Browsing by Subject "probit-malli"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Virtanen, Piitu (2003)
    Tutkimuskohteet ovat koulutetun työvoiman alueellinen liikkuvuus ja kansainvälinen muuttoliike. Tutkimuksessa selitetään taloustieteen teorioiden avulla mitkä tekijät vaikuttavat yksilöiden muuttopäätöksiin. Inhimillisen pääoman teorian mukaan muuttopäätöstä voidaan tarkastella yksilötasolla investointipäätöksenä, jossa muutosta aiheutuvia tuottoja ja kuluja arvioidaan yksilön koko elinkaaren ajalta. Muuttopäätös tehdään mikäli muuton odotettu nettonykyarvo positiivinen. Muuton nettonykyarvoon vaikuttavat tulevaisuuden tulot ja kustannukset, jotka diskontataan nykyhetkeen. Muuton ne on n vai uttavien tekijöiden ja aikaisempien tutkimusten perustella tunnetaan muuttoaikeisiin vaikuttavia tekijöitä, joista merkittävimpiä ovat ikä ja koulutus. Muita tekijöitä ovat siviilisääty, perhekoko ja henkilökohtainen työttömyys. Tutkimusaineistona käytetään AKAVAn työmarkkinatutkimusta, jossa on kysytty tietoja korkeasti koulutettujen vastaajien muuttoaikeista ulkomaille seuraavan vuoden aikana. Tutkimusaineisto on lokakuulta 2002 (n = 4494). Empiirinen analyysi on tehty logistisella regressiolla. Tilastollisilla logit-ja probit-malleilla voidaan arvioida selittävien muuttujien vaikutusta muuttoaikeen todennäköisyyteen. Lisäksi voidaan laskea kunkin selittävän muuttujan ns. marginaalivaikutukset,jotka voidaan tulkita suoraan muutoksina muuttoaikeen todennäköisyydessä. Inhimillisen pääoman teorian keskeisten muuttujien vaikutus on probit-ja logit-malleilla saaduissa tuloksissa teorian mukainen. Tulosten perusteella tärkeitä selittäviä tekijöitä ovat vastaajan ikä, sukupuoli ja siviilisääty. Iällä on pienentävä vaikutus muuttoaikeen todennäköisyyteen. Miehillä on naisia suurempi ja naimattomilla muita siviilisäätyjä suurempi todennäköisyys aikoa ulkomaille töihin. Koska tutkimuksen aineisto sisältää lähinnä korkeasti koulutettuja henkilöitä, koulutusaste ci ole tässä tutkimuksessa tilastollisesti merkitsevä muuttoaikeiden selittäjä. Vastaajan aikaisempi ulkomailla työskentely kasvattaa voimakkaasti muuttoaikeen todennäköisyyttä. Empiirisen analyysin tuloksista ilmenee myös, että asiantuntijatehtävillä ja määräaikaisella työsuhteella on muuttoaikeen todennäköisyyttä kasvattava vaikutus. Kehittävämmät ja mielenkiintoisemmat työtehtävät ja urakehitys ovat vähintään jonkin verran merkitseviä tekijöitä yli 80 prosentille ulkomaille töihin aikovista henkilöistä. Paremman palkkauksen ja matalamman palkansaajaverotuksen vaikutus korostuu miehilläja asiantuntijatehtävissä toimivilla henkilöillä. Puolison muuton merkitys ulkomaille muuttoaikeissa on suurin naisille. Määräaikaisissa työtehtävissä toimiville ja työttömyyttä tai lomautuksen kokeneille henkiliiille työmarkkinoiden vakaus on ulkomaille töihin muuttoaikeiden merkitsevä tekijä. GREENE, W. 11. (2000): Econometric Analysis. 4th edition. Prentice Hall lnt, Upper Saddle River, NJ. MADDAI.A, G. S. (1983): Limited-Dependent and Qualitative Variables in Econometrics. Cambridge University Press. Cambridge. SHIELDS, G. M. - SHIELDS M. P. (1989): The Emergence Of Migration Theory and A Suggested New Direction. Journal of Economic Surveys, Vol. 3, 277-304. SJAASTAD, L.A. (1962): The Costs And Returns Of I luman Migration. The Journal of Political Economy, Vol. 70,80-93.
  • Häkkinen, Iida (2000)
    Tutkimuksessa selvitetään, mitkä tekijät selittävät yksilön muuttopäätöstä Suomessa vuosina 1989-1997, ja mitkä alueiden ja yksilön ominaisuudet vaikuttavat muuttajien aluevalintoihin. Teoreettisena viitekehikkona toimii inhimillisen pääoman teoria. Empiirisissä tarkasteluissa hyödynnetään vuodet 1987-1997 kattavaa yksilötason paneeliaineistoa, joka koostuu 350 000 työikäisen henkilön seurantatiedoista. Yksilön muuttopäätöstä mallinnetaan suurimman uskottavuuden probit -mallin avulla, ja muuttajien aluevalintoja tutkitaan ehdollisen logit -mallin avulla. Ehdollisessa logit -mallissa tutkitaan, minkä kuudesta suuralueesta (Uusimaa, Länsi-Suomi, Itä-Suomi, Keski-Suomi, Pohjanmaa ja Lappi) muuttaja valitsee kohdealueekseen. Tulosten mukaan yksilön muuttopäätöstä selittää parhaiten henkilön muuttohistoria. Aiemmin muuttaneiden todennäköisyys muuttaa uudelleen on suurempi kuin paikallaan pysyneiden muuttoalttius. Koulutus, henkilökohtainen työttömyys ja alueellinen työttömyys lisäävät muuttoalttiutta probit-mallissa. Puolison ja lasten, omistusasunnon sekä korkean koko maan työttömyysasteen havaittiin vähentävän henkilön muuttoalttiutta. Aluevalintamallissa kohdealueen valintaa selitetään kohdealueiden ominaispiirteillä ja yksilön henkilökohtaisilla ominaisuuksilla. Suurin osa muutoista suuntautuu lähialueille, joten merkittävin alueen valintaan vaikuttava tekijä on sen etäisyys nykyisestä asuinpaikasta. Korkean työttömyysasteen havaittiin pienentävän alueen tulomuuttoa, kun taas korkeat mediaanitulot kasvattavat todennäköisyyttä muuttaa alueelle. Asuntojen hinnoilla ei kaikkina vuosina ollut tulomuuttoa hillitsevää vaikutusta. Mahdollisesti asuntojen hinnat esimerkiksi pääkaupunkiseudulla eivät tutkimusperiodilla olleet vielä nousseet riittävästi, jotta niillä olisi vaikutusta muuttamiseen. Yksilömuuttujista tutkitaan iän ja koulutuksen vaikutusta. Uusimaa saa kaikkein todennäköisimmin nuorta ja korkeasti koulutettua väestöä tulomuuttajina. Itä-Suomeen ja Lappiin muuttajat ovat hieman vanhempia ja heikommin koulutettuja kuin muualle muuttavat. Yksilön muuttopäätöksen estimointitulokset vastaavat hyvin Suomessa aiemmin pienemmillä otoksilla tehtyjä tutkimuksia. Sen sijaan Suomessa ei ole aikaisemmin tutkittu muuttajien aluevalintoihin vaikuttavia tekijöitä yksilötasolla. Kansainvälisiäkään mikrotason tutkimuksia aluevalinnasta ei juurikaan ole saatavilla. Muuttajien aluevalintamallista saadut estimointitulokset ovat kuitenkin samankaltaisia makrotasolla tehtyjen muuttovirtatutkimusten tulosten kanssa.
  • Lyytikäinen, Teemu (2002)
    Pienituloisuus on ihmiselle usein sitä vakavampi ongelma, mitä pidempää se kestää. Vain vuoden tai pari väliaikaisesti pienituloinen saattaa selvitä kokematta vakavaa puutetta, jos hänellä on esimerkiksi säästöjä tai mahdollisuuksia ottaa lainaa. Pitkään pienituloisella nämä selviämiskeinot kuitenkin vähenevät ja hän joutuu hyvin todennäköisesti kokemaan puutetta, joka estää häntä osallistumaan monenlaisiin yhteiskunnan aktiviteetteihin. Pienituloisuuden pysyvyys Suomessa sekä liikkuvuus pienituloisuuden ja ei-pienituloisuuden välillä on toistaiseksi ollut täysin tutkimaton aihepiiri. Tietämys pienituloisuudesta on rajoittunut poilkkileikkausaineistoihin perustuvaan staattiseen käsitykseen, joka on saatu niistä köyhyystutkimuksista, joissa köyhyys määritellään alhaisena tulotasona. Esimerkiksi Riihelä ja Sullström (2001) ovat tehneet tällaista tutkimusta. Aikaisempaa käsitystä pienituloisuudesta täydennetään tässä tutkimuksessa merkittävästi pienituloisuuden dynaamisten piirteiden analyysilla. Tutkimusaineistona on Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoon perustuva yksilötason paneeliaineisto, jossa samoja n. 250 000 henkilöä on seurattu vuodet 1993–1998. Pienituloisuutta mitatataan tässä tutkimuksessa perheen kulutustarpeella sopeutetun kokonaistulon eli ekvivalenttitulon avulla. Tämä tulokäsite mahdollistaa erilaisiin perheisiin kuuluvien henkilöiden tulotasojen vertailun. Pienituloisiksi katsotaan ne, joiden vertailukelpoinen tulotaso alittaa pienituloisuusrajan, joka on 50 prosenttia ekvivalenttitulon mediaanista. Pienituloisuuden dynaamisia piirteitä tutkitaan yksinkertaisilla kuvailevilla menetelmillä sekä ekonometrisella mallilla, jossa pienituloisuusaseman muutostodennäköisyyksiä vuonna 1998 selitetään useilla relevanteilla selittävillä muuttujilla. Stevensin (1999) tavoin mallintamisessa sovelletaan tässä tutkimuksessa diskreetin ajan duraatiomallia, joka estimoidaan logit-mallina. Malli johdetaan tässä tutkimuksessa ekvivalenttitulon määräävästä prosessista Stewartin ja Swaffieldin (1999) esitystä mukaillen. Malli estimoidaan erikseen järkevästi muodostetuille ositteille, jolloin selittävien muuttujien vaikutuksissa havaitaan eroja ositteiden välillä. Vain yksi malli olisi siis ollut liian karkea, sillä esimerkiksi opiskelijoiden ja eläkeläisten pienituloisuuden dynamiikan mekanismit eroavat. Kuvailevilla menetelmillä tehtiin havaintoja pienituloisuusvuosien lukumäärän jakaumasta ja liikkuvuudesta pienituloisuuden ja ei-pienituloisuuden välillä. Pienituloisuusaseman muutostodennäköisyyksiä selittävien mallien keskeisimpiä tuloksia oli, että työttömyys ja se, onko henkilöllä puolisoa vai ei, vaikuttavat suuresti mahdollisuuksiin päästä pois pienituloisuudesta ja riskiin joutua pienituloiseksi. Työttömyyden vaivaamiin perheisiin kuuluvien todennäköisyys päästä pienituloisuudesta on pieni ja riski joutua pienituloisuusrajan alle on suuri, jos eivät siellä vielä ole. Puoliso lisää henkilön mahdollisuuksia päästä pienituloisuudesta ja vähentää todennäköisyyttä joutua pienituloiseksi, koska perheessä on tällöin enemmän mahdollisia ansaitsijoita ja koska yhdessä elämisestä seuraa skaalaetuja kulutuksessa. Lasten vaikutus pienituloisuuden loppumistodennäköisyyteen on negatiivinen, koska tuloilla on sitä enemmän jakajia, mitä enemmän perheessä on lapsia. Pienituloisuuden kesto vaikuttaa negatiivisesti pienituloisuuden loppumistodennäköisyyteen muilla paitsi opiskelijoilla. Tämä kertoo pienituloisuuden aiheuttamasta syrjäytymisestä.
  • Lukkarila, Johanna (2004)
    The thesis analyses the factors determining the currency and financial crises in developing countries. It presents a survey on the theoretical and empirical literature of the currency and financial crises, and carries out an empirical study analysing the causes of the crises in 31 emerging market countries. Prior to the events of the 1990s, the government's expansive fiscal and monetary policies were thought to be causing currency crises. The speculative attacks of the early 1990s in Europe challenged that view, and the new explanations emphasized the government's trade-off between defence of the peg and other domestic policy objectives. Lately, along with the Asian crisis, the research has focused on financial sector as a trigger for crises. However, the recent crises in Argentina and Turkey illustrate the continuing importance of fiscal problems in precipitating crises. Moving towards the 2000s, the empirical research increasingly involved a search for common determinants of crises. The empirical study in Chapter 3 analyses the causes of currency and financial crises in 31 emerging market countries in 1980–2001. It estimates probit model using 23 macroeconomic and financial indicators. A number of conclusions emerge. Traditional variables such as unemployment and inflation, as well as several indicators of indebtedness such as private sector liabilities, public debt, and the foreign liabilities of banks raise the probability of a currency crisis. Differently from the existing literature the sample is divided into pre- and post-liberalisation period. The indicators of indebtedness become more important in predicting crisis during the post-liberalisation period, while the real variables diminish in significance. The importance of indicators of indebtedness is an interesting and novel result, and might indicate a structural change in the global capital markets. The issuance by the authorities or domestic agents of large amounts of financial liabilities may today easily lead to a sudden capital outflow and crisis. In conclusion, the results emphasise the need for a careful monitoring of various indicators of indebtedness. Given the high degree of international capital mobility, this is especially relevant for the emerging markets in general, and countries intending to liberalise, in particular. The most important references: Berg & Pattillo (1999a, 1999b), Goldstein, Kaminsky & Reinhart (2000), Kaminsky & Reinhart (1996, 1999), Eichengreen, Rose & Wyplosz (1995), Frankel & Rose (1996).