Browsing by Subject "positiointianalyysi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Miettinen, Ilkka (Helsingin yliopisto, 2017)
    The aim of the study is to investigate educators' professional identity. From the narrative approach, identity is formed discursively in speech and narration. In the study, I analysed how and in which dimensions the educators, who worked in the context of co-teaching, were forming professional identity in speech and how the educators narratively positioned themselves in their communities. The investigation of professional identity in the context of co-teaching is relevant due to changing perceptions of teachership and learning. In this multiple case study, three educators were interviewed. All three educators were working in elementary schools in which they were working in the context of co-teaching. Two of the educators were working as a special education teachers and one of the educators as a school aid. All three has also participated my earlier study concerning co-teaching. The data was produced by interviewing the educators in December 2015. Positioning analysis was used in data analysis. In positioning analysis (Bamberg, 2011) the forming of professional identity was analyzed by investigating three dilemmatic dimensions in narration: (1) uniqueness vs. being the same as everyone else, (2) control vs. adaptation and (3) continuity vs. change. In analysis, 58 subject positions were analysed and then divided to four major categories: subject positions in which (1) control is originated from the subject, (2) control isn't originated from the will of a subject, but subject is in control, (3) subject adapts to the world willingly and (4) subject adapts to world unwillingly. In the subject positions in categories (1) and (3) a subject is willingly. These positions were often associated with the relationships with the other educators. In the subject positions in the categories (2) and (4) a subject is unwillingly. In the subject positions, in which an educator was forced to unwillingly control the events (2), the social category of challenging pupils emerged often. Also the subject positions, in which subject adapts to world unwillingly (4), were pictured undesirable. They were related to restrictions in time and space, institutional decision making, institutional structures and social chance including the chance in parenthood and pupils.
  • Valkia, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suomen Klubitalot tarjoavat avomielenterveyspalveluita, joiden tavoitteena on tarjota mielenterveyskuntoutujille heidän omista tarpeistaan lähtevää työpainotteista toimintaa ja vertaistukea. Klubitalo muodostaa jäsenyhteisön, joka koostuu mielenterveyskuntoutujista eli kuntoutujajäsenistä sekä palkatusta henkilökunnasta eli henkilökuntajäsenistä. Kuntoutuja- ja henkilökuntajäsenten tasavertaisuus on Klubitalo-toiminnan perusta. Sen tarkoitus on turvata kuntoutujajäsenille kokemus osallisuudesta. Myös työllisyyden tukeminen ja leimautumisen välttäminen ovat Klubitalon keskeisiä tavoitteita. Klubitalo-toimintaa ohjaavat kansainväliset laatusuositukset, joiden taustalla vaikuttaa kaksi kuntoutusideologiaa: toipumisorientaatio ja yhteisöllinen ideologia. Toipumisorientaatiossa keskitytään kuntoutujan olemassa oleviin vahvuuksiin ja hyvinvointiin sairauden ja oireiden sijaan. Yhteisöllisessä ideologiassa puolestaan korostetaan laajemman yhteisön kuntouttavaa voimaa. Tämä tutkielma on osa Vuorovaikutus, sosiaalinen osallisuus ja mielenterveysongelmat -tutkimushanketta. Käytetty aineisto on kerätty eräältä Suomen Klubitalolta ja se koostuu 25 tunnista nauhoitettua Klubitalo-vuorovaikutusta. Tutkielmassa tarkastellaan positiointiteorian ja -analyysin (Harré & van Langenhove, 1999a; Bamberg, 2004a; Korobov & Bamberg, 2004a) avulla identiteetin rakentumista vuorovaikutuksessa. Kiinnostuksen kohteena on, miten kuntoutujajäsenet positioivat itseään Klubitalon ryhmätapaamisissa ja miten henkilökuntajäsenet vastaanottavat nämä positioinnit. Tutkielman aineisto käsittää siten kaikki sekvenssit, joissa kuntoutujajäsenen itsen positiointi tapahtuu. Tutkielmassa positioinnin teoria yhdistetään keskustelunanalyysiin, jota käytetään apuna positiointisekvenssien tarkastelussa. Litteroidusta aineistosta paikannetut positiointisekvenssit muodostivat kolme suurempaa luokkaa: jäsenyys, työ ja sairaus. Jokaisen luokan alle muodostui kaksi positiota sen perusteella, millaisessa puheessa itsen positiointi tuotettiin. Jäsenyyden luokan alle muodostuvat positiot olivat nimeltään aktiivinen jäsen ja tähtijäsen. Työn luokkaan sijoittui pätevän työntekijän ja aktiivisen työnhakijan positiot ja sairauden luokkaan mielenterveyskuntoutujan ja ei-perusterveen positiot. Kaikkien jäsenyyteen, työhön ja sairauteen liittyvien positioiden voidaan nähdä olevan suotuisia positioita kuntoutujajäsenille. Henkilökuntajäsenet eivät kuitenkaan pääsääntöisesti tarjonneet positioille tukea. Tuloksia voidaan tulkita Klubitalolla vaikuttavien kuntoutusideologioiden, toipumisorientaation ja yhteisöllisen ideologian, valossa. Jos yksilö tuo itseään liikaa esiin, yhteisöllisen ideologian voidaan nähdä kärsivän, sillä yhteisön edun tulisi asettua yksilön edelle. Yhteisöllisen ideologian korostaminen saattaa siten johtaa vuorovaikutuskäytäntöihin, joissa kuntoutujajäsenten itsen positioinneille ei tarjota tukea. Tietyissä tilanteissa yhteisöllisestä ideologiasta joustaminen saattaisi siten tarjota kuntoutujajäsenille mahdollisuuden rakentaa positiivista identiteettiä vuorovaikutuksessa yhdessä henkilökuntajäsenten kanssa.
  • Salmela, Ilkka (2010)
    Tutkielmassa tarkastellaan kansainvälisen terrorismin käsitteen käyttöä Helsingin Sanomien kantaaottavissa kirjoituksissa vuosina 2001–2008. Helsingin Sanomien kantaaottavia tekstejä ovat pääkirjoitukset, kolumnit, vieraskynä-kirjoitukset ja mielipidesivujen mielipidekirjoitukset. Tutkielmassa pyritään selvittämään erityisesti, minkälaisia yhteisöllisiä toimija-asemia Suomelle tarjotaan Helsingin Sanomien julkaisemissa teksteissä. Tutkimusmenetelminä hyödynnetään sosiologi Erving Goffmanin (1974) kehysanalyysia ja Rom Harrén ja Luk van Langenhoven (1999) positiointianalyysia. Kehysanalyysin ja positiointianalyysin esille nostamia havaintoja täydennetään John B. Thompsonin (1990) ideologiamallilla. Tutkielmassa selvitetään tutkimuskysymysten avulla, millaista kuvaa Helsingin Sanomien kantaaottavat kirjoitukset rakentavat kansainvälisestä terrorismista, mikä kirjoituksissa määritellään kansainväliseksi terrorismiksi ja minkälaista suomalaista toimijuutta ja itseymmärrystä tekstit synnyttävät. Tutkimuskysymysten esittämistä motivoi tietoisuus Yhdysvaltojen johtaman terrorisminvastaisen sodan vahvistumisesta 2000-luvun alussa. Tutkielman tärkeimpinä tuloksina havaitaan velvollisuuden, uhkan ja uudelleentulkinnan kehykset, joissa kansainvälistä terrorismia lähestytään eri näkökulmista. Velvollisuuden kehys nousee esille vuosina 2001–2004, uhkan kehys vaikuttaa läpi tutkimusjakson ja uudelleentulkinnan kehys on havaittavissa vuosina 2004–2008. Kehysten sisällä Suomelle tarjotaan myös erilaisia toimija-asemia. Kannanottojen perusteella Suomi osallistuu velvollisuuden kehyksessä terrorismin vastaiseen toimintaan liittymällä uhkakuvan yhdenmukaistamiseen. Kantaaottavien kirjoitusten julkisuudessa Suomea määritellään pieneksi pohjoismaiseksi, länsimaiseen viitekehykseen kuuluvaksi demokraattiseksi toimijaksi, jolla on moraalinen velvollisuus osallistua terrorismin vastaiseen toimintaan. Uhkan kehyksessä terrorismin nähdään olevan jatkuva ja alati läsnä oleva yhteiskunnallinen tila. Uhkan kehys täydentää velvollisuuden kehystä. Ensisijaisin uhkan kehyksessä Suomelle tarjottu toimija-asema on uhkan torjujan toimijapositio. Tutkimusjakson lopussa Suomen suhde terrorismin uhkakuvaan ja kansainvälisen terrorismin torjuntaan muuttuu. Uudenlaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa Suomelle tarjotaan kriittisiä näkökulmia ja ihmisoikeuksia puolustavan maan asemaa. Tämän vuoksi tutkielmassa tulkitaan Suomen itseymmärryksen ilmentäneen vuosina 2001–2008 kokonaisuudessaan poliittisesti opportunistisesti toimineen valtion asennetta. Tutkielmassa käytettyjä tärkeimpiä lähteitä ovat Erving Goffmanin (1974) Frame analysis: An Essay on the Organization of Experience ja Rom Harrén ja Luk van Langenhoven (1999) Positioning Theory: Moral Contexts of Intentional Action sekä John B. Thompsonin (1990) Ideology and Modern Culture: Critical Social Theory in the Era of Mass Communication.
  • Jurvanen, Susanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Työssäni tarkastelen turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevien vapaaehtoisten muistitietokerrontaa vuoden 2015 tilanteessa. Tutkielman aineisto on kerätty vuonna 2017 Helsingin yliopiston folkloristiikan oppiaineen kenttätyökurssilla, joka käsitteli turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevien vapaaehtoistyötekijöiden kokemuksia. Tämä pilottitutkimus toteutettiin osana Helsingin yliopiston ERA.Net RUS Plus –muistitietohanketta: LIVINGMEMORIES – Living together with difficult memories and diverse identities 2015–2017. Aineisto on tallennettu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Tutkielman aineistona on näistä haastatteluista kaksi, jotka ovat molemmat pariskuntien yhteishaastatteluita. Tarkastelen aineistoani kerronnallisesti Michael Bambergin positiointianalyysin avulla. Positiointianalyysilla on mahdollista tarkastella sitä, millä tavoin vuorovaikutustilanteen osallistujat tuottavat yhteistoiminnallisesti identiteettejä, positioimalla itseään ja toisiaan useilla kerronnan tasoilla. Bamberg jakaa kerronnan kolmeen tasoon kertomusmaailman, kerronnan ja diskurssien tasoon. Tarkastelen myös vapaaehtoisten positioitumista intersubjektiivisesta näkökulmasta, jonka perustan Katherine Borlandin teoretisoinnille yhteiskerronnan intersubjektiivisuudesta. Työssä kysyn millä tavalla turvapaikanhakijoiden kanssa toimivat vapaaehtoiset merkityksellistävät omaa toimintaansa vapaaehtoistyötä tekevien pariskuntien yhteiskerronnassa. Kysyn miten haastatellut pariskunnat positioivat itseään suhteessa vapaaehtoisuuteen, tai siihen kytkeytyviin muihin positioihin. Toisekseen kysyn myös millä tavalla nämä positiot ovat intersubjektiivisessa suhteessa muihin toimijoihin, kuten heidän puolisoonsa, turvapaikanhakijoihin, muihin vapaaehtoisiin tai maahanmuuttoviranomaisiin. Kolmanneksi kysyn, miten nämä yhdessä vapaaehtoistyötä tekevät pariskunnat kertovat siitä yhdessä. Kertomusmaailman tasolla olen löytänyt erilaisia vapaaehtoisuuden positioista, kuten vapaaehtoistyöntekijän/tukihenkilön villin vaparin/aktivistin, elämätapa-auttajan, ystävän/perheenjäsenen ja asianajajan. Kertomusmaailman positiot liittyivät vahvasti vapaaehtoistoiminnan tilanteisuuteen. Erilaiset toiminnan muodot ja vaiheet kutsuivat kerronnasta esiin erilaisia positioita. Nämä kaikissa positioissa näkyi keskenään erilainen intersubjektiivinen suhde muihin kerronnassa mainittuihin henkilöihin, esimerkiksi kertojan puolisoon, turvapaikanhakijoihin, muihin vapaaehtoisiin tai viranomaisiin. Aineistosta löytyi erilaisia tapoja hahmottaa intersubjektiivisuutta. Näitä olivat rajattu, sidosteinen, yhteistoiminnallinen, verkottunut ja välitteinen intersubjektiivisuus. Nämä erilaiset intersubjektiivisuuden muodot liittyivätkin kertojilla tiettyihin kertomusmaailman positioihin. Kerronnan tasolla haastateltavilla oli myös erilaisia yhteiskerronnan positioita, joilla he joko tuottivat yhdessä kerrontaa. Pääasiassa kerronta eteni dialogisesti ja myötäilevästi, mutta vaati ajoittain myös kertojien keskinäistä neuvottelua. Myös haastattelijoilla oli oma roolinsa kerronnan muotoutumisessa. Diskurssien tasolla kerronnasta merkittävimmiksi kommentoineiksi diskursseiksi hahmottuivat toiseen ihmiseen luottamisen -diskurssi ja yksilön ja yhteiskunnan vastuun diskurssi. Näiden diskurssien avulla kertojat rakensivat toiminnalleen intersubjektiivisia merkityksiä. Jatkossa vapaaehtoisten muistitietokerrontaa olisi tärkeä tutkia lisää ja se voisi avata paitsi teoreettisesti muistitietoprosessin rakentumista, myös auttaa ymmärtämään turvapaikanhakijoiden kanssa toimivien vapaaehtoisten liikettä ympäri Eurooppaa.