Browsing by Subject "presidentinvaalit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Puronen, Kirsti (Helsingin yliopisto, 2020)
    The United States presidential elections are one of the most followed events in the world. The 2016 presidential elections will be remembered as one of the contentious elections ever. Donald Trump became the president against all odds. His campaign slogans “Make America Great Again” and “America First” promised to return the power to the people and redefine Americas’ role in the world. Trump’s campaign speeches were full of rhetoric that echoed the sentiments of the past presidents. His nativist speeches were full of anti-establishment appeals and racially heated language. The political polarization had divided the country, and amidst this Trump rose to presidency. His victory was rooted in the cultural and political changes that began decades earlier, and Trump’s presidency was the culmination of long-term developments. The thesis examines how Donald Trump used history politics in his general election campaign speeches. The primary sources of the thesis consist of general election speeches, from March to November in 2016. The thesis utilizes qualitative content analysis, in which primary sources are critically examined and compared, within the framework of history politics. The thesis relies on Jouni Tilli’s policy concept typology of history politics and Pilvi Torsti’s definition of history politics. The definitions of politicization and engagement in politics are a useful tool for analysing how Donald Trump blurred the line between myth, history and the past in his speeches. The theoretical framework of history politics refers to history being used in politics; it can manifest through political motives. Using history in political speeches is away to create a connection between the past and the present. The thesis also employs populism, which is used as analytical tool, when examining the political speeches. The thesis employs source-based analysis of primary sources, through research questions, within the framework of history politics. As well as looks how populism is expressed in the campaign speeches. The thesis also examines the rhetoric and themes of the Trump campaign, in order to understand the wider context and the outcomes of history politics. The analysation of the primary sources revealed that Trump exploited the conservative populist rhetoric that intertwined with history. His campaign message was appealing to the white working- and middle-class voters, who felt like they had been overlooked and left behind by the politicians and society. Trump capitalized on Richard Nixon’s “Silent Majority” and Ronald Reagan’s “Make America Great Again” narratives and transformed it to fit his populistic rhetoric. Trump presented himself as an outsider who provided simple solutions to big issues. He used history to justify the political rhetoric of the campaign. The most important result of the thesis was that history was politicized and used as the pivotal narrative in Trump’s campaign speeches. The history politics framework provided the thesis platform from which the campaign speeches could be analysed, and it created a context for the motives of using history in politics. Trump reused the political rhetoric of the past and intertwined it with populism.
  • Saramäki, Sara (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis provides a unique perspective on transatlantic relations in the post-Cold War era: the role of the parties. Democratic and Republican party platforms from the 1992 American presidential elections until the 2016 elections are analyzed to reveal differences in their policies towards Europe. The 14 party platforms were chosen as the material because they are the most important documents the political parties produce. Moreover, there is only limited amount of previous research on party platforms since the focus has been on the actions of the administration or on the candidate speeches and debates instead. The analysis is carried out on two levels: comparison over time to reveal intra-party ideological change, and comparison between the parties to reveal inter-party polarization over policies towards Europe. The method of the thesis is mainly data-driven qualitative content analysis. The theoretical background is based on research about party polarization and partisan ideological differences over foreign policy. The analysis shows that the policies towards Europe vary within the party platforms over time. Intra-party ideological policy shifts appear more clearly in the Republican party platforms, whereas the Democratic party platforms showcase a more balanced ideological foundation. The incumbent/challenger role of the party as well as events in international politics have also influenced policy shifts over time. Additionally, the analysis reveals that Democratic and Republican party platforms are somewhat polarized in their policies towards Europe. As predicted, the parties concentrate on slightly different policies, regions, and institutions when referring to Europe. Most importantly, because of their ideological differences, the two parties have differing or even opposing moral evaluations about and treatment recommendations for the policies and the actors. To conclude, this thesis provides new information about the partisan perspective on transatlantic relations. Some say the party platforms are neglected documents that receive little public attention. Their policies will rarely be realized as such in the real world because of the balance of power in the American political system and unexpected events in international politics. Nonetheless, this thesis proves that intra-party ideological contestation and inter-party polarization exist in transatlantic relations.
  • Johnston, Casey (Helsingfors universitet, 2013)
    This Master’s Thesis aims to explore the link between the state of the economy and the outcome of elections in the United States. The thesis begins with an introduction that focuses on the importance that the economy has had in determining elections, in particular, the presidential election of 2012. After a brief opening, it then moves to a comprehensive review of previous literature related to what has been tagged the ‘economic voting theory: the idea that voters reward incumbents for positive economic outcomes and punish them for negative ones. Next, I suggest the addition of another dimension to the economic voting theory in order to separate my research from previous studies on this topic. The additional dimension is what is known as the ‘shale gas revolution’: an enormous increase in natural gas production capacity that has created jobs and pumped money into the American economy. I am interested in finding how and if the positive economic effects of the shale gas revolution helped to increase support for Barack Obama in the 2012 election as the economic voting theory would suggest. From there I will further refine the research question by selecting the state of Ohio as the focus of my study based on both its experience with the shale gas revolution and its history as a swing state. With this, the research question that this thesis aims to answer becomes: According to the economic theory of voting, did improved economic conditions help to boost support for Barack Obama in Ohio in the 2012 Presidential Election? Finally, I am able to begin the analysis using data in the form of economic indicators in order to establish the impact that the shale gas revolution has had on the economy and then explore whether these positive effects coincided with support for President Obama.
  • Kangaspuro, Markku (2020)
    Analysis on political development of Belarus after the presidential election
  • Burman, Anni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Vuonna 2011 Yhdysvaltain republikaaninen puolue alkoi etsiä presidenttiehdokasta valtaa pitänyttä presidentti Barack Obamaa haastamaan. Neljä vuotta aiemmin republikaanisen puolueen ehdokkaaksi pyrkinyt Mitt Romney ilmoittautui jälleen mukaan kilpailuun, tällä kertaa voittaen ehdokkuuden itselleen. Romney oli uskonnolliselta taustaltaan mormoni, mikä aiheutti niin puolueessa kuin puolueen ulkopuolella erilaisia reaktioita. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, lyhemmin MAP-kirkko tai mormonikirkko, on Yhdysvalloissa syntynyt uskonnollinen liike. Mormoneita oli vaalien aikaan Yhdysvalloissa alle kaksi prosenttia väestöstä, eli yhteensä noin kuusi miljoonaa. Mormonien ja protestanttikristittyjen historia 1800-luvun Yhdysvalloissa oli ollut sotaisa. Vaikka 1900-luvun loppupuolelta alkaen molemmilla uskonnollisilla ryhmillä on ollut yhteisiä poliittisia päämääriä, Romneyn ehdokkuus aiheutti jännitteitä henkilökohtaista uskonratkaisua painottavissa protestanttikristityissä eli evankelikaaleissa. Evankelikaalit olivat suurin protestanttikristillinen ryhmä, joten heidän äänestysvalinnoillaan oli merkitystä vaaleissa. Romneyn ehdokkuudessa oli joitakin samankaltaisuuksia kuin vuoden 1960 presidentinvaalissa, jolloin ehdolla oli katolilainen John F. Kennedy. Yhdysvalloissa oli ollut Kennedyn ehdokkuuden aikaan voimakasta katolisuuden vastaista liikehdintää, mikä aiheutti hänen vaalikampanjalleen vaikeuksia. Tutkin pro gradu -työssäni sitä, miten Romneyn uskonnollisuutta käsiteltiin kristillisessä lehdistössä hänen presidentinvaalikampanjansa aikana. Tärkeimmät lähteeni olivat evankelikaalinen aikakauslehti Christianity Today sekä katolinen sanomalehti National Catholic Reporter. Työssäni analysoin sitä, millaisia sanavalintoja lehtien artikkeleissa käytettiin, millaisia näkökulmia mormonismista nostettiin esiin, ja millaisia mielikuvia ne loivat mormoniuskonnosta ja Romneysta. Tutkielmani osoittaa, että Romneyn uskonnollisuudesta uutisoitiin eri tavoin, ja että keskustelu mormonismista lisääntyi vaalikampanjan aikana. Romneyn uskonnolla oli vaikutusta republikaanisen puolueen esivaaleissa, joissa valittiin puolueen presidenttiehdokas. Romneyn valinta ehdokkaaksi ei ollut itsestään selvää, ja hän hävisikin monissa osavaltioissa kilpakumppaneilleen. Romneylla oli kuitenkin tasainen kannatusprosentti, joka riitti republikaanisen puolueen ehdokkuuden voittamiseen. Siinä missä katolinen National Catholic Reporter puolusti Romneyn uskonnollista vakaumusta, lehti ei missään vaiheessa osoittanut tukea Romneyn vaalikampanjalle. Evankelikaalisessa Christianity Todayssa puolestaan uutisointi Romneysta ja mormonismista muuttui myönteisemmäksi vaalien lähestyessä.
  • Aaltonen, Nina Ursula (1999)
    Tutkielman ensisijaisena tavoitteena on ollut etsiä vastausta siihen kysymykseen, millaisia poliittisia toimijoita olivat vuoden l994 presidentinvaalin ehdokkaat suhteessa vaalikampanjan aikana julkaisemansa vaalivideoihin ja poliittisiin televisiomainoksiin. Tämän tulkinnan lähtökohtaisena oletuksena on ollut, että julkaisemalla vaalivideoita ja poliittisia televisiomainoksia presidenttiehdokkaat ensisijaisesti reagoivat vaalin tapahtumiin ja vaalikamppailuun. Tämän lisäksi tutkielman tavoitteena on ollut tarkastella sähköistä poliittista mainontaa ilmiönä vuoden 1994 presidentinvaaleissa. Kolmantena tavoitteena on ollut kartoittaa poliittiseen mainontaan ja mainonnan analysointiin liittyvää käsitteistöä, sekä poliittisen mainonnan tulkintaan liittyvää problematiikkaa yleisellä tasolla. Tutkittava aineisto koostuu vuoden 1994 presidentinvaalin ehdokkaiden julkaisemista vaalivideoista ja poliittisista televisiomainoksista. Vaalin ehdokkaista viisi julkaisi yhden tai useamman vaalivideon kampanjansa aikana. Yhteensä vuoden 1994 presidentinvaaleissa julkaistiin yhdeksän vaalivideota. Ensi kertaa näissä presidentinvaaleissa sallittuja poliittisia televisiomainoksia julkaisi niin ikään viisi presidenttiehdokasta. Vaalikampanjan aikana julkaistiin erilaisia televisiomainoksia yhteensä 56 kappaletta. Aineiston tulkinnassa on käytetty tukena tutkielman alkupuolella käsiteltyjä poliittisen mainonnan analysointiin tarkoitettuja menetelmiä. Ehdokkaiden vaalivideoita ja poliittisia televisiomainoksia on tulkittu tapauskohtaisesti, eikä tulkinnassa ole käytetty systemaattisesti mitään tiettyä yksittäistä tulkintamenetelmää. Aineiston tulkinta on tehty kontekstisidonnaisesti, eli suhteessa vuoden 1994 presidentinvaaliin ja ehdokkaiden väliseen vaalikamppailuun. Aineistoa on pyritty tulkitsemaan siten, että siitä avautuisi vaalivideoita ja poliittisia televisiomainoksia julkaisseiden presidenttiehdokkaiden toiminnan poliittisuus. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että poliittisen mainonnan käyttö oli vuoden 1994 presidentinvaalin ehdokkaille ennen kaikkea pelin politiikkaa. Ehdokkaat reagoivat vaalivideoiden ja poliittisen televisiomainonnan tuottamisella sekä mainonnan sisällöllä presidenttikamppailuun, ja pyrkivät näin hyödyntämään vaalivideoiden ja poliittisen televisiomainonnan suomaa poliittista pelitilaa. Kenenkään vaalin ehdokkaan kohdalla ei voida puhua mainonnan pitkäjänteisestä suunnittelusta, tai poliittisen mainonnan näkemisestä ehdokkaan strategisena välineenä.
  • Varjonen, Kaisa (2008)
    Tutkimus käsittelee lehdistökirjoittelua Karjalan kysymyksestä ja siirtoväestä vuoden 1956 presidentinvaaleja edeltäneinä kuutena kuukautena. Tarkasteltu jakso ajoittuu ns. ”Geneven hengen” lientymisen aikaan, jolloin Porkkalan tukikohta palautettiin Suomelle ja Suomi liittyi Pohjoismaiden Neuvostoon. Tutkimuksessa tarkastelin Helsingin Sanomien, Hufvudstadsbladetin, Maakansan, Suomen Sosialidemokraatin, Uuden Suomen, Työkansan Sanomien, Vapaan Sanan ja siirtoväen suurimman lehden Karjalan kirjoittelua. Tutkimuksessa analysoin lehdistökirjoittelun teemoja, aiheyhteyksiä ja retoriikkaa. Tarkastelen lehdistössä käytyä vuoropuhelua kansallisen yhtenäisyyden retoriikan näkökulmasta ja pohdin, millä tavalla ”kansallisen heräämisen” perintö näkyi lehdistökirjoittelussa ja mitä vaatimuksia se sille asetti. Tutkimuksessa tarkastelen myös käynnissä olleiden presidentinvaalikampanjoiden vaikutusta kirjoitteluun. Kronologisesti ja temaattisesti jaotellussa tutkimuksessa tarkastelen siirtoväestä esiintynyttä kirjoittelua ja Karjalan kysymyksestä esiintynyttä ulkopoliittista kirjoittelua erillisinä aiheina ja tarkastelen lopuksi siirtoväen roolia Karjalan kysymyksestä käydyssä keskustelussa. Siirtoväestä kirjoitettiin lehdistössä vaihtelevasti, mutta eroja oli vain siirtoväestä esiintyneen kirjoittelun määrässä, ei suhtautumisessa siihen. Aktiivisimmin kirjoittivat Karjalan lisäksi Uusi Suomi ja Maakansa, jossain määrin myös Suomen Sosialidemokraatti. Siirtoväkikirjoittelussa näkyi ylpeys onnistuneena pidetystä siirtoväkipolitiikasta ja siinä korostettiin siirtoväen ja muun väestön hyviä suhteita. Lehdistökirjoittelua hallitsivat siirtoväkipolitiikan menestystarina ja myötätunnon ilmaukset siirtoväkeä kohtaan, mahdolliset konfliktit siirtoväen ja muun väestön välillä jäivät vihjauksiksi. Kirjoitteluun Karjalan kysymyksestä vaikutti epäselvyys siitä, oliko aihe nostettu esiin Neuvostoliiton kanssa käydyissä neuvotteluissa syyskuussa 1955. Syksyn mittaan Karjalan kysymys alettiin nähdä entistä enemmän vaalipropagandana eikä kysymystä käsitelty laajasti vaalien ulkopuolella. Aiheesta kirjoitettiin eniten puoluelehdissä, aktiivisimmin etenkin syyskuun lopussa ja tammikuussa 1956 juuri ennen vaaleja. Siirtoväki oli Karjalan kysymyksen yhteydessä vaalitaistelun kohderyhmä, joka samanaikaisesti pidettiin erillään kiivaimmasta kamppailusta. Karjalan kysymyksen nostamista vaaliaiheeksi vastustettiin. Ulkopoliittisena vaalitaistelun aiheena kysymyksestä käydyn keskustelun retoriikka heijasti vanhaa oikeiston ja vasemmiston vastakkainasettelua ja siihen liittyviä historiatulkintoja. Vaaliaiheena Karjalan kysymys voidaan lukea osaksi Paasikiven linjan perinnöstä samanaikaisesti käytyä kiistelyä.
  • Lukkariniemi, Visa (2001)
    Pro gradu –tutkielma on henkilöhistoriallinen tutkimus pitkäaikaisen kansanedustajan ja ministerin Paavo Väyrysen sisäpoliittisesta toiminnasta vuoden 1979 eduskuntavaaleista keskustapuolueen ylimääräiseen Kuopion puoluekokoukseen marraskuussa 1981. Tähän muutosten jaksoon ajoittui Paavo Väyrysen nousu puolueensa puheenjohtajaksi ja tasavallan presidentti Urho Kekkosen pitkän valtakauden päättyminen. Tutkielmassa on keskitytty tarkastelemaan sitä, miten Paavo Väyrynen hankki itselleen riittävän kannatuksen puheenjohtajuutta varten ja miten hän alkoi vakiinnuttaa puoluejohtajana asemaansa. Toisena keskeisenä teemana on ollut presidentinvaaleihin liittyvä ehdokasasettelu keskustapuolueessa Paavo Väyrysen näkökulmasta. Erityisen mielenkiinnon kohteena on ollut Väyrysen ja hänen puolueensa luottamusmieselinten vuorovaikutus. Tutkielmassa tarkasteltavien tapahtumien taustan muodostaa keskustapuolueen luottamusmieselimet (puoluehallitus ja sen työvaliokunta), toimija on Paavo Väyrynen ja tapahtumien ympäristö on pääasiassa Koiviston hallitus. Paavo Väyrynen päätti ryhtyä tavoittelemaan keskustapuolueen puheenjohtajuutta vuoden 1979 eduskuntavaalien tuloksen selvittyä. Väyrysen suunnitelmiin kuului myös pyrkiminen keskustapuolueen presidenttiehdokkaaksi vuoden 1984 vaaleissa. Väyrysen Turun puoluekokouksessa kesäkuussa 1980 saavuttama niukka voitto Johannes Virolaisesta ei siirtänyt Virolaista politiikan sivuraiteille. Virolainen saattoi keskittyä entistä paremmin eduskunnan puhemiehenä odotettavissa oleviin presidentin vaaleihin. Presidenttikysymyksessä keskustapuolue oli voimakkaasti jakautunut Virolaisen ja Suomen Pankin vt. pääjohtajan Ahti Karjalaisen kannattajiin. Keskeisin foorumi Väyryselle omansa ja puolueensa profiilin nostamisessa oli Koiviston hallitus. Keskustalaisten hallituspolitiikan taktiikka perustui olettamukselle, että pääministeri Koivisto ei päästä hallitustaan helposti kaatumaan. Vuosien 1979 ja 1980 aikana keskustapuolueen hallituspoliittiset linjaukset olivatkin niin tiukkoja, että hallitus oli koko ajan kaatumaisillaan. Johtajakeskeisesti toiminut puolue ja uusi puheenjohtaja menestyivät arvostamiensa asiakysymysten hoidossa. Presidentti Kekkoselle joulukuussa 1980 sattuneen sairauskohtauksen jälkeen Väyrynen ja k-linjalaiset ottivat tavoitteeksi hallituksen kaatamisen, jotta kansansuosikki Koiviston presidenttitie katkeaisi. Vuoden 1981 hallituksenkaatoyrityksissä ei onnistuttu ja pääministeri Mauno Koivisto siirtyi vt. presidentiksi Kekkosen sairasloman alettua syyskuussa. Puheenjohtaja Väyrysen aseman heikkous ja ristiriitaisuus käy ilmi keskustapuolueen ryhtyessä valitsemaan presidenttiehdokastaan. Väyrynen pysytteli mahdollisimman pitkään näennäisen puolueettomana, mutta tosiasiassa hän toimi kulisseissa Ahti Karjalaisen hyväksi. Väyrynen selvitteli myös omat mahdollisuutensa päästä puolueensa presidenttiehdokkaaksi. Karjalaisen tukemiseen Väyrynen päätyi ulkopoliittisista syistä eli hän otti Neuvostoliiton kannan huomioon. Tuore puoluejohtaja oli myös riippuvainen Karjalaisen johtaman k-linjan tuesta. Tutkielman keskeisinä lähteinä ovat olleet keskustapuolueen puolue-elinten pöytäkirjat, henkilöhaastattelut, Ahti Karjalaisen arkiston materiaali ja ajankohdan poliittinen kirjallisuus.
  • Kangaspuro, Markku (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura, 2008)
  • Ruutuvaara, Tero (2000)
    Tutkielmassa tarkastellaan vuoden 2000 presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen valokuvauutisointia. Erityisesti vaalin neljää ´pääehdokasta´, Esko Ahoa, Tarja Halosta,Elisabeth Rehniä ja Riitta Uosukaista käsitteleviä sanomalehtivalokuvia. Työssä tarkasteltu kuva-aineisto on kerätty aikaväliltä 1.11.1999-16.1.2000. Tarkastelu kattaa siis 11 viikon jakson ulottuen vuoden 1999 marraskuun alusta vuoden 2000 tammikuun puoliväliin. Ehdokasvalokuvauutisoinnin kehitystä on seurattu kolmessa sanomalehdessä: Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa ja sanomalehti Kalevassa. Presidentinvaalivalokuvat on asetettu tutkimuksen kohteeksi, koska halutaan selvittää suosiiko valokuvauutisointi mielipidemittausten kärkiehdokasta. Esitettyyn kysymykseen haetaan vastausta vertailemalla ehdokaskohtaisia mielipidemittaustietoja ehdokkaiden lehtikohtaisesta kuvallisesta kannatuksesta hankittuihin tietoihin. Ehdokkaiden kuvallisen kannatuksen selvittämiseksi työssä luodaan semiotiikan tieteentraditioon perustuva kuva-analyysimalli. Keskeisenä lähteenä toimii tässä suhteessa Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin hallidaylaisesta sosiolingvistiikasta edelleen kehittelemä sosiaalisemioottinen visuaalisuuden teoria. Politiikan henkilökeskeisen kuvaston ´lukemiseen´ soveltuvan mallin kehittely, testaaminen ja kriittinen arviointi onkin yksi työn keskeisimmistä tavoitteista. Näin rakennetun analyysikehikon kautta työssä tarkastellaan ehdokkaiden kuvallisen suosion rakentumisen painotuseroja ja esitetään menetelmällisesti perusteltu vastaus työn alussa esitettyyn tutkimusongelmaan. Työssä on hyödynnetty niin määrällisiä kuin laadullisia menetelmiä. Kuvauutisoinnin määrällinen ja analyysimallin mukainen tarkastelu tuottikin paljon käyttökelpoista tietoa. Ensinnäkin voitiin havaita, että niin Aamulehdessä kuin Helsingin Sanomissa ehdokaskuvauutisointi noudatti keskeisten ehdokkaiden osalta kannatusmittausten ehdokasasetelmaa. Tärkeäksi havainnon tekee se, että esiin noussut riippuvuussuhde voitiin havaita toisessa tapauksessa koko tutkimusaikavälin mittaisena ja toisessa tapauksessa tarkemmin vaalikierroksen viimeisiin viikkoihin painottuneena. Ainoastaan Kalevan kuvauutisoinnin tarkastelu ei tuottanut tutkimushypoteesia tukevaa tulosta. Saatujen tulosten valossa esitettyyn tutkimuskysymykseen voitiinkin esittää perusteltu vastaus. Yleisellä tasolla kuvauutisoinnin voitiin katsoa suosineen kannatusmittaustutkimuksissa hyvin menestyneitä ehdokkaita. Tutkimusongelmaan vastaamisen ja analyysimallin kehittämisen ohella työllä on kuitenkin myös muita tavoitteita. Tärkeimpänä näistä mainittakoon valokuvatutkimusta koskevan teoreettisen ymmärtämyksen laajentaminen ja niin sanotun ´uuden´ narratiivisen valokuvatutkimuksen piirissä omaksuttujen ajatusten kehittely. Työssä esitelläänkin käsitys, jonka mukaan sanomalehtivalokuvia voi tarkastella oheistavasta tekstistä irrallisina ja itsenäisinä merkitysrakenteina. Työn laajoista teoreettisista tavoitteista johtuen työssä luodaan perusteellinen katsaus valokuvan ontologisesta historiasta esitettyihin tärkeimpiin näkemyksiin. Käsittelyn taustalla vaikuttaa kysymys, voitaisiinko ´vanhaa´ valokuvateoriaa leimanneet käsiteparadoksit näin saavutetun näkemykset toisiinsa ´suhteuttavan´ ymmärryksen kautta jo vihdoin ohittaa, jolloin resurssit voitaisiin kohdistaa valokuvatutkimuksen tieteellisen painoarvon kasvattamiseen. Työ on siis monella tasolla - selkeän tuloksen osoittamisen ohessa - valjastettu palvelemaan yhtä ja samaa kehitysoptimistista päämäärää: laajemman visuaalisuuden tutkimuksen käsitevälineistön sovittamista politiikan henkilökeskeisen uutiskuvan analysoimiseen soveltuvaan muotoon.
  • Säilä, Melissa (2006)
    Tutkin Helsingin Sanomien suhtautumista tasavallan presidentti Tarja Halosen uudelleenvalintaan ajanjaksolla 25.4.2004–29.1.2006. Tutkittava ajanjakso alkaa Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) johtajan Risto E. J. Penttilän Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla julkaistusta puheenvuorosta, jossa Penttilä kehotti Halosta joko luopumaan presidentin vallasta tai toisesta kaudesta tasavallan presidenttinä. Tutkittava ajanjakso loppuu presidentinvaaleihin 2006 eli Halosen uudelleenvalintaan. Tarkastelen Helsingin Sanomien suhtautumista presidentin jatkokauteen erilaisten teemojen kautta. Pohdin muun muassa, miksi Helsingin Sanomat antoi palstatilaa presidentin arvostelijoille. Lisäksi selvitän, miten Helsingin Sanomat suhtautui presidentti Halosen ”maailmanparannusintoon” sekä presidentin valtaoikeuksiin ja Tarja Haloseen niiden käyttäjänä. Käsittelen myös Halosen asemaa poikkeuksellisen suosittuna presidenttinä vaalien lähestyessä. Selvitän, miten Helsingin Sanomien kirjoitukset muuttuivat vaalien alla. Pohdin myös Helsingin Sanomien kirjoitusten taustalla olevia motiiveja. Tutkimusaineistooni kuuluvat niin pääkirjoitukset, uutiset, kolumnit kuin erilaiset puheenvuorotkin. Lehden virallinen linja ilmaistaan pääkirjoituksessa, mutta pääkirjoitusten tutkimisella ei välttämättä saada selville lehden piiloista kantaa. Helsingin Sanomilla oli suuri rooli presidentti Tarja Halosen politiikkaa koskevan kritiikin julkituojana. Helsingin Sanomat antoi Halosen kriitikoille käyttöön palstatilaa ja päästi näin kriitikot määrittelemään diskurssia. Helsingin Sanomat myös osallistui aktiivisesti keskusteluun, jonka se itse oli mahdollistanut. Keskustelun herättäminen koettiinkin Helsingin Sanomissa tärkeäksi. Helsingin Sanomat myös puolusti parlamentarismia. Helsingin Sanomien Halosta koskeva kirjoittelu oli kriittisimmillään keväällä ja kesällä 2004. Vaalien lähestyessä Helsingin Sanomat muuttui kirjoittelussaan varovaisemmaksi, mutta aivan vaalien allakin ilmestyi joitakin hyvin värittyneitä kirjoituksia. Lehti pyrki vaikuttamaan presidentin näkemyksiin kommentoimalla ja neuvomalla. Vaikka Helsingin Sanomat oli monissa asioissa eri linjoilla presidentin kanssa, on ehkä liioiteltua väittää, että Helsingin Sanomat olisi halunnut vaihtaa presidentin.
  • Latvala, Satu (2001)
    Vuoden 2000 presidentinvaalien yhteydessä mielipidemittausten merkitys joukkotiedotusvälineissä sai suuren merkityksen. Paitsi että mielipidemittauksia julkaistiin paljon, mittaukset myös nousivat keskeiseen asemaan muussakin vaalijournalismissa. Työssä tutkitaan Helsingin Sanomien ja Kalevan mielipidemittauskirjoituksia. Analysoitavana on näistä lehdistä yhteensä 55 mielipidemittausaiheista kirjoitusta ja mukana on moneen eri genreen kuuluvia juttuja. Tutkimuksen pääkysymyksenä on, miten valta ja julkisuus rakentuvat sanomalehdistön mielipidemittauskirjoittelussa vuoden 2000 presidentinvaalien yhteydessä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuka saa puhua mediassa käsiteltäessä mielipidemittauksia, mikä on yleisön ja asiantuntijoiden asema lausunnonantajina sekä miten toimittajat käyttävät jutuissa ääntään. Lisäksi on pyritty selvittämään, millaiset kannat pääsevät julkisuuteen, kun kyse on mielipidemittauksista. Kyseessä on laadullinen tutkimus. Menetelmänä on käytetty diskurssianalyysia. Aineistosta on identifioitu kuusi diskurssia. Nämä ovat kilpailu-, kannattajajoukko-, vaikutus-, demokratia-, lokerointi- ja mittaukset todellisuuden peilinä -diskurssi. Tutkimustulokset kertovat, että presidentinvaalit rerpresentoidaan mediassa usein kilpailuna. Kilpailudiskurssissa ehdokkaat esitetään kilpailun osanottajina, joiden päämääränä on "kisan" voitto. Kilpailudiskurssi käyttää usein urheilun metaforia. Kannattajajoukkodiskurssissa puolestaan päähuomio on kansalaismielipiteen jakaantumisessa. Tässä käytetään useimmiten apuna numeroita (esim. ?Halosta kannattaa 53, Ahoa 47 prosenttia.?). Vaikutusdiskurssi kiinnittää huomion mielipidemittausten vaikutuksiin; on näet olemassa tutkimustietoa siitä, että mielipidemittaukset saattavat vaikuttaa yleisön äänestyspäätöksiin. Demokratiadiskurssissa puolestaan korostuu kansalaisuus ja äänestäjän ratkaiseva asema presidentinvaaliprosessissa. Demokratiadiskurssissa mielipidemittausten roolia vähätellään ja äänestäjän roolia korostetaan. Lokerointidiskurssi puolestaan keskittyy kategorisoimaan yleisöä ryhmiin, kuten miehiin, nuoriin tai vaikkapa kokoomuslaisiin. Mittaukset todellisuuden peilinä -diskurssissa mittaukset esitetään todellisuuden kuvajaisena. Mielipidemittausten perusteella saatetaan tehdä suoranaisia ennustuksia tulevaisuudesta tai sitten verrata varsinaista vaalitulosta vaaleja edeltäviin mielipidemittauksiin. Tutkimuksen mukaan mielipidemittauskirjoittelussa yleisön asema ei ole keskeinen. Sitä vastoin toimittajan asema korostuu; myös asiantuntijat ja presidenttiehdokkaat pääsevät ääneen mielipidemittausten yhteydessä. Mielipidemittauskirjoittelussa korostuu yleisesti ehdokkaiden asema ja yleisön rooliksi jää seurata tapahtumia sivusta. Tämä on ristiriitaista, sillä ilman yleisöä ei myöskään olisi mielipidemittauksia. Keskeiset lähteet: Borg, Sami (1994). Mittaus päivässä. Tutkimus vuonna 1994 julkistetuista Suomen presidentinvaalien kannatusmittauksista. Jokinen, Arja & Juhila, Kirsi & Suoninen, Eero (1993). Diskurssianalyysin aakkoset. Suhonen, Pertti (2000). Mielipidetutkimusten rooli presidentinvaaleissa. Teoksessa: Presidentti 2000. Mistä vaalit on tehty. Suhonen, Pertti (1996). Mielipidetutkimukset, journalismi ja politiikka. Tiedotustutkimus 2/1996.
  • Kujala, Kai-Aleksi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Boliviassa pidettiin lokakuussa 2019 presidentinvaalit, jotka johtivat vakavaan poliittiseen ja yhteiskunnalliseen kriisiin. Tämän aiheuttamissa levottomuuksissa kuoli kymmeniä ihmisiä. Marraskuussa 2019 vaalien tulokset mitätöitiin, ja maata vuodesta 2006 saakka johtanut presidentti Evo Morales erosi ja lähti maanpakoon. Analysoin maisterintutkielmassani poliittista keskustelua bolivialaisissa sanomalehdissä ennen syksyn 2019 vaaleja. Aineistoni koostuu kuuden sanomalehden presidentinvaaleja koskevasta uutisoinnista kahden viikon ajanjaksolla ennen vaalipäivää. Aineistoni lehdet ovat Cambio, El Deber, El Diario, El Tiempo, La Razón ja Página Siete. Tutkimusmetodinani käytän kehysanalyysiä. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Miten Bolivian presidentinvaalien kampanjointia kehystettiin mediassa? 2. Miten presidenttiehdokkuuksia kehystettiin Bolivian mediassa? Tunnistin aineistoni 52 sanomalehtiartikkelista kolme geneeristä kehystä: konfliktin, moraalin ja vastuullisuuden kehykset. Käytin kehysten tunnistamisessa apuna kehysmatriisia, kehysten alaluokkia ja aineistossa toistuvasti ilmenneitä fraaseja. Analyysini perusteella kehysten käyttö vaihteli lehdissä varsin paljon. Konfliktin kehys oli kehyksistä käytetyin. Myös muut kehykset saivat kuitenkin laajasti palstatilaa. Tutkimukseni osoittaa myös sen, ettei presidentti Evo Moralesin usein esittämä hallituksen ja perinteisten mediatalojen välinen hankala suhde ole tosiasiassa enää niin ongelmallinen kuin Morales on antanut ymmärtää. Tutkimukseni perusteella poliittinen uutisointi Boliviassa on joitakin poikkeuksia lukuunottamatta kunnioittavaa ja tasapuolista. Vaaleja edeltänyt poliittinen keskustelu pysyi odotetuissa teemoissa. Bolivian presidentinvaaleja koskevaa keskustelua on viime vuodet hallinnut presidentin uudelleenvalinnan ja tämän oikeutuksen teema. Aineistoni perusteella hallitus perusteli presidentin uudelleenvalinnan oikeutusta kansan tahdolla ja hyvillä saavutuksillaan. Myös oppositio korosti retoriikassaan kansan tahtoa ja etenkin vuoden 2016 kansanäänestyksen merkitystä Moralesin ehdokkuuden oikeutukselle. Opposition mielestä Morales ei olisi saanut enää asettua ehdolle vuoden 2019 vaaleissa, koska maan perustuslaki rajoittaa presidentin toimikaudet kahteen peräkkäiseen kauteen. Tutkimukseni tuo selkein esimerkein esille, miten presidentinvaaleja edeltänyt keskustelu keskittyi ehdokkaiden välisen vastakkainasettelun korostamiseen. Ehdokkaat saivat kuitenkin äänensä kuuluviin, joten avoimen poliittisen keskustelun käyminen Bolivian mediassa on yhä mahdollista.
  • Leppänen, Timo (Helsingin yliopisto, 2019)
    Vladimir Putin voitti 18.3.2018 järjestetyt presidentinvaalit Venäjän lähihistorian ylivoimaisimmalla 76,7 % tuloksella. Vaalit eivät olleet teknisestä toteutuksestaan huolimatta vapaat tai kilpailulliset. Vaalit ovat yksi instituutioista, joita autoritaariset hallinnot tarvitsevat vallassa pysyäkseen. Tarvittavan tuloksen järjestämiseen on useita keinoja suorasta vaalivilpistä rakenteellisiin tekijöihin. Vuoden 2018 vaaleissa Putinin hallinto oli muun muassa muuttanut vaalilainsäädäntöä, vaalien aikataulua sekä ehdokkaiden ja puolueiden rekisteröinnin ehtoja. Hallinto myös toimeenpani mittavan mobilisaatiokampanjan tulosta legitimoivan äänestysaktiivisuuden nostamiseksi. Informaation hallinta on yksi merkittävimmistä tekijöistä modernin autokratian ylläpidossa. Tämän päivän yksinvaltiaat pyrkivät väkivallan sijaan vakuuttamaan yleisönsä omasta pätevyydestä ja hyväntahtoisuudesta manipuloimalla kansalaisten käytössä olevaa informaatiota. Venäjällä media on seuraa hallinnon ja erityisesti presidentti Putinin toimintaa poikkeuksellisen tiivisti ja kritiikittömästi. Myös näiden vaalien yhteydessä medialla oli merkittävä rooli epätasaisen kilpailuasetelman luomisessa. Tutkielmassa tarkasteltiin presidentinvaalivaalikampanjan aikana venäläisissä sanomalehdissä ehdokkaille annettua näkyvyyttä ja heihin liitettyjä määreitä. Aineistoon sisältyy kolmen kuukauden ajanjaksolta 1912 artikkelia seitsemästä Venäjän siteeratuimmasta sanomalehdestä. Aineistoon sovelletaan digitaalisen tekstianalyysin (Digital Text Analysis, DTA) menetelmiä tarkastelemalla esiintyvyyttä nimien suhteellisella frekvenssillä eri lehdissä ja nimien yhteydessä esiintyvää sanastoa LogDice-arvolla lasketulla kollokaatiolla. Ehdokkaiden näkyvyyden suhteen havaittiin istuvan presidentti Putinin saavan koko aineistossa yli 12 kertaa tiheämmin mainintoja kuin vastaehdokkaansa keskimäärin. Lehtien välillä oli huomattavia eroja ehdokkaiden painotuksessa. Esimerkiksi oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi sai runsaasti näkyvyyttä Novaja Gazetassa ja Moskovski Komsomoletsissa, mutta erittäin vähän valtiollisessa Rossijskaja Gazetassa. Kollokaatioanalyysin perusteella Putinin käsittely erosi myös sisällöllisesti muista kärkiehdokkaista. Putiniin liitettiin ensisijaisesti virka-aseman ja presidentti-instituution sanastoa. Vastaehdokkaisiin liitettiin runsaasti vaaleihin, kampanjan aikaisiin uutisaiheisiin ja skandaaleihin sekä toisiinsa liittyvää sanastoa. Vastaehdokkaat muodostivat ristiviittauksillaan tiiviin joukon, jonka ulkopuolelle Putin jäi. Tämä oli todennäköisesti tietoinen mediastrateginen valinta, jota Putin käytännössä toteutti jättäytymällä keskustelutilaisuuksien ja vaaliväittelyjen ulkopuolelle. Tutkielmassa myös tarkasteltiin digitaalisen tekstianalyysin käytettävyyttä politiikan tutkimuksessa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää aineiston esikäsittelyyn. Ohjelmistojen kehittymisestä huolimatta tutkijan on tunnettava aineiston prosessoinnin ja erilaisten tunnuslukujen valinnan merkitykset tuloksille. Pelkkä aineiston määrällinen tarkastelu ei myöskään tuota käsitystä näkyvyyden tai kollokaation sävystä. Rajoitteistaan huolimatta digitaalinen tekstianalyysi tarjoaa ainutlaatuisia keinoja suurten tekstiaineistojen empiiriseen tarkasteluun.
  • Rahkola, Iita (Helsingfors universitet, 2015)
    The purpose of this thesis was to find out how interaction situations are described in books that cover Pekka Haavisto's and Sauli Niinistö's campaigns for presidential election. It was also studied, what kind of an impression about the communication competence of Haavisto and Niinistö was given in the books. The approach for the analysis is exceptional, since it would appear that the interaction during the campaigns has previously been studied from speech and political communication's point of view in only other contexts, like in radio or television. Campaign literature has also been studied only slightly. In the research, two books about the 2012 presidential election were used as the data. So called SPEAKING-model, which is a tool to describe ways of talking and originally meant for comparing them, developed by Dell Hymes, was used to support the content analysis. Based on the research, an image of both of the candidates' typical interaction situation was compiled. The results also demonstrated that both of the candidates seem skillful and flexible communicators. Judging by the descriptions of the interaction situations, the candidates were especially able to adapt into different situations and tried to achieve open dialogs with different kinds of persons.