Browsing by Subject "poro"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Pitkänen, Anni (University of Helsinki, 1916)
  • Huttula, Marjut (Helsingin yliopisto, 2017)
    Mekaanisesti erotettu liha (mechanically separated meat; MS-liha) on lihateollisuuden taloudellisesti tärkeä raaka-aine. Mekaanisen erotteluprosessin avulla eläinruhon taloudellinen tuotto saadaan optimoitua. Ennen kaikkea Euroopan Unionin (EU) MS-lihan lainsäädännön muuttuminen sekä elintarviketalouden kannattavuus ovat kannustaneet MS-lihan tuotantotekniikoiden kehittämiseen. Nykyisellä matalan paineen MS-lihan tuotantotekniikalla tuotettu MS-liha muistuttaakin koostumukseltaan läheisesti käsin irrotetusta lihasta valmistetun jauhelihan koostumusta. Vaikka nykyisen matalan paineen MS-lihan koostumus on parantunut huomattavasti, tyypillisimpien lihakarjaeläinten käsin irrotetun lihan ja MS-lihan koostumukset eroavat kuitenkin edelleen riittävän selkeästi toisistaan. Koostumuserot saattavat johtua nykyisistä lihan tehokkaista tuotantotavoista sekä eläinten pitkälle viedyistä jalostustoiminnoista. Tämän vuoksi on mahdollista, että nykyisten tyypillisten lihakarjaeläinten luuston kovuus on pienentynyt ja luut ovat aikaisempaa hauraampia. Näin ollen luut kestävät heikommin mekaanista voimaa, mikä taas vaikuttaa oleellisesti MS-lihan koostumukseen. Poronlihan tuotanto poikkeaa kuitenkin hyvin paljon muiden tyypillisten lihakarjaeläinten lihan tuotantotavoista. Poronlihatalouden luonnonmukaisuus sekä eläimen vähäinen jalostustoiminta tarjoavat näin ollen mielenkiintoisen tutkimuskohteen selvittää, eroavatko matalan paineen MS-poronliha ja käsin irrotettu poronliha koostumuksiltaan tilastollisesti merkittävästi toisistaan. Koostumuserojen selvittämiseksi tutkimuksessa verrattiin käsin irrotetun poronlihan ja MS-poronlihan kalsium (Ca)-, rauta (Fe)-, fosfori (P)- ja sinkkipitoisuuksia (Zn), kokonaisrasvapitoisuuksia, rasvahappojen suhteellisia pitoisuuksia sekä kolesteroli- ja sidekudosproteiinipitoisuuksia. Molemmista lihalaaduista oli viisi näytettä. Käsin irrotettu poronliha oli niin kutsuttua ”putsilihaa”, joka oli irrotettu käsin aöl. Yksi lihalaatunäyte koostui aina neljästä alanäytteestä. Näin ollen molempien lihalaatujen kokonaisnäytemäärä oli yhteensä 40. Ennen määrityksiä kaikki lihanäytteet homogenisoitiin ja säilytettiin −18 °C:ssa. Lihalaatujen alkuainemääritys suoritettiin induktiiviseen kytkettyyn plasmaan ja optiseen emissiospektrometriaan perustuvalla määritysmenetelmällä. Rasvahappoanalyysia ja kokonaisrasvapitoisuutta varten lipidit uutettiin kiihdytetyllä nesteuutolla ja rasvahapot määritettiin kaasukromatografisesti (GC). Kolesterolipitoisuudet määritettiin GC-analyysillä. Lihalaatujen sidekudosproteiinipitoisuudet mitattiin kolorimetrisesti. Määritysten jälkeen alkuaine- ja yhdistepitoisuuksia vertailtiin tilastollisesti toisiinsa. Käsin irrotetun poronlihan mitattuja pitoisuuksia verrattiin myös poronlihan aikaisempiin koostumustutkimuksiin. MS-lihasta mitattuja pitoisuuksia verrattiin aikaisempiin MS-lihan lihan koostumusta käsitteleviin tutkimustuloksiin. Tulosten perusteella käsin irrotetun poronlihan ja matalan paineen MS-poronlihan koostumusten välillä havaittiin jotain tilastollisesti merkitseviä eroja. Merkittävin ero havaittiin Ca-pitoisuuksissa, sillä MS-poronlihan Ca-pitoisuus oli yli kahdeksan kertaa suurempi kuin käsin irrotetun poronlihan Ca-pitoisuus. Lisäksi MS-poronlihan kokonaisrasvapitoisuus oli yli kaksinkertainen käsin irrotetun poronlihan kokonaisrasvapitoisuuteen verrattuna. MS-poronlihan kolesterolipitoisuus oli puolestaan yli kolminkertainen kuin käsin irrotetun poronlihan kolesterolipitoisuus. Yksittäisten rasvahappojen suhteellisissa osuuksissa MS-poronlihan tyydyttyneen rasvan osuus oli myös suurempi ja vastaavasti monityydyttymättömän rasvan osuus oli pienempi. MS-poronlihan Fe-, P- ja Zn-pitoisuudet olivat jonkin verran käsin irrotettua poronlihaa suurempia. Toisaalta käsin irrotetun poronlihan ja MS-poronlihan keskimääräiset sidekudosproteiinipitoisuudet olivat samat. Näin ollen matalan paineen mekaaninen erotteluprosessi muutti osittain MS-poronlihan koostumusta verrattuna käsin irrotetun poronlihan koostumukseen. Lihalaatujen merkittävimmät koostumuserot havaittiin etenkin tutkimuksessa määritetyissä alkuaine-, kokonaisrasva- ja kolesterolipitoisuuksissa. Tutkimustulosten perusteella etenkin MS-poronlihan keskimääräinen Ca-pitoisuus oli vastaavaa suuruusluokkaa verrattuna muiden tyypillisten lihakarjaeläinten MS-lihan sisältämiin Ca-pitoisuuksiin.
  • Kivinen, Jenni (Helsingin yliopisto, 2015)
    Märehtijät erittävät metaania ruoansulatuskanavassa, lähinnä pötsi-verkkomahassa, tapahtuvien mikrobikäymisreaktioiden lopputuotteena. Metaani on voimakas kasvihuonekaasu ja metaanin tuotanto aiheuttaa eläimelle energian hukkaa. Pötsin mikrobikoostumus vaikuttaa pötsissä tapahtuviin käymisreaktioihin ja siten syntyvän metaanin määrään. Isäntäeläimen vaikutusta pötsin mikrobikoostumukseen voidaan tutkia pötsin sisällön vaihdolla. Tutkielman tavoitteena oli vertailla porojen ja nautojen välisiä eroja rehun sulavuudessa, pötsifermentaatiossa ja metaanin tuotannossa. Koe suoritettiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT nykyinen Luonnonvarakeskus LUKE) koe-eläintallissa Jokioisilla. Kokeen kokonaiskesto oli 3.5 kuukautta sisältäen kaksi erillistä koejaksoa. Koe-eläiminä oli viisi ummessa olevaa lypsylehmää sekä viisi naarasporoa eli vaadinta. Kaikki eläimet saivat samaa säilö- ja väkirehua, ja niitä pidettiin samoissa olosuhteissa. Kokeen käsittelynä oli pötsin sisällön vaihto naudoilta poroille toisella koejaksolla. Ravintoaineiden sulavuuden määrittämiseksi tehtiin sonnan kokonaiskeruu. Pötsifermentaation tutkimiseksi eläimiltä otettiin näytteitä pötsinesteestä. Metaanipäästöt määritettiin SF6-merkkiainemenetelmällä suoraan eläinten pötsistä. Kokeen loputtua eläimet teurastettiin ja niiltä otettiin ruokasulanäytteet ruoansulatuskanavan eri osista. Poroilla typen sulavuus oli pienempi kuin naudoilla. Porojen VFA-profiilissa etikka-hapon osuus oli suurempi ja propioni- ja voihapon osuudet pienemmät kuin naudoilla. Pötsin pH:ssa, kokonais-VFA- ja ammoniumtyppipitoisuudessa ei havaittu eroa lajien välillä. Porojen metaanipäästöt olivat pienemmät kuin nautojen suhteutettuna syötyyn kuiva-aineeseen, orgaaniseen aineeseen ja sulavaan orgaaniseen aineeseen. Lajien väliset erot pötsin VFA-profiilissa ja metaanipäästöissä johtuivat mitä todennäköisimmin eroista pötsimikrobiston koostumuksessa. Erot muun muassa rehujen laadussa ja saatavuudessa ovat muokanneet evolutiivisesti porojen ja nautojen ruoansulatuskanavien olosuhteita toisistaan poikkeaviksi, mikä vaikuttaa niiden pötsin mikrobikoostumukseen ja sitä kautta rehun sulatuksen tehokkuuteen sekä lopulta syntyviin metaanipäästöihin. Ympäristötekijöiden lisäksi eläimen perimä saattaa vaikuttaa ruoansulatuskanavan mikrobikoostumukseen.
  • Salovaara, Petri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Metaani (CH4) on voimakas kasvihuonekaasu. Luonnontilaiset suot ovat yksi suurimmista metaanin lähteistä. Metaania syntyy suon hapettomassa kerroksessa metonogeenisten arkkien hajottaessa orgaanista ainesta. Metaani vapautuu ilmakehään diffuntoitumalla, kuplimalla tai kulkeutumalla kasvien aerenkymaattisten solukoiden kautta. Kasveista erityisesti sarojen läpi voi kulkeutua runsaasti metaania ilmakehään. Minerotrofisten saravaltaisten soiden metaanipäästöjen on havaittu, muista soista poiketen, kasvavan siirryttäessä pohjoisemmille leveysasteille. Tähän on esitetty yhdeksi syyksi maankäyttöä, jossa poronhoidolla on suuri merkitys. Pohjois-Suomessa poroja elää noin 200 000 yksilöä. Suot ovat poroille tärkeä elinympäristö erityisesti kesäaikaan, sillä rehevillä sarasoilla on niille riittävästi ravintoa ja avosuot tuovat puolestaan suojaa verta imeviltä hyönteisiltä. Porojen laidunnuksen vaikutusta soiden kasvihuonekaasutaseisiin on kuitenkin tutkittu varsin vähän. Vaikutuksen voidaan nähdä tulevan ainakin kahta kautta: toisaalta porot syövät suokasveja ja vaikuttavat tätä kautta hiilenkiertoon sekä toisaalta ulostavat papanoita ja tallovat niitä suohon muuttaen mahdollisesti näin turpeen mikrobikoostumusta. Tämän pro gradu -työn tavoitteena oli selvittää, miten porolaidunnus vaikuttaa soiden metaanipäästöihin ja lisäävätkö poron papanat suon metaanivuota joko jäädessään suon pinnalle tai tallautuessaan pinnan alapuolisiin kerroksiin. Työn aineisto kerättiin touko-elokuussa Halssiaavalta ja Lompolojänkkältä. Laidunnuksen vaikutuksia tutkittiin laidunnetuilla ja laiduntamattomilla koealoilla. Koealojen alakäsittelyinä toimivat metaaninmittauspisteiden erilaiset papanakäsittelyt. Halssiaavalla osalla alakäsittelyistä käytettiin eri tasoina suon pinnanmuotojen (välipinta / jänne) vaihtelua. Mittauspisteitä perustettiin yhteensä 45 kappaletta kolmen toiston sarjoina. Mittauspisteiltä mitattiin metaanin lisäksi myös vedenpinnan taso, turpeen lämpötila sekä määritettiin putkilokasvien lehtiala. Laidunnuksella ei havaittu olevan tilastollisesti merkitsevää vaikutusta metaanivoihin kummallakaan koealueella. Myöskään pinnalle laitettujen papanoiden ei havaittu vaikuttavan metaanivuohon. Tallonta pienensi metaanivuota Halssiaavan laiduntamattomalla koealalla. Tallonta nosti metaanivuon lyhyeksi hetkeksi erittäin suureksi, mutta kokonaisuudessaan tallonnan jälkeen vuot hieman pienenivät pidemmällä tarkastelujaksolla. Tässä tutkimuksessa laidunnus ei näyttänyt lisäävän soiden metaanipäästöjä. Tutkituilla soilla laidunnus ei näkynyt lehtialoissa ja koska papanalisäykselläkään ei havaittu olevan vaikutusta metaanintuotantoon, on loogista, että metaanipäästöt eivät eronneet laiduntamattomien ja laidunnettujen koealojen välillä. Suon pinnalle jäävät papanat eivät myöskään lisänneet metaanivuota. Mahdollinen papanoiden lannoitusvaikutus voi jäädä lyhyessä ajassa näkymättä. Toisaalta pinnalle jäävät papanat voivat muodostaa kasveille fyysisen esteen. Tällöin kasvien pienentynyt hiiliyhdisteiden syöte maaperään voi vähentää metaanipäästöjä, vaikka papanoilla olisikin lannoittava vaikutus. Tallontakäsittelyssä metaanivoiden puolestaan havaittiin pienenevän lehtialan pienentyessä. Tallonta turmelee kasveja, jolloin pienentynyt hiiliyhdisteiden syöte maaperään voi selittää metaanipäästöjen pienentymistä. Papanoiden mukana suolle voi tulla myös lisää mikrobeja. On kuitenkin mahdollista, että pötsin mikrobit eivät selviydy toimintakykyisinä, minkä vuoksi päästöt eivät lisääntyneet. Tutkimuksessa havaittiin, että porojen laidunnuksella ei näyttäisi olevan merkittävää vaikutusta pohjoisten soiden metaanipäästöihin. Myöskään poron papanat eivät sellaisenaan merkitsevästi lisänneet päästöjä, ainakaan lyhyellä aikavälillä. Tallontakäsittelyssä havaittiin, että päästöt voivat jopa pienentyä. On mahdollista, että vaikka papanoita tulee soille jatkuvasti lisää, eivät soiden metaanipäästöt kuitenkaan kasva.
  • Kamppuri, Elli-Noora (Helsingin yliopisto, 2021)
    Suot ovat maapallolla sekä merkittäviä hiilivarastoja että suurimpia luontaisia metaanin lähteitä. Metaani on toiseksi merkittävin kasvihuonekaasu hiilidioksidin jälkeen ja voimakkuudeltaan moninkertainen hiilidioksidiin nähden. Koska suot tuottavat paljon metaania, on tärkeä selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat soiden metaanintuotantoon ja sen suuruuteen. Subarktisen ilmastovyöhyk-keen minerotrofisten sarasoiden on todettu tuottavan suhteessa enemmän metaanipäästöjä verrattuna muiden ilmastovyöhykkei-den vastaaviin soihin, vaikka yleensä korkeampien leveyspiirien suot tuottavat vähemmän metaania matalampien leveyspiirien soihin nähden. Porojen laidunnuksen on pohdittu vaikuttavan subarktisten minerotrofisten sarasoiden suuriin metaanipäästöihin. Minerotrofiset sarasuot ovat tärkeitä laidunnusalueita poroille pohjoisessa Fennoskandiassa erityisesti kesäaikaan. Laiduntavat herbovorit muokkaavat ekosysteemiään monilla tavoilla sekä suoraan että epäsuorasti. Laidunnuksen on todettu eri arktisilla ja subarktisilla ekosysteemeillä suosivan muun muassa sarakasvien kasvua ja lisäävän maaperän mikrobistoa ja sen aktiivisuutta ulosteiden ravinnelisäyksen ansiosta. Lisäksi porot märehtijöinä voivat muokata metaanintuotantoa suoekosysteemissä, jos pöt-sin metanogeenisiä mikrobeja kulkeutuu papanoiden mukana suohon. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, miten poron papanoiden lisääminen suolle vaikuttaa suon metaanipäästöihin ja kasvilli-suuteen. Työssä halutaan selvittää, millaisia vaikutuksia papanalisäyksellä on suon kasvien kasvuun, kasvilajisuhteisiin ja niiden kautta metaanipäästöihin. Uskotaan, että poron papanat lisäävät suolla sarakasvien runsautta, jotka kuljettavat solukoissaan metaania ja näin lisäävät suon metaanipäästöjä. Papanoiden aiheuttaman ravinnelisäyksen epäillään muuttavan kasvilajisuhteita siten, että enemmän ravinteita vaativat lajit lisääntyvät. Papanalisäyksen uskotaan lisäävän suon metaanipäästöjä myös aktivoi-malla suon metanogeenisten mikrobien toimintaa. Papanalisäyksen vaikutus kasvillisuuteen ja metaanipäästöihin oli hyvin vähäi-nen ensimmäisen kasvukauden aikana (Salovaara 2020). Tässä pro gradu -työssä seurataan papanalisäyksen vaikutusta pidem-mällä aikavälillä, sillä muutokset kasvillisuudessa voivat olla hitaita ja vaikutukset metaanipäästöihin kehittyä vasta myöhemmässä vaiheessa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten pelkkä turve ilman kasvillisuuden vaikutusta reagoi papanalisäykseen maasto-olosuhteissa. Aineiston keruu tähän tutkielmaan tapahtui 1.6.-31.8.2020 Pohjois-Suomessa. Tutkimuskohteina oli kaksi minerotrofista sarasuota Lapissa. Ensimmäinen suo oli Lomponlonjänkkä Pallasjärvellä Muoniossa ja toinen Halssiaapa Sodankylässä. Lompolonjänkällä oli 27 mittauspistettä ja Halssiaavalla 18. Mittauspisteiltä mitattiin 1-2 viikon välein metaanipäästöt, lehtiala, pohjavedenpinta ja turpeen lämpötila. Lompolonjänkän mittauspisteistä kuusi oli sellaista, joista kaikki pintakasvillisuus poistettiin, jotta papanali-säyksen vaikutusta turpeessa voisi seurata. Lisäksi suolla tehtiin inkubointikoe, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten poron papanat hajoavat turpeessa. Tulosten perusteella poron papanat lisäsivät metaanivuota Halssiaavan jänteillä ja välipinnoilla, kun ne lisäämisen jälkeen survottiin suohon. Lompolonjänkällä metaanivuo oli pienempi mittauspisteillä, joille oli lisätty papanoita. Uusilla kasvittomilla ja kasvillisilla mittauspisteillä ei havaittu muutoksia metaanivuossa. Kasvillisuuden lehtialassa ei huomattu vaihtelua laidunnuksen tai papanali-säyksen takia Lompolonjänkällä. Halssiaavan jänteillä laidunnus ja papanalisäykset näyttivät pienentävän lehtialaa. Myös välipin-noilla laidunnus pienensi lehtialaa. Uppolisäyspisteillä lehtiala pieneni, mutta biomassa antoi tästä päinvastaisen tuloksen. Papa-noiden hajoaminen turpeessa oli nopeampaa lähempänä pintaa. Kolmen kuukauden aikana pintapapanoiden kuivamassa pieneni puoleen ja pohjapapanoiden kahteen kolmannekseen. Papanoiden vaikutus metaanivuohon näyttäisi ilmenevän vasta seuraavana kasvukautena. Lompolonjänkällä papanoiden ravinneli-säys paransi ruohojen kasvuolosuhteita, mikä runsastutti niiden määrää suhteessa saroihin. Tämä vaikutti metaanivuohon laske-vasti. Halssiaavan välipinnalla ruohoja ei esiintynyt mittauspisteillä lainkaan, minkä takia papanalisäys näytti vaikuttavan positiivi-sesti saramaisten kasvien kasvuun uppolisäysaloilla ja näin ollen kohotti metaanivuota. Jänteillä pintalisäyspisteiden lehtiala oli kontrollia pienempi, mutta metaanivuo selkeästi suurempi. Jännepinnoilla lehtiala ei näyttäisi korreloivan samalla tavalla metaa-nivuon kanssa kuin välipinnoilla.
  • Siikanen, Siiri (University of Helsinki, 1934)
  • Kylmämaa, Laura (Helsingin yliopisto, 2015)
    The aim of this study was to investigate how the quality of silage affects the silage intake of reindeer. There were two growth stages of primary growth and regrowth silage in the study. Aerobic stability of silage was observed after opening the silage bales. The experimental silages were made at the fields of MTT Agrifood Research Finland in Apukka, Rovaniemi. The study was conducted at the reindeer pen of Lapland Vocational College. There were four groups of female reindeer, six animals in each, and one silage type per group. Feeding trial lasted eight weeks with two weeks pre-period before. Reindeer were fed ad libitum in the mornings. The biggest differences of chemical composition of silages were between primary growth and regrowth silage. The growth stage did not affect to the chemical composition. Aerobic deterioration of silages was not observed during three weeks exposure to air because ambient temperature remained above zero almost constantly. Silage residue had lower D-value, crude protein, AAT and PBV content and higher concentration of NDF-fiber compared to the given feed. The selection of feed differed between primary growth and regrowth silage based on crude protein and water-soluble carbohydrate (WSC) contents. This is may be because of the excess of crude protein and WSC relative to nutrient requirements of reindeer or that the variables are correlated with the other variables which explain the intake. Silage intake was higher when dry-matter content was higher and lower when crude protein content was higher. WSC had slightly positive effect to the intake. Intake seemed to be curvilinearly related to the content of fermentation products. Effective utilization of silage requires analyses on the chemical composition of silage.
  • Riipi, Heini (Helsingfors universitet, 2017)
    Profitability of reindeer husbandry is gradually declining. Selection of breeding animals is a sustainable way to achieve permanent changes in animals’ performance. Reindeer herders are using (empirical) selection which could be strengthened by systematic book keeping on animals’ pedigree and performance. The outcome of selection depends on volume of information on animals’ pedigree and performance. We used pedigree and multi-trait selection indices to assess the impact of these sources of information. The analytical tools were extended to cover across generation information and thereby they were approximating the use of BLUP type methodology in genetic comparison of selection candidates. The compact method allowed studying the cases of differing amount of genetic variation (heritability) and relationship (genetic correlation) between traits. The results were calculated by R program. We assume that a dam had a life time crop of 2-5 calves while a sire could be mated to 10-50 dams. Pedigree information will markedly improve the efficiency of selection. Benefits from the identification of the calves’ dams and sires were highest for low-heritability traits. Adding information on the identities of calves’ dams and using pedigree based selection the efficiency gains (depending on heritability) were some 3-20 % of that by selection based solely on calves’ own performance. Adding sire information, the efficiency was even 40% of that by phenotypic selection. When the pedigree information accrued across generations (BLUP selection), the gains with female-side pedigree were 20-30% while the efficiency was doubled when also sires were known.The use of information on correlated traits had rather modest benefits. In conclusion, the highest priority is to develop tools to assign sires for the reindeer calves. Such tools could be constructed by resorting to genomic analyses.
  • Grotenfelt, Gösta (Otava, 1916)