Browsing by Subject "presidentit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Mäkinen, Sanna-Mari (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan laajaa turvallisuuskäsitystä Suomen turvallisuuspoliittisessa keskustelussa analysoimalla presidentti Halosen ulkopoliittisia puheita ja esittelemässä niiden herättämää kritiikkiä. Tutkimusongelman muodostaa Halosen ajan ulkopoliittisen toimintalinjan poikkeaminen perinteisestä ulkopolitiikan linjasta. Tutkimusongelmaa taustoitetaan Paasikiven–Kekkosen linjan pääteesien esittelyllä. Suomen ulkopolitiikkaa harjoitettiin tätä samaa linjaa noudattaen aina EU-jäsenyyteen asti, jolloin alkoi Suomen ulkopolitiikassa murrosaika. Aineistona käytettiin presidentti Halosen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsitelleet puheet. Perinteinen turvallisuustutkimus on käsittänyt turvallisuuden kapeasta valtion turvallisuusintresseihin ja sotilaalliseen turvallisuuteen keskittyvästä näkökulmasta. Perinteisellä turvallisuuskäsitteellä on yhä vankka asema turvallisuustutkimuksessa, mutta nykypäivänä turvallisuus käsitetään monissa yhteyksissä sotilaallista turvallisuutta laajemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Uudempaa turvallisuuden käsitteellistämisen tapaa edustavat turvallisuuskäsitteen laajentajat eli niin kutsuttu Kööpenhaminan koulukunta sekä turvallisuuskäsitteen syventäjät, jotka löytyvät kriittisen turvallisuustutkimuksen piiristä. Näissä uudemmissa lähestymistavoissa turvallisuuden painopiste on siirtynyt valtioista yksilöihin. Lähtöoletus presidentti Halosen laajasta turvallisuuskäsityksestä sai analyysissa vahvistusta. Halosen turvallisuuskäsityksessä ihmisten turvallisuus on kaikkein keskeisintä. Turvallisuutta taataan parhaiten taloudellista hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistämällä. Laajan turvallisuuden edistämisen tulee Halosen ajattelussa perustua ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen. Turvallisuuden takaamisen keinojen tulee myös olla näiden arvojen mukaisia. Turvallisuuden takaamisessa keskeisintä ovat kansainväliset monenkeskiset sopimukset. Kaikilla valtioilla, myös Suomella, on vastuu toimia oikeudenmukaisemman globalisaation aikaan saamiseksi. Turvallisuus tulee taata kaikille ihmisille, kotona ja maailmalla. Halosen turvallisuuskäsityksen mukaan oikeudenmukaisempi maailma on myös suomalaisille parempi paikka elää ja siksi myös Suomen etu. Perinteisen realistisen turvallisuuskäsityksen painotukset löytyvät Halosen turvallisuuspuheen puolustuspolitiikkaa koskevasta aspektista. Sotilaallisesta turvallisuudesta puhuessaan Halonen käyttää varsin perinteistä turvallisuuskäsitettä. Sotilaallisessa turvallisuudessa pääpainon puheessa saavat itsenäisyyden ja yhteiskunnan perusarvojen turvaaminen, oman alueen koskemattomuus ja kansallinen puolustuskyky. Turvallisuuden puolustusaspektissa Halonen tuo esiin, että vaikka Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu erillistä sotilaallista uhkaa, uskottava oma puolustus on edelleen tärkeä keino turvallisuuden takaamiseksi. Puolustuspuheessaan Halonen pysyttelee pitkälti perinteisen realistisen turvallisuuskäsityksen raameissa.
  • Qvist, Petra Mariana (2008)
    I min pro gradu-avhandling analyserar jag populistisk retorik och mobilisering i Venezuelas president Hugo Chávez tv- och radioprogram Aló, Presidente. I programmen utvecklar Chávez sin revolutionära teori samt berättar för befolkningen om socialismens fördelar och de sociala välfärdsprogrammen som ingår i den bolivarianska revolutionen. En av de viktigaste uppgifterna Aló, Presidente programmet uppfyller är att mobilisera befolkningen till den bolivarianska revolutionen som Chávez vill genomföra i Venezuela. Huvudtemat i min avhandling är populism som en sorts politisk mobilisering. För att fastställa hur Chávez strävar efter att mobilisera det venezolanska folket till revolutionen har jag analyserat hans retorik i 23 Aló, Presidente program som sändes under tiden januari-juni 2007. Som utgångspunkt för min analys av Chávez tal använder jag en retorisk teori enligt vilken retorik anses vara både övertalning och handling. Jag visar vilka strategier Chávez använder för att försöka övertala befolkningen att understöda hans idé om en socialistisk revolution samt att uttrycka detta understöd genom handling. Jag föreslår att det Chávez säger i Aló, Presidente programmen inte endast är ord utan även handling och att han deltar i att förverkliga den bolivarianska revolutionen samtidigt som han pratar om den. Populism är ett allmänt förekommande politiskt begrepp kring vilket det råder förvirring. Avhandlingen innehåller därför en analys av populismen som begrepp. Jag ger en överblick över några definitioner på populismen och presenterar även min definition av populismen som inte begränsar sig endast till Venezuela. Jag anser att populismen är en sorts mobilisering i vilken speciellt de fattiga övertalas att understöda och agera enligt den populistiske ledarens planer. I motsats till många andra som har analyserat populismen så tror jag att populistiska ledare och rörelser kan förbli populistiska även efter att de har kommit till makten. En av frågeställningarna i avhandlingen är huruvida Chávez retorik uppfyller kriterierna för populistisk retorik. Populistisk retorik karakteriseras av dikotomin ”vi” versus ”de”. Populistiska ledare framställer ofta ”dem” som en rik elit som ständigt konspirerar emot ”oss”, det fattiga folket. ”Vi” och ”de” är centrala begrepp i Chávez retorik och han återkommer ständigt till dem i olika sammanhang. Jag analyserar Chávez bruk av denna dikotomi i Aló, Presidente programmen för att ta reda på hur han konstruerar och beskriver ”vi, folket” och ”de, revolutionens fiender” i sin retorik. I detta sammanhang undersöker jag även om Chávez fokuserar mera på att förena eller polarisera venezolanerna i sin retorik. Jag kommer till slutsatsen att han skapar polarisering mellan venezolanerna i sina Aló, Presidente program.
  • Kangaspuro, Markku (Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seura, 2008)
    Idäntutkimus
  • Hiltunen, Tiina Johanna (2008)
    Suomessa tasavallan presidentti pitää vuosittain uudenvuodenpuheen. Uudenvuodenpuhe antaa mahdollisuuden presidentille kertoa kuluneen vuoden tapahtumat sekä pohtia tulevan vuoden tapahtumia. Tämän lisäksi presidentti voi uudenvuodenpuheellaan tuoda esiin omat tavoitteensa ja aloitteensa sekä ottaa osaa julkiseen keskusteluun. Tässä työssä aineistona on käytetty Suomen tasavallan presidenttien uudenvuodenpuheita vuodesta 1935 vuoteen 2006. Aineisto on laaja käsittäen 67 puhetta. Puheet on jaoteltu presidentti-instituution ja suomalaisen yhteiskunnan kehitysvaiheiden mukaisiin periodeihin. Käytettävät periodit ovat muotoutumiskausi, kriisivaihe, vakiintuneisuuden kausi, irtaantumisvaihe sekä uudelleen muotoutumisen kausi. Työn taustalla oleva teoreettinen viitekehys rakentuu presidentti-instituution päätöksentekoaseman ympärille. Työn tutkimuskohde on retorinen presidenttiys. Presidenttiä on perinteisesti suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä pidetty asiajohtajana, jolloin presidentti on tosiasiallisesti toiminut myös päätöksentekijänä ja ongelmien ratkaisijana. Muodollisen valta-aseman muutokset ovat kuitenkin vaikuttaneet presidentin asiajohtajuuden mahdollisuuksiin, ja rinnalle on noussut muita johtajuuden keinoja. Työssä tarkastellaan, mitä puheiden asiasisältöjen kautta voidaan kertoa retorisesta presidenttiydestä ja puheiden merkityksestä johtajuuden tukena. Työssä on tutkittu mitä teemoja ja asiakysymyksiä presidentit ovat nostaneet uudenvuodenpuheissaan. Tutkimusaineiston käsittelyssä on sovellettu vertailevan puolueohjelmatutkimuksen perinnettä, ja tutkimusmenetelmä on kvantitatiivinen sisällönanalyysi. Menetelmän perusajatuksena on kvantifioida ja luokitella argumentteja siten, että ne ovat yhdenmukaisen koodausmallin avulla vertailtavissa ajasta riippumatta. Luodun koodausrungon avulla on eroteltu argumenttien lukumäärä sekä argumenttien luonne. Koodausyksikkönä toimii kvasilause, jolla tarkoitetaan ilmaisua poliittisesta asiakysymyksestä. Luotu koodausrunko muodostuu seitsemästä politiikkasektoreittain jaotellusta pääkategoriasta, joiden alle argumentit on jaoteltu. Kaiken kaikkiaan eri koodimahdollisuuksia on 192. Puheista on menetelmällä voitu nostaa kullekin presidentille sekä periodille keskeiset poliittiset argumentit. Uudenvuodenpuheista on nähtävissä, että kaikkien uudenvuodenpuheiden yleisimpänä teemana olivat talouden kysymykset (29 prosenttia) sekä kansainväliset suhteet (28 prosenttia). Ulkopolitiikan argumentit olivat eniten mainittuja kriisivaiheessa, irtaantumisvaiheessa sekä uudelleen muotoutumisen kaudella. Talouden argumentit taas olivat yleisimpiä muotoutumisvaiheessa sekä vakiintuneisuuden kaudella. Uudenvuodenpuheet myös osoittavat, että puheiden tasolla johtajuudessa on tapahtunut muutos. Retoriset keinot ovat tulleet merkittävimmiksi vallankäytön välineiksi. Tämän tutkielman kautta voidaan todeta, että presidentin johtajuus on tänä päivänä keskeisesti retorista, joskin retorinen presidenttiys on Suomessa muuttunut aikojen kuluessa eikä kehitys ole ollut lineaarista.