Browsing by Subject "prosessit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 20
  • Nygård, Henrik; van Beest, Floris M.; Bergqvist, Lisa; Carstensen, Jacob; Gustafsson, Bo G.; Hasler, Berit; Schumacher, Johanna; Schernewski, Gerald; Sokolov, Alexander; Zandersen, Marianne; Fleming, Vivi (Springer Link, 2020)
    Environmental Management 66(6) (2020)
    Decision-support tools (DSTs) synthesize complex information to assist environmental managers in the decision-making process. Here, we review DSTs applied in the Baltic Sea area, to investigate how well the ecosystem approach is reflected in them, how different environmental problems are covered, and how well the tools meet the needs of the end users. The DSTs were evaluated based on (i) a set of performance criteria, (ii) information on end user preferences, (iii) how end users had been involved in tool development, and (iv) what experiences developers/hosts had on the use of the tools. We found that DSTs frequently addressed management needs related to eutrophication, biodiversity loss, or contaminant pollution. The majority of the DSTs addressed human activities, their pressures, or environmental status changes, but they seldom provided solutions for a complete ecosystem approach. In general, the DSTs were scientifically documented and transparent, but confidence in the outputs was poorly communicated. End user preferences were, apart from the shortcomings in communicating uncertainty, well accounted for in the DSTs. Although end users were commonly consulted during the DST development phase, they were not usually part of the development team. Answers from developers/hosts indicate that DSTs are not applied to their full potential. Deeper involvement of end users in the development phase could potentially increase the value and impact of DSTs. As a way forward, we propose streamlining the outputs of specific DSTs, so that they can be combined to a holistic insight of the consequences of management actions and serve the ecosystem approach in a better manner.
  • Li, Zhengfei; Wang, Jun; Meng, Xingliang; Heino, Jani; Sun, Meiqin; Jiang, Xiaoming; Xie, Zhicai (2019)
    Freshwater Science 38 (1): 170-182
    Disentangling the effects of dispersal mode on the environmental and spatial processes structuring biological assemblages is essential to understanding the mechanisms of species coexistence and maintenance. Here, we use field investigations to link dispersal mode with environmental and spatial processes that control stream macroinvertebrate assemblage structure across the Yarlung Zangbo Grand Canyon of Tibet (Tibetan Plateau). We sampled macroinvertebrates in streams that occur in 4 distinct regions. Each of these regions has a steep elevational gradient but different altitude ranges, climate types, and water replenishment sources. We classified macroinvertebrate taxa into passive and active dispersal mode groups to test whether macroinvertebrates with different dispersal modes responded differently to environmental and spatial processes. Our results showed that the assemblage structure of active dispersal groups was more strongly determined by environmental variables (habitat filtering/species sorting) than spatial factors both within and across regions. In contrast, the structure of passive dispersers was more strongly associated with spatial factors than environmental filtering in the entire study area and within lower canyon regions. However, spatial effects were not important for either type of dispersal group in the upper canyon regions, especially in the region with glacier-fed streams, indicating the predominance of species sorting processes in these harsh environments. Furthermore, the spatial structuring of assemblages became stronger as habitat filtering declined, which indicates a reduction in species sorting processes in less harsh environments. Our findings demonstrate diverse responses of macroinvertebrate assemblages to environmental and spatial processes across this poorly-known highland river system, and imply that dispersal mode influences the underlying mechanisms of community variation.
  • Åkerblad, Leena; Haapakoski, Kaisa; Tolvanen, Asko; Mäntysaari, Mikko; Ylistö, Sami; Kannasoja, Sirpa (2018)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 154
    Kelan ammatillinen kuntoutusselvitys yhdistää kuntoutustarveselvityksen ja kuntoutustutkimuksen, jotka olivat aiemmin erillisiä palveluita. Tässä tutkimuksessa ammatillisen kuntoutusselvityksen palveluprosessia tarkastellaan erityisesti palveluun ohjautumisen, oikea-aikaisuuden ja toimivuuden näkökulmista. Tutkimuksen aineiston muodostavat kysely palveluun osallistuneille (n = 352) ja tapaustutkimusaineisto, joka koostuu kuntoutujien haastatteluista ja heidän asiakirjoistaan (n = 8) sekä kuntoutu­jien omaohjaajien (n = 5) ja lähettävien tahojen (n = 4) haastatteluista. Kuntoutusselvitykseen osallistuneiden työ- ja opiskelukyky vaikuttivat yleisesti heikoilta. Osallistujat ohjautuivat palveluun useimmiten Kelan, TE-toimiston tai työvoiman palvelupisteen aloitteesta, harvemmin omaehtoisesti. Noin puolet kyselyyn vastanneista koki osallistuneensa palveluun itselleen sopivaan aikaan. Kokemus sopivasta ajoituksesta oli yhteydessä positiiviseen arvioon kuntoutusyksikön onnistumisesta sekä suunnitelmien parempaan toteutumiseen. Palvelun toimivuuden ja henkilökeskeisyyden toteutumisen kannalta olennaista oli se, että kuntoutusselvityksellä oli myös osallistujien elämänlaatua tai työelämäosallisuutta parantava käyttöarvo, ei ainoastaan järjestelmälähtöinen itseisarvo. Tässä keskeistä oli ymmärrettävän tiedon välittäminen, palvelun vastaaminen kuntoutujan tarpeisiin, ammatillisen kuntoutussuunnitelman käyttöarvo, kuulluksi tulemisen kokemus sekä tuen jatkuvuus. Tulosten mukaan huomiota tulee kiinnittää seuraaviin kysymyksiin: Miten voidaan varmistaa, että kuntoutusselvitys on helposti lähestyttävä palvelu, josta osallistujat saavat tietoa etukäteen? Miten palvelu saadaan vastaamaan kuntoutujien erilaisiin tarpeisiin siten, että he kokevat sen henkilökohtaisesti merkitykselliseksi? Miten voidaan varmistaa järjestelmä- ja organisaatiorajat ylittävä tuki ammatillisen kuntoutusselvityksen jälkeen siten, että palvelulla olisi myös pitkäaikaisvaikutuksia?
  • Lotsari, Eliisa; Lind, Lovisa; Kämäri, Maria (MDPI, 2019)
    Water 2019, 11, 2058
    Predicting the future changes in river ice development and impacts on seasonal sediment transport requires more in-depth examination of present river ice cover growth processes. This paper therefore investigates: (1) the impacts of hydro-climatically varying years on river ice development in a Scandinavian subarctic meandering river and (2) the accuracy of existing analytical models for predicting ice thickness growth and ice decay. Stefan’s ice growth equation (version by Michel et al.) and Bilello’s ice decay equation are applied to varying hydro-climatic conditions experienced in the years 2013–2019. Estimates from these equations are compared with observed field conditions such as ice thicknesses, ice clearance dates and freeze-thaw days. Overall, the equations were most accurate in the winter of 2016–2017 when the maximum mid-winter snow thickness value was high, the number of freeze-thaw days was the closest to the long-term average of northern Scandinavia, and the rate of thermal snow-melt in the subsequent spring was slow. The equations would need to be adjusted to take into account expected future changes to conditions such as shorter winters, less snow formation and increased frequency of air temperatures crossing 0 °C.
  • Hyvönen, Jukka (1999)
    Tutkielma on laadullinen tapaustutkimus teknisen innovaation kehittämisprosessista. Sen tapauksena on turkulaisen Wallac Oy:n vuosien 1974-84 välisenä aikana kehittämä immunodiagnostinen menetelmä DELFIA. Innovaatioprosessia seurataan tieteen ja teknologian sosiologian parissa kehittyneen toimijaverkkoteorian (actor-network theory) näkökulmasta. Toimijaverkkoteorian mukaan innovaatiotoiminta on vahvan verkon rakentamista. Tämä verkko on edellytyksenä tieteellisen faktan tai teknisen artefaktin synnylle ja leviämiselle yhteiskunnalliseen käyttöön. Verkot ovat toimijaverkkoteorian näkökulmasta heterogeenisia, niihin kuuluu sekä inhimillisiä että ei-inhimillisiä toimijoita. Teorian mukaan sekä sosiaalisille että materiaalisille elementeille on annettava yhtäläinen painoarvo toimijaverkkoa analysoitaessa. Verkoston kehittymistä voi näin ollen kuvata materiaalisen ja sosiaalisen samanaikaisella ja vuorovaikutteisena muotoutumisella (co-construction). Tutkielman menetelmä on laadullinen tapaustutkimus. Sen aineiston muodostavat mukana kehittämistyössä olleiden henkilöiden haastattelut sekä dokumenttiaineisto, joka koostuu lähinnä tutkimusraporteista ja tieteellisistä artikkeleista. Innovaatioprosessin vaiheiden rekonstruoinnissa on käytetty sekä haastattelu- ja dokumettiaineistoa samasta ilmiöstä tutkielman validisuuden lisäämiseksi. Tutkielman empiirinen osio muodostuu kolmesta osasta. Ensin seurataan idean syntyä ja varhaista kehitystä. Idean synnyllä tarkoitetaan tässä menetelmässä käytettävien teknisten peruselementtien valikoitumista. Aineiston perusteella toteuttamiskelpoisen idean rakentuminen kesti kolme vuotta ja siinä oli seitsemän päävaihetta. Ideoimisvaiheessa oli mukana useita yliopistotutkijoita ja se sisälsi ammattikirjallisuuden läpikäyntiä, keskusteluja eri alojen kollegoiden kanssa ja laboratoriokokeita. Toisessa vaiheessa seurataan prototyypin kehittämistä. Kriittiseksi vaiheeksi muodostui menetelmässä toimivan kemian kehittäminen. Ratkaisu ongelmaan löytyi yhteistyöstä alan eurooppalaisen huippututkijan laboratorion kanssa. Kolmantena käsitellään eräitä menetelmän kaupallistamiseen liittyneitä vaiheita. Ratkaisevaksi tekijäksi menetelmän leviämisessä muodostui Wallac Oy:n silloisen emoyhtiön hallitsemat markkinointikanavat. Tutkitussa tapauksessa ns. heikot yhteydet olivat tärkeitä innovaatioprosesin onnistumisen kannalta. Harvoin hyödynnettävillä yhteistyösuhteilla oli suuri merkitys kehitettävän menetelmän peruselementtien valikoitumisessa. Innovaatioverkon rakenne muuttui samalla kun sen kehittämä tekninen artefakti kehittyi. Verkostot kuihtuivat, muuttuivat pysyviksi, rekrytoituivat yritykseen tai riitaantuivat. Esimerkkeinä riitaantumisesta oli tutkitussa tapauksessa kaksi patenttioikeudenkäyntiä sekä kiista emoyhtiön kanssa teknologian hallinnasta ja jakelusta. Tutkittu innovaatio oli merkittävä muutoksen lähde yrityksessä. Sen toiminta muuttui instrumenttien valmistajasta kemiallisten reagenssien tuottajaksi. Innovaation markkinoille tulon jälkeen yritys kaksinkertaisti henkilökunnan määränsä ja liikevaihtonsa.
  • Kärkkäinen, Liisa; Lindberg, Susanne (2010)
    Lääkkeiden koneellinen annosjakelu apteekkien palveluna tulee yleistymään vanhusten määrän lisääntyessä vuosien kuluessa. Yhteiskunta pyrkii pitämään vanhukset mahdollisimman hyväkuntoisina omassa kodissaan ja tutussa asuinympäristössään. Turvallinen ja tehokas lääkehoito on yksi keskeinen asia ikääntyvien ihmisten toimintakyvyn ylläpitämisessä. Lääkkeiden koneellinen annosjakelu parantaa potilasturvallisuutta, edistää lääkehoidon onnistumista ja pienentää usein myös lääkemenoja, koska asiakkaan lääkitys tarkistetaan ennen annosjakelun aloittamista. Palvelun myötä lääkehävikki pienenee. Koneellisesti annosjaeltujen lääkkeiden toimittaminen sisältää useita aikaa ja resursseja vaativia työprosesseja apteekissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää apteekkien eri työvaiheisiin käytettyä työaikaa ja annosjakeluprosessien sisältöä. Tutkimus jaettiin sekä ajanmittauksen että prosessin kuvauksen osalta annosjakelun aloitusvaiheen ja jatko- eli ylläpitovaiheen tutkimiseen. Aloitusvaiheeseen apteekissa kulunutta työaikaa mitattiin yhdessä apteekissa. Ylläpitovaiheeseen apteekissa käyttämää aikaa mitattiin kahdessa apteekissa 2 viikon ajanjaksolta. Apteekkien eri työvaiheisiin käyttämää työaikaa verrattiin keskenään. Aineiston kerääminen apteekkien toimintatapojen selvittämiseksi prosessien kuvaukseen) tapahtui haastattelemalla apteekkien annosjakelusta vastaavia henkilöitä ja/tai apteekkareita etukäteen laadittujen haastattelukysymysten pohjalta. Tutkimuksen tuloksena saatiin selville eniten aikaa vievät työvaiheet apteekissa koneellisesti annosjaeltujen lääkkeiden aloitus- ja ylläpitovaiheessa. Aloitusvaiheessa käytetystä työajasta 80 % kului asiakkaiden tietojen tallentamiseen apteekkiohjelman asiakas- ja tiliasiakasrekisteriin sekä sähköiseen tilausohjelmaan. Ylläpitovaiheessa eniten aikaa vieviä työvaiheita olivat reseptien tallennus reseptinkäsittelyohjelmaan, lääkitysmuutosten tallennus tilausohjelmaan ja tilauksen teko sekä tilauksen tarkistus. Haastatteluissa saatujen tietojen perusteella laadittiin prosessien kuvaukset koneellisen annosjakelun toimintatavoista tutkimusapteekeissa ja niistä johdettiin koneellisen annosjakelun malliprosessien kuvaukset ja toimintaohjeet. Samalla kehitettiin erilaisia lomakkeita palvelun tueksi prosessien eri vaiheisiin.
  • Päiväniemi, Tiina (2017)
    Systemaattinen riskienhallintatyö on nykypäivän apteekkareille yrittäjinä keskeinen johtamisen työkalu taloudellisesti kannattavan liiketoiminnan ja tavoitteiden saavuttamisen suunnittelussa. Tämän projektityön tavoite on rohkaista apteekkeja aloittamaan riskienhallintatyö ja näkemään sen merkitys liiketoiminnalleen sekä antamaan riskienhallintyöhön käytännön vinkkejä. Tämän projektityön tavoitteena oli 1) tuoda esiin apteekkien keskeiset liiketoiminnan riskienhallinnan alueet ja 2) selvittää millä tasolla apteekit tekevät riskienhallintatyötä ja mikä on riskienhallinnan rooli apteekeissa. Lisäksi tämän työn tarkoituksena oli 3) selvittää, minkä apteekkarit kokevat haasteellisena tekijänä järjestelmällisen riskienhallintatyön tekemiselle. Tavoitteena oli 4) tuoda esimerkein esille apteekin arjessa tapahtuneita apteekin liiketoimintaa vaikeuttaneita riskien toteutumisia sekä läheltä piti -tilanteita. Tutkimuksessa mielenkiinto kohdistui myös ISO9001-sertifioitujen apteekkien riskienhallintatyöhön ja kuinka he ovat vastanneet päivitetyn ISO9001:2015 -sertifioinnin vaatimuksiin riskienhallinnan suhteen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselytutkimusta ja tutkimusaineistona olivat Suomen Apteekkariliiton jäsenapteekkien apteekkarit (n=579). Tutkimuksen mukaan joka kymmenennessä (9 %) apteekissa riskienhallinta on kaikkein kehittyneimmällä tasolla eli sitä tehdään aktiivisesti ja suunnitelmallisesti kaikissa apteekin tärkeimmissä prosesseissa ja riskienhallinta kytkeytyy apteekin strategisiin, toiminnallisiin ja taloudellisiin tavoitteisiin. Systemaattisessa riskienhallintatyössä edistyneimmät apteekit pitävät prosessijohtamista keskeisenä edellytyksenä riskienhallintatyön onnistumiselle. Sertifioiduilla apteekeilla prosessimainen toimintatapa on jo johtamiskäytäntönä. Useilla ei-sertifioiduillakin apteekeilla on käytäntönä prosessijohtaminen, jolloin riskienhallinnan sisällyttäminen prosessimaiseen toimintatapaan on luontevasti seuraava kehittämisvaihe. Kaikissa kyselytutkimuksessa mukana olleissa apteekeissa riskienhallintatyö on tällä hetkellä painottunut enimmäkseen apteekin sisäisiin asioihin: henkilöstöön, talouteen ja toiminnan edellytyksiin. ISO9001-sertifioiduilla apteekeilla riskienhallintatyö näyttää puolestaan painottuvan apteekin ulkoisiin asioihin eli toimintaympäristön riskeihin. Hyvä tulevaisuuden suunta on, että apteekeilla näyttää olevan tahtotilana ulkoisen toimintaympäristön riskienhallinta. Kireä kilpailutilanne motivoi apteekkia riskienhallintatyön kehittämiseen ja suuntaa apteekin riskienhallintatyön ennen kaikkea toimintaympäristön riskeihin. Avoimissa vastauksissa apteekkarit kuvasivat suurimpina realisoituneina riskeinä eniten ulkoiseen toimintaympäristöön liittyviä riskejä, vaikka riskikartoituksessa apteekkarit kuvasivat toiminnan eri osa-alueista keskittyneensä eniten henkilöstöriskeihin. Tämä kuvastanee sitä, että kaikkein merkittävimpiä riskejä realisoituu apteekin ulkoisesta toimintaympäristöstä ja riskienhallintatyötä tulisi painottaa apteekin toimintaympäristöön. Useilla apteekeilla on käytössään prosessimainen toimintamalli, joka luo erinomaisen rakenteen riskienhallintatyön kehittämiselle. Vain neljäsosa kaikista vastanneista apteekeista kokee tekevänsä riittävästi riskienhallintatyötä. Erityisesti pienten paikkakuntien aloittelevat apteekkarit kokevat tekevänsä liian vähän riskienhallintatyötä ja niissä tehtäisiin sitä enemmän, jos olisi enemmän osaamista ja esimerkiksi työkalu tai toimintamalli riskienhallintatyöhön.
  • Cai, Yongjiu; Zhang, You; Hu, Zhixin; Deng, Jianming; Qin, Boqiang; Yin, Hongbin; Wang, Xiaolong; Gong, Zhijun; Heino, Jani (2019)
    Ecological Indicators 103: 713-721
    Metacommunity theory emphasizes that local communities are jointly affected by environmental filtering and spatial processes. However, the roles of spatial processes are often given insufficient attention in bioassessment practices, which may bias the assessments of ecological status based on biotic metrics. Here, we quantified the relative importance and the seasonal stability of spatial processes, natural conditions and human-induced factors in structuring variation in different bioassessment metrics based on macroinvertebrate communities. Our study systems were two extensively sampled large and shallow lakes with strong nutrient gradients related to human disturbance. The roles of different drivers were examined for three kinds of indicators: general diversity, trait-based and taxonomic distinctness metrics, and their performance in characterizing human disturbance was evaluated. Overall, human-induced and spatial factors were all important in explaining variation in the three types of bioassessment metrics. Contrary to our expectations, however, we found that the importance of spatial processes on bioassessment metrics can be comparable to the effects of local environmental conditions at the within-lake scale. Furthermore, the results showed substantial seasonal variability in the relative roles of different drivers, which might be linked to life-cycle seasonality of macroinvertebrates. As expected, trait-based metrics generally were best associated with human-induced variables in both lakes, whereas general diversity and taxonomic distinctness metrics performed poorly. The low effectiveness of taxonomic distinctness metrics might due to low species richness associated with high nutrient levels. To conclude, our results suggest that bioassessment cannot exclusively rely on the idea of environmental filtering even if we focus on fine spatial scales. We hence strongly urge that spatial processes, natural drivers and temporal variability should be better considered in combination in the development and application of bioassessment approaches. In addition, taxonomic distinctness measures should be used with caution, especially for the ecosystems and organism groups typically characterized by low species richness.
  • Korpela, Tuija; Heinonen, Hanna-Mari; Laatu, Markku; Raittila, Simo; Ylikännö, Minna (Kela, 2020)
    Teemakirja
  • Lammi, Päivi (Helsingin yliopisto, 2007)
    Verkkari ; 2007 (5)
  • Hyytiä-Hallenberg, Sirpa (Helsingfors universitet, 2013)
    Sosiaalipäivystystyötä tehdessäni olen havainnut, että osa poliisin tekemistä perheväkivaltaan liittyvistä lastensuojeluilmoituksista jää virka-ajan lastensuojelussa selvittämättä, tai keinoja puuttua perheväkivaltaan ei oikein näytä olevan. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli arvioida sitä, miten hätäkeskus, poliisi ja lastensuojelun sosiaalityöntekijät reagoivat perheväkivaltaan ja voisiko perheväkivaltaan puuttumista tehostaa. Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida poliisin ja hätäkeskuksen tekemiä lastensuojeluilmoituksia, joihin liittyy perheväkivalta, sekä selvittää, mitä sosiaali- ja kriisipäivystyksessä ja sen jälkeen alueen lastensuojelussa tehdään poliisin ja hätäkeskuksen tekemien lastensuojeluilmoitusten pohjalta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voitaisiin käyttää kehitettäessä sosiaali- ja kriisipäivystyksen ja alueellisen lastensuojelutyön työskentelyä perheväkivaltatilanteissa sekä toimivampaa viranomaisyhteistyötä perheväkivaltatilanteiden kohtaamiseen ja käsittelemiseen. Tutkimuksen kohteena olivat Espoon poliisin ja Länsi-Uudenmaan hätäkeskuksen Espoon sosiaali- ja kriisipäivystykseen tekemät lastensuojeluilmoitukset ja niitä seuranneet lastensuojelun toimenpiteet. Tutkimusaineistona olen käyttänyt lastensuojelun asiakaskirjauksia sekä tilastotietoa. Tutkimus on laadullinen, aineistolähtöinen monitapausanalyysi. Olen vertaillut poliisin ja hätäkeskuksen tekemiä lastensuojeluilmoituksia keskenään sekä tutkinut tarkemmin 10 poliisin tekemää perheväkivaltaa koskevaa lastensuojeluilmoitusta ja 16 hätäkeskuksen tekemää perheväkivaltaa koskevaa lastensuojeluilmoitusta. Tutkimuksessani analysoin tilastojen ja asiakaskirjausten perusteella sosiaalityön käytäntöjä liittyen poliisin ja hätäkeskuksen tekemiin perheväkivaltaa koskeviin lastensuojeluilmoituksiin. Tutkimuksen perusteella hätäkeskus tekee vähemmän lastensuojeluilmoituksia kuin poliisi. Poliisin tekemien ilmoitusten sisältö on vuosien mittaan parantunut. Hätäkeskuksen tekemät lastensuojeluilmoitukset liittyvät useimmiten perheväkivaltaan, mutta ovat hyvin niukkoja. Useilla aineiston lapsista oli ennestään lastensuojeluilmoituksia tai meneillään oleva asiakkuus ja perheessä muitakin ongelmia. Alueen lastensuojelussa ilmoitukset on pääsääntöisesti selvitetty, mutta monesti asiakkuus on sen jälkeen lopetettu ilman mitään jatkotukea tai seurantaa. Viran-omaiset ovat käsitelleet asiaa lastensuojelun näkökulmasta, mutta eivät perheen ja lapsen traumaattisena kriisinä. Lisäksi viranomaisten välinen yhteistyö on varsin niukkaa. Näihin asioihin tulisi jatkossa kiinnittää erityistä huomiota.
  • Inkinen, Aino (Finnish Environment Institute, 2009)
    The Finnish Environment 39/2009
    This report is a part of a wider research program titled Effective Environmental Management: law, public participation and environmental decision making (EMLE). EMLE is an innovative exploration of the nature, impact and effectiveness of public participation in environmental decision-making. The research program is founded by the Finnish Academy, the Finnish Ministry of Environment and the Finnish Environment Institute. The aim of this report is to explore the nature of public participation in environmental permit processes on the regional level in Finland. This process involves environmental permit authorities, permit applicants and (potentially) a broad spectrum of participants, and the research was designed to include all of these parties. Both quantitative and qualitative approaches were utilized in the research, including a statistical survey of judicial review of environmental permit decisions, interviews with members of the administrative courts involved in judicial review, interviews with environmental permit officers from each of the 13 environment centres and 3 environmental permit authorities as well as case studies covering 10 environmental permit processes from application to permit decision from 3 regions in Finland. The key findings of the study were that participation in the environmental permit process at regional level is both understood and experienced in a different way by the different parties to the process, and that this disparity can limit the effectiveness or, more importantly perhaps from a participant point of view, the perceived effectiveness of participation in the permit process. Overall, participation in the permit process was relatively low, with the exception of a few conflict-laden cases. The potential for being involved and affecting the permit process and outcome is not fully exploited by individuals and groups entitled to participate, and in certain cases participation is dominated by a few ‘super-activists’ who limit the heterogeneity in participatory input wanted by permit administrators. All permit officers considered public participation to be important because public participation enables better informed decisions to be made, and goes some way in building mutual acceptance between the parties involved. Nonetheless, permit applicants tended to have a rather negative opinion of participation and its impacts on the permit process and resulting decision, although this varied with the size of the applicant and the proposed activity with larger organisations showing less enthusiasm for public participation. Participants themselves were often disappointed in the permit outcomes and when their expectations of what could be achieved were not fully realised, often as a result of the legal framework that the permit process is bounded by. Despite this, most participants trusted that permit officers were competent to make environmentally and legally sound permit decisions. Several strong themes arose in the study that could prove fruitful for further research. Communication in the process was deemed by all parties to be crucial for a good process, although it was also often cited as being insufficient or somehow lacking. The channels and forms of contact that foster or inhibit communication between parties should be examined further, as well as the scope for developing this aspect of the permit process in future administrative changes. The participatory process as an instrument of learning was also discussed, although learning was not among the research questions and was not addressed specifically in the research. Learning as an outcome of participation, and a means to mitigate conflict could be explored further. Finally, the question of assessing the effectiveness of participation remains somewhat unresolved, demanding deeper examination of associated theory. As a result of the broadness of this study, no concrete conclusions are drawn in this report. However, this report is referred to in a number of more focused articles which attempt to address at least some of the themes arising in discussion of the research results, and therefore should be seen as a part of the full output arising from this research project.
  • Kortekangas, Essi (Helsingin yliopisto, 2021)
    The goal of the thesis is to investigate, by studying grammatical subjects and predicate verbs, which kind of processes are carried out by human referents in the texts and to detect their representative roles. Also the modality inside the verb phrases is being investigated. The material for the thesis consists of total 12 text written in Finnish language, which are descriptions of 8 different events of birth. Eight of the texts are personal birth stories written by the one who gave birth, and the rest four are official epicrises written by the hospital staff. Evidence is presented in the thesis which suggests that these texts belong to two separate written genres. The material is analysed through the means of discourse analysis and systemic functional linguistics. The analysis is limited to human referents and processes carried out by them in the texts. It turns out in the analysis that in both written genres the same referents are often mentioned, but there is also some variation found. The main difference between epicrises and personal birth stories is that no mental or behavioural processes are being mentioned in epicrises, unlike in the personal birth stories. Also verbal processes are rare in the section of epicrises. In epicrises, the hospital staff members are only expressed in the representative role of actor in processes that are both material and transitive, whereas in personal birth stories they also are presented as actors of material intransitive processes, in which case the process does not result oriented. The new born baby, on the other hand, is being expressed in the epicrises solely as actors of material intransitive processes, whereas in the personal birth stories this referent is also being mentioned as an actor of material, transitive processes. In the epicrises the modalisation is being expressed only through deontic verb phrase including saada-verb, and the total amount of modalisation is smaller than in the birth story texts. Mostly in the epicrises, the level of modality is representing the events as certain or neutral by tone. In the birth stories modality is being expressed as a way to show stance by the author towards te processes that the author herself, her spouse, or the hospital staff are carrying out. In the personal birth stories the author is expressing difficulty of carrying out certain material and mental processes by using modalisaton as a resource, but on the other hand, the verbal processes are usually being expressed certain and definite by modality.
  • Mäenpää, Pasi; Aniluoto, Arto; Manninen, Rikhard; Villanen, Sampo (Teknillinen korkeakoulu, Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus, 2000)
    Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja
    Tutkimuksessa selvitetään, mitkä ovat Helsingin kaupunkisuunnittelua koskevat tärkeimmät puhetavat, miten kaupunkisuunnittelijat ymmärtävät ne ja miten ne konkretisoituvat kaupunkisuunnitteluksi. Tarkoituksena on tuottaa ajankohtaista tietoa Helsingin kaupunkisuunnittelun toimintaympäristöstä, kuvata suunnittelun prosessia siihen osallistuvien henkilöiden näkökulmasta sekä analysoida vallitsevia suunnitteluideologioita ja -ihanteita. Tutkimusta varten haastateltiin 15 kaupunkisuunnitteluun osallistuvaa keskeistä henkilöä.
  • Kinnunen, Leena (2010)
    Laadunhallintajärjestelmän avulla voidaan apteekin toimintaa kehittää haluttuun suuntaan. Siihen sisältyy jatkuvan parantamisen malli, ja sen avulla voidaan tehostaa toimintaa. Laadunhallintajärjestelmän rakentaminen on muutosprojekti toiminnan tehostamiseksi. Järjestelmä on myös johtamisjärjestelmä. Laadunhallintajärjestelmän viitekehykseksi projektin pilottiapteekissa (Nurmijärven Seitsemän Veljeksen apteekki) valittiin ISO 9001 – standardi. Laadunhallintajärjestelmän rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi otettiin käyttöön sähköinen työkalu, ohjelmistoratkaisu IMS (Integrated Management System). Projektityö on kuvaus sähköiseen laadunhallintajärjestelmään siirtymisestä apteekissa ja siihen liittyvän sähköisen, selainpohjaisen ohjelmistoratkaisun käyttöönotosta. PD-projektityön tavoitteena oli rakentaa ja ottaa käyttöön sähköinen laadunhallintajärjestelmä apteekissa. Laadunhallintajärjestelmän rakentaminen kuvataan tässä dokumentissa sekä esitellään sähköinen työkalu ja sen mukanaan tuomat hyödyt kuin myös laadunhallintajärjestelmän hyödyt. Sähköisellä sovelluksella laatutyössä saavutetaan monia etuja verrattuna perinteiseen laatudokumentointiin ja hallinnointiin. Sen etuna on nopeus, löydettävyys, visuaalisuus, helppo muokattavuus, versiointi, ajantasaisuus sekä jakelun mahdollisuus. Sen avulla voidaan luopua raskaasta paperidokumentaatiosta tai vaikeasti hallittavasta tiedostodokumentaatiosta kokonaan. Laadunhallintajärjestelmä ryhdisti ja tehosti toimintaa. Sen hyödyt voitiin nähdä laajamittaisessa muutosprojektissa Seitsemän Veljeksen apteekissa. Johdon tahtotila voitiin viedä systemaattisesti läpi koko organisaatioon, muutos hallita ja tehdä toiminnasta suunnitelmallista. Tiedonkulku on tehostunut ja tehtävät tiedetään. Laadunhallintaan kuuluu myös huolehtiminen henkilöstöstä ja osaamisen kehittäminen. Toiminnan monipuolinen mittaaminen on luonut tosiasioihin perustuvan ohjaustiedon toiminnan kehittämiselle. Seitsemän Veljeksen apteekissa sähköisen laadunhallintajärjestelmän käyttöönotto mahdollisti nopean laatutyöskentelyn implementoitumisen. Sähköinen toimintajärjestelmä on kaikkien ulottuvilla jokaisessa työpisteessä ajantasaisena versiona.
  • Kulmala, Minna (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielman aiheena on uskonnollinen kääntymys 1990-luvulla syntyneeseen venäläisperäiseen uususkonnollinen liikkeeseen, Viimeisen testamentin kirkkoon (Tšerkov poslednego zaveta). Kirkon sanoma on apokalyptinen ja tiivistyy ajatukseen käsillä olevasta kriittisestä ajanjaksosta, jonka kuluessa sekä ihmiskunnan että maapallon tulevaisuus ratkeaa. Kääntyneet pitävät kirkon perustajaa, Vissarionia (Sergei Torop) uudestisyntyneenä Jeesuksena, joka on palannut maan päälle opettaakseen ihmisille uudenlaisen, harmonisen tavan elää. Kirkon oppi ja siihen liittyvät käytänteet konkretisoituvat selkeimmin Krasnojarskin alueella sijaitsevassa Siperian-yhteisössä, niin kutsutulla Luvatulla maalla. Paikallisuuden keskeisestä roolista johtuen tutkimus keskittyy tarkastelemaan erityisesti yhteisössä asuvien Vissarionin seuraajien kääntymystä. Keskeisenä tavoitteena on selvittää kääntymyksen eri ulottuvuuksia tilassa ja ajassa. Työ pohtii kääntymyksen kontekstisidonnaisuuksia ja jatkuvuutta suhteessa kääntyjien menneisyyteen ja ajatuksiin tulevaisuudesta. Ennen kaikkea kysytään, miten kääntymys vaikuttaa elämään tässä ja nyt, ja miten suhde ympäröivään maailmaan ja itseen rakentuu kääntymyksen kautta. Analyysissa Vissarionin seuraajien omat narratiivit kulkevat rinnatusten teoreettisten näkökohtien kanssa. Tutkimuskysymyksensä ja näkökulmansa puolesta työ osallistuu kahteen ajankohtaiseen diskurssiin: yhtäältä uskonnollisesta kääntymyksestä käytävään antropologiseen, ja toisaalta uususkonnollisuudesta käytävään yleiseen keskusteluun. Tutkimuksessa käytetty pääasiallinen metodi on vajaan kolmen kuukauden (kesä-elokuu 2011) mittainen kenttätyö Viimeisen testamentin kirkon Siperian-yhteisössä. Aineistoa on kerätty enimmäkseen kahdessa kylässä: yhteisön kulttuurisessa keskuksessa, Petropavlovkassa, sekä sen hengellisessä keskuksessa, Aurinkokaupungissa. Aineisto koostuu pääosin osallistuvan havainnoinnin tuloksista, nauhoitetuista ja kirjallisesti muistiin merkityistä haastatteluista sekä epämuodollisista keskusteluista. Tutkimukseen on haastateltu kirkon virallisten edustajien lisäksi yhteisössä asuvia Vissarionin seuraajia sekä muutamia yhteisön ulkopuolella asuvia uskovia. Aineistona on käytetty myös Viimeisen testamentin kirkon tuottamaa painettua ja audiovisuaalista materiaalia, kirkosta julkaistuja tieteellisiä ja journalistisia artikkeleita sekä kirkon entisten jäsenten kirjoituksia. Aineistoa tarkastellaan vasten laajaa teoreettista kirjallisuutta. Viimeisen testamentin kirkon syntyyn ja apokalyptisen sanoman muodostumiseen ovat vaikuttaneet niin historiaan liittyvät pettymykset kuin tulevaisuuteen liittyvät toiveetkin. Perestroika laukaisi murenevassa Neuvostoliitossa ennennäkemättömän hengellisen etsinnän aallon, jonka vaikutukset näkyvät laajasti Vissarionin seuraajien kääntymyksen taustalla. Yhteiskunnallinen epävarmuus ja toisaalta vapautuminen loivat areenan, josta käsin ihmiset etsivät uutta tapaa rakentaa elämää ja tulevaisuutta. Menneisyys ei kuitenkaan riitä selittämään kääntymyksen jatkuvuutta. Kääntymyksen ylläpitäminen näyttäytyy monisyisenä prosessina. Ajan myötä motivaatioita liikkeeseen sitoutumiseen muotoillaan uudestaan, usein teologisista näkökulmista käsin. Vissarionin seuraajien tapauksessa käytännön elämään liittyvien valintatilanteiden ja paikallisuuden merkitys sitoutumisen ja kääntyjäidentiteetin määrittelijänä korostuu. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että kääntymys on yhteiskunnalliseen, kulttuuriseen ja henkilökohtaiseen kontekstiinsa vahvasti sidoksissa oleva prosessi. Kääntymys suhteutuu alati muovautuvaan itseymmärrykseen ja käsitykseen todellisuuden luonteesta. Kääntymyksessä on kyse muutoksesta. Pikemminkin kuin alun, keskikohdan ja lopun käsittävänä tapahtumana sitä tulisi tarkastella kehityskulkuna, jolla on taustat, suuntaa luova kulminaatiopiste ja jatkuvuus.
  • Korhonen, Pirjo (Helsingin yliopisto, 2001)
    Verkkari ; 2001 (20)
  • Peltonen, Lasse; Kotilainen, Juha; Faehnle, Maija; & Työryhmä (Suomen ympäristökeskus, Core-hanke, 2022)
  • Lammi, Päivi (Helsingin yliopisto, 2008)
    Verkkari ; 2008 (10)