Browsing by Subject "propaganda"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 27
  • Leivo, Jani (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee kansallissosialistisen Saksan propagandavaikuttamisen keinoja sekä propagandan sisältöjä sota-ajan Helsingissä vuosina 1940–1944. Vaikuttamisen keinojen ja propagandan sisältöjen tutkimisen ohella tutkielmassa keskitytään laajempaan suomalaisten ja saksalaisten välisen kanssakäynnin tarkasteluun sota-ajan Helsingissä sekä pyritään havainnoimaan maailmansodan yleistilanteen vaikutuksia Saksan Suomeen ohjaamassa propagandavaikuttamisessa. Tutkielman erityispiirteenä on lähteiden moninaisuus, käsittäen sekä kirjallisia että kuvallisia esityksiä. Tutkimuskirjallisuuden ohella tutkimusaineisto muodostuu sotavuosina julkaistuista suomalaisista sanomalehtiaineistoista, aikalaispäiväkirjoista sekä mielialaraporttien koosteista. Kirjallisen aineiston ohella tutkielmaa varten on rajatusti valikoitunut kuvallisia esityksiä visualisoimaan propagandan eri muotoja. Tutkimuskirjallisuuden sekä käytettävissä olevan tutkimusaineiston kautta tutkielmassa pystytään paikantamaan saksalaisia propagandatuotteita sekä niiden ilmenemismuotoja sota-ajan Helsingissä. Tutkimus selvittää propagandatutkimuksen perinteisiä tutkimusmenetelmiä hyödyntäen, mitä erilaisia propagandatuotteita saksalaiset loivat käytettäviksi, näytettäväksi ja koettavaksi sota-ajan Helsingissä. Lisäksi tutkielmaa varten on laadittu aineiston analyysityökalu, yhteistoiminnallisen viestinnän analyysikehikko. Menetelmää hyödyntäen pyritään luomaan kokonaiskuva siitä, miten suomalaiset ja saksalaiset harjoittivat vuorovaikutuksellista kanssakäyntiä. Tutkielman analyysiosuus pyrkii myös osoittamaan, miten maailmansodan yleistilanne vaikutti saksalaiseen propagandaan sekä suomalais-saksalaiseen yhteistoimintaan. Tutkielmasta selviää, että keskellä sotatilaa erityisesti pehmeisiin asiasisältöihin kiedotut saksalaiset propagandatuotteet levisivät myös Helsinkiin palvellen Saksan propagandistista etua mielialojen muokkaustyössä.
  • Heydemann, Markus Peter (2001)
    Tutkielmassa tarkastellaan vuosiadan vaihteen jälkeen syntyneen modernistisen taiteen ja taiteilijoiden joutumista puhdistusten kohteeksi kansallissosialistisen liikkeen noustua valtaan Saksassa vuonna 1933. Modernistiseen taiteeseen kohdistunut voimakas vastustus konservatiivisissa piireissä oli osa torjuntareaktiota, joka kohdistui modernin aikakauden murroksen eri muotoihin. Kiihkeää vastustusta oli esiintynyt jo keisariajalla ennen ensimmäistä maailmasotaa sekä Weimarin tasavallassa 1920-luvulla. Saatuaan vallan käsiinsä, kansallissosialistit suorittivat puhdistusaallon vuonna 1933, jossa museoita ja kulttuurilaitoksia puhdistettiin niin modernistisista teoksista kuin niitä suosivista virkamiehistäkin. Puhdistus ei mittavan vastustuksen vuoksi kuitenkaan ollut täydellinen, joten se sai jatkoa Hitlerin kiristäessä taidepoliittista linjaansa vuodesta 1936 alkaen, jolloin alkoi ns. toinen puhdistusaalto. Tutkielman tavoitteena on selvittää mitä syitä oli juuri modernismin joutumiseen hirmuhallinnon vainon kohteeksi sekä millainen dynamiikka vallitsi sitä prosessia, joka johti puolueen taidepolitiikan muotoutumiseen ja lopulta modernistisen taiteen puhdistamiseen museoista, gallerioista ja kokoelmista sekä modernistien ajamiseen sisäiseen tai ulkoiseen maanpakoon. Lisäksi tarkastelen prosessin, erityisesti siihen sisältyneen propagandan luonnetta. Tutkimuksen punaisena lankana kulkee holocaustia tutkineen historioitsija Raul Hilbergin malli kansanmurhan toteuttamisesta. Olen käyttänyt Hilbergin mallia soveltuvin osin valottaakseni modernismin vainon prosessin takana piilevää logiikkaa. Työssäni olen käyttänyt aikaisempaa tutkimusta esitellessäni syitä modernismin joutumiseen vainon kohteeksi. Sosiologi Zygmunt Baumanin teos Dialektik der Ordnung, die Moderne und der Holocaust puolestaan on antanut ajattelun apuvälineet vainon prosessin hahmottamiseen. Tärkeimpinä lähteinäni olen käyttänyt Kansallissosialistisen Saksan propagandaministeriön kirjoittamisohjeita lehdistölle, jotka luovat kuvaa siitä, millä tavoin propagandaa pantiin toimeen. Saksan kielletyn sosialidemokraattisen puolueen teettämät mielialaraportit vuosilta 1934-40 puolestaan valottavat propagandan tehoa ja vastaanottoa sekä yleisiä mielialoja kansan keskuudessa. Propagandaministeri Joseph Goebbelsin 1920-luvulla perustaman Der Angriff –lehden vuosikerrat osoittavat, mitä propaganda käytännössä oli, ja Joseph Goebbelsin päiväkirjat kertovat vainon toteuttamisesta vainoajan näkökulmasta. Tutkielma osoittaa, että modernismin joutumiseen vainon kohteeksi oli osittain esteettiset mutta ennen kaikkea poliittiset syyt. Kansallisosialismin tutkimuksen intentionalistisen tulkinnan mukaisesti Hitler pani toimeen sellaisen kulttuuripolitiikan kuin mitä hän oli Mein Kampf –teoksessaan julistanut. Sen hän teki vähittäisesti vieden prosessin loppuun, kun tunsi asemansa olevan siihen riittävän vahva. Hän oli siis vahva johtaja taiteen kentällä. Toisaalta funktionalistisen tulkinnan mukaan modernismin kohtaloon vaikutti radikalisoivasti korkeimpien natsijohtajien keskinäinen taistelu vallasta ja Hitlerin suosiosta, mikä terävöitti heidän toimiaan. Näin modernismi ajautui lopulta vuosina 1936-37 lopullisesti paitsioon Joseph Goebbelsin siirtyessä Hitlerin linjalle turvatakseen asemansa puolueen hierarkiassa.
  • Kortti, Jukka Petteri; Lounasmeri, Lotta Inari (2020)
    This article examines political campaign films from the point of view of propaganda to explore how this idea fits into the context of a democratic Nordic nation. During the Cold War, Finland was governed by Urho Kekkonen as President for 25 years (1956–81). The authors look at Kekkonen’s campaign films to see how his public image was meticulously planned and systematically shaped to create an almost mythical figure. The political and media context in which these films were presented is also analysed to understand how Eastern and Western influences affected the content and style of persuasion in the films. As a result, they find a bricolage of propagandistic influences from both sides of the Iron Curtain.
  • Melgin, Elina; Nieminen, Hannu (ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry, 2018)
    ProComma Academic ; 2018
    Diplomatia on paitsi ulkopolitiikan prosessi myös taito. ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n vertaisarvioidussa teoksessa käsitellään näitä diplomatian molempia alueita. Teoksen kirjoittajat edustavat eri tieteenhaaroja.
  • Haverinen, Joonas (Helsingin yliopisto, 2019)
    The violent radical religious group ISIS declared a caliphate in July 2014. The group urged Muslims to make hijrah (migrate), to regions that it controlled. Tens of thousands of Muslims followed the call to migrate and joined ISIS as foreign fighters. Foreign fighters may pose a security threat in the West upon return to their home countries as the conflict in the Middle East resides. Among key mediums for propagating the message of migration to Muslims in the West were ISIS’s English-language online magazines Dabiq and Rumiyah, published 2014–2016 and 2016–2017 respectively. This thesis dives into the meaning and ideology of the message, which urged readers of Dabiq and Rumiyah to migrate to the Islamic State, as well as the persuasive techniques ISIS used in the propaganda to underline this call. Moreover, the thesis aims to track change in the ways that ISIS’s online magazines Dabiq and Rumiyah urged Muslims to migrate. This thesis tests a hypothesis that ISIS’s changing situation from an expanding to a diminishing phase on the ground in the years after 2014 changed the way in which the message of hijrah was propagated between the magazines Dabiq and Rumiyah. The research questions are: How is the propaganda concerning hijrah constructed in ISIS’s propaganda magazines Dabiq and Rumiyah? How did the propagated message about migration to the lands of ISIS in Dabiq and Rumiyah magazines change between the years 2014–2017? And if the message changed over time, why did this happen? The data for this thesis consists of 15 issues of Dabiq-magazine published between July 2014 to July 2016 and 13 issues of Rumiyah-magazine published from September 2016 to September 2017. The research method for analyzing the magazines is close reading and the theoretical background is propaganda research. The research finds that eight main categories were used to propagate messages on hijrah throughout the magazines: (1) calls to hijrah, (2) significance and legitimacy of hijrah, (3) promises of benefits resulting from hijrah, (4) imposing of threats for not performing hijrah, (5) cases of exemplary behavior regarding hijrah, (6) women’s role in the context of hijrah, (7) alternatives to and variations of hijrah, and (8) hijrah as atonement for one’s sins. Furthermore, the results showed that propaganda concerning hijrah did change – not only between the two magazines but also within them. Dabiq-magazine began showing signs of a loosening understanding of hijrah in the latter half of the fifteen issues of the magazine. The initially strictly set paradigm for the obligation of hijrah began to bend. Rumiyah continued to develop the message on hijrah as well. This subsequent magazine presented the intention for performing hijrah as sufficient for being rewarded for the action. It also encouraged into fighting wherever one was located and included the aspect of stealing or destroying non-believers’ property as a means of partaking in ISIS’s efforts against its enemies. ISIS demonstrated what the combined use of modern technology and propaganda can achieve. Based on the results in this thesis, a future study could, for example, attempt to uncover the reasons why messages on hijrah resonated in so many people in the West. Understanding the reasons why calls to hijrah resonated in the readership of propaganda magazines and supporters of ISIS is a crucial step in countering the foreign fighter phenomenon in the future.
  • Laine, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tiivistelmä – Referat – Abstract Toisen valtion kansalaisiin kohdistuvan viestinnän ja vaikuttamisen käsitteet, kuten strateginen viestintä, informaatiosota, hybridivaikuttaminen ja disinformaatio ovat nousseet vilkkaan akateemisen ja poliittisen debatin aiheeksi Ukrainan sodan jälkeen. Strategisesta viestinnästä ja Venäjän disinformaatio hybridiuhkien torjunnasta on tullut EU:lle keskeinen prioriteetti. Venäjä puolestaan on syyttänyt EU:ta propagandasta ja sanavapauden rajoittamisesta. Venäjän narratiivien mukaan se on lännen informaatiosodan kohde, ja sen oma toiminta on vain reaktiivista. EU ja Venäjä näkevät siis olevansa ”informaatiosodassa” tai narratiivisessa kamppailussa toistensa kanssa. Tämä tutkielma pyrkii valaisemaan sitä, miten eli minkälaisen prosessin kautta tähän ”informaatiosotaan” on päädytty. Venäjän viestintä- ja vaikuttamistoimintaa on jo tutkittu huomattavasti, mutta EU:n strategista viestintää, sekä hybridiuhkien ja disinformaation torjuntaa on tutkittu vähän aiheen ajankohtaisuudesta ja siihen kohdistuneesta suuresta poliittisesta mielenkiinnosta huolimatta. Olemassa oleva tutkimus ei myöskään linkitä vuoden 2015 jälkeistä strategista viestintää EU:n aiempaan viestintä- ja vaikuttamispolitiikkaan, kuten julkisuusdiplomatiaan. EU:n omissa narratiiveissa vuosi 2015 nähdään käännepisteenä, joka sai EU:n reagoimaan Venäjän vaikuttamiseen. Toisaalta Venäjä on syyttänyt EU:ta sekaantumisesta ja omien arvojensa tyrkyttämisestä jo ennen Ukrainan kriisiä. Tässä työssä ”informaatiosotaan” johtaneet kehityskulut pyritään asettamaan osaksi laajempaa EU–Venäjä-suhteen kehittymisen viitekehystä vuosina 2000–2018. EU:n ja Venäjän ulkoisia viestintä- ja vaikuttamispolitiikkoja ja niiden turvallistamista ei ole juuri tutkittu rinnakkaisina, yhtyeenlinkittyneinä kehityskulkuina. Tutkielman teoreettinen viitekehikko on konstruktivistinen. Tutkielmassa ei hyödynnetä selvärajaista analyyttista metodia, vaan tutkielman analyyttisessä kehikossa yhdistetään käsitehistoriallista ja narratiivista analyysiä, turvallistamisen tutkimusta, sekä tulkitsevaa prosessin jäljittämistä. Aineisto kostuu EU:n ja Venäjän politiikkadokumenteista ja virallisista puheista vuosilta 2000–2018. yön lähtökohtana on toiminut käsitehistoriallisesta tutkimusotteesta nouseva kysymys siitä, milloin toisen valtion kansalaisiin kohdistuvaa viestintä- ja vaikuttamistoimintaa pidetään hyväksyttävänä ja milloin se muuttuu kyseenalaiseksi tai turvallistetaan ”informaatiosodaksi”. Käsitteet nähdään kiistanalaisina ja poliittisen toiminnan strategisina välineinä, joiden avulla voidaan muokata mahdollisuushorisonttia. Viestinnän ja vaikuttamisen lukuisten käsitteiden vodaan kastoa laajasti ottaen samankaltaista toimintaa: kyse on vaikuttajatahoa hyödyttävien narratiivien levittämisestä ja pyrkimyksestä vaikuttaa kohdevaltion sisäisiin diskursseihin. Valtiot levittävät strategisia narratiiveja politikkakysymyksistä, omasta roolistaan maailmanpolitiikassa sekä maailmanpolitiikan järjestyksen suunnasta. Strategisten narratiivien kautta toimijat voivat rakentaa identiteettiään ja vahvistaa politiikkojensa legitimiteettiä, mutta niiden kautta voidaan myös kyseenalaistaa toisten identiteettiä ja legitimiteettiä tukevia narratiiveja. Tässä työssä viestinnän ja vaikuttamisen käsitteistöllä katsotaan olevan kaksoisrooli: ne kuvaavat ja perustelevat EU:n ja Venäjän narratiiveja levittävää viestintä- ja vaikuttamispolitiikkaa, mutta käsitevalinnat ovat myös osa EU:n ja Venäjän narratiiveja itsestään ja maailmanpolitiikasta. Tyyli, jolla poliittinen entiteetti, kommunikoi on myös keskeinen osa sen identiteettiä ja kokonaisvisioista. Kuitenkin se, mikä on toisen toimijan maailmankuvasta ja itseymmärryksestä käsin legitiimiä pehmeää valtaa tai julkisuusdiplomatiaa, voikin olla toisen näkökulmasta propagandaa tai infosodankäyntiä. Narratiiveihin ja käsitevalintoihin, kuten tilanteen kuvaaminen ”informaatiosodankäynniksi”, liittyi kuitenkin myös itseään toteuttavien ennustusten ja eskalaation riski. Tutkielmassa on lähdetty liikkeelle siitä oletuksesta, että sekä Venäjä ja EU ovat kärsineet 2000- ja 2010-luivuilla identiteettikriisistä eli ontologisesta turvattomuudesta, jota on osittain yritetty lievittää parantamalla ulkoista viestintää. Ulkoisen viestinnän ja vaikuttamisen informaatiosodaksi kärjistymisen oletetaan liittyvän ontologisen turvattomuuden ratkaisuyrityksistä nousevaan essentialisaation kierteeseen tai itseään toteuttava geopoliittiseen ajatteluun. Analyysin perusteella voidaan todeta, että ”informaatiosota” syntyi kehityskulun tuloksena, jota kumpikaan osapuoli ei halunnut, mutta kumpikaan ei myöskään kyennyt estämään. Pehmeän vallan käsitteestä tuli EU:n postmodernin identiteettinarratiivien kulmakivi, josta käsin EU:n julkisuusdiplomatia ja arvojen edistäminen nähtiin dialogisena ja ei-propagandistisena. Median ja internetin avoimuuden uskottiin optimistisesti levittävän demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Oletus EU:n pehmeästä vetovoimasta ja dialogisesta viestinnästä legitimoi EU:ta ulkoisille ja sisäisille yleisöille, mutta toisaalta EU ei nähnyt pehmeän vallan strategiansa ylemmyydentuntoisia ja geopoliittisia alavireitä. Siinä missä EU näki maailmanpolitiikan ei-nollasummapelinä, Venäjä näkemyksessä maailmanpolitiikkaa leimasi kilpailu, joka ylettyi myös informaatiotilaan. Pehmeän valta ja julkisuusdiplomatia nähtiin välineellisesti, ja informaatioteknologian välityksellä välitettävää informaatiota voitiin käyttää myös aseena, joka uhkasi yhteiskunnan arvoja, kulttuuria ja identiteettiä. Venäjän narratiivi maasta lännen epäreilun mediainfrastruktuurin ja informaatiosodan kohteena on vahvistanut Venäjän identiteetin essentialisaatiota. Tutkitun ajanjakson aikana EU:n ja Venäjän narratiivit maailmanpolitiikasta, informaatioteknologiasta ja ulkoisesta viestinnästä ja vaikuttamisesta ovat alkaneet samanlaistua. Kumpikin osapuoli on alkanut näkemään maailmanpolitiikan yhä enemmän narratiivisena kilpailuna kehitysmallien ja sivilisaatioiden välillä. EU on myös Venäjän tavoin alkanut pitämään informaatioteknologiaa ja informaatiota uhkana vakaudelleen ja arvoilleen. Samalla EU ja Venäjä ovat ajautuneet legitimiteettikamppailuun siitä, kumman viestintä- ja vaikuttamistoiminta on hyväksyttävää ja kumpi on sananvapautta rajoittava propagandisti. Vallitsevaa ”informaatiosotaa voi kuitenkin olla hankala purkaa, sillä vastakkainasettelu ja vaarallisten hybriditaktiikoiden käyttäjäksi leimatuksi tuleminen on myös vähentänyt Venäjän ontologista turvattomuutta antamalla sille ”tunnustusta” keskeisenä maailmanpolitiikan toimijana.
  • Hirvelä, Jesse (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Suomalaisen Kommunistisen Puolueen (SKP) alaista sotilasjärjestöä ja sen toimintaa Venäjän sisällissodassa vuosina 1918‒1920. Tavoitteena tutkielmassa on selvittää, minkälaista toimintaa sotilasjärjestö kokonaisuudessaan harjoitti Neuvosto-Venäjällä, ja miten toiminta sijoittui suhteessa Venäjän sisällissotaan sekä suunnitelmiin Suomen vallankumouksen edistämiseksi. Myös näiden kahden suuntautumisen välistä suhdetta sekä niiden muutoksia käsitellään jokaisen toimintamuodon kohdalla. Tutkimusaineistona käytetään sotilasjärjestön kannalta tarkastelemattomia Venäjän valtion sosiaalipoliittisen historian arkiston SKP:ta koskevia mikrofilmikokoelmia. Tutkielmassa käytettävät Opis 2 ja Opis 3 -kokoelmat saatiin käsiteltäviksi Kansallisarkiston kautta, ja suurin osa tutkielmassa käytetystä materiaalista sisälsi kirjeenvaihtoa sekä raportointia sotilasjärjestön ja muiden sisällissodan toimijoiden välillä. Aineisto mahdollisti uuden tiedon tuomisen esiin puutteellisen tutkimuskirjallisuuden valossa, ja vaikka aikaisemmissa tutkimuksissa on jossain määrin käsitelty sotilasjärjestön toimintaa Venäjän sisällissodan aikana, ei sen toiminnallista kokonaiskuvaa oltu kunnolla kartoitettu. Tutkielmassa käsitellään sotilasjärjestön sijoittumista SKP:n sisällä sekä sen suhteita suomalaisiin joukko-osastoihin ja puna-armeijaan. Tämän lisäksi tarkastellaan sotilasjärjestön harjoittamaa sotilaskoulutusta, poliittista agitaatiotyötä sekä erinäistä tiedustelu- ja maanalaista toimintaa. SKP:n ja erityisesti sen sotilasjärjestön puheet maailmanvallankumouksesta omaksuttiin vahvasti bolsevikkien esikuvan kautta. Sotilasjärjestö oli mukana mobilisoimassa Suomesta tulleita toimeentuloa tarvitsevia punapakolaisia puna-armeijaan bolsevikkien tueksi, ja näin ratkaistiin myös osa kasvanutta pakolaisongelmaa. SKP:n sotilasjärjestö toimi puolueen keskuskomitean alaisuudessa ja oli sen alajaostoista vaikutusvaltaisin. Sotilasjärjestöllä ja varsinkin sen johdossa toimineilla Rahjan veljeksillä oli usein eriäviä mielipiteitä suhteessa muuhun puolueeseen. Suomalaisia sotilaita lähetettiin punaupseerikouluun, joka toimi sotilasjärjestön alaisuudessa suhteellisen itsenäisesti sisällissodan aikana. Sotilasjärjestö oli tämän lisäksi perustamassa ja tukemassa Pietarin suomalaista lentosotakoulua, josta ei ole juurikaan tietoa aikaisemmissa tutkimuksissa. Myös suomalaisen sotilassairaalan rahoittaminen sekä lääkintämieskurssien järjestäminen kuuluivat sotilasjärjestölle. Suomalaiset puna-armeijan joukko-osastot saivat erinäistä tukea sotilasjärjestöltä niin materiaalihankintoihin kuin yhteistyöhön puna-armeijan kanssa. Sotilasjärjestön suhde suomalaisiin joukkoihin oli läheisempi kuin mitä aikaisemmissa tutkimuksissa on väitetty. Se pyrki kurinpitotoimillaan valvomaan huonoissa oloissa taistelevia upseereita ja sotilaita, jotka toisaalta myös vastustivat määräyksiä ja kritisoivat sotilasjärjestön toimintaa. Tämän lisäksi sotilasjärjestö oli vastuussa puna-armeijan suomalaisten laajasta poliittisesta agitaatiotyöstä, jonka tarkoituksena oli lujittaa taistelumoraalia neuvostovallan puolesta. Sotilasjärjestön propagandamateriaalia lähetettiin myös Suomeen siinä toivossa, että entiset punakaartilaiset kääntyisivät upseereitaan vastaan. Sotilastiedustelun avulla sotilasjärjestö välitti tietoa puna-armeijalle ja pyrki saamaan selville sotilasasioita Suomen varuskunnista sekä rajan tuntumassa toimivista joukoista ja yksittäisistä henkilöistä. Vastavakoilunsa avulla sotilasjärjestö yritti suojella omaa maanalaista toimintaansa, ja sotilasjärjestö perusti myös oman Suomen byroon tiedustelutoimiaan varten. Aikaisemmissa tutkimuksissa on käytetty monilta osin Etsivän keskuspoliisin aineistoja sotilasjärjestön tiedustelutoiminnan kartoittamiseksi, minkä takia tutkielmassa pystytään tuomaan uutta tietoa myös tältä kannalta. Tutkimuksesta selviää, että sotilasjärjestön toiminta kohdistui kaikilla osa-alueilla sekä neuvostovallan puolustamiseen että vallankumouksen synnyttämiseen Suomessa. Sisällissodan ilmapiiri vaikutti sotilasjärjestön toiminnan luonteeseen ja sen ongelmiin. Aikaisemmin luultua moniulotteisemman toiminnan harjoittaminen oli suhteellisen itsenäistä sisällissodan aikana, vaikka sotilasjärjestön kansallisten intressien kehys luotiinkin bolsevikkien hyväksynnän alaisuudessa. Sotilasjärjestö toimi kokonaisen suomalaisyhteisön kurinpitoelimenä suhteessa tavallisiin pakolaisiin ja sotilaihin, upseereihin sekä puolueen muihin alajaostoihin. Suomalaisista pakolaisista tuli sotilasjärjestön vallankäytön välineitä bolsevikkeja tukevassa toiminnassa, ja myös laajaa yhteistyötä harjoitettiin puna-armeijan kanssa sisällissodan aikana. Sotilasjärjestön harjoittama agitaatiotyö, tiedustelu sekä joukko-osastojen kokoaminen Suomen rajalle edistivät sotilasjärjestön tavoitetta vallankumouksen sytyttämiseksi Suomessa, vaikka toiminnan vähäisiin saavutuksiin vaikuttivatkin monet ongelmatekijät. Yleisenä tavoitteena oli edistää Suomessa ja sen armeijassa syntyvää kapinaa, jonka puhjettua puna-armeijan suomalaiset joukot voisivat antaa tukensa Suomen punaisille. Pääosa sotilasjärjestön toiminnasta keskittyi kuitenkin Neuvosto-Venäjän alueelle. Itsenäisintä toiminta oli vuonna 1919, jolloin Venäjän sisällissodan ja maailmanvallankumouksen leviäminen nähtiin mahdollisimpana ennen Tarton vuoden 1920 rauhanneuvotteluja. Myös vuoden 1918 hävittyyn Suomen sisällissotaan ja vanhoihin viholliskuviin vedottiin niin sotilasjärjestön propagandassa kuin vallankumoussuunnitelmissa. Sotilasjärjestön toiminnan tarkastelu toi uutta tietoa varsinkin suomalaisten joukko-osastojen, tiedustelutoiminnan ja sotilaskoulutuksen kannalta. Riittävän venäjän kielen taidon takia suurimmaksi puutteeksi tutkielmassa jäi sotilasjärjestön ja neuvostoelinten välisen suhteen tarkempi analysointi. Tutkielman kautta pystytään avaamaan uusia näkökulmia koskien suomalaisten toimia Venäjän sisällissodassa.
  • Laitinen, Seija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Terroristijärjestö Isis nousi maailman tietoisuuteen vuonna 2014. Ääri-islamistijärjestö toteutti poikkeuksellisen raakoja väkivallan tekoja ja julisti perustaneensa uuden kalifaatin. Järjestö julkaisi kahta propagandalehteä, Dabiqia ja Rumiyahia. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia propagandakeinoja Isisin propagandajulkaisujen kansikuvissa käytetään. Pohdinnassa on myös se, perustuuko Isisin propaganda muuhunkin kuin pelon ilmapiirin luomiseen. Tutkielman teoreettinen lähtökohta on propagandan sekä semiotiikan käsitteissä. Metodina tutkielmassa on semioottinen kuva-analyysi ja aineistona Isisin kahden propagandalehden kansikuvat. Tarkasteluun on valittu kahdeksan Dabiqin sekä kahdeksan Rumiyahin kansikuvaa. Kuvista muodostetaan ensin denotaatio, eli kuvan ilmeinen merkitys. Tästä liikutaan konnotaation, eli kuvan toissijaisiin merkityksiin. Konnotaation avulla on tarkoitus tunnistaa kansikuvissa käytettäviä propagandakeinoja. Tuloksista tulee esiin, että kansikuvissa käytetyin propagandakeino on pelko, mutta Isis käyttää myös muita klassisia propagandakeinoja lehtien kansissa. Äärijärjestön propaganda ei perustu pelkästään äärimmäisen väkivallan esittelyyn. Isisin propagandan keskiössä on muun muassa nostalgian hyödyntäminen. Järjestö haikailee menneen kukoistaneen kalifaatin perään ja pyrkii luomaan kalifaatin uudelleen moderniin maailmaan. Propaganda perustuu myös tarinallisuuteen ja maailman yksinkertaistamiseen hyvä vastaan paha-asetelmaan. Isis pitää vääräuskoisia vihollisenaan. Propaganda myös kannustaa liittymään Isisin riveihin, toisaalta taas rohkaisee muslimeja tai järjestöä ihannoivia toteuttamaan yksittäisiä terrori-iskuja ympäri maailman.
  • Laine, Tuija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen DDR:ssä vuosina 1968–1979 julkaistujen aapisten ja lasten kuvakirjojen arvokasvatusta kymmenen käskyn näkökulmasta. Heinäkuussa 1958 SED:n 5. puoluekokouksessa pääsihteeri Walter Ulbricht julisti sosialistisen moraalin kymmenen käskyä, joiden tuli viitoittaa jokaisen kansalaisen toimintaa. Niiden tehtävänä oli korvata katekismuksen käskyt. Taustalla oli yritys rajoittaa kirkon vaikutusvaltaa, jota pidettiin edelleen liian suurena. Käskyistä muokattiin myös lapsille tarkoitetut käskyt, jotka kuvastavat itäsaksalaisten oppikirjojen arvopohjaa. Se rakentui ryhmähengestä, työteliäisyydestä, käsityksestä yleisestä velvollisuudesta, sen vastustamisesta, mikä vahingoitti yhteistä hyvää, hyvästä fyysisestä terveydestä, ruumiillisen työn arvostuksesta sekä perhearvoista. Tärkeitä olivat myös luokkatietoisuus, sosialististen kansojen välinen ystävyys sekä sosialismin valta-asema kapitalistiseen järjestelmään verrattuna. Selvitän, miten kymmenen käskyn muodossa annettu sosialistinen ohjelmanjulistus näkyy aapisten ja lasten kuvakirjojen antamassa kasvatuksessa? Mitkä arvot ovat yhteisiä sekä pioneerien että katekismuksen kymmenelle käskylle ja kristinuskolle laajemminkin, entä missä on eroavuuksia näiden välillä? Miltä osin ja millä tavalla vanha kristillinen oppi on otettu ateistisen järjestelmän käyttöön? Pohdin myös kysymystä siitä, missä määrin kirjoissa on kyse kasvatuksesta ja miltä osin niiden sisältöä voidaan pitää suorastaan indoktrinaationa tai propagandana? Lähteinäni on yksi esikoululaisille ja kaksi ensimmäisen luokan oppilaille suunnattua aapista sekä yksi toisen luokan oppilaille kirjoitettu lukukirja. Lisäksi olen käyttänyt tukena muutamaa alle kouluikäisille tai juuri koulunsa aloittaneille laadittua kuvakirjaa, joissa pikkupioneerien kymmenessä käskyssä esiintyviä teemoja tarkastellaan lähemmin. Molemmat käskykokoelmat sisältävät keskenään paljon samoja teemoja ja jopa yhdenmukaisuuksia. Osittain tämä johtuu siitä, että käskyt on tarkoituksellisesti laadittu katekismuksen kymmenen käskyn pohjalta. Yhtäläisyydet selittyvät myös sillä, että monet moraalinormit ovat yleismaailmallisia ja esiintyvät useissa uskonnoissa ja ideologioissa. Toisaalta samankin sisältöisiä käskyjä voitiin tulkita kristinuskossa ja sosialismissa eri tavoin. Esimerkiksi kristinuskossa lähimmäisen rakastaminen velvoitti rakastamaan kaikkia ihmisiä, sosialismissa lähinnä saman ideologian kannattajia. Käskyt sisältävät sekä kasvatusta, indoktrinaatiota että propagandaa. Osittain nämä ovat erotettavissa selkeästi toisistaan, osin erottelu on vaikeaa. Propaganda on näkyvintä sotilaisiin, kansanarmeijaan, sankareihin ja sosialistisiin juhlapäiviin liittyvissä kertomuksissa. Tekstien ohella myös kuvat ovat tärkeitä indoktrinaation ja propagandan välittäjiä erityisesti aapisissa ja lastenkirjoissa, joiden kohdehenkilöt ovat vasta vain osittain lukutaitoisia.
  • Nykänen, Olli-Matti (2008)
    Tarkastelen pro gradu -tutkimuksessani Britannian kulttuuri- ja informaatiotyötä osana Britannian ulkopolitiikkaa kylmän sodan ajan Suomessa 1960-luvulla. Tutkimuskohteenani on Britannian kulttuuri- ja informaatiotyön tavoitteet sekä Britannian näkemys suomalaisen yhteiskunnan tilasta erityisesti antikommunistisesta näkökulmasta Neuvostoliiton uhkaa ajatellen. Tutkin ensisijaisesti valtiollisten intressien ja polittisten motiivien läsnäoloa epäpoliittisena pidetyssä kulttuuriyhteistyössä sekä informaatiotyön käyttöä kylmän sodan ulkopolitiikassa. Tutkimuksessa tarkastelen kulttuuriyhteistyötä British Councilin sekä Britannian ulkoministeriön alaisen antikommunistiseen propagandaan keskittyneen Information research departmentin (IRD) osalta Suomessa. Molemmat lukeutuivat Britannian informaatiotyön ja propagandan toimijoihin. Kylmän sodan ideologinen kamppailu ulottui politiikan ohella läpileikkaavasti kaikille yhteiskunnan ja kulttuurin osa-alueille. Propagandalla oli suurvaltakilpailussa merkittävä rooli. Nikita Hruštšovin lanseeraama rauhanomainen rinnakkaiselo ja rauhanpolitiikka haastoivat lännen ideologiseseen kilpailuun 1950-luvulla. Neuvostoliiton rauhanpropaganda ja kulttuuripanostukset lännessä herättivät kiinnostusta, mikä sai myös Britannian tehostamaan kulttuuri- ja informaatiotyötä antikommunistisen propagandan välineinä. Britannian arvioissa Neuvostoliitto pyrki aktiivisesti kasvattamaan vaikutusvaltaansa Suomessa asteittain kulttuuriyhteistyön ja aktiivisen propagandan myötä. 1960-luvulla Suomella ei ollut juurikaan poliittista liikkumavaraa lännen suuntaan, mikä korosti epävirallisten yhteyksien merkitystä. Tutkimuksessani todetaan, että kulttuurisuhteet korostuivat kylmän sodan aikana Suomessa ja niillä oli Britannian toiminnassa selvä korostunut poliittinen merkitys. Juuri epäpoliittisina itsenäisen kulttuurijärjestön hoitamina kulttuurisuhteet olivat arvokas väline luoda kontakteja ja ylläpitää suomalaisten yhteyksiä länteen. Suomi lukeutui British Councilin prioriteettimaihin Euroopassa. Kulttuuri- ja tiedeyhteistyön kautta Suomea integroitiin yhteyksien sekä identiteetin kautta länteen. Britannia pyrki tukemaan antikommunistista asenneilmapiiriä Suomessa myös IRD:n tuottaman propagandan avulla. Toiminta oli salaista ja se pyrittiin salaamaan myös suomalaisilta vastaanottajilta.
  • Wilskman, Anna-Maria (Khelidon, 2021)
  • Pajunen, Ritva (2005)
    Pohjois-Irlannin konflikti on tuttu uutisaihe vuosikymmenten varrelta. Joskus konflikti on näkynyt uutisissa tiuhaan, toisinaan taas on saattanut kulua kuukausiakin ilman ainuttakaan uutista Pohjois-Irlannista. Tämä tutkimus tarkastelee Yleisradion ja Helsingin Sanomien Pohjois-Irlanti-uutisointia kahden puolen vuoden tutkimusajanjakson perusteella. Toinen jaksoista osuu 1980-luvulle angloirlantilaisen sopimuksen ympärille, toinen 1990-luvulle Downing Streetin julistuksen ajankohtaan. Jotta uutisten kertomaa on mahdollista verrata konfliktin taustaan ja Pohjois-Irlannin yhteiskunnalliseen tilanteeseen, esittelen Pohjois-Irlannin historiaa ja konfliktin eri puolia työssäni laajasti. Uutisten analyysi paljastaa, että tiedotusvälineet kertovat uutisjutuissaan konfliktin taustoista tai Pohjois-Irlannin yhteiskunnasta hyvin suppeasti. Retoriikan tutkimuksen menetelmin tutkin uutisten kieltä ja siten niiden merkityksiä. Pelkästään uutiskielen epätarkkuus voi johtaa virheellisiin tulkintoihin ja kyseenalaisiin yleistyksiin. Leimaamisella, toistoilla ja muilla toimituksellisilla valinnoilla tilanteesta saadaan välitettyä haluttu kuva, niin että vähämerkityksisinä pidetyt näkökulmat saadaan tarkoituksellisesti häivytettyä. Suomalaiset viestimet eivät tunnusta olevansa mukana propagandasodassa, jota kiistan osapuolet käyvät verbaalitasolla. Terrorismia tiedotusvälineet eivät Pohjois-Irlanti-uutisoinnissaan käsittele ilmiönä, vaan tekoja kuvaavana ja järjestöjä määrittävänä käsitteenä. Terrorismi ei ole yksiselitteinen käsite. Toimitukset suhtautuvat tapahtumiin tapauskohtaisesti ilman selkeää suunnitelmallisuutta terrorismin määrittelyssä. Joukkoviestimet välittävät Suomessa melko yksipuolisen kuvan Pohjois-Irlannista. Tuo kuva ei ehkä ole oleellisilta osiltaan virheellinen, mutta puutteellinen kylläkin.
  • Lonka, Milla Maaria (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma käsittelee informaatiosodan pyrkimyksiä sekä näiden pyrkimysten edistämiseen käytettäviä keinoja. Teknologian kehitys ja digitalisaatio ovat mahdollistaneet informaatiosodankäynnille lukuisia uusia muotoja alati kasvavassa sosiaalisen median ympäristössä. Yksi keskeinen sosiaalisessa mediassa käytettävä informaatiosodan väline ovat tietynlaiset ohjelmistokoodit eli ihmisen virtuaalista toimintaa jäljittelevät botit, joiden avulla informaatiosodan pyrkimyksiä voidaan edistää erityisen tehokkaasti. Viestien levitys ja informaatioympäristön manipulaatio onnistuu bottien avulla ennennäkemättömän tehokkaasti, sillä ihmisinä esiintyvät botit voivat harhauttaa kokenuttakin sosiaalisen median käyttäjää. Tutkielman taustoituksessa esitellään bottien avulla tehtäviä vaikutusyrityksiä demokraattisiin prosesseihin, kuten vaaleihin, sosiaalisen median ympäristössä. Tutkielman teoriaviitekehys pohjautuu politiikan psykologiaan, sillä tutkielmassa tarkastellaan informaatiosotaa ontologisen turvallisuuden teorian avulla. Ontologisen turvallisuuden teoria perustuu käsitykseen siitä, että ihmisten turvallisuuden tunne pohjautuu sekä yhteiskunnassa jaettuihin narratiiveihin, että luottamukseen niiden jatkuvuudesta. Mitä tapahtuu, jos tämä luottamus onnistutaan murtamaan? Tutkimusaineisto koostuu kirjallisuudesta, taustahaastatteluista sekä Twitteristä kerätyistä bottitilien tuottamista viesteistä, joiden avulla informaatiosotaa lähestytään laadullisella sisällönluokittelulla. Tulokset tukevat aikaisempaa tutkimusta siitä, että informaatiosodassa pyritään ensisijaisesti vaikuttamaan ihmisen mieleen monipuolisen keinovalikoiman avulla. Bottien tuottamien viestit koostuivat propagandasta, jonka avulla pyrittiin vaikuttamaan ihmisten poliittiseen ajatteluun pyrkimällä manipuloimaan ajatuksia ja tunteita sekä heikentämään ihmisten luottamusta poliittisiin toimijoihin. Tutkimustulokset kannustavat näkemään informaatiosodan laajat psykologiset tavoitteet sekä tunnistamaan niiden edistämiseksi käytetyt viestinnälliset keinot.
  • Paretskoi, Jaana (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielma käsittelee toisen maailmansodan aikana (1940–1945) Suomessa julkaistujen kotimaisten kirjojen kansia ja niissä käytettyjä kuva-aiheita. Tutkielman lähtökohtana on kysymys kirjankansien ja kansien kuva-aiheiden kyvystä heijastaa ilmestymisaikansa yhteiskunnallisia ja poliittisia tapahtumia. Tutkimuskysymys kohdentuu kirjankansiin yhteiskunnan ja kulttuurin olosuhteiden visuaalisina representaatioina. Tutkimuksen aineisto koostuu noin sadan satunnaisotannalla valitun kotimaisen kirjan kannesta. Tarkempi kuva-analyysi kohdistuu 36 kirjan kansikuvaan, jotka on jaoteltu kirjan kansiaiheiden ja osin myös sisällön perusteella kuuteen ryhmään: lapset, nuoret, naiset, miehet, politiikka ja symbolit. Tutkimuksen painotus on kirjojen kontekstuaalisessa ja ajallisessa viitekehyksessä, eli tutkimuksen rajautumisessa nimenomaan sota-aikaan. Tutkimus on aineistolähtöinen ja loogiseen päättelyyn ja tulkintaan perustuva. Laadullinen tutkimus sopii aineiston analysoinnin menetelmäksi tutkittaessa sodan representoitumista kirjojen kansissa. Representaation käsitettä käytetään teoreettis-metodologisena työkaluna, jonka avulla pyritään tutkimaan ja tulkitsemaan, miten sota-ajan kirjojen kansissa käytetyt kuvat ja kuvastot rakentavat merkityksiä ja mistä näkökulmista. Tutkimuksessa hyödynnetään useampia kuvan tulkitsemisen metodeja, erityisesti lähilukua ja semioottista analyysimallia, joiden avulla pohditaan ja tulkitaan kuvien tuottamia merkityksiä, sekä esitetään tutkimuksen keskeiset kysymykset: mitä ja miten kuvat esittävät, ja mitä aatteita ja arvoja kuvissa esitetyt ihmiset, asiat ja symbolit edustavat? Ideologis-kriittinen lähestymistapa auttaa hahmottamaan sota-aikana vallalla olleiden, esimerkiksi isänmaallisuutta tai Suur-Suomi -aatetta henkineiden havainto- ja kuvaustapojen vaikutusta kirjojen kansiin. Sota-ajan kirjojen kansien voi havaita toimivan intertekstuaalisessa suhteessa muiden saman ajan visuaalisen kulttuurin tuotteiden kanssa; samoja merkkejä, kuva-aiheita ja tyylejä löytyy toisten kirjojen lisäksi myös mainoksista, julisteista ja lehtien kansikuvista. Useimpien kirjojen kannet kuvittavat vain kirjan tapahtumia, mutta moniin on tiivistetty vihjeitä myös vallinneista olosuhteista, jopa kokonaan kirjan sisällön ulkopuolisella tasolla. Kansikuvista löytyy runsaasti kirjan julkaisuajankohdalle ominaisia, tunnistettavia elementtejä ja piirteitä ja asenteellisia aineksia. Pitkälti propagandan ja sotasensuurin vaikutuksesta sota-ajan kirjankansista puuttuu kaikki ruma ja ikävä; kuolemaa, tuskaa tai pelkoa ei näytetty, kuoleman kuvat korvataan yleisimmin ristin kuvalla. Tutkielma valottaa myös sota-aikana vallalla ollutta varsin normatiivista ihmiskuvauksen tapaa. Tavat kuvata tytöt ja naiset kirjojen kansissa äärimmäisen yksipuolisisesti ja stereotyyppisesti ylläpitivät ja vahvistivat ajan kulttuurisia rakenteita; kotipiiri siihen kuuluvine murheineen kuului naisille, muu maailma miehille. Käsityksiä sukupuolirooleista ei kyseenalaistettu. Miesten poissaolo muiden kuin sota-aiheisten kirjojen kansista puolestaan vahvistaa käsitystä miesten poissaolosta arjessa. Sukupuolettuneisuus näkyy myös sekä kirjojen lajityypeissä että niiden kansissa; esimerkiksi tyttö-, viihde- ja sotakirjat erottuvat toisistaan kansien kuvien, värien ja typografian avulla selkeästi.
  • Lahdenvuo, Liisa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma on tekstianalyysi kahdesta romaanista, jotka molemmat edustavat spekulatiivista ilmastofiktiota: Margaret Atwoodin Oryx ja Crake, sekä Sarah Hallin The Carhullan Army. Tekstianalyysini keskittyy väestöön ja lisääntymiseen liittyviin ihmisvastaisiin narratiiveihin ja kuvauksiin niiden käytöstä biovallan välineinä. Tutkielman alussa luon lyhyen katsauksen ympäristönsuojelun, väestötieteen sekä lisääntymisen historiallisiin narratiiveihin ja yhteyksiin. Tutkimissani teoksissa kuvataan sekä kritisoidaan ihmiskäsitystä, jossa väkivalta luontoa ja muita ihmisiä kohtaan nähdään erottamattomana osana ihmisyyttä. Molemmissa teoksissa kuvataan kuinka tämä narratiivi voi johtaa biovallan väärinkäyttöihin. Atwoodin teoksessa tähän narratiiviin perustuva ideologia johtaa tiedemies Craken yrittämään ihmiskunnan tuhoamista ja korvaamista geenimuunnellulla lajilla, joka on kykenemätön väkivaltaan. Hall kuvaa, kuinka sukupuoliseparatistikommuunin johtaja Jackie kouluttaa fyysisen ja psyykkisen väkivallan avulla naisten sissiarmeijan taistellakseen totalitaarista patriarkaattia vastaan. Jackie perustelee toimintansa ideologialla, jossa naisten harjoittama väkivalta on hyväksyttyä. Jackie ja Crake kokevat sekä äärimmäisen väkivallan että biovallan väärinkäytön hyväksyttävänä silloin, kun ne ovat heidän mielestään tarpeellisia yhteisen hyvän kannalta. Molemmat hahmot välineellistävät ihmisiä omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Hahmojen motivaatiot perustuvat myös väestöön ja lisääntymisoikeuksiin, Craken kapitalismiin ja ylikansoittumiseen ja Jackien totalitaarisen valtion harjoittamaan pakkosterilointiin. Taistellessaan biovaltaa väärinkäyttäviä systeemejä kohtaan hahmot omaksuvat näiden systeemien ideologian: ihmiset ovat välineitä. Atwood ja Hall kuvaavat narratiivit osana biovallan välineistöä, jolla muokata materiaalista todellisuutta. Atwoodin projekti spekulatiivisen fiktion saralla on nostaa genren arvoa lähemmäs virallisten poliittisten ja taloudellisten spekulatiivisten narratiivien tasoa, kun taas Hall keskittyy narratiiveihin sotapropagandan kannalta. Teosten päähahmot, Jimmy ja Sister, kyseenalaistavat aluksi Craken ja Jackien kauppaamia narratiiveja, mutta päätyvät lopulta osallisiksi heidän suunnitelmiinsa. Jimmyn kohdalla tämä johtuu oman edun tavoittelusta, kun taas Sister radikalisoituu Jackien kritiikittömäksi seuraajaksi. Atwood ja Hall pyrkivät myös teoksillaan vaikuttamaan materiaaliseen maailmaan narratiivien kautta. Teokset toimivat varoituksena sekä totalitarismin ja globaalin kapitalismin biopoliittisista vaaroista että niitä vastustavien narratiivien kritiikittömästä sisäistämisestä.
  • dos Santos Ferreira Leandro, Ana Rita (Helsingin yliopisto, 2022)
    This thesis sets out to investigate how the ideas of what it means to be a woman and femininity are constructed and propagated through the film Raya and the Last Dragon, the latest Disney Princess film, in the form of stereotypes. Previous studies show that Disney Princess films, from The Walt Disney Company, produce effects on the behaviour and thoughts of children when it comes to gender roles. As propaganda became associated with totalitarian regimes, studies about media effects rarely coin said effects as caused by propaganda. Therefore, propaganda as a field of analysis lacks a body of literature and a consensual set of analysis rules. This thesis contributes to the establishment of propaganda as a field of analysis, by defining it under Jacques Ellul’s categorisation. The study relies on a qualitative analysis based on the propaganda analysis model proposed by Garth Jowett and Victoria O’Donnell. The empirical material consists of the film Raya and the Last Dragon, and it is available on Disney+, the streaming service of The Walt Disney Company. The findings of this thesis illuminate how the ideas of a woman and of femininity are constructed in Raya and the Last Dragon and allow to understand, against the literature review, if these constructions have changed and evolved when compared to previous Disney Princess films. The results indicate that the film presents a world where women and men are seen as equal, leading it to break previous stereotypes associated with women and femininity. By presenting a female-centric story, with independent characters who have diverse personalities and clothing, who fight and have no romantic interests, the film subverts the trope of a passive woman in a dress waiting to be rescued by a man from a powerful evil woman. Additionally, the film rotates around the relationship between Raya and Namaari, using the patriarchal trope of plotting a woman against a woman to focus on female friendship. Yet, as the filmmakers are conditioned by their positionality, some stereotypes are still oriented by patriarchal logic and a western perspective, namely the omnipresence of a patriarchal figure that guides the protagonist. In the end, besides its contributions to the field of propaganda analysis, the thesis updates the tradition of studies done on the gendered stereotypes present in the Disney Princess films.
  • Hämäläinen, Mikko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Sosiaalisen median informaatiovaikuttamiskampanjat ja niissä hyödynnetty laskennallinen propaganda nousivat pinnalle Yhdysvaltojen vuoden 2016 presidentinvaalien myötä. Yhdysvaltojen viranomaiset syyttivät venäläisiä toimijoita pahantahtoisesta sekaantumisesta Yhdysvaltojen vaaleihin ja poliittisen järjestelmän toimintaan. Viranomaisten mukaan tahot pyrkivät ennen kaikkea lisäämään amerikkalaisen yhteiskunnan jakautumista. Tämä tutkimus tarkastelee niin sanotun Venäjän trollitehtaan, eli Internet Research Agencyn Yhdysvaltoihin kohdistunutta sosiaalisen median vaikuttamisoperaatiota. Tutkimus selvittää mitkä aihealueet, näkökulmat ja arvoasetelmat korostuvat Internet Research Agencyn Facebookissa julkaisemassa sisällössä vuosien 2015-2017 aikana ja mitä propagandalajeja hyödynnetään julkaisujen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Laskennallinen propaganda on nouseva ilmiö, mikä korostaa sitä koskevan tutkimuksen tarvetta. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä 391 Internet Research Agencyn julkaisemasta Facebook-mainoksesta. Mainokset ovat verrattavissa tavallisiin Facebook-julkaisuihin ja ne voivat sisältää sekä tekstiä että kuvia. Internet Research Agencyn sosiaalisen median toimintaa kuvaavat Facebook-julkaisut on ladattu Yhdysvaltain edustajainhuoneen tiedustelukomitean verkkosivuilta. Tutkimusaineistoa analysoidaan propagandatutkimuksen näkökulmasta. Keskeisessä roolissa ovat Jowettin ja O'Donnellin (2006) propagandan määritelmä ja Jacques Ellulin (1969) muodostamat propagandalajien luokat. Tutkimusaineistoa on analysoitu määrällisen sisällönanalyysin ja kehysanalyysin avulla. Sisällönanalyysin kautta on muodostettu kattava yleiskuva aineistosta ja selvitetty julkaisujen sisältämät yleisimmät aihealueet. Sisällönanalyysin yhteydessä on myös luokiteltu julkaisut viiteen luokkaan niissä hyödynnettyjen propagandalajien perusteella. Luokkiin lukeutuvat syyttävä propaganda, integroiva propaganda, analyyttinen propaganda ja emotionaalinen propaganda. Viidenteen luokkaan kuuluu sisältö, joka ei sovi yhteenkään varsinaiseen luokkaan. Sisällönanalyysin perusteella julkaisujen kolme yleisintä aihealuetta ovat afroamerikkalainen kulttuuri ja historia, afroamerikkalaisiin kohdistuva poliisiväkivalta ja meksikolainen kulttuuri ja historia. Yleisimmin käytetyt propagandalajit ovat integroiva propaganda, joka pyrkii luomaan yhteisöllisyyttä tietyn väestöryhmän sisällä ja emotionaalinen propaganda, joka hyödyntää viestinnässään tunteisiin vetoavaa sisältöä. Ensisijaisesti integroivaa propagandaa hyödyntää noin 33 % julkaisuista ja emotionaalista propagandaa noin 20 % julkaisuista. Kehysanalyysin kautta muodostuu viisi kehystä: etninen ylpeys ja yhteisöllisyys, yhteiskunnallinen rasismi ja syrjintä, kansallismielinen kamppailu, seksuaalinen identiteetti ja poliittinen kampanjointi. Hallitsevin näistä on etnisen ylpeyden ja yhteisöllisyyden kehys, joka sisältää noin 59 % kaikista julkaisuista. Kehyksen sisältämien julkaisujen viestintä on usein korostetun positiivista. Julkaisut painottavat etnisen identiteetin merkitystä ja korostavat samaan etniseen ryhmään tai muuhun vähemmistöryhmään kuuluvien ihmisten välistä yhteisöllisyyttä. Ympäröivää maailmaa tarkastellaan vahvan henkilökohtaisen identiteetin pohjalta ja julkaisut on kirjoitettu etenkin afroamerikkalaisen ja meksikolaisen väestönosan näkökulmasta. Valtaosa kehyksen julkaisuista käsittelee eri väestöryhmien kulttuuria, historiaa, yhteiskunnallista asemaa ja etnistä ulkonäköä. Yhteiskunnallisen rasismin kehys sisälsi noin 26 % julkaisuista, kansallismielisen kamppailun kehys noin 11 %, seksuaalisen identiteetin kehys noin neljä prosenttia ja poliittisen kampanjoinnin kehys prosentin kaikista julkaisuista.
  • Hemmilä, Annika (Helsingfors universitet, 2017)
    Åbo Tidning var den enda existerande tidningen som publicerades i Finland under 1808–1809 års kriget mellan Sverige och Ryssland. Det så kallade finska kriget var en del av Napoleonkriget (1803–1815), som sträckte sig runtom i hela Europa. Villkoren för freden i Tilsit 1807 blev avgörande för Sveriges och Finlands framtid. Ett av dessa villkor var att under fransk ledning tvinga Portugal, Danmark-Norge och Sverige till kontinentalblockad mot Storbritannien. Sverige var motvilligt att stöda handelsblockaden vilket inte lämnade några andra möjligheter för Ryssland än att anfalla Finland. I denna avhandling har informationsspridningen under finska kriget undersöks. Källmaterialet utgörs av alla de 204 nummer av Åbo Tidning som utkom under krigsåren. Åbo Tidnings roll som informationsspridare var komplicerad på grund av att den officiella tidningen fanns i Stockholm. Tidningens skribenter uppskattade högt upplysningstänkandet och i ledning av Frans Mikael Franzén verkade den främst som medelklassens språkrör. Eftersom tidningen plötsligt började att utge nyheter ur en rysk synvinkel är det väsentligt att redogöra för hur den ryska krigsledningen försökte övertyga läsarna. I avhandlingen klarläggs de samtida informationskanalernas roll före, under och efter den ryska invasionen. Avhandlingens forskningsfråga är att undersöka vilka retoriska strategier den ryska krigsledningen använde för att övertala det finska folket och hur de utnyttjade Åbo Tidning för detta ändamål. Som teoretisk referensram har använts olika teorier om retorik och propaganda. Harold D. Lasswells kommunikationsmodell har tillämpats för att analysera tidningen i sin helhet. Retoriken i tidningsnotiserna och kungörelserna som publicerades på order av den ryska krigsledningen har analyserats närmare. Dessutom speglas retoriken i tidningstexterna mot tidigare forskning. I början av 1800-talet levde den klassiska vältalighetskonsten i Sverige och Ryssland. Retoriken byggde på berömda talares beprövade praxis. Tolkningen av tidningstexterna visar likheter mellan den ryska retoriken och de tidigare regenterna som styrde Sverige och Ryssland. Begrepp, som användes även av både Katarina II och Gustav III återkommer i Åbo Tidning. ”Det allmänna lugnet och säkerheten”, ”det sannskyldiga bästa” och ”aktning och god ordning” var eftersträvade mål för de upplysta despoterna. Den egna godheten och den faderliga kärleken framhävs i samband med att motståndaren svartmålas och kritiseras. Åbo Tidning innehöll endast lite information om själva krigshändelserna. Ockupationen leddes av den ryska överbefälhavaren Wilhelm Friedrich Buxhoevden, som redan från början hade ett tätt samarbete med landshövdingarna och speciellt Åbo landshövding Knut von Troil. Han hade en central roll mellan den ryska överbefälhavaren och den lokala tidningen. Många centrala händelser hade uteslutits, men detta orsakades högst sannolikt inte av redaktionens dåliga öga för nyheter utan snarare av en känsla för situationen. Att utelämna vissa saker kan vara en medveten strategi. En närmare analys av texterna visar att den ryska krigsledningen använde de samtida övertygelsemedlen både när de informerade om praktiska saker och krigshändelser.
  • Autio, Mark Titus Julian (2007)
    Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Persianlahden ja Irakin sodissa esiintynyttä uutisohjailua – kuinka suomalaistoimittajat kohtasivat ja jälkikäteen arvioivat näitä Yhdysvaltain armeijan vaikutusyrityksiä. Persianlahden sodassa journalistit kamppailivat informaatiosta tarkoin kontrolloiduissa uutispooleissa kaukana varsinaisilta taistelukentiltä. Irakin sodassa taas liittouman joukkojen mukana matkasi satoja kansainvälisiä toimittajia aina eturintamaan saakka. Molemmissa konflikteissa Yhdysvaltain puolustushallinto panosti merkittäviä rahasummia julkisuuden hallintaan: tiedon kontrollointi, levittäminen ja jopa väärentäminen olivat yksi sodankäynnin muoto. Pro gradussa on haluttu selvittää, millä keinoin Yhdysvaltain armeija pyrki vaikuttamaan joukkoviestimien välittämiin uutisiin. Lisäksi on etsitty vastausta siihen, miten sotien välillä muuttunut tiedotuskäytäntö vaikutti uutisointiin ja rajasiko se toimittajien mahdollisuutta tietojen tarkistamiseen. Samalla nousevat esiin myös median muuttunut rooli, sähköistyneen tiedonvälityksen pyrkimys reaaliaikaiseen uutisointiin ja eri mediatalojen väliset taloudelliset sidonnaisuudet. Vaikka sodissa esiintynyt uutisohjailu kohdistui kansainväliseen mediaan kokonaisuudessaan, rajauksena on käytetty nimenomaan kotimaisia tiedotusvälineitä. Tutkimusongelmaa lähestytään kahdella rinnakkaisella tutkimusmetodilla. Sotauutisointia suorittaneiden toimittajien mielipiteitä on selvitetty teemahaastattelulla, jonka jäsentelyyn on käytetty apuna Pamela J. Shoemakerin ja Stephen D. Reesen joukkoviestinnän mallia. Työn toinen tutkimusosuus muodostuu valittujen sotapäivien media-analyysistä. Työssä ei kuitenkaan pyritä mittaamaan Yhdysvaltain armeijan tosiasiallista vaikutusta sotauutisointiin, tai nostamaan esiin yksittäisiä virheelliseksi osoittautuneita mediatallenteita. Työn tutkimustulokset osoittavat Yhdysvaltain armeijan pyrkineen ohjailemaan sotauutisointia molemmissa konflikteissa ja nämä vaikutusyritykset kohdistuivat kiistattomasti myös suomalaisiin viestimiin. Näistä ohjailupyrkimyksistä huolimatta suomalaiset journalistit uskovat tuottamansa sotauutisoinnin olleen suhteellisen onnistunutta ja kaikkiaan monipuolisen kriittistä. Julkaistujen sotauutisten analyysi tukee tätä väittämää. Työn johtopäätösten perusteella vaikuttaa siltä, että Yhdysvaltain armeijan informaatio-ohjailua suuremmaksi ongelmaksi Irakin ja Persianlahden sotauutisoinnissa osoittautui viestinten keskinäinen kilpailuasetelma ja taloudelliset sidonnaisuudet. Omaksi ongelmakseen kasvoi myös teknologinen kehitys, joka aiheutti viestimille jatkuvan tarpeen reaaliaikaiseen, joskin tarkistamattomaan ja taustoittamattomaan uutisointiin.
  • Opara, Augustine Uchenna (2002)
    Acts of aggression, abuse of human rights and recently the lack of democracy are behaviours that pose threats to international peace and security. In 1945, the United Nations Organisation (U. N. O.) was created to handle these acts and is also compelled to invoke the tool of economic sanctions against an erring member state so as to restore sanity at the international environment. This means that the U. N. O. was empowered to use the instrument of economic sanctions to contain or deter a bad behaviour of its member state in order to preserve world peace. And since the end of the cold war the United Nations' Security Council (U. N. S. C.), has intensified its use of this economic sanctions instrument against a category of countries like Liberia, Angola, Somalia, Rwanda, Libya, just to mention but a few, which had contravened the world peace norm. The UN's multilateral economic sanctions against Iraq (for its invasion of Kuwait: aggression) and the Federal Republic of Yugoslavia (for an alleged ethnic cleansing: crime against humanity) were classic cases in which the behaviours of the two countries ran into collision with the UN's goals of the collective security norm. Essentially, the purpose of this study is to use the UN's economic sanctions and its possible efficacy/success to examine the possibility of attaining global justice or fairness with the authority reposed on the five-permanent members of the Security Council as was provided by its Charter of 1945. This study is based on desk research that applied only documentary data in conjunction with coercive diplomacy theory and a method of structured focused comparison in the analysis. Overall, this study however, uncovered that the realists' 'massive quick-blow' responses of the Security Council, its secretive parliamentary culture, veto-power, the old Charter of the UN coupled with traditional national interests frustrated all the efforts for an effective enforcement and management of economic sanctions in both Iraq and the FRY. This is to the extent that these lapses of the UN enormously resulted into serious humanitarian disasters in both Iraq and the FRY who were targeted with sanctions, which again went contrary to the UN's goals on human rights contained in Article 26 of the Universal Declaration of Human rights. In this study, such contradictions tends to question the rationale of the UN's multilateral mandatory comprehensive economic sanctions which does not distinguish the targeted from the untargeted but rather causes immense collateral damage on the civil society. Apart from this collateral damage, the efficacy of the UN's multilateral economic sanctions against Iraq and the FRY remains illusory, hence, it is an obvious failure of the international collective security norm. This is because multilateral sanctions do not result into serious change due the divisions in the UN. While this study recommended a reform of the UN with 'targeted sanctions' this however requires further research before the UN can enforce it. Conclusively, this study argues that until the crisis in Iraq and the FRY are resolved fully, the competing political perceptions and commercial interests would continue to complicate the maintenance of international peace and security.