Browsing by Subject "politiikkaverkostot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Laukia, Joonas (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämä tutkielma tarkastelee lentoliikenteen päästökauppadirektiiviä (2008/101/EY) valmistellutta ja implementoinutta politiikkaverkostoa Suomessa. Päästökauppa on nykyisellään yksi tärkeimmistä markkinaperusteisista keinoista hillitä ilmastonmuutosta, ja Euroopan unionissa onkin ollut vuodesta 2005 käytössä maailmanlaajuisesti laajin päästökauppajärjestelmä. Päättäjien keskuudessa päästökaupan suosio on lisääntynyt viimeisinä vuosikymmeninä huomattavasti, samalla kun teollisuus kannattaa päästökauppaa verrattuna esimerkiksi verotuksellisiin päästöjenvähennyskeinoihin. Lentoliikenne on ensimmäinen EU:n päästökauppaan sisällytetty liikennemuoto. Vuodesta 2012 alkaen Euroopan sisäinen, Euroopasta lähtevä ja sinne saapuva lentoliikenne on mukana päästökaupassa. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. millainen Suomen valmisteluverkosto oli rakenteeltaan, toiminnaltaan ja koheesioltaan? 2. Miten verkoston rakenne, toimintatavat ja koheesio vaikuttivat sen kykyyn ratkaista kohdattuja politiikkaongelmia? Poliittisia päätöksiä valmistellaan yhä useammin epävirallisissa politiikkaverkostoissa. Hallinnan käsitteeseen perustuva lähestymistapa painottaa valtion, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä päätösten valmistelussa. Niinpä direktiivin valmistelua on mielekästä lähestyä tutkimalla valmistelua hoitanutta viranomaisten ja yritysten muodostamaa verkostoa. Tutkielman aineiston muodostavat kymmenen asiantuntijahaastattelua sekä valmisteluun liittyvä asiakirja-aineisto. Kerättyä ja litteroitua aineistoa analysoitiin tekstianalyysin keinoin, apuna käytettiin Atlas.ti-aineistonkäsittelyohjelmaa. Analyysin koodirunko perustui teoriasta johdettuihin politiikkayhteisöjen sekä asiaverkostojen ominaisuuksiin. Tutkielman vastaus ensimmäiseen tutkimuskysymykseen on, että valmisteluverkoston rakenne, toiminta ja koheesio ovat varsin lähellä niin sanotun politiikkayhteisön piirteitä. Verkosto on jäsenmäärältään pieni, sen jäsenet ovat suhteellisen yksimielisiä, informaation kulku verkostossa on välitöntä eikä jyrkkiä valtahierarkioita esiinny. Nämä ominaisuudet yhdistetään politiikkaverkostokirjallisuudessa juuri politiikkayhteisöihin, erotuksena asiaverkostoista. Toiseen tutkimuskysymykseen tutkielma toteaa, että direktiivineuvotteluja ohjanneen verkoston rakenne, toiminta ja koheesio johtavat kansallisesti tehokkaaseen, mutta samalla kansainvälisissä neuvotteluissa vaadittavia innovaatioita heikosti tuottavaan valmisteluun. Politiikkayhteisöstä puuttuvat konfliktit, ja sen myötä usein neuvotteluja eteenpäin vievät suuret innovaatiot. Tiivis verkosto on kuitenkin varsin tehokas muodostamaan oman kansallisen kantansa. Lentoliikenteen päästökauppaverkoston ominaispiirre Suomessa on sen koostuminen voimakkaasti liikennesektorin edustajista. Päästökauppa on ympäristösääntelyä, ja haastatteluista ilmenee, että useimmissa muissa maissa sen valmistelusta huolehti ympäristöhallinto. Epävirallisten politiikkaverkostojen suhde kansanvallan kontrolliin on ongelmallinen. Demokraattisesti valittu elin ei suoraan valvo verkostoja, vaan niiden työtä kontrolloi enemmän asiantuntijoiden vertaisarviointi. Toisaalta syvää asiantuntemusta on vaikea löytää ilman politiikkaverkostojen työtä. Politiikkaverkostojen toiminnan tutkiminen on erittäin tärkeää, jotta ne voidaan sitoa tiukemmin edustuksellisen demokratian prosessiin, ja jotta valtiot voivat käyttää niitä tehokkaammin kansalaistensa etujen ajamiseen.
  • Toikka, Arho Ilmari (2004)
    Pro gradu –tutkielma käsittelee suomalaisen energiaveropolitiikan muotoutumista vuosien 1994-1996 välillä. Tutkimuksen kohteena on keskustelu, joka päättyi vuoden 1997 alusta voimaan tulleeseen energiaverolakien uudistukseen. Tutkimuksessa tarkastellaan yksityisten ja julkisten organisaatioiden vaikutusta keskusteluprosessissa syntyneeseen lakiin. Tutkimuksessa politiikkaratkaisujen tulkitaan syntyvän prosessiluontoisesti. Tämän politiikkaprosessin vaiheita ovat agendalle nousu, politiikan muotoutuminen, poliittinen ratkaisu sekä politiikan käyttöönotto. Modernien yhteiskuntien politiikkaprosessissa politiikan sisällön muotoilua ei voi pitää muodollista valtaa pitävien poliittisten päättäjien yksinoikeutena, sillä päättäjät tarvitsevat yksityisten yritysten ja järjestöjen hallussa olevaa informaatiota ja asiantuntijuutta päätöstensä tueksi. Miten tällainen yksityisten ja julkisten toimijoiden välinen kommunikaatio vaikuttaa politiikan muotoutumiseen? Miten nämä toimijat saavat poliittiset intressinsä kuuluviin tämän keskustelun kautta? Tätä vaikutusta tarkastellaan rakenteellisen verkostoanalyysin matemaattisten menetelmien avulla. Tutkimusaineistona on organisaatioiden välisestä kommunikaatiosta kyselylomakkeiden avulla kerätty suhdeaineisto. Aineisto koostuu erilaisten energiaveropolitiikan sektorilla vaikuttamaan pyrkivien organisaatioiden välisistä kahdenkeskeisistä kommunkaatiosuhteista. Aiemmin vastaavaa tutkimusasetelmaa ovat käyttäneet esim. Edward Laumann ja David Knoke (1987) teoksessa The Organizational State ja Mikko Mattila (2000) Policy Making in Finnish social and health care - A network Approach. Näitä organisaatioita ovat julkisen vallan edustajat eli ministeriöt(joilla voi niilläkin olla keskenään vastakkaisia tavoitteita), yksityiset yritykset eli energiantuotannon ja suurteollisuuden toimijat sekä etu- ja painostusjärjestöt ja tutkimuslaitokset. Näiden toimijoiden välisten suhteiden muodostama verkosto on tutkimuksen empiirinen kohde. Tätä verkostoa tutkitaan ja tarkastellaan erilaisilla menetelmillä. Tutkimuksen keskeinen tavoite on pyrkiä kuvaamaan keskustelussa syntynyt politiikkaverkosto ns. policy network-perinteen mukaisesti. Tärkeimpiä käsitteitä tämän kuvauksen yhteydessä ovat toimijoiden keskeisyyden arviointi ja verkostojen visuaalisen kuvauksen menetelmät sekä erilaiset ryhmittelyanalyysin menetelmät. Ryhmittelyanalyysin tapoja ovat rakenteellisen vastaavuuden ja roolivastaavuuden laskutavat. Verkostoanalyyttisilla menetelmillä tehdyllä kuvauksella energiaveropolitiikan muotoutumisesta saatua kuvaa verrataan poliittisen päätöksenteon ihannemalleihin sekä aikaisempiin tutkielman kohteena ollutta keskustelua koskeneisiin, mutta toisenlaisilla menetelmillä tehtyihin tutkimuksiin. Politiikan ihannemalleja ovat pluralismin ja korporatismin mallit. Aiempia tutkimuksia aiheesta on tehty esimerkiksi diskurssianalyyttisin menetelmin (Jarmo Vehmas, Rahat Ruotsiin ja Päästöt Tanskaan, 2002).