaan ensin yhteisvaurauden käsitettä Hardtin ja Negrin teoriassa ja päädytään esittämään sen tulevan erittäin lähelle Derridan tekstin, sekä Laclaun ja Mouffen diskurssin käsitteitä. Lisäksi tehdään erottelu yhteisvauruden kenttään ja yhteisvaurauden ilmentymiin. Tämän jaottelun nähdään olevan yhteensopiva Hardtin ja Negrin ajattelun kanssa, mutta toisaalta mahdollistavan myös sen kritiikin. Tämän jälkeen tarkastellaan tapaa, jolla Hardt ja Negri näkevät vallankumouksellisen vapautumisen prosessin syntyvän samaisen yhteisvaurauden päälle ja argumentoidaan tämän prosessin olevan vahvasti yhteneväinen Derridan différance-käsitteellä kuvaamaan merkityksen syntymisen ja muuttumisen prosesseihin. Yhteisvaurauden käsittelyn jälkeen tutkielmassa tarkastellaan väkeä sinä poliittisen organisaation muotona ja subjektina, jonka tulisi kyetä viemään eteenpäin edellä mainittua vapautumisen prosessia, sekä Hardtin ja Negrin tapaa käsitellä demokratiaa sinä päätöksenteon muotona, jonka tulisi hallinoida niin yhteisvaurauden luomista, kuin väen organisaatiotakin. Tutkielmassa argumentoidaan sen puolesta, että Hardtin ja Negrin tapa määritellä näitä kysymyksiä ei ole yhteensopiva dekonstruktiivisen ajattelun kanssa, mutta se ei toisaalta myöskään kykene tarjoamaan vaihtoehtoa hegemonialle poliittista toimintaa kuvaavana logiikkana. Tutkielma päätyy toteamaan, että Hardt ja Negri eivät trilogiassaan kykene suoriutumaan pyrkimyksestään ylittää dekonstruktiivisen ajattelun vaihetta ja toisaalta, että heidän tapansa käsitellä yhteisvaurautta ja väkeä tekee vaikeaksi poliitisen ymmärtämisen hylätessään dekonstruktiivisen poliittisen ontologian.
  • Turunen, Elina (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee yhteisen (common) tuotantoa Michael Hardtin ja Antonio Negrin esittämän keskustelun pohjalta, joka nousee autonomimarxilaisesta politiikan teorian perinteestä. Hardtin ja Negrin mukaan kapitalistinen tuotanto on muuttunut siten, että elämästä itsessään on tullut tuottavaa ja tuotannon tulokset ovat enenevässä määrin sosiaalisia suhteita ja elämänmuotoja. Tarvittavat tuotannonvälineet ovat yhä useammin erilaisia ihmisillä olevia ominaisuuksia ja kykyjä, jolloin biopoliittisen työvoiman on mahdollista alkaa tuottaa yhteistyötä yhä riippumattomammin pääomasta ja sen kontrollista. Siten biopoliittinen tuotanto määrittää merkittävällä tavalla uudelleen olosuhteita yhteisen tuottamiselle. Tutkielman päämääränä on selvittää, onko Hardtin ja Negrin yhteisen tuotannon poliittinen tila todella globaali. Tätä tarkastellaan kysymällä, mitä instituutioita globaalien liikkeiden yhdistäminen edellyttää ja millaisia ovat ne erot, joita globaalissa maailmassa on otettava huomioon näitä liikkeitä rakennettaessa. Tutkielmassa selvitetään poliittisen tilan piirteitä tutkimalla millaisissa kategorioissa yhteinen ilmenee Hardtilla ja Negrillä ja tarkastelemalla näitä kategorioita (tuotanto, subjekti, vastarinta) globaalin liikkeen syntymisen kannalta. Tutkielman päälähteenä on Hardtin ja Negrin trilogia, joka käsittää teokset Imperiumi (2005), Multitude (2006) ja Commonwealth (2009) sekä lisäksi Declaration (2012). Hardtin ja Negrin käsityksiä yhteisen tuotannosta peilataan suhteessa niistä esitettyyn kritiikkiin sekä näkökulmaltaan läheisten teoreetikkojen kirjoituksia vasten (Massimo de Angelis, David Harvey, John Holloway, Kevin C. Dunn, Mark Laffey, Jutta Weldes, Ernesto Laclau, Teivo Teivainen, Henry Veltmeyer, Saskia Sassen) ja tarkastellaan niiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Hardtin ja Negrin teorian kritiikeissä nousevat esille yksipuolinen keskittyminen immateriaalisuuteen ja biovaltaan, hierarkian roolin väheksyminen globaalissa väessä, maantieteestä irrottautuminen, paikan merkityksen ohittaminen subjektiviteetin muodostumisessa sekä ytimen ja periferian välisen jaon hämärtäminen. Toisaalta kritiikissä pidetään Hardtin ja Negrin käsityksiä heikentyvistä valtiorakenteista eurosentrisinä. Tutkielman tuloksena on, että Hardtin ja Negrin kuvaus globaalien liikkeiden liittoumien syntymisestä tekemisessä jää vajavaiseksi. Tutkielma esittää näkemyksen, että prefiguratiivinen politiikka edellyttäisi tarkempaa poliittisen tilan valtasuhteiden ja hierarkioiden analyysia. Jos tuotanto luo sitä vastaavia poliittisen toiminnan muotoja, olisi olennaista tarkastella miten tuotannon eri vaiheet eri paikoissa vaikuttavat kamppailujen liittoutumiseen. Tutkielma osoittaa, että maaseudun, globaalin etelän ja niiden olemassa olevien kamppailujen rooli yhteisen tuotannon poliittisen tilan luomisessa jää Hardtin ja Negrin teoriassa vaille sijaa. Tutkielman johtopäätös on, että yhteisen tuotannon globaalin poliittisen tilan luomiseksi tarvitaan uusia globaaleja instituutioita singulariteettien kommunikointiin, liittoutumien muodostamiseen ja esteiden purkamiseen. Hardtin ja Negrin todetaan löytävän joitakin tällaisten instituutioiden ituja. Analyysin perusteella jää kuitenkin avoimeksi, miten poliittisia affekteja luodaan ja välitetään globaalisti. Toiseksi tutkielmassa päädytään johtopäätökseen, että Hardt ja Negri käsittelevät hyvin vähän eroja materiaalisissa resursseissa ja valtasuhteissa, eikä ole selvää mitkä kamppailut haluavat liittoutua keskenään. Analyysi osoittaa, että Hardtin ja Negrin teoreettisen kehikon avulla ei pystytä kokonaisvaltaisesti käsittelemään globaalin etelän singulariteettien toimintaedellytyksiä ja haluja. Siten heidän väitteensä kamppailujen globaalista tilasta jäävät vaille riittävää teoreettista perustaa.
  • Sarvilahti, Pauliina (2005)
    Tutkimuskohteena on eurooppalainen oikeistopopulismi. Tapaustutkimuksena tutkielmassa analysoidaan italialaisen Lega Nord -puolueen johtohahmon Umberto Bossin puheita hallituspuolueena ollessaan. Primäärilähteinä käytetyt puheet on pidetty vuosina 2001-2003. Tutkielman tarkoituksena on ensinnäkin selvittää oikeistopopulismin käsite, joka laajassa mittakaavassa kuuluu uuden politiikan teorian alaisuuteen. Oikeistopopulismin piirteinä ovat antielitismi, poissulkeva luonne toiseuden kautta, kriisiin vetoaminen, uudenlaisen ja erilaisen poliittisen voiman identiteetti sekä uuskonservatismi ja protektionismi. Myyttinen ja konkreettinen alueellisuus ovat puolueen alkujaan alueellisen erikoispiirteen takia otettu mukaan. Tutkimuskysymyksinä on ensinnäkin selvittää käyttääkö Bossi vielä oikeistopopulistista teesiä hallituspuolueena, jonka jälkeen tarkastellaan tarkemmin miten hän tämän teesin puheissaan rakentaa. Metodina käytetään Chaïm Perelmanin uuden retoriikan menetelmää. Uusi retoriikka huomioi erityisesti retorin ja yleisön välisen suhteen. Argumentointitekniikat jakautuvat assosiatiivisiin ja dissosiatiivisiin argumentteihin. Assosiatiivisia ovat kvasiloogiset, todellisuuden rakenteisiin perustuvat ja todellisuuden rakenteita muokkaavat argumentit. Kvasilooginen argumentointi määrittelee, vertailee, pohtii todennäköisyyksiä, on vastavuoroinen ja osoittaa ristiriitaisuuden. Todellisuuden rakenteisiin perustuva argumentointi osoittaa kausaalisuussuhteita ja todellisuuden rakenteita muokkaava argumentointi antaa esimerkkejä, metaforia, analogioita, malleja ja havainnollistamista. Dissosiatiivinen argumentointi pyrkii kahden asian erottamiseen. Tutkimuksessa havaittiin Bossin käyttävän edelleen oikeistopopulistista teesiä puheissaan. Bossi käyttää myös koko uuden retoriikan argumentoinnin kirjoa. Puheenjohtaja määrittelee puolueen erilaiseksi ja loogisesti toimivaksi kokonaisuudeksi. Todellisuuden rakenteisiin perustuvassa argumentoinnissa käy ilmi kausaalisuhteiden käyttö, jonka mukaan LN syntyi vahvasta kysynnästä. Todellisuuden rakenteita muokkaavissa argumenteissa Bossi käytti erityisesti luonto- ja taistelumetaforia. Dissosiatiivisilla argumenteilla puheenjohtaja rakentaa Legalla toisen. Bossi hyödyntää myyttistä ja konkreettista alueellisuutta taitavasti.
  • Subra, Riina (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan teknologian poliittisen käsitteellistämisen välineitä ja lähtökohtia ranskalaisen arkkitehti-filosofi Paul Virilion tekstien kautta. Virilion poliittinen teknologiakritiikki on omaperäistä, innovatiivista ja oivaltavaa. Sen hyödyntäminen politiikan tutkimuksessa on kuitenkin ollut ongelmallista, koska Virilion kaunokirjallisuutta lähestyvät esseet ovat fragmentaarisia, kärjistettyjä ja usein vaikeaselkoisia. Tutkielmassa päämääränä onkin tulkita ja analysoida Virilion teknologiakritiikkiä tavalla, joka edistäisi sekä sen hyödyntämismahdollisuuksia politiikan tutkimuksessa että sen tarjoamien näkökulmien tarkastelua vakiintuneempien teknologia-analyysien rinnalla. Virilion tekstien kautta työssä tarkastellaan teknologian ohella myös politiikan teorian alaan kuuluvia kritiikin ja käsitteellistämisen välineitä. Työn aineisto koostuu pääasiassa Paul Virilion tuotannosta, josta tulkitaan erityisesti 1990-luvun esseitä, joissa poliittinen teknologiakritiikki kohdistuu teleteknologiaan. Teorialähteistä keskeisimpiä työssä ovat Kari Palosen politiikan käsitteeseen kohdistuvat analyysit sekä Carol C. Gouldin ontologinen malli, jossa tarkastellaan Karl Marxin sosiaalista ontologiaa ajan ja tekniikan teemojen kautta. Tutkielma etenee siten, että siinä laaditaan ensin teoreettisista kysymyksenasetteluista koostuva tarkastelukehikko, jota toisessa osassa sovelletaan laatien sen pohjalta Virilion esseistä yhtenäinen, poliittisia kysymyksenasetteluita sekä politiikkaa kuvaavia käsitteitä painottava tulkinta. Tutkielmassa esitetään, että Virilion tuotannossa keskeisessä aksidenssin käsitteessä yhdistyvät onnettomuuden ja kontingenssin merkitykset. Tämä kaksoismerkitys toimii Viriliolla sekä politisoivan teknologiakritiikin metodisena välineenä että politikoimisen mahdollisuuksia avaavana poliittisena resurssina. Aksidenssin teemasta muotoillaan tältä pohjalta tulkinta, joka mahdollistaa Virilion uudiskäsitteiden lukemisen negatiivisesti virittyneiden dystopiaennustusten sijaan ideaalityyppeinä, joita vasten teknologista muutosta ja sen poliittisia ulottuvuuksia voidaan tarkastella ja arvioida. Soveltamalla Gouldin Marx-tulkinnan mallia poliittisen ontologian tasolle tutkielmassa osoitetaan myös, että Virilion teknologiakritiikin hajanaiset kysymyksenasettelut palautuvat yhtenäiseen ontologiseen asetelmaan, jossa kritiikki etenee havaintokokemuksesta poliittisen toiminnan tasolle. Aksidenssin ja ontologian teemojen analyysi muodostaa tutkielmassa tarkastelukehikon, jonka pohjalta Virilion teksteistä rekonstruoidaan loogis-narratiivisesti etenevä yhtenäinen tulkinta, jossa kuvaillaan Virilion luonnehtimia teknologisen muutoksen poliittisia seurauksia. Tulkinnassa sidotaan Virilion uudiskäsitteet toisiinsa, esitetään hänen teknologiakritiikkinsä havaintoa politisoivan ontologian muodossa, sekä kuvaillaan teleteknologian aika-tila -asetelmissa aiheuttaman muutoksen vaikutuksia poliittisessa tilassa sekä poliittisissa toimijoissa.
  • Pankakoski, Timo (2007)
    Politiikan taistelumetaforiikalla tarkoitetaan sellaista kielenkäyttöä, jossa politiikka kuvataan esimerkiksi taisteluksi, kamppailuksi, sodankäynniksi tai muuksi väkivaltaiseksi toiminnaksi. Työ käsittelee politiikan taistelumetaforiikkaa saksalaisen sosiologin, taloustieteilijän ja historioitsijan Max Weberin (1864–1920) politiikan teoriassa. Tarkastelu yhdistää toisiinsa käsiteanalyyttisen lähiluvun, kontekstualisoidun aatehistoriallisen luennan, käsitehistoriaan kytkeytyvän metaforatutkimuksen sekä modernin metaforateorian näkökulmia. Työ pyrkii metaforisen kielen historiallisella ja kontekstuaalisella tulkinnalla hahmottamaan niitä merkityksiä, joita Weberin taistelumetaforat asiayhteydessään tulkittuina saavat. Osaltaan työ pyrkii myös edistämään metaforahistoriallisen lähestymistavan kehittymistä tarkastelemalla sen metodologisia lähtökohtia sekä käsittelemällä laajasti modernia metaforateoriaa. Työssä esitellään useita eri tapoja, joilla Weber käyttää taistelun (Kampf) käsitettä. Näitä ovat ainakin abstrakti ja eksistentiaalinen arvojen ja näkökantojen taistelu, yhteiskunnassa ja politiikassa esiintyvä latentti valintataistelu, Weberin sosiologisessa teoriassa esiintyvä aktiivinen ja pyrkimyksellinen taistelu sekä kirjaimellinen, fyysinen taistelu. Varsinaisten politiikan taistelumetaforien tulkintaa hahmotellaan suhteessa näihin. Politiikan taistelumetaforia luetaan myös suhteessa Weberin politiikkakäsitykseen ja perustuslailliseen teoriaan kokonaisuutena, jolloin korostuu taistelun ja valinnan (Auslese) periaatteiden sekä taistelumetaforiikan rakenteellinen funktio kokonaisteorian kannalta. Työssä käsitellään keisarillisen Saksan historiallisia erityispiirteitä, saksalaista poliittista kulttuuria sekä erityisesti konfliktuaalisuuden ajatukseen ja taistelukäsityksiin kytkeytyviä aatehistoriallisia tekijöitä. Osoitan, että ainakin osa Weberin taistelusanastosta periytyy suoraan (sosiaali-)darwinismista ja että samaa perua on myös Weberin taistelukäsitystä leimaava epämääräisen metaforisuuden ongelma. Käsittelen konfliktuaalisuuden teemaa saksalaisessa poliittisessa kulttuurissa, keisarillisen saksan aristokraattis-militaristista aatemaailmaa ja tämän suhdetta parlamentarismin edellyttämään mentaliteettiin sekä taistelun ajatukseen ja käsitteeseen Weberin aikana yleisesti liitettyjä mielteitä ja konnotaatioita. Politiikan taistelumetaforiikka nostaa esiin kysymyksen politiikan ja väkivallan suhteesta, ja Weberillä tämä ilmenee erityisesti taistelun muodonmuutosten ja väkivallan muodonmuutosten teemoissa. Weber näkee taistelun muotojen kirjaimellisesti väkivaltaisesta taistelusta metaforisiin taisteluihin muodostavan tietynlaisen jatkumon, ja tämä sama ajattelumalli heijastuu myös hänen käyttämissään taistelumetaforissa. Tulkitsen politiikan taistelumetaforien olevan eräs tapa säädellä politiikan ja väkivallan välistä suhdetta, joka Weberin teoriassa osin nimenomaan rikkaan taistelumetaforiikan vaikutuksesta jää epäselväksi ja moniselitteiseksi.
  • Hurri, Sauli Matias (2008)
    Tutkielmassa etsitään fundamentalistisen islamin käsitystä suvaitsevaisuudesta. Käsitteellisen analyysin kohteena on egyptiläisen vaikutusvaltaisen imaami Yusuf al-Qaradawin tuotanto. Työllä on kaksi tarkoitusta. Ensimmäiseksi se tutkii Qaradawin suvaitsevaisuuden rakennetta. Qaradawin ajattelu vaikuttaa epäjohdonmukaiselta, koska hän yhtäältä vaatii uskonnollista suvaitsevaisuutta eurooppalaisessa vähemmistöpolitiikassa mutta toisaalta rikkoo samaista periaatetta kannattaessaan jyrkkää tulkintaa shari'an laista. Toisena tarkoituksena on tutkia yleistä suvaitsevaisuuden käsitettä. Qaradawin erityisen suvaitsevaisuuden ominaisuuksia sekä näiden ominaisuuksien vastakohtia esittelemällä työ etsii uusia näkökulmia teoriaan suvaitsevaisuudesta. Suvaitsevaisuus paheksuttavan hyväksymisenä on tutkimuksen teoreettinen lähtökohta. Qaradawin tuotannosta etsitään systemaattisesti tämän määritelmän mukaista suvaitsevaisuutta. Samalla Qaradawin poliittiset ja teologiset periaatteet esitellään ja analysoidaan. Qaradawi on fundamentaalia islamia kannattava poliittinen imaami, joka kannattaa shari'an lain toimeenpanemista, mutta samalla keskustelee suvaitsevaisuuden merkityksestä monikulttuurisissa yhteisöissä. Hänen käsityksensä suvaitsevaisuudesta on kuitenkin hyvin rajoitettua. Se liittyy aina uskontojen välisiin suhteisiin. Tällainen suvaitsevaisuus ei kosketa yksittäisiä henkilöitä tai tekoja, vaan saattaa uskonnon sisällä olla erilaisuuden suhteen hyvinkin jyrkkä. Qaradawin suvaitsevaisuuden objekti on aina islamin yhteisön ulkopuolinen toinen yhteisö. Hänen käsityksensä suvaitsevaisuudesta ei koskaan käsittele yksittäisten tekojen hyväksyttävyyttä. Tutkimus esittelee näiden ominaisuuksien perusteella uuden tavan jaotella yleistä suvaitsevaisuuden käsitettä. Yksittäisten tekojen määrittely hyväksyttäväksi paheelliseksi muuttaa suvaitsevaisuuden käsitteen koskettamaan myös yhteisön sisäisiä suhteita. Tämä muuttaa käsitteen luonnetta niin merkittävästi, että eri tavalla suvaitsevaisuuden objektista ajattelevat pitävät toisiaan suvaitsemattomina. Yhtäältä suvaitsevaisuus voi koskettaa yhteisön jäseniä, toisaalta yhteisön ulkopuolista maailmaa. Nämä kaksi käsitystä suvaitsevaisuudesta eivät toimi samanaikaisesti. Esimerkiksi uskonnollinen suvaitsevaisuus voi joko koskettaa yksilöitä ja heidän oikeuksiaan tai toisaalta normatiivisen yhteisön ulkopuolisten ryhmien sisäistä vallankäyttöä. Tutkimuksen keskeisimmät lähteet ovat Yusuf al-Qaradawin kirjat "The Lawful and the Prohibited in Islam" sekä "Fiqh of Muslim Minorities".
  • Lehmijoki, Lauri (2009)
    The aim of this study is to contemplate the idea of a political theory that has a strong foundation both in metaphysics and science. In this study, I call such a theory a balanced political theory. With the help of the concept of balanced political theory, this study attempts to provide a framework for assessing political theories, such as political parties' programmes and political ideologies. For example, if a party programme contains abstract notions like well-being, but it does not define the ways in which well-being can be observed, tested and falsified, it can be called unbalanced in the sense that it is strongly metaphysical but lacks foundation in science. With metaphysical notions I refer to subjective and normative statements that cannot be verified nor falsified with objective observations (hence the name 'beyond physics'). With science, I mainly refer to attempts to verify or falsify a statement with methods that are agreed by most scholars and with observations. I use dialectic as the main method of argumentation. I read Oswald Spengler's Der Untergang des Abendlandes as a thesis for metaphysical political theory. I also argue that Karl Popper's The Open Society and Its Enemies, as well as his ideas present in the book Conjectures and Refutations can be seen as the anti-thesis for metaphysical political theories. Popper's theories can be read as scientifically oriented theories, in which metaphysics is largely neglected. Finally, I suggest that Robert Oppenheimer's political thought in The Open Mind and in the Science and the Common Understanding can be interpreted as a synthesis of Spengler's and Popper's theories. Oppenheimer's political thought emphasised both the scientific principles, such as modesty and the acknowledgment of uncertainty, and metaphysics. The result of this study is the framework for analysing political theories. The another result is that Robert Oppenheimer's political thought is founded on metaphysical as well as on scientific principles. As a consequence, his political thought provides an example of a balanced political theory.