Browsing by Subject "professiot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Puro, Päivi (2002)
    Tutkielmassa jäsennetään ja arvioidaan pääkaupunkiseudun venäjänkielisten maahanmuuttajien huumetyön projektien professiokokemusta ja projektien asiantuntijuuden rakentumista vuonna 2002. Tutkimuskysymysten ja teemojen lähtökohtana sekä kontekstina olivat syksyllä 2001 kartoitetut pääkaupunkiseudun päihdetyön eri toimijoiden kokemukset venäjänkielisten maahanmuuttajien huumeongelmista ja niiden ratkaisumalleista. Tutkimusasetelma perustui arviointitutkimuksen piirissä kehitettyyn monitahoarvioinnin malliin, jonka perusteella fokusryhmähaastattelujen avainryhmiksi määriteltiin projektien kantaväestön ja maahanmuuttajataustaiset työntekijät sekä projektien esimiehet. Haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Kvalitatiivisen tutkimusaineiston tulkinnassa ja analyysissä hyödynnettiin sosiaalisen konstruktionismin ja konstruktivistisen arviointitutkimuksen tulkinnallisia viitekehyksiä. Aineiston analyysissä etsittiin ja määriteltiin työntekijöiden ja esimiesten käytännön päihdetyön kokemuksista ja arvioista jäsentyviä merkityksiä ja niiden rakentumista monikulttuurisen arjen, etnisen päihdetyön, päihdehoidon erilaisten kulttuurien ja päihdepalvelujen kehittämistarpeiden konteksteissa. Arvioissa keskeisiä teemoja olivat entisen Neuvostoliiton alueelta muuttaneiden kieli- ja kulttuurikysymysten erilaiset merkitykset ja huomioiminen päihdehoidossa. Asiakkaiden korkea hoitoon tulon kynnys, viranomaisia kohtaan tunnettu pelko ja venäläisen perinteen mukainen perhekeskeinen elämäntapa koettiin merkittävimmiksi kulttuurisiksi erityispiirteiksi venäjänkielisten maahanmuuttajien päihdetyössä. Etnisen päihdetyön näkökulmasta tärkeimmän merkityksen saivat professionaalisen toiminnan erilaiset perinteet Suomessa ja entisen Neuvostoliiton alueella. Päihdetyön kannalta erot ilmenivät medisiinisen ja psykososiaalisen päihdetyön erilaisina painotuksina ja hoidon sisällöllisinä eroina. Päihdehoitojärjestelmän kehittämistyön lähtökohtana pidettiin asiakkaan integroitumista suomalaiseen päihdepalvelujärjestelmään kieli- ja kulttuuriosaamista lisäämällä. Keskeiset työmuotojen kehittämistarpeet liittyivät "matalan kynnyksen" palvelujen lisäämiseen ja ehkäisevän työn, erityisesti perhetyön ja vertaistyön sekä jälkihoitomuotojen, kuten työkokeilujen, koulutuksen ja asumisen järjestämiseen ja nuorisorangaistuksen kehittämiseen. Myös lähialueyhteistyön ja kokeilutoiminnan merkitystä pidettiin tärkeänä tulevaisuuden haasteena. Pohdinnassa päihdepalvelujärjestelmän kehittämistyötä arvioitiin monikulttuuristuvan yhteiskunnan ja hyvinvointipalvelujen muuttumisen näkökulmasta. Arvion mukaan etnisen päihdetyön kehittäminen edellyttää kuitenkin tarkastelun laajentamista päihdepalvelujen integraatio- ja asiakaslähtöisestä tarkastelukulmasta niin, että asiakkuuden arviossa ovat mukana myös maahanmuuttajien erilaiset akkulturaatiostrategiat, kulttuuriset elämäntavat ja arvot. Näkökulman laajentamista tarvitaan, etteivät kehittyvät päihdehuollon palvelut itsessään sisältäisi sellaisia järjestelmällisiä ja poissulkevia rakenteita, jotka lisäävät yhteiskunnallisia syrjäytymisriskejä.
  • Wahlman-Calderara, Tuula (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten lääkärin kliinistä autonomiaa eli potilaan tutkimusta, diagnoosia ja hoitoa koskevaa itsenäisyyttä ja riippumattomuutta suomalaisessa lääkärien ammattietiikassa kuvataan, määritellään ja perustellaan. Aiemman tutkimuksen perusteella lääkärin kliinisen autonomian käsite on selkiytymätön jopa osalle lääkärikuntaa. Lähteenä tutkimuksessa on Lääkärin etiikka -kirjan 7. painos vuodelta 2013. Kirjan katsotaan edustavan suomalaisten lääkärien ja hammaslääkärien ammattietiikkaa. Tutkimuksen metodina käytetään systemaattista analyysia. Tutkielman taustaluku kuvaa lääkärin etiikan historiaa ja kehittymistä, ja perehdyttää sen keskeisiin periaatteisiin. Lääkärin etiikan perusteiden tuntemus on tarpeen, sillä lääkärin kliininen autonomia on sidoksissa lääkärin etiikkaan. Osoittautuu, että lääkärin etiikka on joutunut muuttumaan lääketieteen ja teknologian nopean kehittymisen ja potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistumisen myötä. Tutkimuksen kolmannessa luvussa selvennetään aiheen kannalta keskeisiä moraalisen toimijuuden, lääkäriprofession eli lääkärien ammattikunnan ja ammattietiikan käsitteitä. Käy ilmi, että lääkärin kliininen autonomia on lääkärin moraalisen toimijuuden ja lääkärin tehtävän toteuttamisen ehto. Neljäs luku on tutkimuksen keskeisin sisältöluku. Luvun alussa muotoillaan lääkärin kliinisen autonomian määritelmä lääkäriprofession, professiososiologian ja lainsäätäjän määritelmiä apuna käyttäen. Pääosa luvusta keskittyy lääkärin kliinisen autonomian tarkasteluun analysoimalla sen suhdetta potilaaseen, lääkärin toimintaympäristöön ja lääkäriprofessioon Lääkärin etiikka -kirjan valossa. Seitsemän tapausesimerkin avulla havainnollistetaan lääkärin kliinisen autonomian merkitystä lääkärin työssä ammattietiikassa annettuja ohjeita ja neuvoja esimerkkeihin soveltaen. Tutkimuksen kuluessa käy ilmi, että lääkärin kliinisen autonomian suhteessa potilaaseen korostuu suomalaisessa lääkärien ammattietiikassa kliinisen autonomian rooli potilas-lääkärisuhteen luottamuksellisuuden takaajana. Muutoin ammattietiikka ei ole kiinnostunut lääkärin kliinisen autonomian suhteesta potilaaseen eikä sen tarkastelemisesta lääkärin moraalisen toimijuuden ehtona. Tilanteen todetaan muuttuvan, kun huomio siirtyy lääkärin kliinisen autonomian suhteeseen lääkärin toimintaympäristöön. Havaitaan, että ammattietiikka katsoo useiden asioiden voivan vaarantaa lääkärin kliinisen autonomian tai pyrkiä rajoittamaan sitä. Tutkimuksessa päädytään johtopäätökseen, että Lääkärin etiikka -kirja ei riittävästi selkiytä, miten lääkärin kliininen autonomia suhtautuu esimerkiksi resurssien rajallisuuteen tai hoitotapahtuman ulkopuolelta määrättyihin reunaehtoihin, joiden esitetään voivan rajoittaa lääkärin kliinista autonomiaa. Lääkärin kliinisen autonomian määritelmää ehdotetaan laajennettavaksi ja selkiytettäväksi tältä osin. Lääkärin kliinisen autonomian ja profession suhteen tarkastelu johtaa lopulta johtopäätökseen, että luottamus on lääkäriprofessiolle keskeinen arvo. Luottamuksesta puhuttaessa voidaan erottaa potilas, joka luottaa kliinisen autonomiansa varassa toimivaan lääkäriin, ja yhteiskunta, joka luottaa professioon, jolle se on antanut tehtäväksi tuottaa laadukkaat ja eettiset terveydenhuollon palvelut. Koska yhteiskunta luottaa professioon, se turvaa lainsäädännön kautta yksittäisen lääkärin kliinisen autonomian. Ammattietiikka korostaa lääkärin vastuuta ja velvoitteita, mikä sitouttaa profession jäseniä ammattikunnan käytänteisiin ja etiikkaan. Sitoutumalla profession velvoitteisiin ja etiikkaan yksittäiset lääkärit toteuttavat käytännössä yhteiskunnan haluamat laadukkaat ja eettiset terveydenhuollon palvelut. Yksittäisen lääkärin kliininen autonomia on näin välttämätön osa kokonaisuutta, jonka kautta lääkäriprofessio toteuttaa yhteiskunnan sille antamaa tehtävää.
  • Järventaus, Kaarina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman aiheena ovat journalistien ja tutkijoiden ammatilliset rajankäynnit heidän työskennellessään yhteisissä työryhmissä säätiörahoitteisissa Jakautuuko Suomi? -ohjelman hankkeissa. Kun tavallisesti journalistit ja tutkijat ovat vuorovaikutuksessa haastatteluiden tai tiedotteiden kautta, yhteistyöhankkeissa he tekivät yhdessä haastateltavien hankintaa ja tutkimushaastatteluita sekä kävivät kenttätyön aikana runsaasti keskusteluita pureutuessaan yhteiskunnan eriarvoistumisen kysymyksiin. Journalistit eivät tehneet juttuja työryhmänsä tutkijoista vaan tekivät omaa journalistista tutkimustyötään näiden rinnalla. Journalistin työhön liittyvät ammatilliset rajankäynnit ovat ajankohtainen tutkimusaihe, sillä digitalisoituminen, ansaintalogiikan muutokset ja uudet julkaisumuodot ovat koetelleet journalistisen työn rajoja. Tutkijoiden ja journalistien yhteistyössä ilmeneviä professioiden rajankäyntejä tulkittiin Thomas Gierynin kehittämän rajatayön käsitteistön avulla. Rajatyön käsitteiden lisäksi kehitettiin rajoja purkavan työn (anti- boundary work) käsitettä. Journalismi nähdään semiprofessiona, jolla on muun muassa autonomiaan ja eettisiin normeihin perustuva ammatillinen ideologia. Tutkimusaineistona on 10 teemahaastattelua, joissa haastateltavina on neljä journalistia, kuusi tutkijaa ja yksi kokemusasiantuntija kolmesta eri hankkeesta. Tutkijat edustavat yhteiskuntatieteitä tai niiden lähitieteitä. Tavoitteena oli selvittää, millaista journalismiin ja journalistin rooliin liittyvää rajatyöskentelyä osallistujat tekivät erityisesti journalistisiin juttuihin liittyvissä prosesseissa, sekä sitä, missä asioissa rajatyöskentely päätyi vahvistamaan journalistisen työn rajoja, missä asioissa purkamaan tai siirtämään niitä. Haastattelujen sisältö analysoitiin laadullisesti ja teemoiteltiin suhteessa rajatyön käsitteistöön. Haastateltavat toivat esiin journalistin ja tutkijan työn eroina työrytmin eritahtisuuden, eettisten käytäntöjen erot sekä journalistisen autonomian. Yhteisinä piirteinä tuotiin esiin pyrkimys etsiä totuutta ja useat samankaltaiset työvaiheet. Kaikissa kolmessa hankkeessa journalistit ja tutkijat tekivät yhdessä suunnittelua ja kenttätyötä sekä tuottivat yhteistyössä julkaisuja. Työnjaossa oli ryhmien välillä selviä eroja siinä, kuinka paljon perinteisistä ammatillista rooleista irtauduttiin. Luontevimmiksi yhteistyön alueiksi osoittautuivat ideointi, taustakeskustelut sekä julkaiseminen journalistisista ja akateemisista normeista vapailla alustoilla. Journalistit tekivät rajatyötä etenkin pitämällä kiinni oikeudestaan päättää itsenäisesti juttujen sisällöstä ja tekstistä, kun tekeillä oli journalistiseen mediaan tehtävä juttu. Journalismin autonomia osoittautui arvoksi, josta ei tingitty. Samalla se oli este yhteisten tekstien tuottamiselle. Tutkijat puolestaan tekivät laajentavaa rajatyötä hyväksyessään journalistiset jutut yhdeksi tavaksi julkaista tutkimustuloksia. Rajatyötä hallitsevampaa oli rajoja purkava työ. Sitä ilmensi haastattelupuheessa yhteisten tavoitteiden sekä toimijoiden ja toimintatapojen samankaltaisuuden korostaminen sekä yhteistyön kuvaaminen merkittävänä. Toiminnassa rajojen purkaminen näkyi yhteisenä tekemisenä, vastavuoroisena tekemisenä ja runsaana vuorovaikutuksena. Ymmärrystä yhteiskunnasta yhdessä etsineet tutkijat ja toimittajat näkivät pitkäjänteisen yhteistyön tuovan journalismiin laatua. Hankerahoituksen mahdollistama työskentely voidaankin nähdä vastapainona journalismin markkinaehtoistumisen trendille.
  • Kalmari, Heidi (2006)
    Tutkielma tarkastelee viestinnän ammattilaisten etiikkaa. Keskeiset tutkimuskysymykset ovat, millainen on viestinnän ammattilaisten etiikka ja miten se rakentuu. Tutkielmassa tarkastellaan viestinnän ammattilaisen etiikan rakentumista ensisijaisesti suomalaisessa viestintäkentässä. Tutkielma on lähtökohdiltaan teoreettinen ja sen viitekehys rakentuu kolmesta eri osasta: länsimaisen etiikan teorioista, PR-teorioista ja suomalaisen PR-toiminnan alan toimintaympäristöstä. Etiikan teorioiden suuntauksista käsitellään velvollisuus- ja seurausetiikkaa, eettistä relativismiä sekä globaalia etiikkaa. PR-teoreettisessa viitekehyksessä keskeisellä sijalla ovat kansainväliset PR-teoriat ja erityisesti Grunigin teoriat asymmetrisestä ja symmetrisestä viestinnästä. Toimintaympäristöstä käsitellään suomalaisia viestinnän ammattilaisia koskevia lakeja, erityisalojen säädöksiä ja itsesääntelyä. Tutkielmassa hyödynnetään myös empiiristä aineistoa: ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toteuttaman nettikyselyn vastauksia sekä vuosina 2003 ja 2005 toteutettuja Yhteisöviestintätutkimuksia. Aineistoanalyysissä hyödynnetään Grunigin ja Whiten teoriaa viestinnän ammattilaisten sosiaalisista rooleista. Analyysissa tarkastellaan, miten neljä sosiaalista roolia – pragmaattinen, konservatiivinen, radikaali ja idealistinen – jakaantuvat aineiston perusteella suomalaisessa PR-toiminnan kentässä. Tutkielman johtopäätöksien mukaan suomalaisten viestinnän ammattilaisten etiikka rakentuu monen eri arvopohjan kautta. Tutkielmassa käytetyn kolmijakoisen teoriakehyksen mukaisesti keskeisellä sijalla viestinnän ammattilaisen etiikassa ovat henkilön omat arvot, jotka täydentyvät joko oman organisaation arvoista tai ammattietiikasta. Lisäksi eettiseen arvopohjaan vaikuttaa yhteiskunnallinen arvoympäristö. Viestinnän ammattilaisten etiikkaa leimaa kaksijakoisuus: PR-toiminnassa kamppaillaan jatkuvasti kahden lojaliteetin, työnantajaorganisaation ja sen sidosryhmien vaateiden, välillä. Viestinnän ammattilaisten etiikka rakentuu myös sosiaalisten roolien kautta. Johtopäätöksinä todetaan, että suomalaiset viestinnän ammattilaiset ovat sosiaalisilta rooleiltaan ensisijaisesti idealistisia tai pragmaattisia. Idealistista roolia tukee se, että monet viestinnän ammattilaiset kannattavat symmetristä viestintämallia ja korostavat dialogisuutta. Pragmaattisen roolin viitteenä toimii se, että monet korostavat työssään oman organisaation arvoja sekä niin sanottua tilanne-etiikkaa eli "terveen järjen" mukaista päätöksentekoa. Tutkielman mukaan viestinnän ammattilaisten työnantajaorganisaation alalla ei ole kovin suurta merkitystä ammattietiikkaan tai sosiaaliseen rooliin. Viestinnän ammattilaisten etiikka tuntuu suomalaisten alan harjoittajien keskuudessa suhteellisen hankalalta asialta. Myös ammattieettinen puhunta vaikutti epävarmalta, esimerkiksi alan eettiset ohjeet olivat monelle tuntemattomat; paremmin tunnettiin mm. Journalistin ohjeet. Myös viestinnän ammattilaisten professiolla on vaikutusta ammattietiikkaan. Kuten ammattietiikan, myös viestinnän ammattilaisten profession toivotaan tulevaisuudessa vahvistuvan. Ammattietiikkaan ja profession vahvistumiseen vaikuttaa muun muassa alan tutkimuksen ja käytännön entistä parempi yhdistyminen. Esimerkiksi ammattietiikka nähdään toistaiseksi merkityksellisempänä tutkimuksen kuin käytännön piirissä.
  • Turkia, Heidi (Kela, 2021)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia
    Tutkimuksessa tarkastellaan Kelan ja Eksoten (Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin) yhteistyön ja asiakasohjauksen kehittämistä sosiaalityön kehittämishankkeessa ajalla 1.1.2017–31.7.2019. Tavoitteena oli luoda uutta tietoa Kelan ja kuntien väliseen yhteistyöhön vaikuttavista asioista. Lisäksi tutkittiin, millaisilla yhteistyömalleilla voidaan tukea Kelan ja kuntien välistä yhteistyötä ja asiakasohjausta etenkin heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden osalta. Hankkeen ajaksi Etelä-Karjalaan perustettiin työryhmä, johon osallistui 21 työntekijää Kelan asiakkuuspalveluista ja etuuspalveluista, Eksoten aikuissosiaalityöstä ja maahanmuuttopalveluista sekä Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta Socomista. Aineistona olivat hankkeessa toteutetut muistiot, dokumentit, kyselylomaketutkimukset (alkukysely n = 37 ja seurantakysely n = 29), ryhmähaastattelu (osallistujia 8), yksilöhaastattelu, loppukysely työryhmälle (n = 9) ja tutkimuspäiväkirja. Teoreettinen viitekehys muodostui professioista, monialaisesta yhteistyöstä, asiakasohjauksesta ja sosiaalisista oikeuksista. Alkukyselyssä ja työryhmän keskusteluissa selvitettiin, millaisia haasteita yhteistyössä ja asiakasohjauksessa oli. Näiden pohjalta suunnitelluista malleista toimiviksi osoittautuivat tutustuminen toisten työhön, infot aikuissosiaalityöstä ja maahanmuuttopalveluista Kelan työntekijöille, jalkautuminen, Kela-infot maahanmuuttajille ja asiakkuusvastaavapalvelu. Monialaista yhteistyötä ja asiakasohjausta kehittämällä lisätään toisten työn tuntemista ja arvostusta toisia työntekijöitä kohtaan. Tärkeä tavoite on varmistaa, että sosiaalipalveluita tarvitsevat asiakkaat tunnistetaan ja ohjataan sosiaalipalveluiden piiriin. Kohdennetulla palvelulla voidaan tukea erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden tilanteen kokonaisvaltaista hahmottamista ja ohjausta oikeisiin palveluihin.
  • Eronen, Eija (1999)
    Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan kuntatason viranomaisten käsityksiä huumeiden käytön ennaltaehkäisystä kantahämäläisessä Ikaros-projektissa. Ikaros-projekti on vuosina 1996-99 toiminut ennaltaehkäisevän huumetyön projekti, jonka tavoitteena on ollut mm. kehittää paikallisia ennaltaehkäisevän huumetyön strategioita ja käytännön toimintaa kunnissa. Tutkimus on metodiltaan kvalitatiivinen haastattelututkimus. Haastateltavina ovat Ikaros-projektin työryhmän jäsenet, jotka edustavat julkisen sektorin eri aloja: poliisia, terveydenhuoltoa, päihdehuoltoa, sosiaalityötä ja nuorisotyötä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia näkemyksiä projektin työryhmäjäsenillä on kehitteillä olevasta ennaltaehkäisytyöstä. Tätä nykyisessä huumausainepolitiikassa korostettua ennaltaehkäisevää osa-aluetta lähestytään tutkimuksessa kontrolliteoreettisesta näkökulmasta ja erityisesti Stanley Cohenin kontrollianalyysin valossa. Ennaltaehkäisevän huumetyön kontekstia hahmotellaan kuvauksilla kansallisen huumausainepolitiikan viimeaikaisista linjauksista ja lkaros-projektin sisällöstä. Koottua teemahaastatteluaineistoa tarkastellaan professioteoreettisessa valossa. Haastateltavien ammattialojen mukaisesti esitellään ammattikontekstit poliisityöstä, terveydenhuollosta, a-klinikkatoiminnasta, sosiaalityöstä ja nuorisotyöstä. Näiden kontekstien esittämisellä tutkimuksessa pyritään hahmottamaan professioiden lähtökohtia, näkökulmia ja lähestymistapoja huumausaineilmiöön yleensä. Oletuksena on, että erilaiset ammatilliset lähtökohdat voivat asettaa professioiden toiminnalle ja pyrkimyksille erilaisia painotuksia huumetyön kehittämisessä ja toteuttamisessa. Tämänhetkisessä kansallisessa huumausainepoliittisessa linjauksessa painotetaan voimakkaasti moniammatillista yhteistyötä, mikä merkitsee viranomaisverkostoitumisen lisääntymistä huumetyössä. Yhteistyön lisääntyminen taas edellyttää tietyn tasoisen konsensuksen muodostumista eri toimijatahojen välillä, jotta toimiminen yhteisissä hankkeissa ylipäätään olisi mahdollista. Aineiston analyysissa käytetään tyypittelyä sekä sovelletaan diskurssianalyyttista otetta tyyppien sisällönanalyysissa. Haastatteluaineistosta nousee esiin viisi erilaista ennaltaehkäisyn tyyppiä. Näistä neljässä on löydettävissä ammattikontekstikuvauksissa esiintyviä professionaalisia linjoja. Kuvatut ennaltaehkäisyn analyyttiset tyypit eivät edusta puhtaasti tietyn ammattialan intressejä tai näkökulmia, vaan usein tyypit sivuavat useamman ammattialan painotuksia, strategioita tai muuta ammatillisen sosialisaation mukanaan tuomaa ymmärrystä työkentästä. Tämä professionaalisten linjojen limittyneisyys ja moninaisuus voi olla seurausta lisääntyneestä yhteistyöstä eri ammattikuntien ja sektoreiden välillä. Samalla tämä tulos voi merkitä sitä, että moniammatilliselle yhteistyölle on ennaltaehkäisevässä huumetyössä hyvät asenteelliset edellytykset. Tutkimuksen lopussa kuvataan lyhyesti verkostoitumisen ja verkostomaisen työskentelyn yleistymistä viranomaisten työmuotona. Toisaalta tutkimuksen tulos professionaalisten linjojen ammatillisesti laajasta kannatuksesta ennaltaehkäisyn osalta voi kertoa myös siitä, että ennaltaehkäisevä työ ei tule yhtä helposti löytämään paikkaansa professionaalisista organisaatioista ja ammatti-ihmisten työnkuvista, vaan että ennaltaehkäisevä työ saattaa jäädä verkostojen aktiivisuuden varaan.
  • Nevalainen, Elina (2007)
    Tutkielma tarkastelee epätyypillisen työn vaikutusta opettajan professioon ja siinä tapahtuneisiin muutoksiin. Tarkoituksena on tutkia, vaikuttaako työsuhteen laatu opettajien asennoitumiseen suhteessa omaan työhönsä ja siihen liittyviin tekijöihin. Tutkimusongelmaa tarkastellaan kahden eri hypoteesin avulla ja tutkimusaluetta on rajattu kolmeen opetustyön osa-alueeseen eli varsinaiseen opetustyöhön, työyhteisöihin ja opetustyöhön vaikuttaviin hallinnollisiin toimijoihin. Tutkielmassa käytetyt aineistot ovat kvantitatiivisia aineistoja, joita analysoidaan tilastollisilla monimuuttujamenetelmillä. Aineistojen analyysilla on pyritty löytämään eroja opettajista työsuhteen laadun perusteella. Aineistoina tutkielmassa on KuntaSuomi 2004- tutkimushankkeen vuonna 2003 toteutettu kuntatyöyhteisökyselyn aineisto ja vuonna 2006 itse kerätty pieni aineisto, jossa vastaajina on helsinkiläisiä luokanopettajia. Tutkielman teoreettinen viitekehys on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan profession käsitteen määritelmää, professiotutkimuksen suuntauksia yleisesti sekä tarkastellaan valtion ja professioiksi määriteltyjen ammattiryhmien välistä suhdetta. Toisessa osassa tarkastellaan tarkemmin opetustyön professionaalistumista, julkisen sektorin hallinnollisia muutoksia, erityisesti new public management -ajattelua, ja niiden vaikutusta julkisella sektorilla työskenteleviin professioihin sekä epätyypillistä työtä julkisella sektorilla. Samalla tarkastellaan aikaisempaa opettajan professioon liittyvää tutkimusta, kuten opettajien professionalismia tutkivaa York-Jyväskylä- tutkimusprojektia ja koulutuspolitiikkaa tutkivaa EGSIE -tutkimushanketta. Näihin tutkimuksiin perustuvien lähteiden pohjalta voidaan tarkastella opettajien professiossa tapahtunutta muutosta ja tarkastella myös opettajien omia näkemyksiä. Tutkimusongelmaa tarkastellaan kahdella hypoteesilla, joista ensimmäinen eli epätyypillisen työn vahva hypoteesi olettaa, että työsuhteen laatu on keskeinen muuttuja tarkasteltaessa opettajien asennoitumista opetustyön eri osa-alueisiin. Toinen, epätyypillisen työn heikko hypoteesi olettaa, että työsuhteen laadulla on vähän vaikutusta tai ei ollenkaan vaikutusta. Aineiston empiirisessä analyysissa käy ilmi, että ikä on keskeinen selittävä taustamuuttuja, kun tarkastellaan määräaikaisen työsuhteen todennäköisyyttä vastaajilla. Varsinaisia eroja tarkasteltaessa voidaan havaita, että vakinaisessa virassa työskentelevien opettajien ja määräaikaisten opettajien välillä löytyy tilastollisesti merkitseviä eroja, kun tarkastellaan työhön liitettyjä määreitä, työtahtia ja työmäärää. Tosin näitä eroja voidaan myös selittää ikäryhmien välisillä eroilla. Työyhteisöä tarkasteltaessa merkitseviä eroja ei löydy. Opetustyöhön vaikuttavien hallinnollisten tekijöiden osa-aluetta tarkasteltaessa voidaan havaita osittaisia eroja sekä työsuhteen että iän perusteella. Näin ollen heikko epätyypillisen työn hypoteesi jää voimaan. Tutkielman lopussa pohditaan mahdollisia näkökulmia julkisella sektorilla toimivien professioiden tutkimiseen ja yleisesti professiotutkimuksen tulevaisuutta.
  • Saarinen, A (Kela, 2010)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 114
    Tässä julkaisussa selvitetään Suomen Lääkäriliiton ideoita (makrotaso) ja lääkäreiden (mikrotaso) mielipiteitä hyvinvointivaltiosta ja sen terveyspolitiikasta. Makrotason aineiston muodostavat erilaiset julkiset dokumentit. Aineistot ovat pääosin vuosilta 1970–2007. Dokumentteja analysoidaan sekä määrällisen että laadullisen sisällönanalyysin tai erittelyn keinoin. Mikrotason aineiston muodostaa vuonna 2007 kerätty kyselyaineisto (n = 1 092). Sitä analysoidaan kuvailevin tilastollisin menetelmin ja logistisen regressioanalyysin keinoin. Tulosten perusteella Suomen Lääkäriliitto koki julkisen vallan puuttumisen uhkaksi rakennettaessa universaalia terveydenhuoltojärjestelmää. Uhka kuitenkin väheni julkisen sektorin jatkuvasti laajentuessa. Toisaalta jatkuvana vaatimuksena Lääkäriliiton dokumenteissa esiintyy 1970-luvulta lähtien yksityisen sektorin roolin lisäämisvaateet. 1990-luvun laman jälkeisenä aikana yksityiseen sektoriin liittyvät ideat ovat tulleet yhä selkeämmiksi ja konkreettisemmiksi. Argumenteissaan Lääkäriliitto ei tuo juurikaan esille omia taloudellisia intressejään vaan vetoaa useammin yleiseen hyvään. Kyselyaineistosta tehtyjen analyysien mukaan lääkärit kokevat sosiaaliturvan muuta väestöä useammin liian laajaksi. Lääkärit eivät kuitenkaan halua erityisen voimakkaasti markkinoistaa terveydenhuoltoa, jopa verrattaessa muuhun väestöön. Parhaiten lääkäreiden mielipiteitä sosiaaliturvasta ja terveydenhuoltojärjestelmästä selittävät poliittinen orientaatio ja työskentelysektori. Nuorten lääkäreiden mielipiteet sosiaaliturvasta ja terveydenhuoltojärjestelmästä eivät ole erityisen radikaaleja. Lopuksi tutkimuksessa verrattiin mikro- ja makrotasoa keskenään. Tulosten perusteella Suomen Lääkäriliitto on selvästi radikaalimpi näkemyksissään markkinoistumisesta kuin lääkärit keskimäärin.