Tutkin Suomen tasavallan presidentti Tarja Halosen mediakuvaa suomalaisessa sanomalehdistössä. Tutkimusaineistoni käsittää suurimmat sitoutumattomat päivälehdet (Helsingin Sanomat, Aamulehti, Keskisuomalainen, Savon Sanomat, Lapin Kansa), iltapäivälehdet (Ilta-Sanomat, Iltalehti) sekä suurimpien puolueiden äänenkannattajat (Demari, Suomenmaa, Kansan Uutiset, Nykypäivä, Vihreä Lanka) ajalta 1.3. – 31.8.2000. Tutkimuksen teoriaosuudessa tarkastelen presidentti-instituutiossa, poliittisessa viestintäkulttuurissa sekä journalistisissa käytänteissä tapahtuneita muutoksia. Tarkastelen myös teorioita imagonrakennuksesta. Analyysini alussa kerron tutkimusmenetelmistäni, joita ovat sisältö- ja diskurssianalyysi. Käyn myös lyhyesti läpi, mitä diskurssi, puhujat ja puhunta tarkoittavat. Varsinaisessa analyysissä haen vastausta tutkimusongelmaan vastaamalla kysymyksiin, mitä presidentti Halosesta lehdissä kirjoitetaan sekä miten hänestä kirjoitetaan. Kysymykseen, miten presidentistä kirjoitetaan haen vastausta tarkastelemalla artikkeleissa esiintyviä puhujia sekä näiden suhtautumista presidentti Haloseen. Analyysissä pohdin myös, mitä presidentin mediakuva kertoo presidentti-instituutiosta. Presidentti Halosen mediakuva on melko positiivinen. Suurin osa artikkeleissa esiintyneistä puhujista puhui positiiviseen sävyyn presidentistä. Artikkelit sisälsivät eniten presidentin työtä käsitteleviä artikkeleita. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että viihteellisten kirjoitusten määrä oli huomattava. Erityisesti kirjoitettiin presidentin luonteesta ja henkisestä persoonallisuudesta. Media oli myös kiinnostunut presidentin ulkoisesta olemuksesta sekä avoliitosta. Diskurssianalyysin avulla löysin teksteistä kaksi erilaista puhuntaa: presidentti aktiivisena poliittisena toimijana -puhunta sekä presidentti ulkoisena keulakuvana -puhunta. Puhunnat kuvastavat presidentti-instituutiossa, poliittisessa viestintäkulttuurissa ja journalistisissa käytänteissä tapahtuneista muutoksista, jotka heijastuivat mediateksteihin.

Tutkielman kohteena on Yhdysvaltain Kiinan politiikan muodostuminen presidentti Bill Clintonin hallinnon aikana vuosina 1993-2000. Yhdysvaltain Kiinan politiikasta tutkittavaksi tapaukseksi on valittu kysymys Kiinalle vuosittain myönnetystä kauppapoliittisesta suosituimmuusstatuksesta eli MFN-statuksesta (Most Favored Nation). Tutkimalla MFN-statuksesta käytyä keskustelua Yhdysvaltain kongressin ja presidentin johtaman toimeenpanohallinnon välillä pyritään vastaamaan tutkielmassa esitettyihin kysymyksiin. Tarkoituksena on tarkastella presidentin ja kongressin suhteita ja etenkin tämän suhteen vaikutusta USA:n ja Kiinan suhteisiin. Tästä johtuen työn näkökulma on osittain sisäpoliittinen, mutta tutkittavan MFN-tapauksen vaikutukset ovat Yhdysvaltain ja Kiinan suhteissa selvästi esillä. MFN-statuksen merkitys kansainvälisen politiikan kannalta näkyi Yhdysvaltain ja Kiinan taloussuhteissa ja Kiinan WTO-jäsenyyden aikataulussa. Tutkielman teoreettinen perusta pohjautuu tradition ja intressien merkitykselle Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan vaikuttavina tekijöinä. Teoreettinen perusta rakentuu eri tutkijoiden, lähinnä John Mearsheimerin näkemykseen kansallisista intresseistä Yhdysvaltain ulkopolitiikan taustalla. Intressijaottelun perusnäkemys on realististen intressien eli kansallisen ja taloudellisen turvallisuuden ristiriita Yhdysvaltalaisessa ulkopoliittisessa keskustelussa esiintyviin moraalinäkemyksiin ja arvoihin. Näitä ovat demokratian ja ihmisoikeuksien puolustaminen. Tutkielman primääriaineistona on käytetty erilaisia Clintonin hallinnon ja kongressin virallisia dokumentteja. Näitä ovat olleet Clintonin hallinnon poliittiset ja diplomaattiset lausunnot, kongressin pöytäkirja ja lakialoitteet ja ehdotukset, joita kongressissa on esitetty MFN-statukseen liittyen. Sekundääriaineistona on käytetty tieteellisiä teoksia, tutkimuksia sekä artikkeleita USA:n ja Kiinan välisistä suhteista. Teorialähteenä on käytetty John Mearsheimerin teosta The Tragedy of Great Power Politics. Tutkimusmetodi on perustunut primäärilähteiden analysointiin ja sitä kautta on pyritty muodostamaan kuva kongressin ja presidentin hallinnon suhteista MFN-kysymyksessä. Primäärilähteistä on etsitty perusteluita valitulle politiikalle ja viittauksia kongressin ja presidentin välisestä ristiriidasta suhteessa tutkimustapaukseen. Tältä osin tutkielma edustaa kvalitatiivista tutkimusta. Tutkimuksen tuloksena on havaittu ristiriita kansallisen intressin painotuksessa Clintonin ja kongressin välillä. Tärkein tulos on kongressin ja presidentin hallinnon eroaminen suhteessa kansallisen turvallisuuden ja talouden intressien tärkeyteen. Kongressille turvallisuusintressi on ollut tärkeämpi. Clintonin politiikka on painottanut taloudellisten aspektien tärkeyttä. Kongressin merkitys Yhdysvaltain Kiinan politiikassa on kaksijakoinen. Kongressi tuki Clintonin hallinnon politiikkaa MFN-statuksen suhteen, mutta halusi säilyttää vaikutusvaltaansa Kiinan politiikan suhteen, kun MFN-statuksen vuosittainen käsittely poistui vuoden 2000 lainmuutoksen jälkeen.