Browsing by Subject "polyfenolit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Ingman, Tuulia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Backround and aim of the sudy: Berries and berry polyphenols inhibit the growth of cancerous tumors in vivo and cancer cells in vitro. In the digestive system polyphenols are converted to various metabolites, such as phenolic acids, which may partially count for polyphenol bioactivity. These and other components in the liquid fraction of feces, i.e. the fecal water, are in contact with the proliferating cells residing at the bottom of colonic crypts, and may therefore affect colon cancer risk. The aim of this study was to investigate whether berry consumption changes the effect of fecal water on colon cancer cell viability in vitro, when the amount of dietary red meat is controlled. Also of interest was to investigate the possible correlation between fecal water phenolic acids and the viability of fecal water-exposed cells. Materials and methods: Karnimari was a four-week randomized intervention study with two study groups; one receiving 200 g berries and 150 g pork products daily, and the other group receiving pork products only. Fecal samples were collected before and after intervention and fecal waters were extracted. Polyphenol metabolites from end-point fecal waters were analyzed using UHPLC-DAD-FLD-method. Human colon cancer cells (Caco-2 ja HCA-7) and monkey fibroblasts (CV1-P) were exposed to diluted fecal waters (10 % / 20 % / 30 % fecal water) for 24 h, and cell viability was measured with a method based on cellular dehydrogenase activity. The difference in cell viability between groups after intervention was tested with covariance analysis (ANCOVA). The difference in fecal water concentration of phenolic acids between groups after intervention and the difference in cell viability between groups before intervention were tested with Mann-Whitney U-test. The correlations between fecal water phenolic acids and cell viability were tested with Spearman’s correlation. Results: After intervention fecal waters from the berry group reduced cell viability more than fecal waters from the control group. The difference was significant in all three cell lines when fecal water concentration in cell medium was 30 % (HCA-7 p<0.001; Caco-2 p=0.032; CV1-P p=0.009), and in cells HCA-7 (p=0.007) and CV1-P (p=0.003) also when fecal water concentration was 20 %. The concentrations of fecal water protocathequic acid (p=0.027) and p-coumaric acid (p=0.003) were greater in the berry group than in the control group. p-Coumaric acid concentration was significantly correlated with cell viability in all cell lines when fecal water concentration in cell medium was 20 % or 30 %, regardless of the relatively small amounts of p-coumaric acid detected. Conclusions: Fecal waters from the berry group reduced the viability of both colon cancer cell lines and fibroblasts more than fecal waters from the control group. Eating berries led to greater amounts of protocathequic acid and p-coumaric acid in fecal water. p-Coumaric acid may reduce cell viability or be connected to another affective component in fecal water. The biological mechanisms behind the cell viability reducing ability of fecal water from berry eating subjects should be further investigated.
  • Tegelberg, Riitta (University of Helsinki, 1996)
  • Aittola, Kirsikka (Helsingfors universitet, 2016)
    Tausta ja tavoitteet: Punaisen lihan syömisen on todettu lisäävän paksusuolen syöpäriskiä väestötutkimuksissa. Sen suolistolle haitalliset vaikutukset voivat selittyä suolistossa muodostuvilla N-nitrosoyhdisteillä (NOC). NOC:itä muodostuu ruoansulatuskanavassa suhteessa punaisen lihan syöntimäärään, ja yhdisteitä voidaan mitata ulosteesta ATNC:nä (Apparent Total N-Nitroso Compounds). Ulosteen NOC-pitoisuuden on havaittu olevan yhteydessä paksusuolikasvaimiin eläinmalleissa. Ruokavaliolla voi mahdollisesti vaikuttaa NOC:iden sisäsyntyiseen muodostumiseen. Marjat sisältävät runsaasti kuitua ja ovat hyvä polyfenolien lähde. Nämä yhdessä saattavat vähentää NOC:iden muodostusta suolistossa. Marjojen tai niiden sisältämien polyfenolien vaikutusta NOC:iden muodostukseen ei ole tutkittu aiemmin. Tässä tutkimuksessa tutkitaan, vaikuttaako marjojen syönti ulosteen NOC-pitoisuuteen henkilöillä, joiden ruokavalio sisältää päivittäin punaista lihaa, ja onko NOC:illä yhteyttä ravintoaineiden saantiin. Sen lisäksi mitataan ulosteen polyfenolimetaboliitteja. Aineisto ja menetelmät: Tutkimus oli osa Helsingin yliopistossa, Ravitsemustieteen osastolla, toteutettua KarniMari-tutkimusta. Se oli rinnakkaisasetelmalla toteutettu satunnaistettu interventiotutkimus. Tässä tutkimuksessa käsiteltiin tutkimuksen toista tutkimushaaraa (n = 43), johon kuului kaksi eri ruokavalioryhmää (n = 21 ja n = 22 tutkimusryhmissä). Tutkittavien ikä oli 20–67 vuotta. Tutkittavat nauttivat neljän viikon ajan 150 g sianlihatuotteita päivittäin, minkä lisäksi toinen ryhmä nautti myös noin 200 g marjoja päivittäin. Tutkimusmittaukset tehtiin tutkimuksen alussa sekä lopussa. Tutkittavilta kerättiin ulostenäytteet ja he pitivät ruokapäiväkirjaa. NOC mitattiin ulosteesta mittaamalla typpiyhdisteistä vapautuva typpioksidi NO-analysaattorilla. Polyfenolimetaboliitit mitattiin ulosteesta UHPLC-DAD-FLD-menetelmällä. Tilastoanalyyseissä ryhmien välisiä eroja testattiin t-testillä ja ei-parametrisilla testeillä sekä tarkasteltiin muuttujien välisiä korrelaatioita Spearmanin järjestyskorrelaatiolla. Ohjelmana käytettiin IBM SPSS Statistics 22 -tilasto-ohjelmaa. Tulokset: Tutkimusryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja NOC-pitoisuuksissa tutkimuksen lopussa, vaikka pitoisuudet olivat marjoja syöneillä pienempiä. Marjoja syöneet saivat merkitsevästi enemmän kuitua (p = 0,024) ja C-vitamiinia (p < 0,001) ruoasta. Ulostevedestä mitattiin polyfenoliyhdisteitä, mutta urolitiiniä tai antosyaaneja ei havaittu. Marjoja syöneillä protokatekiini- (p = 0,027) ja p-kumariinihappojen (p = 0,003) pitoisuudet olivat merkitsevästi kontrolliryhmäläisiä suuremmat. Johtopäätökset: Tällä tutkimusasetelmalla marjojen syönnillä ei pystytty vaikuttamaan ulosteen Nnitrosoyhdisteiden pitoisuuteen, mutta polyfenolimetaboliittien (protokatekiini- ja pkumariinihappojen) pitoisuudet suurenivat punaista lihaa sisältävällä ruokavaliolla. Marjojen syönti voi lisätä kuidun saantia ravitsemussuositusten suosittelemalle tasolle. NOC:iden yhteyttä paksusuolen syöpäriskiin tulee tutkia edelleen.
  • Kivimäki, Anne (Helsingin yliopisto, 2018)
    Kokeellisissa tutkimuksissa puolukkamehu on alentanut korkeaverenpaineisen rotan systolista verenpainetta, parantanut verisuonten endoteelin toimintaa sekä vaikuttanut suotuisasti matala-asteisen tulehduksen merkkiaineisiin. Tämän tutkielman kirjallisuusosassa selitettiin keskeisimmät verenpaineen säätelymekanismit, ja selvitettiin marjojen terveysvaikutuksia sekä niiden taustalla olevia fenolisia yhdisteitä. Kokeellisen osan tavoitteena oli selvittää puolukkamehun vaikutuksia verenpaineen nousun aiheuttamiin vaurioihin rottien munuaisissa. Korkeaverenpaineiset ja terveet normaalipaineiset rotat saivat juotavakseen puolukkamehua kahdeksan viikon ajan. Puolukkamehun vaikutuksia munuaisiin tutkittiin määrittämällä immunohistokemiallisesti verenpainetta säätelevän angiotensiinikonvertaasientsyymin (ACE1), endoteelin prostasykliiniä säätelevän syklo-oksigenaasi 1:n (COX1) ja DNA:n hapettumisesta kertovan 8-hydroksi-2-deoksiguanosiinin (8-OHdg) suhteelliset pitoisuudet munuaisissa. Lisäksi laskettiin veren keskipaine, plasman Na/K ja Na/Ca suhteet sekä virtsan Na/K. Puolukkamehu laski veren keskipainetta korkeaverenpaineisilla rotilla (p=0,007). Keskipaine ottaa huomioon myös diastolisen verenpaineen, mikä yksittäisenä arvona on epätarkka kuvaamaan vaikutusta verenpaineeseen. Kohonneen verenpaineen aiheuttamat muutokset munuaisissa jäivät vähäisiksi. Puolukkamehu ei vaikuttanut merkitsevästi munuaisten ACE1, COX1 ja 8-Ohdg -pitoisuuksiin korkeaverenpaineisilla rotilla eikä myöskään terveillä kontrolleilla. Puolukkamehu kuitenkin nosti COX1-pitoisuutta eläinmallista riippumatta, kun puolukkaryhmät yhdistettiin. ACE1 ja 8-OHdg -pitoisuuksiin ryhmien yhdistämisellä ei ollut vaikutusta. Tutkimus osoitti, että puolukkamehu alentaa korkeaverenpaineisten rottien keskiverenpainetta. Lisäksi puolukkamehu vaikuttaa suotuisasti prostasykliinien muodostumiseen mitattuna sitä tuottavan COX1-entsyymin suhteellisella määrällä munuaisten verisuonten endoteelissa. Puolukkamehu ei tämän tutkimuksen mukaan vaikuta munuaisten ACE1-entsyymin määrään, joten verenpaineen alenemisen taustalla on muita mekanismeja, kuten vaikutus verisuonia laajentavien prostasykliinien tuotantoon