Browsing by Subject "prosessit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 29
  • Huopaniemi, Otso (2018)
    Acta Scenica
    Tutkimus koostuu kahdesta taiteellisesta osasta ja kirjallisesta osasta. Taiteelliset osat ovat vuonna 2013 esitetty love.abz ja vuonna 2015 esitetty (love.abz)³. Molemmat ovat näyttämöesityksiä, joissa yhteensä yksitoista inhimillistä esiintyjää luo löyhästi näytelmääni Rakkauden ABZ perustuvia tekstifragmentteja käyttäen puheentunnistusta ja konekäännöstä. Tutkimuksen kirjallinen osa on kaksikielinen verkkoväitös, joka hyödyntää taiteellisissa osissa kehitettyjä kirjoitusmenetelmiä ja muuntaa niitä diskursiivisen kirjoittamisen tarkoituksiin.
  • Åkerblad, Leena; Haapakoski, Kaisa; Tolvanen, Asko; Mäntysaari, Mikko; Ylistö, Sami; Kannasoja, Sirpa (2018)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 154
    Kelan ammatillinen kuntoutusselvitys yhdistää kuntoutustarveselvityksen ja kuntoutustutkimuksen, jotka olivat aiemmin erillisiä palveluita. Tässä tutkimuksessa ammatillisen kuntoutusselvityksen palveluprosessia tarkastellaan erityisesti palveluun ohjautumisen, oikea-aikaisuuden ja toimivuuden näkökulmista. Tutkimuksen aineiston muodostavat kysely palveluun osallistuneille (n = 352) ja tapaustutkimusaineisto, joka koostuu kuntoutujien haastatteluista ja heidän asiakirjoistaan (n = 8) sekä kuntoutu­jien omaohjaajien (n = 5) ja lähettävien tahojen (n = 4) haastatteluista. Kuntoutusselvitykseen osallistuneiden työ- ja opiskelukyky vaikuttivat yleisesti heikoilta. Osallistujat ohjautuivat palveluun useimmiten Kelan, TE-toimiston tai työvoiman palvelupisteen aloitteesta, harvemmin omaehtoisesti. Noin puolet kyselyyn vastanneista koki osallistuneensa palveluun itselleen sopivaan aikaan. Kokemus sopivasta ajoituksesta oli yhteydessä positiiviseen arvioon kuntoutusyksikön onnistumisesta sekä suunnitelmien parempaan toteutumiseen. Palvelun toimivuuden ja henkilökeskeisyyden toteutumisen kannalta olennaista oli se, että kuntoutusselvityksellä oli myös osallistujien elämänlaatua tai työelämäosallisuutta parantava käyttöarvo, ei ainoastaan järjestelmälähtöinen itseisarvo. Tässä keskeistä oli ymmärrettävän tiedon välittäminen, palvelun vastaaminen kuntoutujan tarpeisiin, ammatillisen kuntoutussuunnitelman käyttöarvo, kuulluksi tulemisen kokemus sekä tuen jatkuvuus. Tulosten mukaan huomiota tulee kiinnittää seuraaviin kysymyksiin: Miten voidaan varmistaa, että kuntoutusselvitys on helposti lähestyttävä palvelu, josta osallistujat saavat tietoa etukäteen? Miten palvelu saadaan vastaamaan kuntoutujien erilaisiin tarpeisiin siten, että he kokevat sen henkilökohtaisesti merkitykselliseksi? Miten voidaan varmistaa järjestelmä- ja organisaatiorajat ylittävä tuki ammatillisen kuntoutusselvityksen jälkeen siten, että palvelulla olisi myös pitkäaikaisvaikutuksia?
  • Hyvönen, Jukka (1999)
    Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus teknisen innovaation kehittämisprosessista. Sen tapauksena on turkulaisen Wallac Oy:n vuosien 1974-84 välisenä aikana kehittämä immunodiagnostinen menetelmä DELFIA. Innovaatioprosessia seurataan tieteen ja teknologian sosiologian parissa kehittyneen toimijaverkkoteorian (actor-network theory) näkökulmasta. Toimijaverkkoteorian mukaan innovaatiotoiminta on vahvan verkon rakentamista. Tämä verkko on edellytyksenä tieteellisen faktan tai teknisen artefaktin synnylle ja leviämiselle yhteiskunnalliseen käyttöön. Verkot ovat toimijaverkkoteorian näkökulmasta heterogeenisia, niihin kuuluu sekä inhimillisiä että ei-inhimillisiä toimijoita. Teorian mukaan sekä sosiaalisille että materiaalisille elementeille on annettava yhtäläinen painoarvo toimijaverkkoa analysoitaessa. Verkoston kehittymistä voi näin ollen kuvata materiaalisen ja sosiaalisen samanaikaisella ja vuorovaikutteisena muotoutumisella (co-construction). Tutkielman menetelmä on laadullinen tapaustutkimus. Sen aineiston muodostavat mukana kehittämistyössä olleiden henkilöiden haastattelut sekä dokumenttiaineisto, joka koostuu lähinnä tutkimusraporteista ja tieteellisistä artikkeleista. Innovaatioprosessin vaiheiden rekonstruoinnissa on käytetty sekä haastattelu- ja dokumettiaineistoa samasta ilmiöstä tutkielman validisuuden lisäämiseksi. Tutkielman empiirinen osio muodostuu kolmesta osasta. Ensin seurataan idean syntyä ja varhaista kehitystä. Idean synnyllä tarkoitetaan tässä menetelmässä käytettävien teknisten peruselementtien valikoitumista. Aineiston perusteella toteuttamiskelpoisen idean rakentuminen kesti kolme vuotta ja siinä oli seitsemän päävaihetta. Ideoimisvaiheessa oli mukana useita yliopistotutkijoita ja se sisälsi ammattikirjallisuuden läpikäyntiä, keskusteluja eri alojen kollegoiden kanssa ja laboratoriokokeita. Toisessa vaiheessa seurataan prototyypin kehittämistä. Kriittiseksi vaiheeksi muodostui menetelmässä toimivan kemian kehittäminen. Ratkaisu ongelmaan löytyi yhteistyöstä alan eurooppalaisen huippututkijan laboratorion kanssa. Kolmantena käsitellään eräitä menetelmän kaupallistamiseen liittyneitä vaiheita. Ratkaisevaksi tekijäksi menetelmän leviämisessä muodostui Wallac Oy:n silloisen emoyhtiön hallitsemat markkinointikanavat. Tutkitussa tapauksessa ns. heikot yhteydet olivat tärkeitä innovaatioprosesin onnistumisen kannalta. Harvoin hyödynnettävillä yhteistyösuhteilla oli suuri merkitys kehitettävän menetelmän peruselementtien valikoitumisessa. Innovaatioverkon rakenne muuttui samalla kun sen kehittämä tekninen artefakti kehittyi. Verkostot kuihtuivat, muuttuivat pysyviksi, rekrytoituivat yritykseen tai riitaantuivat. Esimerkkeinä riitaantumisesta oli tutkitussa tapauksessa kaksi patenttioikeudenkäyntiä sekä kiista emoyhtiön kanssa teknologian hallinnasta ja jakelusta. Tutkittu innovaatio oli merkittävä muutoksen lähde yrityksessä. Sen toiminta muuttui instrumenttien valmistajasta kemiallisten reagenssien tuottajaksi. Innovaation markkinoille tulon jälkeen yritys kaksinkertaisti henkilökunnan määränsä ja liikevaihtonsa.
  • Partanen, Siiri (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2016)
    Tutkimukseni käsittelee inspiraatiota ja sen vaikutusta sävellysprosessiin. Aineistoni koostuu teemahaastatteluista ja lähdekirjallisuudesta. Tutkielmaani varten haastattelin viittä lähtökohdiltaan ja ikäjakaumaltaan erilaista kevyen musiikin alalla työskentelevää säveltäjää. Haastattelujen ja lähdekirjallisuuden avulla kartoitan inspiraatiota käsitteenä, miten inspiraatio ymmärretään ja miten se vaikuttaa luovaan prosessiin, tässä tapauksessa säveltämiseen. Inspiraation yhteydessä esittelen myös inspiraatiokategoriat, jotka ovat syntyneet omien sävellysprosessieni analysoinnin tuloksena. Kartoitan myös haastateltavien mielipiteitä inspiraatiokategorioista ja pohdin niiden hyödyllisyyttä oman säveltäjyyden kannalta. Inspiraation määrittelyyn vaikuttaa aika, ympäristö sekä henkilökohtaiset kokemukset ja mielipiteet. Siksi inspiraatiota on vaikea määritellä vain yhdellä tavalla. Tarkastelen inspiraatiota rinnastaen sen haastatteluissa ja lähdekirjallisuudessa esiintyviin määritelmiin ja sitä kuvaaviin termeihin kuten alkusolu, idea, tunnetila ja oivallus. Kartoitan myös inspiraatioon vaikuttavia ulkoisia ja säveltäjän mielen sisäsiä asioita ja ärsykkeitä. Aineiston perusteella pohdin myös edellytyksiä, joita inspiraatio tarvitsee toimiakseen. Tärkein tavoitteeni on selvittää, miten taiteilijat itse kokevat luomisprosessin sekä siihen liittyvät henkiset ja ympäristölliset tekijät. Käsittelen aiheeseen liittyen myös luovuutta ja lahjakkuutta, sekä niiden vaikutusta säveltäjyyteen ja yhteyttä inspiraatioon. Tarkastelen instrumentaalimusiikin ja laulettuun musiikin säveltämiseen liittyviä eroja sekä säveltäjän pää- ja sivuinstrumenttien vaikutusta sävellystyöhön. Sävellysprosessia tutkin luovana prosessina ja käyn läpi sävellysprosessin eri vaiheet ja niissä mahdollisesti ilmenevät inspiraation vaikutukset. Sävellystekniikoihin ja -oppeihin en ota työssäni kantaa, sillä tarkastelen säveltämistä luovana työnä, jonka kukin tekijä toteuttaa itselleen luontaisimmalla tavalla hyödyntäen sitä kokemuspohjaa, jonka hän on siihen mennessä elämänsä varrelta hankkinut. Vertailen työssäni lähdekirjallisuudesta ja haastatteluista keräämääni aineistoa määritellessäni inspiraatiota ja siihen liittyviä merkityksiä.
  • Metsärinne, Walter (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
    Detta kandidatarbete är en fallstudie som tar fasta på två kompositörstuderandes synsätt på komponering. Mina forskningsfrågor lyder 1) vad är kännetecknande för studenternas komponeringsprocesser? och 2) hurdana problem möter studenterna i processerna och hur löser de dem? Min teoretiska referensram består av två större helheter; komponeringsprocessen och writer's block. Jag presenterar olika begrepp och teorier om komponering samt om komponeringsprocessen för att förbereda läsaren för analysen av forskningsresultaten. Undersökningen genomfördes som en kvalitativ intervjustudie med två kompositörsstuderande vid Sibelius-Akademin. Avhandlingen beskriver fenomenologiskt de två kompositörstuderandenas tankar om komponering på detaljnivå. Respektive studerandes problem i komponerandet och eventuella lösningsmodeller presenteras också. I resultaten fann jag två väldigt olika synsätt på komponering. Dessa kallar jag ett tekniskt perspektiv och ett existentiellt perspektiv. Jag gjorde intressanta iakttagelser om komponeringsprocessen och om olika problem som kompositörstuderandena kan möta i arbetet. Av de problemen som behandlas betonar jag speciellt writer's block, genom att belysa studerandenas tankar och möjliga lösningsmetoder gällande fenomenet. Från ett musikpedagogiskt perspektiv ger denna avhandling insyn i hur mycket de olika studerandenas perspektiv på komponering och problem kan variera. Det är viktigt som kompositörspedagog att vara medveten om dessa skiljaktigheter. Elevernas bakgrunder och tankar varierar, och denna studie ger en detaljerad bild av två synsätt på ämnet. Syftet med denna studie är inte att ge en generaliserad bild av komponering, utan att lyfta fram den mångfald som finns bland olika kompositörers synsätt. Jag hoppas att ge läsaren, vare sig pedagog, studerande eller musikentusiast, nya insikter om komponering.
  • Kärkkäinen, Liisa; Lindberg, Susanne (2010)
    Lääkkeiden koneellinen annosjakelu apteekkien palveluna tulee yleistymään vanhusten määrän lisääntyessä vuosien kuluessa. Yhteiskunta pyrkii pitämään vanhukset mahdollisimman hyväkuntoisina omassa kodissaan ja tutussa asuinympäristössään. Turvallinen ja tehokas lääkehoito on yksi keskeinen asia ikääntyvien ihmisten toimintakyvyn ylläpitämisessä. Lääkkeiden koneellinen annosjakelu parantaa potilasturvallisuutta, edistää lääkehoidon onnistumista ja pienentää usein myös lääkemenoja, koska asiakkaan lääkitys tarkistetaan ennen annosjakelun aloittamista. Palvelun myötä lääkehävikki pienenee. Koneellisesti annosjaeltujen lääkkeiden toimittaminen sisältää useita aikaa ja resursseja vaativia työprosesseja apteekissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää apteekkien eri työvaiheisiin käytettyä työaikaa ja annosjakeluprosessien sisältöä. Tutkimus jaettiin sekä ajanmittauksen että prosessin kuvauksen osalta annosjakelun aloitusvaiheen ja jatko- eli ylläpitovaiheen tutkimiseen. Aloitusvaiheeseen apteekissa kulunutta työaikaa mitattiin yhdessä apteekissa. Ylläpitovaiheeseen apteekissa käyttämää aikaa mitattiin kahdessa apteekissa 2 viikon ajanjaksolta. Apteekkien eri työvaiheisiin käyttämää työaikaa verrattiin keskenään. Aineiston kerääminen apteekkien toimintatapojen selvittämiseksi prosessien kuvaukseen) tapahtui haastattelemalla apteekkien annosjakelusta vastaavia henkilöitä ja/tai apteekkareita etukäteen laadittujen haastattelukysymysten pohjalta. Tutkimuksen tuloksena saatiin selville eniten aikaa vievät työvaiheet apteekissa koneellisesti annosjaeltujen lääkkeiden aloitus- ja ylläpitovaiheessa. Aloitusvaiheessa käytetystä työajasta 80 % kului asiakkaiden tietojen tallentamiseen apteekkiohjelman asiakas- ja tiliasiakasrekisteriin sekä sähköiseen tilausohjelmaan. Ylläpitovaiheessa eniten aikaa vieviä työvaiheita olivat reseptien tallennus reseptinkäsittelyohjelmaan, lääkitysmuutosten tallennus tilausohjelmaan ja tilauksen teko sekä tilauksen tarkistus. Haastatteluissa saatujen tietojen perusteella laadittiin prosessien kuvaukset koneellisen annosjakelun toimintatavoista tutkimusapteekeissa ja niistä johdettiin koneellisen annosjakelun malliprosessien kuvaukset ja toimintaohjeet. Samalla kehitettiin erilaisia lomakkeita palvelun tueksi prosessien eri vaiheisiin.
  • Päiväniemi, Tiina (2017)
    Systemaattinen riskienhallintatyö on nykypäivän apteekkareille yrittäjinä keskeinen johtamisen työkalu taloudellisesti kannattavan liiketoiminnan ja tavoitteiden saavuttamisen suunnittelussa. Tämän projektityön tavoite on rohkaista apteekkeja aloittamaan riskienhallintatyö ja näkemään sen merkitys liiketoiminnalleen sekä antamaan riskienhallintyöhön käytännön vinkkejä. Tämän projektityön tavoitteena oli 1) tuoda esiin apteekkien keskeiset liiketoiminnan riskienhallinnan alueet ja 2) selvittää millä tasolla apteekit tekevät riskienhallintatyötä ja mikä on riskienhallinnan rooli apteekeissa. Lisäksi tämän työn tarkoituksena oli 3) selvittää, minkä apteekkarit kokevat haasteellisena tekijänä järjestelmällisen riskienhallintatyön tekemiselle. Tavoitteena oli 4) tuoda esimerkein esille apteekin arjessa tapahtuneita apteekin liiketoimintaa vaikeuttaneita riskien toteutumisia sekä läheltä piti -tilanteita. Tutkimuksessa mielenkiinto kohdistui myös ISO9001-sertifioitujen apteekkien riskienhallintatyöhön ja kuinka he ovat vastanneet päivitetyn ISO9001:2015 -sertifioinnin vaatimuksiin riskienhallinnan suhteen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselytutkimusta ja tutkimusaineistona olivat Suomen Apteekkariliiton jäsenapteekkien apteekkarit (n=579). Tutkimuksen mukaan joka kymmenennessä (9 %) apteekissa riskienhallinta on kaikkein kehittyneimmällä tasolla eli sitä tehdään aktiivisesti ja suunnitelmallisesti kaikissa apteekin tärkeimmissä prosesseissa ja riskienhallinta kytkeytyy apteekin strategisiin, toiminnallisiin ja taloudellisiin tavoitteisiin. Systemaattisessa riskienhallintatyössä edistyneimmät apteekit pitävät prosessijohtamista keskeisenä edellytyksenä riskienhallintatyön onnistumiselle. Sertifioiduilla apteekeilla prosessimainen toimintatapa on jo johtamiskäytäntönä. Useilla ei-sertifioiduillakin apteekeilla on käytäntönä prosessijohtaminen, jolloin riskienhallinnan sisällyttäminen prosessimaiseen toimintatapaan on luontevasti seuraava kehittämisvaihe. Kaikissa kyselytutkimuksessa mukana olleissa apteekeissa riskienhallintatyö on tällä hetkellä painottunut enimmäkseen apteekin sisäisiin asioihin: henkilöstöön, talouteen ja toiminnan edellytyksiin. ISO9001-sertifioiduilla apteekeilla riskienhallintatyö näyttää puolestaan painottuvan apteekin ulkoisiin asioihin eli toimintaympäristön riskeihin. Hyvä tulevaisuuden suunta on, että apteekeilla näyttää olevan tahtotilana ulkoisen toimintaympäristön riskienhallinta. Kireä kilpailutilanne motivoi apteekkia riskienhallintatyön kehittämiseen ja suuntaa apteekin riskienhallintatyön ennen kaikkea toimintaympäristön riskeihin. Avoimissa vastauksissa apteekkarit kuvasivat suurimpina realisoituneina riskeinä eniten ulkoiseen toimintaympäristöön liittyviä riskejä, vaikka riskikartoituksessa apteekkarit kuvasivat toiminnan eri osa-alueista keskittyneensä eniten henkilöstöriskeihin. Tämä kuvastanee sitä, että kaikkein merkittävimpiä riskejä realisoituu apteekin ulkoisesta toimintaympäristöstä ja riskienhallintatyötä tulisi painottaa apteekin toimintaympäristöön. Useilla apteekeilla on käytössään prosessimainen toimintamalli, joka luo erinomaisen rakenteen riskienhallintatyön kehittämiselle. Vain neljäsosa kaikista vastanneista apteekeista kokee tekevänsä riittävästi riskienhallintatyötä. Erityisesti pienten paikkakuntien aloittelevat apteekkarit kokevat tekevänsä liian vähän riskienhallintatyötä ja niissä tehtäisiin sitä enemmän, jos olisi enemmän osaamista ja esimerkiksi työkalu tai toimintamalli riskienhallintatyöhön.
  • Hänninen, Soila; Koski-Vähälä, Sari; Lindfors, Ninu; Vuorinen, Anna-Kaisa; Ziegler, Denise (Taideyliopisto, 2020)
    Tässä tutkimuksessa kerättiin tietoa Mediakuutio -projektin teosten tuotannollisista rakenteista ja reunaehdoista sekä pohdittiin tarvittavaa asiantuntijuutta ja välittäjyyttä taiteilijoiden ja järjestäjien näkökulmasta. Tutkimus on tehty eri taiteenalan ammattilaisten näkökulmia hyödyntäen. Tutkimuksessa käytettiin tiedonhankintaan puolistrukturoituja haastatteluja, osallistavaa yleisötyöpajaa ja palautekyselyä. Kevään 2020 Koronapandemia on vaikuttanut kaikkien osapuolten aikatauluihin. Kuutio julkisena tilana, Keskustakirjasto Oodissa, nähtiin kutsuvana konseptina media-taiteelle ja esitysalustana, joka poikkeaa “valkoisen kuution” perinteestä. Taiteilijoille järjestetty työpaja koettiin hyväksi tavaksi hahmottaa ja sisäistää uutta teknologiaa ja esittämisen tapaa. Huolta aiheutti taiteilijan palkkion suuntautuminen suoraan teknisen avun, eli koodausasiantuntijan palkkaukseen. Projektin kipupisteenä oli myös Kuution toimimaton tekniikka, jonka vuoksi teosten työstäminen jäi ”kuvittelun tasolle”. Odotus oli, että Kuutio-tilassa yleisö voi kokea kokonaisvaltaisia, tunteita herättäviä teoksia. Järjestäjät näkivät, että immersiiviset teokset toimivat yleisölle polkuna nykyilmiöiden äärelle. Joonas Hyvösen teoksen yhteyteen suunniteltiin yleisötyöpaja, joka herättäisi osallistujia pohtimaan kommunikaatiota ja kohtaamista osallistavan taiteen, draaman ja performanssin keinoin. Ami Lindholmin teoksen suunnitteluun yleisöä osallistavassa tapahtumakokonaisuudessa kartoitettiin vauvaperheiden kokemuksia siitä, mikä arjessa uuvuttaa ja antaa voimaa. Yleisön osallistumista havainnoitiin palautekyselyn avulla. Järjestävällä taholla oli suuri tahtotila, sitoutuneisuus ja halu auttaa teosten toteutuksessa. Ajan puute aiheutti kuitenkin turhautumista ja voimattomuutta. Huomautettiin myös, että välittäjyydestä opitaan jatkuvasti. On kiinnitettävä huomiota esimerkiksi Oodin henkilökunnan välittäjäosaamiseen ja osaamisen koordinoimiseen ja päivitettävä sitä. Tärkeänä huomiona nousi esiin, että välittäjyyteen sisältyy jatkuvuus. Välittäjyys ei ole hetkellinen ilmiö. Mediakuutio on Taiteen edistämiskeskuksen hanke. Haastatteluissa kävi ilmi, että uutta teknologiaa hyödyntävissä projekteissa täydennyskoulutukselle on suuri tarve. Heräsi kysymys, mikä taho vastaa tulevaisuudessa vastaavien projektien ja niiden rahoituksen järjestämisestä. Yhteistyö eri osapuolten kesken ja projektin kollektiivinen kehittäminen ovat avainasemassa.
  • Jaatinen, Mia (2015)
    Mielikuvittelu tanssijantyöllisenä välineenä koreografiassa Human Resources on taiteellisen opinnäytetyöni kirjallinen osio. Tein taiteellisen lopputyöni amerikkalaisen tanssija-koreografi Jeremy Waden koreografioimassa teoksessa Human Resources, jonka ensi-ilta oli joulukuussa 2014. Kirjoituksessani käytän paljon kokemusperäistä tietoa asiatekstin sisällä, sillä harjoitteita oli vaikea kuvata ulkopuolelta. Hyödynnän lähdekirjallisuutta tarkentamaan ja tukemaan pohtimiani kokemuksia. Ensimmäisessä luvussa kuvaan harjoitusprosessissa käytettyjä harjoitteita joita ovat Autenttinen liike, Fake Healing ja Fake Healing Space, Dance of Death ja Death Score. Kuvauksissa pyrin tuomaan esiin mielikuvitusmaailmaani, impulssivirtaani ja sitä millaista toimintaa nämä synnyttivät sekä tuon ilmi, miten koreografi kehysti nämä harjoitteet. Toisessa luvussa puran aikaisemmin kuvaamieni harjoitteiden myötä löytyneitä työvälineitä sekä pyrin lyhyesti avaamaan valintojen maailmaa impulssien virrassa sekä sitä, mitkä tekijät vaikuttivat valintoihini. Pohdin myös sitä, mitä halusin harjoitteiden avulla löytää suhteessa omiin ja koreografin haluihin ja toiveisiin. Valitsin nämä tietyt harjoitteet, sillä ne avasivat minulle maailmoja ja toimintamalleja, joita saatoin käyttää myöhemmin esitystilanteessa. Kolmannessa luvussa kuvaan mielikuvittelua esitysprosessissa. Olen jälleen käyttänyt päiväkirjamerkintöihini perustuvia kuvaelmia osoittamaan sitä monitasoista kenttää, missä esiintyjäntyöllisesti toimin ja mitä kohtausten sisällä tapahtuu ja miten niihin reagoin. Olen kuvannut lyhyitä otteita kohtauksista Alku, Fake Healing ja Fake Healing Space. Neljännessä luvussa puran esityskohtausten kuvauksia ja pohdin sitä, mitä työkaluja harjoittelusta on säilynyt esityksiin ja miten koen voivani niitä käyttää, mitä työkaluja löysin pitämään esiintyjän työn virkeänä esityksestä toiseen sekä sitä, miten aktiivinen mielikuvittelu toteutuu esityksissä. Viimeisessä luvussa pohdin millainen prosessi teoksen tekeminen kokonaisuudessaan on ollut tanssijan- ja esiintyjäntyöllisesti. Pohdin myös sitä, millaisia erilaisia haasteita kohtasin harjoitus- ja esitysprosessin aikana ja miten niistä selviydyin. Kirjoitan oivalluksistani ja siitä, kuinka tärkeää ryhmämme välinen vuorovaikutus on prosessin kannalta ollut. Avaan mitä taitoja olen mielestäni oppinut ja mistä olen saanut tanssijantyöllisesti nautintoa esitysprosessin aikana ja mitkä tekijät siihen ovat vaikuttaneet.
  • Rejström, Tom (2016)
    Mitt skriftliga lärdomsprov oberoende – Tankar om en autonom teaterkonst behandlar frågor om självständighet och individualitet utifrån en skådespelarstuderandes synvinkel. Jag avhandlar teaterkonstens strukturella och åskådningsrelaterade frågeställningar både ur en samhällelig kontext (värdegrund, ideologi) samt ur en moralisk aspekt då det kommer till skapandeprocessens uppbyggnad. Min tes är att dessa frågor flyter samman och förbinds i vårt samtida teaterfält, då skådespelarens arbetsbild befinner sig i ständig förändring. Jag finner exempelvis frågan om den agerande skådespelaren kontra den tänkande scenkonstnären som väldigt intressant ur ett pedagogiskt perspektiv. I otaliga diskussioner med min sambo, Fanni Noroila som studerar skådespelarkonst på min finskspråkiga parallellkurs har jag insett våra utbildningars stora olikheter; Det svenska utbildningsprogrammet är nämligen en rätt isolerad institution då språkbarriären inte tillåtit/betvingat oss skådespelarstuderande att ständigt definiera vår arbetsbild utifrån de andra utbildningsprogrammen (regi, dramaturgi etc.) Kanske det svenska utbildningsprogrammet är organet som närmast motsvarar målet att utbilda "självständiga konstnärer?" (citatet ur Teaterhögskolans strategi) Mitt resonemang går i dialog med den scenframställningsprocess som resulterade i den konceptuella teaterföreställningen Det finns minst 1000 sätt (regi: Tatu Hämäläinen, hösten 2015.) Denna processinriktade produktion utgick från reflektioner kring temat frihet. Intentionen var att skapa en demokratisk och oreglerad process, men dessvärre utföll det fria skapandet i det tvärt motsatta. Jag försöker i mitt skrivande analysera de meningsskiljaktigheterna som uppstod under processens gång, givetvis ur en väldigt subjektiv och affekterad position då jag personligen ansåg processens till synes fria struktur som ett ofantligt hyckleri. Det intressanta är dock det faktum att vissa medverkande uppfattade Det finns minst 1000 sätt som en illusorisk demokrati, medan andra såg processen som den mest kreativa och suveräna under vår tid på Teaterhögskolan. Detta faktum kanske påvisar den stora brokigheten på vår årskurs då det kommer till frågor om värdegrund, personliga utmaningar samt förmågan/viljan till rak kommunikation. Vidare går jag i samtal med scenkonstnären Aune Kallinen. Detta för att jag finner hennes lösning på de institutionella och hierarkiska problemen inom Teaterhögskolans utbildningspolitik som ytterst tänkvärd och ideologiskt korrekt - även om ett upphävande av utbildningsprogrammen är både utopistiskt och föga genomförbart. Jag har valt att skriva mitt skriftliga lärdomsprov i en essäartad och rätt oakademisk form. Detta eftersom jag velat resonera utifrån mina personliga upplevelser och vidare skriva med en ocensurerad och uppriktig röst.
  • Korpela, Tuija; Heinonen, Hanna-Mari; Laatu, Markku; Raittila, Simo; Ylikännö, Minna (Kela, 2020)
    Teemakirja
  • Lammi, Päivi (Helsingin yliopisto, 2007)
    Verkkari 2007 (5)
  • Pohjannoro, Ulla ([U. Pohjannoro], 2009)
    The aim of this study was to describe the composing process of one piece of music. The focus was on the composer's conscious thinking and acting in actual composing situations. The approach thus took epistemological stance to reach the composer's thinking in naturalistic settings, compared to socially constructed statements such as 'how I composed this piece of music'. The study falls into the category of a naturalistic case study Stake (1988). The informant of the study was an eminent Finnish contemporary art music composer. The data consisted of stimulated recall interviews, manuscripts, and the final score of the respective composition. The analysis of the interviews was made data-oriented, using composer's own terminology and language. The analysis of the sketches and scores was straightforward structural renderings of the formal borderlines and characterizations of the textures to help the reader to follow the description of the composing process. The results indicated the identity idea, as the composer called it, as the core notion of the whole composing process. It turned out to be highly abstract construction of a group of different kinds of images: visual, auditory, procedural, musical, as well as philosophical ideas. The identity idea regulated the whole composing process: invention, exploration, and analyzing of the material, moulding of the form, creating of different alternatives of musical passages or processes, and choosing between them. The identity idea is the element in the composing process, which distinguishes it from the concept of problem solving process. Being at the same time extraordinary vivid, even eidetic, the identity idea proves to be laboriously problematic to implement into musical sturctures and fully notated complex score. The composing process can thus be characterized as the time-consuming process of unfolding and embedding the mental images of the identity idea into objectivated musical structures that happen in the time of music. The composer's first dilemma outcomes from music's temporal nature, from the inner diversity of the identity idea, as well as from the composer's constructive way and ethos of compositional work. The second dilemma of the composer can be explained as the loop quality of the composing process. Determination to the original ideas of the composition, e.g. to the identity idea, necessitated the composer's ability to defer decision making into the moment where they could be made. The composer proceeded with the composing process, leaving empty measures with unsolved problems here and there in the score, thus proliferating the amount of problems, and resulting into turning point. The crises of accumulated problems and temporarily discarded empty measures ended up into a chain of resourceful problem solving moves. The composition was completed not from the beginning to the end, but simultaneously all over the composition. The identity idea managing the composing processe's abstract level, the concrete compositional acts were described according to seven typical compositional conventions and strategies in 18 different stages of the process.
  • Makkonen, Mikko (2015)
    Taiteellinen opinnäytetyöni oli kokonaisuutena minulle käänteen tekevä avaus kohti monimuotoisempaa käsitystä esiintyjäntyöstä. Jeremy Waden TADaC-ryhmälle koreografioima teos Human Resources edusti itselleni aiemmin vierasta esiintymisen laatua ja se muutti ajatteluani olla esityshetkessä. Kirjallisessa opinnäytetyössäni reflektoin tuota teosprosessia ja suhteutan sitä maisteriopintoihini kokonaisuutena. Työni alkaa Human Resources –prosessin kokonaisvaltaisella auki kirjoittamisella, jossa käsittelen muun muassa konteksteja, työskentelyä, prosessin luonnetta, teoksen esteettisiä raameja sekä esiintyjien ja koreografin välistä vuorovaikutusta. Teosprosessin luonnetta kuvaillessani käytän Jo Butterworthin (2009) kehittämää didaktisdemokraattista prosessityöskentelyn mallia, jossa hän jäsentää viisi erilaista prosessityöskentelyn luonnetta. Näistä käsittelen kahta (ensimmäistä ja kolmatta) luonnetta. Tässä luvussa korostan myös kokemani vertaistuen ja ryhmähengen tärkeyttä. Kuvailen myös tarkasti Cris af Enehielmin, Harriet Seveliuksen ja Ari Tenhulan tarjoaman tuen tärkeyttä esiintyjäryhmällemme. Tämän jälkeen kirjoitan itselleni tärkeimmistä työkaluista ja strategioista tanssijantyössä. Luvussa kuvailen tarkemmin tanssin koulutusohjelman professori Ari Tenhulan antamien palautteiden sisältöjä ja merkityksiä itselleni tanssijana. Luvussa Tanssija ja teoksen maailma kartoitan maisteriopintojeni aikana muuttunutta taidekäsitystä ja sen olennaisuutta teoksessa työskentelyn mielellisyydessä. Pohdin luvussa tanssijan ajattelun sekä kokemuksellisuuden tärkeyttä, jonka johdan tarkkaan kuvailuun teoksesta kohtauksina. Käytän luvussa pohdintani tukena katkelmia Kirsi Monnin (2004) väitöstyössä kirjoittamia tulkintoja tanssin uudesta ontologiasta. Tämän jälkeen pyrin reflektoimaan omaa esiintyjyyttäni teoksessa erilaisista näkökulmista, joiden tueksi olen liittänyt erään teosprosessissa merkittäväksi kokemani harjoitustilanteen. Käsittelen sukupuolisuutta ja toiseuden esittämistä. Tuon esiin identiteetin rakentumista ja sen suhdetta esiintyjänä toimimiseen. Hyödynnän pohdinnassani Pilvi Porkolan (2014) väitöstyöstä poimimiani Stuart Hallin (1997) käsitteitä. Viimeisessä luvussa kuvailen kahden maisteriopintojeni aikana valmistamieni soolo-esitysten merkityksellisyyttä opinnoissani ja niistä vasta opinnäytetyön jälkeen esiin nousseita oivalluksia. Tarkastelen opinnäytetyökokonaisuuteni aikaan saamaa uutta suhtautumista opintoihini kokonaisuutena.
  • Karakorpi, Tiina (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2016)
    Karakorpi, Tiina 2015. Pohdintoja soivilta kehiltä. Soittajan emansipaatio. Kirjallisessa työssäni tarkastelen omaa soittamisen prosessiani. Olen nostanut keskiöön taiteellisen tohtorintutkintoni neljännen konsertin. Valotan sitä ja siihen läheisesti liittyvää kahta pienempää konserttia. Tuon myös mukaan harjoitusperiodin, jossa työstän tohtorintutkintoni viimeisen konsertin keskeistä sävellystä. Pohdin harjoittelun, esiintymisten sekä konserttien tallenteiden katselun ja kuuntelun esiin nostamia tuntemuksia ja niiden synnyttämiä mieli- kuvia, sellaisina kuin ne nousivat esiin elämyshaastattelutilanteissa ohjaajani Katarina Nummi-Kuisman kanssa. Soittamisen prosessi näyttäytyy minulle emansipatorisena, siten kuin filosofi Jürgen Habermas määrittelee. Avaan soittamisessa keskeistä luovaa ulottuvuutta filosofi Julia Kristevan käsitteiden semioottinen ja symbolinen avulla. Semioottinen – ei-kielellinen, ei-tietoinen – mielen modaliteetti tuottaa jatkuvaa, haastavaa liikehdintää taiteilijan mielessä ja kehossa. Käytän Kristevan käsitteiden ymmärtämisessä apunani psykoanalyytikko Pirkko Siltalan esseitä. Soittamisen keskeisiä osa-alueita tarkastelussani ovat soolo- ja duo- soittaminen, harjoitteleminen, soittaminen oppilaan asemassa mestarikurssitilanteessa, konserttiin valmistautuminen ja esiintyminen sekä äitiyden vaikutus soittooni. Valotan myös, miten soitta- misen kokemus on erilainen riippuen siitä, kuinka olen valmistautu- nut ja soitanko nuotista vai ilman. Fanny Mendelssohnin musiikin avulla tuon historiallisen näkökulman emansipaatioon. Avainsanat: pianisti, äiti, soittaminen, prosessi, emansipaatio
  • Hyytiä-Hallenberg, Sirpa (Helsingfors universitet, 2013)
    Sosiaalipäivystystyötä tehdessäni olen havainnut, että osa poliisin tekemistä perheväkivaltaan liittyvistä lastensuojeluilmoituksista jää virka-ajan lastensuojelussa selvittämättä, tai keinoja puuttua perheväkivaltaan ei oikein näytä olevan. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli arvioida sitä, miten hätäkeskus, poliisi ja lastensuojelun sosiaalityöntekijät reagoivat perheväkivaltaan ja voisiko perheväkivaltaan puuttumista tehostaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida poliisin ja hätäkeskuksen tekemiä lastensuojeluilmoituksia, joihin liittyy perheväkivalta, sekä selvittää, mitä sosiaali- ja kriisipäivystyksessä ja sen jälkeen alueen lastensuojelussa tehdään poliisin ja hätäkeskuksen tekemien lastensuojeluilmoitusten pohjalta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voitaisiin käyttää kehitettäessä sosiaali- ja kriisipäivystyksen ja alueellisen lastensuojelutyön työskentelyä perheväkivaltatilanteissa sekä toimivampaa viranomaisyhteistyötä perheväkivaltatilanteiden kohtaamiseen ja käsittelemiseen. Tutkimuksen kohteena olivat Espoon poliisin ja Länsi-Uudenmaan hätäkeskuksen Espoon sosiaali- ja kriisipäivystykseen tekemät lastensuojeluilmoitukset ja niitä seuranneet lastensuojelun toimenpiteet. Tutkimusaineistona olen käyttänyt lastensuojelun asiakaskirjauksia sekä tilastotietoa. Tutkimus on laadullinen, aineistolähtöinen monitapausanalyysi. Olen vertaillut poliisin ja hätäkeskuksen tekemiä lastensuojeluilmoituksia keskenään sekä tutkinut tarkemmin 10 poliisin tekemää perheväkivaltaa koskevaa lastensuojeluilmoitusta ja 16 hätäkeskuksen tekemää perheväkivaltaa koskevaa lastensuojeluilmoitusta. Tutkimuksessani analysoin tilastojen ja asiakaskirjausten perusteella sosiaalityön käytäntöjä liittyen poliisin ja hätäkeskuksen tekemiin perheväkivaltaa koskeviin lastensuojeluilmoituksiin. Tutkimuksen perusteella hätäkeskus tekee vähemmän lastensuojeluilmoituksia kuin poliisi. Poliisin tekemien ilmoitusten sisältö on vuosien mittaan parantunut. Hätäkeskuksen tekemät lastensuojeluilmoitukset liittyvät useimmiten perheväkivaltaan, mutta ovat hyvin niukkoja. Useilla aineiston lapsista oli ennestään lastensuojeluilmoituksia tai meneillään oleva asiakkuus ja perheessä muitakin ongelmia. Alueen lastensuojelussa ilmoitukset on pääsääntöisesti selvitetty, mutta monesti asiakkuus on sen jälkeen lopetettu ilman mitään jatkotukea tai seurantaa. Viran-omaiset ovat käsitelleet asiaa lastensuojelun näkökulmasta, mutta eivät perheen ja lapsen traumaattisena kriisinä. Lisäksi viranomaisten välinen yhteistyö on varsin niukkaa. Näihin asioihin tulisi jatkossa kiinnittää erityistä huomiota.
  • Inkinen, Aino (Finnish Environment Institute, 2009)
    The Finnish Environment 39/2009
    This report is a part of a wider research program titled Effective Environmental Management: law, public participation and environmental decision making (EMLE). EMLE is an innovative exploration of the nature, impact and effectiveness of public participation in environmental decision-making. The research program is founded by the Finnish Academy, the Finnish Ministry of Environment and the Finnish Environment Institute. The aim of this report is to explore the nature of public participation in environmental permit processes on the regional level in Finland. This process involves environmental permit authorities, permit applicants and (potentially) a broad spectrum of participants, and the research was designed to include all of these parties. Both quantitative and qualitative approaches were utilized in the research, including a statistical survey of judicial review of environmental permit decisions, interviews with members of the administrative courts involved in judicial review, interviews with environmental permit officers from each of the 13 environment centres and 3 environmental permit authorities as well as case studies covering 10 environmental permit processes from application to permit decision from 3 regions in Finland. The key findings of the study were that participation in the environmental permit process at regional level is both understood and experienced in a different way by the different parties to the process, and that this disparity can limit the effectiveness or, more importantly perhaps from a participant point of view, the perceived effectiveness of participation in the permit process. Overall, participation in the permit process was relatively low, with the exception of a few conflict-laden cases. The potential for being involved and affecting the permit process and outcome is not fully exploited by individuals and groups entitled to participate, and in certain cases participation is dominated by a few ‘super-activists’ who limit the heterogeneity in participatory input wanted by permit administrators. All permit officers considered public participation to be important because public participation enables better informed decisions to be made, and goes some way in building mutual acceptance between the parties involved. Nonetheless, permit applicants tended to have a rather negative opinion of participation and its impacts on the permit process and resulting decision, although this varied with the size of the applicant and the proposed activity with larger organisations showing less enthusiasm for public participation. Participants themselves were often disappointed in the permit outcomes and when their expectations of what could be achieved were not fully realised, often as a result of the legal framework that the permit process is bounded by. Despite this, most participants trusted that permit officers were competent to make environmentally and legally sound permit decisions. Several strong themes arose in the study that could prove fruitful for further research. Communication in the process was deemed by all parties to be crucial for a good process, although it was also often cited as being insufficient or somehow lacking. The channels and forms of contact that foster or inhibit communication between parties should be examined further, as well as the scope for developing this aspect of the permit process in future administrative changes. The participatory process as an instrument of learning was also discussed, although learning was not among the research questions and was not addressed specifically in the research. Learning as an outcome of participation, and a means to mitigate conflict could be explored further. Finally, the question of assessing the effectiveness of participation remains somewhat unresolved, demanding deeper examination of associated theory. As a result of the broadness of this study, no concrete conclusions are drawn in this report. However, this report is referred to in a number of more focused articles which attempt to address at least some of the themes arising in discussion of the research results, and therefore should be seen as a part of the full output arising from this research project.
  • Korhonen, Heidi (2012)
    Olen tutkimuksessani kiinnostunut siitä, millaista on ryhmä- ja prosessikeskeinen teatteripedagogiikkani suhteessa esitykseen. Ryhmäkeskeisyys tarkoittaa, että ryhmä vaikuttaa voimakkaasti esitykseen ja prosessiin sen sijaan, että korostettaisiin yksilön (opettajan) näkemystä. Prosessikeskeisyydessä korostetaan enemmän itse prosessia kuin lopputulosta. Pedagogisesta näkökulmasta esitys on asia, mitä voidaan yhtä aikaa tutkia, kokea ja oppia. Esitys on mikä tahansa asia, mikä laitetaan näyttämölle ja mitä esityksenä tarkastellaan. Ryhmä- ja prosessikeskeisen esityksen tutkimisen lähtökohtana toimii olemassa olevan tiedostaminen eli käsitykset, konteksti ja tilanne. Opettajan tehtävä ja asema on sidoksissa lähtökohtiin ja niiden tiedostamiseen. Työtavan kuvaaminen, suunnittelu ja valmistautuminen ovat lähtökohtien avoimuuden vuoksi haasteellisia. Työskentelyn kuvauksessa avataan erityisesti työskentelyn rakentumista, opettajan ja oppilaan rooleja ja tutkivaa otetta. Merkittävää on myös opettajan käsitysten asema työskentelyn ehdotuksena, ei väitteenä. Työtapa on kudelmaisesti rakentuva, ja vaatii osallistujalta malttia ja itsensä likoon laittamista. Opettajan etiikka on tässä yhteydessä olennaista. Arvoikseni nimeän avoimuuden ja keskeneräisyyden. Kysymys opettajan agendasta on yleinen, ja asettaa opettajan vilpittömyyden ja todellisen avoimuuden kriittiseen tarkasteluun. Ryhmä- ja prosessikeskeisyys edellyttää opettajalta sekä-että –ajattelua, jossa taide tekee erilaisia näkökulmia näkyväksi, niin että niitä voidaan tarkastella. Opettaja-oppilassuhteessa olennaista on dialogisuus. Dialogisuudessa ei ole kyse opettajan käsitysten siirtämisestä, vaan molemminpuolisuudesta. Kokemusten jakamisen ja tunnistamisen kautta, tieto muotoutuu opettajan ja oppilaiden inhimillisessä kanssakäymisessä. Perinteisiä hierarkioita puretaan, ja esityksen tutkimisessa korostetaan oppilaan tärkeää asemaa sekä tekijänä, että esiintyjänä. Käytännön osiossa jäsennykseksi nousivat esiintyjyys ja tila. Tilallisuus loi kehyksiä olosuhteiden tarkasteluun. Tilan tutkimisen kautta tuli näkyväksi tilankäytön ja vallankäytön suhde, sekä esiintyjän kehollisuus suhteessa tilakokemuksen psyykkisyyteen ja fyysisyyteen. Sitoutuminen ja itsensä tiedostamisen teemat näyttäytyivät oppilaiden käsityksissä tapahtuneiden muutosten kautta, sekä luovuuden vapautumisena. Omissa teatteripedagogisissa käsityksissäni on tapahtunut tarkentumia, laajentumia, ja paikannuksia suhteessa käytäntöön. Ymmärrykseni omaa työtä kohtaan on kasvanut nimeämisen ja tiedostamisen kautta. Tämän opinnäyteprosessin myötä hahmotan ammatillista ajatteluani teatteripedagogiikan, esityksen, opettajuuteni, ryhmän ja oppimisen välisinä suhteina. Tutkimuksen anti on minulle ollut erityisesti siinä, että olen saanut ajoittain hentoa otetta myös intuitiivisesta puolesta.
  • Mäenpää, Pasi; Aniluoto, Arto; Manninen, Rikhard; Villanen, Sampo (Teknillinen korkeakoulu, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus, 2000)
    Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja
    Tutkimuksessa selvitetään, mitkä ovat Helsingin kaupunkisuunnittelua koskevat tärkeimmät puhetavat, miten kaupunkisuunnittelijat ymmärtävät ne ja miten ne konkretisoituvat kaupunkisuunnitteluksi. Tarkoituksena on tuottaa ajankohtaista tietoa Helsingin kaupunkisuunnittelun toimintaympäristöstä, kuvata suunnittelun prosessia siihen osallistuvien henkilöiden näkökulmasta sekä analysoida vallitsevia suunnitteluideologioita ja -ihanteita. Tutkimusta varten haastateltiin 15 kaupunkisuunnitteluun osallistuvaa keskeistä henkilöä.