Browsing by Subject "professio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Heinojoki-Pellinen, Pirjo (2001)
    Tutkielman aihe liittyy ammattietiikkaan. Työssä tarkastellaan ammattien valtaa ja auktoriteettia useamman ammattialan näkökulmasta. Käsitellyt professiot, esimerkiksi lääkärin, asianajajan tai opettajan ammatit, perustuvat pitkään koulutukseen, teoreettisen tiedon hallitsemiseen ja taitamiseen. Lisäksi esimerkkien ammateissa on aina mukana ns. ammattilainen-asiakas –suhde. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mihin tekijöihin ammattien valta ja auktoriteetti perustuvat. Näiden tekijöiden merkitystä arvioidaan niin klassisten professioiden kuin asiantuntija-ammattilaisten aseman kannalta. Tutkielman aihetta tarkastellaan kolmen eri teorian ja päälähteen pohjalta. Ensimmäisenä lähteenä on Paul Wildingin teos "Professional Power and Social Welfare". Siinä ammattien valtaa ja auktoriteettia esitetään pääpiirteiltään ammattien ulkoisilla tekijöillä, joita ovat ammattien autonomia, monopolisuus sekä asema ja status yhteiskunnassa. Ammattilaisen valta perustuu hänen auktoriteettiinsa, joka muodostuu ammattilaisen erityistiedosta ja –osaamisesta. Ammattilainen-asiakas –suhteessa ammattilaisen rooli on hallitsevampi ja perustuu hänen erityistietoonsa kun taas asiakkaan osana on olla lähinnä asiantuntija-ammattilaiseen uskojan ja luottajan roolissa. Toisena lähteenä ja teoriana ovat professori Timo Airaksisen monet teokset ja kirjoitelmat ammattietiikasta. Pääasiallisiksi tarkastelun kohteiksi on valittu ammattien arvot ja ammattilaisten hyveet vallan ja auktoriteetin lähteinä. Jokaisella ammatilla on tietty kaikkien ylei-sesti hyväksymä arvo ja päämäärä, jotka toteuttavat yhteistä hyvää. Näitä arvoja ovat esimerkiksi terveys lääkärin arvona tai oikeudenmukaisuus asianajajan arvona. Ammattilaisille ominaiset luonteenpiirteet: rohkeus, rehellisyys, oikeudenmukaisuus tai hyväntahtoisuus muutamina esimerkkeinä hyveistä tukevat ammatillisten arvojen toteutumista ja takaavat näin valtaa ja auktoriteettia ammateissa ja ammattilaisilla. Viimeisenä teoriana ja lähteenä on esitetty Daryl Koehnin näkemystä vallan ja auktoriteetin synnystä ammateissa. Teoksessaan "The ground of Professional Ethics" hän painottaa tärkeänä tekijänä luottamuksen merkitystä ammattilainen-asiakas –suhteessa. Molemminpuolinen luottamus ammatillisessa kanssakäymisessä luo oikeaa ammattien valtaa ja auktoriteettia, mikä tukee molempien osapuolten päämääriä yhteisen hyvän saavuttamisessa. Koehnin teoriassa on paljon yhtenevää professori Airaksisen arvoihin ja hyveisiin pohjautuvalle teorialle ammattien vallasta ja auktoriteetista. Koehn esittää myös, että erityistietoa ja asiantuntijuutta painotetaan liikaa auktoriteetin saavuttamisessa ja hän kritisoi siten sen merkitystä ammattien vallassa. Ammattilaisen tieto ja pätevyys eivät ole valtaa ilman luottamusta ammattilainen-asiakas –suhteessa. Näiden kolmen päälähteen tarkastelun lisäksi ammattien valtakysymyksiin liittyvät normatiivisina tekijöinä ammattilaisten oikeudet ja velvollisuudet sekä vastuukysymykset ammatillisissa toimissa. Näitä tekijöitä ammattien päämäärien ja arvojen lisäksi pyritään kiteyttämään ja esittämään ohjeina ja sääntöinä ammattien eettisissä koodeissa.
  • Saarikoski, Sonja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksessa tarkastellaan narratiivista journalismia osana toimittajaprofessiota Suomessa. Narratiivinen journalismi on journalismin laji, jossa tyypillisesti painottuvat pidempi muoto, melko pitkäkestoiset juttuprosessit sekä perinteisestä uutiskonventiosta poikkeava kieli. Suomessa narratiivista journalismia julkaisevat muun muassa Helsingin Sanomien Kuukausiliite, Image, Suomen Kuvalehti ja Long Play. Tutkimuksen tavoitteena on paikantaa, miten 1800-luvun lopulla syntynyt narratiivinen journalismi heijastaa niitä muutoksia, joita toimittajaprofessiossa on tapahtunut viime vuosikymmeninä. Tällaisia ovat muun muassa objektiivisuusihanteen kritiikki, globalisaation tuoma haaste journalismin ydinoikeutukselle neljäntenä valtiomahtina sekä digitalisaation tuomat haasteet niin rahoitusmallissa kuin lukijasuhteessa. Muutoksia tarkastellaan postmodernin teorioiden kautta. Oleellisiksi lähtökohdiksi muodostuvat mm. Lyotardin näkökulma suuren kertomuksen katoamisesta sekä positivistiseen maailmankuvaan kohdistettu kritiikki. Tutkimuksessa myös selvitetään, onko narratiivinen journalismi journalismiprofession alalaji ja miten professioon oleellisesti kuuluva eettinen sääntely vastaa narratiivisen journalismin uutiskonventiosta poikkeavaan luonteeseen. Tutkimuksen empiirinen osuus koostuu kuuden suomalaisen narratiivista journalismia tekevän toimittajan haastatteluista. Haastatteluaineiston perusteella on selvää, että narratiivista journalismia tekevät toimittajat ovat sisäistäneet journalismin ydinihanteet, yhteiskunnallisesti merkittävät juttuaiheet ja totuudellisuuden, mutta ne käsitetään toisin päin kuin uutisjournalismissa on totuttu. Siinä missä uutistyötä ovat perinteisesti ohjanneet uutiskriteerit, jotka ovat taanneet, että uutisointi on merkittävää ja relevanttia, ajattelee narratiivista journalismia tekevä toimittaja aiheen oman kiinnostuksensa kautta: jos minua kiinnostaa, jotain toistakin täytyy kiinnostaa. Journalismiin kuuluva totuusvaatimus puolestaan käsitetään objektiivisuusihanteen sijaan subjektiivisena velvoitteena olla rehellinen lukijaa kohtaan. Tutkimuksessa osoitetaan, että vaikka niin kutsuttujen tarinallisten keinojen käyttö on kaikessa journalismissa viime vuosina lisääntynyt, narratiivisessa journalismissa peruste käyttää niitä on erilainen kuin uutisjournalismissa. Narratiivisessa journalismissa kirjoittamisen tekniikat ovat aina olleet osa tekemisen lähtökohtaa, pyrkimystä tuoda lukija lähemmäs. Siksi niihin liittyviä eettisiä kysymyksiä on pohdittu syvällisesti. Genrerajat ylittävää keskustelua ei toistaiseksi juuri ole: tekijöiden itseymmärryksen tasolla narratiivisen journalismin genre on Suomessa olemassa mutta toimituksellisissa hierarkioissa ei. Tutkimuksessa todetaan, että narratiivisen journalismin uutisjournalismista poikkeavia tekemisen tapoja ei toimituksissa ymmärretä eikä narratiivisen journalismin tekniikoita osata muussa journalismissa välttämättä käyttää oikein ja eettisesti. Tutkimuksen perusteella on selvää, että narratiivinen journalismi on hyvä kuvastin moniin muutoksiin, joita toimittajaprofessiossa on tapahtunut myöhäismodernilla ajalla. Se tunnustaa subjektiivisuuden, myöntää kiinnostavuuden merkityksen ja sen oikeutuksen ytimessä on vallan vahtimisen sijaan empatian ja ymmärryksen lisääminen. Tutkimuksessa esitetään, että narratiivista journalismia tekevillä toimittajilla on asiantuntemusta monista kysymyksistä, joiden kanssa toimituksissa tällä hetkellä kamppaillaan, ja genren parempi ymmärrys hyödyttäisi kaikkia.
  • Evans, Riikka-Maria (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma tarkastelee suomalaisten insinöörijärjestöjen kansainvälisiä kontakteja kylmän sodan aikana. Tutkimuskohteeksi on otettu neljän suomalaisen insinöörijärjestön perustama kansallinen komitea, jonka välityksellä insinöörijärjestöt hoitivat yhteydenpitonsa Euroopan insinöörijärjestöjen liitto FEANIn, Maailmaninsinöörijärjestöjen liitto WFEO:n ja sosialistimaiden tieteellis-teknillisten yhdistysten kanssa. Työn tavoitteena on paikantaa insinöörijärjestöjen toiminnan muodot ja areenat sekä toiminnan taustalla vaikuttaneet motiivit ja agenda, ja sitä kautta tarkastella mihin insinöörijärjestöt halusivat kansainvälisellä toiminnallaan vaikuttaa. Teknologian poliittinen historia tarjoaa työlle laajemman kontekstin, jonka avulla tarkastelen insinöörijärjestöjen yhteiskunnallista osallistumista kansainvälisen toiminnan näkökulmasta. Kylmän sodan konteksti ja professiotutkimus muodostavat väljästi työn teoreettisen viitekehyksen. Niiden avulla on voitu paikantaa insinöörijärjestöjen toiminnan logiikka ja kansainvälinen toimintaympäristö. Tutkielman metodologinen ote on historiallis-empiirinen analyysi insinöörijärjestöjen toiminnasta. Aineistona on käytetty insinöörijärjestöjen kattavaa arkistoa, joka sisältää kansallisen komitean pöytäkirjat, muistiot, matkaraportit ja seminaarien julkaisut. Lisäksi työssä on hyödynnetty Insinööriuutisten numeroita, jotka on arkistoitu Talentum median arkistoon. Alkuperäislähteiden lisäksi työssä on hyödynnetty aiempaa historiateosta varten tehtyä haastattelumateriaalia sekä insinöörijärjestöjen historioita. Insinööriprofession historiaa on paikannettu myös aiemman tutkimuksen puolelta. Internetin puolelta on hyödynnetty järjestöjen omia www-sivuja sekä kansainvälisten järjestöjen ja yhteisöjen virallisia sähköisiä dokumentteja. Tutkimustulokset paljastavat, että insinöörijärjestöjen kansainvälinen toiminta tähtäsi suomalaisten insinöörien tunnettavuuden lisäämiseen maailmalla. Kontaktien solmiminen ulkomaisten kollegoiden kanssa oli toisen maailmansodan jälkeen tärkeää, jotta järjestöt pääsivät kehittämään ammattikuntaansa kansainvälisellä tasolla. Toiminnan taustalla vaikutti vahva agenda määritellä insinööriyden sisältö ja työtä pätevyyden tunnustamiseksi tehtiin monta vuosikymmentä. Tekniikan ylikansallisen luonteen vuoksi samalla tehtiin töitä vapaamman ammatillisen liikkumisen saavuttamiseksi. Toisaalta insinöörit ottivat myös kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin kuten ympäristönsuojeluun ja pohtivat tekniikan suhdetta muuhun yhteiskuntaan ja kulttuuriin. Kylmän sodan perinteinen itä—länsi-tematiikan sijaan on tarkasteltu, miksi insinöörijärjestöt suuntasivat toimintansa selkeämmin länteen. Pohjoismainen yhteistyö ja insinöörikunnan kehittäminen edellä mainituin tavoin selventävät tätä kysymystä parhaiten. Itäisten kollegajärjestöjen toimintalogiikka ei kohdannut suomalaisten insinöörijärjestöjen toimintaa samalla tavalla kuin Länsi-Eurooppaan suuntautunut yhteistyö. Se ei kuitenkaan estänyt yhteyksien ylläpitoa. Tutkielman perusteella voidaan havaita, että insinöörijärjestöt osallistuivat aktiivisesti yhteiskunnan kehittämiseen ja eurooppalaisen integraation edistämiseen. Näin ollen käsitys profession näkymättömyydestä voidaan haastaa ja kysymystä voidaan tarkastella siitä näkökulmasta, miten insinöörit ovat järjestöjensä välityksellä yhteiskunnalliseen kehitykseen osallistuneet – muutenkin kuin vain piiloon jäävän infrastruktuurin kehittäjänä. Insinöörijärjestöjen kansainväliset kontaktit ovat hyvä kohde jatkotutkimukselle niin historiantutkimuksen kuin yhteiskuntatieteiden parissa.